Kesäleskenä!

Minna sitten otti ja lähti kauas Raumalle asti äitiään tapaamaan.
Tottakai minulle tuli heti itku silmään, ja siinä minä sitten kostein silmin viritin juhlavalaistuksen kuntoon sekä soitin kaikki kaverit paikalle mäyräkoiriensa kera!Jänisräikät räikäsivät ja ilotulitus valaisi koko Pikku-Huopalahden!
Ei vaiskaan, mutta kyllä oli outoa nukkua yksin isossa parisängyssämme….kaipa hän sieltä vielä palaa.

Tänään menemme kuvaamaan Heikin, Töölön Tarantinon kanssa hänen uusinta mammuttispektaakkeliaan. Kyseessä on viimeinen kuvauspäivä ja sitten Heikki pääsee tuotoksensa leikkaamaan. Lulisin että kyseinen eepos ilmestyy netin ihmeelliseen maailmaan tuota pikaa, ja laitankin linkin heti kun ensi-ilta on!
Jostain tuntemattomasta syystä roolihahmoni on poliisi nimeltä Tauno asikainen! Olen samalla nimellä esiintynyt jo vuosien ajan Salatuissa Elämissä, mutta eipä kai heillä ole moista varkautta vastaan mitään oikeusjuttua vireillä….
Minulla on aikaa aina Heikin hullutuksille, ja varsinkin nyt minulla on.
Olenhan kesäleski….

Huomenna Ollipekka saapuu residenssiimme korjaamaan polkupyöräni, ja siten alkaakin kova kuntoilu! Minulla on pari kuukautta aikaa laittaa itseni adonikseksi ennen Santorinin matkaamme. Haluan herättää ihastusta paikallisissa neidoissa ja kateutta hepuissa. Mutta minut tuntien terassit taitavat voittaa ja vyötärönseutuni senkun kasvaa….
Aion valmistaa Ollipekalle uunivihanneksia ja jotain lihaa kiitokseksi tästä avusta, ja eiköhän siinä muutama olutkin mene kurkusta alas.
Olenhan kesäleski….

Eilen juttelin elokuvaohjaaja Joona Tenan kanssa. Olen tehnyt vuosien kanssa hänen kanssaan duunia jonkin verran, ja aina on ollut kivaa.
Otin häneen yhteyttä koska en ole mistään löytänyt hänen ohjaamaansa elokuvaa Onnellisten Laiva jossa minulla on pieni rooli.
Hän lupasikin siitä minulle kopion teettää ja antaa sen Postin ( Itellan ) kuljetettavaksi. Ja sitten minulla on taas yksi lisä Nauri-kokoelmaani, ja ystäväni tietävätkin kauhun sekaisin tuntein odottaa Suurta Nauri Festivaalia jonka aion jossain vaiheessa toteuttaa! Tuntitolkulla Nauri-elokuvia, olutta ja naposteltavaa!!! Heaven on earth….
Minulla on vielä projeksti hieman vaiheessa, eli en ole saanut kaikkia elokuviani siirrettyä DVD-formaattiin. Aion tänään ja huomenna jatkaa sitäkin hommaa kun minulla nyt on aikaa.
Olenhan kesäleski….

Minun mielestäni minun kotipuutarhani pitäisi saada tukiaisia! Luin lehdestä että kaiken maailman maajussit kuittaavat satoja tuhansia minun jäädessä täysin näppejäni nuolemaan!
Kyllä minullekin raha kelpaisi, ja olenkin ajatellut lähestyä EU:n rahanjakokoneistoa hakemuksen muodossa.
Minun plantaasini kuitenkin tuottaa satoa ja työllistää kaksi ihmistä!
Minulle riittäisi esimerkiksi ihan vain pari tuhatta euroa kuussa, ja katson sen täysin oikeutetuksi!
Olenhan kesäleski….

Tietovisoissa Pub Petessä aloitimme sitten Jarmon kanssa kesätauon! Tauko kestää varmaan ainakin elokuuhun saakka, mutta eipä hätiä mitiä; Visoja on lupautunut vetämään joukko Peten kanta-astujia, eli Anne, Lasse, Tomppa, Eija ja muut hassuttelijat.
Aika on edelleen sama, eli joka tiistai klo.18! Kaikki mukaan! Visoista voi välillä bongata komeita uroksia, kuten esimerkiksi allekirjoittaneen!
Vaikken itse visoja vedäkään niin niissä on mukava käydä mittamassa tietojensa määrää, ja minullahan on niihin aikaa.
Olenhan kesäleski….

Nyt taidan mennä laittamaan itselleni lounasta. Ystäväni Jussi toi minulle eilen paketillisen Veijo Wotkinin herkkuja, Sörkan Poika- makkaraa! Söin eilen yhden ja julistin Wotkinin Maailmankaikkeuden Maggarapäälliköksi! Ihanaa herkkua! Ja jostain syystä kansa edelleen ahmii jotain HK:n sinistä….
Aion laittaa yhden makkaran grilliin ja nauttia sen sitten leivän kanssa sinapilla höystettynä. Hieman suolakurkkua ja tomaattia niin herkku on valmis!
Kesällä makkara kuuluu ruokapöytään, ja niin on etenkin minun kohdallani!
Olenhan kesäleski…

Laitan tähän lopuksi vastaukset edellisessä artikkelissani esittämiini kysymyksiin. Tommipommi ja Niko vastailivatkin niihin, mutta eipä se kauhian hyvin heiltäkään mennyt…
Olen vastannut siihen “peitsari” kysymykseen ravihevonen, mutta Nikon vastaus on täsmällisesti oikein. Käykääpä kurkistamassa mitä heppulit vastasivat näihin visaisiin kysymyksiin!
Kesälläkään ei saa unohtaa aivojaan narikkaan vaan niitä pitää pitää virkeänä ja valppaana, joten laitankin taas jossain vaiheessa päänne menoksi uusia pähkinöitä purtavaksi!
Olenhan kesäleski…

1.Millä nimellä laulaja Jarkko Suo paremmin tunnetaan?
Lauri Tähkä

2.Mikä on peitsari?
Ravihevonen

3.Minkä maan kansallislaulussa on eniten säkeistöjä?
Kreikan ( ja Kyproksen ) 158 säkeistöä

4.Minkä järjestön lipussa lukee Veri ja Tuli?
Pelastusarmeijan

5.Mikä on Suomen vanhin edelleen ilmestyvä naistenlehti?
Kotiliesi

6.Mihin ammattiin Rosvo-Roope laulu mukaan päätyi?
Lossivahdiksi

7.Kuka toimi Suomen Olympiakomitean puheenjohtajana vuosina 1937-46?
Urho Kaleva Kekkonen

8.Mitä sarjakuvaa piirtää Don Rosa?
Aku Ankkaa

9.Mikä on Kenian rahayksikkö?
Shillinki

10.Montako kiloa ohraa tarvitaan viinalitran valmistamiseen?
Kolme

Olkaa kiltisti ja rakastakaa!

-Nauri
Kesäleski

Tietovisa

Ajattelin ilahduttaa Teitä muutamalla kysymyksellä. Nämä ovat peräisin viime sunnuntaina ravintola Kantiksessa pitämästäni tietovisasta ( joka sunnuntai klo.14 ).
Älkää googlatko tahi muuten huijatko vaan kokeilkaa kuinka hyvin on yleistieto hanskassa!
Laitan oikeat vastaukset vaikkapa torstaina tähän samaan osoitteseen.

-Nauri

1.Millä nimellä laulaja Jarkko Suo paremmin tunnetaan?

2.Mikä on peitsari?

3.Minkä maan kansallislaulussa on eniten säkeistöjä?

4.Minkä järjestön lipussa lukee Veri ja Tuli?

5.Mikä on Suomen vanhin edelleen ilmestyvä naistenlehti?

6.Mihin ammattiin Rosvo-Roope laulu mukaan päätyi?

7.Kuka toimi Suomen Olympiakomitean puheenjohtajana vuosina 1937-46?

8.Mitä sarjakuvaa piirtää Don Rosa?

9.Mikä on Kenian rahayksikkö?

10.Montako kiloa ohraa tarvitaan viinalitran valmistamiseen?

Syntymäpäiviä ja hassuja hattuja!

Morjensta!
Kesä on saapunut ja iloni on ylimmillään! Kohta on aika laittaa plantaasini parvekkeelle naapureiden kateellisuustason nostattamiseksi. Ruukkuja ja kaiken maailman purkkeja on sellainen määrä että alkaa hieman pelottamaan mahdummeko me sinne sydämeni valitun kanssa laisinkaan joukkoon auringosta nauttimaan.
Olen vinkunut paprikoitteni värittömyydestä, ne kun ovat edelleen vihreitä. Nyt olen saanut joka puolelta ohjeita olla hätäilemättä. “Maltti on valttia” minulle hoetaan, mutta kun olen niin kärsimätön! Haluaisin jo päästä nauttimaan puutarhani sadosta!
Chiliviljelmästä olen jo sadon kerännytkin ja kuivumaan laittanut mutta muut vielä odottavat korjaamistaan.
Esimerkiksi muutama viikko sitten kylvämäni pinaatti on kasvanut huimaa vauhtia, mutta kovin oudosti.
Taimet ovat n.15cm pituisia vihreitä luikeroita jotka makaavat pitkällään mullassa näyttäen kasalta vihreitä matoja! Mitä hittoa! Mikseivät voi kasvaa normaalisti vartta kasvattaen ja vertikaalisesti?
Auttakaa jos tiedätte mitä olen tehnyt väärin!!!

Minulla on lukuisia ystäviä jotka koko elämänsä ovat vältelleet kaikenlaista ruumillista liikuntaa keskittyen lähinnä itsensä sivistämiseen ja laiskotteluun. Tästä johtuen minkäänlaisia pokaaleja ei ole heidän kirjahyllyjään kertynyt koristamaan, mutta erään kohdalla on nyt tilanne muuttunut!
Sain eilen tekstarin vanhalta ystävältäni Tommilta joka ylpeänä ilmoitti voittaneensa elämänsä ensimmäisen pokaalin! Tosin ei ollut kyse urheilusta, mutta kuitenkin!
Tommi voitti “Hassuin Hattu-kilpailun”!
Blogin toimitus onnittelee!

Perjantain vietin parveekkeellamme hyviä kirjoja lukien ja naapureita vakoillen. Tietäisittepä mitä se B-rapun nuoriparikin puuhaa, ja keskellä päivää….. Välillä kävin kävelyllä ja kuvaamassa kaunista kaupunginosaamme. Minulla alkaa olla jo tuhansia kuvia koneeni kovalevyllä, ja pitäisi keksiä miten saisin ne siirrettyä vaikkapa CD-levylle.
Ystäväni Jarmo väittää että yhdelle levylle mahtuu vain muutama kuva, mutta eihän se niin voi olla. Olen itse käynyt ulkomaassa foto-liikkeessä siirrättämässä kuviani levylle jotta muistikortille enemmän mahtuisi, ja kyllä niillä levyillä on ollut sitten satoja kuvia.
En ymmärrä…..

Lauantaina vapaamuurariveljeni Matti täytti kunniakkaat 46 vuotta, ja sitähän piti juhlia!
Pyysin hänet ravintola White Ladyn terassille iltapäivällä, ja kutsuin paikalle muutamia ystäviäni joiden tiesin tuntevan Matin. Kohta paikalle porhalsikin Olli, tuo veikeä mutantti, ja maljoja nosteltiin. Sitten pöytään rojahti Miqu, rokkikukko vailla vertaa. Koska Miqu on rokkitähti niin mukana on aina ainakin pari nuorta nättiä neitosta, ja niinhän se oli nytkin. Nuo kaksi ihanusta istuivat ja ihmettelivät meidän keski-ikäisten miesten horinoita. Toinen heistä myös totesi että olen lihonut siitä kun oli minut Salkkareissa nähnyt.
Kiitos vaan.
Miqu jaksoi myös hehkuttaa kuinka häneltä oli kysytty papereita Alkossa edellisenä päivänä! Ja hän on 37-vuotias!
Eipä vaan multa koskaan papereita kysytä…
Pian paikalle saapui myös Jarno ihastuttavan tyttöystävänsä Xianin kanssa ja kieli vaihtui englanniksi.
Siinä sitä sitten leikittiin kosmopoliittia ja naisia ulkomaan kielellä nauratettiin.

Xian on selkeästi tehnyt hyvää Jarnolle; Mies on laihtunut ja alkanut käyttää farmarihousuja! Vanha Jarno oli aina kuin nörttioppaan kannesta repäisty suorine housuineen ja pikkutakkeineen sekä silitettyine kauluspaitoineen.
Nyt minua vastapäätä istui huomattavasti nuortunut ja laihtunut nahkatakkinen farkkumies.
Kiitos Xian!

Mutta kaikki hauska loppuu aikanaan ja pian joukkomme hajosikin jokainen omaan suuntaansa. Itse lähdin kotio valmistautumaan rakkaani saapumiseen. Olin luvannut hänelle kahden hengen grillikekrit, ja ne hänen tuli saaman!
Kaupasta ostin sitten monenmoista herkkua; Marinoitua entrecota, broiskua, munakoisoa, kesäkurpitsaa, maukkaita makkaroita ja juomaksi colaa sekä olutta!
Minnan saapuessa olin valmistanut yrttivihanneksia uunissa ja niille kermaviilisoosin joka on mussukkani suurta herkkua. Sitten vain grilli kuumenemaan ja grillimestari hommiin. Ai että oli herkkua…
Muutama tunti meni siinä ahmiessa, ja loppuillan vietimmekin raukeina toistemme kainalossa maaten.

Sunnuntaina käväisin Kantiksessa juontamassa tietovisan jonka voitti joukkue H2O. Taas! He ovat kyllä sellaisia tietoniekkoja etten ole lyennyt juurikaan keksimään sellaisia kysymyksiä joihin ei joltain joukkueen jäseneltä vastausta löytyisi!
Mutta jonain päivänä hekin vielä kohtaavat voittajansa…..
Illalla sitten taas grillattiin ja mussutettiin siihen malliin että vieläkin on masu täynnä. Kyllä se elämä vaan joskus on mukavaa…

Parin kuukauden päästä sitten lähdetään lepäämään ja rakastamaan Kreikan saaristoon, Santorinille. Rahat vaan on niin vähissä että hirvittää, ja mikään itseään kunnioittava pankki ei edes myönnä minulle luottokorttia, jonka oikein hyvin ymmärrän.
Täytynee vaan tehdä enemmän töitä ja välttää kaikenlaisia kapakkirientoja…
Saisipa niitä kuvauskeikkoja enemmän niin tämäkin murhe väistyisi!
Tai voittehan tekin, rakkaat lukijani, ryhtyä mesenaatikseni! Annan kyllä mielelläni tilinumeroni mikäli haluatte ryhtyä tukemaan minua, elämäntaiteilijaa!

Nyt täytynee lopettaa kun työt kutsuvat.

Rakkaus! Njam!

-Nauri

Merilevää ja pidennettyjä peniksiä!

Jukan kommenttiin liittyen:
En kai ole koskaan muuta väittänytkään kuin että olemme seestyneitä keski-ikäisiä miehiä? Meille kuitenkin on suuri ilo kohdata edes kerran vuodessa “hulluttelupäivän” merkeissä, vaikka hulluttelu sitten olisikin vain oluen nauttimista ja Pukinmäessä käyntiä!
Hulluttelupäivän tarkoitus on siis pitää yhteyttä vanhoihin kavereihin, vaikka oli aika jolloin otimme nimen liiankin kirjaimellisesti putkaan joutumisineen ja typerine häiriköintineen. Oli PAKKO keksiä jotain täysin päätöntä vaikka mieli teki todellisuudessa vain istua ja rupatella.
Mutta katsotaan miten ensi vuonna menee….

Päättömistä ajatuksista tuli mieleeni tarina jostain kymmenen vuoden takaa:
Hyvä ystäväni Timo oli töissä 7-Päivää lehdessä ja halusi tehdä SEN jutun! Jutun joka olisi kaikkien huulilla, sellaisen joka nostaisi hänet toimittajien kärkikymmenikköön!
Hänen ideansa oli juttu miehen peniksenpidennysleikkauksesta “ennen ja nyt”-kuvilla varustettuna!
Siispä soitto Naurille!
Timo oli jutellut asiasta päätoimittajan kanssa joka oli innostunut jutusta. Olihan lehdissä ollut paljonkin juttuja rintaimplantien laitosta kuvineen, muttei kertaakaan edellä mainitun kaltaista.
Päätoimittaja oli kuitenkin huolestunut mistä saisi sen verran kahelin kaverin että suostuisi moiseen hommaan.
Timo sanoi sellaisen tuntevansa, ja soitti minulle!
Hän kertoi ideansa ja tarjosi palkkion joka vastasi useamman kuukauden palkkaani. Porkkanana vielä uhosi ettei naisseuraa tulisi puuttumaan poikamiespäiviltäni!
Kieltäydyin.
Timo oli aivan suunniltaan ja koetti houkutella minua kaikenmoisilla herkuilla, mutta minä pidin pääni; Halusin tulla muistetuksi jollain muulla tavalla kuin että minulla on pidennetty versio kikkelistä!
Timo lopetti puhelun yhdellä sanalla: Mammanpoika!
Olemme kuitenkin edelleen ystäviä….

Ja sitten:
Se on sitten ensi tiistaina viimeinen tietovisa Pub Petessä minun ja MC Jarmon vetämänä ennen kesätaukoa.
Tauko kestänee jonnekin heinäkuun loppuun, ja jatkosta katsotaan sitten.
Tauon aikana visat käsitykseni mukaan jatkuvat kuitenkin joka tiistai klo.18 muiden vetämänä. Vetäjistä mainittakoon ainakin Anne ja Tomppa!

Kantiksen tietovisat sunnuntaisin klo.14 päättyvät myös kesätauon ajaksi. Viimeinen visa ennen taukoa vedetään 15.6. Kaikki mukaan!

Hitto kun olen viime aikoina ollut nin kiireinen etten ole ehtinyt armastanikaan viihdyttää tarpeeksi, ja olenkin siitä saanut noottia.
Mutta kun on ollut kaikkea kuvausta ja ääninäytteitä olen ravannut antamassa eri studioissa ja mainostoimistoissa!
Minkä sille mahtaa että olen niin haluttu näyttelijä!!!
Töölön elokuvamoguli Heikki Nikonpoikakin minua pyyteli seuraavaan mammuttispektaakkeliinsa, ja toki asiaan suostuinkin. Ensimmäisen kuvauspäivän jouduin perumaan juuri em.ääninäytteiden antamisen vuoksi.
Sori Heikki. Kyllä me vielä valloitamme maailman taiteellamme!

Ilmatkin sekun paranoo, mutta fillarini kunto ei. Viimeksi jouduin perumaan Ollipekan vierailun jonka aikana hän olisi sen korjannut, mutta tulevana viikonloppuna minulla ei sitten varmasti ole mitään!
Suostuisikohan hän nyt tulemaan kylään fillarinkorjauskamppeitten kanssa….

Viime viikon perjantaina oli Teatterikorkeakoulun yhteydessä olevan Tarmo-ravintolan lopettajaiset. Kyseinen anniskeluruokala oli yksi vanhan kaverini Juhan monista bisneksistä, mutta nyt oli aika siirtä kohti uutta!
Juha pyörittää Crepperie-nimistä firmaa joka räätälöi juhlia asiakkaan toivomusten mukaan, ja olenkin ollut mukana monissa unohtumattomissa bileissä työntekijänä ja esiintyjänä; Olen ollut FBI-agentti Elliot Ness, keskiaikaisen linnan ritari ja munkkikin samalta ajalta, Obelixista puhumattakaan. Viimeksimainittua tarvittiin gallialaisiin kyläjuhliin, mutta eniten siinä ihmetytti miksi juuri minut haluttiin Obelixin osaan….?
Ne duunit olivat aina niin hauskoja etteivät edes työltä tuntuneet, ja ilmoitinkin Juhalle että mielelläni edelleen tulen asiakkaita viihdyttämään.
Eilen sitten sain kutsun töihin 6.6, ja kuinkas kävikään; jouduin ilmoittamaan että olen estynyt saapumasta!
Vanhat tuttuni Ronnie ja Fafa kutsuivat minut juuri silloin Suurelle Meriseikkailulle jälkimmäisen purjelaivalla, ja vaikeahan sellaisesta on kieltäytyä! Otan mukaan kipparilakkini, kasvatan parran ja poltan piippua koko matkan!
Vanhus ja meri!

Puutarhastani:
Mia antoi neuvon että merileväuutetta pitäisi kasveille antaa ja siten saada esimerkiksi paprikat punaisiksi. Hän selitti miksi ja miten, ja minä nyökkäilin ymmärtäväisen näköisenä vaikken mitään koko horinasta käsittänytkään.
Mutta merileväasian ymmärsin, ja sitä tuleekin minun nyt hankkia! Ainakaan lähikaupassani ei moista ole, mutta varmaan jostain alan erikoisliikkeestä sitä saa.
Mutta piru vie kun pinaatit ja basilikat ja kaiken maailman tillit tulee vauhdilla ylös mullasta! Ainoana ongelmana näen nyt sen että niitä pitäisi “koulia” eli harventaa. Mutta kuinka paljon ja miten? Nikon antama puutarhakirjakaan ei anna asiaan selventävää vastausta. Ja pitäisikö niitä siirrellä toisiin ruukkuihin, ja miksi? Nyt kasvini köllivät tyytyväisinä isoissa altakasteluruukuissa, enkä oikein käsitä miksi niitä pitäisi siirtää….?
Mutta eiköhän kaikki selviä jahka minulla on aikaa asiaan perehtyä vaikkapa internetin ihmeellisessä maailmassa!

Aion muuten tehdä matkan kauas Malmille saakka katsomaan Hanneksen ja Tarzanin suosittelemaa vihannespuotia. Jos sieltä saisi jotain lisäideoita plantaasilleni? Ja kyllä halpojen vihannesten perässä kannattaa juosta kun katselee ihan lähikaupankin vihanneshyllyä!
Eräs kommentoija oli ilmeisen tuohtunut kun kehtasin sanoa etten enää kotimaisia vihanneksi ostakaan niiden kalliin hinnan vuoksi, ja kysyi närkästyneenä “mitä ne hollantilaiset terttutomaatit sitten maksaa verrattuna kotimaisiin?”
Kävin asian tarkastamassa;
Kotimainen mauton ja vetinen tomaatti 3.95e/kg
Hollantilainen nami-naimitomaatti 1.99e/kg!
Oliko vielä muuta?
Kaikki halpojen vihannesten ystävät, tehkäämme pyhiinvaellusmatka kauas eksoottiseen Malmiin!

Eipä tällä erää muuta, suikataanko suuta!

Minna; Kappale kauneinta Suomea!

P.S
Ja muistattehan, pikku mussukat, että menemällä You Tubeen ja laittamalla hakusanaksi “naurithegreat” näette outoja elokuvia joita tein ystävieni kanssa koska en saanut tarpeeksi hyviä rooleja oikeista elokuvista! Ja koska ne äänet minun päässäni niin kehoittivat….
Ja kuvaboxi.fi taas näyttää kaikenmoisia kuvia hakusanalla”nauri”, ja sinne olen aikeissa nyt tulevana viikonloppuna lisätäkin uusimpia sekoiluitani!

-Nauri

Pari sanaa hulluttelusta…..

Vasta nyt alan toipua viime viikonlopun hulluttelupäivästä niin fyysisesti kuin henkisestikin, ja saatan kirjoittaa tänne iloksenne( ? ) muutaman rivin.

Lauantaina siis vietettiin Suurta Kansainvälistä Hulluttelupäivää runsaiden virvokkeiden ja pöhköjen ystävieni parissa.
Kyseessä on monivuotinen perinne jostain kaukaa 80-luvulta saakka. Keskustelimme asiasta hulluttelijoiden kanssa eikä kukaan meistä muista tarkkaa aloittamisajankohtaa. Mutta mitäpä siitä kun on kivaa!

Aloitimme , kuten aina ennenkin, tapaamisella eräällä torilla klo.10.00 paikallista aikaa. Paikalle meistä kolmesta saapuivat vain Tommi ja allekirjoittanut Markun loistaessa poissaolollaan. Viimeksi mainittu oli juuttunut johonkin kirjailijatapaamiseen Kotkaan, mutta oli lupautunut liittymään seuraamme myöhemmin.
Joten menimme oluelle!
Olemme kaikki nämä vuodet aloittaneet päivän vieton eräästä vanhasta merimieskapakasta, mutta nyt taisi olla viimeinen kerta; Olivat perkeleet menneet nostamaan oluen hintaa!
Tuoppi kolmosta 4.90e!
Hinnasta kauhistuneina pakenimme Tommin kanssa Kannakseen joka juuri oli avannut ovensa. Siellä sitten kertoilimme toisillemme kaskuja ja pilkkasimme poissaolevaa hulluttelijaa. Kuinkas muutenkaan…

Mutta pian olikin aika jatkaa matkaa, ja Kantiksessa pistäydyttyämme olimmekin valmiita vastaanottamaan Suuren Kansainvälisen Seikkailijan, Markun. Markku oli ilmoittanut onnikkansa arvioiduksi laskeutumisajaksi 12.20, ja vastaanhan me rynnimme.
Olimme Kantiksen viehättävän Sanna-neidon suosiollisella avustuksella tehneet kyltin jonka teksti osapuilleen näin: Markku arrived från Kotka. Tarkka sanamuoto on kadonnut heppoisen muistini pinnalta, ja sukunimeä en käytä kosken halua saada syytettä!

Siellä me sitten seisoskelimme linkkuriasemalla kyltti kourassa sankariamme odottaen, mutta turhaan-niin turhaan.
Pian saimmekin häneen puhelinyhteyden ja selvisi että tuo mielenterveytensä ulkosaariston kovissa oloissa menettänyt miekkonen oli siirtänyt asemapaikkansa Bullmanniin, Rautatieasemalle!
Eipä vaan viitsinyt ilmoittaa meille!
Hänen kulkuneuvonsa oli ollut etuajassa ja viiden minuutin odotus olisi kuulemma ollut kohtalokasta hänen maksalleen. Joten sinne siis!

Markku oli raahannut mukanaan jonkun Mika-nimisen kirjailijanplantun jonka kanssa sitten juotiin olutta ja kiisteltiin kirjallisuuden tasosta Suomessa.
Paskat siitäkään mitään tullut, joten eksytimme Mikan kannoiltamme ja suuntasimme Kaisaniemen puistoon jossa oli joku häppening tähtenään kuulemma vallankaappauksen tehnyt ulkoministerimme Alexander Stubb!
Eipä vaan ollut! Joistain kumman syystä oli tuo humypoikapatsaan malli estynyt saapumasta paikalle, ja jouduimmekin tyytymään ilmapalloihin. Ja minä jouduin pyytämään pari uutta palloa kun onnistuin kaksi päästämään ilmaan.
Lennä vapauteen, pallo, lennä!

Jonkin aikaa puistossa törttöiltyämme suuntasimme läheiseen kiinalaiseen ravintolaan syömään. Ruoka oli herkullista ja syötyämme olikin aika uusien seikkailujen!
Läksimme Pukinmäkeen!
Astuimme siis syötyämme ensimmäiseen bussiin joka läheiselle pysäkille saapui, ja se oli numero 72.
Pukinmäen aseman tienoilla komensin kantavalla äänelläni seurueen ulos ja lähdimme etsimään lähintä ravintolaa.
Sellainen löytyikin ihan aseman välittömästä läheisyydestä, mutta nimeä en muista. Tiedän vain että se oli entiseltä nimeltään Kettunen.
Pubissa viehko tarjoilija antoi minulle Buranan koska päätäni kovin särki, ja kiitimme häntä poistumalla anniskelutiloista välittömästi.

Jonkin aikaa kuljeskeltuamme äkkäsimme toisenkin baarin, ja sinnehän matkamme vei.
Kyseessä oli sitten sellainen räkälä ettei paremmasta ( pahemmasta ) väliä. Istuimme lasiemme kanssa nurkkapöydässä katsoen kauhuissamme ympärillemme. Paikassa oli painostava ja agressiivinen tunnelma, ja asiaa ei lainkaan parantanut se että olimme pukeutuneet pikkutakkeihin ja siisteihin housuihin. Alkuasukkaat nimittäin tuntuivat vierastavan puhtaita vaatteita ja meihin suhtauduttiinkin avoimen vihamielisesti.
Oli aika taas mennä!

Junalla huristettiin Isolle Kirkolle ja siellä äkkiä baariin. Älykkäät ystäväni olivat valinneet juomapaikaksi aseman vieressä sijaitsevan urheilubaarin, ja jostain syystä en tuntenut oloani oikein kotoisaksi.
Parin ryypyn jälkeen sitten ilmoitinkin seurueellemme että minun olisi aika siirtä armaani syliin.
He suostuivat ja huristin raitiovaunulla Pikku-Huopalahteen jossa Minna minua jo varttoikin rakkauden leimutessa hänen taivaansinisissä silmissään!
Olin kotona!

Tiedän että Sinä, rakas lukijani, odotit jotain järisyttäviä tarinoita Hulluttelupäivältä. Alastomia naisia ja
vertaansa vailla olevia orgioita.
Ehkäpä halusit lukea kuinka olisin nolannut itseni jukisesti oksentamalla poliisin syliin.
Mutta ne ajat ovat takana päin….
Olemme kaikki vakavassa rakkaussuhteessa eläviä keski-ikäisiä miehiä joiden suurin hupi on pelata Trivial Pursuitia baarissa ja muistella nuoruuden kultaisia päiviä.
Meistä on tullut tylsiä….

( Aion päivittää tämän jutun kunhan selviää onko eräs pilamme onnistunut. En voi pilata yllätystä kertomalla sitä vielä tässä. Jääkää odottamaan…. )

JOs Luoja suo ja minulla on aikaa, kirjoitan jo huomenna lisää. Paljon on asioita joita en nyt ennätä kertoa kun pitää tehdä töitä.
Paras lopettaa, minua varjostetaan…..

Rakkaus rintaani raastaa!

( Blogisani on nyt käyty yli 45 000 kertaa! Kiitos siitä teille jotka jaksatte raapustuksiini perehtyä!! Pusi ja hali teille kaikille! )

-Nauri

Uuniperunoita ja Yleisimmät Naistentaudit!

Aika rientää kuin siivilä!
Taas on kulunut viikko edellisestä sepustuksestani, ja kaikkea onkin taas kerrottavaa. Vannomaan en mene että ne olisivat mielenkiintoisia juttuja, mutta ajattelin silti niitä jakaa kanssanne.

Ensinnäkin viime sunnuntain Kantiksen tietovisassa oli jälleen osanottajia melkoinen määrä ja kivaa oli. H2O nappasi jälleen erävoiton, mutta vasta toukokuun lopussa palkitaan se joukkue joka eniten pisteitä kuun aikana on kerännyt. Katsotaanpa kuinka jätkien käy…

Tiistaina taasen kisailtiin Pub Peten tunnelmallisessa ilmapiirissä, ja silloin voiton vei joukkue joka ylpeänä kantaa nimeä Yleisimmät Naistentaudit!
Ja hauskinta illassa oli se että minä sain kritiikkiä kun olin tehnyt nin monta urheilukysymystä!
No jo on!
Yleensä saan aina kuulla kun minulla ei ole tarpeeksi urheiluun liittyviä triviaaleja kysymyksiä, ja nyt niitä siis oli liikaa! Tottakai kaikilla on oma lempiaiheensa josta haluaisi minun kysymyksiä tekevän, mutta kun minä teen niitä ihan mistä sattuu huvittamaan!
Ihan sama jos joku merentutkija tulisi valittamaan kun minulla ei ole tarpeeksi syvänmeren kalojen sukupuolielämää käsitteleviä kysymyksiä!
Uskokaa nyt jo ettei kukko käskien laula, vaan kyseessä on YLEISTIETOVISA jossa kysytään kysymyksiä erilaisita asioista. Koskaan en voi mennä vannomaan että elokuvan-, urheilun- tahi SM-leikkien ystävät saisivat omaan alueeseensa liittyviä kysymyksiä!

MC Jarmon kanssa muuten olemme pohtineet jotta pitäisimme tauon visailussa alkaen kesäkuun alusta. Alkaa nimittäin ideat loppua ja stressi painaa päälle kun niitä kysymyksiä ei oikeasti ole kauhian helppo tehdä.

Perjantaina oli mukava istuskella White Ladyn terassilla ystäviemme Matin ja Tiinan kanssa nauttien kauniista säästä ja mukavasta rupattelusta.
Tiina toi meille lahjaksi kassillisen keittokirjoja, ja jo nyt voin vannoa että tulemme kokeilemaan niistä monia reseptejä! Aivan loistavia opuksia joita olenkin vesi kielellä lueskellut illan tummetessa…
Kiitos!

Launataina piti olla työvuoro, mutta sain Jannen tekemään sen kun muistin että Etu-Töölön Urhot ninminen “urheiluseura” järjestää Suuren Minigolf-turnauksen Taivallahden kentällä!
Sinne siis!
Kisassa oli paljon osanottajia ja tunnelma oli oikein mainio. Ainoana negatiivisena seikkana mainittakoon huono pelini! Sain 71 pistettä Ilpon voittaessa jollain 55 pisteellä jos oikein muistan.
Olin ihan huono….Seuraavalla kerralla paremmin!
Mutta meikäläinen pelaakin yleensä vain itseään vastaan eli koetan kuinka hyvin onnistun. Minulta puuttuu kilpailuvietti, ja se onkin aina harmittanut ystäviäni kun minä vaan jaksan hihkua riemusta heidän pelatessaan jos he onnistuvat pelissään. Haluaisivat kai että näyttäisin myrtynyttä naamaa, mutta kun minua ei kiinnosta se kuka voittaa vaan se että on kivaa!

Ja jälleen puutaha-asiaa:
Kyllä kai se on piru vie pakkokin kasvattaa itse vihanneksensa kun lähikaupassani punainen paprika maksoi viime viikolla 8.90e/kg! Voisiko joku saatana vieköön selittää minulle mistä hinta oikein muodostuu!!! En voi hyväksyä että joka puolella kehoitetaan terveelliseen ruokavalioon ja kasvisten syöntiin, mutta samaan aikaan viljelijöiden ja kauppiaiden mielivaltaisia hintoja ei saada kuriin! Kotimainen tomaattikin maksaa maltaita joten olen alkanut suosia hollantilaista rypäletomaattia joka sitä paitsi voittaa maussaan kotimaisen.
Suosi suomalaista….Ja paskat! Jos viljelijät haluavat minun syövän tuotteitaan niin lakkaavat tunkemasta niihin kaikenlaisia lisäaineita ja myrkkyjä ja myyvät ne halvemmalla!
Muutenkin kaikki suomalainen- ja luomutuote on täysin ylihinnoiteltua! Itse ainakin ostan sen tuotteen jonka saan halvemalla ja joka usein on parempilaatuinen!
Siitäs saitte!

Oma puutarhani odottaa kiihkeästi pääsyään parvekkeellemme, ja siksi vaadinkin säiden Jumalia laittamaan sen kesän täne pohjolaankin! On se nyt kumma kun saa nenä huurussa mennä töihin toukokuun puolivälissä!
Ja mitä tekee hallitus?

Juuri viime viikolla istutin lisää kaikenlaista kivaa: persiljaa, tilliä, ruohosipulia, minttua, basilikaa ja pinaattia!
Näistä pinaatti ja tilli jo nostavatkin päätään, ja Minnaa naurattaa kun koko ajan tutkiskelen ruukkuja ja juttelen niille mukavia. Näyttää kuulemma koomiselta kun toistasataakiloinen mihenköriläs nyppii pinseteillä kuivuneita lehtiä pensaista ja otsa kurtussa miettii okeata vedenannostelua….
Miten niin koomiselta?

Puutarhasta tuli mieleeni yrtit, ja siitä taas yrttiperunat joita juuri aluviikosta rakkaimmalleni valmistin. Että olivat hyviä! Mukaan laitoin munakoisoa ( joka sekin on liian kallista! ) ja paprikaa ( Hollantilaista ) ja johan oli Minnankin suu messingillä!
Resepti oli käsittämättömän helppo!
Isoon kulhoon vaan perunoita viipaloituina, paprikoita ja munakoisoa pikkottuna ja oliiviöljyä, suolaa, pippuria, timjamia ja rakuunaa päälle. Sekoittelin vihannekset ja öljy-yrttiseoksen käsin kunnolla ja kaadoin lopputuloksen leivinpaperilla peitellylle uunipellille.
Uuni 225 asteeseen ja annoin koko komeuden siellä paistua n.35 minuuttia.
Lisäkkeenä tarjoilin kylmän tillillä maustetun kermaviilikastikkeen, ja kyllä oli kyyneleet lähellä siinä herkkuruokaa syödessä!

Hannekselta tuli viesti jonka mukaan hän on jostain kaukaa löytänyt paikan josta saapi habanero-chilejä 4e/kg! Täytyy udella paikan koordinaatit ja sännätä ostoksille! Niistähän voi napata siemeniä ja laittaa itämään, ja ensi kesänä liekit lentävät suusta habanero-soosia ahmiessa!

Eilen kävin taas ansaitsemassa rahaa meidän Santorini-lomakassaamme. Sain erään kuvauskeikan jonka sitten hoidimme eilen. Oli oikein mukavaa taas työskennellä vanhan näyttelijätoverini Mikon kanssa, ja ohjaajakin sattui olemaan vanha tuttuni Pasi! Se on paljon helpompaa tehdä töitä kun toinen tuntee ja tietää kyvyt ja rajoitukset!
Homma hoituikin melko nopeasti, ja nyt on taas hieman lisää rahaa ouzon juontiin ja moussakan syöntiin!!

Ja jotenkin tuntuu kuin jo nyt uudesta elämäntyylistäni kävelyineen ja kasvispainotteisine ruokineen olisi ollut apua.
Olo tuntuu kevyemmältä ja nukunkin paremmin. Alkoholin ja tupakan kun saisi vielä kitkettyä kokonaan elämästään niin johan olisi juhlaa. Mutta turha toivo se kai on vanhalle koiralle opettaa uusia temppuja.Kun on viuna vuosia aistunut suussa mansikalta niin vaikea se on sitä muuttaa. Mutta viikko- ja päiväkännit jääköön. Jos juon niin sitten viikonloppuisin.
Tulevana viikonloppuna on kai pakko alkoholia kuluttaa kun meillä on hulluttelupäivä!
Hulluttelupäivä on perinne jo vuosien takaa. Tapaamme aina ystävieni Tommin ja Markun kanssa samassa paikassa joka toukokuun 15.päivän jälkeisenä lauantaina, eli tänä vuonna 17.5.
En edes muista kuinka mones vuosi meillä on menossa, mutta veikkaisin jotain viidettätoista….
Ideana on se ettei kukaan meistä kolmesta saa suunnitella mitään etukäteen, vaan pyrimme toteuttamaan jokaisen pähkähullun idean joka pääkoppaamme sattuu pulpahtamaan.
Luonnollisesti lain ja siveellisyyden rajoissa!
Vuosien saatossa olemme esiintynees Espan lavalla, istuttaneet kaktuksen, istuneet junan ravintolavaunussa esitellen kanssamatkustajille naudan reisiluuta jossa vielä lihanrippeet roikkuivat sekä käyneet eksoottisessa Turussa! Sekä paljon, paljon muutakin.
Saapa nähdä mitä ensi lauantai tuo tullessaan

MInna on ihana!

-Nauri

Juntteja örveltäjiä ja isopäisiä golfareita!

Tietokoneeni virus on kaatunut, ja siitä käy kiittäminen Tommipommia! Tuo aikamme suurin nörttipäällikkö saapui residenssiimme ja kovan taistelun päätteeksi surmasi vihulaisen, tuon konettani vainonneen viruksen.
Kiitos!
Minä kiitin asiasta omintakeiseen tyyliini toikkaroimalla humalapäissäni häiriten hänen työskentelyään sekavilla soperruksillani.
Anteeksi!
Toivon ettei tästä tämän julkisen anteeksipyynnön jälkeen tarvitse enempää keskustella tahi kommenteista lukea.
Please….

Paprikani alkavat jo olla perhanan isoja, mutta väri pysyy edelleen vihreänä. Chilini sen sijaan ovat jo sadonkorjuuta vailla, ja sen aionkin suorittaa mitä pikimmiten.
Mutta perhana vieköön niitä paprikoita! Kuinka isoiksi ne oikein aikovat kasvaa ennen punastumistaan?
Basilikakin rehoittaa persiljasta puhumattakaan.
Perjantaina olisi tarkoitus mennä Jussin kanssa ostamaan parvekeruukkuja jotta saamme senkin kuntoon. Kyllä sitten kelpaa istuskella lasi kädessä keskellä vehreää ja kaunistapuutarhaa oman kullan kanssa!

Eilen tein armaalleni makaronilootaa, ja kyllä olikin herkkua! Koska koetan lisätä kasvisten osuutta ruokavaliossani ( ja samalla salakavalasti kultanikin ) lisäsin lihan, sipulien ja makaronien joukkoon pari pussillista Pirkka kasvissekoitusta! Olen maailman paras gulinaristikeksijä!
Ruoka oli taivaallista ja minulla oli sitä tänään eväänäkin!
Hyvä minä!

Magaroniloota a`la Nauri

400g jauhelihaa
3 isoa sipulia
2 lihaliemikuutiota
mustaapippuria maun mukaan
1 rkl paprikajauhetta
2 pss Pirkka kasvissekoitusta
puoli pussia makaronia ( Torino )
3 kananmunaa
6 dl maitoa

Keitä makaroneja tuollaiset 7 minuuttia lihaliemikuutioilla maustetussa vedessä. Vettä ei tarvita litratolkulla. Valuta makaronit.
Paista jauheliha ja sipulit öljyssä ja heitä makaronien joukkoon. Mausta mönjä pippurilla ja paprikajauheella, sitten mukaan kasvissekoitukset.
Sekoita kunnolla.
Kaada seos uunivuokaa ja lorota munamaito päälle. Sekoita vielä sen verran että munamaito sekoittuu kunnolla.
Uuni 200 asteeseen ja vuoka sinne n.45minuutiksi.
Nautiskele etikkapunajuurien kanssa.
Alasti!

Oletteko kiinnostuneet tietokonepeleistä?
Itse löysin sattumalta netistä sivuja joista voipi ladata ilmaiseksi sellaisia tunnin demoja erilaisista peleistä.
Itse olen tällä hetkellä innostunut “hide and seek”-peleistä, joissa ideana on ratkaista arvoituksia ja löytää piilotettuja tavaroita. Eri hauskaa.
Googlaa siis “hide and seek games” ja sieltä löytyy useita sivustoja joilta näitä pelejä voi koemielessä itselleen imuroida, ja tunnissa pelaa oikeasti aika paljon!

Kohta on varmaan aika pitää tauko tietovisoissakin kun alkaa ihmisillä lomat pyöriä. Turha sitä on tyhjälle salille kysymyksiä tehdä…
Kantiksessa ajattelin jotta heinäkuun alusta alkaisi tauko, ja erotiikkaravintola Pub Peten tiimoilta pitää vielä ravintoloitsijan kanssa neuvotella.
Ilmoittelen sitten….

Olen muuten saanut paljon kritiikkiä siitä että tuon aina sydämeni valitun esille jutuissani ja hänen suuntaansa rakkauttani hehkutan.
Ei ole kuulemma miehekästä…
Nämä kritisoijat ovat hyvin omaksuneet muutaman suomalaisen sananlaskun ja sanonnan, jotka taas minun mielestäni edustavat junttiutta parhaimmillaan:
“Kel onni on se onnen kätkeköön”
Häh? Tarkoittaako tuo sitä etten saisi julistaa koko maailmalle kuinka rakastan Minnaa ja kuinka palvon hänen jokaista ihohuokostaankin?
Pitäisikö minun olla samanlainen pässi kuin ne tuhannet joihin olen elämäni varrella törmännyt, siis ne jotka koko ajan valittavat kuinka muija kitisee ja nalkuttaa, ja kuinka loma poikien kanssa on “ykkösluokan loma”? Miksi he ovat kyseisen hirviön kanssa?
Minun mielestäni ykkösluokan aikaa on se jonka saan viettää Minnan kanssa häntä rakastaen!
Ja sitten on tämä toinen; “Mies ei näytä tunteitaan!”
Voi elämän kevät!
Minä ainakin haluan olla ihminen, ja käsitykseni mukaan ihmisen tunneskaala on niin iso että sen käyttämättä jättäminen olisi rikos ihmiskuntaa kohtaan!
Olen surukseni ja inhokseni joutunut katselemaan koko ikäni ajan noita tunnevammaisia miehiä
( ihmisiä? ) jotka käsi nyrkissä itkevät turhautumistaan kotinsa pimeydessä uskaltamatta koskaan tunnustaa sitä edes lähimmälle ystävälleen.
Miehiä joiden mielestä suurin rakkaudentunnustus on “mää tarjoon tän kaljan”. Tai “jos nyt oot hiljaa niin en lyö!”
Noita rassukoita jotka kykenemättä keskusteluun tai väittelyyn turvautuvat väkivaltaan ainoana keinonaan. Heihin törmään aivan liian usein ihan työni parissakin. Ja tuttavieni… Kaipa heidän ainoa halunsa on olla pelätty, koska silloin ainakin heihin kohdistuu jotain tunteita. He pelkäävät niin paljon torjumista etteivät edes uskalla yrittää. Pelkuriraukat….
Onhan vihakin tunne, muttei suinkaan ainoa. Mikset SINÄKIN joskus silitä rakkaasi hiuksia julkisella paikalla ja kerro että rakastat häntä. Ei se ole vaikeaa, enkä usko että maskuliinisuutesi siitä karisee.

Saman sanonnan tulkintaan kuuluu myös se jatkuva itsensä väheksyminen ja taitojensa piilottelu. Jos joku kehtaa sanoa ääneen olevansa hyvä jossain, niin takuuvarmasti jostain alkaa kuulua kuiskaus “omakehu haisee”….
Meitä suomalaisia on jo äidinmaidossa ruokittu ajatuksella ettemme me koskaan ole tarpeeksi hyviä missään lajissa, ja että nöyryys ja vaatimattomuus ovat ainoita oikeita tapoja suhtautua itseensä ja lahjoihinsa.
Kun menen kylään ystävieni luokse ja kehun ruokatarjoilua, emäntä kiirehtii pää painuksissa valittamaan:” Eihän tää nyt ole mitään. Kunhan jotain pikkusta vaan laitoin. Anteeksi…”
Mikä on? Miksemme saisi olla ylpeitä hyvin tehdystä työstä, tai onnellisia Suuresta Rakkaudesta?
Säälin noita ääliöitä…..

Ja sitten jotain aivan muuta:
Ensi lauantaina on Taivallahden minigolf-kentällä massiivinen turnaus jonka järjestää Etu-Töölön Urhot!
Itse aion rientää paikalle klo.12 jolloin hulina alkaa.
Palkinnot ovat kuulemma huikeat , ja jos vanhat merkit paikkansa pitävät meno on melkoinen!

Viime viikolla tarkoitukseni oli ryhtyä rillipääksi, eli ostaa itselleni lukulasit kun alan olla puolisokea.
Matkustin kauas eksoottiseen itään eli Itä-Keskukseen ja siellä Specsaversiin. Kyseinen liike on itseään mainostanut runsaasti eri medioissa ja väittänyt että sieltä halvimmat silmälasit saa.
Vaan ei saa isopää!
Yhdetkään sangoista eivät sopineet runsaaseen kuuppaani, ja niinpä jouduin poistumaan paikalta murheen murtamana. Aina meitä isokalloisia sorsitaan!
Seuraavana päivänä kävin muutaman kirppiksenkin läpi löytääkseni sopivat sangat, mutta ilmeisesti kaikki isopäät pitävät tiukasti kiinni hankkimistaan laseista koska en sopivia löytänyt.

Olen myös ryhtynyt urheilijanuorukaiseksi!
Ystäväni Ollipekka kehoitti minua harrastamaan kävelyä jos haluan liikakiloistani eroon, ja minähän otin neuvosta samovaarin!
Olen nyt toista viikkoa köpötellyt töistä kotiin, ja olen havainnut sen hauskaksi! Aionkin jatkaa kyseistä hommaa siihen asti kunnes kyllästyn, niin kuin tapanani on aina kun saan jonkun älynväläyksen terveyteni kohentamiseksi.
Aikaa minulla kuluu yhden tauon kanssa ( White ladyn terassilla tuopillinen light Colaa ) tuollaiset reilu tunti, joka on aikamoinen kävely miekkoselle joka ei koskaan ole harrastanut kuntoilua!
Pidemmälle, nopeammin, korkeammalle!

Sain tuossa juuri äsken soiton jossa minua pyydettiin esiintymään erääseen mainosspottiin. Rahaa olisi taas tullut ovista ja ikkunoista, mutta keskustelun aikana ymmärsin että roolini vaatisi autolla ajoa.
Minulla ei ole ajokorttia!
Olisi siis sittenkin pitänyt aikoinaan tehdä niin kuin kaverit ja ajaa kortti! Mutta kun olen aina halunnut olla erilainen nuori, eivätkä autot kokskaan ole minulle merkinneet mitään muuta kuin apuneuvoa siirtymisessä paikasta A paikkaan B!
Ja sen siirtymisen olen aina kyennyt hoitamaan julkisilla kulkuvälineillä!
Pitäkää rahanne. Minähän en korttia aja, minä olen MINÄ!

Siinähän sitä taas olikin.
Rakastakaa toisianne sillä minäkin rakastan Minnaa!

-Nauri