Matkakertomus osa 7: Pandoja ja konepistooleita!

Maa oli valkoisena.
Yöllä oli alkanut sataa lunta ja nyt Pekingin katuja peitti lumikerros ja kylmä tuuli iski luihin ja ytimiin. Pelottomana lähdin kuitenkjn jälleen perinteiselle aamukävelylleni O.P:n kiskoessa peittoaan tiukemmin ylleen.

Löysin viehättävän pienen kahvilan suurlähetystöalueelta ja tilasin Coca colan koska olin joutunut pettymään kiinalaiseen kahviin. Paikka oli pullollaan mesoavia ranskalaisia jotka kaikki kuin salaisen käskyn saatuaan poistuivat yhtä aikaa kahvilasta. Varmaankin oli työn aika?
Kirjoitin Kiinan Muurilta ostamiani postikortteja ja suunnittelin päivän ohjelmaa. O.P oli jo aiemmin ilmoittanut halukkuutensa käydä Pekingin eläintarhassa, mutta kun minä en oikein noista vankiloista välitä. En minä käy Konnunsuollakaan!

Käyskentelin pitkin ja poikin pieniä katuja ja kujia kunnes äkkiä havaitsin ison rakennuksen josta kantautui korviini kovaa musiikkia sekä huutoa mekastuksen kera. Sinne siis.
Paikka sijaitsi Gongren Tiyuchang Beilu-kadulla ja oli nimeltään Yea Show.
Kyseessä oli kauan etsimämme markkinapaikka! Olimme koko ajan etsineet ulkotoria ymmärtämättä että Pekingissä kaikki on toisin. Siellä tori tarkoittaa valtavaa taloa josta kauppiaat vuokraavat itselleen jonkun nurkan ja alkavat kiusata ohikulkijoita.

Joka askeleella joku oli jälleen huutamassa korvaani edullisista tarjouksistaan ja vaatimassa minua ainakin katsomaan rihkamaansa. Kamalaa! Väsyin kaikkeen ja ostin yhden T-paidan ja jotakin rihkamaa tuliaisiksi ja pakenin ulos tuosta helvetistä! Kokemus oli puistattava, ja päätinkin että tuon O.P:n sinne heti kun mahdollista!
Ulkona oli vielä yksi kauppias mutta hän ei ollut niin tungetteleva, joten ostin häneltä kaksi jääkaappimagneettia.

Postitin kortit kohti Suomea je menin hakemaan O.P:n ylös sängynpohjalta. Kadulta taksin napattuamme suuntasimme eläintarhaan. Olin siis luopunut toivosta ettei minun tarvitsisi nähdä kärsiviä eläimiä
Pekingin eläintarha sijaitsee Länsi-Pekingissä ja matka sinne kesti lähes tunnin vaikkei edes ollut ruuhkaa.
Portilta ei tietenkään saanut lippuja vaan ne piti hakeman jostain muualta. Onneksi sekin paikka löytyi ja pääsimme ihmettelemään jättiläispandoja! Siellä nuo hassunkuriset olennot kirmailivat stressaantuneen näköisinä pitkin häkkejään tai kyyhöttivät puussa mutustellen bambunlehtiä.
Sääliksi kävi…

Seuraavaksi menimme lintulammelle jossa tuhannet sorsat ja muut siivekkäät tepastelivat järven jäällä pitäen uskomatonta meteliä. Paikalla oli myös pelikaaneja vai mitä albatrosseja ne nyt olivatkaan.

Akvaariotalossa sitten kuluikin aikaa; Jos minkä näköistä liskoa ja kilpikonnaa sammakoista puhumattakaan kulutti aikaansa terraarioissaan ja jättiläisalbiinopythonit kurkistelivat meitä uteliaasti.
Otin varmaan satoja kuvia noista oudoista mönkijöistä. Jotkut otuksista tosin olivat piiloutuneet niin hyvin ettemme niitä onnistuneet näkemään. Harmi.

Äkkiä hälytyssireeni alkoi huutaa kovaan ääneen ja muut akvaariotalon vierailijat lähtivät kiirehtimään ovien suuntaan vetäen itkeviä lapsiaan perässään hikikarpaloiden kimallellessa otsalla. Mitä tapahtui?
Kyseessä oli vain ilmoitus että talo oli suljettu ja oli aika poistua! Eikö sitä nyt Herran nimessä voinut tehdä hieman rauhallisemmin!!

Koko eläintarha alkoi sulkeutua ja lähdimme etsimään porttia josta olimme tulleet sisään. Eipä oikein tahtonut löytyä…
Matkalla portille näimme isoja susia, apinoita, kettuja, laamoja ja vaikka mitä. Kissalaaksossa emme nähneet noita jaloja eläimiä, mutta jostain onkalosta kuuluiu Bengalin Tiikerin murinaa ja se sai niskakarvamme nousemaan. Tuota ääntä en haluaisi kuulla joskus rakkaani kanssa telttailessani! Tosin emme viime aikoina ole telttailleet kovinkaan usein Bengalissa….

Lopulta portti löyti ja läksimme kävelemään itään päin. Äkkiä edessämme seisoi neljä tiukkailmeistä miestä konepistoolit kourissaan. Sormet olivat liipasimella ja katse kertoi että näytimme heidän mielestään kovinkin epäilyttäviltä.
Kyseessä oli pankin arvokuljetus, ja hetken aikaa katselimme kun työntökärryillä kuskattiin panssariautoon laatikkokaupalla riihikuivaa valuuttaa. Entäpä jos minä….
En ehtinyt suunnitelmissani kovinkaan pitkälle kun yksi miehistä näytti aseellaan että meidän pitää kiertää auto jaj atkaa matkaa. Teimme ilmeisen uhan alla työtä käskettyä ja jatkoimme kulkuamme.

Pian löysimme pienen nuudeliravintolan jossa tilasimme pöytään kaksi valtavan kokoista annosta nuudelisoppaa ja ruokajuomaksi pähkinäkaakaota! Alkoholia ei paikasta saanutkaan.

Vatsat pullollaan päätimme että nyt otetaan taksi ja painutaan takaisin kotia päin. Helpommin sanottu kuin tehty!
Jouduimme huitomaan kadun varrella lähes puoli tuntia ennen kuin saimme auton. Kuski heitti meidät aiemmin aamulla löytämälleni ns.torille, ja sitten alkoikin tinkimishulina!
Olin luvannut ostaa eräälle ystävälleni jade-veistoksen ja löysinkin pienen jade-buddhan joka köllötteli iso vatsa pyöreänä lootusasennossa. Myyjä väitti sen näyttävän minulta!
Olin sännätä mieleni pahoittaneena tieheni mutta myyjä sai minua hihasta kiinni ja sovimme riitamme. Sovimme myös että ostan kyseisen veistoksen. Halvalla sain. Luultavasti….

O.P osteli kaikenmoista urheiluvaatetta joilla nyt vaatettaisi kokonaisen jalkapallojoukkueen, mutta minä ostelin kulttuuria; Maon punaisen kirjan sekä hauskan rannekellon jossa Suuri Opettaja vilkuttaa iloisesti Kiinan työtätekevälle kansalle. Tarttui sieltä mukaan jotain muutakin roinaa, muuten muista mitä.

Kävimme vielä torin lähellä olevassa kaupassa josta innostuimme ostelemaan kaikenlaisia hassuja eineksiä tuliaisiksi. Ei mitään aavistusta mitä pakkaukset sisältävät, mutta saavatpahan kaverit sitten hämmästellä. Viinaakin tuli ostettua niin paljon että saa pelätä tullissa. Mutta Suuri Seikkailija ei pelkää mitään!

Veimme ostokset kämpille ja painuimme Paddyyn yömyssylle. Koetin soittaa Reiskalle ja kertoa kunka matkamme oli sujunut mutta englanninkielinen ääni kertoi ettei puhelintani voinut käyttää. Miksikö? Ei harmainta aavistusta!

Hetken asiaa pohdittuamme tulimme siihen tulokseen että aiempia puheluitani oli kuunneltu ja tekstiviestejäni luettu. Näiden perusteella minut sitten oli julistettu Kansan Viholliseksi ja kontaktini ulkomaailmaan suljettu! Nyt piti olla varovainen puheissaan koska Kansanarmeijan korvat saattoivat olla missä tahansa….

Millainen on Pekingin Ankka?
Mikä on D-22?
Löytävätkö sankarimme Olympiastadionin?
Kuka tarjoaa whiskyt?
Miten Magyar Posse liittyy kaikkeen?

Noihin kysymyksiin ja moniin muihinkin vastaus seuraavassa blogissani!

Kerro ystävilleiskin!

-Nauri

Matkakertomus osa 6: Hot Potia ja pala muuria!

O.P halusi taas jatkaa uniaan ja minä ponkaisin kuin nuori gaselli kylille. Käväisin paikallisessa ostoshelvetissä juomassa kahvin ja toastin syömässä. Älkää te tehkö samaa virhettä!
Kahvi oli kamalaa vetistä litkua jota ei kahviksi tunistanut kuin etäisesti tuoksusta. Toast oli onneksi syötävää.
Sitten löysin maanalaisen kauppakeskusksen josta ostelin kavereille tuliaisiksi kaikenmoista säilykettä ja rihkamaa.

Tupakanhimon yllättäessä painelin tupakkapuotiin jossa huomasin vitriinissä hauskan näköisen syöpäkääryleaskin jota komisti söpö pandan kuva. Sen halusin. Myyjä olisi sen minulle kyllä mielellään myynytkin mutta kun hinta oli 9.5e! Selitin että haluan vain yhden askin enkä koko kartonkia, mutta hän kertoi että tämä todellakin oli askin hinta. Se merkki jota yleensä tapasin ostaa maksoi 50centtiä, joten palasin juurilleni ja tilasin sitä. Panda-tupakki oli varmaankin valmistettu kuivatuista pandoista koska muuten ei hintaa voi selittää!

Kävin repimässä kumppanini sängyn syövereistä hänen vastusteluistaan huolimatta, ja Paddyssa nautitun tuopillisen jälkeen hän olikin valmis Suureen Seikkailuun!
Me lähdimme Kiinan Muurille!

Taksi napattiin lennosta. Olin edellisenä iltana piirtänyt paperille muurin kuvan ja sen viereen taksiauton. Lisäksi piirrosta koristivat baarimikon väsäämät kirjasinmerkit jota kertoivat minne olimme matkalla sekä kysymyksen matkan hinnasta. Homma toimi loistavasti. Hiunnaksi sovittiin 500 yania, eli pyöreät 50e. Ei paha.

Matka kesti lähes kaksi tuntia koska kuskimme kehoituksistamme piittaamatta ajeli minne sattuu eikä uskonut meitä kun yritimme seliittää nähneemme kyltin joka kehoitti kääntymään vasemmalle. Hän kääntyi oikealle.
Välillä hän soitteli jonnekin kysyen neuvoa, ja ilmeisesti sai oikeaa informaatiota koska lopulta pääsimme perille. Annoin kuskille 300 ja sanoin että loput tulee jahka olemme päässet myös takaisin majapaikallemme. Hän suostui pitkin hampain.
Paikka kuhisi vihaamiani tyyppejä eli röyhkeitä kauppiaita. Ei metriäkään sanut kulkea ettei joku roikkunut vaatteissa. Huutamalla ja raivoamalla pääsimme kuitenkin muurille vievälle portille.

Mutta eihän sieltä lippuja saanut vaan jostain alempaa. O.P reippaana nouti meille liput ja sitten talsimme jyrkkää rinnettä kohti huipulle vievää köysirataa. Ja siihen masiinaan päästäksemme piti liput hakea jostain alempaa! Taas O.P kirmaisi niitä noutamaan kun itsellä oli kunto loppunut tyystin kesken.
Muuri nimittäin sijaitse aivan samperin korkealla ja ilma oli ohutta kuin kärsivällisyyteni seitti. Tai sitten vain olen juonut ja polttanut yleiskuntoni kokonaan.

Muuri.
Joskus vain sitä menee hiljaiseksi. Rakennelman koko ja historia saivat meidät vain haukkomaan henkeämme!
Miten kummassa ovat ihmiset aikoinaan kyenneet moisen monumentin rakentamaan? Mistä kivet on tuotu? Kiertelimme vain pientä pätkää muurista muiden turistien loistaessa poissaolollaan. Olimme maailman katolla!

Ensimmäinen versio Kiinan muurista rakennettiin Qin-dynastian aikana “ensimmäisen keisarin” Qin Shihuangdin käskystä. Tämä ensimmäinen muuri oli 4 500 kilometriä pitkä, ja sen rakentamiseen joutui osalliseksi erittäin suuri osa tuon aikaista kiinalaista väestöä pakkotyövoimana.
Muuri rakennettiin suojaksi pohjoisesta vyöryviä mongolilaumoja ja muuta rymysakkia vastaan.
Historian aikana pohjoiset kansat ovat pariin otteeseen vallanneet Kiinan muurista huolimatta, Yuan-dynastia oli suuren Mongolivaltakunnan osa, tällöin Pohjois- ja Etelä-Kiina olivat erillisinä valtioina, mikä heikensi puolustusta. Qing-dynastia puolestaan oli mantšujen dynastia, he pääsivät Ming-dynastian muurin ohi sopimuksella kiinalaisen kenraalin kanssa.

Alas muurilta tultiin taas köysiradan vaunussa ja alhaalla odotti helvetti! Satamäärin agressiivisia kauppiaita halusi viedä viimeiset pennosemme! Eräskin huuhaa-ukko vaati parista postikortista ja kolmesta Maon punaisesta kirjasta lähes 40 euroa! Ostin kortit eurolla. Siellä oli myös kameli jonka kanssa olisi voinut poseerata kuvissa, mutta sekin olisi varmaan maksanut omakotitalon verran.

Koska olimme luvanneet kuskillemme että saavumme määrättynä ajankohtana alas muurilta halusimme pitää lupauksesta kiinni. Mutta kun kauppiaat eivät päästäneet meitä liikkumaan!
O.P nauraessa viskoin pieniä kiinalaisia kauppamiehiä vasemmalle ja oikealle karjuen naama punaisena taksimme odottavan! Loput juoksivatkin sitten kojuihinsa piiloon!
Kuski oli kuluttanut aikaansa flirttailemalla eräälle kaupan tytölle ja oli selvästi pahoillaan saapumisestamme. Mutta me halusimme kotiin!

Ja jotenkin kuski onnistui taas eksymään. Jossain vaiheessa hän kääntyi sivukujille, ja pian huomasimme olevamme pienellä umpikujalla jossain Pekingissä kuskin kehoittaessa meitä poistumaan. Emme tehneet työtä käskettyä vaan vaadimme että pääsemme kotiin. Lopulta näin tapahtuikin. Kaikille sitä ajokortti annetaankin. Tai mistä minä tiedän oliko hänellä kortti…

Lepäilimme hiukan kotona sulatellen valtavaa kokemustamme ja sitten alkoikin nälkä kurnia suolissamme. Muistimme Reiskan kehuneen Hot Pot-ruokalajia ja sitä meidän tuli saamamme. Olisi kannattanut jättää väliin…

Hot Pot tarkoittaa pöytään kuuman levyn päälle laitettavaa kattilaa jossa kiehuu ruokailijoitten valitsema neste jonne sitten heitellään kiehumaan mitä sattuu; lihaa, kanaa,makkaroita, kasviksia, leipäkuutioita….

Me valitsimme ikävä kyllä koko ravintolan tulisimman Hot Potin ja siitä saimme kärsiä. Koetimme lieventää poltetta leivällä ja runsaalla määrällä olutta, mutta mikään ei auttanut. Välillä en nähnyt lautastani kun kyyneleet sumensivat silmäni. Huulet ja kieli olivat aivan tunnottomat ja tarjoilijat naureskelivat hikikarpaloille otsallani. Eikä paremmin mennyt O.P:llakaan. Kasvot keitetyn ravun värisenä hän koetti näyttää ettei tunnu missään, mutta lopulta tuo “ruoka”vei voiton. O.P lopetti kesken minun vielä jatkaessani hetkisen, Lopulta oli minunkin luovutettava ja pyyhkiä hikpeite kasvoiltani. Olin löytänyt voittajani!
Loppumatkamme ajan käytetyin kirosanamme olikin “Hot Pot”.

Oli pakko kävellä saadaksemme ruoan laskeutumaan ja käyskentelimmekin koko viiden kilometrin pituisen kadun toiseen päähän jossa sijaitsee silloin kiinni ollut Rumpu- ja Kellotorni. Tuo meillekin paljon mainostettu nähtävyys sisältää kaksi erillistä rakennusta joissa toisessa säilytetään maailman suurinta rumpua. Alunperin rumputornin ( Gulou ) rakennutti Kublai-kaani 1272. Sieltä sitten kaupungin asukkaille kerrottiin tuntien kulumisesta rumpuja paukuttamalla.
Toisessa rakennuksessa sitten onkin samperin iso kello.

Tornien välittömässä läheisyydessä sijaitsee osa Hutong-aluetta jonne suuntasimmekin kulkumme. Jano oli yltynyt ja löysimmekin pienen “pubin”. Se kylläkin oli jonkun koti, ja asunnon haltija myi meille olutta 20 centtiä/660ml. Kohtuuhinta. Paikka oli muutaman neliön kokoinen ja nurkassa kohisi kamiina savun mustaama teekannu päällään. Jee!

Sitten alkoikin väsymys painaa ja taksilla Paddyyn ja parin oluen jälkeen nukkumaan.
Edessä olisi vielä monta seikkailun täyteistä päivää!

Mitä on jättiläispandalla asiaa kulkurillemme?
Löytyykö ostostori vihdoinkin?
Miksi konepistoolimiehet uhkailevat sankareitamme?
Onko nuudelibaariin luottamista?
Mikä on Laama?

Lue seuraava blogini ja ota selvää näistä ja monista muista ihmeellisistä asioista joita veijarimme matkallaan kokivat!

-Nauri

Matkakertomus osa 5: Katukeittiön herkkuja ja Hooter`s-tyttöjä!

O.P halusi jatkaa uniaan vaikka minä millä vippaskonsteilla ja kaskuilla koetin saada häntä lähtemään kanssani aamuauringon ensi säteisiin tallustelemaan.
Lähdin siis yksin.
Ensin suuntasin taas pankkiin koska olin edellisenä päivänä vaihtanut aivan liian vähän juaneita itselleni. Virkailija meni passini kanssa takahuoneeseen jossa viipyikin pitkän tovin. Olin hetken varma että nyt jään kiinni vastavallankumouksellisista hankkeistani ja vietän loppuelämäni suolakaivoksissa. Ei siinä kuitenkaan niin käynyt, vaan virkailija ojensi passini takaisin kysyen hotellini nimeä. Salaman nopeasti ajattelin että he ehkä vertaisivat edellisenä päivänä kuittaamaani lappua tähän, joten ilmoitin majailevani Red Dragon-hotellissa kuten aiemminkin. Meni läpi.

Ajattelin antaa matkakumppanini vielä levätä joten lähdin vaeltelemaan päämäärättömästi Pekingin katuja. Kaikenmoista kaupustelijaa ja tallustelijaa tuli vastaan. Erään liikkeen edessä myyjä asiakkaita odottaessaan harjoitti vanhaa kiinalaista liikuntamuotoa, Tai Jita. Aika nastan näköistä touhua.

Pistäydyin myös eräässä katukeittiössä jossa lauma nuoria opiskelijatyttöjä ahmi vartaista kaikkea herkkua. Tottakai liityin seuraan. Tytöt puhuivat erinomaista englantia ja opastivat minua ruokien valinnassa. Söin mustekalaa, tofua. kinalaisia lihapullia ja ties mitä. Lasku oli n.50c! Kiinassa jopa minun liksallani söisi kunnolla kun nyt pitää nälässä raukan elää…

Kun oli saanut äreän O.P:n ylös sängystä läksimme kohti Sanlitun baarialuetta koska sen lähellä piti sijaita paikallinen tori, tai ainakin niin opaskirjani sanoi. Eipä löytynyt.
Mutta kaikeksi onneksi löysimme belgialaisen baarin loistavine olutvalikoimineen. Oli niin saksalaista kuin ranskalaista ja belgialaista olutta Oli luostariolutta ja virolainenkin namijuoma oli siellä edustettuna.
Otimme Tsing Taot.
Kapakissa oli myös tietokone ja ilmainen netti! O.P rynnisti koneen ääreen vanhan urheilijan nopeudella ja jouduinkin katselemaan tuntikausia kun hän kävi lukemassa kaiken maailman potkupallotuloksia.
Hoh-hoijaa….
Lopulta oli minun vuoroni ja ajattelin että nyt vihdoin pääsisin kirjoittamaan blogiani vankkumattomalle ihailijakunnalleni. Mutta jostain syystä minun ei sallittu koskaaan päästä blogini kirjoitusosastoon. Vaikka kuinka yritin, pääsyni sinne estettiin.
Tulimmekin sitten siihen tuloksen että nyt Kiinan Tietoliikenteen Valvontavirasto oli julistanut minut Kansan Viholliseksi ja propagandani levittäminen oli estetty! Kaikkea sitä.

Kapakin ukko laittoi merkin kartan siihen kohtaan jossa etsimämme torin piti sijaita. Päätimme kuitenkin ennen shoppailua käväistä katsomassa paria puistoa jossa ystävämme Reiskan mukaan kannatti käydä. Ikävä kyllä ilma oli kuitenkin sen verran kylmä ja kellokin löi jo viittä, että emme jaksaneet kauaa puistossa törttöillä. Puisto oli Chaoyang Park ja kesällä kyseinen puisto on varmasti kaunis ja ihana, mutta nyt meitä vilutti. Katselimme kuitenkin hetken kuinka alkuasukkaat pelasivat paksuissa takeissaan korttia kauhean huudon säestämänä ja kuinka pari heppua oli väsännyt tuoleistaan jääkulkuneuvot ja niillä sitten hurjastelivat pitkin puiston järven jäätä. Hullua meininkiä!

Kävellessämme näimme myös pitkän jonon kaupan edessä. He jonottivat tuoretta tofua. Kaduilla pelattiin myös isossa miesjoukossa mah-jongia ja seksikauppojen runsaus yllätti kaltaisemme viattomat turistit. Niitä meinaan oli runsaasti!

Koska kylmä jo pakotti hentoisia jäseniämme painuimme erääseen juuri ovensa aukaiseeseen baariin oluelle. Katselimme kuinka esimies briiffasi alaisiaan ennen yleisöryntäystä mahtavalla komentoäänellään henkilökunnan vapistessa kauhuissaan.
Koetimme tilata tuhkakaupin pöytään ja kielimuurista johtuen he halusivat myydä meille tupakkaa. Pienen miimikkoesityksen jälkeen minut ymmärrettiin ja em.astia kannettiin pöytään.

Sitten olikin aika päivällisen. Painuimme aiemmin näkemäämme paikkaan joka mainosti itseään “perinteiseksi kiinalaiseksi kotiruokapaikaksi”.
Eteemme kannettiin siansaparoa upporasvassa kypsennettynä, kanakoipia ja possua. Riisin tilausta eivät ymmärtäneet, mutta siitä viis. Joimme kaksi isoa pulloa Tsing Taoa mieheen. Lasku oli n.7e!
Paikka oli pullollaan kiinalaisia jotka hyvällä ruokahalulla ahmivat Herra ties mitä! Kabinettiin vaelsi koko ajan liituraitaukkoja joita sitten palveltiinkin ihan eri ripeydellä kuin meitä taviksia. Mutta mehän olimmekin vain Kansainvälisiä Seikkailijoita….

Taksilla huristimme Take Five-baariin Chong Wen Men Vaije-kadulle jossa saamiemme tietojen mukaan Pekingin suomalaissiirtokunnan edustajat pitivät majaansa. Ajattelimme että sieltä saisimme neuvoja paikoista joihin mennä ja kuinka päästä katsomaan Kiinan Muuria. Eipä olisi kannattanut mennä.
Suomalaiset siellä kehuskelivat kavereilleen kuinka paljon he ja toverinsa olivatkaan huijanneet sekä veroja kiertämällä ansainneet. Kuka olikaan istunut talousrikoksista kuinka monta vuotta ja kuka tunsikaan isoimman roiston. Julistivat vielä kuinka kiinalaisille ei kannata antaa lainaa kun he eivät sitä rahaa kuitenkaan osaisi käyttää.
Kyllä hävetti olla suomalainen.
Otimme pikaisesti yhdet oluet ja poistuimme paikalta.

Otimme jälleen taksin ja läksimme etsimään sitä kaipaamaamme toria. Ei sitä löytynyt vaikka kuskille koetin sujuvalla kiinalla asiaa selittää. Hän jätti meidät autosta ja kun olimme harhailleet pitkin ja poikin tuntitolkulla sanoin että nyt olisi aika istahtaa alas miettimään. Ja mikäpä olisi siihen parempoi paikka kuin Kiinaankin rantautunut USA:n baariketju Hooter`s!
O.P koetti ensin vastustella sinne menemistä mutta muistutin häntä siitä että oli luvannut mennä minne minä haluan jos suostun kävelemään hänen kanssaan vielä pari korttelia toria etsien. Oli lupauksen lunastuksen aika!

Hooter`s oli hauska! Pieniä kiinalaisia tyttöjä tiukoissa topeissaan ja lyhyissä shortseissaan palvelemassa kuolaavia miekkosia. Meidän tarjoilijamme oli ottanut itselleen länsimaisen nimen Mary. Tämä viehättävä neitonen taputti minua masuun sanoen että näytän hänen poikaystävältään. Minä sitten kerroin että näkemättä tätä onnenpekkaa voin kertoa hänen olevan kovasti komea mies! Ja Mary nauroi kyyneleet silmissä.
Jossain vaiheessa hän meitä kuulusteltuaan sai selville että olimme ensi kertaa niin Pekingissä kuin Hooter`sissakin.
-”We have a surprise for you!”
Olimme kauhuissamme!
Kotvasen kuluttua pöytämme viereen ilmestyi viisi-kuusi tarjoilijatyttöä jota iloisesti lauloivat meille iloisen rallatuksen. Kyllä hävetti. Olisivat vaikka antaneet oluen tai drinkin…..
Ja hauskinta tuossa baarissa oli kun aina aika ajoin kaiuttimista alkoi kuulua paikan tunnusmelodia ja kaikki tarjoilijattaret keskeyttivät työnsä alkaen laulaa ja tanssia hölmän koreografian tahdissa.
Oli todellakin aika jatkaa matkaa!

Aikaaa oli taas kulunut ja nälkä sammutettiin herkullisella korealaisella ruoalla. Pekingissä on kiva tilata useita pieniä annoksia ja niitä sitten maistella. Kaikki on halpaa ja ei haittaa vaikka kaikkea ei jaksaisikaan.
Tässä paikassa viereisen pöydän seurue oli viettänyt imeisesti illallisen pidemmän kaavan mukaan päätellen pöydällä lojuvista lautaspinoista ja pullomerestä joka lainehti niin pöydällä kuin lattiallakin.

Vatsa täynnä ja pää täynnä muistikuvia päivän seikkauluista suuntasimme takaisin kotipubiimme Paddyyn. Siellä kohtasimme ranskalaisen homoseksuaalin joka oli meistä kovin kiinnostunut koska olimme Suomesta, Ari Vatasen kotimaasta. Häädimme hänet kohteliaasti pois ja nostimme maljan seikkailullemme. Mitä saisimmekaan vielä kokea…..

Miten käy Kiinan Muurilla rock`n roll?
Miten kamelin kohtaaminen sujui?
Löytääkö taksIkuski perille?
Onko Hot Pot jotain syötävää?

Lue ja ota selvää seuraavasta blogistani! Ja kuvia matkastani näät osoitteessa
http://www.kuvaboxi.fi/julkinen/287vh+nauri-peking.html

Muokkasin myös päiväkirjani otsikot uuteen uskoon kun ihmiset eivät oikein ymmärtäneet että kyseessä on jatkokertomus aina samalla otsikolla. Avasivat vain blogini ja näkivät yläreunassa saman tekstin ajatellen sen jo lukeneensa samalla ihmetellen “kun se Nauri ei lainkaan blogiaan päivitä”.

-Nauri

Matkakertomus osa 4: Kielletty kaupunki ja mantsurian soppaa!

Aamu valkeni aurinkoisena ja kuulaana. Kun olin saanut O.P:n hyväksymään sen että piti herätä ja lähteä kylille suuntasimme askeleemme kohti läheistä pankkia. Edellisenä päivänä emme olleet saaneet Visa-kortilla rahaa emmekä löytäneet rahanvaihtopistettä, mutta nyt kaikki oli toisin. Seinästä rahaa tippui ämpärikaupalla ja pankkineitikin suostui antamaan minulle yaneita euroja vastaan
Rahan vaihtolomakkeessa kysyttiin hotellini nimeä enkä millään saanut sitä päähäni. Lopulta päätin keksiä mahdolisimman kiinalaisen hotellin nimen ja raapustin paperille: Red Dragon! Hyvin upposi tuohon pieneen kiinalaiseen!

Metrolla huristimme Tiananmenen aukiolle ja siellä saimme taas tyrkkiä kaupustelijoita kimpustamme. O.P hämmästeli kovasti sitä että Pekingissä sairaanhoitoalan opiskelijat uhraavat kaiken opiskelunsa vuoksi. Jopa vapaa-ajallaan he kulkevat valkoinen maski naamallaan! Ja heitä on tosi paljon! Joka kolmannella vastaantulijalla vain tummat mantelisilmät vilkkuivat naamion yllä.

Kielletyn Kaupungin portilla valtava Maon, Suuren Opettajan kuva valvoi ihmismassaa joka kulki tiukkailmeisten vartijoiden ohi tuohon kaupunkiin joka vasta viime vuosina on avattu suurelle yleisölle.

Kielletty kaupunki , jota ennen kutsuttiin nimellä Gu Gong, on palatsialue Pekingin keskustassa. Ming- ja Qing-dynastioiden keisarit asuivat aikanaan alueella. Nykyisin siellä on palatsimuseo. Kielletyn kaupungin pinta-ala on 720 000 neliömetriä, siellä on 800 rakennusta ja niissä 9999 huonetta. Kielletty kaupunki on saanut nimensä dynastioiden aikana, jolloin ylimystöön kuulumattomia ei päästetty kaupungin porttien sisäpuolelle.

Palatsialueen eteläisimmän portin, Tiananmen’in ja pohjoisimman portin, Shenwumenin etäisyys on 960 metriä, ja itä-länsisuunnassa alueen leveys on 750 metriä. Palatsikompleksi rakennettiin Ming-dynastian aikana vuosina 1407–1420. On sanottu, että sitä oli rakentamassa miljoona työläistä, mukaan lukien 100 000 käsityöläistä.

Heti porttien sisäpuolella alkoi minun helvettini; En kestä kaupustelijoita jotka eivät ymmärrä yksinkertaista sanaa EI! Heppuja roikkui hihassa huutaen korvaani kehoituksia sijoittaa kaikki rahani johonkin heidän valikoimiinsa kuluvista hilavitkuttimista! Oli kaiken moista talismaania ja päähinettä Pekingin kartoista puhumattakaan! Kerroin heille niin suomeksi kuin englanniksikin etten juuri sillä hetkellä tarvinnut Maon kuvalla varustettua taskukelloa enkä myöskään aikonut sijoittaa rahojani nippuun kamalan huonoja kuvia Kiinan Muurista!

Jossain vaiheessa sitten räjähdin huutamaan siihen malliin että kauppiaat lensivät pyllylleen kauhusta kankeana! Saatana kun ei vaan aina jaksa…..

Pakenimme alueen läntisen portin kautta ja päätimme että on ruokailun aika. Löysimme pienen viehättävän ravintolan jossa popsimme hyvällä ruokahalulla kananlihalla täytettyä munakoisoa ja hapanimeläpossua. Njam!
Tarjoilijoita nauratti yritykseni syödä puikoilla ja sainkin ihan tukiopetusta. Sittenhän se jo alkoikin sujua.
Ruokailun päätyttyä pöytäämme ilmestyi nuori mies joka esitteli tsensä Edwardiksi. Hän halusi oppia englantia ja miten sitä paremmin oppisikaan kun kuuntelemalla Suuria Kansainvälisiä Seikkailijoita.
Kiinassa monet paikalliset muuttavat nimensä epävirallisesti länsimaisiksi mikäli joutuvat länkkäreiden kanssa tekemisiin, ja niin oli tämäkin nuorukainen tehnyt.
Aikansa meitä kuunneltuaan hän sitten häipyi jättäen puhelinnumeronsa johon pyysi soittamaan mikäli tarvitsimme opasta tai joutuisimme johonkin pulaan. Mekö joutuisimme pulaan?

Masut täynnä läksimme sitten kävelemään ja löysimme viinakaupan! Kaikki oli niin halpaa että oli pakko ostaa litratolkulla omituisen makuisia juomia ja halpaa tupakkia!
Koska paikalliset muovikassit eivät täytä länsimaisia kriteerejä ja pelkäsimme niiden ratkeavavn liitoksistaan, otimme taksin ja veimme saaliimme majapaikkaamme. Hetkellisen levon jälkeen suuntasimme kulkumme Sanlitun-baarialueelle.
Pääosa Pekingin yöelämästä on keskittynyt Sanlitun Lu ja Sanlitun Nanlu -baarikaduille. Mutta koska paikalla liikkuu paljon turisteja ovat hinnatkin sen mukaiset.

Sisäänheittäjiä vältelläksemme kiersimme sivukujien kautta ja sieltä löysinkin katukaupustelijan joka keitti öljyssä vartaasen tungettuja eineksiä. Ostin viisi erilaista. Kauppiasta nauratti kun menin oma-aloitteisesti ottamaan purnukassa olevaa chilikastiketta roiman annoksen. Parin suupalan jälkeen juostiinkin sitten lähimpään baariin huutaen jo ovelta kehoituksen tuoda olutta pöytään ja sassiin! Oli hieman tuimaa soosia!

Mutta näin löysimme viehättävän pikkubaarin jossa iloinen ja mukava henkilökunta juotti meitä halvoilla oluilla. Ja paikassa oli ehkä maailman pienin vessa johon kaltaiseni adonis hädin tuskin mahtui. Onneksi ei tarvinnut istua kun siellä oli vain reikä lattiassa!
Vuosituhansia vanha kulttuuri eivätkä vieläkään tunne vesiklosettia….

Seuraavaksi menimme sisäänheittäjien ansaan ja jouduimme kapakkiin jota em.heittäjä mainosti alueen halvimmaksi. Yksi pullo Tsin Tao-olutta Happy Hour aikaan maksoi melkein kaksi kertaa sen mitä majamme alakerran Irkkubaarissa! Otimme yhdet ihastellen lavalla temmeltävää trioa jonka toinen kaunis laulaja iski silmänsä minuun heitellen esiintymisensä lomassa minulle kaipaavia katseita ja muutaman lentosuukonkin. En lämmennyt sillä mielessäni oli vain oma armaani, Minna.
Poistuimme paikalta neitojen suureksi harmiksi.

Kävelimme ympäri aluetta ja löysimme Kanadan suurlähetystön edestä kyltin jossa komeili kotikatumme nimi. Minä siinä sitten kuvaa kyltistä ottamaan kun äkkiä konepistoolilla aseistautunut vartija hyökkää taakseni huutamaan! Jonkin ajan kuluttua ymmärsin mölötyksestä ja aseen heiluttelusta sen ettei ehkä kannata kuvata suurlähetystöalueella. Ei edes katukylttejä!

Tästä kaikesta suunniltamme suuntasimme takaisin kotiimme, Paddyyn! Sitä ennen kuitenkin käväisimme syömässä majataloamme lähellä sijaitsevassa 1920 perustetussa mantsurialaisessa ravintolassa kaksi parin litran vetoista kulhoa mantsurian poikien väsäämää keittoa. Tulista lientä ja läskin kimpaleita. Nami nami, sanoisi jo Marco Bjurströmkin! Muutama olut Paddyssa ja nukkumaan jännittäen mitä tuokaan huominen….

Millainen on seksibisnes Pekingissä?
Onko siansaparo syötävää?
Mitä paikalliset jonottivat?
Millaisessa paikassa pekingin suomalaiset istuu?
Löytävätkö sankarimme paikallisen ostostorin?
Mikä on Hooter`sin tyttöjen yllätys matkamiehille?

Näihin ja moniin muihinkin kysymyksiin vastaus seuraavassa blogissani!

-Nauri

Matkakertomus osa3: Rahanvaihtoa ja perunamuusia Pekingissä!

-”Nyt ylös ja aamiaiselle!”
Huuto herätti miedät sankarikulkurit rajusti syvästä unestamme. Vilkaisin Reiskan olohuoneen videoiden kelloa ja tajusin sen olevan puoli yhdeksän. Olimme siis nukkuneet noin neljä tuntia ja sitä ennen valvoneet toista vuorokautta!

Olimme yöllä nukahtaneet O.P:n kanssa Reiskan lukaalin sohvalle ja nyt ehtoinen isäntämme seisoi keskellä huonetta vaatien meitä lähtemään aamiaiselle alakertaan. Koetin soperrella jotain suihkusta mutta turhaan, ja pian sitten olimmekin jo alakerran aamiaishuoneessa. Reiskan koti on siis Pekingiläisessä viiden tähden hotellissa jonka varustuksiin kuuluu mm.rullaluistinrata, kolme uima-allasta ja useita ravintoloita. Kiva.

Aamiainen oli loistava! Pöydät notkuivat kaikenlaisia herkkuja; oli erilaisia hedelmiä, jogurttia, kiisseleitä, makkaroita, leipiä, monenlaisia mehuja ja herra ties mitä! Ja sitten siellä oli herkku josta olen lukeut ja kuullut paljon vuosien satossa; Tuhatvuotisia munia! Pakkohan niitä oli maistaa, eikä se hassumpaa ollut.
Kiinalaisten ruokakummallisuuksien joukossa muistetaan aina mainita tuo tuhatvuotinen muna, joka myös tunnetaan satavuotisena munana tai yksinkertaisesti säilöttynä munana.

Todellisuudessa muna on vain noin sata päivää vanha. Kiinalaiset tekevät savesta, teelehdistä, kalkista ja suolasta taikinan, johon ankanmuna leivotaan, päällystetään oljilla tai riisin akanoilla ja jätetään kypsymään parin-kolmen kuukauden ajaksi. Muna muuttuu tumman vihreäksi tai aivan mustaksi, valkuainen hyytelöityy ja keltuainen jää pehmeäksi juustomaiseksi, osittain juoksevaksi massaksi. Erikoista mutta namia.

Aamiaisen runsaus sai Reiskan väsähtämään kokonaan. Hän ei ollut edellisenä yönä nukkunut silmällistäkään vaan painunut meidät nukkumaan saatetuaan takaisin neonvalojen loisteeseen metsästämään. Ja metsästys oli tuottanut tulosta! Joku viaton neitonen oli joutunut tuon sydämettömän seksipedon uhriksi ja Reiska oli viettänyt lemmentäytteisen yön tämän luona.
Kyllä sellaisen jälkeen aamiainen maistuukin!

Emme kuitenkaan antaneet hänen vielä painua pehkuihin vaan vaadimme häntä merkkaamaan karttaamme kaikki näkemisen arvoiset paikat, ja hän teki työtä käskettyä Saimme karttaamme merkinnät tärkeimmistä nähtävyyksistä ja hyvistä baareista ja ravintoloista. Hän merkkasi mm.Hot Pot ravintoloita koska meidän kuulemma piti kokeilla tuota paikallista herkkua. Ei olisi pitänyt kuunnella häntä….

Lisäksi hän hoiti meille majoituksen koska ikävä kyllä joutui lähtemään Etelä-Kiinaan työmatkalle emmekä oikein voineet jäädä hänen kämpilleen. Reiska tekstasi minun puhelimestani ( johon olimme hankkineet paikallisen prepaid-kortin ) Patrick-nimiselle kaverille joka hoitaisi meille apartementosin. Ja niin myös tapahtui.

Hyvästeltyämme Reiskan hurautimme taksilla dongzhimen wai-kadulle ja siellä Kohtasimme Patrickin joka vei meidät majapaikkaamme jossa tulisimme viettämään seuraavan viikon. Se sijaitsi 15. kerroksessa ja siellä oli mikroaaltouunit. ammeet, jättitelkkari ja kaikkea. Huraa!

Kun olimme maksaneet Patrickille asumisemme oli aika lähteä tutustumaan naapurustoon.
Menimme samassa talossa sijaitsevaan irlantilaiseen pubiin, Paddy O`Sheasiin.
Paikka oli tismalleen samanlainen kuin kaikki irkkupubit ympäri maailmaa, ja päätimme tehdä siitä tukikohtamme. Käydessäni vessassa onnistuin jotenkin kadottamaan opaskirjani jonka kultamussukkani oli minulle ostanut. Sitä sitten etsittiin tarjoilijoiden ryömiessä pöytien alla ja kiljuessa hädissään toisilleen; olihan asiakas kadottanut kirjasen!
Lopulta O.P löntysteli vessaan ja palasi sieltä kirja kourassaan. Joku oli sen löytänyt ja laittanut kaapin hyllylle odottamaan omistajaansa. Hävetti aiheuttamani hässäkkä, mutta pian se unohtui iloisen irkkubändin soittaessa minulle niin tuttuja vihreän saaren balladeja!

Parin oluen jälkeen suuntasimme kylille etsimään rahanvaihtopistettä koska olimme edellisenä iltana tuhlanneet kaikki juanimme iloiseen elämään. Voi meitä….
Mutta suunnitelmassa oli pieni aukko: Mistään ei löytynyt rahanvaihtopistettä eivätkä pankkien automaatit hyväksyneet O.P:n Visa-korttia.!
Käteistä meillä oli pari sataa juania ja sillä saimme muutaman oluen kortin hyväksyvää automaattia etsiessämme. Sitten nekin loppuivat. Kello oli kuuden hujakoilla ja nälkä alkoi kaivertaa pikku masujamme. Äkkiä sain ajatuksen: Tottakai ne ottaisivat visa-kortin maksuvälineenä vastaan siellä irkkupubissa ja sieltä sai ruokaakin! Siis sinne!

O.P otti ison hampurilaisen ja minä söin nakit ja muusin. Ihan tosi! Neljä herkullista isoa makkaraa ja läjä kermaista muusia! Kyllä kelpasi.
Ruoan jälkeen otin pienen lepohetken asunnossamme ja sitten takaisn Paddyn tunnelmalliseen ilmapiiriin. Joimme illan Tsing Tao-olutta luottokortilla ja suunnittelime kaikkea vänkää kiinalaisten päänmenoksi. Sitten alkoi väsyttää siihen malliin että painuimme kämpille.
Residenssimme telkkarista katselimme kiinalaista oopperaa ja sippuasarjaa sekä Maailman Vahvin Mies-kisaa. Sitten alkoivat silmät lupsua ja sammutimme valot. Mitä toisikaan seuraava päivä tullessaan……?

Saavatko sankarimme rahaa vaihdetuksi?
Miten heihin suhtaudutaan Kielletyssä kaupungissa?
Kuka on Edward?
Kuka hurmaa tyttöbändin laulajan?
Mitä tapahtui Kanadan suurlähetystön edustalla?

Näihin kysymyksiin vastaus seuraavassa blogissani! Kerro kavereillesikin ja jännittäkää yhdessä kuinka urhojemme käy!!!

-Nauri

Matkakertomus osa 2: Ja Kiinassahan ei nukuta!

Reiska johdatti meidät Tiananmenin aukiolta läheiseen teehuoneeseen osallistumaan aitoon kiinalaiseen teeseremoniaan! Onneksi hän oli mukana sillä ilman häntä emme koskaan olisi päässeet kokemaan sellaista!
Paikka oli väärällään alkuasukkaita jotka katseivat kummissaan kun ovesta ryntäsi sisään kolme komeaa länsimaalaista. Saimme pöydän läheltä lavaa, ja se oli hyvä koska paikassa alkoikin juuri parahultaisesti kummallinen kiinalainen show. Ensin lavalle kipusi neljä paikallisiin asuihin pukeutunutta tyyppiä jotka kai esittivät kiinalaista stand upia. Niin päättelimme naurunremakasta joka aika ajoin kumpusi ympärillemme majoittuneista shown katsojista.
Seuraavaksi esiintymään saapui kiinalainen taikuri joka taikoi kukkia ja liekkejä ties mistä koloista ja takin käänteistä. Hänen seurakseen tuli kaunis neitonen jonka tuo ilkeä taikuri sitten sitoi punaisella köydellä tiukkaan nippuun. Tässä vaiheessa hän hoksasi meidät ja hänen apurinsa nouti Reiskan pöydästämme lavalle! Ystävämme tuli sitoa tyttöraasu vielä tiukemmin taikurin murahdellessa jotakin hänen vieressään. Sitten Reiskan päälle laitettiin valkoinen takki ja hänet sullottiin samaan teltan tapaiseen sidotun neidon kanssa. Reiskan pää vedettiin teltassa olevan aukon kautta ulos ja sitten alkoi taikuri mesoamaan siihen malliin että aloin jo pelätä Reiskan puolesta. Aikansa melskattuaan taikuri tempaisi teltan pariskunnan päältä, ja katso: Reiskalta oli kadonnut takki päältä ja nyt se oli tytön päällä paksujen köysien ollessa edelleen päällimmäisenä! Eli takki oli siirtynyt Reiskan päältä neitosta ympäröivien köysien alle! Kaikkea ei länsimainen tiede pysty selittämään!

Tuon esityksen jälkeen lavalle könysi vielä kaikenlaista akrobaattia ja naamanvääntelijää, mutta meidän oli aika kohdata uusia haasteita. Reiska ilkmoitti että nyt mennään sänkyyn kolmistaan.
Täytyy sanoa että siinä vaiheessa hieman kylmäsi. Koetin vaivihkaa kertoa Reiskalle olevani sataprosenttinen hetero ja olevani kyllä imarreltu tarjouksesta mutta….
Minua ei kuunneltu ja pian huomasin istuvani taksissa matkalla kohti epämääräistä tulevaisuutta.
Mitä olisikaan tulossa?
Matkan aikana Reiska koetti rauhoittaa meitä kyselemällä sujuvalla kiinalla kuskilta kaikenmoista meitä kiinnostavaa. Meille selvisi esimerkiksi se että pandat eivät nuku talviunta ja Elvis tunnetaan kiinassa nimellä Maowang, eli kissakuningas. Mistä moinen nmi, se jäi hämärän peittoon.

Puolisen tuntia ajettuamme Reiska huusi komentoäänellään pysähtymiskäskyn ja poistuimme ajoneuvosta. Katselin ympärilleni ihmetyksen vallassa; olimme saapuneet Hutong-alueelle joka on nimetty suojelukohteeksi. Kyseessä on alue joka pursuaa pientä, ja hieman rähjäistä asumusta ja jossa on aivan oma ilmapiirinsä. Lukuisia hutong-kortteleita on päätetty suojella, mutta useimmat Ming- ja Qing-dynastioiden aikoihin rakennetut korttelit taotaan murskaksi, kun paikallinen olympiakomitea lunastaa lupauksensa “uudesta Pekingistä ja vihreistä olympialaisista”.

Tällä alueella Reiska sitten alkoi viemään meitä kohti tuntematonta. Seurasimme tuota pelottavaa miekkosta kasvavan epäluulon vallassa. Täälläkö meidän nyt sitten pitäisi mennä sänkyyn?
Äkkiä Reiska avasi pienen oven matalassa rakennuksessa ja tunki meidät uksesta sisään. Baari!
Hän oli tuonut meidät kapakkaan joka ylväänä kantoi niumeä BED! Kivi putosi harteiltani ja kivekseni laskeutuivat normaalille tasolle. Saisin siis sittenkin pysyä heterona. Kiitos siitä itseni ja Minnan puolesta!

Peremmällä Bedissä oli huone joka selittikin kapakin nimen; tuossa huoneessa oli vain pieni pöytä ja sen ympärillä patjoja joissa dokaaminen hoidettiin makuuasennossa! Sopi kaltaiselleni flekmaatikolle! Paikka oli rock-henkisen rähjäinen ja palvelu kamalan hidasta, mutta atmosfääri oli sanoin kuvaamaton! Wau!
Siellä me sitten maattiin pari tuntia kunnes Reiska sai puhelun saksalaiselta ystävältään joka vaati meitä saapumaan hänen kanssaan juomaan alkoholia. Suostuimme heti. Ei muuta kuin taksi alle ja pikakyytiä SOHO:n tornitaloille. Reiska kertoi että nuo pilvenpiirtäjät oli rakennuttanut kiinan rikkain mies, nimeltään muistaakseni Lee. Kun ei sitten keksinyt rahoilleen muutakaan käyttöä. Taloissa sijaitsee monia toimistoja, kauppoja,ravintoloita etc. Me valitsimme ravintolan.

Ravintola sijaitsi toisessa kerroksessa ja siellä sitten kohtasimme Reiskan saksalaisen ystävän jonka nimi on kadonnut muistini heppoiselta pinnalta. Käytän hänestä tästä etiä päin nimeä Saku.
Saku oli hyperaktiivinen nuori mies jonka ajatukset kulkivat hyvin yksioikoisia polkuja käsitellen ainoastaan naisten genitaalisia alueita, sekä sitä miten niihin pääsisi käsiksi. Olenhan minä itsekin ollut nuori mutta kyllä minulla jotain muutakin mielessä välillä liikkui.
Hän oli kuitenkin mainiota ryyppyseuraa ja hänen vauhdikas menonsa sai meidätkin hetkeksi unohtamaan väsymyksemme. Paikalle rantautui myös Vincent, loistavaa englantia puhuva kiinalainen psykologi.

Sitten olikin taas aika uusien tuulien. Saku ja Reiska alkoivat huutaa äkkiä jotain josta saimme selvää ainoastaan sanan Mama-San, ja ennen kuin huomasimmekaan seisoimme läheisen talon rappukäytävässä odottamassa hissiä. Kuljettimella siirryimme 11. kerrokseen ja sitten koputimme eräälle ovelle. Minusta koko talo vaikutti tavalliselta asuinrakennukselta, mutta se mikä oven takana meille selvisi oli jotain ihan muuta! Kyseessä oli japanilainen huvittelumuoto josta olin lukenut ja dokumentteja televisiosta nähnyt.
Tavalliseen huoneistoon oli tehty kabinetteja joihin työn rasittamat liikemiehet ja muu rupusakki kykenee vetäytymään rankan työrupeaman jälkeen rentoutumaan kauniiden neitojen, hyvän juoman ja ruoan sekä karaoken parissa! Istuimme muutaman tunnin pienessä huoneessa jossa kaksi neitoa, joista toinen paikan omistaja, kaatoi meille olutta ja vaihtoi karaokelevyjä niin halutessamme. Reiska tulkitsi hienosti jotain kiinalaisia iskelmiä minun ja Vincentin tyytyessä länsimaalaisen hapatukseen eli Beatlesiin. Muistaakseni tulkitsin ainakin Eight Days a Week-kappaleen. O.P katseli menoa silmät ymmyrkäisenä.
Tytöt kiehnäsivät kyljessä ja Reiska koetti opettaa O.P:lle miten sanotaan kiinaksi: “Anna pusu” ja “Haluisin halia”. Ei se oikein onnistunut koska ei meitä kukaan halinut. Toisin oli Sakun ja Reiskan kanssa jotka olivat kuin kalat vedessä tyttösten kainalossa. Sitä hymyilyn määrää….
Jossain vaiheessa paikalle materialisoitui myös Vincentin korealainen kaveri joka ei taitanut lainkaan englantia. Meidän välisemme kommunikointi rajoittui tupakan tarjoamiseen vuorotellen, mutta O.P maailmanmiehenä tarjosi hänelle whiskynkin.
Kun olimme hoilanneet tarpeeksi Reiska alkoi taas vaahdota kuinka pitää mennä jonnekin. Koetimme selittää että olimme matkasta kovin väsyneitä, mutta eipä tuo sähköjänis mitään uskonut ja kohta huomasimme taas istuvamme taksissa.

Loppuillasta lyhyesti:
Menimme Pekingin pahamaineisimpaan huorabaariin Maggie`siin koska Reiska ja Saku niin halusivat. Kyseessä on Pekingin poliisipäällikön pojan omistama huvitalo, joka sitten selittääkin sen miksi sellainen saa olla rauhassa tuossa kaupungissa.
Siellä tytöt kovasti halusivat tehdä tuttavuutta meidän O.P:n kanssa pysyessä kylminä heidän yrityksilleen. Olut oli kalllista ja musa kamalaa joten taas mentiin.

Seuraava kohteemme oli nuorison hilupilttuu Sanlitun-baarikadulla joka oli täynnä trenditietoista nuorisoa hyppimässä humalassa pöydillä ja toistensa päällä! Reiska ja Saku olivat elementissään puristellessaan neitosia ja tanssiessa jumputuksen tahdissa! Olut maksoi n.1.5e ja meno oli melkoinen. Välillä oli pakko mennä ulos hengittämään kun sisällä alkoi ilma loppua. Siellä kerjäläisnainen hätyytti pikkutyttönsä kimppuuni. Tämä puolen metrin melutoosa tarrautui lahkeeseeni kiljuen:” Happy New Year” samalla itkien sydäntä raastavasti. Ravistin termiitin kimpustani ja kovin sanankäänteinen häädin pummit pois! Perkele jos antaa yhdelle pitää antaa kaikille. Pakko kivettää sydän.

Lopulta meidän oli pakko ilmoittaa Reiskalle että nyt riitti. Pakko nukkuakin joskus. Vihdoin hän suostui ja heitti meidät kämpilleen johon nukahdimmekin samoin tein. Vihdoinkin unta…..

Kuinka käy sankariemme kun Reiska joutuu lähtemään työmatkalle Etelä-Kiinaan?
Kuka on Patrick?
Käykö Kiinassa Visa-kortti?
Löytyykä Pekingistä perunamuhennosta?
Pitääkö Naurin kuorsaus O.P:n hereillä?

Näihin ja moniin muihin kysymyksiin saatte vastauksen seuraavassa blogissa!

Sama Nauri-Blogi, sama Nauri-Aika!

-Nauri

Matkakertomus osa 1: Olen Kiinassa suositumpi kuin Danny!

Matkamme alkoi vastoinkäymisellä: Lentomme oli myöhässä kaksi tuntia ja se harmitti. Kiukku kuitenkin laantui kun rantauduimme Hki-Vantaan lentoaseman kalliiseen irkku-pubiin. Myöhästymisestä johtuen olimme saaneet kumpikin O.P:n kanssa 17euron arvoisen lahjakortin jonka sijoitimme viisaasti alkoholiin! Niillähän saikin melkein juodakseen. Kovin oli kallista, mutta huoli pois: Olimme matkalla Kiinaan, Pekingiin!

Istuimme ikkunan ääressä ja suunnittelimme suurta kulttuurivallankumousta jonka aioimme toteuttaa tuolla pakanoiden maalla.Olisin halunnut katsoa telkkarista amerikkalaisia sit-comeja saadakseni aikaan tarvittavan raivon matkaamme varten mutta minulle ilmoitettiin tylysti että siinä baarissa katsotaan vain urheilua, uutisia ja musiikkikanavaa! Johan nyt on markkinat!
Asiasta hermostuneena join hiukan lisää. Pian olikin sitten uutisten aika ja ehdotin baarivastaavalle jotta hän kanavan kääntäisi. Hän suostui ilomielin ja sanoi että voimme katsoa ohjelmaa 15 minuuttia ja sitten meidän tulee poistua! Mitä? Olin kuvitellut että joutuisimme uutissensuurin armoille vasta kohdemaassamme, mutta ei! Sensuuri alkoikin jo Suomessa!
Siirryimme istumaan baarin ulkopuolelle pöytään täynnä pyhää raivoa suomalaista yhteiskuntaa kohtaan. Kiinassa kaikki olisi toisin, siitä olin varma.
Äkkiä jostain takavasemmalta paikalle pyyhkäisi vanhan näyttelijätoverini Anu miehensä Markuksen kanssa. Olivat juuri rantautuneet Madeiralta ja kovin väsyneiltä näyttivät. Mutta oli todella mulkavaa tavata tuo elämää hauskempi neitonen! Hetken rupateltuamme häädimme pariskunnan meitä häiritsemästä. Nyt oli tärkeämpää ajateltavaa! Tosin ajattelumme ei johtanut mihinkään joten lähdimme etsimään ihmissiirrintämme.

Kohta pääsimmekin jo koneeseen ja istahdimme raskaasti paikoillemme. Edessä oli kahdeksan tunnin lento. Lennon aikana koetimme nukkua mutta kovin huonolla menestyksellä. Katselimme Finnairin tarjoamia outoja elokuvia ja ihmettelimme koneen alla olevia pilviä.
Lennon aikana tarjotut “ateriat” ansaitsisivat aivan oman tarinansa, joten jätetään ne vaille huomiota tässä tarinassa.
Tuntien valuttua hitaasti laskeuduimme Kiinan pääkaupunkiin, Pekingiin.

Olimme pelänneet maahantulotarkastusta ja kaikkea syynäämista mutta kaikki menikin todella jouhevasti ja pian kävelimme pitkin ulosmenokäytävää kohti suuria seikkailuja.
Äkkiä väsyneet silmämme havaitsivat pienen kiinalaisen joka kannatteli hentoisissa käsissään kylttiä tekstillä: Mr Nauri!
Otin heppusesta välittömästi kuvan!
Ystäväni Reiska joka pitää majaa Pekingissä oli lähettänyt meitä vastaan firmansa autonkuljettajan!
Sitä riemun päivää.
Esittäydyin mr Nauriksi ja tuo englantia taitamaton heppunen nappasi ammattimiehen otteella kassini ja lähti viipottamaan ulos lentoasemalta meidän koettaessame pysyä hänen vauhdissaan. Hyppäsime autoon ja matkamme kohti kaupungin keskustaa alkoi! Reiska soitti matkan varrella ihmetellen miksi olimme myöhässä. Perkele minä sitä konetta lentänyt!
Kotvasen kuluttua olimmekin majapaikkamme ovella Reiskan odotellessa meitä leveä hymy naamallaan. Hän ilmoitti ettei nyt ollut aikaa lepäilyyn vaan meno alkaisi saman tien. Kassit huoneeseen ja ihmettelemään suurkaupungin sykettä!

Ensin ponkaisimme läheisen ravintolaan popsimaan herkkuja. Reiska hoiti tilaukset oivallisella kiinankielellään, ja pian pöytä notkuikin kaikkea hyvää: Oli chilikanaa, sieniä, linnunjalkoja ja kaikkea. Ja Tsing Tao-olutta joka tulikin meille matkamme aikana hyvin tutuksi. Kaikki ruoka oli erinomaista paitsi linnunkoivet. Jos oikein tulkitsin ne olivat keitettyjä kananjalkoja. Siis jalkoja, ei lihaa!
Minä en uskonut Reiskan varoituksia chilin tulisuudesta vaan pureksin aimo kappaleen tuota maustekasvia. Ja sitten juotiinkin naama punaisena ja henkeä välillä haukkoen litratolkulla em.Tsing Taoa!

Sitten tuo veikeä vompatti hoputti meidät kadulle ja nappasimme taksin lennosta, joka muuten onkin siellä ihan oikea tapa. Suuntasimme Tiananmenen-aukiolle jossa 1989 Kiinan Kansanarmeijan urheat sotilaat murskasivat terroristien pyrkimykset horjuttaa Kiinan yhteiskuntajärjestelmää. Oikein niille!

Aukio oli pullollaan turisteja ja paikallisia. Ja kauppiaita! Ensi kosketukseni kiinalaisiin katukauppiaisiin oli järisyttävä! Hihassani roikuttiin ja kaikkea sälää kaupattiin siihen malliin että hermo meinasi mennä totaalisesti! Onneksi Reiska hoiti kauppiaiden häätämisen huutamalla kirouksia selvällä kiinankielellä ja johan uskoivat. Lopulta sinnikkäin heistä kuitenkin palkittiin ja ostin karvareuhkan jossa komeili otsan kohdalla iso punainen tähti. Kyllä on kaverit kotomaassa kateellisia! Herätin myös ihmetystä alkuasukkaissa kulkemalla em.päähine kuuppaani koristaen pitkin aukiota. Päälläni oli kullanvärisillä napeilla koristeltu ns.kipparitakki joka yhdistettynä tuohon hassuun lakkiin sai minut näyttämään ilmeisen vakuuttavasti upseerismieheltä. Asiaa korosti myös pituuteni ja massiivinen kokoni joka on noin kolme kertaa normaalikiinalaista isompi.

Tianamenin aukion koko oli järisyttävä. Haukoin henkeäni katsoessani tuota maailman suurinta julkista tilaa jossa vuosisatojen saatossa on tapahtunut monenlaista: siellä ovat mielenosoittajat polttaneet itsensä vastalauseena hallituksen sorrolle. Mao on siellä puheillaan hypnotisoinut kansaa, eikä tule unohtaa jo edellä mainittuja vuoden -89 traagisia tapahtumia.
Kaksi huijarineitoa koetti saada myös meidät lankaansa, mutta jälleen Reiskan väliintulo pelasti Kansainväliset Seikkailijat!

Sitten suuntasimme pois aukiolta ja kadulla kävellessämme Reiskan kasvot kirkastuivat ja hän loihe lausumaan:
-Nyt mä tiedän mihin mä teidät vien! Seuratkaa!
Vilkaisimme O.P:n kanssa toisiamme huolestuneina. Mihin tuo aivonsa tuhonnut hulivili aikoi meidät kuljettaa?
Painoimme päämme ja lähdimme seuraamaan Reiskaa…

Mihin Reiska aikoo viedä sankarimme?
Miten heppujen käykään Mama-Sanin luona?
Entä saavatko he koskaan levättyä?
Miten käy Nuorisotanssi?
Mitä tapahtuu Pekingin pahamaineisimmassa tyttöbaarissa?
Mitä pojat puuhaavatkaan SÄNGYSSÄ?

Näihin ja moniin muihin päätänne askarruttaviin kysymyksiin saatte vastauksen seuraavassa blogissani!

Sama Nauri-blogi! Sama Nauri-aika!

-Nauri

Täällä taas!

Olen siis palannut kaukaa itäisiltä mailta. Matka meni oivallisesti ja nyt sitten syödään kaurapuuroa seuraavat puoli vuotta jotta saadaan se matka maksetuksikin!
Koetan tänään kirjoittaa jotain seikkailuistamme, tai ainakin tällä viikolla. Ja kauhiasti onkin kerrottavaa:
Jättiläisbuddha on nähty ja Kiinan muuri koluttu. Pekingin ankkaa syöty ja baarissa maattu!
Mutta kaikki selviää tuonempana. Nyt pitää tehdä töitä.

Pikaisiin tapaamisiin

-Nauri

Peking, here i come!

Pakkaukset on suoritettu ja nyt vaan odotetaan että kello lyö neljä ja matka alkaa!
Tosin minulla matka alkaa paljon aiemmin kuin lentokentältä. Rakastan hehkuttaa matkaa ja tehdä suunnitelmia sekä valmisteluja. Sekä tietenkin rääkätä ystäviäni jatkuvalla matkalla rehavastelullani!
Eräs työtoverini sanoikin että minulle tulisi antaa Tiedojulkistamispalkinto!
En nyt malta kirjoittaa enempää kun koetan lepäillä.
Laitan tähän kuitenkin vastaukset edellisessä blogissani esittämiin kysymyksiin. Ne on esitetty Pub Peten Legendaarisessa Tiistaivisassa ja voittajat ratkaisivat niistä 19. Montako sinä?
Palaillaan asiaan Kiinasta!

“Rakkaus on avoin hauta!”

-Nauri

KYSYMYKSIÄ

1.Mikä on Ruotsin hallitsijasuvun sukunimi?
Bernadotte

2.Kuka kirjoitti Peer Gyntin?
Henrik Ibsen

3.Mitä alkuainetta kaikki orgaaniset aineet sisältävät?
Hiiltä

4.Kuka ompeli laulun mukaan Rosvo Roopen napin kiinni?
Impi Oolannin

5.Kuka on Joukahaisen sisko Kalevalassa?
Aino

6.Mitä kalaa useimmiten on Suomessa kaupattava lipeäkala?
Molvaa

7.Mihin USA:n osavaltioon sijoittuu South Park TV-sarja?
Coloradoon

8.Kuka voitti Iskelmäfinlandian v.2007?
Eino Grön

9.Kenen kappale on Punatukainen?
Aki Sirkesalon

10.Millä nimellä napakettu myös tunnetaan?
Naali

KYSYMYKSET

1.Kuka oli ensimmäinen suomalainen rallin maailmanmestari?
Ari Vatanen ( 1981 )

2.Missä kappaleessa esiintyvät ”kahvihuoneen kalpeat sairaanhoitajat”?
Lulu, Tuula Amberla

3.Mistä Kanariansaaret ovat saaneet nimensä?
Koirista. Canis= lat.Koira

4.Mitä on histologia?
Kudosoppia

5.Minkä paikan postinumero on 99999?
Korvatunturin

6.Mikä oli Nils Aslak Valkeapään ensimmäisen levyn nimi?
Joikuja

7.Mikä on panassi?
Hatussa tai kypärässä oleva sulkatöyhtö

8.Mitä pelkää aviafobiasta kärsivä ihminen?
Lentämistä

9.Mistä Titanic lähti kohtalokkaalle matkalleen?
Southamptonista

10.Mikä toimenpide on gastrokopia?
Ruokatorven, mahalaukun ja pohjukaissuolen tähystys

KYSYMYKSIÄ

1.Mikä oli Hectorin ensimmäinen albumi?
Nostalgia

2.Mikä on Kari Lehtosen NHL-seura?
Atlanta Trashers

3.Port Lincolnissa Australiassa kisaillaan joka vuosi pituusheitossa. Mitä siellä viskotaan?
Tonnikaloja

4.Mikä on riisa?
Ikonia suojeleva metallilevy

5.Millä nimellä jaloritarinkukka paremmin tunnetaan?
Amaryllis

6.Missä maassa on kuuluisa Rilan luostari?
Bulgariassa

7.Kuka oli Kalifornian Miss Artisokkakuningatar v.1947?
Marilyn Monroe ( Silloin Norma Jean Baker )

8.Minkä maan rahayksikkö on randi?
Etelä-Afrikan

9.Mitä ovat papintappaja, kirjanpainaja ja kuolemankello?
Koppakuoriaisia

10.Mitä aiheuttaa Clostridium Difficile-bakteeri?
Ripulia

Pekingin ankat varokoon!

En ole oikein pystynyt tänne kirjoittamaan kun oman koneeni hiiri ei toimi, ja jos se ei toimi niin eipä paljon kirjoitella!
Nyt kirjoitan tätä salaa pomoltani työpaikalla. Toivottavasti ei huomaa….

Jarmo tuossa kyseli kommentissaan että olenko suunnitellut mitään matkaa viime aikoina. No, nyt kun tuli puheeksi voinkin kertoa että MINÄ LÄHDEN YLIHUOMENNA KIINAAN!
Sittäs saitte!
On siis tullut aika matkata kauas merten taa julistamaan Nauri-ideologiaa! Saapa nähdä kuinka ottavat tuossa maassa vastaan pullukan pölinät!
Tosin pöliseminen paikallisten kanssa kuulemma ei ole kovinkaan helppoa kun meikis osaa vain suomea ja englantia, ja niitäkin suhteellisen kehnosti. Olisi aikoinaan pitänyt opiskella mandariinikiinaa! Mutta turha surra kaatunutta tuoppia…

Viime viikonloppuna oli kivaa kun vanha kaverini Olli tuli kylään ja katsoimme Sinä-ohjelman kaikki jaksot! Väkisin!
En muistanutkaan kuinka kehnoja ne olivat….
Mutta Ollia oli mukava tavata ja kaikkea sunnitelmia tehdä. Totesimme ettemme enää tästä nuorru ja katsoimmekin aiheelliseksi panna pystyyn projekti elämämme ehtoopuolen tekemiseksi elämisen arvoiseksi. Mutta siitä myöhemmin…

Minnan kanssa on nyt vietetty tiivistä yhteiseloa kun minulla tulee häntä niin ikävä kaukana isossa maailmassa. Enhän minä siellä ole kuin hieman toista viikkoa, mutta kuitenkin.Tänään aionkin ilahduttaa häntä valmistamalla karjalanpaistia! En ole sitä koskaan tehnyt mutta eiköhän se onnistu netistä löytämieni ohjeiden perusteella.
Ystäväni Tommin avovaimo Jaana kuulemma osaa valmistaa suussasulavaa karjalanpaistia, mutta ei häntäkään oikein kehtaa apuun pyytää. Kyllä miehen yksi paisti pitää aikaiseksi saada!

Eilen oli Petessä tietovisa jonka Fossiilit voittivat vain 19 pisteellä! Taisi olla liian vaikeita kysymyksiä? Mutta syynä kysymysten laatuun oli se että kotikoneeni hiiri siis on rikki ja en saanut ulos koneeltani sinne tallentamiani kysymyksiä. Jouduin siis eilen menemään töihin jo toista tuntia aikaisemmin jotta ennätän väsätä ksymyksiä ennen töiden aloittamista! Siinä ajassa niistä väkisinkin tuli hieman kyseenalaisia…

Ensi viikon Petessä hoitaa Jarmo, ja niin hän hoitaa Kantiksenkin visat seuraavat kaksi sunnuntaita kun minä olen maailmalla. Muistakaa siis tiistaina Petessä klo.18 ja sunnuntaisin Kantiksessa klo.14! kaikki mukaan näyttämään kuinka älyttömän turhia tietoja tekin olette aivojenne poimujen pimentoihin keränneet!

Juholta tuli maili Pekingistä että lähettää autonkuljettajan meitä vastaan kentälle ensi lauantaiaamuna. VAADIN että hänellä on tumma puku, koppalakki ja että saan sanoa häntä Aaltoseksi!Saas nährä nyt.

Eipä tässä nyt muuta. Koetan kirjoittaa Pekingistä seikkaliluistamme mikäli maltan istua koneen ääressä. Viimeistään sitten kun palajan.

Voikaa hyvin ja tietovisailkaa!
Ja rakastakaa toisianne.
Ja minua……

Ja laitanpa tuohon loppuun Pub Petessä tiistaina 8.1 esittämäni kysymykset. Katsotaan montako sinä olisit tiennyt!
Älä lunttaa. Oikeat vastaukset vaikkapa perjantaina….

-Nauri

KYSYMYKSIÄ osa1

1.Mikä on Ruotsin hallitsijasuvun sukunimi?

2.Kuka kirjoitti Peer Gyntin?

3.Mitä alkuainetta kaikki orgaaniset aineet sisältävät?

4.Kuka ompeli laulun mukaan Rosvo Roopen napin kiinni?

5.Kuka on Joukahaisen sisko Kalevalassa?

6.Mitä kalaa useimmiten on Suomessa kaupattava lipeäkala?

7.Mihin USA:n osavaltioon sijoittuu South Park TV-sarja?

8.Kuka voitti Iskelmäfinlandian v.2007?

9.Kenen kappale on Punatukkainen?

10.Millä nimellä napakettu myös tunnetaan?

KYSYMYKSET osa 2

1.Kuka oli ensimmäinen suomalainen rallin maailmanmestari?

2.Missä kappaleessa esiintyvät ”kahvihuoneen kalpeat sairaanhoitajat”?

3.Mistä Kanariansaaret ovat saaneet nimensä?

4.Mitä on histologia?

5.Minkä paikan postinumero on 99999?

6.Mikä oli Nils Aslak Valkeapään ensimmäisen levyn nimi?

7.Mikä on panassi?

8.Mitä pelkää aviafobiasta kärsivä ihminen?

9.Mistä Titanic lähti kohtalokkaalle matkalleen?

10.Mikä toimenpide on gastrokopia?

KYSYMYKSIÄ osa3

1.Mikä oli Hectorin ensimmäinen albumi?

2.Mikä on Kari Lehtosen NHL-seura?

3.Port Lincolnissa Australiassa kisaillaan joka vuosi pituusheitossa. Mitä siellä viskotaan?

4.Mikä on riisa?

5.Millä nimellä jaloritarinkukka paremmin tunnetaan?

6.Missä maassa on kuuluisa Rilan luostari?

7.Kuka oli Kalifornian Miss Artisokkakuningatar v.1947?

8.Minkä maan rahayksikkö on randi?

9.Mitä ovat papintappaja, kirjanpainaja ja kuolemankello?

10.Mitä aiheuttaa Clostridium Difficile-bakteeri?