Visailua ja merikarhuja!

Hei vaan pikku pallerot.
Eilen oli sitten Pub Petessä kevään viimeinen visa, ja se sitten olikin aika show!
Olimme onnistuneet pitämään salassa että minä aion tulla vetämään visan Jarmon kanssa, ja kun sitten juoksin paikalle hurraavan väkijoukon läpi oli olo mainio! Kaikki olivat aivan töpinöissään kun lähettelin lentosuukkoja kaikille ja kättelin kaikkia kuin Yhdysvaltain presidentti.
Visan voitti joukkue Maijut, ja heidät palkittiin asianmukaisesti maailmankirjallisuuden helmillä. Kaikille muille jaettiin Metro Fm:n sponsoroimia levyjä joten kaikki saivat jotain ja kaikilla oli kivaa. Olimme kuin joulupukkeja!

Visan jälkipeleissä sitten rupateltiin Nikon, Eijan, Maisan ja Jarmon kanssa mukavia. Tottakai käsittelimme myös meille kaikille tärkeätä aihetta, eli Meiju Suvaksen ihanuutta.
Jonkin ajan kuluttua paikalle saapui myös Ollipekka joka kertoi että heidän pikkujouluissaan oli ollut esiintyjänä….Arvasitte oikein: Meiju Suvas! Oli kuulemma tähtönen ollut hyvin tuohduksissaan kun raideri ei ollut pitänyt paikkaansa. Oli jalkaa poljettu ja rumia sanoja käytetty. Tarina ei ikävä kyllä kerro mitä raideri piti sisällään.
Millainen voisi olla Meiju Suvaksen raideri?
Vaaleanpunaisia karamellejä ja shampanjakylpy?
Vai olisiko se enemmän rokkimeinikiä eli pullo jallua ja kori keppanaa?
Nahkaruoskia ja käsirautoja….?
Ollipekka lupasi järjestää minulle muutaman kamerakännyllä otetun kuvan tuon Jumalattaren keikalta, ja kunhan ne saan pistän ne tänne blogiini!

Heikki, tuo kameramiesten aatelinen, oli ollut veneilemässä tyttöystävänsä kanssa ja niin oli äijä rinta rottingilla! Tuo neitonen katseli häntä silmät ihailusta loistaen ja Heikki oli kuin mikäkin Kap Hornin kiertäjä! Ihanaa oli katsoa tuota nuorta lempeä!

Ja se kirjallisuusnurkka on kyllä aikas hyvä idea. Tietäisinpä vain miten saan sen avattua tämän blogini liitteeksi…?

Ja Eija höpisi jostain Teemusta ja hänen valmennuksestaan. Onko minun ymmärrettävä että hänellä on ollut suhde tuon lätkäukon kanssa? Huolestuttavaa!

Ja tänään pitää taas mennä töihin mutta se on kyllä ihan mukavaa.

Ajattelin jotta jos ensi sunnuntaina on nätti ilma niin voisimme kerätä porukan minigolfia pelaamaan?
Kaikki kynnelle kykenevät mukaan. Ilmoittautua voi vaikka täällä blogissa!

Hävettää olla näin köyhä. Eilenkin houduin juomaan Jälkipeleissä Jarmon ja Nikon rahoilla, mutta sen heille kyllä vielä korvaan. Kaipa sekin joskus vielä helpottaa…

Ei muuta kuin että soonmoro. Pitäkää toisistanne huolta!

-Nauri

Nauri ja Antero, Yön Ratsastajat

Maailma on outo paikka,
Ensin vingutaan ettei ole töitä ja sitten valitetaan työn paljoutta. Ja tällä asialla olen minäkin!

Uudessa työpaikassani pomo katsoi asiakseen jättää minut yksin lauantai-iltana yhden oikean illan kokemuksella! Siinä minä sitten seisoin ihmeissäni uksen raosta tunkevien janoisten olioiden ojennellessa känsäisiä kouriaan minua kohti kuin jossain George A.Romeron painajaisessa! Ja niitä muuten piisasi!
Kun aamun sarastaessa kömmin takaisin armaani viereen pystyi paidastani puristamaan desikaupalla testoteronin kyllästämää nestettä jota myös hieksi kutsutaan!
Mutta olin silti onnellinen! Tajusin että olen melko hyvä valitsemallani alalla ja pärjään siinä missä nuoremmatkin!
Jos olette koskaan ravintola-alalla työskennelleet niin tiedätte että tilityksen tekeminen uudessa paikassa on se juttu joka eniten hermostuttaa. Siinä puhutaan rahasta, ja jos kassa ei täsmää niin hyvä ei heilu. Minulla täsmäsi niin hyvin että siellä oli jopa liikaa 1.60e! Aika hyvin ekan itsenäisen iltavuoron jälkeen!
Asiakkaat ovat mukavia joidenkin tosin jäädessä kivuusasteikossa hieman alemmalle tasolle. Ylimielisiä ääliöitäkin joukkoon mahtuu, mutta niinhän se on joka alalla. Muistakaamme Paavo Väyrystä…
Amuyöstä kun kävelin kohti kotia, törmäsin yllättäen Anteroon!
Koska matka oli pitkä niin, ottivat he mukaan yhden toverin….
Anteron kanssa sitten istuksimme puiston penkillä katsellen maamme tulevaisuuden toivojen hoippuessa honteloin jaloin kohti ruusuista tulevaisuuttaan. Kovin moni heistä tosin oikaisi puskan kautta jossa he tyhjensivät vatsalaukkunsa matkaa helpottaakseen.
Antero ja minä nauroimme. Hänellä, Anterolla, oli ilmeisesti joku hyperaktiivinen vaihe päällä koska hän ei malttanut pysyä paikallaan vaan mennä viipotti koko ajan edestakaisin ja oli jostain kumman syystä kovasti kiinnostunut jonkun ohikulkeneen teinin poisheittämästä Mc Donaldsin pussista. Annoin hänen touhuta ja nautin yön kauneudesta. Juttelimme niitä näitä, mutta sitten oli aika jatkaa matkaa kohti aviovuodetta ja siellä odottavaa ihanaa olentoa.
Hyvästelin Anteron ja jatkoin matkaani kohti lemmenpesäämme. Mietin tuota hahmoa ja tulin siihen tuloksen etten ole koskaan tavannut viisaampaa siiliä kuin Antero.
Tuo pieni piikkikasa tuntui ymmärtävän minua kuin veli. Ehkö olen nykyajan Tri Doolittle?
Äsken koetin soittaa Jarmolle jotta lähtisikö hän pelaamaan kanssamme minigolfia kun itse en eilen päässyt. Ei vastannut ketku. Olisiko jälkipeli mennyt pitkäksi?
Ja Heikkikin pitäisi tavata taiteen merkeissä. Ja palauttaa kirjoja ja videoita Töölööseen etteivät vahingossa minulle jää.Hommia hommia….

Minna vietti eilen elokuvaillan kun Teema-kanava näytti suomalaisen elokuvan 100vuotisjuhlan kunniaksi kolme teosta:
Täällää Pohjantähden Alla, Komisario Palmun Erehdys ja Niskavuoren Heta, joista viimeinen jatkui vielä minun saapuessani väsyneenä ja hikisenä. Hän oli kiltisti osatnut minulle yhden oluen joka sitten maistuikin erinomaiselta tuollaisen työrupeaman jälkeen.
Hän jäi vielä tutimaan kun minä hiivin tänne Teille kirjoittamaan, ja saapa nähdä päästäänkö edes golfaamaan? Rakaani kun tykkää nukkua pitkään.
Ja tarkoitan PIIIIIIIIIITKÄÄÄÄÄÄÄÄN! Jos saan hyänet ylös ennen ilallista saan kiittää Herraamme Sebaotia!
Olenkohan voittanut lotossa? Laitoin eilen kolme riviä, ja joihan on kumma jos ei sellaisella satsauksella alat eurot ropista pöytään. Ja jos ei ropise niin menen tekemään valituksen OyVeikkaus Ab:lle harhaanjohtavasta mainostuksesta ja toisten tunteilla leikkimisestä!

Eilen tuli myös pari puhelinsoittoa jossa minulle kauhisteltiin entisen työpaikkani nykyistä menoa: Onportsaria ja kaikkea!
Älkää vinkuko!
Jos nyt joudutte antaman euron kaverille joka kutenkin on siellä kuitenkin teitä auttamassa ja jonka palkka muodostuu niistä rovoista, ei sen pitäisi olla ylivoimaista.
Itsekin portsarin hommia tehneenä voin sanoa sanat jotka aikoinaan minulle sanoi vanhempi, jo vuosikymmeniä niissä hoimmissa toiminut miekkonen:
Asiakkaat eivät ymmärrä että portsari on se kaveri joka ottaa heidän puolestaan turpaan jos tappelu tulee.
Ja aina täytyy pyrkiä siihen ettei konflikteja pääse syntymään!

Uskon että uuden omistajan aikana koittaa uusi aika ja se aika onb ruusuisempi. Antakaa hänelle aikaa näyttää kykynsä!

Nyt menen tönimään Minnaa josko hän vaikka heräisi ja suukon antaisi. Olen sitä vailla.

Voikaa hyvin ja muistakaa että kesä on lemmen ja minigolfin aikaa!

-Nauri

Meiju on saapunut!

Huom! Kaikki te lukuisat lukijani jotka olette hankkineet Meiju Suvaksen Sydämmellä-kirjan, ottakaa se kainaloonne ja rientäkää tänään Vanhalle! Siellä esiintyy tuo armoitettu taiteilija!
Ja voin vain kuvitella sitä ilon määrää minkä hänelle toisikaan lauma enemmän tai vähemmän sekavaa porukkaa joka kyynärpäät verissä tappelisivat siitä kuka saa ensin Meijun nimmarin! Its en pääse paikalle työesteiden vuoksi, mutta ottakaa mullekin nimmari!

Jippiiii!

-Nauri

KOKEILKAAPAS!

Tällaisen osoitteen sitten joku mulle laittoi, ja ajattelin jotta jaanpa sen ystävieni kanssa. He kun kas eivät koskaan ole lasiin sylkeneet!
Ihan hauska. Suosittelen!

-Nauri

http://www.pelkotilat.org/?Viihde_Ryyppykaverilaskuri

Työ.Onko sinne menemistä?

Nyt on sitten astuttu työelämän pariin, ja fiilis on loistava! Eilen tosiaan tein neljän tunnin tutustumisvuoron ja kivaa oli. Tosin eräs humalainen neitonen koetti tarrata genitaalialueisiini ja minä sitten hänet ulos ohjasin. Fyysinen koskemattomuus on loukkaamaton!
Ei niin että sukukalleuteni olisivat jotenkin pyhiä, mutta niihin eivät koske kuin minä ja Minna. Ja satunnaisesti lääkäri.

Uusi pomoni vaikuttaa eri mukavalta ja leppoisalta kaverilta. Käsityksemme baarinpidosta ovat kovin lähellä toisiaan joten enköhän minä hänen kanssaan toimeen tule.
Tarzanille voisin sanoa että kerron paikan koordinaatit kerron jahka tiedän että jään sinne. Sitä ennen en halua sinne ystäviäni mekastamaan!

Äsken kävin parturissa Mechelininkadulla sijaitsevassa Leylan parturi-kampaamossa, ja kokemus oli jälleen kerran ihastuttava. Leyla todella osaa ammattinsa ja on samalla ihana ihminen. Juttelimme matkustamisesta ,ja hän ilahtui kovasti kun kerroin olleeni viime syksynä Milanossa kun taas hän lähtee sinne huomenna. Kerroin vinkkejä, vaikka turhaa se varmaan oli. Meillä on hieman eri motiivit matkustaa. Minä EN matkusta ostaakseni erilaisia tavaroita.

Matkalla tapasin Heikin jonka kanssa sunnuntaina pitäisi tehdä vähän kuvaushommia.Ja se on aina mukavaa tuon tulevan Oscarvoittajan kanssa. Jonain päivänä maailma saa vielä nähdä yhteistyömme helmen!

Huomenna pitäisi mennä golfaamaan, mutta kun en ole ihan varma jaksanko. Tänään on 13 tunnin päivä ja uni ei kuitenkaan tule ennen aamun sarastusta. Ja huomenna taas on duunia…

Oli ihanaa lukea että Eija edelleen jaksaa lukea jaarituksiani ja niitä myös kommentoida. Ottakaa mallia tuosta pimusta!
Mutta missä ovat muut ennen niin aktiiviset kommentaattorit? Missä luuraa Vinha? Minne on kadonnut Hannes? Ette kai ole lopettanut kulttuuriharrastuksianne, eli blogini lukemista?

No, jään odottamaan kirjoituksianne ja alan valmistautua työhön. Pitkästä aikaa tuntuu kivalta odottaa töihin menoa!

Ei muuta kuin vointeja kaikille!

-Nauri

Työ tekijäänsä kiittää!

Kun pari viikkoa sitten jäin työttömäksi, pakotin teidät lukemaan valitustani Suomen epäokeudenmukaisesta työpolitiikasta. Sitä katkerien kyyneleiden määrää!
Minna oli myös kovasti huolissaan tilanteestani, ja toden sanoakseni niin minäkin.
Hetkisen jo luulin että joudun kauppaamaan nuorta lihaksikasta vartaloani juopuneille merimiehille, mutta sitten Jahve valaisi kasvoni ja LÖYSIN TÖITÄ!

Olin jättänyt useita hakemuksia ja levitellyt puhelinnumeroani kaikille vastaan tulijoille töiden toivossa. Ja se kannatti!
Tänään sitten alkoi puhelin pirisemään ja minulle tarjottiin töitä neljään eri paikkaan! Tästä joukosta valitsin sitten erään kippolan kävelymatkan päässä kotoamme, ihan vain koska pidän paikasta ja sen omistajasta.

Huomenna sitten aloitan työt, ensin tosin ihan vain kuunteluoppilaana neljän tunnin verran jotta näen kuinka homma toimii. Ja tilityksen opetteleminen on se kinkkisin juttu aina. Mutta kaikki on opittavissa, ja minähän opin!

Tänän aloin sitten myös urheilemaan! Kävelin kotioveltani Jarmon kodin luo Töölööseen ajassa 43.14.81! Ja eksyinkin yhdessä vaiheessa! Ja ikkunaostoksiakin tein! Olin jotenkin niin ylpeä itsestäni….

Jarmon kanssa sitten käyskentelimme entisen mielisairaalan pihalla ja ostin Classic Juustokakku-jäätelöä! Ihan tosi! Omituinen makuelämys.
Sitten mennä viipotimme meren rantaan josta äkkäsimme kahvilan punaisessa puumökissä. Sinne siis! Sen nimi taisi olla Recatta?
Siellä tapasin vanhan tutun joka oli juuri käynyt juoksemassa Prahan maratonin ja aikoi suunnistaa syssymmällä Budapestiin uusimaan urotyönsä. Ja minä olin ylpeä pienestä kävelyreissustani…..

Tuossa ihastuttavassa pikku kahvilassa on veikeä tapa: Kun ostat kahvin saat seuraavan kupin ilmaiseksi ja lisäksi 5c puhdasta valuuttaa! Siinä on kuulemma ulkomaan immeisillä ihmettelemistä! Ja tämä Suomessa vuonna 2007! Päätin että siitä tulee kesällä Minnan ja minun kävelyretkien kohde. Ja miksei talvellakin kun paikka on auki ympäri vuoden! Talvella pihalla grillataan makkaraa! Loistopaikka!

Suosittelen muuten suunnistamaan ensi tiistaina Pub Peteen kun Jarmo vetää kevään viimeisen tietovisan. Antoi heppu ymmärtää että jotain spesiaalia olisi luvassa….

Ja jos uusi työnantajani sallii, niin minähän osallistun Etu-Töölön Urhojen minigolfturnaukseen ensi lauantaina! Ja miksei hän sallisi jos olen silloin jo ollut monta päivää töissä! Ainakin kaksi!

Olen siis jälleen työelämässää kiinni ja jouduttekin sitten lukemaan seikkailuistani tuossa uudessa ympäristössä! Ja olen varma ettei aikaakaan kun siellä on jo Suuri Jarmo&Nauri-Show!

Toivon kaikille ihanaa kesää ja muistakaakiertää tanssilavoja. Koskaan ei tiedä minkä koivun takaa se Meiju Suvas kurkistaa…

Ja odotan muuten innolla kaikkia uusia projekteja joita minulla on eri tyyppien( kuten Heikin ) kanssa! Koko ajan pitää olla joku projekti vedossa sanoi Peter kun Hangon kesäteatteriin kiinnityksen otti! Tuon vitsin ymmärtää vain syvin sisäpiiri!

Mutta olkaa kiltisti älkääkä läträtkö väkijuomien parissa,
ja tupakkaakin vältelkää!

-Nauri
Neljättä päivää ilman savukkeita

Kappas kappas hei

Johan on taas menty pitkin ja poikin kylää pää kolmantena jalkana. Olen juossut eri paikoissa kyselemässä töitä, ja nyt näyttää aika hyvältä. Tänään eräs ravintoloitsija alustavasti niitä mulle lupasi. Hyvä minä!
Viime torstaina olimme ystäväporukassa Tavastialla kuuntelemassa Ne Luumäet-yhtyettä, ja johan oli meno rankka. Taannuin takaisin teiniksi ja olin onneni kukkuloilla. Loitava keikka ja mukava tunnelma. Mukaan olin saanut raahattua Matin, kaksi Minnaa ja Jarmon, joista viimeksimainittu oli myös pukeutunut asian vaatimalla tavalla eli vanhaan nahkatakkiin ja koripallotossuihin. Itse sonnustauduin myös nahkatakkiin enkä suostunut luopumaan siitä edes Tavan portsareidsen kehoituksesta. Kovis on kovis vaikka voissa paistaisi.
Paikalle oli myös materialisoitunut ystäväni Markku sekä Pelle joiden kanssa ilta menikin rattoisasti hölmöillen. Kivaa kun ei ole vielä aikuinen.
Perjantai sitten valkenikin melkoisen harmaana kun olutlasillisten reunat edelleen hankasivat aivokuoreni heppoista pintaa, ja olinkin onnellinen kun Matti soitti ja ehdotti olutta kun oli saanut kehityksestä Barcelonan kuvansa.
Minähän menin eikä siitä hyvää seurannut. Päivä meni ihan törpötellessä ja kyllä hävetti. Mutta kivaa oli kuiteskin.
Lauantai olikin sitten jotain ihan muuta!
Meillä on parin ystäväni kanssa jo parikymmentä vuotta kestänyt perinne nikmeltä Hulluttelupäivä.
Tämä tarkoittaa sitä että joka toukokuun 15.päivän jälkeisenä lauantaina kello 10.00 aamulla tapaamme Hietsun kirpparilla ja lähdemme sekoilemaan.
Niin teimme nytkin.
Vaan yksi on joukosta poissa, ei Markkua paikalla näy. Tuo Utön ihme ja kirjailijakuningas oli sitten saanut päähänsä viettää hulluttelupäivän Bertliinissä jalkapalloa pelaten. Tämä ei suinkaan ole ensimmäinen kerta kun tuo hassun näköinen koikkelehtija tekee vastaavan tempun. Kostoksi päätimme matkustaa vihamieliseen Espooseen ja lähettää hänelle sieltä kortin. Näin myös teimme.
Tapiolan kautta jonnekin Friisilään ja takaisin vei matkamme. Tuli siinä muutama ravintolakin nähtyä ja silakat syötyä. Kävimme myös ennen Espoon matkaamme tapaamassa vanhaa työtoveriamme Perrtsaa Lauttasaaressa, ja tuon punapäisen hihhulin näkeminen saikin hymyn huulillemme. Aivan liian harvoin tulee häntäkin nähtyä.Ja eräästä baarista ei meinannut päästä pois kun soittivat Meiju Suvaksen Pure Mua-kappaletta!
Lauttasaaressa kävimme myös eräässä toisessa baarissa ja kohtasimme siellä hyvän kaverini Kaisun jonka kauneus lumosi Tommin siinä määrin että silloin oli aika todellakin siirtyä sinne Espooseen.
Ja kuten sanottu Espoo oli hauska paikka josta löysimme karaokeravintolan. Siellä vetäisin muutaman kappaleen. Tommin mielestä minunn olisi pitänyt tulkita Meiju Suvasta, mutta en rohjennut raiskata tuon armoitetun taiteilijan kappaleita.
Illalla kävimme myös Helsingin keskustassa Vanhassa Ketussa jossa istuskelimme Herra Nikon kanssa höpöttämässä sekavia. Sitten olikin aika siirtyä kuuntelemaan Minnan saarnaa. Eikä sitä edes tullut! Tuo elämää itseään suloisempi olento oli vain iloinen kun vihdoin saavuin takaisin kaukomailta. On se vaan ihmeellinenn nainen!
Sunnuntai menikin sitten ihan maatessa, ja tänään kävin yhdessä työhaastattelussa joka taitaa poikia hommia. Pitäkää peukkuja!
Ja muistattehan huomenna Jarmo-visan Petessä?

-Nauri

P.S
Laitan myös säälittävän kuvan hulluttelupäivältä. Anteeksi.

Päivää!

Euroviisut on ohi, ja voimme kaikki jo huoàhtaa helpotuksesta. Vai mitä Niko?
Tapasin muuten Hellun juuri ennen finaalia, ja tyttöressu oli ihan töpinöissään! Kertoi käyvänsä joka päivä “viisulenkillä”, joka ilmeisesti tarkoitti juoksulenkkiä jolloin korvalapuista soi vain viisuja. Joskus olen niin huolissani hänestä….
Tai sitten hän käy joka päivä syömässä lenkin ja laulaa samalla viisuja? Tai sitten… Ei, annetaan olla. Mieleeni alkoi jo kehittyä niin huonoja juttuja että itseänikin hävettää.

Olenkin tässä blogissani kertonut Heikistä jonka taidokkaista käsistä syntyi elämää suurempi Jarmo ja Nauri-Show DVD. No nyt tuo miniatyyri-scorsese pyysi minua uuteen elokuvaansa, ja enhän voinut kuin suostua. Kun nyt on aikaakin kun ette lainkaan auta työn haussa! Ja Tarzan: Koetan jotenkin saada shown nettiin ja sitä kautta ihmisten katseille alttiiksi. Tosin kai pitäisi pyytää lupa kaikilta jotka siinä vilahtavat…? Olisi se ainakin kohteliasta.

Työvoimatoimistossakin kävin ja tunsin itseni ihan luuseriksi. Mutta kovasti antoivat ymmärtää että vapaita duuneja on vaikka lampaat söisi. Eiköhän niistä jokunen irtoa mullekin.

Maanantaina kävin taas pelleilemässä kameran edessä ja kivaa oli. Kyseessä oli kotimainen kolmiosainen TV-sarja joka kai tulee ulos joskus ensi vuoden alkupuolella.
Ilmoittelen sitten tarkemmin kun tiedän.

Täällä Pikku-Huopalahdessa on nasta asua kun kaikki immeiset on niin mukavia. Olen jo tutustunut naapurikaupan henkilökuntaan ja naapureita moikkaillaan koko ajan. Tosin heidän nimensä ovat jääneet hämärän peittoon, mutta meno on ystävällistä, mistä kiitos. Ollan välillä tehty Minnan kanssa pitkiä kävelyreissuja ja tutustuttu maisemiin. Nyt nuo ilmat taas pilasivat senkin harrastuksen!

Minna on ihan tyytyväinen kun hänellä on nyt tällainen kotirouva joka tekee hänelle kaiken valmiiksi: Nytkin mulla on makaronilaatikko uunissa ja pesukone pyörii ja kohta ripustellaan pyykit narulle. Sitten onkin aika ottaa esiin pölynimuri ja aloittaa vaikkapa lukaalimme länsisiivestä ja jatkaa sitten
TARVITSEN TÖITÄ! APUA!

Olette mukavia ja muistakaa kommentoida näitä älyttömyyksiä!
Palaillaan

-Nauri

Viisuhuumaa!

Vaikka Nauri-blogi onkin sitoutumaton kanava kaikelle ajatuksenvaihdolle, en ota vastaan ehdotuksia käsiteltävistä aiheista. Nauri kertoo ja puhuu siitä mikä häntä miellyttää!
Paitsi että nyt teenkin poikkeuksen:
Niko on vaatimalla vaatinut minun mielipiteitäni eurovision laulukilpailuista, ja tässä omía kokemuksiani aiheen tiimoilta:
Eilen kävelin täältä uudesta kodista äitiäni katsomaan, ja matka vei noin 45min. Ei paha minun kunnollani! Olen aika ylpeä! Äidilleni on siis matkaa tuollaiset 6km.
Sieltä sitten huristelin onnikalla isolle kirkolle ( siis keskustaan ) ja poukkasin espalle jossa vasta meno alkoikin!
Koko euroopan maat (lähes) olivat pystyttäneet kojunsa puistoon, ja siellä tyypit sitten kertoilivat omasta maastaan ja kovasti mainostivat sen kauneutta ja erinomaisuutta lomakohteena. En nyt oikein tiedä siitä Tiranasta…
Kovasti oli televisioryhmiä haastattelemassa ihmisiä euroviisujen tiimoilta, ja tottakai minä jäin kytikselle josko vaikka minua haluaisivat kuvata.
Eivät halunneet. Ja minulla kun olisi ollut niin paljon kerrottavaa!
Espanjan kojussa kauniit senoritat tunkivat minulle jos jonkinlaista prosyyria ja olivat kovasti mielissään kun kerroin matkailleeni kyseisessä maassa joskus hyvinkin tiuhaan.
Tosin naama meni hieman heiltäkin kurttuun kun kerroin että olin mennyt juuri siellä viime helmikuussa kihloihin. Juokoot sangriaa suruunsa!
Kroatian kojussa myös kerrottiin, ja kuvilla havainnollistettiin maan kauneus, ja sehän toki olikin minulle tuttua viime syksyltä. Mutta kaikkea kivaa kokemisen arvoista sieltä tuntuisi vielä löytyvän… Jonain päivänä takaisin!
Poatitalolle sitten kipaisin ja ihmeekseni huomasin että siellä oli EUROVISIO-KARAOKE!
Sitä riemua!
Kuuntelin ja katselin kun eri maista tulleet tyypit huonosti tulkitsivat noita ikivihreitä musiikin helmiä.
Pakenin paikalta oitis!
Kampin keskuksen edessä sitten olikin sitä euroviisuhömppää oikein olan takaa!
Kaikenmoista älypäätä hassuissa vetimissä heiluttelemassa eri maiden lippuja ja huutamassa kuin Marseillen pahin baarinpitäjä! Sekin nimittäin on nähty!
Sitten kiertelin hieman baareissa.

HAHAAAAA! Luulitte että olin juopottelemassa! En suinkaan vaan ihan limulinjalla kyselin töitä. Muutama hakemus ja puhelinnumero onkin nyt jätetty, joten kaipa niitä töitä pian löytyy. Minna vaan alkaa hermostua….
Sitten riensinkin kotiin laittamaan rakkaammalleni ruokaa. Olen ihan kotirouvana vaan.
Tänään sitten kävin Jarmolla ,ja kun kerroin hänelle postitalon karaokesta niin ei siinä montaa sekuntia mennyt kun kaverilla oli jo kengät jalassa. Ja sitten juoksujalkaa keskustaan!
Postitalon karaoke oli kuitenkin mielestäme niin surkea viritys etteivät kaltaisemme maailmanluokan tähdet voineet sinne mennä. Taustamusakin oli ihan liian hiljaa!
Vein hänetkin Kampin keskuksen edustalle ja sellaiseen telttaan jossa Tino Singh kilpailutti juhlakansaa hassuilla visoilla.
Oli taas aika mennä.
Sitten vaan hiukan hengailtiin ja nyt olenkin jo taas kotona Minnaa odottamassa.
Että kyllä se työttömän elämä voi olla kivaa!
EIKÄ OLE!
Edelleen: Jos kuulette avoimista baarimikon paikoista, ottakaa yhteyttä.

Pusi pusi ja soonmoro

-Nauri

Se on täytetty!

Kaikki tavarat on uudessa kämpässä ja avaimet luovutettu!
Puupää-Anttikin suvaitsi vihdoin saapua laittamaan sen vessan oven ja minä luuttusin lattioita hiki päässä. Ei pitäisi olla entisellä vuokranantajalla nokan koputtamista!

Lauantaina tosiaan Blondi ja Tommi saapuivat Pasilaan T-paitojen alla lihakset värähdellen, ja aloitimme muuttoshown. Kamaa oli 26laatikkoa ja kolmiosainen kirjahylly sekä jotain irtosälää. Heitimme myös rikkinäisen pesukoneeni ongelmajätelaitokseen, tai joku sellainen se kai oli. Siis se paikka.
Kokko roskaan aikaa meni tuskin kahta tuntia!
Olemme maailman parhaita muuttoukkoja!
Sitten asensimme vielä stereot,digiboxit ja tietokoneet. Ja sitten baariin!
Menimme Mannerheimintiellä sijaitsevaan High Level-nimiseen kippolaan, ja meillä oli mukavaa. Heittelimme tikkaa ja turisimme joutavia. Paikalle saapui myös muuttoapurieni viehkot vaimot, ja voi sitä halailujen määrää! Blondin vaimoa tunnun näkevän noin kerran vuodessa, ja hänen kauneutensa senkun kasvaa koko ajan. Ja samaa voidaan myös sanoa Tommin ihanasta vaimosta jonka näkeminen saa aina hymyn huulilleni. Siinä sitä on mukava naisihminen!

Jossain vaiheessa muuton rasitukset ja nauttimani olutmäärät alkoivat sitten verottaa kuntoani, ja minun olikin pakko ilmoittaa seurueelleni että “nyt tämä jätkä läksi!”
Mannerheimintietä kulkiessani sitten sain soiton ystävältäni Matilta joka vielä kutsui parille juomalle White ladyyn. Pakkohan se oli…. Hänenkin vaimonsa liittyi seuraamme ja vietimme mukavan tuokion keskustellen Barcelonasta ja sen ihanuudesta.
Sitten olikin PAKKO lähteä kotiin. UUTEEN kotiin!
Siellä meni suoraan vierashuoneeseen jonne Tommi oli lahjoittanut vihreän samettipäällysteisen sohvan suoraan 70-luvulta. Se on eri ruma, mutta siinä pystyy nukkumaan. Minnan kanssa kutsumme sitä Ladaksi. Siinä sitten nukkua tursotin aamuun jolloin Minna tuli minua katsomaan, ja näky ei kuulemma ollut kovinkaan sievä.
Mutta nyt on kaikki taas hyvin ja rakkaus leimuaa! Ja se on kiva!

Maanantaina kävin työkkärissä ja sain neuvoja tähän tilanteeseeni. Aika huonoja tosin..
Ajattelin että eiköhän se duuni löydy ihan omin neuvoin, ja olenkin jättänyt pari hakemusta eri mestoihin. Kyllä se siitä. Mutta jos josain vaiheessa kuulette jostain vapaasta duunista, ilmoittakaa.

Ja sitten blogin kulttuuriosasto:
Heikki toimitti minulle nyt tekemänsä DVD:n jonka hän kuvasi Jarmo&Nauri-Showssa 10.4, ja täytyy sanoa etten muista milloin olen nauranut niin makeasti telkan ääressä. Mehän olemme umpihulluja! Sellaista mekastusta ja viuhtomista ei kyllä nää missään muualla! Jarmo karjui otsasuonet pullistellen minun lähinnä yrittäessä hillitä hänen menoaan. Juttumme olivat tyhmiä, mutta jotenkin hyväntuulisia ja kaikilla tuntui olevan hauskaa. Se on PAKKO saada jotenkin nettiin kaikkien ihailtavaksi!
Kiitos Heikki suurenmoisesta työstä! Olet nero editoimaan!

Nyt meikis taitaakin lähteä pitkälle kävelymatkalle kun se aina mukavasti selvittää ajatuksia ja saa hermot lepäämään.

Voikaa hyvin

-Nauri