Parisuhteesta ja vähän muustakin

Jotenkin minua aina naurattaa ihmiset joiden on vaikea olla iloisia muiden puolesta.
Otetaanpa nyt esimerkiksi eräs ystäväni jota voimme kutsua vaikkapa Pelleksi.

Tällä hassulla hepulla on ongelma: Hänen on mahdotonta sanoa mitään positiivista jos on pienikin mahdollisuus mollaamiseen. Jos jonkun blogilla vaikkapa on ollut yli 150 000 käyntiä, on hänen ilkuttava kuinka kävijöitä on paljon vähemmän. “150 000 kävijää… muista että moni klikkaa sisään katsoakseen onko päivitetty. ja siitä tulee jo monta kävijää”

Tämä on tietenkin totta, mutta eikö bloginpitäjä voi riemuita siitä että edes joku hänenkin raapustuksiaan tiirailee? Puhun tietenkin tässä itsestäni!
Blogillani on siis ollut kahden ja puolen vuoden aikana yli 150 000 KÄYNTIÄ ( ei siis kävijää! ), ja se on mielestäni erittäin hyvin. Keskimääräinen käyntimäärä yhdellä artikkelilla on tuollaiset 350. En okein usko että samat kävijät kävisivät kymmeniä kertoja päivässä tiiraamassa päivitysten tilannetta, joten eiköhän joukossa ole muutama muukin.

Joku on myös epäillyt että tätä lukevat ainoastaan kaverini, mutta tietojeni mukaan näitä on noin parikymmentä vakituisista lukijoista. Sanotaanpa että jokainen näistä kahdestakymmenestä lukee yhden artikkelini vaikkapa kaksi kertaa niin se tekee 40 kertaa. Ja jos näin tapahtuu joka päivä vuoden ajan, saadaan käyntimääräksi 14 600. Kaksi ja puoli vuotta tällä lailla tekee sii n.43 800. Mutta minusta tuo on vähemmän kuin 150 000… Enkä minä edes kirjoita joka päivä.
Jospa siis annetaan minun vain iloita? Ei minun elämässäni niin paljon iloittavaa ole…

Paitsi joitain ilon aiheitakin löytyy!
Eilen saatiin vihdoin kuvattua se mainos. Ulos se tulee joskus talven aikana. Tänään soittivat että tarvitsevat vielä minun karismaattisen miehekästä ääntäni johonkin jäliäänitykseen joka tehdään huomenna, ja siitä tulee lisää rahaa! Ei niin ettei näytteleminen olisi minulle kutsumus, mutta kyllä se rahakin lämmittää!

Ja olen minä iloinen Minnastakin!
Tuo Maailman Ihanin Olento jaksaa ilahduttaa minua minnamaisuudellaan päivittäin. Eräänä päivänä keskustelimme joulusta. Totesimme että viime vuonna lahja-asia hoidettiin mallikkaasti ostamalla yhdessä tallentava digiboxi. Emme siis ostelleet toisillemme kassikaupalla turhaa krääsää vaan yhdessä yhden tarpeellisen.
Minna ehdotti että toimisimme samalla hyväksi havaitulla tavalla tänäkin vuonna; hänen ehdotuksensa oli että ostaisimme Popedan jonkun levyn sekä Pate Mustajärven soololevyn!
Juuri tällainenhan olisi yhteinen lahja…
Minun ehdotukseni Pamela Andersson-kalenterista taasen tyrmättiin täysin?
Onneksi sain Paten levyn ystävältäni Jussilta, joten sitä ei tarvitse hankkia! Onneksi jouluun on vielä aikaa…

Minnan kanssa joudumme usein väittelyyn siitä mistä kaupasta päivittäistavaramme tulisi hankkia. Koska olemme köyhiä haluaisin hyödyntää Linl-kauppaketjun halpoja tuotteita, mutta Minna on eri mieltä. Hänen mielestään kyseisessä kaupassa käynti on rikos ihmisyyttä vastaan tai jotain. Siihen liittyy kai ihmisoikeusrikkomuksia ja eettisiä kysymyksiä,. En tiedä!
Joten aina kun postilaatikko kolahtaa tipauttaen mainoksia kartanomme mäntypaneloidulle lattialle juoksemme kilpaa katsomaan saalista. Jos olen töissä kun mainoksia saapuu niin armaani piilottaa Lidlin mainokset kierrätyspaperikasaan josta minä taasen etsin ne käsiini tutkiakseni tarjouksia.
Joskus tunnen itseni niin väsyneeksi…

Olemme myös päättäneet armaani kanssa osallistua ympäristötalkoisiin ja jättäytyä lapsettomiksi! Pentti Linkolan mukaan lapsien tekeminen on pahin mahdollinen ympäristörikos, ja sellaiseen en halua syyllistyä.
Tosin harjoittelemme varmuuden vuoksi hommaa aina tilaisuuden tullen. Ihan vain varmuuden vuoksi…

Sunnuntaina oli Kantiksessa tietovisa ja kivaa oli. Kovasti joukkueita ja iloinen meininki, paitsi että jotkut ottavat homman melkoisen tosissaan: sähköpostiini oli ilmestynyt kommentti kaverilta joka oli käynyt tarkastamassa erään vastaukseni. Olin ollut väärässä, totta, mutta eikö se nyt olisi voinut odottaa sunnuntaihin tuo korjaus?
Vaikka olenkin jumalaisen komea teen virheitä kuin normaali ihminen!
Mutta tottahan vastausten pitää olla oikein!
Kiitos korjauksesta!

Tiistain Peten visassa oli myös mukavasti porukkaa ja voiton vei Ahti Karjalainen- joukkue. Onnitteluni! Voittajat palkittiin juhlajuomilla ja musiikilla, kuten em. Eros Rmazzottin levyillä. Voi sitä riemua!

Jussi Joneksella oli tänään synttärit ja pitihän kaveria muistaa; Minnan kanssa hankimme hänelle essun koska tiedämme hänen olevan melkoinen kotikokki. Ja koska essukin oli niin ostimme myös ison paketin kassleria josta pikku kokkipoika voi loihtia jotain ihanaa herkkua!
Lisäksi annoin hänelle kehystämäni kuvan itsestäni! Siihen yöpöydän reunalle sopii mielestäni sellainen kaunis ihailijakuva nimmarilla.
Jussi kiitti sanomalla:”Olet hullu!”
Mitäköhän hän tarkoitti…?

Eiköhän tämä nyt ollut tässä. Palaillaan!

Rakkautta on antaa kultansa käydä missä tahansa kaupassa!

-Nauri

Eipä juuri mitään asiaa

Joskus se on filmitähden elämäkin hankalaa!
Eilen perjantaina piti olla erään mainoksen kuvaukset, mutta koska sään Jumalat olivat taas minua vastaan ne peruttiin. Koetetaan uudestaan maanantaina…
Sain siis sen keikan johon kävin viime perjantaina koekuvauksessa. Se on ihan mukavaa kun raha-asiat ovat miten ovat. Sillä palkkiolla sitten jo maksaakin vähän velkoja ja juo pintin jos toisenkin Lontton neonvalojen välkkeessä. Mutta tosiaan; kelloni soi siis jo kukon laulun aikaan ja suihkun jälkeen hyppäsin raitiotievaunuun valmiina valloittamaan valkokankaan, mutta sittenhän se puhelin soi ja tuottaja kertoi ikävät uutiset. Mutta kyllä se spotti vielä tehdään!

Koska olin jo hereillä ilman tekemistä painuin kaupan kautta kotiin väsäämään herkkuja kultani masun täytteeksi. Ruokalistamme käsitti kaali-puolukkasalaattia ja nami-maiskis-kinkkua. Ostin nimittäin kaupasta puolitoistakiloisen possun paistin jonka sitten uunissa kypsensin. Lisukkeeksi pottuja ja sehän olikin siinä. Maa oli valkoinen lumesta ja possun rasva valui suupielistämme kun tajusimme aloittaneemme joulun jo todella hyvissä ajoin.

Illalla sitten painuin työmaalle katsomaan kuinka rahvas juhlii. Paikalla oli paljon porukkaa ja ilta menikin melkoisen ripeästi töitä paiskiessa. Kovin vain oli väsynyt olo, mutta menihän se siinä.
Eräs ryhmä istuskeli ikkunapöydässä minua tuijottaen kunnes lopulta yksi ryhmän edustajista tuli luokseni kysymään olenko Nauri. Myönsin asian rinta rottingilla!
Kaveri kertoi joskus vuosia sitten keskustelleensa kanssani ja hämmästelleensä nimeäni. Nyt hän oli kovastikin tuohtunut koska oli saanut tietää ettei Nauri suinkaan ole ristimänimeni. Sen hän oli saanut selville tätä blogia lukiessaan.
Kummallista…
Minä kun olen ajatellut ettei se kamala synti ole nimeään vaihtaa. Outoa se kyllä saattaa olla. Mutta mukavaahan se oli kun sain taas selville jonkun joka näitäkin jorinoita lukee. Käyntejä tällä palstalla onkin ollut jo yli 150 000! Ihan kiva kun ajattelee etten edes kirjoittele sen kummempia, kunhan elämästäni raapustelen.

Pub Peten “pikkuveljessä” DarkSidessa esiintyi joku orkka jonka musisointi kantautui myös meidän puolellemme. Kuulosti hyvältä ja harmittelin kun minulla ei ollut aikaa käydä siellä bändiä katsomassa.
Viime viikonloppunahan siellä oli jotain ihmeräimettä, taisi olla Death-Metallia jos oikein ymmärsin. Mustiin pukeutuneita miekkosia ja korseteissa kiemurtelevia pimuja. Olisikohan se sittenkin ollut gootti-meininkiä? Ota nyt noista selvää…
Mutta hienosti olivat paikan somistaneet! Paljon oli hautakiviä ja pääkalloja sekä muuta hurmetta ja hämähäkinseittiä Toista se oli kun minä olin nuori…

Ja pakkohan se oli minunkin ottaa estradi haltuuni…

Siinä se. Kyllä näkee että elän tylsää elämää. Nyt menenkin paistamaan sämpylöitä kullalleni!

Rakkautta on päivittää blogia jopa ilman mitään tähdellistä sanomista!

-Nauri

Maailmalle!

Jepu jee!
Nyt sitten on matkakumppanikseni Lontooseen ilmoittautunut ystäväni ja sielunkumppanini Jarmo! Tervetuloa mukaan Suureen Seikkailuun!
Huolimatta Nikon, Tarzanin ja muiden kateellisten haukuista Lontoo on mainio kaupunki! Olen vuosien saatossa käynyt siellä useampaankin otteeseen, ja aina on kivaa ollut.
Neitsytmatkani tuohon kulttuurin kehtoon koitti joskus 80-luvun alussa. Olin reilaamassa ja päätin poiketa moikkaamassa kaveriani Lottaa joka tuolloin asui ja työskenteli Lontoossa. Lotta oli matkaoppaana siellä, joten niiden päivien aikana näin varmasti enemmän kuin olisin nähnyt ilman häntä. Ensimmäisenä aamuna Lotta ehdotti että kävisin kaupassa hakemassa aamiaistarvikkeita. Kauppa oli
kuulemma parin korttelin päässä eikä siinä kauan nokko tuhisisi. Ei varmaan normaalilla ihmisellä, mutta nyt kyseessä olikin Nauri…

Lähdin siis tallustelemaan Lotan osoittamaan suuntaan ja löysinkin kaupan muutaman sadan metrin päästä. Ostokset tehtyäni lähdin takaisin kämpille, mutta se olikin helpommin ajateltu kuin tehty.
Olin eksyksissä!
Olin edellisenä iltana saapunut Lotan asunnolle yömyöhään jolloin oli ollut pilkkopimeää. Ja nyt kun olin poistunut asunnosta en ollut paljon ympärilleni unenpöpperössä katsellut. En enää tunnistanut taloa! Mielestäni kaikki rakennukset näyttivät aivan samanlaisilta eikä yksikään niistä herättänyt minussa tuttuuden tunnetta.
Pyöriskelin kadulla jonkin aikaa koettaen paikallistaa Lotan talon, mutta pian kärsivällisyyteni loppui.
Painuin Pubiin!
Onneksi Lontoossa riittää mukavia juottoloita, eikä Lotan kotikatu ollut poikkeus. Istahdin erään pubin terassille kauppakassini kanssa ja annoin kesäisen auringon lämmittää kauniita kasvojani. Kun sitten olin juomassa toista tuopillista ilmestyi Lotta paikalle ihmettelemään minne olin jäänyt. Ja kyllä me julkkikset naurettiin kun kerroin eksyneeni! Tämän jälkeen Lotta ei enää laittanut minua asioille…

Tässä välissä pitää mainita että em.Lotta on siis hyvä ystäväni eikä meillä ole koskaan ole ollut suhdetta!

Sen jälkeen olen vieraillut tuossa ihanassa kaupungissa useampaankin otteseen joista viimeisin oli muutama vuosi sitten ystäväni Jarnon kanssa. Silloin olimme viikonlopun Hilton-hotellissa josta erään ystävämme isä, joka on öljymiljardööri, oli vuokrannut kaksi ylintä kerrosta tyttärensä syntymäpäiviä varten. Se olikin melkoinen seikkailu, mutta siitä joskus toiste…

Eilen oli taas Pub Petessä tietovisa jonka juonsin tyypilliseen tapaani eli loistavasti. Loppupeleissä voitosta kilpaili kaksi joukkuetta joilla oli sama pistemäärä, eli Holmströmit ja Rääpäleet. Lisäkysymyksenä kysyin Eiffeltornin korkeutta ja Rääpäleet arvasivat lähemmäksi. Onnitteluni!

Nyt ei sitten muuta kuin rakkautta kaikille. Tämä jannu lähtee taas iltavuoroon Pub Peteen ja pään saankin painaa tyynyyn jo tuossa aamuauringon säteiden valaistessa jumalaisia piirteitäni!

Rakkauteen eksyminen kannattaa!

-Nauri

Olen voittaja!

Paistaa se päivä risukasaankin!
Tänään kun avasin sähköpostini huomasin ilokseni että pitkäjänteinen työ elämäni parantamiseksi on alkanut kantaa hedelmää.
Voitin 300 euron lahjakortin!
Olen jo pitkään osallistunut kaikkiin mahdollisiin arpajaisiin ja kilpailuihin joita olen netin ihmeellisestä maailmasta löytänyt, ja nyt sitten Matkapörssi ilmoitti että olen voittanut lahjakortin! Ainoana ongelmana on nyt se että se pitää käyttää marraskuun aikana. Täytyy pomo saada ymmärtämään että minun on saatava joku viikonloppu vapaaksi. Ajattelin itse asiassa että viimeinen viikonloppu eli 27.-29.11 olisi aikas hyvä aika. Ja matkakohteeksi päätin valita Lontoon jossa en olekaan vuosiin vieraillut.
Minna ei pääse mukaan mutta enköhän minä jonkun saa mukaani suurkaupungin sykkeeseen. Onko vapaaehtoisia?

Siinä saa Nikoo pitää Maltansa ja Ameriikkansa! Meikis lähtee svengaavaan Lontooseen!
Lottopotti minulta menikin sivu suun,mutta tämä lämmittää hiukkasen. Nyt vielä pitäisi kehittää jostain käyttövarat reissuun, mutta kyllä sekin järjestyy. Kävin tuossa perjantaina koekuvauksessa erääseen mainokseen. Muutama tunti kuvausten jälkeen minulle soitettiin että minusta oli tykätty, mutta että asiakas sen loppupeleissä kuitenkin päättää. Toivottavasti hekin minusta pitävät ja saan roolin sillä niillä rahoilla juon sitten muutamankin pintin Lontoon pubissa!

Ja olen muuten erittäin pahoillani etten ehdi tarpeeksi usein tätä blogiani päivittää. Teen vain töitä kaiket yöt ja päivät maata pötkötän, niin kuin olen kertonutkin.
Nytkin olin perjantain ja lauantain yöt duunissa. Varsinkin lauantai oli melkoista hulinaa. Alkuilta meni aivan rauhallisesti mutta puolenyön tietämissä ovi aukeni ja sisään ryntäsi satamäärin ihmisiä! Olikin hankalaa koettaa saada heidät ymmärtämään etten kykene palvelemaan pöytiin enkä kauheasti välittäisi siitä että he sisustavat ravintolamme uudestaan ( eli siirtävät pöytiä ja sammuttavat lamppuja mielensä mukaan! ).Mutta rautaisella ammattitaidollani hoidin homman ja sain jopa porukan poistumaan ennen sulkemista! Tilityksen tehtyäni menin sitten vielä Darksiden puolelle jossa Veera oli töissä. Se on tunnin pidempään auki ja Veera oli pyytänyt että tulisin hänelle tueksi ja turvaksi loppuillan ajaksi kun hänkin oli siellä ihan yksin töissä. Tottakai suostuin, sillä olenhan herrasmies. Olin kyllä kamalan väsynyt mutta jotenkinhan se meni ja kotona olinkin jo heti puoli kuuden jälkeen aamulla!

Pari tuntia unta ja sitten Kantikseen tietovisaa vetämään.
Paikalla oli runsaasti tiedonjanoisia ja eniten pisteitä keräsi Popparit-joukkue. Onnittelen!
Visan jälkeen join parit tuopit ja painuin kotiin lepuuttamaan koska tänään olikin sitten taas töitä. Kun saisi joskus levättyä kunnolla…
Sen jälkeen kun aloitin tekemään pelkkiä ilta/yövuoroja en ole nukkunut kunnolla yhtäkään yötä. Luulen että se Lontoon reissu voisi oll hyväksi mielenterveydelleni.

Eipä tässä tämän ihmeellisempiä olekaan tapahtunut.
Okkaahan kiltisti!

Rakkautta on matkata Lontooseen rakkaan luvalla!

-Nauri

Puliukkoja ja borssikeittoa!

Väsymys!
Olen aivan perhanan väsynyt kun n ukuttua öisin, vai pitäisikö sanoa aamuisin kun saavun töistä joskus neljän aikaan. Katselen vain leffoja ja sitten pari tuntia unta. Myöhemmin iltapäivällä vielä toiset pari tuntia. Ei sovi minulle tuollainen rytmi!
Avoliittoni romantiikkapuolikin kärsii kun ukko on koko ajan töissä, unessa tai sitten lopen uupunut. Miksen minä voinut syntyä rikkaaksi ettei tarvitsisi töitä konsanaan tehdä!!!

Eilenkin töissä oli melkoisen hauskaa; keskiviikkoisin Pub Petessä pelataan Texas Hold`Emia ja paikalla on aina muutama pöydällinen asiaan vihkiintyneitä pokerihaita. Nyt tosin oli aikas vähän porukkaa mutta sitäkin hauskempaa tuntui heillä olevan. Peten keskiviikkojamit puolestaan on lopetettu laiskan osallistumisen vuoksi, ja siitä saatte kiittää itseänne! Miksette tulleet musisoimaan kanssamme useammin???

Illan kruunasi sitten ravintolamme eteen sammunut seurue. Kaksi miestä ja yksi nainen hortoilivat katua tukevassa humalassa kun toinen miehistä tuupsahti katuun. Kun toinen yritti auttaa oli tuloksena kahden miehen kasa huitovia käsiä ja jalkoja sekä äänekästä älämölöä. Nainen koetti parhaansa mukaan auttaa, mutta koska hänen kuntonsa oli vielä miehiäkin kehnompi oli tulos yhtä tyhjän kanssa. Katselin touhua jonkin aikaa ikkunasta, mutta kun huomasin ettei homma etene mitenkään soitin paikalle poliisipartion joka sitten korjasi remmin mukaansa. Jeesus mitä touhua! Kyllähän minäkin alkoholia nautin, mutta toivon sydämestäni etten koskaan ajaudu tuohon tilaan!

Eilen oli työmaalleni saapunut kortti kaukaa Rovaniemeltä saakka. Ystäväni Taru muisti minua tekemällään kortilla. Kortin kuvana oli nainen jonka oikeaa nänniä imee himokkaan näköinen valkotakkinen setä. Alun hämmästelyn jälkeen minulle selvisi että kansalaisaktivisti Taru oli tuohtunut muutaman viikon takaisesta uutisesta jonka mukaan Rovaniemen Hovioikeus oli todennut että potilaan nänniä saa lääkäri imeä. Uutisen mukaan siis jonkun rutiinitarkastuksen yhteydessä oli lääkäri katsonut aiheelliseksi alkaa imeä nuoren naispotilaansa nänniä, ja kun nainen oli asiasta valittanut oli Hippokrateen perillinen sitten todennut kyseessä olevan aivan normaalin tutkimuksen. Juuri näin! Eli jos minä esimerkiksi alkaisin työmaallani puristelemaan naisten rintoja voisin vedota siihen että se on aivan normaali osa tarkastusta jossa selvitetään asiakkaiden täysikäisyys?

Ja tämä minun on pitänyt kertoa; Ollessani raitiovaunussa matkalla jonnekin istui käytävän toisella puolella arviolta 15-vuotiaista tytöistä koostuva seurue jonka keskustelu pyöri Big Brother-ohjelman ympärillä. Kommentit olivat, kuten arvata saattaakin toinen toistaan typerämpiä mutta sitten yksi tyttösistä lohkaisi lauseen joka sai minut ymmärtämään BB:n syvimmän olemuksen;”Mun mielestä Sampon pitäis voittaa kun sillä on sellaiset hampaat!”
Päätän raporttini tähän!

Tänään väsäsin, kun en unta saanut, maailman parasta borssikeittoa! Kyseinen herkku kuuluu ruokavaliooni aina näin syksyisin, ja nyt oli lähikauppiaamme halunnut meille kaupata punajuuria ison säkin pilkkahinnalla. Siispä herkkua tekemään!
Laitoin mukaan siis punajuuria, porkkanaa ja selleriä raasteena sekä kaalia ja rutkasti sipulia. Mausteiksi valikoituivat meirami, mustapippuri ja laakerinlehti. Hieman myös etikkaa potkua antamaan. Sitten vain liedelle ja pitkä haudutus. Ja nyt on masu täynnä…

Huomenna minulla on käsitykseni mukaan palkkapäivä. Se on aina kuukauden julmin päivä kun joudun luopumaan rankalla työllä ansaitsemistani pennosista. Kaiken maailman velkojat kolkuttelee ovelle ahnaat kädet ojossa, eikä siinä kai muu auta kuin antaa kaikki heille. Tili tuli, tili meni…
Mutta jos rahaa jää yli niin ajattelin ostaa itselleni matkan Pariisin kevääseen! Tarkoitushan oli että lähtisimme sinne Minnan ja tuttavapariskuntamme kanssa, mutta yksi kerralaan kaikki ovat matkan omalta osaltaan peruneet. MInä en peru! Menköön vaikka siemenperunat niin minä lähden!

Ja pieni mahdollisuus on että saan raha-asioitani taas kuntoon. Menen huomenna koekuvaukseen erästä mainosta varten, ja jos saan homman niin maailma on taas hetken valpoisampi! Pitäkää peukkuja!

Huomasin muuten ilokseni että kommenttiosiossa on virinnyt melkoinen keskustelu NIkon Maltan matkasta.
Niko on kertonut koskettavia tarinoita matkallaan kohtaamistaan vaikeuksista, ja aina avuliaat blogini lukijat ovat hänelle sitten neuvojaan jakaneet. Voimia Niko; kyllä sinä vielä pääset takaisin isiesi maille jossa kaikki paremmin on.
Eniten minua henkilökohtaisesti jännittää mitä tuo kosmopoliitti tuo minulle tuliaisiksi; ruukullisen kultadubloneita vaiko säkillisen jalokiviä? Raportoin sitten myöhemmin…

Nyt pitää lopetella kun täytyy suunnata työmaalle. Ihanaa….

Rakkauden keitto on borssikeitto!

-Nauri

Rankkaa työtähän se elämä on…

Tere taas!
En ole ehtinyt tätä blogiani päivittämään kun olen koko ajan vain ollut töissä tai nukkunut! Minua on siunattu runsailla ilta/yövuoroilla jolloin olen ollut kotona joskus aamuneljältä, ja siinä vaiheessa ei ole päällimmäisenä koneen avaaminen. Yleensä vain katselen jotain leffoja ja käyn nukkumaan. Siinä sitten meneekin koko päivä lepäillessä ja kerätessä voimia seuraavaan työvuoroon.

Perjantaina oli sillä lailla mukava vuoro että minua kävi moikkaamassa kaveri jos toinenkin. Esimerkiksi Jouni johon tutustuin viime talvena Bangkokissa! Olikin mukava rupatella ja muistella Thaimaan lämpöä, joka tähän vuodenaikaan tuntuisi aivan paratiisilta.

Myös Jukka kävi sekoilemassa ja höpöttämässä Beatlesista. Ota nyt tuostakin selvää.. Sitten Pellekin soitti vain kertoakseen että oli valmistanut marinoituja valkosipulinkynsiä. rRsepti kuulosti maukkaalta ja päätinkin että teen niitä itsekin. Raportoin sitten kuinka kävi.

Vilkaisin tuossa juuri työvuorolistaa ja huomasin että minulla on pelkkiä iltavuoroja seuraava kuukausi! Ja seuraavan kerran on kaksi vapaata peräkkäin neljän viikon kuluttua kun minulla on synttärit!
Ei siitä ole kovinkaan pitkä aika kun tein ainoastaan näitä pitkiä yövuoroja ja pääni prakasi! En enää kyennyt nukkumaan ja pinna oli koko ajan kamalan kireällä. Lopulta sairastuin masennukseen ja jouduin sairaslomalle. Sitä en haluaisi pahimman vihamiehenikään kokevan! Oli aivan kamalaa kun ei kyennyt tekemään mitään. Sängystä nouseminenkin tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta ja päässä pyöri ajatuksia joita ei olisi sinne toivonut pyörimään!
Täytyy toivoa ettei enää koskaan käy niin!

Mutta elämä voittaa ja nyt menen taas työmaalle ihmisiä viihdyttämään! Huomenna sitten Pub Petessä visaillaan tietojen määrästä Suuressa Nauri-visassa iklo 18! Kaikki mukaan!

Pää on hiukan tyhjä enkä keksi mitään kirjoitettavaa.
Pelkkä työ ilman huvia tekee Naurista maanis-depresiivisen…

Rakkautta on kömpiä aamuyöstä kullan viereen saman peiton alle. Alasti!

-Nauri

TV-tähti muistelee

Ja töissä taas!
Tänään palaan työmaalle kolmen tapahtumarikkaan vapaapäivän jälkeen monta kokemusta rikkaampana.
Maanantaina oli hauskaa!
Iltäpäivällä otin armaan kainalooni ja painuimme MTV3:n studioille Pasilaan. Siellä nauhoitettiin viihdeohjelma Teräs Pallit ja minut oli pyydetty yleisöön koska minäkin siinä esiinnyn.

Kun odottelimme pääsyä sisään niin paikalle pyyhälsi lauma jotain perkeleen BB-ihmisiä! Hassuja kampauksia, liian pieniä vaatteita ja typeräää älämölöä!Ja lisäksi yhdellä isotissisellä muoviblondoilla oli kourassaan siideritölkki kun se on niiiiiiin coolia!
Moukat!

Teräs Pallit on siis viihdeohjelma joka alkaa pyöriä joskus keväällä. Se on piilokameratyyppinen sekoilu jota studiossa juontaa Janne Kataja. Ikävä kyllä… Minä nyt vain en pidä tekopirteistä ihmisistä!
Itse esiinnyin sen yhdessä osassa huijattavana muutama kuukausi sitten, ja täytyy sanoa että menin kyllä lankaan! En pilaa yllätystä joten saatte odottaa ohjelman ulostuloa!

Studiossa oli kamalasti porukkaa ja melkoinen meno! Huutoa, naurua ja taputtamista! Siis kivaa! Ohjaaja muisti minut ja sai Katajankin huutamaan nimeäni. Olen siis julkkujen kaveri!
Ohjelmasta tulee hauska, mutta negatiivisena asiana pakko mainita että siinä esiintyvät myös Duudsonit, ja sitä ryhmää en voi sietää! Vastuuntunnottomia ja vaarallisia roolimalleja maamme kasvavalle nuorisolle!

Pari tuntia vierähti nopeasti ja sitten palasimme kotiin. Koska maanantaina oli kulunut tasan neljä vuotta siitä kun tiemme Minnan kanssa kohtasivat halusin helliä kultaani herkuilla. Väsäsin uunissa possun sisäfilettä jonka täytin aurinkokuivatuilla tomaateilla ja basilika-tuorejuustolla. Ai että oli hyvää! Päätinkin etten enä koskaan osta lenkkimakkaraa kun kokoliha on näin pirun maittavaa! Ja halpaakin se on!

Ilta vain makoiltiin ja nautittiin rakkautemme lämmöstä. On ihanaa rakastaa!

tiistaina sitten lähdin heti aamutuimaan kohti Konalaa. Siellä sijaitsee Salattujen Elämien studiot ja puvustamot, ja sinnehän se oli mentävä.
Maskin ja puvustuksen jälkeen hyppäsimme minibussiin ja huristimme Kaapelitehtaalle jonne oli lavastettu poliisiasema. Siellä sitten näyttelin kohtaukseni, ja hienosti näyttelinkin! En ymmärrä miksen saa isompaa osaa vaikka olen näin hyvä?

Kuvausten jälkeen Maunulaan äitiä moikkamaan.
On niin kovin surullista nähdä rakastamansa ihmisen kuihtuvan ja muuttuvan varjoksi itsestään.Mutta ihanaa on se että äiskän mieli on edelleen kuin pikkutytöllä ja huumorintaju on tallella. Vaikka ruumis rapistuu niin ajatus lentää korkealla!
Rakastan sinua äiti!

Illalla sitten olin vetämässä tietovisaa Pub Petessä. Paikalla oli kymmenen joukkuetta joista voiton sitten nappasi entisen ministerimme Ahti Karjalaisen nimeä kantava joukkue. Olin luullut tehneeni helppoja kysymyksiä, mutta jos voittajat saivat vain 17 kolmestakymmenestä mahdollisesta pisteestä niin ei tainnut olla helppo visa. Mutta kivaa tuntui olevan kaikilla!
Ja mukavaa on se että läheisten koulujen oppilaat ovat myös löytäneet hienot tietovisani! Nuorissa on tulevaisuus!

Tänään sitten Pub Petessä on taas jamit, niin kuin joka keskiviikko. Lava on vapaa kaikille halukkaille, joten saavupa paikalle klo 20 ja näytä kykysi!

Nyt lähden töihin ja illalla painan taas pääni armaani syliin. Se ajatus saa jaksamaan…
Loppuviikko onkin sitten ilta- eli yövuoroa. Eihän se ihanaa ole mutta köyhän on pakko yrittää!

Rakkautta on jaksaa paksua neljä vuotta! Kiitos kaikesta Minna!

-Nauri

Hammaslääkäreitä ja vihaisia ystäviä!

Ehtoota kaikille!
Tulin juuri hammaslääkäristä! Minulla on ollut vuosikymmenten ajan ongelmana kamala hammaslääkäri kammo, oikea fobia! Eräänkin kerran jouduin pyytämään ystäväni Jukan tuekseni kun en muuten uskaltanut mennä.
Mutta nyt olen tyytyväinen että kävin!
Tuo kunnallisessa hampulekurissa käyminen saa aina ihmiset kertomaan kauhukokemuksiaan moisesta, vaikka tosin ne tarinat sittemmin usein osoittautuvat “yhden kaverin” kertomiksi. Näiden pelottelijoiden mukaan ainoa oikea tapa itseään hoitaa on yksityisellä käyminen. Ja rahanmenoa ei saa pelätä vaikka lääkäriä pelkäisikin!
Minä olen köyhä ja joudun siis turvautumaan kunnalliseen, ja olen siitä iloinen!

Lääkärini oli nuori miekkonen joka osasi suhtautua fobiaani juuri oikein. Hän tyynnytteli minua ja kertoi koko ajan operaation edetessä sen sujumisesta ja kaikesta mitä hän teki. Aina ennen kuin tunki sormensa kita-aukkooni hän muisti kertoa mitä seuraavaksi tekisi ja kehoitti heti sanomaan jos sattuu.
Ei sattunut!
Nyt minulla ei ole enää lainkaan rekiä ja olen ilosta ymmyrkäisenä!
Tätä pitää saada lisää!
Varasinkin heti uuden ajan jolloin korjataan yksi hieman lohjennut hammas. Kiva kiva!

Huolimatta siitä että unen jumala Morfeus lupasi minulle lottovoiton käpristelen edelleen köyhyyden kurimuksessa. Moni ystäväni voitti lotossa jotain pientä, vaan ei auennut rahasammiot minulla.
Jatketaan siis työn tekoa.
Olin sekä perjantain että lauantain Pub Petessä iltavuorossa. Ensimmäistä kertaa vuosiin!
Jälleen kerran muistin miksi olin aikoinaan halunnut aamuvuoroja tekemään. Kauhea hulina ja älämölö, ei sellaista ikäihminen kestä!
Paljon maailmaa kiertäneenä kosmonauttina voin sanoa että missään muussa maassa ei baarimikko työskentele yksin tuon kokoisessa baarissa lauantai-iltana! Mutta kyllähän se tietty vanhall aammattitaidolla luisti vaikkei kauhean mukavaa ollutkaan. Jarm oli myös piipahtamassa paikalla lauantai-iltana ja onnistuin hänetkin sitten suututtamaan; Kun oli kaikkein kiireisin hetk oli minun metävä sulkemaan terassi jossa tuo muikea tohtori istui Tompan kanssa tupakalla. Ideana siis oli että menen ilmoittamaan että terassi on kiinni ja heidän tulee siirtyä sisälle jotta voin laittaa paikat kuntoon ja ovet säppiin. Mutta vaikka he luultavasti ymmärsivät mitä minä sanoin niin mitään ei tapahtunut. Terassin auki pitäminen on luvan varaista puuhaa. Jos sitä ei suljeta luvassa määrättynä hetkenä, niin pian ei enää ole terassia. Ja tätä tuntui tuon dynamic-duon olevan mahdoton käsittää. Jono tiskillä kasvoi ja koko ajan terassille lappasi lisää bäkeä joka tietenkin luuli sen olevan auki kun siellä pari miekkosta kerran istui. Muutaman kerran kävin kehoittamassa siirtymään sisään, mutta ilman suurempaa tulosta. Lopulta menetin tyystin hermoni ja jätin asiakkaat tiksille ihmettelemään kun painuin huutamaan kaverit sisään!
Jos meitä olisi ollut parikin töissä niin tätäkään ei olisi tapahtunut, mutta yksin ollessani ja hien valuessa pitkin jumalaista kroppaani minulle ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin käyttää komentoääntäni sekä muutamaa voimasanaa.
Ja nyt Jarmo sitten on minulle vihainen…

Eilen sunnuntaina oli sitten taas Kantiksen tietovisa. Ekan kierroksen kysymykset olivat aivan lian vaikeita ja toisen liian helppoja. Onneksi kolmas osio sitten sai aikaan kunnolla eroja pisteissä ja voittajaksi karsiutuivat H2O ja Popparit. Hopeaa tempaisi UKK-akatemia ja kolmannen sijan pokkasi NoName. Onnittelut voittajille!

Eipä tähän hätään tämän kummempaa. Tänään menemme armaani kanssa MTV:n studioille erään viihdeohjelman nauhoitukseen. Esiinnyin kyseisessä ohjelmassa jokunen kuukausi sitten ja nyt sitten se esitetään yleisölle ja minua pyydettiin sinne mukaan. Kerron sitten tarkemmin kun ymmärrän mistä on kysymys, samoin kuin kerron huomisista Salattujen Elämien kuvauksita jonne menen taas tekemään TV-historiaa!

Ja tänään on kulunut tasan neljä ( 4! ) vuotta siitä kun ohjaaja Markku pölönen saattoi minut ja nuorikkoni Minnan yhteen! Sitä auvoa ja auringonpaistetta! Tätä aiomme juhlia halimalla ja pusimalla sekä herkkuruokia popsien, kuten kaikkia muitakin päiviä.
Joskus elämä vain on niin ihanaa!
Kiitos kulta! Ilman sinua minulla ei olisi mitään!
Lahjoja voi tuoda työpaikalleni vaikka huomiseen tietovisaan klo 18, tai antaa postin kuljetettavaksi…

Rakkautta on hoidattaa hampaansa!

-Nauri

Tartuntatauteja ja pornoelokuvia

Vihdoinkin valoa tunnelin päässä!
Tämän aamun Iltalehti tietää kertoa seuraavaa; Lihavuuteni ei suinkaan ole minun vikani vaan kavereitteni syytä!
Senkin siat!

Amerikkalaiset Nicholas Christakis ja James Fowler ovat tehneet tutkimuksen jonka mukaan ylipainoinen kaveri voi “tartuttaa” sairautensa lähipiiriinsä. Heidän ja muidenkin tekemien tutkimusten mukaan sosiaalisella verkostolla on suuri merkitys terveyteen!
Todennäköisyys että sinustakin tulee ylipainoinen kasvaa 57% mikäli sinulla on ystäviä joiden painoindeksi heittää ihan häränpyllyä!
Että kiitti vaan nimeltä mainitsemattomat kaverini!
Toisaalta tämä uutinen saattaa karkoittaa ne muutamat vielä ihannemitoissa olevat ystäväni…

Ja ovat tainneet ystäväni tartuttaa jonkun kuolemantaudinkin minuun!
Flunssa ei ota hellittääkseen vaikka mitä tekisi!
Eilenkin töissä meni koko päivä ihan sumussa kun pää on täynnä räkää, ja sen sotkun keskelle ei taas mahdu yhtään järkevää ajatusta.
Illalla kun saavuin kotiin tein jauhelihakastiketta ( loistavaa, kuinkas muuten ) ja katsoin pari tuntia telkkaria. Sitten Nukkumatti jo kopauttikin minua kalloon ja nukuin aamuun saakka. Tosin nukkuminen minun tapauksessani tarkoittaa sitä että vähintään parin tunnin välein vilkuilen kelloa ja painun peiton alle uudestaan.
Mutta nukuin kuitenkin, hieman katkonaisesti tosin, tuollaiset kymmenen tuntia. Silti tuntuu kuin en olisi nukkunut lainkaan! Väsymys vaivaa ja joka jäsentä ja lihasta koskee!
Onneksi huomenna ja lauantaina on iltavuoro joten saan nukkua vielä enemmän! Puhelin äänettömälle ja lepoa mahdollisimman paljon, kyllä se siitä tokenee!

Ehkä kamalinta flunssassa on se ettei tunne makuja!
Minäkin väsäilen kaiket päivät ruokia ja joudun luottamaan armaani Minnan kommentteihin annosten mausta!Ja koko ajan saa pelätä että laittaa liikaa mausteita kun oma suu ei mitään tunne. Ja minä tiedän miten hyvä Minna on keittiössä joten en häntä sinne päästä. Ihan turvallisuussyistä… Pakko siis luottaa omiin kykyihini ja väsätä ruokaa ihan sormituntumalla!

Nyt hieman juksasin!
Minna on ihan hyvä keittiössä, ja erikoisen hyvä muissa huoneissa. Mutta minä nyt vain olen ominut keittiön omaksi valtakunnakseni, ja se on tehty kokonaan kultani suostumuksella. Hän ilomielin antaa minun häärätä kulinarististen haasteiden parissa kun itse saa vain loikoilla ja odottaa kutsua valmiiseen pöytään. Kukin kutsumustensa mukaan!

Ja aivan mahtavaa on se että nyt aion voittaa lotossa!
Ylihuomenna rouva Fortuna on luvannut minulle melkoisen kasan mammonaa, ja sitten minua ei täällä enää pakkasessa flunssaisena tarpomassa näekään!
Näin nimittäin viime yönä unta että voitin pääpotin lotossa!
Tosin näin myös unta että minua pyydettiin pääosaan pornoelokuvaan, ja minä suostuin..
Kumpi nyt sitten on todennäköisempää…

Nyt on pakko kiirehtiä töihin asiakkaita tartuttamaan!

Rakkautta on antaa toisen tehdä ruokaa!

-nauri

Elämä on pelkkää visaa!

Töihin taas!
Päätin etten mene hakemaan lisää sairaslomaa vaikka olenkin vielä hieman huonossa kunnossa. Nokka vuotaa ja päätä särkee mutta olenhan työn sankari!

Sunnuntaina olin kantiksessa vetämässä tietovisan ja kivaa oli. Kilvoittelemassa oli 18 joukkuetta ja meno oli melkoinen. Mutta herranen aika että niistä lähtee ääntä! Heti visan aluksi kerroin olevani kipeä ja että kurkkuuni sattuu enkä kykene huutamaan. He kykenivät!
Kamala mekastus koko ajan. Jossain vaiheessa en enää jaksanut edes koettaa esittää kysymyksiä vaan laskin paperit pöydälle ja laitoin kädet ristiin. Sitten vain odottelin että nuo mölyapinat huomasivat asian, ja sitten taas jatkettiin.

Lopulta homma saatiin sitten hoidettua ja voittajat kukitettua.Jäin vielä hetkiseksi istumaan Valaisimen ja Matka-arkun kanssa, mutta sitten alkoi ikävä vaivata ja painuin kotiin armaani syliin.

Eilen sitten menin Annen kanssa erääseen ravintolaan sopimaan tulevista tietovisoista. Tämän juottolan ravintolapäällikkö oli kuullut vetämistäni visoista ja niiden suuresta suosiosta ja halusi että menisin myös hänen paikkaansa iloa ihmisille tuottamaan. Anne oli mukana siksi että tarvitsen jonkun joka minua tuuraa silloin kun olen töissä tai sairas tai muuten vain estynyt visaa vetämästä.
Ja siihen hommaan hän on mitä oivallisin! Hän tekee hyviä kysymyksiä ja osaa myös juontaa shown eri mallikkaasti!

Ja eilen tein muuten loistavaa ruokaa; jauheliha-perunalaatikkoa! maustoin sen Hanneksen minulle tuomilla chileillä ja siitä tuli todellla hyvää! Minnakin antoi oikein suukon kiitokseksi!

Tulkaapa tänään joukolla Pub Peteen tietovisailemaan klo 18!

Nyt ei jaksa enempää kirjoittaa kun pää on täynnä räkää.

Rakkautta on suukottaa!

-Nauri