Paetkaa vappua!

Vappu.
Jo pelkkä sana “vappu” on omiaan aikaan saamaan kylmiä väristyksiä jumalaisessa vartalossani, enkä nyt tarkoita erästäkin tanssikilpaan osallistunutta pimiää tyyppiä.

Ensimmäinen totaalinen humalani sijoittuu vappuaatonaattoon jonnekin kauas 70-luvulle. Opiskelin siihen aikaan ammattikoulussa ja olin värvännyt ainoan täysi-ikäisen luokkatoverini Jyrkin käymään Alkossa ostamassa minulle ja ystävälleni Jukalle muutaman rapean Sorbuksen.
Olin kuullut että kyseisessä väkevässä viinissä olisi hyvä hinta/laatusuhde, ja asiahan piti sitten todeta itsekin.
Kyseinen nektari oli kuitenkin myyty loppuun Käpylän Alkosta ja Jyrki suuressa viisaudessaan ajatteli korvata sen Gambinalla.
“Iso G” oli rantojen muovipussimiesten suosiossa vahvuutensa ja halvan hintansa vuoksi, mutta me emme siitä mitään tienneet.

Siinä minä sitten istuin kotona huoneessani edessäni neljä isoa pulloa Gambinaa ja ihmettelin mitä tekisin. Vappuaatto olisi vasta seuraavana päivänä, ja jotenkin pitäisi selvittää millaisesta aineesta olimme hankkimassa humalaa.
Eipä muuta kuin Jukka paikalle ja koejuopuminen käyntiin!
Ajattelimme siis nokkelasti että jos kokeilisimme Gambinan vaikutusta kehoomme nyt ennen aattoa, osaisimme varoa varsinaisena juhlapäivänä liiallista juopumista.

Myöhemmin saimme kuulla että ystävämme Timo ja Risto olivat kuskanneet meitä pitkin poikin Maunulaa kottikärryissä, ja lopulta olimme sammuneet pyöräkellariin jonne “ystävämme” meidät sitten jättivät lojumaan
Jukka oksensi ja sitten nukahti oikea poski oksennuslätäkössä jolloin vatsan hapot polttivat hänen poskeensa sinipunaisen läikän joka suostui lähtemään pois vasta viikkojen kuluttua.
Minulta taasen katosivat rytäkässä kengät ja lompakko.

Vappuaattona meillä kummallakin Jukan kanssa oli niin kamala olo ettemme kyenneet nauttimaan mitään alkoholituotteita vaan lahjoitimme loput Gambinat janoisille ystävillemme.

Vappu ei ole minun juhlani!

Joku kyseli kommenteissaan isästäni. Kysymys ei aivan täysin auennut, mutta ikäväkseni minun on todettava hänen kuolleen jo kolmisenkymmentä vuotta sitten.
Ja Jukan kommentti pudotti taakan hartioiltani! Minä siis pääsen eroon kalsarimafiasta ilman suurempia ponnistuksia!
Huraa!

Edellisessä kirjoituksessani valitin tietokoneeni ja polkupyöräni toimimattomuutta, ja sehän saikin aikaan liikettä!
Ollipekka lupautui avittamaan minua pyörän ja Tommi tietsikan kanssa! Onneksi vielä on ystäviä!

Ystävistä puheen ollen, eilen minua kävi Pub Petessä moiikkaamassa vanha ystäväni Juha moottoripyörällään.
Tuo älyn jättiläinen on hankkinut itselleen tuhat kuutioisen Kawasakin. Kun häneltä kysyyy kokemusta kaksipyöräisten ajossa, kuuluu vastaus:”Olen mä skootterilla kerran ajanut Kossilla!”
Samainen neropatti sitten osti viime kesänä itselleen ison veneen, ja kuulemani mukaan ajoi sen karille seuraavalla viikolla. Eipä ollut kokemusta siitäkään….
Juha kiltti, koeta edes!!! En halua päätyä arkun kantajaksi maahanpanijaisiisi!

Eipä mulla muuta. Muistakaa että kaikkea viinaa ei tarvitse juoda vaikka vappu onkin!

Ja lopuksi haluan siteerata Ville Vallgrenia, tunnettua kuvanveistäjää. Mielestäni tässä kiteytyy paljon myös minun ajatusmaailmastani:
“Nainen on minun jumalattareni.
Kaikesta elollisesta asetan naisen ensimmäiseksi ja korkeimmalle.
Suurinta on naisen luja ystävyys ja suurenmoisuus miestä kohtaan, joka
on ottanut kaiken ja antanut naiselle pienemmän osuuden kaikesta
elämässä. Ei! ajattelin, naisen täytyy saada oikea paikkansa
yhteiskunnassa. Minä olen kyllä niin parantumaton syntinen, että olen
ja pysyn naisten ihailijana ja tunnen itseni aina onnelliseksi naisseurassa.
Minusta he ovat kaikki kauniita ja miten merkillisen erilainen heidän
katseensa on, hienompi kuin miehellä”.

Kiitos että olet olemassa, MInna!

-Nauri

Kalsareita ja outoja viruksia!

Kyllä se nyt on pakko myöntää etten oikein tule toimeen tietokoneitten kanssa. Meillä on sellainen viha-viha suhde.
Onnistuin täyttämään kotikoneeni viruksilla.
Olin kotona kipeänä ja päätin että nyt mennään pelisivuille etsimään jotain jännää pelattavaa. Sitten siellä oli sellainen pieni ruutu jossa minulle tarjottiin ilmaista peliä!
Vastasin O.k.
Sen jälkeen sitten ruutu tulla tupsahti täyteen ponnahdusikkunoita ja kaikkea outoa sälää.
Ei saatana ole elämä ruusuilla tanssimista!
Ystäväni Tommi toi minulle eilen levyn jonka avulla koneeni piti puhdistua, mutta johtuen hölmöydestäni näin ei tapahtunut. Onneksi Tommi lupasi tulla minua viikonloppuna avittamaan.
Huh huh.

Olimme muuten viime lauantaina Tommilla ja Mialla grillijuhlissa, ja piru että oli kivaa!
Oli paljon erilaisia juustoja, chorizomakkaraa ja kaikenmoista läskiä!
Ja paljon viiniä!
Ilma oli kuin Minna, eli erittäin kaunis, ja istuskelimmekin yömyöhään pihalla grillin hehkun punertaessa kauniit kasvomme.
Joskus elämä vain on ihanaa! Homma täytyy ottaa pikaisesti uusiksi…..

Huomenna on sitten vappuaatto ja olen duunissa yksin klo.viiteen saakka. Pelottaa. Yhtään en tiedä millaisia nämä Krunikalaiset ovat tällaisena juhlapäivänä. Eniten itse asiassa hermostuttaa vapunpäivän aamuvuoro; Koko yön aivosolujaan tuhonneet iloiset juhlijat saapuvat ilahduttamaan minua heti aamuyhdeksältä. Saapi nähdä monelleko joudun antamaan lähtöpassit liiallisen väsymyksen vuoksi….

Mutta on se kiva kun aurinko paistaa! Töihinkin on ihan eri meininki mennä kuin talvella. Aurinko on noussut, ihmiset hymyilevät ja neitosten hameen helmojen pituus senkun lyhenee. Kun vielä voisi lopettaa työnteon kokonaan olisi onneni täydellinen….

Mutta on tuossa auringossa joitain negatiivisiakin puolia. Kirkkaassa valossa nimittäin huomaa liian selvästi että minun ja Minnan elämän keskeisimpiä asioita ei ole asunnon siivous.
Pakko kai ottaa itseään ( ja Minnaa ) niskasta kiinni ja aloittaa suursiivous. Ensin pitäisi kuitenkin saada jonnekin heivattua pari sohvaa ja vanha tietokone jotta pääsisi kunnolla lattioita kuuraamaan. Mutta miten? Jos joku haluaa kaksi rikkinäistä vuodesohvaa ja tomimattoman tietokoneen, senkun tulette noutamaan!

Ja minun farmini voi loistavasti! Plantaasini paprikat ovat jo pienen lapsen nyrkin kokoisia mollukoita, enkä millään jaksaisi odottaa sadonkorjuuta. Mutta pakkohan se on….
Chiliäkin pukkaa aika lailla. Tomaattien kanssa on vähän niin ja näin, mutta elän toivossa että loppukesästä syödään makoista tomaatti-paprikasalaattia suoraan Naurin maatilalta!

Polkupyöräkausikin pitäisi aloittaa, mutta kun pyöräni ei toimi. Viime kesänä ostin hienon polkupyörän joka lopetti toimintansa muutaman ajoreissun jälkeen. Enää siinä ei pysy ketjut päällä, ja alankin olla sen kanssa epätoivoinen.
Tiedän että ystäväni Ollipekka osaisi homman hoitaa, mutta kun en tohdi häneltä apua pyytää. Jos siis luet tämän jutun Ollipekka, niin voisitko……

Olen myös ulkoistanut alusvaatteitteni hankinnan!
Löysin netistä sivuston josta sai kaikenlaista kamaa ilmaiseksi tai puoli-ilmaiseksi.
Minä tilasin kalsarit.
Parin viikon päästä postiluukusta sitten tipahtikin paketti joka sisälsi boxerit ja valkoisen T-paidan. Ja homma maksoi vain 4.90e! Onnesta ymmyrkäisenä esittelin asusteita kaikille asiasta kiinnostuneille, joita tosin ei montaa ollut. Näin halvalla näin hyvää!!
Eilen postiluukku avautui jälleen ja sylki eteisemme lattialle paketin jossa oli kahdet boxerit.
22.90e!
Olen nyt jotenkin onnistunut liittymään johonkin salaperäiseen lahkoon jonka jäsenistön velvollisuuksiin kuuluu ostaa joka kuukausi parit kalsarit ja paidat.
Pelottaa…
Entä jos haluan erota kultista? Laitetaanko perääni tappajat? Milloin saan kutsun jollekin syrjäiselle farmille odottamaan että avaruusalus noutaa meidät parempaan maailmaan?
Ei ole helppoa tämä elämä, ei.

Ja kaikki jotka kuulutte facebookiin, kuulkaa ilosanomaa!!!!
Menkää ja täyttäkää Nauri Fan-Clubin jäsensivut! Siellä on jo lähes 40 jäsentä, ja lisää mahtuu kyllä!

Muistattehan että ensi sunnuntaina jatkuu toissapäivänä alkanut TV-sarja Joku Kaltaiseni MTV3-kanavalla?
Kaikkien sivistyneitten ihmisten tulee se katsoa!!

Olipa sitä taas tässäkin. Kirjoitan näitä vaatimattomia raapustuksiani työpaikallani, ja siksi ne ovat mitä sattuu kun joudun ne kamalalla kiireellä kasaan vääntämään.
Toivotaan että Tommi saa kotikoneeni kuntoon jotta voin rauhassa tähänkin blogiin lemmenpesämme rauhassa keskittyä!

Rakkautta ei voi selittää, sano koira kun muniaan nuoli!

-Nauri

Vatsatautia ja pieniä kondomeja!

Hitto kun olin kipiä!
Makasin koko viikonlopun vällyjen välissä, välillä vessassa juosten. Mustaherukkamehua meni muutama litra ja hiki kasteli lakanat.
Ei ollut kivaa se!
Minnakaan ei voinut olla minua hoivaamassa kun hänen piti tehdä töitä. Kyllä mielestäni työnantaja voisi olla joustava ja antaa miehen-passaus-lomaa!
Itse en päässyt tekemään Pub Peteen sovittuja vuorojani, mutta onneksi Pirjo onnistui järjestämään minulle tuuraajan.

Sunnuntaina raahauduin viimeisillä voimillani Kantikseen vetämään tietovisan jonka kysymykset olin tehnyt kuumehoureessa päivää aikaisemmin. Pitäisi ilmeisesti useammin olla kuumeessa koska ne olivat erittäin hyviä kysymyksiä! Pisteet jakautuivat kolmen parhaan joukkueen osalta tasaisesti, eli 20, 21 ja 22 pistrettä. Juuri näin!
Ensi sunnuntaina ratkeaa mikä joukkue on kerännyt eniten pisteitäHuhtikuun aikana, ja heidät suuressa ja juhlallisessa serenoniassa palkitaan!

Puutarhauutisia; Paprikani ovat jo teini-iässä! Paprikapuuni tunkee neljää kookasta paprikaa, enkä millään jaksaisi odottaa että ne kypsyisivät valmiiksi! Viikon aikana niissä on tapahtunut dramaattisia muutoksia; aluksi pienistä nupuista on nyt kehittynyt peukalon pään kokoisia mollukoita!
Olen ristinyt heidät Janinaksi, Viiviksi, Kiraksi ja Anjelicaksi!

Viime joulukuussa ystäväni Matti oli viehättävän Tiina-vaimonsa kanssa Amsterdamissa ja toivat minulle sieltä tuliaisiksi pullon Genever-viinaa. Njam.
Viikonloppuna ajattelin kokeilla sen tehoa flunssaani, ja korkkasin tuon baarikaapissani pölyttyneen savipullon yön pimeinä tunteina.
Vettä!
Haistelin pulloa ja kaadoin lasiin pienen moukun jonka lantrasin sitten vedellä. Mautonta litkua!
Tuohtuneena tekstasin Matille välittömästi kertoen ettei tarvitse enää tuoda tuliaisia jos tulos on tällainen. Kyllä meillä vettä tulee kraanastakin!
Aamulla Matti soitti ja rukoili anteeksiantoa, jonka jalomielisesti sitten annoinkin. Muistutin kuitenkin vielä että jos minulle joskus selviää että kyseessä oli tahallinen harhautus, tulisi kostoni olemaan hirmuinen.
Illalla Minna saapui töistä, ja minä sitten hänelle asiasta vaahtoamaan. Minna haistoi, sitten maistoi pullon sisältöä ja katsoi minua oudoksuen.
“Kyllä tämä ihan vahvaa viinaa on….”
Ilmeisesti flunssani oli totaalisesti vienyt maku- ja hajuaistini, ja nyt hävetti. Oli pakko soittaa Matille ja pyytää anteeksi ja luvata Ouzo-tuliaisia kesän reissulta.
Miksi aina minä…..

Viime viikolla muuten sattui hassu juttu työmatkalla. Kun nousin 10.n raitiovaunuun ja kävelin kohti vapaata istuinta, kuulin takaani kuiskauksen:
“Toi on Salatuissa Elämissä!”
Olen siis julkkis ja kaikkien nuorten naisten märkien päiväunien kohde!
Juuri tähän minä olen tähdännyt vuosien uutteralla itsensä tyrkyttämisellä ja huoraamalla kaikenlaisissa McDonaldsin mainoksissa!
Minut tunnetaan raitiovaunussa!

Samaan asiaan liittyen haluankin juloki tuoda seuraavaa: Ensi sunnuntaina alkaa Johanna Vuoksenmaan ohjaama TV-sarja “Joku Kaltaiseni” jossa minulla on pieni osa. Vaikkei olisikaan vaikuttunut näyttelijänkyvyistäni eikä vielä kuuluisi fan-clubiini (facebookissa), kannattaa sarja katsoa. itse sen olen jo nähnyt, ja olin kovasti innoissani. Loistava spektaakkeli!
Ja fan-clubini osoite:
http://www.facebook.com/group.php?gid=11756145039&ref=mf

Ja tässä linkki jossa kannattaa vierailla:
http://www.lemmikkipalstat.net/foorumit/Forum20/HTML/240278.html
Sain sen eräältä ystävältäni, ja harvoin olen nauranut näin makeasti jotain lukiessani!
Käsittääkseni tarina on tosi, ja kertoo jotain meistä suomalaisista. Mistä tuollaisia ooikein sikiää?
Millaista mahtaa olla heidän elämänsä? En kadehdi!

Ja koska kaikki sivistyneet ihmiset ovat suuria luonnon ystäviä, voi aika ajoin vierailla Web-kameran avulla kalasääksen pesässä Oulun Hailuodossa!
Nyt kaikki luonnonvaraisia elukoita häiritsemään osoitteessa:
http://kotinetti.suomi.net/saaksi/

Niko oli laittanut kommentteihin linkin josta kuulemma voisin hakea sponsoria blogiini.
Se vei small condoms-sivuille!
Kiitos!
Nyt minua tosin kiinnostaisi tietää kuinka herra Niko on kyseisille sivuille alunperin eksynyt…
Mutta oliko kyseessä eksyminen vai tarkoitus hakea apua vakavaan ongelmaan?
Ehkäpä hän haluaisi kertoa siitä meille?

Ensi lauantaina mennä viipotamme kauas Herttoniemeen saakka koska ystäväni Tommi ja Mia pitävät grillijuhlat.
Läskiä, viiniä ja juustoja sekä kevätaurinkoa! Siitä ei pippalot parane! raportoin sitten kaikki likaiset yksityiskohdat ja myyn kuvat Seiska-lehdelle!

Vieläkin masussa kiertää tuo monen päivän sairastaminen. En uskalla syödä kuin pinaattisoppaa, mutta onneksi olen maailman paras kokki ja pinaattikeittoni on mykistävän hyvää.
Ja pikku masu tykkää…….

Ei minulla tässä tämän kummallisempaa asiaa nyt ole.
Palaillaan asiaan.

Parempi rakkaus sydämessä kuin kymmenen oksalla!

-Nauri

Shoppailua ja maukkaita juustoja!

Nykypäivänä puhutaan paljon tekstiviesteistä ja niiden lähettämisestä sekä julkisuuteen tuonnista. Tähän asiaan liittyen Jukkakin kommenteissaan kyseli jahka Naurinkin tekstiviestit pitäisi julkistaa.
Ei pitäisi.
Tapani kirjoittaa pitkiä ja oudosti poukkoilevia tekstiviestejä olisi vain omiaan herättämään hämmennystä ja voisi pahimmassa tapauksessa aiheuttaa eroamisia johtavilla paikoilla yhteiskuntamme hierarkiassa.
Ja sitä paitsi minua alkaisi vain hävettämään. Joten annetaanpa minun tajunnan virtani jäädä vain meidän väliseksemme…..

Ystäväni ja veriveljeni Niko kommentoi blogiani blogissaan männä viikolla sillä seurauksella että näitä minun vaatimattomia raapustuksiani käytiin ihmettelemässä todella sankoin joukoin.
Viime viikolla kokonais kävijämäärä oli 38 000 ja risat, mutta tämän aamun tilasto kertoo että sivuillani on käyty jo lähes 42 000 kertaa!
Jee ja rock!

Miten muuten saisin mainostajia tälle sivulleni? Kävin eilen lukemassa erään herran blogia jossa on näkyvillä kävijälaskuri. Ja tämä laskuri kertoi että tuota blogia oli käyty lukemassa vain vajaat 8000 kertaa vuoden aikana!
Siis pirun paljon vähemmän kuin omaani. Kuitenkin tällä herralla oli blogissaan kolme eri mainostajaa, ja oletan että hän saa siitä oikein rahaakin. Kyllä se minullekin kelpaisi, kunhan minun ei tarvitsisi tinkiä horinoitteni tasosta ja luonteesta.
Kertokaa jos satutte tietämääm miten mainostajien kiinnostus herätetään!

Ja sitten vuoden julkkisuutinen!
Facebookiin on avattu Nauri Fan Club! Ihan tosi.
Nuoret neidot ovat ottaneet minut idolikseen ja roolimallikseen ja perustaneet clubin joka keskittyy Naurin palvomiseen ja Nauri-sanoman eteenpäin viemiseen!
Vielä löytyy nuorisossa selkärankaa!!

Toissapäivänä sitten ostettiin kesän lomamatka! Matkamme suuntautuu Kreikan saaristoon, Santorinin kuvankauniille saarelle.
Elokuun 4. päivä startataan ja parisen viikkoa maata pötkötetään polttavan auringon alla!
Santorinilla kuulemma on maailman kaunein auringonlasku, ja aionkin kokea sen armaani kanssa käsikkäin istuen ja pusuja vaihdellen!

Pari päivää sitten ostin myös spittarit! Tiedättehän nuo teräväkärkiset “rotantappokengiksikin” kutsutut jalkineet.
Nuorempana en muun laisia kenkiä käyttänytkään, mutta sitten jalkineitten valmistajat ilmeisesti lopettivat niiden tekemisen kun en niitä etsinnöistäni huolimatta löytänyt.
Mutta toissapäivänä olin ihan muissa asioissa Anttilassa käymässä kun silmäni havaitsivat kenkähyllyssä kiiltävän mustat teräväkärkiset nauhakengät. Ja vielä minun kokoani!
Minulla on aina ollut hankaluuksia ostaa kenkiä koska kokoni on 46, mutta siinä ne nyt olivat minua odottamassa.
Minulla ei ollut vaihtoehtoja vaan kaivoin kukkaroni ja maksoin iloisesti ostokseni.
Kyllä nyt kelpaa!

Ja lisää shoppailusta: Eilen menimme Matin kanssa etsimään minulle pikkutakkia koska vanha takkini on kutistunut käyttökelvottomaksi.
Päädyimme Kampin ostoshelvettiin ja siellä Dressmaniin.
Kaunis ja iloinen myyjätär riensi luoksemme ja alkoi opastaa meitä kaupan teon jalossa taidossa.
Ennen kuin kunnolla olin ehtinyt tajutakaan, olin ostanut kaksi pikkutakkia, neljä kauluspaitaa ja kuudet sukat!
Ja Mattikin, joka oli vain mukana makutuomarina, osti itselleen takin!
Hittolainen millainen tehomyyjä! Jos joskus perustan kaupan, tuo neitonen pääsee sinne heti myymälävastaavaksi!

Shoppailun jälkeen mentiin Laiskaan Karhuun jossa Tarzan veti tietovisan itseleen ominaisella tavalla.
Jäimme neljänsiksi. Popparit voittivat viekkaudella ja vääryydellä. Hitto!
Minnakin ( se naisista kaunein ) materialisoitui paikalle ja joimme pari lasillista viiniä ihastellen ostoksiani.

Oletteko jo vierailleet You Tubessa? Siellähän on nyt ollut hieman toista viikkoa ihasteltavana sketsejämme 90-luvulta, ja palaute on ollut valtaosin positiivista. Toki joitain soraääniäkin on kuulunut, mutta sellaiset sivuutan olankohautuksella.
Eräskin nimeltä mainitsematon ystäväni, Tommipommi nimeltään, kehtasi solvata näitä länsimaisen kulttuurin helmiä.
Olisipa ilo nähdä kun HÄN tekisi sketsejä…
Ja niin kuin Juice aikoinaan sanoi; “Kriitikot ovat kuin eunukkeja. Hekin tietävät teoriassa kuinka homma pitäisi hoitaa….”

Hitto kun alkaa väsyttämään tämä työn teko. Olen nyt ollut töissä yhtäjaksoisesti kolmisen viikkoa, ja se kyllä tuntuu jäsenissä ja pääkopassa. Pakko tässä on alkaa rajoittamaan työntekoa. Ei ihminen loputtomiin kestä!
Kaikki illat menevät tietokoneen kimpussa kysymyksiä tietovisoihin laatien, ja Minnakin alkaa jo hermostua. Ensi viikollakin pitää vetää pari visaa kun Jarmo ei ehdi omaansa hoitaa. Yhtään kysymystä ei ole valmiiina ja sunnuntaina ja tiistaina pitäisi kysellä kolmekymmentä kysymystä kumpanakin! Ja seuraavana sunnuntaina myuös!
Kun työnantajatkin ymmärtäisivät ettei visan hoitaminen ole niin yksinkertaista, ja huomioisivat sen palkassa!
Piru vie!

Olimme lauantaina armaani kanssa Kaapelitehtaalla Olutmessuilla kun sain muutaman lipun. Kivaa oli ja oluet maistuivat mannalta, mutta parasta antia edusti Riitan Herkku ( muistaakseni ) jonka juustot saivat kaltaiseni kulinaristin lähes pyörtymään!
Konsanaan en ole sellaisia juustoja maistanut! Aluksi maistelimme tiskiltä paria kolmea erilaista maitotuotetta ja keskustelimme asiantuntevasti juustoedustajan kanssa. Ilmeisesti hän tunnisti meidät alan harrastajiksi, koska pian hän kaivoi tiskin alta lautasellisen jota “annetaan hyvin valikoivasti” messuvieraille.
Ja silloin oli pyörtyminen lähellä!
Kyseessä oli stilt-tyyppinen juusto, ja sen voimakas mutta samalla pehmeä koostumus ja maku saivat ison miehen lähes kyyneliin!
Ikävä kyllä lähin paikka josta tuota herkkua saa on ostoshelvetti Jumbo, ja ilman autoa sinne on hankala lähteä juuston metsästykseen. Heillä on kuulemma siellä oma juustohylly.
Joten jos sinne päin satutte niin ostakaapa tuota Jumalten mannaa, ja tuokaa samalla minullekin!

Sain myös kuulla että vanha ystäväni Ronnie lähtee kesällä Ateenaan johtamaan jotain makeistehdasta!
Kiva!
Nyt on siis majapaikka talvilomalle etelän auringossa! Tai ainakin oletan että hän majoittaa minut ( meidät ) jos sinne päin satumme….

En ole varsinaisesti mikään viherpeukalo, ja olen sen kantapään kautta saanut tuta! Rakkaudella hoitamani yrtit alkavat näyttää huolestuttavan huonovointisilta, ja pelkäänkin menettäväni tämän kesän sadon. Miten me sitten elämme?
Onneksi chilini kuitenkin pukkaavat hedelmää, joten jos ostan vielä lehmän ja pistän sen lihoiksi, kasvatan sipuleita ja paprikoita sekä tomaatteja, on ainakin chili con carnen saaminen varmistettu!

Ja kauniiksi lopuksi; Olen sairastunut todella paskalmaiseen flunssaan! Päätä särkee ja vatsassa velloo. Kuumettakin pukkaa.
Mutta töissä ollaan koska lojaalisuus työnantajaa kohtaan vaatii sen.
Työnsankarin mitali mulle ja heti!

Tässähän tätä tajunnan virtaa sitten olikin taas!
Palataan asiaan!

Rakkaus on kuin chili; päältä kauniin punainen, mutta pinnan alta löytyy väkevää poltetta!

-Nauri

Lakerikengissä historian hämärään!

Ja taas töissä.
En yli puoleen vuoteen ole tehnyt iltavuoroja, ja nyt jo toista iltaa peräkkäin.
Väsyttää.

Työtoverini Luigi (!) on talvilomalla, ja pomo sanoi ettei vaihtoehtoa ole: minun on tehtävä nämä iltavuorot.

Eihän siinä muuten mitään mutta kun en ole tottunut valvomaan aamuyöhän paitsi silloin kun lemmenleikit tai hiluporukka niin vaatii. Tänäkin aamuna heräsin jo seitsemältä vaikka nukkumatin olin kohdannut vasta kolmelta. Tosin sain otettua vielä tunnin päiväunetkin, mutta kun se vaan ei raavaalle miehelle riitä.

Toista oli nuorena alle parikymppisenä pojankoltiaisena kun toimin postinkantajana. Aamulla piti töissä olla joskus kuuden aikaan, ja aina se onnistui vaikka edellinen ilta oli tullut vietettyä Tavastialla epämääräisessä seurassa, ja usein sieltä vielä jatkoille.
Minne katosi nuoruus?

Toki sitä joskus tuli haettua “sairaslomaa” kun tärkeämmät menot velvoittivat. Jos vaikka oli tutustunut johonkin mukavaan neitoon kaupungin neonvalojen loisteessa, ei kauhiasti hotsittanut lähteä postia kantamaan Lauttasaaren väestölle. Mutta useinmiten hommat hoidettiin asiallisesti, ja sitten oltiinkin kuin Ellun kanat.

Lauttasaaren postissa muuten oli Ellu niminen vanhempi postinkantaja joka koki olevansa Jumalasta seuraava postin hierarkiassa. “Koti, Isänmaa, Posti”. Ellu vihasi kaikkea poikkeavaa, joka sitten tarkoittikin lähesw tulkoon kaikkea.

Esimerkiksi rasvatonta maitoa juovat henkilöt olivat hyvinkin epäilyttäviä, ja auta armias jos paljastui että joku oli ollut siviilipalveluksessa armeijan sijasta! Sellaista ei ihmiseksi laskettu lainkaan!

Eräskin nuori mies, Visa nimeltään, oli samaan aikaan kanssani Larussa postia kantamassa. Hän oli pitkätukkainen, pukinpartainen orkideoita kasvattava elämäntaiteilija.
Ellun mielestä hädin tuskin ihminen.

Visa oli käynyt armeijassa RUK:n ja oli sotilasarvoltaan vänrikki. Postissa hän kuitenkin julisti kaikille olevansa aseistakieltäytyjä ja istuneensa vankilassa vakaumuksensa vuoksi.
Ellu oli sydänkohtauksen partaalla.
Viimeinen niitti oli se kun Visa eräänä aamuna ilmestyi postinkantajan vaativaan toimeen parta sinisenä. Kirjaimellisesti.
Hän oli kaikkien iloksi värjännyt poitkän pujopartansa koboltin siniseksi, ja se olikin sitten menoa.
Ellu lakeijoineen ryntäsi esimiehen koppiin vaatimaan että Visa irtisanottaisiin välittömästi postin palveluksesta. Eihän tuollaista hampuusia voisi laittaa jakamaan kirjeitä lauttasaaren paremmalle väelle. Ties millaisia kumouksellisia ajatuksia tuo ihmishylkiö kehitteli päässään. Korvakorukin sillä on!

Onneksi esimiehemme oli maailmaa nähnyt ja sivistynyt kaveri joka ei moista huutoa kuunnellut, vaan kohteliain sanankääntein ohjasi heput ulos kopistaan ilmoittaen että hänellä ei ole valtuuksia päättää postinkantajien ulkonäöstä.
Ellu uhkasi joukkoirtisanoutumisella.
Lopulta tuo älyn jättiläinen antoi periksi ja suostui työskentelemään samassa postitoimistossa sinipartaisen Visan kanssa. Mutta koskaan tämän jälkeen en nähnyt heidän keskustelevan keskenään.

Ei Ellu suinkaan ollut ainoa lajissaan kyseisessä valtion laitoksessa. Meidänkin konttorissamme olij os jonkin laista sukan kuluttajaa. Suurin osa oli tehnyt postinkantajan uraa kymmeniä vuosia, ja jotenkin ammatti oli saanut heidät raiteiltaan. Heistä oli tullut suvaitsemattomia ääliöitä. Kaikki hiemankin tavanomaisesta poikkeva koettiin uhaksi, ja sehän minua ja muita nuorukaisia innosti!

Eräänkin kerran sain lähes tappouhkauksia kun ilmestyin postia kantamaan päälläni musta puku, valkoinen kauluspaita, musta solmio ja sokerina pohjalla silmiä häikäisevän kirkkaat lakerikengät!
Kun olin kuunnellut tarpeeksi huutoa ja mekastusta, selitin silmät suurina kuinka olin kuvitellut että postinkantajan piti pukeutua siististi. Ja tämän siistimpiä vaatteita ei kaapistani löytynyt.
Ja taas oli Ellulla ja kumppaneilla asiaa esimiehelleni.
Mutta mitäpä he olisivat minulle voineet. Postin säännöksissä ei sanottu sanaakaan siitä että postinkantaja ei saisi pukeutua parhaimpiinsa.

Mistä tuollaisia ihmisiä sikiää? Koko ajan saa lukea ja kuulla ihmisistä joiden ajatusmaailman pienuus jaksaa hämmästyttää.
Työpaikallani kohtaan alvariinsa helsinkiläisiä joiden mielestä kaikkialta muualta tulleet ovat jotenkin huonompia ihmisiä kuin he. Jo vaikkapa Salosta helsinkiin muuttaneet ovat jotenkin outoja, mutta millaisia kohtauksia saavatkaan aikaan ulkomailta Suomeen muuttaneet!
Eräskin nimeltä mainitsematon herra on ehdottomasti sitä mieltä että tämä Sampo-pankin sekoilu on “neekereiden” syytä. kuten myös hänen henkilökohtainen huono rahatilanteensa. Olen koettanut häneltä kysyä perusteita väitteelleen, mutta ilmeisesti olen jotenkin vajaaälyinen kun en niistä sitten oikein mitään ymmärrä.

Miksi suvaitsemattomuus? Onko se alkukantaista pelkoa kaikkea erilaista ohtaan? Vaiko vain puhdasta typeryyttä?
Tulen aina niin surulliseksi lukiessani näistä ns.”viharikos”-juttuja lehdistä. Esimerkiksi se siilitukkainen aivonsa jonnekin hukannut idiootti joka puukotti Mikonkadulla ulkomaalaissyntyistä miestä vain tämän ihonvärin takia. Muistan itkeneeni kun luin sen jutun. Miksi?
Olen jo aikapäiviä sitten päättänyt etten lisäänny. Minä en halua tehdä tänne lapsia jotka joutuisivat kokemaan koko ajan lisääntyvän rasismin ja suvaitsemattomuuden aallon. En halua että he joutuvat kärsimään.
Ja kaikkein kamalin visio; Entä jos siitä pikku piltistä kasvaisi itsensä muita paremmaksi tunteva paukapää? Entä jos hän kulkisi kadulla veitsi taskussaan valmiina upottamaan sen johon kuhun viattomaan ohikulkijaan? Kuinka kestäisin sen?

Ei. Parempi se on pysyä vain lapsettomana ja koettaa elää keskellä tätä kasvavaa hulluutta. Onneksi minun ei tarvitse elää sitä yksin, vaan rakastavan Minnani kanssa.
Ehkä me kuitenkin vielä joskus saamme nähdä maan jossa suvaitsemattomuus on kuollut.
“I have a dream”

Ja sitten iloisempiin asiooihin; Kauan kaivattu Lihaa-Kött sketsikooste on saanut maailman ensi-iltansa You Tubessa!
En koskaan saanut sitä sinne kokonaisena vaan jouduin pilkkomaan sen palasiksi eli parin sketsin osiin.
Ne kuitenkin ovat melkein kaikki siellä katsottavissa hakusanalla naurithegreat.
Muutama jäi uupumaan kun koneeni ei yksinkertaisesti suostunut niitä sinne puskemaan. Ehkä keinoäly on isäntäänsä viisaampi?
Nautinnollisia katseluhetkiä!

Eilen kävi muuten työpaikallani vanha ystäväni Vesa joka toimi vielä jokin aika sitten YLE;n kirjeenvaihtajana Moskovassa. Se oli siitäkin mukava pesti että pääsin häntä sinne tapaamaan ja hänen residenssissään asumaan.
Muistan iäti ne vodkan huuruiset illat ja loistavat ateriat ja kuutamon Kremlin yllä.
Kiitos niistä muistikuvista.
Nyt täytyy vain toivoa että hän saa pestin taas jonnekin nastaan paikkaan. Koetapa Karibiaa, Vesa…

Tässähän sitä taas olikin.
Palataan lähiaikoina asiaan. Ja muistakaa että näitä horinoita voi kommentoida.
Ja olen niitä ruoareseptejä tänne myös kaipaillut….
Herätys Jaana!

“Te voitte pysäyttää minut! Te voitte pysäyttää tämän Blogin, mutta te ette ikinä kykene pysäyttämään rakkautta!”

-Nauri

Pikkutakkikausi avattu!

Ensinnäkin: Nyt kaikki You Tubeen ja hakusanaksi naurithegreat. Siellä voitte ihastella 47sekuntia pitkää sketsiä. Sen enempää en vielä ole sinne saanut ängettyä. Mutta voi pojat, se on hyvä!
Jarmo lupasi koettaa josko hän vaikka saisi koko 18 minuuttisen Lihaa Kött sketsikoosteen sinne tungettua. Pidetään peukkuja!
Tai klikkaa tuosta:
http://www.youtube.com/watch?v=_q31FohPRJc

Eilen oli Kantiksen tietovisa. Jouduin aloittamaan sen puolta tuntia normaalia aikaisemmin koska telkkarista tuli jotain tyhmää autourheilua. Sekö on tärkeämpää kuin itsensä sivistäminen?
No, joka tapauksessa H2O voitti. Taas. He onnistuivat keräämään 21 pistettä. Aikas huimaa.

Keskiviikon visa Laiskassa Karhussa vedetään normaalisti klo.18.30, mutta itse olen estynyt sitä hoitamasta. Minua tuuraa siellä kaunis ja iki-ihana Anne. Tarzan ( joka on vaki-isäntä ) on silloin jossain muualla hoitamassa puutarhaansaa.

“Minun nimeni on Nauri. Olen puliukko.”
Näin voisin aloittaa jälleen tämänkin tarinan. Oikeasti minua harmittaa etten kykene ottamaan vain yhtä tai kahta olutta sortumatta ryyppäämään kaikkia rahojani. Ja Minnankin rahoja.
Eilenkin Kantiksessa olin vakaasti päättänyt olla sortumatta alkoholin kurimukseen, ja joinkin aluksi vain Spritea ( light ).
Sitten paikalle materialisoitui semmoinen puliveiuvari että hermot meni. Ääliö möykkäsi tauotta häiriten huudoillaan tietovisaa. Kilpailijatkin alkoivat hermostua, ja lopulta tämän kamelin selkä katkesi. Otin ukkoa niskasta kiinni ja kannoin oven ulkopuolelle. Tiskin takana ollut Jenni tosin pyysi minua poistamaan häirikön, enkä siis oma-aloitteisesti ryhtynyt järjestysmiehen tehtäviin.
Episodin jälkkeen olin sen verran hermostunut että otin oluen. Ja toisen. ja kolmannen…
Ja nyt sitten on paha olo ja oksettaa.
Minnakin tuli katsomaan alennustilaani ja vei minut sitten kotiin nakkikioskin kautta. Sen tiedän siitä että aamulla leukani koristi kuivunut raita sinappia. Voi minua…

Olen ihan töpinöissäni kevään merkeistä! Odotan innolla sitä kun saan koristaa parvekkeemme kaiken moisilla yrteillä ja vihanneksilla. Olen istuttanut chiliä, persiljaa, basilikaa ja Herra ties mitä. Tomaattiakin pukkaa voimalla.
Ainoana ongelmana onkin nyt se kun olen niitä taimia siirrellyt uusiin ruukkuihin, niin olen jotenkin onnistunut tappamaan osan niistä. Se harmittaa. En kai ole ollut tarpeeksi varovainen. Mutta kun olen vielä ihan noviisi näissä farmarin hommissa, vaikka pyrinkin pitämään puutarhani kunnossa.
Nikon lahjoittamasta Puutarha Parvekkeella-kirjasta on ollut runsaasti apua, vaikka siinä välillä käytetäänkin minulle vierasta termistöä.
Kunhan saan plantaasini kunnolla satoa tuottamaan, aion pitää kekrit joissa kaikkia ruokalajeja maustetaan oman tilan tuotteilla! Ja samaan syssyyn yhdistän niihin myös Nauri-festivaalit, eli pakoitan kaikki paikalle raahautuneet katsomaan tuntitolkulla Nauri-elokuvia! Ha-haa!

Nyt kannattaa muuten mennä Kampin ostoshelvettiin ja siellä Anttilan levy- ja leffaosastolle! Itse kävin siellä lauantaina ja ostin yhdeksän ( 9 ) kappaletta Hollywoodin klassikkoelokuvia hintaan 1.99e/kpl!
Nyt siis kirjahyllyäni koristaa vino pino James Stewartin, James Gagneyn, Robert Mitchumin ja kumppaneiden elokuvia! Ja sokerina pohjalla myös Raguel Welshin. Njam!
Matti ystäväiseni tuossa ehdottikin että alkaisimme pitää viikonloppuisin iltapäivä matineoita elokuvataiteen merkeissä. Loistava ehdotus! Se pitää ehdottomasti toeteuttaa heti kun töiltäni ehdin. Hyvää viiniä ja maukkaita juustoja. Älykästä keskustelua ja loistavia eölokuvia. Siinä ei mikään voi mennä pieleen!

Jotenkin tuo urheilu alkaa häiritä kaikkea minun elämääni liittyvää. Lauantaina olin Pub Petessä tekemässä aamuvuoroa ja koko päivän odotin että kello löisi yksi ja telkkarista alkaisi Salatut Elämät, sillä olenhan kyseisen ohjelman kantavia voimia ja loistavista loistavin näyttelijäsuuruus. Halusin hetkisen loistaa parrasvaloissa ja fanilauman palvonnan kohteena.
Mutta kun toiselta kanavalta tuli painia!
Siis lauma heteroiksi itseään kutsuvia ukkoja halusi ennemmin katsella kun raavaat äijät syleilevät toisiaan kumimatolla, kuin nauttia suomalaisen TV-viihteen kirkkaimmasta helmestä!
Anna mun kaikki kestää!
Katkerasti pettyneenä laahustin hartiat lysyssä takahuoneeseen valuttamaan muutaman suolaisen kyyneleen.
Tätä te ette saa anteeksi….

Ensi viikolla sitten ostetaan matka kauas meren taa, Kreikkaan. Odotan innolla sitä hetkeä kun astumme armaani kanssa tuonne länsimaisen sivistyksen alkujuurille. Kaksi viikkoa oman kullan kanssa auringon alla sinisen meren välkehtiessä silmiemme edessä. Kun tulisi jo elokuu!

Aion muuten haastaa HKL:n oikeuteen.
Tänä aamuna olin matkalla töihin ja pelasin aikani kuluksi kännykälläni matopeliä. Olin juuri saavuttamassa oman ennätykseni kun kuski teki äkkijarrutuksen koska joku paukapää loikki kadulla punaisia päin.
Missasin ennätykseni!
Miten aikoo HKL korvata minulle menettämäni eufoorisen tunteen jonka olisin saanut saavuttamalla ennätyksen?
Mitä tekee hallitus?

Eipä tällä kertaa tämän kummempaa.
Huomenna tiistaina Pub Petessä vinkeä tietovisa vetäjänä armoton mutta oikeudenmukainen MC Jarmo.
Viikonloppuna samassa paikassa Pelle Miljoona perjantaina ja lauantaina joku muu.

Tämä minun vaatimaton raapustukseni, eli blogini on muuten wordpressin suomenkielisten sivustojen 100 luetuimman listan sijalla 60!
Jee ja kiitos teille!
Käyntejä on nyt ollut 37 980, joten kaipa joku on minunkin ajatuksistani kiinnostunut.

Rakkaus on kuin lapsilukollinen lääkerasia. Vaikea saavuttaa, mutta sisältö rauhoittaa.

-Nauri

Sampo-pankki rulaa!

Enskiksikin haluaisin pyytää anteeksi kaikilta jotka suurta jännitystä tuntien ovat menneet You Tuben sivuille tarkoituksenaan katsella TV-viihteen kunniakasta historiaa, Nauri-sketsejä siinä kuitenkaan onnistumatta.
En minä ole niitä sinne saanut!
Luulen että teos on liian pitkä ( n.18 min. ) ja aionkin tänään leikata sen alle kymmeneen minuuttiin, ja silloin homman pitäiasi onnistua.
Vartokaa, taiteen ystävät, vartokaa!

( Päivitys klo.22.11; Olen tuloksetta koko illan koettanut saada leikatun eli lyhyemmän version pukattua You Tubeen siinä onnistumatta. Teen ilmeisesti koko ajan jokun virheen. Nyt nukkumaann ja huomenna koetan uudestaan. )

Ja se on sitten kevät saapunut Helsinkiin!
Avasin tänään virallisesti pikkutakkikauden töihin lähtiessäni. Olikin mukavaa mennä viipottaa takki auki heiluen ja ihmisten hymyileviä kasvoja katsellen. Raitiovaunussa jopa keskustelimme muiden matkustajien kanssa! Tosin aiheet olivat lähinnä säästä ja entisestä ulkoministeristä rupattelua, mutta kommunikointia kuitenkin!
Kiva!
Ja se nuorten neitojen kauneus jaksaa ilahduttaa joka kevät! Missä te oikein olette kaikki talvet? Ystäväni Jussin laajojen tutkimusten mukaan jossain Laajasalossa on pimuvarasto jonka ovet avataan joka kevät näihin aioihin, ja neitojen annetaan sitten kirmailla pitkin katuja siihen saakka kunnes heidät taas suljetaan talven pimeiksi kuukausiksi varastoon aurinkoa odottamaan.
Mutta olisihan se kiva nauttia kauneudesta talvellakin….

Ja siitä pikkutakista:
Millainen on nykyaikaisen vaatetehtaan moraali?
Olen viimeksi pitänyt mustaa pikkutakkiani joskus viime syksyllä, ja sen jälkeen sen koti on sijainnut vaatekomerossani.
Miten on mahdollista että takki on kutistunut ainakin kaksi kokoa? Vain kaapissa ollessaan ja muutamassa kuukaudessa?
Ei ole enää suomalainen vaateteollisuus entisensä. Tähänkö on tultu….

Ja sitten pankki-asiaa;
Viime aikoina on julkisuudessa paljonkin keskusteltu Sampo-pankin verkkosivujen toimimattomuudesta. Ja sen sain sitten kokea ihan henkilökohtaisestikin!
Minulla oli palkka alkuviikosta ja ajattelin maksaa kaikenlaisia laskuja ja velkoja vuokrasta puhumattakaan.
Mutta helpommin sanottu kuin tehty!
Kahden ( 2 ) päivän yrittämisen jälkeen sain työllä ja tuskalla hoidettua asiani, ja eräänkin velan maksoin vahingossa kahteen otteeseen! Olikin oma hommansa saada rahat takaisin!
Eikö nyt perkele soikoon kannattaisi jättää toimiva systeemi ennalleen, eikä väen väkisin koettaa “nykyaikaistaa” sitä jos tulos on tällainen!
Tätäkö Sampo haluaa?

Ja sitten;
Kun käyn tarkastamassa tilini saldon pankkiautomaatilla minulta veloitetaan 0.50e!
Mitä? Miksi?
Viime viikolla olin menossa Shalimariin oluelle. Tuoppi siellä maksaa 4e, ja tilini tarkastus anniskelupaikan ulkopuolella olevasta automaatista kertoi että tililläni on 4.10e!
Jee, saan juoman!
Paitsi etten saanutkaan…
Marssin rehvakkaasti baaritiskille ja ilmoitin halukkuuteni tutustua paikan antimiin. Pankkikorttini heitin ehkä hieman ylimielisestikin tiskille, mutta olihan minulla varaa!
Paitsi ettei ollut!
Ennen kapakkiin saapumistani olin siis tarkastanut saldoni, ja se oli vienyt tilini 50 centtiä pienemmäksi ja nyt jouduin kuuntelemaan baarimikon ivallista lausetta;” Sul ei kuule ole tilillä katetta!”
Mahtoi nauttia tuo heittiö!
Jouduin soittamaan Minnan lunastamaan minut ulos baarista. Ei ole helppoa hänelläkään…..
Niin että kiitos vaan Sampo. Taitaa olla aika vaihtaa pankkia!!!

Tiistaina oli Pub petessä tietovisa joka sitten ratkaistiin ylimääräisillä kysymyksillä kun kaksi joukkuetta oli kerännyt 21 pistettä kolmestakymmenestä.
Kummisetä trilogia voitti.
Petestä mentiin vielä kannaksen tietovisaankin, ja siellä saavutimme kirkasta pronssia vain parin pisteen erolla seuraavaan!
Kysymykset olivat hyviä, mutta vetäjä ei olisi voinut olla flegmaattisempi. Häntä ei se homma paljon tuntunut kiinnostavan. Vähän voisi sitä showtakin heittää….

Minua itseäni on alkanut hirvittää. Viikko viikolta on vaikeampaa keksiä uusia kysymyksiä kahteen visaan viikossa, eikä hommasta saamani “palkkakaan” jaksa kovasti motivoida.
Saa nähdä kauanko jaksan kun homma alkaa jo vaikuttaa rakkauselämääni. Minna meinaan ei kauhiasti tykkää kun kaiket illat kiroilen vaan tietokoneen ääressä kysymyksiä laatien samalla häntä laimin lyöden.
Mutta vielä jaksaa vanhakin ori korskia, joten tiistaisin sitten Peteen klo.18 ja sunnuntaisin Kantikseen klo.14.
Ensi viikolla joudun myös keksiviikkona klo.18.30 paikkaamaan Tarzania Laiskassa Karhussa Mechelininkadulla kun hän on jossain muualla. Ilmeisesti jotain vilunkipeliä hoitamassa, tai mitä ne hipit nyt puuhaavatkaan….

Nyt täytynee taas lopetella ja alkaa suunnitella ostoslistaa kun pitäisi jotain herkkua kullalle illalla valmistaa.

Ja missäs muuten viipyvät ne reseptit joita olen ruinannut teitä tänne lähettämään?
Ettekö haluaisi jakaa ruoanvalmistuksen nautintoa muidenkin lukijoiden kanssa?
Tiedän ainakin että Tommipommi jaksaa kehua taitojaan keittiössä ( ja muissakin huoneissa ) ja Anun katkarapukasarin ajatteleminen jo saa veden kielelle:
Jarmokin valmistaa maukkaita pöperöitä kaikenlaisista kasviksista ja muista eineksistä.
Ja Tiinan kokkaustaitoja saan aina kuulla kehuttavan…
Laittakaa reseptejä ylös ja lähettäkää ne kommentteihin muiden iloksi. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo!

Ja muistakaa rakastaa!

Ja Matti; Sori otsikosta, mutta näin kalastelen useampia lukijoita!

-Nauri