Homoja ja maanjäristyksiä!

Ensinnäkin kiitos kaikille jotka bloginisivuilla olette viihtyneet! Juuri tänään sivustoni ylitti 34.000 käynnin rajan, ja nyt olenkin päättänyt että 40 000 tulee täyteen ennen kesää!
Olen tätä blogia pitänyt viime huhtikuusta eli tuollaiset 11 kuukautta. Kivaa on ollut ja kommentteja on ollut aina hauska lukea, vaikka ne välillä ovatkin menneet henkilökohtaisuuksiin.
Hyvin ovat suomalaiset nämäkin sivut löytäneet kun vertailukohteeksi otetaan vaikkapa nimeltä mainitsematon kansanedustaja joka rehvasteli että “hänen blogiaan on luettu yli neljäsataa kertaa”.
Hän on pitänyt blogiaan neljä vuotta….

Tämän päivän Iltalehti tietää kertoa että Lähi-Itää viime aikoina koetelleet maanjäristykset ovat homoseksuaalien syytä.
Näin väittää israelilainen kansanedustaja Shlomo Renizri, ja miksi emme uskoisi tuollaiseen asemaan noussutta miestä. Eiväthän kansanedustajat voi puhua ihan mitä sattuu, eiväthän?
Hra Renizri perustaa väiteensä sille että kun vuonna 1988 kumottiin laki jonka mukaan homoseksuaalisuus on rikos, ei mennyt kuin pari päivää ja maa tärisi kohtalokkain seurauksin. Näitä järistyksiä onkin sitten riittänyt. Viime kuukausina Israelissa ja Libanonissa on tapahtunut kuusi mittavaa maanjäristystä.
“Jumala on vihainen koska Knesset sallii sodomian” julistaa tuo kirkasotsainen kansanpalvelija.

Minä puolestani olen sitä mieltä että huono rahatilanteeni johtuu pääministerimme harjoittamasta esiaviollisesta seksistä, josta olemmekin viime aikoina saaneet lukea rivin jos toisenkin! Ei saa huseerata sen pippelin kanssa ennen papin aamenta!
“Jahve närkästyy kun pökitään pöpipäitä” julistaa bloginpitäjä.

Pubivisailu alkaa olla Helsingissä jo yleisempää kuin karaoke, ja siitä kiitos. Kallion kaupunginosa on väärällään juottoloita jotka kilpailevat asiakkaista tietokilpailuja järjestämällä. Jos haluaa osallistua sivistävään visaan vaikka viikon jokaisena päivänä pari-kolme kertaa, on Kallio oikea osoite.
Kaupungin parhaat visat järjestetään kuitenkin sivistyneistön kaupunginosana tutuksi tulleessa Töölössa.
Joka tiistai kerääntyvät pääkaupungin terävimmät aivot mittelemään paikasta auringossa, tietovisan voitosta. Tämä spektaakkeli tapahtuu siis tiistaisin Pub Petessä Hietaniemenkadulla kuuden maissa alkuillasta.
Keskiviikkoisin taas Mechelininkadun Laiskassa Karhussa aivoimistelua tarjoaa Tarzanin vetämä visa, ja sunnuntaisin voi vetreyttää viikonlopun hulinoissa rasittunutta pääkoppaansa Kantiksessa Ruoholahdenkadulla.Kantis tosin ei ole Töölössa, mutta kävelymatkan päässä kuitenkin…
Laiskassa Karhussa visaillaan keskiviikkoisin klo.18.30 ja Kantiksessa sunnuntaisin klo.14!
( Edellä oleva mainos oli ilmainen, mutta toki minua saa ravintolan puolelta muistaa oluella tai parilla….. )

Muistutuksen sananen:
Kun Kiinassa käydessänne ostatte sieltä tuliaisiksi alkoholituotteita, ottakaa selvää niiden prosenttimääristä ennen nauttimista!
Itse toin Kiinasta pari viinipulloa, ja koska olen tottunut viinien 11-13% vahvuuteen ajattelin että kaipa siinä illan mittaan voi pullollisen nauttia tietokoneen salaisuuksiin tutustumisen yhteydessä.
Tietokoneen kanssa minulla tapaa mennä hermot, ja mikäs siinä rentouttaisi paremmin kuin pari lasillista viiniä.
Niinhän minä luulin!
Juoma maistui erikoiselta, mutta sehän olikin Kiinasta. Siinä minä sitten nautiskelin lasillisen jos toisenkin ihmetellessäni tietotekniikan kummallisuuksia.
Kun sitten tarkoitukseni oli kaataa loput pullosta lasiin, sihtasin hieman pieleen ja lorotin jalon juoman suoraan housuilleni. Ponkaisin pystyyn ja kaaduin rähmälleni kirjahyllyä päin saaden aikaan pienimuotoisen maanjäristyksen ( Homojen juonia! ) joka tiputti hyllyn päältä vuosia varjelemani pienoisveistoksen.
Olin saanut sen aikoinaan lahjaksi hyvältä ystävältäni, ja olikin surullista lakaista patsaan jäännöksiä rikkalapioon.Ja kun se lakaiseminenkin onnistui miten sattuu johtuen päättömästä humalatilastani!
Pullollinen kiina-viinaa oli saanut minut melkoiseen tuiteriin, mutten ollut huomannut koko asiaa ennen kuin nousin tuolista ylös.
Koetin myöhemmin tulkita pullon kyljestä sen prosenttipitoisuutta, mutta se ei koskaan valjennut minulle.
Lapset; olkaa sitten varovaisisa niiden väkijuomien kanssa!

Blogini kommenteista luin että Eija oli joutunut seksuaalisen häirinnän kohteeksi Kantiksessa sunnuntaina ollessaan paikkaamassa minua tietokilpailun vetäjänä.
Jo nyt on perkele!
Eikö henkilökuntakaan tehnyt mitään? Tuollaiset juntit pitää heittää välittömästi ulos anniskelupaikan tiloista! Johan Tuotevalvontakeskuksen ohjeetkin yksiselitteisesti sanovat että “häiritsevästi käyttäytyvä asiakas on poistettava anniskelutiloista mahdollisimman nopeasti”.
Ja jos tuollainen ei ole häiritsevää käytöstä niin mikä on!!! Kölin alta pitäisi vetää koko konkkaronkka!

Käykää muuten myös vilkaisemassa Kuolleena Syntyneiden Kirjaideoiden seuran sivuja. Sinne on ilmestynyt uusi arvostelu, ja lisää kaivattaisiin. Jos siis olet lukenut jonkun kirjan jonka kirjoittamisen motiivi on jäänyt sinulle epäselväksi, kerro siitä muillekin Seuran sivuilla!
Arvostelut voi lähettää minun sähköpostini josta ne sitten siirrän sivuille:
naurinykanen@yahoo.com

Ja seuran osoite:
http://blogitus.net/kirjanurkka/

Olen muuten ajatellut muuttaa tämän blogini ulkoasua enemmän mediaseksikkääseen suuntaan. Tosin en vielä tiedä kuinka se tapahtuu ja millainen siitä tulee, mutta melko varmasti siihen liittyy arveluttavaa kuvamateriaalia allekirjoittaneesta…

Ja tuossa torstaina ja perjantaina, eli 28.-29.2 kannattaa avata telkkari alkuillasta ja nauttia taiteesta. Salatuissa Elämissä tapahtuu jälleen!
Tai kannattaneeko sittenkään….
( Päivitys: juuri saamamme tiedon mukaan kyseiset jaksot tulevat ulos MTV 3-kanavalta peejantaina 29.2 ja maanantaina 3.3. Iloitkaa oi fanini… )

Ei tällä erää tämän kummempaa…

Rakkaus tuoksuu mansikalle!

-Nauri

Kanapataa ja taitto-ohjelmia!

Miksi aika kohtelee minua niin huonosti?
Olen viimeiset kaksi päivää viettänyt tietokoneen ääressä siirtämässä vanhoja VHS-nauhojani DVD-formaattiin. Samalla näitä taidepläjäyksiä on tullut katsottua ja ihmeteltyä.
Esimerkiksi v.1994 kuvatussa “Killer Puppies” leffassa seikkailee huomattavasti nykyistä nuorempi Nauri kireässä T-paidassaan adonisvartalon väristessä puoleensavetävästi.
Nykyinen kroppani on muodoltaan ieman erilainen…
Entä mitä on tapahtunut tuolle komealle kapeakasvoiselle hymypojalle joka “Lerppaa Rakkautta Albin Purhonen” elokuvassa pelastaa Suomen kansan Albanialaisten salakuljettajien inhoilta juonilta?
Ainahan sanotaan että kamera lihottaa viisi kiloa, mutta ilmeisesti 90-luvun kamerat hoikensivat? Mitenkään muuten en osaa selittää käsittämätöntä muodonmuutosta joka minusta kuvatussa matretriaalisssa on tapahtunut! Vai olisiko niin että nauhat vanhentuessaan ovat menneet pilalle? Venyneet niin että AINOASTAAN näytän hoikalta ja komelta vaikka todellisuudessa olin samanlainen kin nykyäänkin? Mutta miten se venyminen sitten ei ole vaikuttanut muihin elokuvissa esiintyviin näyttelijöihin? Kaikkea ei länsimainen tiede pysty selittämään…
Eikä ainoa muutos ole tapahtunut vain ulkonäössä; Olen kauhukseni huomannut ettei luovuuskaan ole enää samalla tasolla kuin nuorempana! Nykyinen työni tappaa kaiken luovuuden. Olen aina niin kamalan väsynyt töiden jälkeen että makaan vain sohvalla lueskellen tai televisiota tuijottaen. Toisin oli ennen vanhaan jolloin kaikki vapaa-aika käytettiin elokuvien tekoon, niiden katseluun, niistä keskustelemiseen tai niiden käsikirjoitusten tekemiseen. Sitä luovuuden kulta-aikaa!

Aio muuten laitta tuotoksiani nettiin ( Ilmeisesti You Tubeen ) jahka saan selvitettyä muiden pätkissä esiintyneiden suostumisen moiseen julkiseen itsensä häpäisyyn.

Eilen tein muuten armaalleni loisteliasta ja eri fantsua kanapataa, tai millä nimellä sitä nyt kutsuisi.
Kaikessa yksinkertaisuudessaan resepti on seuraavanlainen:

Otetaan uunivuoka ja heitellään sinne riisiä noin kahden desin verran, riippuen vuoan koosta. Kaikkihan nyt osaavat suunnilleen määritellä paljonko riisi kypsyessään turpoaa?
Riisien kanssa vuokaan heitetään pari, kolme silputtua sipuli ja yksi paprika pieniksi kuutioiksi leikattuna.
Sitten perään herne-maissi-paprikapussillinen ja sekavihannespussi myös. Mustapippuria, currya, tabascoa, yrttejä ja mistä mausteista nyt tykkääkään.
Sitten koko komeuden kruunuksi kolme broilerin koipi-reisipalaa. Vuokaan kaadetaan vahvaa kanalientä sen verran että riisit ja vihanneksiet juuri ja juuri peittyvät.
Vuoka uuniin ja 175 asteen lämmössä saapi hautua tuollaisen tunnin ja rapiaat. Lientä voi lisätä kypsennyksaen aikana jos siltä tuntuu.
Koipi-reisipaloista irtoaa uunissa rasvaa ja nestettä joka omalta osaltaan maustaa riisi-kasvisseoksen.
Njam Njam!

Miten saisi raha-asiat kuntoon? Hyviä vinkkejä otetaan ilolla vastaan.Taas ensi viikolla on palkkapäivä, ja jo nyt pelottaa miten saan kaikki laskuta ja maksut hoidettua! Vuokrakin on taas noussut ja laskuja on kertynyt kiitettävä pino. Perkele!
Eniten harmittaa kun ei kykene maksamaan kavereille jotka hyvässä uskossa ovat minulle rahojaan lainanneet! Tai pysty muttei ehkä koko summaa kuitenkaan. Onneksi ystäväni ovat julmetun reilua väkeä ja antavat maksuaikaa jolloin osamaksulla saapi hoidettua asiansa kuntoon.
Antavathan he maksuaikaa, antavathan….?

Pian tosin pitäisi alkaa karaokeisännäksi ja kaipa siitäkin jotain rahaa saa. Niillä rahoilla sitten makselen velkojani ja laskujani. Paikan avajaiset ovat siirtynyt hieman minulle tuntemattomasta syystä, mutta pian se aukeaa ja sitten ilmoitan Teille minne voitte saapua ihailemaan Suurta Naurin Karaoke Showta!
Sitä riemun päivää!

Ja se perhanan taitto-ohjelma! En minä sitä osaa käyttää ja tarvitsenkin nyt jonkun nörttiystäväni minua avittamaan! Jos siis tunnet osaavasi tietotekniikan ihmeellisen maailman kuin omat taskusi, otapa yhteyttä allekirjoittaneeseen!

Eipä minulla muuta.

Ei rakkautta voi selittää, sano koira kun muniaan nuoli!

-Nauri

P.S
Mitäs pidätte otsikosta? Luulen että näin saan aikas paljon lukijoita eksymään blogiini!

Vuodesohva ja kannettava tietokone!

Olemme saaneet vuodesohvan! Matin opastuksella osasimme ottaa yhteyttä oikeaan henkilöön, ja huomenna tuo huonekalu saa uuden kodin. Jussi lupautui kanssani sen lemmenpesäämme heivaamaan, mutta tottakai siihen sisältyi ehto; Joudun auttamaan häntä viikonloppuna muutossa.
Sitäkö on ystävyys että apua annetaan vain palvelusta vastaan? Siihenkö ollaan menty ettei enää pyyteetöntä ystävyyttä tunneta lainkaan? Milloin voi apua ystävältään pyytää pelkämättä joutuvansa kurimukseen ja kidutukseen?
Ja kun minä inhoan muuttoja ja kaikkea fyysistä rasitusta! Mutta lupaus on lupaus, ja lauantaina kiikutetaan Jussin tilpehöörit uuteen asuntoon.

Laitoin taas kuvaboxi.fi-osoitteessa olevaan palveluun kuvia. Tällä kertaa Pub Peten ihmeellisistä olioista ja niiden harrastuksista.
Kaikenkarvaiset ystäväni…
Jos joku joka siellä kuvissa esiintyvä haluaa kuvansa poistettavaksi niin ilmoittakoon minulle ja hoidan homman.
Laittakaa hakusanaksi “nauri” ja käykää toki katsomassa muitakin kuvakansioitani!

Mieleni tekisi lähteä kommentoimaan pääministerimme oikeuteen asti päätyneitä seikkailuja, mutta koska kaikki muutkin jo niin ovat tehneet jätän sen väliin.

Ostin juuri kannettavan tietokoneen koska sain sen halvalla. Nyt siis saan vihdoin siirrettyä, toivon mukaan, vanhoja VHS-nauhoja DVD-formaattiin. Sitten järjestän suuret Nauri-Festivaalit!
Minulla nimitääin on nauhoitettuna tuntitolkulla kaikenlaista sälää jossa esiinnyn. On TV-visailuja,elokuvia, sarjoja ja tietenkin itse tekemiäni taide-elokuvia ( ei tarkoita pornoa! ).

Vaikka perkele kuinka tekisi töitä ei rahat riitä mihinnkään! Läppärikään ei maksanut kuin satasen ja huonekalut vielä vähemmän, mutta silti ei taaskaan tule palkasta juuri mitään laskujen jälkeen käteen jäämään. Olen parille ystävällenikin velkaa ja nekin pitäisi hoitaa. Kertokaa nyt hyvät ihmiset miten saisin raha-asiani kuntoon! Eikä nyt kannata ehdotella baarikierrosten lopettamista koska en niitä juuri enää harrastakaan. Lototakin olen koettanut, mutta kovin huonolla menestyksellä. Tosiasia on se että tässä maassa ei työtä tekemällä rikastu, niin kuin vanha sanonta kuuluu. Varsinkaan niin pienipalkkaisella alalla kuin minunkin on. Mutta se on ihan oma vikani; Mitäs en aikoinaa opiskellut itseäni kartanonherraksi tai muuksi herraskaiseksi! Ei kai tässä auta kuin ruveta filmitähdeksi tai ryöstää pankki….

Ihanaa tässä on se että ostamani kalliit lääkkeet tehosivat! Nyt pystyn hengittämään kuin ihminen eikä kuorsaukseni enää tärisytä seiniä, kertoo asuinkumppanini Minna.
Miksi muuten lääkkeet ovat niin hillittömän kalliita? Viime viikolla jouduin lääkärin määräyksestä hankkimaan antibiootteja ja yskänlääkepullon, ja ostos verotti kukkaroani lähes neljälläkymmenellä eurolla!
On niillä otsaa!
Antibiootteja pakkauksessa on 14kpl, eli kahden viikon annokset! Entä jos olisin tarvinnut niitä lisää? Taas olisi mennyt kahmalokaupalla valuuttaa. Ei saisi ihmisten kärsimyksellä rahastaa, sillä niin on sanottu.

Kohta se kevätkin koittaa ja olisi kiva alkaa puuhata jotain. Ajattelin että nyt olisi aika tehdä se Suuri Suomalainen Elokuva! Pääosassa tietenkin minä.
Täytyy varmaan kerätä porukka ja alkaa suunnitella projektia. Eräänkin Töölöläisen kustantajan poika varmaan lähtisi mielellään mukaan tähän mammuttielokuvaan. Ja mammutti ei tässä tapauksessa tarkoita minua!

Tänä iltana ystäväni Jarno tulee luokseni avittamaan minua uuden tietokoneeni kanssa. Saa heppu näyttää kuinka niitä leffoja koneelta DVD:lle siirretään. Ja taitto-ohjelmankin selvittäminen olisi kiva juttu. Ja onhan niitä muitakin minulle epäselviä asioita tuossa tietotekniikan ihmellisessä maailmassa….

Eilen Pub Peten tietovisan jouduin taas vetämään koska Jarmo on edelleen kipiä. Parantuisi nyt kun olisi kiva joskus olla itse kilpailemassa! Voiton vei Erik Rödberg-Team 18 pisteellä. Taisivat olla aika vaikeita kysymyksiä? Tosin kysymyksiä oli vain 28 kpl koska olin hieman hölmöillyt niitä kiireessä väsätessäni.

Anteeksi hieman sekava blogini. Kirjoitin tämän työni ohessa salaa esimieheltäni, ja kiireessä tulee väkisinkin kirjoitettua huolimattomasti.

Laitoin tuollaisen raflaavan otsikon ihan sen takia että saisin enemmän lukijoita! Toivottavasti toimii!

Ja muistakaa: Tämä on miesten maailma eikä mikään vitun Apinoiden Planeetta!

-Nauri

j

Diktaattoreita ja huonekalujen hankintaa!

Ristus kun oli kipiä! Onneksi nyt alkaa jo helpottamaan ja olenkin palannut työelämän pariin.
Olo on edelleen aikas heikko, mutta perheettömän on pakko yrittää…

Melkein viikon makasin vuoteen omana ja katselin elokuvia,pelailin pleikkaria ja koetin opiskella tietokoneellani imuroimaani taitto-ohjelmaa. Kyllä se niin on että jonkun nörttiystäväni pitää saapua residenssiini minua opastamaan! Ei sitä ihminen ymmärrä, saati sitten minä!

Minulla onkin nyt sitten töitä seuraavat parisen viikkoa joka päivä! Työtoverini lähtee Amsterdamiin ja minä lupauduin tekemään hänen viikonlopun vuoronsa. Itse en sinne synnin pesään matkaisi koska Hollantilaiset merimiehet raasti murhasivat 400 vuotta sitten Mauritiuksen saarella eläneen Dodo-innun sukupuuttoon, ja olen siitä heille edelleen vihainen. Niin kerta!

Sairaslomastani oli se ilo että uudelleen löysin Playstation-pelien ihanuuden. Minna tosin oli hieman eri mieltä siitä että räiskintäpelejä pelataan aamuyön tunneille saakka, mutta hän nyt ei taidetta ymmärräkään. Pelasin jälleen ( 4.kerran ) läpi Resident Evil 4-pelin joka on ehdottomasti paras kyseisen pelisarjan tuotoksista! Testiryhmä suosittelee!

Minä päätin että vien armaani ja sokerimunkkiseni Minnan kesällä Pariisiin, mutta tuo jumalatar ilmoitti ettei meillä ole semmoiseen varaa kun pitää kotiin ostaa kaikkea tavaraa. Minä olin eri mieltä, mutta jostain kumman syystä mielipiteitäni ei juuri kuunneltu. Nyt siis pitää hankkia vuodesohvaa, kirjahyllyä sun muuta mööpeliä.
Jos siis haluatte minun poistuvan joksikin aikaa Pariisiin kuvioita häiritsemästä, niin ilmoittakaa jos satutte kuulemaan ilmaisista em.huonekaluista! Tai ainakin halvoista.
Mehän saimme Tommilta ja Mialta toukokuisen muuttomme yhteydessä vuodesohvan jonka ristimme Ladaksi, mutta tuo lemmenpesämme ei kestänyt kovaa kulutusta ja onkin hajoamispisteessä. Kiitos heille kuitenkin.

Kantiksen tietovisat jatkuvat entisen malliin sunnuntaisin klo.14 mutta ensi sunnuntain visan vetää poikkeuksellisesti Eija koska olen töissä kuten aiemmin mainitsinkin.
Eniten pisteitä helmikuussa kerännyt joukkue palkitaan sitten maaliskuun ensimmäisenä sunnuntaina kun minä palaan ruotuun.
Ja huomenna 18.2 Pub petessä visaillaan taas minun johdollani kun MC Jarmo on estynyt hommaa hoitamasta. Tulethan ihmettelemään tunnetun universumin hienoimpia kysymyksiä?

Tänään muuten tulee Jim-kanavalta henkilökuva Kim Jong-Il nimisestä hepusta joka pitää jöötä tuolla Pohjois-Korean suunnalla. Ohjelma tulee tosin vasta puolilta öin, mutta sitä vartenhan on videot. Olen ohjelman nähnyt ja siinä esitettyjä asioita kovasti hämmästellyt;
Tiesittekö että Kim Jong-Il löi viistoista hole-in-onea heti ensimmäisellä kerralla golfia pelatessaan? Entäpä sen että kyseinen henkilö on myös säveltänyt oopperan joka on parempi kuin kaikki maailman oopperat yhteensä? Hieman sama meininki kuin silloin kultaisella 70-luvulla Kekkosesta kerrotut sankaritarinat…
Edellä mainitut asiat eivät tosin muistaakseni tule esiin kyseisessä ohjelmassa, toisin kuin se että tuo diktaattori kidnappasi Etelä-Korean puolelta paikallisen elokuvaohjaajan ja tämän näyttelijä-vaimon pakottaen nämä sitten tekemään Pohjois-koreaa ylistäviä propagandafilmejä. Myös Japanista tuo Suuri Ajattelija kaappasi lauman ihmisiä opettamaan Pohjois-Korean vakoojille sellaisia toimintatapoja ettei heitä heti Japanissa napattaisi! Ja tämä herra senkun vaan jatkaa virassaan!
Tosin tietenkin on helppo pitää kansaa kurissa ja nuhteessa kun he ovat täydellisessä uutispimennossa! Netistä he voivat katsoa ainoastaan johtajansa päättämiä sivuja. Eli ei siis sellaisia joista saisi objektiivista tietoa maailmalta. Tällä samalla tavallahan monet uskonnolliset lahkot pitävät jäsenensä tietämättöminä maailman menosta. Silloin on helppo syöttää näille vain omia “totuuksia”.
Armeijaan laitetaan miljardeja vuosittain kun samaan aikaan kun lastenkodeissa pienet piltit kuolevat ravinnon puutteeseen ja huonon hygienian aiheuttamiin tauteihin.
Katsokaa ohjelma ja tehkö omat johtopäätöksenne tämän sankarin mielenterveyden tilasta…

( Päivitys:
Saimme vuodesohvan eräältä tutulta, mutta nyt on ongelma. Tarvitsemme ennen kuun vaihdetta pakettiauton kuljettajineen jotta saamme sen siirrettyä Mechelininkadulta lemmenpesäämme. Tarjokkaat ilmoittautukoot tänne kommentteihin!!
Kiitos jo etukäteen! )

Eipä minulla tässä sen kummempaa.
Olkaa kiltisti ja pussailkaa rakkaitanne!

-Nauri

Keuhkotautia ja rakkauden loimua!

Kyllä minä kauan jaksoinkin kipeänä töissä olla, mutta sitten tauti otti selkävoiton.
Keskiviikkona kävin lääkärissä ja hän totesi että minulla on keuhkoputken-, poskiontelon- ja korvakäytävän tulehdus sekä kuumetta josta voisi jakaa vaikka muillekin! Kamalan kipiä…

Keskiviikkona ennen lääkäriä kävin koekuvauksessa vetäisemässä monologin möreällä kuumeen rasittamalla äänelläni. Kovasti kehuivat. Ihmettelivät etten ole ammattilainen. No, samaa olen minäkin ihmetellyt kaikki nämä vuodet! Toivotaan että hommaavat minulle töitä koska rahaa tämä perhe tarvitsisi ja paljon! Jos haluatte lahjoittaa mammonaa niin tilinumeroni annan ihan vaan pyytämällä!

Koska nyt vaan loikoilen kotona keuhkot rahisten niin päätin että voisin tehdä jotain fiksuakin. Niinpä imuroin netistä itselleni erään blogini lukijan ehdottaman scribus-ohjelman jolla pitäisi pystyä taittamaan omia taidekirjoja. Mutta enhän minä sitä osannut käyttää! Otin siis yhteyttä Mattiin ja hän printtasi minulle suomenkieliset käyttöohjeet! Nyt siis pitäisi uskaltaa lähteä sitä kokeilemaan….
Luulen että pyydän jonkun nörttiystäväni minun tuekseni, jos he eivät pelkää tätä taudin pesää. Minnahan on ollut sairaslomalla pian jo kolme viikkoa. Voi ressua…

Ja Tommi: Niin kuin vanha suomalainen sananlasku kertoo niin se koira älähtää mihin kalikka kalahtaa!
Seksuaalinen häirintä on kamala asia ja siitä pitää voida puhua. Mutta painotan etten missään vaiheessa ole puolustellut häirintään syyllistyneitä vaan itsekin totesin etten ole asiaan kunnolla perehtynyt. Mutta edelleen olen sitä mieltä että jos häirinnäksi lasketaan normaalit kohteliaisuustavat, ollaan vahvasti menossa metsään. Kuinka kohta kukaan uskaltaa katsoa keväisen kellohameen heilahdusta syytettä pelätessään.Pitäisikö minun pidättäytyä halaamasta ystäviäni, jota muuten teen sukupuoleen katsomatta. Onko ystävän uuden paidan kehuminen häirintää? Stakesin selvityksen mukaan kaikki se on häirintää jonka uhri kokee sellaiseksi.
Minusta on saatana seksuaalista häirintää että joudun käymään töissä! Se tappaa pidemmän päälle koko sukupuolielämäni, ja se vasta on häirintää!!!
Antakaa hyvät ihmiset minulle selkeät säännöt mitä saan tehdä ja mitä en… Please.

Nyt kun olen vain löhöillyt lemmenpesässämme, niin olen netistä löytänyt vaikka mitä kummallista. Vasta nyt olen keksinyt kuinka esimerkiksi televisio-ohjelmia voi katsoa jälkikäteen sieltä. Tai vaikkapa vuokrata elokuvia! Tai katsella You Tubesta Juhan af Grannin sekoiluja, jotka muuten ovat käsittämättömän hyviä. Tai katsella Kata Kärkkäisen musavideoita jotka saavat sairaankin pullukan hihkumaan ilosta!

Mutta on siellä sitten muutakin. Sattumalta eksyin sellaiselle sivustolle jonka pitäjät katsovat kuuluvansa oman rotunsa edustajina maailman herroihin. Kamalia vuodatuksia ihonväriltään erilaisten ihmisten huonoudesta. Kuinka eräänkin rodun edustajat lisääntyvät sen vuoksi niin nopeasti että sen rodun miehet tykkäävät syödä naistensa istukoita! Ja kuinka eräille toisille opetetaan jo koulussa että naisten raiskaaminen on aina oikein.
Kyyneleet valuivat poskiani pitkin kun luin noita kauheuksia. Tajuavatko nämä raasut itse olevansa pahoja ja sairaita? Mikä saa ihmisen etsimään vain vihaa ja katkeruutta? Eikö ihmiskunta todellakaan ole oppinut mitään vuosituhansien kauheuksista joita on tehty juuri kaiken erilaisen pelossa? Onko tosiaan niin että vieläkin on ihmisiä jotka eivät uskalla tai edes halua tutustua uusiin asioihin ja kulttuureihin? Muodostavat vain päässään kaikenlaisia uhkakuvia ja kertovat sitten niitä täytenä totena kanssaihmisilleen?
Eivät ne kyyneleet nytkään kaukana ole…

Nyt minä menen herättämään armaani ja sydämeni valon, ja pussata mäjäytän hänelle ison kuumeisen suukon. On suuri ilo saada rakastaa!
Onni on kaunis kuumeinen nainen kainalossa!

Voikaa hyvin ja kunnioittakaa sekä rakastakaa toisianne.

-Nauri

P.S
Ihan täysin muuten en ymmärrä mistä blogini kommentoijat ovat saaneet päähänsä että karaoke ja homoseksuaalisuus kulkevat käsi kädessä? Kerroin aikovani ryhtyä karaokeisännäksi ja nyt blogini pursuaa kommentteja joissa epäillään seksuaalista suuntautumistani! Oletteko te koskaan käyneet karaoke-ravintolassa?

Tissejä tuijottamalla terveeksi!

Ha-haa! Arvasin että joku tiukapipo ymmärtää väärin kirjoitukseni seksuaalisesta häirinnästä, ja niinhän se Tommipommi sitten kommentoikin hyvinkin paheksuvaan sävyyn!
Tommikulta, missäs kohtaa blogissani sanoin että tissien tuijottelu on sallittavaa ja jopa hyväksyttävää? Muistaakseni kerroin vain mielipiteenäni että ollaan menossa ihan väärille raiteille jos normaalit kohteliaisuudetkin aletaan laskea häirinnäksi! Siitäs sait!

Ja tisseistä puheen ollen: Tämän päivän Iltalehdessä oli uutinen että saksalaisen tutkimuksen mukaan miesten on terveellistä tuijottaa maitorauhasia! Tehtyjen kokeiden mukaan päivässä noin viisitoista minuuttia daisareita tuijottanut miekkonen on huomattavasti pienemmässä vaarassa sairastua sydänsairauksiin kuin kaverinsa joka telaketju-lesbo-feministien painostuksesta ja uhkailusta pelästyneenä kääntää katseensa aina kun näköpiiriin ilmaantuu messeviä meloneita! Verenkierto parantuu ja muutenkin rullaa mukavasti kun vaan annetaan rintojen velloa vapaina miesten ilona!
“Rintojen tuijottelun terveysvaikutus perustuu siihen, että se tehostaa miesten verenkiertoa ja kiihdyttää sydämen sykettä.
-Vaikutus on niin tehokas että jo muutama minuutti rintojen katselua päivittäin pienentää miesten sydänkohtauksen riskin puoleen, tutkimusta johtanut tohtori Karen Weatherby selittää New England Journal of Medicine-lehdessä”

Eläköön tiede ja tisulit!

Lauantaina mentiin ystäväni ja vapaamuurariveljeni Matin kanssa päiväoluille ravintola Bacchukseen ja kivaa oli. Paikalle saapui myös hyvä ystäväni Hellu, ja sitten olikin aika juopua. Teimme senkin sen verran hyvin että onnistuin iltasella suututtamaan armaani ja nukuin sohvalla. Hävettää…. En minä halua olla hankala ihminen mutta aina välillä sekin puoli nousee pintaan. Anteeksi, kulta.

Ylihuomenna on koekuvaus ja siellä olisi tarkoitus esittää joku monologi. Mutta kun en piru vie keksi mitä esittäisin! Taidan itse kirjoitta jonkun sepustuksen ja sen heidän kasvoilleen heittää. Saapa nähdä poikiiko se sitten töitä…..

Sunnuntaina pelattiin pöytäcurlingia Pub Petessä ja kivaa oli. Me olimme Eijan ( se pieni ) kanssa joukkue, ja kylläpä parini pelasikin hyvin. Itse en oikein moista osaa kun se on niin pelottavan lähellä urheilua.

Sunnuntaina oli myös Kantiksen tietovisa ja Tiikerinsilmä-joukkue voitti sen ylivoimaisesti 23 pisteellä Mangustien tullessa hopealle 19 pisteellä. Tiukka kisa ja kaikilla oli mukavaa! Huomenna, niinkuin joka tiistai, on Pub Petessä tietovisa jota vuoroviikoin MC Jarmon kanssa vedetään. Huomenna pitäisi olla Jarmon vuoro mutta hän meinaa lintsata ja minä joudun sen vetämään. Himskatti vieköön! Mutta kaikki paikalle klo.18 näyttämään tietojenne määrä!

Nyt pitäisi sada rillit! Alkaa hermo menemään kun en pysty iltaisin kunnolla kirjaa lukemaan. Specsaversin sivuilla kävin kurkkaamassa, ja sieltä taidan liksapäivänä rillit käydä tilaamassa kun se on halpa. Kamalaa kun kaikkien niiden vuosien jälkeen kun olen silmälasipäisiä kiusannut ja pilkannut, joudun nyt itse liittymään Nelisilmien kerhoon! “Onks kiva asua akvaariossa?” Voi minua kurjaa….

Minua muuten pyydettiin karaokeisännäksi ja tietovisoja vetämään ensi kuun alussa avattavaan kuppilaan. Jos hinnasta päästään yksimielisyyteen niin minähän menen! Olisihan se hauskaa saada palkkaa siitä kun kuuntelisi tulkintoja eri klassikoista ja sitten kyselisi ihmisiltä hassuja kysymyksiä! Tai hetkinen….Siitähän minä olen jo vuosia saanut leipäni! Tosin uudessa työpaikassani Harry`s Barissa ei saa karaoketaidetta kuunnella mutta Petessähän sitä onkin sitten oikein kahtena iltana ( su. ja to. ) viikossa! Tosin siitäkin olen onnistunut jotenkin välttymään. Mutta se isännän paikka voisi olla kovastikin hauska. En kyllä luultavasti jaksa joka viikko kolmena iltana sitäkään virkaa hoitaa vaan pyydän mukaan yhden toverin. Se olkoon yllätys vielä kuka hän on ja mihin tuo janoisten paratiisi avataan!

Olethan muistanut käydä kuvaboxi.fi osoitteessa katsomassa Pekingin matkan kuvia? Ja onhan siellä paljon muitakin sekavia kansioita joita voi vaikka sinne kommentoida jos haluaa!

Ja toivottavast joku taas provosoituu ja kommentoi näitäkin raapustuksia!

Rakastuminen on kuin pierukupla kylpyammeessa!

-Nauri

Krapulaa ja seksuaalista häirintää!

Toivottavasti nautitte Pekingin matkastani kertovasta jatkokertomuksesta. Sitä oli mukava kirjoittaa, mutta vielä mukavampi ne seikkailut oli kokea. Jonain päivänä takaisin….

Sitten uutinen:
Minulla on kankkunen! Ihan tosi! Olin eilen vetämässä tietovisan Pub Petessä ja koska palkkaani kuuluu pari tuoppia, oli ne pakko juoda. Ja sehän sitten olikin menoa! Seurueeseemme kuului Velu, Vesa ja vuoden Amerikassa ollut Timo-Tohtori! Maailmaa paranneltiin siihen malliin että nyt masussa myllertää ja kallossa kolisee! Mutta kivaa oli, joten eipä hätiä mitiä!

Olin männä viikolla koekuvauksessa eräässä tuotantoyhtiössä jossa ystäväni Katri työskentelee. Toivottavasti alkaa keikkaa pukata. Ensi viikolla sitten menen erääseen casting-firmaan myös kuvattavaksi. Sinne pitää harjoitella joku monologi joka sitten kameran edessä esitetään, mutta kun en keksi mitä esittäisin! Ystäväni Anu lähetti yhden monologin mutta se ei oikein mielestäni toimi mulla. Mikoltakin sain yhden, ja voi olla että siitä käytän osan. Ei sen esityksen tarvitse olla kuin minuutti tai kaksi, joten eiköhän se homma hoidu vaikka improvisoimalla!

Mitä ne meuhkaa siellä Eduskunnassa? Siis joitain henkilöitä on ahdisteltu seksuaalisesti tai jotain…
Nykyäänhän seksuaaliseksi ahdisteluksi lasketaan vaikkapa se että kehun työtoverini olevan erityisen kaunis tänään. Tai sitten kerron tuhman vitsin. Mutta onko olemassa muunkinlaisia vitsejä? Ja miten hemmetissä se on ahdistelua jos sanon jotakuta kauniiksi? Eivätkö naiset käytä aamuisin melkoisesti aikaa ollakseen kauniita? Luulisi sen olevan mukavaa kun siihenkin hommaan tuhlattu aika palkitaan siten että tehty urakka huomioidaan kauniilla sanoilla?
Jos edellä mainittu todellakin on ahdistelua niin minut pitäisi sulkea linnaan loppuelämäksi sillä olen tehnyt jotain kamalampaakin; Olen halannut naispuolisia ystäviäni! Ja perkele vieköön, halaan vastakin!
Onkohan tuossa( -kin ) asiassa menty hieman liian pitkälle? On tietenkin ihan eri asia jos joku esimerkiksi puristaa naisen rintaa ilman tämän lupaa. Sellaiset tyypit voidaan kuskata navetan taa ja lopettaa, mutta jos minä halaan tuttuani pelkästään siitä ilosta että hänet näen en katso syyllistyneeni häirintään. Ainakin minun tuttavapiirissäni, kiitos Luojan, on älykkäitä naisia jotka ymmärtävät tällaisen ystävällisen eleen. Halaus ja poskisuudelnma ovat iloinen asia!
Ja mistä se Saarela mölyää? Siis joku on maininnut hänet samassa yhteydessä alusvaatteiden kanssa ja tästä ex-ministeri päätteli että häntä ei kunnioiteta naisena eikä parlamentaarikkona? No, asiaan sen enempää perehtyneenä en voi sanoa juuta enkä jaata, mutta luin katkelman tuosta kohutusta MTV:n blogista. Minun mielestäni kirjoittaja vain kertoi että Tanja Saarelaan (ex-Vienonen,ex-Karpela) suhtauduttiin hänen alkuaikoinaan eduskunnassa väheksyvästi hänen mallitaustansa vuoksi. Näin varmaan olikin sillä miehet ovat kautta aikain ajatelleet ettei kaunis voi olla älykäs, ja tämän väittämän Saarela mielestäni on kumonnut aikapäiviä sitten. Mutta missä oli rikos siinä jutussa? Kirjoittahan vain totesi monien tietämän tosiasian?
Ei sitä kaikkea ihminen ymmärrä….
Mutta älkää ymmärtäkö väärin: Olen ehdottomasti sitä mieltä että seksuaalinen häirintä ja ihmisen vähättely hänen tustansa vuoksi on tuomittavaa! Mutta minkä ihmiset kokevat häirinnäksi, siitä ehkä olisi aihetta keskustella….

Minna (sydämeni pikku lihapyörykkä kermakastikkeessa) on jo toista vikkoa sairaslomalla poskiontelotulehduksessa ja keuhkokuumeessa. Itsekin sairastan rajua flunssaa, mutten uskalla sairaslomaakaan ottaa kun juuri olin viikon palkattomalla lomalla ja pomo voisi katsoa kieroon. Perjantaina kyllä menen lääkäriin ja pakotan hänet antamaan minulle sellaisia troppeja että tauti kaikkoaa! Viikonloppu on meillä kummallakin vapaata joten voimme sairastaa yhdessä toistemme kainalossa. Kiva kiva!

Ja sitten taiteen pariin: Jos olen oikein Salattujen elämien jaksot laskenut ja muistan oikein jakson numeron, niin 28.päivä kuluvaa kuuta kannataa ottaa löhöasento telkkarin ääressä ja katsoa kyseinen taidepläjäys! Vanhempi konstaapeli Tauno Asikainen is back! Ja katsomista kannattaa ilmeisesti jatkaa parina seuraavanakin päivänä…..

Olen luvannut itselleni laihduttaa kesään mennessä niin paljon että mahdun Pekingistä ostamaani paitaan. Tosin homma alkoi huonosti koska juuri äsken söin kokonaisen suklaalevyn….

Ajattelin tehdä Kiinan matkastamme kirjan. Täytyy etsiä netistä joku taitto-ohjelma ja opetella sen käyttö. Sitten teen siitä muutaman kopion joita jaan uskollisimmille faneilleni. Täytyy olla joku harrastus kun nyt laihdutetaan ja ollaan viinaselibaatissa. Saapa nähdä kuinka kauan…..

Oletteko muuten kokonaan unohtaneet Kuolleena Syntyneiden Kirjaideoiden Seuran? Miksei sinne ole ilmestynyt lainkaan kirja-arvosteluja? Tiedän yhdenkin kustantajan joka loisteliaalla kirjoitustyylillään voisi sinne jonkun jutun kirjoittaa. Tai se freelancer-toimittaja jota myös viidakon kuninkaaksi sanotaan….

Kirjoittelen taas tänne kunhan elämässäni jotain tapahtuu. Siihen asti:
Rakastakaa!

-Nauri

Matkakertomus osa 9: Jättitomaatteja ja mammuttibuddha!

Aamulla Paddy O´Shean kautta taksilla satdionille. O.P oli saanut minut houkuteltua katsomaan tulevien olympialaisten näyttämöä, ja mikäpä siinä sitten.
Ensin eksyimme väärälle stadionille, eli paikkaan jossa oli järjestetty Aasian Mestaruuskisat 1990. Paikka oli kovasti remontin alla ja ihmettelimmekin aikovatko kiinan pojat todellakin saada sen rempattua olympialaisiin mennessä sillä sielläkin on tarkoitus jotain urheilua sitten kesällä harrastaa.
Käveltyämme jonkin aikaa näimmekin varsinaisen urheilun pyhätön, uuden stadionin.

Stadionin suunnittelijat ovat nimenneet sen Linnunpesäksi, ja sen nähdessään ymmärtää kyllä nimityksen.
Sveitsiläisen arkkitehtitoimiston Herzog & DeMeuronin luoma Pekingin olympialaisten päänäyttämö lyö ällikällä moneen kertaan. Linnunpesävaikutelma vaihtuu insinöörityön ihmetykseen, kun rakennusta lähestyy. Pesän oksat ja korret ovat läpimitaltaan puolitoistametrisiä teräsprofiileja.

Ikävä kyllä meitä eivät aseistetut vartijat päästäneet katsomaan hökötystä lähempää, ja myöhemmin meille selvisikin että kyseessä oli turvallisuuskysymys koska Ison-Britannian pääministeri Gordon Brown oli juuri silloin siellä rakennelmaa hämmästelemässä.
Harmitti.

Ei siinä muu auttanut kuin ottaa taksi ja hurauttaa Laama-temppelille. Ihmettelin ääneen miksi paikalliset ovat rakentaneet temppelin tuolle nelijalkaiselle nisäkkäälle joka käyskentelee Tiibetin vuoristossa ja syljeskelee ihmisiä naamalle ( lue; Tintti Tiibetissä ). O.P:n syvä huokaus sai minut tajuamaan etten tainnutkaan olla oikeassa. Hitaasti ja painokkaasti hän selitti minulle mistä oikein olikaan kysymys:
Yonghegongin Lama-temppeli rakennettiin Qing-dynastian aikana 1694 kruununperijä Yongzhengille ja myöhemmin (v.1744) muutettiin temppeliksi.
Parisen sataa munkkia asuu tuolla rakennuskompleksissa joka keisari Qianlongin valtakaudella toimi Tiibetin Buddhalaisuuden (Keltaisen hatun koulukunnan ) tärkeimpänä keskuksena Lhasan ulkopuolella.
Temppelissä on viisi suurta rukoushuonetta joista neljännessä on Dalai Laman valtaistuin. Viimeisessä huoneessa on temppelin arvostetuin patsas, 23 metrinen buddha-patsas jonka pää on rakennuksen kolmannessa kerroksessa. Se on veistetty yhdestä ainoasta kiinalaisesta santelipuusta ja Guinnesin Ennätysten Kirjassakin huomioitu.

Kiitin O.P:ta luennosta ja päätin että seuraavalla kerralla otan asioista selvää etukäteen.
Temppelin ulkopuolella oli satoja pieniä puoteja joissa myytiin suitsukkeita hartaille uskovaisille. Nämä sitten heittävät ne temppelin lukuisiin suitsutusastioihin samalla hiljaa siunausta rukoillen. Hyvä bisnes!
Temppelialueen rukoushuoneissa ei saanut valokuvata mutta tietenkin otin salaa kuvan siitä viimeisen huoneen jättiläisbuddhasta. Ja minulla oli unohtunut salama päälle! Munkit pyörivät siinä sitten ympäriinsä pyhäinhäpäisijää etsien, mutta olin ennättänyt piilottaa kameran taskuuni. Olen minä pöpi….

Kun munkkeja oli tarpeeksi ihmetelty ja suitsukkeen hajusta melkein pyörrytty, olikin aika ruokailun. Temppelin vieressä oli mukava pieni kasvispainotteinen ravintola ja sinne siis. Tilasimme niin paljon ruokaa että oli pakko jättää puolet syömättä. Mutta hyvää oli.

Sitten suuntasimme Hutong-alueelle ihmettelemään. Siellä elo on aivan kuin toisesta maailmasta. Polkupyörärikshoja pyörii kapeilla kujilla ja erään asunnon edessä istui tuolilla miekkonen jota toinen parturoi kaljuksi. Siis keskellä tammikuun pakkasia!
Löysimme myös paikallisen kauppahallin jossa oli myytävänä kaikenlaista outoa ja eksoottista. Oli kaikenmoisia merkillisiä mereneläviä ja käsittämättömän kokoisia vihanneksia; valehtelematta voin sanoa että eräänkin myyjän tomaatit olivat pienen lapsen pään kokoisia ja munakoisot minun pääni kokoisia. Ja minut tuntevat tietävätkin että ne olivat isoja!

Sitten oluelle! Pienessä paikassa ei ollut muita asiakkaita kuin me ja henkilökunnan edustajia neljä. Ja he kaikki tulivat jonossa palvelemaan meitä kun tilasimme kaksi olutta!
Yksi toi tarjottimella juomat ( Tsing Tao Light. Terveytemme vuoksi! ), toinen avasi ne ja kolmas kaatoi laseihin neljännen koettaessa huonolla englannilla hauskuuttaa meitä. Näin työllistetään Kiinan kansa!

Sitten painuttiinkin takaisin kotiin päin. Päivä oli ollut pitkä ja seuraavana päivänä olisi aikainen herätys jotta paluulennollemme ehtisimme. Paddyn henkilökunta käytiin hyvästelemässä ja sitten majaamme telkkaria katsomaan. Pian uni tulikin silmään.

Seuraavana aamuna nappasimme taksin ja hurautimme lentokentälle. Auton pysähtyessä paikalle ilmestyi pieni naikkonen joka nappasi kassimme ja alkoi raijata niitä kärryillä kohti aseman sisäänkäyntiä. Työnnettyään kärryä noin kymmenen metriä hän pysähtyi ja ilmoitti että olimme hänelle velkaa 20 yania. Nauraen maksoimme tuolle neropatille ja työnnyimme sisään asemalle.

Turvatarkastuksessa minut ohjattiin sivummalle ja käsimatkatavarani tutkittiin perusteelliseti. Sieltä sitten kaivoivat esiin Jussille ostamani tuliaiset, eli kaksi säilykepurkillista jotain kalaa. Pyysivät lupaa avata purkit ja minä kieltäydyin, joten ne jäivät sitten läksiäislahjaksi Pekingin lentokentän virkailijoille. Kyllä nyt Jussia harmittaa…

Lentoa odotellessamme joimme pari olutta ja ostimme viimeiset tuliaiset.
Lento meni rattoisasti elokuvia katsellen ja kohta huomasimmekin laskeutuneemme Hki-Vantaalle.
Aurinko häikäisi silmiä ja lämpötila oli plussan puolella.
Olimme kotona.

Matkakertomus osa 8: Pekingin ankkaa ja tuijottavia pikkupoikia

Ollessani aamulla perinteisellä kävelyretkelläni puhelimeeni saapui tekstiviesti kumppaniltani O.P:lta. Hän kyseli missä menen ja miloin me oikein lähdetään seikkailemaan. Koetin soittaa hänelle, mutta kuten aiemminkaan se ei onnistunut. Naisääni luurin toisessa päässä höpötti jotain sekavaa ja sitten linja meni kiinni.
Oliko tosiaan niin että minut oli julistettu Kansantasavallan viholliseksi? Kokivatko “he” massiivisen hahmoni niin vaaralliseksi etteivät voineet sallia minun ottaa mitään kontaktia kehenkään?
Alkoi pelottaa….

Kun olimme kohdanneet O.P:n kanssa suuntasimme kulkumme metrolle joka veisi meidät länsi-Pekingissä sijaitsevalle näköalatornille. Ilma tosin oli aika ( savu- ) sumuinen, joten
tuskinpa sieltä kauhiasti näkyisikään.

Metromatkan aikan polvenkorkuinen pikkumies, iältään ehkä 10v, tuijotti minua täysin häpeilemättä suu auki. Hänen vanhempansa koettivat kääntää hänen päätään mutta pikku-ukko ei voinut pitää silmiään irti minusta.
Olikohan häntä pidetty komerossa koko lapsuus ja nyt päästetty ensimmäistä kertaa ihmisten ilmoille? Ja voi sitä onnen päivää kun heti ensimmäisellä metromatkalla silmien eteen sattuu ihka aito länsimaalainen!

Poistuttuamme ihmiskuljettimesta kävelimme kilometrin verran näköalatornille. Matkalla kumppaniini iski pissahätä, ja sitä sitten pusikkoon helpottamaan. Takaisin tultuaan hän kertoi että puskassa oli joku käynyt kakallakin. Yök noita kiinalaisia!

Emme vieläkään olleet oppineet että mihinkään nähtävyyteen ei niin vain astella, vaan kaikkiin haetaan lippu jostain. Niin oli täälläkin, ja pienen etsiskelyn jälkeen lippukoju löytyikin.
Hississä opastyttö selosti tornista meille jotain sen verran huonolla englannilla että ainoa asia jonka ymmärsin oli se että pirun ylpeitä olivat kaikki Pekingiläiset tornistaan, ja että se oli 238m korkea. Oli sitä siinäkin.

Tornin pyörivä ravintola oli suljettu, kuinkas muutenkaan. Löysimme kuitenkin jonkun kioskin jossa myivät lämmintä purkkiolutta, joten siihen oli tyytyminen.
Paikka oli pullollaan kakenlaista olympiakrääsää. Katselin kummissani erästäkin kanoottia joka näytti lähinnä lasten lelulta mutta oli kolmen aikuisen urheilijan istuttava. Itselläni olisi ehkä mahtunut siihen vasen jalkaterä…
Kauaa emme jaksaneet tornissa viipyä koska näkyvyys oli kovin kehno. Yhteen turistipyydykseen kuitenkin sorruin; paikalla oli tulevien olympialaisten lehdistökeskus jossa sai otattaa itsestään kuvan press confferens-pöntön takana. Tietysti menin! Kuva on hieno ja nykyään kunniapaikalla työhuoneessani!

Sitten olikin aika suunnistaa katsomaan miten Pekingin opiskelijat bailaavat! Taksilla köröttelimme Wudokou-alueelle jossa saamamme informaation mukaan olisi paikat pullollaan humalaisia opiskelijoita ja rock-baareja joka kulmalla.
Ei muuten ollut.
Ensin menimme Red Rock Hot nimiseen baariin josta varastinkin korkinavaajan sydämestyneenä siihen että olimme ainoat asiakkaat. Poistuessamme koetin tilata laskun kiinaksi ( “tshing gei wo” ) mutta ne minua ymmärtäneet. Ihmeellistä että palkkaavat Pekingissä ravintolaan henkilökuntaa joka ei osaa kiinaa?

O.P tutki jostain mukaansa nappaamaa lehdykkää ja löysi sieltä erään ravintolan mainoksen. Sieltä kuulemma saisi Pekingin ankkaa ja se oli aivan asemapaikkamme vieressä. Ei muuta kuin matkaan!
Lopulta paikka löytyikin erään suuren toimistorakennuksen toisesta kerroksesta. Ravintola oli aivan täynnä ruokaa mättäviä kiinalaisia ja jouduimme odottamaan puolisen tuntia ennen kuin pääsimme pöytään.

Ensin pöytään kannettiin pala rapeaksi paistettua ankan nahkaa joka meidän tuli hyväksyä. Maistoimme ja hyväksyimme. Sitten tuli ankan kallo kahteen osaan halkaistuna, ja sitä ei ollut tarkoituskaan syödä vaaan se oli todistus siitä että murha oli juuri tapahtunut. Joku olisi sen voinut minullekin kertoa ennen kuin ehdin kaapia kallosta ankan aivoja suuhuni. Hieman minua kummasteltiin…
Seuraavaksi tulikin kasa ohuen ohuita lettusia ja avotulella käristettyä ankkaa. Lettusten sisään laitettiin maustekastikkeita ja kurkkua sekä muita kasviksia, ja lopuksi haluamansa määrä ankanlihaa. Sitten homma käärittiin rullalle ja tungettiin odottavaan syömäaukkoon.
Se oli manion makuista, mutta olin odottanut paljon enemmän. Olinhan kuullut kyseisetä eineksestä vuosien saatossa niin pajon että odotin suorastaan orgastista kokemusta, mutta siitä jäätiin aika kauas…. Mutta kokemuksena se oli hieno!

Paikan nimi on Quanjude Kaoyadian ja se on perustettu v.1864 Qing-dynastian aikana nykyisen sijaintipaikan tilalla olleeseen pieneen puurakennukseen. Saimme aterioituamme sieltä todistuksen että olemme Pekingin ankkaa syöneet, ja siinä oli teksti “Kiinan muuri todellisille seikkailijoille, Pekingin ankka todellisille kulinaristeille”. Olimme rinta rottingilla.Todistuksessa oli myös sen ankan järjestysnumero jonka söimme, eli näin monta ankkaa on julmasti murhattu kulinarististen ilojen vuoksi vuoden 1864 jälkeen kyseisessä syöttölässä: 1.15057415
Armaani minulle ostamassa Pekingin opaskirjassa paikasta sanotaan seuraavasti:
“Sanotaan että tästä Quanjude-ketjun ravintolasta saa maailman parasta Pekingin ankkaa.”

Masut pömpöllään sitten painuimmekin Lotus-Centeriin ostamaan kameroita. Esimieheni oli antanut minulle rahaa jotta toisin hänelle kameroita. Ostinkin kolme kappaletta, ja myöhemmin sain kuulla että hän oli tarkoittanut VALVONTAKÁMEROITA EIKÄ TAVALLISIA KINOFILMIKAMEROITA! Kannattaisi ehkä antaa seikkailijalle hieman tarkemmat ohjeet!

D-22 nimisessä rock-klubissa piti tietojemme mukaan esiintyä suomalainen artisti Maguyar Posse, mutta päivämäärä oli muuttunut ja siellä olikin joku ihan muu bändi. Paikka oli kuitenkin mainio ja ostin sieltä kultimussukalleni T-paidan tuliaisiksi. Myöhemmin siellä esiintyi myös kiinalainen rokkipumppu jonka veivaamista seurasimme parin biisin ajan ja sitten olikin aika taas mennä.
D-22:n vieressä oli toinenkin rokkiluola 13th Floor, jonne kurkkasimme sisään, mutta koska paikka oli aivan autio jatkoimme matkaamme takaisin Red Rock Hot:iin. Nyt paikalle oli materialisoitunut jo joukko ihmisiä syömään ja juomaan. Katselimme menoa hetkisen ja sitten nappasimme taksin ja huristimme kotio kohti. Päivä oli ollut pitkä ja rasittava ja halusimmekin vain istua hetkisen Paddysissa ja rauhoittua.
Se ei aivan onnistunut.
Paddy O`Shea oli pullollaan väkeä! Kapakin omistaja oli pitänyt jonkun PR-tilaisuuden ja nyt kaikki vieraat pyörivät kauheassa humalassa pitkin pubia huutaen sydämensä kyllyydestä. Päätin siirtyä nopeasti heidän taollleen ja siinä auttoi mainiosti se että
paikan omistaja tarjosi meille whiskya. Kiitos.
O.P väsähti aiemmin ja poistui majapaikkaamme minun jäädessä vielä pubiin sekoilemaan. Kauaa en tosin jaksanut viipyä koska huomasin että alkoholitasapainoni oli hurahtanut puliukkotasolle ja kun huomasin etten enää osannut englantia vaan kommunikoin kaikkien kanssa suomeksi, ymmärsin että oli aika mennä.
Vielä viimeinen drinkki huoneessa ja unten maille. Huomenna olisi viimeinen päivämme Pekingissä. Mihin hankaluuksiin vielä joutuisimmekaan…..?

Löytävätkö herrasmieskulkurit Pekingin Olympiastadionin?
Kuinka korkea on maailman suurin Buddha-patsas?
Montako tarjoilijaa tarvitaan kantamaan pöytään kaksi olutta?
Mitä miekkoset löytävätkään Hutong-alueelta?

Näihin mieltänne askarruttaviin kysymyksiin vastaus seuraavassa blogissani! Lue ja kerro ystävillesikin!

-Nauri