Amerikan vieraita ja Virolaisia sotilaita!

Uutisia kasvimaalta:
Paprikat ovat nyt sitten kypsiä, ja onkin aika loihtia niistä jotain käsittämätöntä herkkua. Ehdotuksia otetaan vastaan!

Olin perjantain ja lauantain Pub Petessä juottamassa asiakkaita ja kivaa oli jälleen kerran. Pete on mainio paikka mainioine asiakkaineen, mutta vain pieninä annolsina. Siitä syystä teenkin siellä vain muutaman vuoron kuukaudessa.
Lauantaina sain eräältä mukavalta asiakkaalta kaksi litraa kuivattuja suppilovahveroita, ja voi sitä riemua!
Heti sunnuntaina väsäsin lihamureketaikinan johon laitoin mukaan muutaman kourallisen em.sieniä, ja perhana vieköön että oli hyvää! Tein myös sienikastikkeen, mutta niin kuin usein aiemminkin siitä tuli jotenkin omituisen makuista. En ymmärrä miten kaltaiseni gastronautti onnistuu aina tuon kyseisen ruokalajin pilaamaan! Sama juttu tapahtuu kun sydämeni valittu ja märkien unieni kohde Minna koettaa soosia väsätä;Ei tule syömäkelposta apetta siitä. Missä vika?

Lauantaina sain myös kaukaisia vieraita aina Ameriikasta asti!
Vanha kaverini Timo oli palannut syynnyinseudulleen kesäiselle vierailulle viehättävän Minna-vaimonsa kanssa, ja suunnitelmissa oli tavata mahdollisimman paljon vanhoja kavereita. Minä olin yksi heistä.
Timo ja Minna asuvat Kaliforniassa Silicon Valleyssa jossa perheen pää (?) hoitaa jotain nörttihommia. Yrittihän hän minulle valistaa toimenkuvaansa, mutta kun en mitää tuosta maailmasta ymmärrä olisi ollut aivan sama vaikka hän ollisi puhunut minulle syvän meren kalojen sukupuolielämästä.

Istuimme siis terassilla Timon ja kahden Minnan kanssa vanhoja muistellen, ja myöhemmin seuraamme liittyi myös Harri. Olen varma että tunnen kyseisen herrasmiehen jostain, mutta kun muistini vain huononee koko ajan kuvien kadotessa sen heppoiselta pinnalta pala palalta.
No, sama tuntui vaivaavan Harriakin. Hänkin muisti minut jostain, mutta ei saanut päähänsä mistä.
Että näin meillä.

Ja sitten mun filmitähden urastani seuraavaa:
Sain jo muutama kuukausi sitten kuulla että minut halutaan pieneen osaan uuteen elokuvaan. Postitse minulle käsikirjoituksenkin lähettivät ja kaikki tuntui olevan hyvin.
Viime viikolla sitten soittivat ja kertoivat että minun pari kohtaustani kuvattaisiin 18 elokuuta.
Mutta kun meikis palaa juuri silloin Santorinilta, enkä oikein uskonut että suoraan kentältä kykenisin kuvauksiin rientämään!
Kovasti olivat pahoillaan ja lupasivat että ehkä joskus vielä tulevissa projekteissa minullekin löytyy joku osa.
Olin murheen murtama pyknikko.
Pari päivää myöhemmin sitten sain uuden puhelinsoiton ja minulle kerrottiin että kuvauspäivääni oli siirretty jotta pääsisin mukaan!
Ohjaaja oli vahvasti halunnut minut mukaan ja vuokseni kuvauspäivää siirtänyt!
Olen ilmeisesti joskus tehnyt jotain oikein kun minusta noin pidetään!
Ihanaa olla valkokankaan sankari!
Kerron projektista sitten enemmän kun saan siitä puhua….

Arvatkaas mitä?
Meidän Santorinin lomamme alkuun on enää tasan viisi viikkoa!!!
Tuollainen aika menee hetkessä, ja sitten istummekin pikku pumpernikkelini kanssa käsikkäin rannan hiekalla lämpimän meren aaltojen hyväillessä varpaitamme.
Ainoa asia mikä ihmetyttää on se että lukuisista pyynnöistäni huolimatta kukaan ei vieläkään ole kasvattanut matkakassaamme rahalahjoituksilla.
Hieman ripeyttä nyt siihen puuhaan! Viisi viikkoa menee pirun nopeasti!

Ja ihanaa on se että kesä taitaa vihdoinkin alkaa!
Ainakin nyt tätä kirjoittaessani aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. ja jos homma jatkuu tuohon malliin koko päivän taidan painua Suomenlinnaan töiden jälkeen kesästä nauttimaan!
Ja jos olisi vapaata vois vaikka kauas Tallinnaan saakka uskaltautua….

Ennen muinoin meillä oli perinteenä aina heinä-elokuun vaihteessa matkata ystäväni Averellin veneellä Tallinnaan. Seurueemme koostui kolmesta merikarhusta; Averellista, Jarmosta ja allekirjoittaneesta.
Kun oli ensimmäisen retkemme lähdön aika, pojat tulivat hakemaan minua Averellin autolla. Heidän ilmeensä oli näkemisen arvoinen kun astuin ulos kotirapustani!
Olin hankkinut itselleni puna-valkoraidallisen Marimekon paidan, paksun valkoisen villapaidan, polviin asti ylettyvät saappaat, keltaisen sadetakin, kippari-lakin sekä leukaperääni komistamaan muhkean parransängen. Kaiken kruunasi suupielessäni komeileva käyrä pahalta haiseva piippu, jota sitten tupruttelinkin koko matkana ajan antaumuksella.

Minulla on aina ollut tapana paneutua kunnolla rekvisiittaan, koska se vain minun mielestäni kuuluu aina asiaan.
Pipsankin 40-vuotispäivillä teemana oli 60-luku, ja minä poika ajoin itseni kaljuksi, hankin paksusankaiset silmälasit, kalulaani lein ja kouraani salkun täynnä asiakirjoja. Jalassani oli typerät shortsit ja ylävartaloani peoittosi kirkuvan värinen hawaijilaispaita.
Esitin siis Kekkosta joka 60-luvulla kiipesi Hawaijilla palmuun. Tai jossain kaukomailla joka tapauksessa….

Joka tapauksessa siis matkasimme vetten yli Tallinnaan ja siellä Piritan vierasvenesatamaan. Koska matkamme aikana ei juurikaan ollut tuullut, olimme joutuneet kulkemaan melkein koko matkan moottoreilla ja se taas oli tarkoittanut sitä että reissu kesti 11 tuntia!

Kun saavuimme Piritaan oli tulliasema jo kiinni eikä meitä päästetty maihin. Eihän siinä muuten mitään, mutta olimme ajatelleet ettei kannata ostaa tupakkia Suomesta kun Virossa se on niin paljon halvempaa, ja nyt olivat syöpäkääryleemme tyystin päässeet ehtymään.

Jarmon kanssa menimme keskustelemaan porttia vartioivan konepistoolilla aseistautuneen sotilaan kanssa. Ehdotimme että jos hän vaikka hakisi meille savukkeita muutaman kymmenen metrin päässä olevasta 24h/vrk kaupasta.
Sotilas ilmoitti jämerästi ettei saanut poistua vartiopaikaltaan eikä myöskään avata porttia meidän mentäväksemme, mutta pientä korvausta vastaan hän kyllä voisi avittaa meidät aidan yli!

Ja eipä aikaakaan kun kaveri oli laittanut pyssynsä nojaamaan aitaa vasten ja takapuolesta työntäen auttoi miedät aidan yli, ja pian olimmekin jo paluumatkalla kassi täynnä savukkeita ja alokoholijuomia!
Heppu auttoi meidät vielä takaisin sataman puolelle, ja sitten istuimmekin koko yön veneen kannella drinkkejä nautiskellen ja tupakkia pöllytellen. Aina aika ajoin muistimme kohottaa maljan Viron armeijalle ja etenkin sen rajoja henkensä uhalla puolustaville sotilaille!

P.S
Kun kuitenkin olette lukeneet kesän aikana paljon kirjoja, niin nyt olisi aika kirjoittaa niistä arvostelu Kuolleena Syntyneiden Kirjaideoiden Seuran sivuille!
Ennen kaikkea seura etsii kirjoja joita ei olisi koskaan pitänyt julkaista, ja sellaisiahan me kaikki olemme joskus lukeneet.
Käy tutustumassa Seuran sivuihin ja lue arvosteluja joita sinne on kirjoitettu jotta ymmärrät sen syvimmän olemuksen.
Tässä linkki:
http://blogitus.net/kirjanurkka/

Tällaista tällä erää

Rakastan!

-Nauri

Festivaalitunnelmaa ja paksuja jalkoja

Ja tapahtui niinä päivinä että Keisaritar Minnalta kävi käsky…..
Olin suunnitellut pitäväni Pikku-Huopalahden kartanossamme Suuret Kansainväliset Nauri Festivaalit viime sunnuntaina, mutta armaani kehoitti minua hieman harkitsemaan kun hänen pitäisi joskus levätäkin.
Tottelin tietenkin ja kutsuin paikalle vain kaksi vierasta, Matin ja Hellun.
Olin valmistanut heille VIP-passit joilla he pääsivät ilmaiseksi sisään ja saivat hengailla backstagella staran, minun, kanssa! Lisäksi he saivat lahjapussin joka sisälsi minttupastilleja viinan hajun peittämiseksi.
Molemmat olivat hyvin otettuja!

Siellä me sitten istuskelimme ja katselimme Nauri-elokuvia tuntitolkulla. Välikevennyksinä näytettiin myös joitakin kilpailuohjelmia joihin olen itseni tunkenut. Esimerkiksi Napakymppi herätti festivaalivieraissa ansaittua hilpeyttä.
30-vuotispäiviltäni oli otos juhlaohjelmasta, eli Kapteeni Vihainen ja Näkymättömät Jouset. Siinä ystäväni Jarmo näyttää mitä estradiviihde parhaimmillaan voi olla!

Meillä oli oikein mukavaa, ja päätinkin että syksyn tullen pidetään sitten ne isot festarit! Katsotaan oletko sinä kutsuttujen listalla…..

Viime viikolla sain sähköpostia syyttäjänvirastosta!
Viestissä minua kehoitettiin ottamaan yhteyttä välittömästi virastoon koska he halusivat kuulla minua viime marraskuussa tapahtuneesta kätkemisrikoksesta!
Minua? Enhän minä edes kävele punaisia päin! Minähän olen itse rehellisyys enkä voisi kuvitellakaan syyllistyväni rikokseen!
En uskaltanut soittaa viestissä olevaan numeroon vaan ajattelin että he ehkä unohtavat koko jutun jos
eivät kuule minusta mitään.
Myöhemmin tietenkin selvisi että kyseessä oli kaverini käytännönpila. Hän työskentelee kesätöissä syyttäjänvirastossa ja oli ajatellut piristää päiväänsä kiusaamalla minua.
Kiitti vaan sydämentykytyksistä!

Enää kuusi viikkoa loman alkuun! Kohta saan pulahtaa mereen snorklaamaan ja istuskella käsi kädessä kultani kanssa katsellen maailman kauneinta auringonlaskua.
Vielä kun saisi hieman rahaa kasaan matkaa varten, olisi kaikki loistavasti.
Avustuksia otetaan vastaan!!!

Toivottavasti tämä reissu menee paremmin kuin edellinen Kreikan matkani.
Olin 80-luvun puolivälissä inter raililla silloisen tyttöystäväni Ullan kanssa. Olimme päätyneet Italiaan Brindisin kaupunkiin.Sieltä ostimme liput laivaan joka veisi meidät Ateenaan, Kreikkaan.
Oli paahtava helle. Olimme lukeneet lehdistä että Kreikassa ihmisiä oli kuollut kuin kärpäsiä kuumuuteen, ja se hieman arvelutti vähemmän matkannutta Ullaa.
Ulla päätti ottaa laivamatkan aikana aurinkoa, ja vannotti minua herättämään hänet heti jos hän nukahtaisi. “Tottakai” sanoin minä ja vetäydyin varjoon lukemaan kirjaa.
Matka oli ollut raskas ja pitkä, joten tottakai minä nukahdin tyytyväisenä varjon viileyteen Ullan vedellessä hirsiä suorassa auringon paahteessa. Sillä ei ollut hyvät seuraukset…

Muutaman tunnin kuluttua Ulla heräsi, ja niin tein minäkin kun hän alkoi kiljua kovaan ääneen. Hän oli polttanut itsensä totaalisen paprikan punaiseksi. Hänen ihonsa oli täynnä suuria vesikelloja ja hänen ruumiin nesteensä oli pakkautunut hänen pohkeisiinsa tehden ne lähinnä norsun jalkoja muistuttaviksi
pökkelöiksi.
Kipu oli suunnaton.
Ulla ei kyennyt kunnolla kävelemään ja minä puolittain kannoin hänet laivasta taksiin joka vei meidät hotellillemme.
Siellä hän rojahti sänkyyn ja alkoi solvata minua.
Myönsin auliisti vian olevan minussa ja lupasin hoitaa häntä tauotta. Hainkin heti lähikaupasta jäätelöä, suklaata ja kaikkia muitakin herkkuja. Koko illan ja yön valvoin hänen vierellään ja levitin voidetta hänen palaneelle iholleen kuunnellen hänen valitustaan ja vihaisia kommenttejaan hahmostani.
Olin tosi pahoillani, ja olen edelleen.

Kun pari päivää oli kulunut emmekä olleet poistuneet huoneestamme kuin kaupassa käydäksemme, tuli mieleeni että vanha ystäväni Nutku oli samaan aikaan tyttöystävänsä Kristiinan kanssa Kossin saarella.
Olimme Ullan kanssa luvanneet pistäytyä heitä moikkaamassa, ja kysyinkin Ullalta olisiko minun mahdollista lähteä käymään siellä. Viipyisin vain yhden yön yli.
“Tottakai” sanoi matkakumppanin.
Hain hänelle kassikaupalla kaiken maailman herkkuja ja kirjoja luettavaksi. Suutelin häntä ja lupasin palata heti seuraavana päivänä.

Kossilla vietin hauskan illan Nutkun ja Kristiinan kanssa, ja heti seuraavana aamuna taksilla lentoasemalle ja takaisin Ateenaan.
Ja sitten alkoikin se sota! Ulla huusi minun olevan maailman ajattelemattomin ihminen. Miten olin voinut hylätä hänet vieraaseen maahan liikuntakyvyttömänä! Millainen sika minä olinkaan!
Mutta saatana: Minähän olin kysynyt luvan! Mutta ilmeisesti naisille on mahdotonta sanoa suoraan mielipiteensä, vaan meidän miesten pitää osata lukea heidän ajatuksensa!
No, sen reissun jälkeen emme sitten enää kauaa seurustelleetkaan. Ymmärrän täysin sen että Ulla jätti minut, sillä olin täysin kypsymätön, hyvin itsekeskeinen ja ajattelematon.
Mutta minä olin kysynyt luvan!!

Tässähän tämä taas olikin.

“En minä yksin siksi sinua rakasta, vaan sen vuoksi että ylläsi leijuu ikuisuus.”

-Nauri

Sankarikulkuri turinoi!

Juhannus!
Olen koko juhannuksen töissä koska olen huono säästämään. Tämä vaatii ehkä pienen selostuksen…
Olen koko ikäni ollut kovin kehno rahankäsittelijä, eikä minulla ikinä jää lanttiakaan säästöön riippumatta siitä kuinka paljon rahaa tililleni materialisoituu.
Olen muutaman viikon päästä lähdössä armaani kanssa Santoriniin kahden viikon lomalle, ja olisihan se mukavaa jos mukaan saisi edes pari euroa.
Nyt siis olen työskennellyt Pub Petessä ja Harry`s Barissa kovastikin ahkerasti. Petessä ilmoitin etten halua palkkaa lanttiakaan ennen kuin lomani alkaa elokuun 4.päivä. Eli kun olen tehnyt koko kesä- ja heinäkuun viikonloput töitä, pitäisi rahaa irrota sen verran että lomasta muodostuu mainio kokemus!!!

Matkailusta tulikin mieleeni laajat maailmanvalloitusmatkani yksin ja ystävieni kanssa. Olen aina rakastanut matkustamista ja pyrkinyt aina lomillani suuntaamaan kulkuni uusiin ja eksoottisiin paikkoihin seikkailu mielessä.
Useimmiten olen matkustanut yksin, koska silloin ei tarvitse tehdä kompromissejä vaan voi suunnata kulkunsa aina sinne minne mielii. Lähes kaikki euroopan maat on nähty ja Amerikka valloitettu. Aasiassakin olen pyörähtänyt ja Pohjois-Afrikassa herättänyt hämmennystä.
Inter-Raililla olen matkannut pitkälti toistakymmentä kertaa ympäri eurooppaa ja kivaa on ollut.
Kaikkea omituista olen nähnyt ja kummallisiin kommelluksiin joutunut. Mainittakoon esoimerkiksi se kun meinasin jäädä lentokoneen alle Gibraltarilla ja Torremolinoksessa paikallinen poliisi meinasi ampua minut.

Joskus kultaisella 80-luvulla kiertelin eurooppaa hyvän ystäväni Tommin kanssa. Olimme päätyneet Portugaliin, Lagosin rannikkokaupunkiin.
Tien päällä oli tullut oltua muutama viikko ja nyt oli aika rentoutua.
Menimme heti ensimmäisenä iltanamme australialaisten nuorukaisten pitämään baariin kaupungin laitamille. Nämä veikot olivat muutamaa vuotta aikaisemmin Lagosissa lomaillessaan ihastuneet paikkaan ja nyt sitten perustaneet sinne mainion rokkibaarin jossa olut oli halpaa ja naiset kauniita. Siellä oli matkamiehen mukavaa huuhtoa matkan pölyt kurkustaan viileällä mallasjuomalla.

Olimme kuitenkin nin matkan väsyttämiä että olut kihosi päähämme melkoisella vauhdilla, ja ennen kuin oikein huomasimmekaan olimme tuhannen päissämme.
Varsinkin Tommi humaltui siinä määrin että baarin henkilökunta katsoi asiakseen lähettää hänet kotiin nukkumaan. Minä sain vielä jäädä kun olin hieman selvempi.
Tommi loukkaantui myynnin lopettamisesta siinä määrin että päätti näyttää kykenevänsä kävelemään horjumatta selkä suorana.
Niinpä hän siis käveli selkä suorana nokka pystyssä suoraan oven karmiin pudoten siitä sitten persuuksilleen lattialle.
Koko baarin väki nauroi vatsa kippurassa tuolle maailmanmatkaajalle, ja niin tein minäkin.
Koko jutussa hauskinta oli se että baari oli rakennettu autotalliin ja oviaukko oli siis noin neljä metriä leveä eikä Tommi kuitenkaan päässyt siitä ulos törmäilemättä.
Näin kiillotetaan Suomi-kuvaa maailmalla!

Samalla reilillä olimme myös pistäytyneet morjenstamassa erään ystäväni äitiä Javea nimisessä kylässä Espanjassa. Tuo mainio rouva majoitti meidät huvilansa vierashuoneeseen ja esitteli meille paikkoja pikku Fiatillaan.
Eräänä iltana sitten olimme pyörimässä Javeassa ja eksyimme baariin, kunkas muutenkaan. Olimme ennen matkaa ottaneet korviimme pienet korvakorut kun se nyt oli siihen aikaan muotia, ja me Tommin kanssa olemme aina olleet trenditietoisia. Kaikkialla se ei ollut muotia…
Samassa baarissa oli myös englantilaisita nuorukaisista koostuva möykkäryhmä joka sitten otti meidät silmätikukseen. Heidän käsityksensä mukaan korvakoruja käyttävät miehet kuuluvat väistämättä seksuaaliseen vähemmistöön, ja siitä syystä heitä pitää solvata.
Jaksoimme kuunnella naljailua ja suoranaista vittuilua melkoisen tovin, mutta sitten katkesi kamelin selkä! Nousimme ja menimme ääliöiden pöydän ääreen kertomaan mielipiteemme heidän kaltaisistaan moukkamaisista öykkäreistä.
Sanojaan painottaakseen Tommi otti ja nojasi miekkosten pöytään koko painollaan painaen kummatkin nyrkkinsä pöydän kanteen.
Ikävä kyllä pöydän kansilevyä ei oltu ruuvattu paikoilleen, ja koko levy ponnahti suoraan ylös ja iski Tommia otsaan jonka seurauksena hän kaatui selälleen lattialle. Pöydän kansilevy seurasi perässä ja laskeutui hämmentyneen sankarimme päälle.
Siellä Tommi siis makasi espanjalaisen baarin lattialla pöytälevy päällään ja pui nyrkkiä huutaen suureen ääneen:
-”I`m not a homosexual!”
Tämä pieni episodi oli omiaan murtamaan jään väliltämme, ja kun olimme saaneet naurumme loppumaan engelsmannit tarjosivatkin meille litratolkulla juomaa.
Tommi hieman mökötti kun hänen machoilunsa oli saanut nolon lopun, mutta tarjottu alkoholi teki tehtävänsä ja illan lopussa jo halailimme brittejä luvaten ikuista ystävyyttä ja jatkuvaa yhteydenpitoa.
En ole kuullut heistä sen jälkeen.

Siinähän sitä taas olikin muisteluita. Kovasti mukavaa onkin palauttaa mieleen kaikki hauskat sattumukset joihin olen matkoillani joutunut.
Taidankin ketoa teille niistä enemmänkin, mutta sitten seuraavalla kerralla.

Matkustaminen on investointi omaan mielenterveyteen!

Rakkaus iskee kuin miljoona volttia!

-Nauri

Anoppeja ja rikkinäisiä digiboxeja!

Täällä taas!
Viime sunnuntaina oli sitten viimeinen tietovisa Kantiksessa ennen syyskauden avajaisia. Touko-ja kesäkuussa eniten pisteitä keräsi odotetusti H2O-joukkue, joka sitten palkittiinkin hienoilla kirjapalinnoilla; Dorian Greyn Muotokuva, Juoppohullun Päiväkirja, Joku Jota En Muista sekä paksu opus täynnä kotimaisia dekkareita. Lisäksi annoin heille jokaiselle saippuakuplajutskan joilla juhannusta piristetään kummasti!

Visan jälkeen riensin tapaamiseen Nikon kanssa. Koska Kantiksessa oli ollut jotain parikymmentä joukkuetta, oli vastausten tarkastaminen vienyt niin paljon aikaa että juoksemiseksihan se meni.
Vaadin täsmällisyyttä kaikilta muilta, joten vaaadin sitä aina itseltänikin.
Nyt siis kipitin vatsamakkarat täristen salkku kädessä pitkin Töölön katuja! Ja vaikka kaikkeni koetin niin myöhästyin silti. Tästä siuvaantuneena rankaisin itseäni muutamalla oluella.
Ja sitten vielä parilla…

Olin aiemmin ostanut Nikolle lahjan, ja sehän piti nyt hänelle ojentaa. Löysin päivänä muutamana eräästä antikvariaattisesta kirjakaupasta teoksen vuodelta 1960; Kauniita piirroksia Uuden Suomen taipaleelta! Pakkohan se oli ostaa kun se sopi Nikolle kuin nenä päähän!
Pelkäsin kovasti että hänellä tuo teos jo olisi, mutta ilokseni sain havaita ettei hän ollut moisesta aiemmin kuullutkaan. Kiva kiva!

Siinä sitten istuskeltiin ja joristiin mukavia laseja nostellen, ja ennen kuin huomasinkaan olin tullut humalaan. No, tätä ihmettä piti sitten soittaa Minnakin ihmettelemään!
Pian armaani sitten saapuikin ja ilokseni ei ollut lainkaan vihainen.
Joten otimme taas parit.
Sitten paikalle purjehti vanha tuttuni Joppe morsmaikkunsa kanssa, ja voi sitä riemua.
Joten otimme taas parit.
Koska tajusin että minulla oli seuraavana päivänä aamuvuoro, suostuin lähtemään suhteellisen ajoissa kotiin.
Kotona havaitsin että kultimussukkani oli ostanut jääkaappiimme olutta.
Joten otimme parit.
Ja seuraavana päivänä töissä ei sitten naurattanut yhtään….

Maanantai siis meni kauheaa oloa potien työpaikalla, ja töiden jälkeen oli taas tapaaminen. Tällä kertaa tapasin Tommin Ikkuna-baarissa, ja olin vakaasti päättänyt että nyt juodaan vain colajuomaa. Mutta kun pääsin baaritiskin äärelle kurkustani kumpusi ainoastaan; “Keskiolut-tuoppi, kiitos”.
Helvetti! Tuo tilaus on vain juurtunut alitajuntaani, ja aina kun näen edessäni baarityöntekijän nämä sanat ponnahtavat suustani.
Joten otimme siis parit….
Tapaaminen oli kovastikin hedelmällinen ja päätimmekin kaiken moista hassutusta harrastaa tänä kesänä. Niistä sitten myöhemmin…

Tiistaina oli töissä niin hiljaista että oikein kärsin. Ei niin että minä kiirettä kaipaisin, mutta kun aika menee niin pirun hitaasti kun ei ole mitään tekemistä. Hyllyjäkään ei voi loputtomiin pyyhkiä! Tai voi, muttei siinä kauheasti tolkkua ole!
Onneksi sain puhelinsoiton jossa minulle ehdotettiin retkeä kauas Utön saarelle, ja minähän innostuin välittömästi!
Minulla on tapana innostua aina kaikista ehdotuksista ja suostua niihin sen kummemmin asiaa ajattelematta!
Paitsi jos minulle ehdotetaan terävien esineiden tunkemista peräsuoleeni. Siinä menee raja!

Ystäväni ja hullutteluveljeni Markku pitää majaa kaukana eksoottisella Utön saarella viehättävän puolisonsa Suskin kanssa, ja nyt olisin siis sinne kutsuttu.
Asiaa täytyy harkita vakavasti sillä edessä olisi myös rakkausmatka Santorinin saarelle hunajamunkkiseni kanssa, ja se syä rahaa…

Luulen kuitenkin että budjettini sallii moisen syrjähypyn. Kunhan ensin saan selville milloin anoppini on rynnimässä helsinkiin.
Juuri niin; Anoppini aikoo uskaltautua pois Raumalta ja tehdä seikkailumatkan Isolle Kirkolle, Hesaan!
Ja kun hän saapuu, en minä voi olla ulkosaaristossa boheemin kirjailijarentuna kanssa kiskomassa verkkoja veneeseen!
Joten kaikki selviää kunhan saan rakkaan anoppini aikataulun selville!
Ja kun hän saapuu olen varma että saan tuliaisiksi hänen tekemäänsä ihanaa mustaherukkamehua…..

Saatanan Junger!
Minut pakoitettiin digiaikaan, ja nyt on kaikki mullin mallin! Welho lupasi minulle uuden digiboxin jos hankin hieman nopeamman nettiyhteyden, ja tottakai minä suostuin!
Olin onnesta ymmyrkäisenä uuden digiboxini kanssa ja meillä oli hyvä ja kaunis suhde. Aina eiliseen saakka!
Ensin alkoi kuva vetää ihan “stroboksi” eli nykiä kamalasti, eikä aikaakaan kun jouduin katselemaan hyvinkin negatiivisia ohjelmia. Kirjaimellisesti!
Kuva kääntyi hassusti nurinperin ja Phoebe, Rachel kumppaneineen heittivät juttua ihan musta-valkoisesti!
Rahat takaisin, perkeleen lahtari!

Juhannus menee ihan vain töiden merkeissä, niin kuin on mennytkin viimeiset kymmenen vuotta. Olisihan se kiva joskus päästä juhannuksena vaikka mökille, mutta kun ei ole mökkiä ja kavereita ei viitsi häiritä.
Meneehän se näinkin.
Joskus voisitte kutsua minut kanssanne mökin rauhaan. Lupaan käyttäytyä hyvin. Tai hyvin naurimaisesti….

Sovimme äskettäin että ensi kesänä matkustamme oman pikku pumpernikkelini kanssa pitkin ja poikin Suomea vieraillen kaikkien tuttujemme luona.
Kannattaa siis varoa siellä Tampereella, Oulussa, Raumalla, Kouvolassa etc….

Sain kuitenkin luvan lähteä talvilomalla sitten jonnekin ulkomaahan. Paikkaa en ole vielä keksinyt, mutta eiköhän tuo löydy kun tökkää sormensa karttapalloon silmät sidottuna!
Jonnekin Espanjaan tai Portugaliin ehkä….

Mutta käykääpä kurkkaamassa “kuvaboxi.fi” osoitteessa uusia kuvia joita sinne laitoin. Ei ne kummosia ole, mutta jotain kuitenkin.
Laitan taas lisää jahka jaksan.

Rakkaus on kuin peräsuoleen työnnetty terävä esine. Se saattaa sattua….

-Nauri

Närästystä ja hienoja laivoja!

Kankkunen.
Eilen tein aamuvuoron Pub Petessä ja sen jälkeen lähdin humaltumaan, ja hyvin sen hoidinkin. Hankin mukaani myös Minnan, joka kiitos Luojan pakoitti minut ajoissa kotiin nukkumaan.l Kiitos kulta!
Nyt sitten kärvistelen töissä ja ahmin jäätelöä. Olen nimittäin vuosien empiiristen tutkimusten tuloksena huomannut että kyseinen eines auttaa pahimpaan krapulaan!
Ehkä siksi olen niin pullea? Jos aina kun minulla on itse aiheutettu huono työkunto ahmin litra tolkulla jäätelöä, ei totisesti ole ihme että paisun koko ajan kuin pullataikina! Meinaan kun se kankkunen tulee aikas useasti…..

Kävin keskiviikkona ihmettelemässä Kauppatorin reunalle parkkeerattua Ruotsin ylpeyttä, Göteborg-laivaa. Kyllä olikin hieno! Alukseen oli vain sen verran pitkä jono etten jaksanut odotella ja tyydyin katselemaan sitälaiturilta käsin.
Tuollaisella aluksella kun pääsisi seilaamaan seitsemää merta….

Isäni oli nuoruudessaan merimies, monien muiden ammattien ohella. Lapsuudestani muistan kuinka isäni vihasi merillä ottamiaan tatuointeja; Rinnassa oli iso Suomen Joutsen ja vasemmassa hauiksessa ankkuri. Oikeaa hausita koristi palmuun nojaileva alaston ukulelea soittava neito. Tietenkin…
Isäni ohjeisti meitä lapsia monia kertoja olemaan ottamatta tatuointeja, ja siitä saattaakin johtua kammoksuva suhtautumiseni kyseiseen ihon maalaamiseen.

Samalla Kauppatorin reissulla ostin sitten puutarhaani ruukun täydeltä minttua kun omani ei oikein hellästä hoivasta huolimatta tahdo itää. Ostin myös pensastomaatin. Kun kävin Stockmannilla huomasin että samaiset tomaatit joista pulitin torin viehkolle myyjätytölle 2.50e maksoivat tuossa eliitin suosimassa ostoshelvetissä 12.50e! Pitäkää rehunne, perkeleet! Päätin etten konsanaan kyseiseen puljuun jalallani astu!

Viikolla kävin myös mielipidetutkimuksessa joka käsitteli vatsahappovaivoja eli närästystä. Tunnettuna kulinaristina ja kylän kovimpana puliukkona olen siitäkin vaivasta vuosien saatossa kärsinyt, joten olin ihan okea kaveri haastateltavaksi.
Siinä me tunnin verran istuskelimme pöydän ääresswä Domino-keksejä popsien ja masuvaivoista keskustellen.
Palkkioksi sain sitten 40 euron lahjakortin. STOCKMANNILLE!
Jouduin siis pyörtämään pyhät sanani ja rientämään Stokkalle lahjakorteilla retostelemaan!
Ostin puutarhaosastolta muutaman ruukun ja sen jälkeen juoksu jalkaa herkkuosastolle!
Ostin ison jyväbroilerin ja läjän tuoreita valkosipulimakkaroita sekä herkullista leipää ja juustoja. Njam njam!
Kotona sitten tein armaalleni ja elämäni valolle chilibroileria uunissa ja seuraavana päivänä paellaa; broiskun jämiä, makkaroita, paprikaa, sipulia, riisiä ja runsaasti mausteita. Että oli masu täynnä!!!

Torstaina sitten olimme Jarmon residenssissä kuvaamassa Jarmon ja Heikin kanssa demoa erääseen projektiin, mutta homma meni vähän pyllylleen. Päätimmekin että teemme sen uudestaan tulevalla viikolla. Kyseessä oli ensimmäinen kuvauspäivä ja harjoituksen puute sekä kiireinen aikataulu kostautuivat huonona jälkenä. No, ensi kerralla paremmin, ellei jopa täydellisesti!

Nyt sitten vastaukset edellisessä blogissani esittämiini kysymyksiin. Montako olisit tiennyt?

1.Mikä oli Repe Helismaan sukunimi vuoteen 1934 saakka?
Helenius

2.Missä seurassa Sakari Mattila pelaa jalkapalloa?
HJK:ssa, Helsingin Jalkapalloklubissa

3.Millä nimellä kahviherne paremmin tunnetaan?
Kikherne

4.Mitä mitataan sirontamittarilla?
Näkyvyyttä

5. Missä maassa biljardipeli on keksitty?
Italiassa 1500-luvulla ( Tosin Ranska on toisten tietolähteitten mukaan oikea vastaus. Mene ja tiedä sitten )

6. Mikä juutalaisilla on posek?
Posek on juutalaista lakia tulkitseva rabbi. Posek voi olla tuomarina juutalaisessa oikeusistuimessa .

7. Minkä nimisessä kahvilassa Frendit-sarjan kaverukset tapaavat istuskella?
Central Perk
8. Kuka kirjoitti sadun Pieni Tulitikkutyttö?
H.C.Andersen

9. Missä klassikkoteoksessa kohtalokkaana naisena on Lady de Winter?
Kolmessa Muskettisoturissa

10. Kuinka monta vesiestettä on 3000 metrin estejuoksussa?
Seitsemän. Yhteensä esteitä on 35 kpl.

1. Missä sijaitsee Pelson vankila?
Vaalassa

2. Miten kalastukseen liittyy puikkari?
Verkko niputetaan puikkariin, eli siis kalastusväline

3. Kuka kirjoitti nimimerkillä Känä?
Urho Kaleva Kekkonen

4. Kenen kirja on Jäätynyt enkeli?
Reijo Mäen

5. Minkä niminen on Kersantti Ärjylän koira?
Otto

6. Kuka on Christer Fuglesang?
Ruotsalainen astronautti

7. Mitkä kaksi vesialuetta Merenkurkku erottaa toisistaan?
Selkämeren ja Perämeren. Nämä kaikki ovat osa Pohjanlahtea, mikä on osa Itämerta.

8. Missä Lakeuden Risti-kirkko sijaitsee?
Seinäjoella

9. Ketkä järjestävät Suviseurat?
Vanhoillislestadiolaiset

10. Mikä om appaloosa?
Hevosrotu

1. Mikä eläin on latinaksi Bubo bubo?
Huuhkaja

2.Mikä oli Odysseuksen vaimon nimi?
Penelope

3.Mikä on yleisin pöllölintumme?
Hiiripöllö

4.Mitä heimoa edusti intiaanipäällikkö Istuva Härkä?
Sioux-heimoa

5.Missä kaupungissa Lenin ja Stalin ensimmäisen kerran tapasivat toisensa?
Tampereella

6.Mikä on kokilli?
Valussa käytettävä valumuotti

7.Missä on Ipaneman uimaranta?
Rio de Janeirossa

8.Mitä sairautta kutsuttiin aikoinaan ”punaiseksi koiraksi”?
Vihurirokkoa

9.Missä kaupungissa on kuuluisa nähtävyys ”espanjalaiset portaat”?
Roomassa

10.Minkä maalainen on keihäänheittäjä Jarrod Bannister?
Australialainen

Rakkaus on kuijn mummon kutemat villasukat; Lämmittävät ja antavat turvaa kun syksy saa

Teimme Tarzanin kanssa muuten synttärikortin Australiaan muuttaneelle ystävällemme! Käy ihastelemassa alla olevassa linkissä. Kuvaus ja laikkaus ovat Heikin käsialaa!

http://www.youtube.com/watch?v=WymIqokz18g

Ja kannattaa aika ajoin käydä kurkistamassa kuvaboxi.fi osoitteessa minun kuviani. Lisäilen sinne kansioita aina kun vaan jaksan ja ehdin. Ja hakusanaksi “nauri”. Tietenkin! Sano Nauri kun haluat hyvää!

Ja tänään ( sunnuntaina 15.6 ) siis ravintola Kantiksessa Suuri Tietovisa-show! Klo 14 räjähtää! Kesän viimeinen visa ennen kesätaukoa! Tule ja koe ennen näkemätön spektaakkeli! Ruoholahdenkadulla jyrisee!

-Nauri

Väkivaltaa ja punaisia paprikoita!

“Punertaa marjat paprikan, kuin verta niissä ois….”
Vihdoinkin kasvimaani ylpeys, paprikapensas on alkanut näyttää kykynsä ja pian saan poimia makoisia punaisia paprioita! Punertuminen alkoi hitaasti kahden paprikan juuresta leviten sittten kulovalkean tavoin peittämään koko marjan! Väri on vielä tumman viininpunainen, mutta pian sen pitäisi muuttua jokaisen tuntemaksi kirkkaan punaiseksi, ja voi sitä paprikasalaatin mässäilyä!

Siirsin viime viikolla kasvini parvekkeelle, ja hyvin ne ovat siellä elelleet. Paitsi yksi; Pinaattini taisi loukkaantua siirrosta ja teki itsemurhan. Hän oli alun alkaenkin kovin kitukasvuinen, mutta ulkomaailmaan siirtymisen shokki oli kuolettava. R.I.P.
Ja se perhanan minttu ei vain tahdo itää! Olen sitä hellinyt, kastellut, lannoittanut ja mukavia jutellut mutta mikään ei auta. Aivan nuppineulanpään kokoisia ituja siellä möllöttää mutta kasvua ei vain tapahdu. Ja minä kun olin ajatellut tehdä kesällä kullalleni kaikkia minttudrinkkejä patiollamme nautittavaksi….
Voi itku!

Mutta muuten kyllä patiollamme kovasti viihdytään. Tupakointimme tapahtuu siellä, ja niin myös grilliherkkujen ahmiminen. Eilenkin juuri grillailtiin munakoisoa ja possunlihaa, ja hyvää oli. Paitsi päätin etten osta valmiiksi marinoitua lihaa enää koskaan! Kaikki maistuvat aina samalta riippumatta onko kyseessä kana, sika tai pihvihärkä! Onko jossain marinadi-mafia joka päättää ettei suomalaisen sovi syödä kuin yhdeltä ja samalta maistuvaa läskiä? Kirous ja kuolema!
Mutta kuten sanottu parveke on loistava keksinö jonka kehittäjälle pitäisi järjestää postuumisti nobelin palkinto. Ihan mikä nobelin palkinto tahansa…
Aurinkoisina päivinä on vain mukava siellä istuskella ja ohikulkevien tyttöjen hameenhelmojen heilahtelua seurata. Kyllä kesä vaan on ihanaa aikaa!

Jotkut paukapäät ne vain eivät osaa kesästäkään nauttia. Eilen sunnuntaina oli Kaivopuistossa konsertti jonka jälkimainingeissa käytiin poliisien kimppuun ja muutenkin mekkaloitiin typerästi.
Mikä perkele teitä oikein vaivaa?
Teinhän minäkin nuoruuden hurmassa ja tyttöjen suosiota kalastaessani kaiken maailman älyttömyyksiä, mutten koskaan kuitenkaan virkavallan kimppuun käynyt tahi väkivaltaiseksi heittäytynyt!
Jostain tuntemattomasta syystä nuori mies ajattelee että käyttäytymällä mahdollisimman kusipäisesti ja viattomia ihmisiä päähän nyrkillä lyömällä hän saavuttaa suuren glorian ja nousee Jumalaksi Jumalan paikalle! Pienissä aivosoluissaan hän kuvittelee että kaikki tytöt ovat niin saatanan ääliöitä että he rakastuvat aina siihen kaikkein tyhmimpään kaveriin. Tosin sellaisiakin neitoja olen saanut tuntea, ja he ovat saaneet tuntea näiden imbesillien nyrkit….
Olen asiaa paljon miettinyt ja olen tullut siihen johtopäätökseen että väkivaltaa käyttävät piruparat ovat vanhempiensa hyljeksimiä kovia kokeneita ressukoita jotka hakevat hyväksyntää sillä ainoalla tavalla jonka osaavat-väkivallalla.
He toivovat hyväksyntää muilta itsensä kaltaisilta pösilöiltä ja toivovat naisten ihastuvan kovaan imagoonsa. Ikävä kyllä tälläiset homo sapiens-lajin edustajat miellyttävät joitakin naisukupuolen edustajia, ja kierre on syntynyt; Kun yksi tällainen aivonsa narikkaan jättänyt pelkuriraukka saa kylän näteimmän tytön kaikki muutkin aivokapasiteetiltaan vähävaraiset alkavat käyttäytyä samalla tavoin.
Ja samaa väkivallan oikeutusta toitottavat elokuvien lihaskimput Hollywoodin povipommit kainalossaan.
Voi nenä!
Yhteenvetona sanottakoon seuraavaa: Sodat ja muu kamala väkivalta juontaa juurensa miehen kaipuusta naisen lämpimään syliin!

Ja sitten jotain aivan muuta:
Olin lauantaina taas vetämässä yhden työvuoron Pub Petessä, ja kivaa oli. Tosin minua hieman pelotti koko vuoroni ajan sillä tiesin että Etu-Töölön Urhoilla ( Pubin puulaaki-urheilujoukkue ) oli muutaman sadan metrin päässä jokavuotiset bakkanaalit, ETU:n Olympiadit! Kyseessä on “urheilutapahtuma” jossa lajeina on kaljapullon korkin heittoa ja lypsyjakkaran viskontaa sekä kaikkea muuta kummallista.
Mutta pääosassa näissä kinkereissä kuitenkin on alkoholin nauttiminen, ja esimerkiksi viime vuonna tuloksena oli katkenneita kylkiluita seka kaikenmoisia naarmuja ja ruhjeita!
Ja nämä olisivat sitten tulossa tapahtumasta työpaikalleni….
Kiitos kuitenkin heille siitä että he tekivät entreensä vasta minun vuoroni päätyttyä, joten minun päiväni meni makoisasti vanhoja muistellen ja asiakkaita viihdyttäen.
Mutta iltavuorolaista säälin……

Eilen oli sitten Kantiksessa Ruoholahdenkadulla kesän toiseksi viimeinen tietovisa ennen kesätaukoa, eli 15.6 vedetään viimeinen visa ja eniten touko-kesäkuussa pisteitä kerännyt joukkue ruhtinaallisesti palkitaan. Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua….
Eilen, kuten niin monasti aiemminkin, voiton vei H2O-joukkue. Miten muutama heppu voi tietää niin paljon? No, kyllä heillekin vielä voittaja löytyy…

Pub Peten tietovisoistaham me olemme pitäneet nyt Jarmon kanssa taukoa, ja saa nähdä milloin palaamme.
Etu-Töölön Urhojen kanssa olimme sopineet että he vetävät visoja tauon aikana, mutta ainakaan eilen ei kukaan tuntunut tietävän kuka tiistain visan vetää.
Hieman ryhtiä siihen touhuun, tytöt ja pojat!

Tänään ajattelin mennä katsastamaan ruotsalaisen Götheborg-laivan. Eilen piti mennä sitä vastaan Etelä-Satamaan, mutta olin niin kovin väsynyt. Tänään sinne pääsee kiertokäynnille ja ilo maksaa vain 5e! Sinne siis!

Samperi kun ottaa pannuun kun en ole nörtti! Haluaisin siirtää kaikki valokuvani turvaan CD-levyille, mutta kun en vaan osaa. Tulkaa nyt joku perhana vieköön auttamaan!

Tässähän sitä taas olikin.
Palatkaamme pian asiaan!

Rakkauden arvon ymmärtää vasta menetettyään sen….

Laitanpa tuohon blogin hännille kysymykset joilla rääkkäsin sunnuntaina Kantiksen tietoniekkoja. Kokeilkaapa montako te saatte oikein.
Eikä sitten huijata….

-Nauri

1.Mikä oli Repe Helismaan sukunimi vuoteen 1934 saakka?

2.Missä seurassa Sakari Mattila pelaa jalkapalloa?

3.Millä nimellä kahviherne paremmin tunnetaan?

4.Mitä mitataan sirontamittarilla?

5. Missä maassa biljardipeli on keksitty?

6.Mikä juutalaisilla on posek?

7. Minkä nimisessä kahvilassa Frendit-sarjan kaverukset tapaavat istuskella?

8. Kuka kirjoitti sadun Pieni Tulitikkutyttö?

9. Missä klassikkoteoksessa kohtalokkaana naisena on Lady de Winter?

10. Kuinka monta vesiestettä on 3000 metrin estejuoksussa ( Siis montako kertaa juoksija ylittää em.esteen )?

1. Missä sijaitsee Pelson vankila?

2. Miten kalastukseen liittyy puikkari?

3. Kuka kirjoitti nimimerkillä Känä?

4. Kenen kirja on Jäätynyt enkeli?

5. Minkä niminen on Kersantti Ärjylän koira?

6. Kuka on Christer Fuglesang?

7. Mitkä kaksi vesialuetta Merenkurkku erottaa toisistaan?

8. Missä Lakeuden Risti-kirkko sijaitsee?

9. Ketkä järjestävät Suviseurat?

10. Mikä om appaloosa?

1. Mikä eläin on latinaksi Bubo bubo?

2.Mikä oli Odysseuksen vaimon nimi?

3.Mikä on yleisin pöllölintumme?

4.Mitä heimoa edusti intiaanipäällikkö Istuva Härkä?

5.Missä kaupungissa Lenin ja Stalin ensimmäisen kerran tapasivat toisensa?

6.Mikä on kokilli?

7.Missä on Ipaneman uimaranta?

8.Mitä sairautta kutsuttiin aikoinaan ”punaiseksi koiraksi”?

9.Missä kaupungissa on kuuluisa nähtävyys ”espanjalaiset portaat”?

10.Minkä maalainen on keihäänheittäjä Jarrod Bannister?

Nettilehtiä, pussailua ja kaalipataa!

Täällä taas!
Kuten aiemmin kerroinkin niin Minna saapui takaisin kaukaa Raumasta ja toi tuliaisiakin. Kuten hyviin tapoihin kuuluukin!
Sain pontikkasinappia, anopin tekemää herkullista mustaherukkamehua sekä hienon lisän plantaasilleni; Variksenpelättimen! Pelätin on miniatyyrikokoinen kopio noista Rauman pelloilla pönöttävistä karkottimista, ja nyt se sitten pitääkin varikset ja muun rupusakin poissa minun paprikani kimpusta! Jos vain osaan niin lisään kuvan siitä tänne, ja jos ei muuten onnistu niin laitan taas huomenna kuvaboxi.fi-osoitteeseen uusia kuvia ja siellä voitte tätäkin ihastella!

Netistä puheen ollen voisin kehoittaa teitä menemään osoitteeseen http://www.youtube.com/watch?v=4IzskOc7oV0
jossa on tarjolla Heikin tekemä traileri hänen tulevasta action-pläjäyksestään. Olenhan siellä minäkin….

Maanantaina minut oli monien muiden mukana kutsuttu Uusi Suomi.fi-nettilehden lukijatilaisuuteen. Luonnollisesti myöhästyn ilmoitetusta ajankohdasta koska HKL ei ollut viitsinyt ilmoittaa minulle reittiensä mutoksista!Olin pyytänyt työtoveriani Jannea saapumaan päästämään minut hieman aikaisemmin jotta voisin tehdä näkyvän entreen ovien auetessa, ja hänhän teki työtä käskettyä!
Mutta eipä tuo paljon auttanut kun odottelin bussia 25 minuuttia Kaisaniemen pysäkillä!
Lopulta pysäytin erään ohikulkevan onnikan ja tivasin tiukalla äänellä kuskilta onko mahdollista että bussin myöhästyminen johtuu liikenneonnettomuudesta vai onko terrorismiaalto jo yltänyt raukoille rajoillemme saakka ja kulkuneuvoni makaa jossain savuavana kasana metallia ja ihmisruumiin osia.
Ei toki vaan bussit kiersivät nykyään Kaisaniemen puiston toista kautta.
Kiitos HKL.
Olisikohan minulla mahdollisuus vaatia jotain korvauksia kun minulta jäi tilaisuuden alku näkemättä ja ekat tervetuliasimaljat juomatta….?

Joka tapauksessa pääsin vihdoin perille Kaapelitehtaalle. Ovien edessä parveili suunnaton joukko iltapukuisia kauniita neitoja ja smokeissaan keikaroivia miekkosia. Valokuvaajien salamavalot välähtelivät ja TV-kamerat surisivat ja minua alkoi pelottaa. Olinko pukeutunut liian arkisesti? Miksei Niko ollut kertonut pukeutumiskoodista? Pitäisikö painua kiireen vilkkaa pakoon?
Onneksi tapasin kaverini Vesan joka kertoi että kyseessä oli Urheilugaala jossa palkittaisiin Vuoden Urheilija ja muita elämänsä urheilun alttarille uhranneita. Uuden Suomen tilaisuus oli ihan muissa tiloissa.
Huh huh.

Painuin siis oikeaan paikkaan jossa US:n päätoimittaja Markku Huusko parhaillaan lopetteli puhettaan. Hänen jälkeensä olikin Nikon vuoro joka sitten horisi jotain jostain kurjista ja taloiuspoliitiikasta…
En ymmärtänyt sanaakaan joten katselin vain ympärilleni. Bongasin paikalta muutamia julkisuudesta tuttuja hahmoja kuten Osmo Soininvaaran ja erään kustantamon omistajan joka käräjöi taannoin pääministerimme kanssa. Ollihan siellä Lilli Earlkin ( os.Suomalainen ) ja monia muita. Ja tietenkin minä!

Kun puheet oli pidetty syöksyimme tarjoiluiden kimppuun; Pöydät notkuivat mansikoista ja erilaisista viineistä, eikä leipätikkujakaan ollut unohdettu. Itse keskityin lähinnä punaviinin nauttimiseen.
Kesken kolmannen lasillisen minua lähestyi neitonen joka esitteli itsensä Pirpanaksi, ja kertoi lukevansa blogiani.
Olin äimän käkenä!
Lukeeko tätä tuherrusta tosiaan joku muukin kuin kaverini? Ja että minut oikein tunnistetaan kuin Johnny Depp konsanaan?
Hän kertoi seuranneensa blogiani ja satunnaisia TV-esiintymisiäni suurella mielenkiinnolla sekä käyneensä kuvaboxissa kuviani katsomassa. Sehän on mukavaa! Oli todella mukava tavata ensimmäinen blogini lukija jota en tunne vanhastaan.
Kiitos että pelastit päiväni, Pirpana!

Tilaisuuden jälkeen siirsin itseni ihmiskuljettimella ravintola Laiskaan Karhuun jossa minulla oli palaveri Jarmon ja Heikin kanssa. Pääsimme joltiseenkin yhteisymmärrykseen ja palaverin tulokset toivottavasti ovat pian kaiken kansan nähtävissä. Informoin sitten lisää jos näin käy! Paikalle saapui myös Niko jonka kanssa sitten nautimme muutaman lasillisen ja sitten olikin aika painua kotiin sillä huomenna olisi työpäivä.
Kotona Minnan kanssa pussailtiin ja toisiamme rakastettiin. On hän vaan ihana…

Tiistaina ei paljon muuta tapahtunut kuin työntekoa ja rakastamista, ja tietenkin se että sydämeni valittu teki loisteliasta kaalipataa! Vaikka yleensä se olen minä joka meillä keittiötä hallitsee, niin nyt Minna näytti että kyllä kykyjä löytyy kummaltakin! Että oli herkkua! Söin kaksi annosta ja otin sitä vielä seuraavana päivänä evääksikin töihin! Njam!
Ja kävihän minua työpaikalla moikkaamassa vanha kaverini Pelle ( os.Risto ) nuoren ystävänsä leevin kanssa. Siinä vasta parivaljakko! Heidän käyntinsä piristi kummasti päivääni! Kiitos!

Kuten olen kertonutkin, niin olen ryhtynyt urheilijanuorukaiseksi. Kävelen aina työmatkat takaisin kotiin. Töihin menen yleisillä koska muuten pitäisi herätä niin pirun aikaisin eikä työpaikallani ole suihkumahdollisuutta. Me ylipainoiset nimittäin hikoilemme aikas paljon…
Eilenkin taas kävelin ja perinteisesti pysähdyin White Ladyn terassille tuppilliselle light colaa sitruunalla ja jäillä ryyditettynä. Olimme sopineet sinne tapaamisen vanhan ystäväni Hellun kanssa, ja pianhan hän jo saapuikin seuraani.
Hän täytti viime viikolla vuosia ja nyt oli lahjan luovutuksen vuoro. Olin hänelle eräästä antikvaarisesta kirjakaupasta ostanut kiinalaisen Tintti-albumin koska tiesin että hän on kovasti mieltynyt kyseiseen sarjakuvahahmoon, ja kyllä hän olikin tyytyväinen. Varmaan mukava lisä hänen kokoelmiinsa…
Limpparin jälkeen talsin kotio, koska minulla oli tehtävä! Laitoin vihdoin puutarhani parvekkeelle!
Täytyy tunnustaa että minua hiukan hirvittää kuinka nuo pikku ressukat siellä oikein pärjäävät, mutta asianmukaisella hoidolla luulen saavani runsaan ja maukkaan sadon. Toivottavasti

Tänään lähdenkin sitten Suurelle Meriseikkailulle! Ystäväni Fafa ja Ronnie aikovat näyttää minulle kauniin kaupunkimme mereltä käsin, ja ilmassa on Suuren Seikkailun tuntua!!
Saapa nähdä kuinka miesten käy! Enköhän taas sitten siitäkin raportoi näillä sivuilla…

( Päivitys edelliseen: Meriseikkailu peruuntui koska Ronnie lähti viemään isäänsä Hankoon ja Jony jonka piti myös tulla mukaan, joutui kokoukseen. Kiitti vaan. Siinä se nähdään kuinka suomenruotsalainen eliitti suomalaista työmiestä kusee silmään! Nyt alkoi kieli- ja luokkasota! Niin kerta! )

Eipä tässä muuta kuin lomia odotellaan. Tasan kahden kuukauden päästä istumme Minnan kanssa käsikkäin Santorinin hoitellimme parvekkeella ja katsomme kimmeltävälle merelle. On vain se hetki ja rakkautemme…

Rakstuminen on kuin mäkihyppy silmät sidottuna: Koskaan ei tiedä milloin rysähtää!

-Nauri

Kesäleskeyden päättyminen!!!

Kesäleskeyteni päättyi eilen Minnan saapumiseen, ja se taisi pelastaa henkeni!
Olin viime keskiviikosta lähtien mennyt kylillä siihen malliin että kaikki rahat ja kunto on taas kerran juotu sekä syöpötelty! Varsinkin jatkuva syöpöttely on tehnyt olon niin raskaaksi että taitaa taas alkaa pinaattikeittokuuri….

Ottakaa neuvosta vaari, ja välttäkää tällaista elämää;

Ensin keksiviikkona menin suoraan töistä Bar 99:n Mannerheimintielle ja sieltä vielä paikalliseeni Oivaan, jota tosin kehoitan kaikkia itseään kunnioittavia ihmisiä välttämään. Aikas kamala paikka!

Torstaina sitten näyttelin loistavasti työpaikallani eikä kukaan huomannut kankkustani, tai ei ne ainakaan mitään sanonut.
Suoraan töistä painuin Heikin, Töölöläisen lapsineron kämpille elokuvaa tekemään.
Kyseessä on Heikin tuotantoyhtiö Shit Fiction Productionin uusin tuotanto nimeltään Shockin Day. Miekkoset halusivat minut mukaan leffaansa ilmeisesti siitä syystä että olen niin pirun hyvä! Ja tokihan minä suostuin!

Roolihahmoni Tauno Asikainen tulee kohtauksessa hakemaan epäiltyä kuulusteluihin, mutta kaikki ei menekään aivan suunnitelmien mukaisesti….
Oletan että teos on katsottavissa tuota pikaa netissä, ja laitankin tänne heti linkin kunhan sen Heikiltä saan!

Kuvaussession jälkeen tietenkin baariin, ja silloin kunnioitin läsnäolollani Laiskaa Karhua Mechelininkadulla. Ei ehkä olisi pitänyt…

Perjantain herätessäni suurta hämmennystä herätti se miten pesukarhu oli päässyt paskantamaan suuhuni minun huomaamattani! Oloani ei lainkaan parantanut se että oli Hellun syntymäpäivät ja olin lupautunut hänen kanssaan lounaalle!
Ennen lounasta painuin Bar 99:n parantamaan oloani. Pian Hellu soittikin ja perui treffimme.
Ja siitähän se taas lähtikin…
Bar 99: barimikko on vanha tuttunu Liina, ja hänen kanssaan päivä menikin iloisesti rupatellessa. Liina kertoi myös lukeneensa tätä blogia ja huomanneensa ettei elämässäni ole muuta kuin työ ja tietokilpailut sekä Minna.
No nyt täällä on asiaa Liinastakin ja liiallisesta alkoholinkäytöstä!!!

Iltapäivällä oli pakko ottaa päiväunet kun tiesin Ollipekan saapuvan kämpilleni polkupyörääni korjaamaan, ja hieman viiden jälkeen hän jo saapuikin.
Ollipekka korjasi pyörää ja minä väsäsin ruokaa; Yrttivihanneksia uunissa ja broilerinkoipia grillissä! Njam! Tuntui maistuvan kaverillekin, mutta kun hän on niin flegmaattinen ettei hänestä parhaalla yritykselläkään saa ulos mitään konkreettista arviota mistään!
No höh!
Kun fillari oli korjattu ja ruoat ahmittu muistin että olisi vielä jotain missä OP voisi auttaa; Tietokoneeni! Tommi oli käynyt muutama viikko aiemmin säätelemässä konettani, enkä sen jälkeen ollut saanut siitä ulos äänen pihaustakaan!
OP hääräsi tietsikan kimpussa hetkisen ja johan alkoi taas kuulua! Kyllä nyt kelpaa katsella You Tubesta omia elokuvia ( Hakusana “naurithegreat” ).
Ystäväni Ollipekka myös neuvoi minua kuinka saan siirretty digikuviani CD;lle, ja siirsimmekin esimerkin omaisesti minun ja rakkaani matkakuvat levylle. Nyt ne sitten ovat turvassa! Kiva!
OP:n poistuttua koetin jatkaa projektia siirtämällä muitakin kuvia turvaan levylle.
Ei sitten onnistunut se lainkaan….
Olisi jälleen pitänyt uskoa ystävääni Mattia joka monta monituista kertaa on kehoittanut minua AINA kirjoittamaan ylös tarkat ohjeet kun joku näyttää minulle jonkun tietokoneeseen liittyvän jutun. Mutta kun on se laiskuus. Ja tyhmyys.
Ilmoitinkin OP:lle että soitan hänelle joku ilta kun istun koneen ääressä, ja hän saa neuvoa kohta kohdalta miten hommassa edetään.

Tästä kaikesta hermostuneena ryntäsin Frendiin joka sijaitsee lähellä kotiamme, ja katsoin aiheelliseksi juoda itseni tukkihumalaan.
Pirun hyvä idea….
Loppuillasta istuin sohvallamme ja koetin tiirailla televisiota siitä mitään ymmärtämättä. Äkkiä puhelin soi ja nappasin sen kouraani toivoen että soittaja olisi armaani ja omenamunkkiseni Minna, mutta toivo oli turha. Luurin toisessa päässä oli ystäväni Anna joka on muuttanut miehensä Martin kanssa jonnekin maalle. Nyt sitten olisi tarkoitus saapua Isolle Kirkolle viikonloppuna, ja tottakai kavereita pitäisi tavata. Hän kutsui minut ravintola Ilvekseen seuraavaksi illaksi, ja tokihan minä suostuin. Kyllähän se viuna aina maistuu….

Kun lauantaiaamu koitti, olin aivan varma että nyt kyllä kuolo korjaisi pois! Sitä hikoilua ja oksentelun määrää!
Makasin koko päivän vuoteessa aina välillä vessassa juosten. Koetin lukea ja katsella telkkaria, mutta mikään ei tuntunut hyvältä.
Iltapäivällä Matti soitti ja pyyteli terassille, mutta kieltäydyin jyrkästi; En enää koskaan joisi viinaa!
Siinä se päivä meni lekotellessa ja mustikkakeittoa juoden. Kaikki tuntui olevan hyvin kunnes puhelimeni piippasi. Olin saanut tekstiviestin Annalta jossa hän kyseli missä oikein viivyin kun kaikki muutkin olivat jo tulleet.
Voi elämän kevät! Minunan piti mennä Ilvekseen!
Ei siis muuta kuin vaatteet päälle ja keskikaupungin neonvalojen loisteeseen. Ilveksessä kohtasin Annan ja Martin lisäksi Partin, Annen sekä Tuukan. Tuukka joutui ikäväkseni samoin tein poistumaan, mutta hänet korvasi varsinainen Dynamic Duo; Olli ja Jarmo!
Nämä kaksi sankaria olivat nauttineet virvokkeita koko päivän rannassa tyttöjä tiiraillen, ja nyt oli kunto sen mukainen.
Repekin viehkoine vaimoineen saapui paikalle, ja pian tunsinkin kuin aikakone olisi vienyt meidät kauas 80-luvulle ja Backstage-baariin! Juuri samanlaisessa sekalaisessa sakissa olimme kiistelleet bändien ja elokuvien paremmuudesta ( “Kiss on paljon parempi kuin Slade!” ), kertoneet kaskuja ja purkaneet sydäntämme.
Nastaa!
Ainoana ongelmana oli se että olin edelleen suhteellisen huonovointinen ja purin huonon oloni humalaiseen Olliin joka ei ollut tehnyt muuta pahaa kuin ollut Olli!
Anteeksi Olli ja muut…..
Minun oli pakko lopettaa ilta lyhyeen, ja mikäli oikein ystävieni ilmeitä tulkitsin kukaan ei pannut pahakseen. Olin taas ollut tyhmä, ja saan siitä kiittää pohjatonta janoani!

Sunnuntaina oli Kantiksen tietovisa, ja paikalle oli raahautunut jopa 15 joukkuetta mikä ilahdutti minua suuresti!
Visa meni hyvin ja voiton jakoi kaksi joukkuetta 20 pisteellä, eli Eija & Lapset sekä Popparit. Onnitteluni!

Visan jälkeen meninkin Laiskaan Karhuun jossa minulla oli tapaaminen Heikin kanssa. Tarkoituksemme oli tehdä ystävällemme DVD-synttärikortti!
Gavin muutti joitain vuosia sitten Australian Brisbaneen, emmekä ymmärrettävästi ole nähneet.
Hänellä on 15.6 40-vuotispäivät, joten pakkohan sitä oli jotain keksiä!
Paikalle saapui Gavinin suomessa tapaamia ystäviä muutama; Tarzan, Jyri ja skotlantilainen Dave.
Tällä ryhmällä, ja Heikin suosiollisella avustuksella, teimme lyhytelokuvan irkkuystävämme iloksi. Toivottavasti iloksi…
Saapa nähdä millaisen Heikki siitä leikkaa. Koetin selittää hänelle mitä haemme ja uskonkin hänen tajunneen kupletin juonen. Eiköhän tuo digi-velho saa taidetta aikaan!

Kuvausten jälkeen kipitinkin suorinta tietä kotiin sillä rakkaani oli palannut kaukaa Rauman maalta!
Oli ihanaa kohdata jälleen oma kulta, ja voi sitä pussailun määrää!
Vannotinkin ettei hän enää ikinä jätä minua noin moneksi päiväksi yksin, sillä sisuskaluni ei moista enää kestäisi!
Hän lupasi…

Ja sananen puutarhastani:
Paprikat ovat edelleen vihreitä, mutta mikä hauskinta myös toinen paprikapensaani tunkee hedelmää!
Sieltä ponnistaa kaksi paprikaa, ja saapi nähdä kauanko niiden värin muuttuminen vie.
Basilikani on jo niin isoa että käytin sitä maustaessani yrttiperunoita, ja aamiasileivän tomaatinkin päälle sitä pilkoin.
Njam!
En vieläkään uskalla siirtää niitä parvekkeelle palellluttamisen pelossa. Mutta hyvinhän nuo tuossa keittiön pöydälläkin viihtyvät, ja kohta on aika sadonkorjuujuhlien!
Kun vain saisi niitä tukiaisia…

Rakkautta ei kannata juoda kurkusta alas….

-Nauri