Robin Hoodin paluu!

Kyllä se Pelle jaksaa….
Tämä minun ystäväni josta olen aiemminkin kertonut, Pelle nimeltään, kävi juuri minua tervehtimässä työmaallani.
Syy vierailuun oli se tavallinen: Hän oli päättänyt ryhtyä Robin Hoodiksi.

Pelle on tänä kesänä maalla ollessaan itselleen jousipyssyn tehnyt, mutta itse tehdyt nuolet eivät hänen mielestään kanna tarpeeksi pitkälle ja tuhovoimassakin on toivomisen varaa. Niinpä oli täysin loogista että hän netistä etsi liikkeen josta hänelle myytiin viiden euron kappalehintaan veitsenteräviä nuolia! Tuo liike sattuu sijaitsemaan lähellä työpaikkaani, joten luonnollisesti hänen oli tultava moisia tappovälineitä minulle esittelemään.

Siinä oli kanta-asiakkailla mennä oluet väärään kurkkuun kun tuo mohikaanihiuksinen aivonsa keskioluella tuhonnut ikiteini heilui nuolinipun kanssa pitkin baaria sekavia horisten!
Kiva kun kaverit käy kylässä!
Nyt siis suosittelen kaikille sitä Tarzanin kommentissaan kehumaa tonttulakkia päähän jos satutte lomailemaan Jyväskylän suunnalla. Ette varmasti halua kohdata tuota Kallion Wilhelm Tellia ollessanne vaikkapa marjametsällä!

Minusta on tulossa kiukkuinen keski-ikäinen mies. Monien mielestä olen sitä toki jo ollutkin, mutta nyt alan huomata sen itsekin.
Tänä aamuna olin matkalla töihin kympin ratikassa ja lueskelin siinä sitten Metro-lehteä. Vastapäätä minua istui arviolta kahdeksantoistavuotias neitonen kännykkä korvallaan. Hänellä tuntui olevan kovasti asiaa jollekin ystävälleen, ja ilmeisesti hän halusi jakaa tuon asian muidenkin kanssamatkustajien kanssa!

Kamalan kovalla nasaaliännellä kiljuttuna saimme kuulla kuinka hän oli eilen ollut Päivin ja Aten kanssa dokaamassa ja kuinka hän oli kadottanut lompakkonsa ja siinä samassa kaikki korttinsa.
Myöskin hänen siskonsa uusi poikakaveri tuli meille kaikille tutuiksi etu- ja sukunimeä myöten. Hesburgerin salaattikastikkeen reseptiä on kuulemma myös muutettu, ihan vain teille kaikille tiedoksi.
Tämän kaiken ja paljon muuta saimme kuulla siis saatanallisella volyymilla ja joka kolmannen sanan korvaavalla naisen sukupuolielintä kuvaavalla sanalla höystettynä.

Jaksoin moista ääliömäistä menoa vain muutaman minuutin kun minun oli pakko muuttaa paikkaani ihmiskuljettimessa. Koska aamun ratikka oli puolityhjillään, sain paikan kaukana em.neidosta. Tyytyväisenä istahdin peräpenkille huokaisten helpotuksesta. Tottakai tuon olion idioottimainen mölinä kuului sinnekin, mutta huomattavasti vaimeampana.

Mutta eipäs mennyt kuin pari minuuttia niin tuo tulevaisuuden toivo rantautui läheiselle penkille! Hänen huudostaan sain sen käsityksen että joku hänen ystävistään oli nousemassa samaan kuljettimeen parin pysäkin päästä! Ja totta helvetissä häntä pitää mennä takaoville vastaan koko ajan hänen kanssaan puhelimessa huutaen!

Ja sieltähän se toinenkin ääliöduon osapuolista kipusi ratikkaan, ja voi sitä riemua ja huutoa! Vaikut vain lensivät korvistani kun nuo kaksi älyn jättiläistä kohtasivat! Kiljuttiin suoraa huutoa ja hypittiin tasajalkaa! Eikä v-sanan käyttö unohtunut missään vaiheessa!
Olin niin onnellinen heidän puolestaan!!!!
Oikeasti olin ihan sekunneista kiinni etten nakannut kumpaakin pösilöä koko ratikasta pihalle, mutta onnekseni oma pysäkkini tuli kohdalle ja pääsin karkuun.
Ja tämä on toinen lähes identtinen kokemukseni lyhyen ajan sisällä!
Jälkiabortti pitäisi laillistaa!
Minne on kadonnut muiden ihmisten kunnioitus? Ja järki? Jos minä tiedän tapaavani ystäväni parin minuutin kuluttua, ei minulle tule mieleenikään soittaa hänelle ja höpistä sekavia luuriin. Sellaisia ehdin rupatella myöhemminkin.
Kyllä ennen oli kaikki paremmin! Ja nuorisokin osasi käyttäytyä! Ja vesikin oli kosteampaa!!!

Muistin juuri äsken että olen unohtanut kokonaan varautua metkalla mahdollisesti tapahtuviin sairastumisiin! Minulla on kihti, masuvaivoja ja Herra ties mitä leproja sekä luuvaloja.
Onneksi omalääkärini oli tilanteen tasalla ja lupasi minulle huomiseksi läjän reseptejä. Käynkin ne huomenna noutamassa ennen töihin menoa!
Ja taas on nappeja taskut puolillaan!
Eihän se nyt olisi kovin mukavaa jos äkkiä Santorinilla kihti rampauttaisi tai spitaali pudottaisi nenän! Voisi mennä loma pilalle.

Tänään on viimeinen päivä vakituisessa duunissani ennen lomaa, ja asiakkaat ovat minua muistaneet runsailla tipeillä ja jäätelötötteröillä. Kyllä paksun kelpaa!
Varmaan tulee olemaan kummallista kun ei joka aamu näekään samoja naamoja samoine kaskuineen ja sutkauksineen. Mutta eiköhän siihen totu välimeren aalloissa sukellellessaan….

Töiden jälkeen pitää käydä ostamassa jotkut paksupohjaiset jalkineet koska tiedän että Santorinin saarella korkeuserot ovat suuret ja vaeltaminen siellä tulee kysymään voimia ja kenkien kuntoa.
Samperi kun vain tietäisi mistä halvalla kengät saisi! Npo, eiköhän ne jostain löydy.

Toivottavasti lentomme sujuu paremmin kuin ystäväni Jarmon paluulento Amerikan maalta.
Koneessa oli ollut venäjää puhunut häirikkökaksikko lastensa kanssa, ja olihan siitä lehdissäkin isot jutut.
Olivat kuulemma kieltäytyneet lopettamasta kännykän käyttöä kehoituksista huolimatta ja huudoillaan sekä melskaamisellaan muita kovastikin häirinneet.
Ruumassa pitäisi tuollaisetn matkustaa.
Kyllä olisi maailma paljon parempi paikka elää jos minä saisin rajattoman vallan ja minut diktaattoriksi julistettaisiin!

Rakkaus on kuin Santorini, eli räjähtänyt tulivuori!

-Nauri

Kyyn kallo ja rokkia Wienissa!

Eihän tästä nyt sitten taas tule yhtään mitään!
Tas olin Minnalle äkäinen, ja täysin ilman syytä. Eikö joku nyt voisi tulla tekemään loput vuoroni ennen lomaa, eli ainoastaan kolme vuoroa. Olen niin loman tarpeessa että pelkään koko ajan pääni hajoavan kokonaan!

Kunhan olemme palanneet Santorinilta tänne kylmään Pohjolaan niin lupaan että vähennän työn tekoa radikaalisti. Eihän tästä mitään tule kun koko ajan vain ajattelen ikäviä ajatuksia ja seuraavaan työvuoroon menemistä. Ei ole elämää se!
Kunpa Minna vain jaksaisi minua vielä nämä pari päivää…

Eräs ystäväni kävi äsken minua työpaikallani moikkaamassa. Hän kertoi että hänen tämän kesän projektinaan on metsästää kykäärme, leikata siltä pää poikki ja panna se sitten muurahaiskekoon ja muutaman viikon kuluttua käydä sieltä kaluttu pääkallo hakemassa kirjahyllyään koristamaan.
Mitä olen tehnyt ansaitakseni tuollaisia ystäviä….

Jos olen ymmärtänyt oikein, niin kyykäärme on suojeltu otus jonka listiminen sotii lakia vastaan. Sanoinkin hänelle että ilmoitan hänet välittömästi virkavallalle mikäli saan tietooni hänen eläinrääkkäykseen syllistyneen! “Mistä tunnet sä ystävän….”

Käärmeistä puheen ollen; ystäväni ja rotaryveljeni Jarmo kertoi Amerikan reissullaan tavanneensa kalkkarokäärmeen jonka kanssa sitten tovin rupatellut ja kuvia ottanut. Oli kuulemma mennyt ihan käärmeen viereen ja ottanut lähikuvia.
Siihen mielenterveystyöhön ON saatava lisää rahaa!

Aamulla työpaikkani puhelin soi ja siellä sitten oli eräs kanta-asiakkaani. Hän oli tuttavineen rantautunut yöllä purjeveneellään jonkun saaren rantaan ryyppäämään. Aamulla olivat sitten kauhukseen huomanneet että viinakset olivat päässeet loppumaan! No, eihän hätä tämän näköinen ole. Puhelin kouraan ja Naurille soittamaan!
Olisivat ehdottomasti halunneet että lähetän heille lastin alkoholituotteita!
Koetin parhaani mukaan selittää ettei se nyt oikein ollut mahdollista kun lakikirjakin siitä jotain sanoo jos ravintolasta viinaksia ryhdytään ulos myymään.
Ei mennyt asia oikein jakeluun, ja sainkin kuulla olevani hyvinkin ikävä ihminen.
Hoh-hoijaa….

Löysin muuten netistä erään hauskan kirjoituksen. Siinä eräs baarimikko tilittää tuntojaan, ja kuinka tutulta ne kuulostavatkaan! Olen joutunut lähes sanatarkasti samanlaiseen tilanteeseen eräässä entisessä työpaikassani! Käykää lukemassa niin ehkä ymmärrätte minunkin työni raskauden paremmin.
Linkki sinne:
http://www.opelclubfinland.fi/forum/viewtopic.php?t=154955&sid=498a1caeb03b3a66a50f13266a0ed8b2

Olenko muuten koskaan tullut kertoneeksi että olen kansainvälinen rokkitähti? Kaiken muun ohella tietysti…
Olin aikoinaan Wienissä, Itävallan kuvankauniissa pääkaupungissa. Olin majoittuneena kaupungin sydämessä, punaisten lyhtyjen alueella kuinkas muutenkaan.
Majapaikkani portieeri sitten osoittautui mukavaksi miekkoseksi joka tiesi kaiken tietämisen arvoisen kaupungista. Häneltä sain kuulla että Wienissä on alue jota paikalliset kutsuvat Bermudan Kolmioksi. Kysyessäni syytä nimitykseen sain kuulla että “sinne kun menee niin taju lähtee kolmeksi päiväksi”.
Sinne siis suuntasinkin samoin tein!

Paikka oli muutaman korttelin kokoinen alue täynnä kaikenlaisia rokkibaareja ja outoja liikkeitä. Kadut velloivat täynnään toinen toistaan oudompaa kulkijaa ja muuta rupusakkia. Olin kuin kala vedessä!
Eräässä baarissa tutustuin paikalliseen neitoseen joka sitten lähtikin oppaakseni alueen sokkeloihin.
Suunnistimme erääseen pieneen baariin jossa paikallinen pumppu soitti 50-luvun rokkia ja ihan saatanallisella volyymilla. Nastaa.
Jossain vaiheessa iltaa minulle selvisi että oppaani tunsi bändin pojat, eikä aikaakaan kun he jo istuivat tauolla pöydässämme olutta ryystämässä.Koska minulla on menneisyys diinarina, veijarimaisena tötterötukkana, katsoin asiakseni ilmoitta miekkosille että olisin valmis antamaan panokseni asiakaskunnan viihdyttämiseksi. Lupauduin laulamaan.
Bändi innostui kovastikin mahdollisuudesta saada lavalle aito ulkomaan elävä vierailevaksi tähdeksi. Kysyivät sitten minkä kappaleen haluaisin esittää, ja hetken miettimisen jälkeen päädyimme Blue Suede Shoes-biisiin. Olihan kyseessä kyseisen musiikkigenren ehdoton klassikko ja muutenkin hieno kappale.
En kertonut että se on myös ainoa kappale jonka sanat osaan ulkoa.

Kun keikkatauko oli ohi bändin vokalisti kuulutti hurravalle yleisölle “special guest starinsa” ja aikani parrasvaloissa alkoi.
Vedin bisin asiaankuuluvalla tarmolla ja raivolla. Tottakai jännitykseni aiheutti sen että sanat sieltä täältä hieman unohtuivat, mutta paikkaisn kohdat jollain tyyliin sopivalla “duubi-duubi-daa” sekoilulla ja läpi meni.
Olin ihan tähti!
Kun palasin takaisin pöytäämme sain runsaasti selkään taputteluja ja muutaman ilmaisen oluen.
Loppuillan kuljinkin jalat puoli metriä maan pinnan yläpuolella onnesta.
Vielä seuraavanakin päivänä alueella kävellessäni minulle moikkailtiin kuin vanhalle tutulle.
Ei siis riitä että olen Suuri Kansainvälinen Seikkailija, vaan olen myös Suuri Kansainvälinen Rokkikukko!

Tuon jälkeen olenkin sitten esiintynyt lavalla jos toisellakin, mutta aina välillä tuo Wienin “keikka”
palaa mieleeni. O tempora, o mores.

The end

Rakkaus on kuin kala.

Nauri

Zen ja Stand Up-komiikan taito

Kiitos Niko kommentista. Olen itsekin täysin tietoinen siitä etten ole viime aikoina ollut kaikkein paras avomies kukunpuuskinen.i Ja mököttämiseni on saavuttanut valtaisat mittasuhteet.
Ikävää on se että Minna-ressu niistä joutuu kärsimään, mutta onneksi minulle on suotu maailman ymmärtäväisin ja ihanin avovaimo. Rakastan sinua, Minna!
Mutta kun on pakko painaa pitkää päivää!
Onneksi noita päiviä ei enää montaa ole, ja sitten Aurinkomatkat minut kultani kanssa Kreikkaan lennättää. Voi sitä riemua! Olen totisesti loman tarpeessa…

Ystäväni Hellu on lupautunut hoitamaan puutarhaani lomamme aikana, ja se hieman pelottaa kun tiedän millainen anti-viherpeukalo hän onkaan. Ei kasvia jota hän ei onnistuisi tappamaan alta kuukauden! Mutta aion antaa hänelle yksityiskohtaiset ohjeet tarhan hoidosta ja vaadin häntä lähettämään minulle ainakin parin päivän välein kuvia pienokaisistani jotta näen kuinka he voivat!
Eiköhän kaikki kuitenkin mene ihan hyvin. Kai…

Eilen olin sitten pelaamassa minigolfia Jarmon kanssa, ja pakkohan se oli nöyrtyä parempansa edessä. Tuloksella 58-66 hävisin tuolle mainiolle herpetologille.
Onnitteluni.

Jarmo palasi juuri viime viikolla lomaltaan Amerikan ihmemaasta ja toi minulle muovipussillisen tuliaisia:
Key Westista sain lasinalusen Ernest Hemingwayn kantakapasta Sloppy Joeasta, Disneylandista Mickey Mouse-tarroja, jostain jonkun laskuvarjokerhon mainoksen sekä erittäin hienon pullonviilentimen, jolle varmaan löytyykin käyttöä tulevalla matkallamme!

Tuo pullonviilennin on oranssi vetoketjulla suljettava outo pussi joka on valmistettu samankaltaisesta aineesta kuin sukelluspuvut, ja se kuulemma pitää juomapullot tuntitolkulla sopivan viileänä. Mutta ei siinä kaikki; viilentimen kylkeä koristaa hehkeän hula-hula-neidon kuva jolla on SUURET tissit jotka jousien varassa aina värisevät mieltä lämittävästi kun putelin iskee pöytään! Sitä on mahdoton sanoin kuvailla, se pitää kokea!

Olihan tuo hassu maailmanmatkaaja kokenut reissussaan kaikkea kummaa. Koska hän on elämänsä pyhittänyt matelijoille ja muille luonnonoikuille, oli hänen tietysti painittava leguaanin kanssa ja käytävä safarilla Evergladesin luonnonpuistossa alligaattoreita sekä krokotiileja paijaamassa.
Hullu!
Kertoilipa hän tarinoita joistain jättiläispuista ja muista suuren maailman ihmeistäkin, mutta ne jätän omaan arvoonsa ennen kuin näen todisteita kuvien muodossa.

Dollarin kurssi on kuulemma nykyään sellainen että se meitä eurooppalaisia vallan naurattaa. Hänen horinansa halvoista hinnoista sai minut innostumaan Amerikan valloituksesta, ja jo nyt olenkin suunnittelemassa matkaa kauas valtamerten taa.
Jos vaikka keväällä tai kevättalvella menisi ja laittaisi New Yorkin asiat mallilleen…
Lähde Niko mukaan kun olet siellä ennenkin käynyt!

Olen jälleen kuukausien jälkeen löytänyt sisäisen lapseni ja alkanut pelata Playstation-pelejä, mutta ah ja voih; PS2-konsolini toimii vain silloin kun sitä huvittaa. Välillä kun tungen sinne jonkun levyn sisään tulee ruutuun teksti “Disc read error” eikä sitä siis pysty pelaamaan.
Mutta eipä aikaakaan kun kokeilen sitä uudestaan niin johan homa taas toimii! Välillä taas joku peli toimii täysin moitteettomast, kunnes äkkiä kesken pelin ruutu pimenee ja minulle lmoitetaan ettei kone tunnista kyseistä levyä!
Välillä siinä taas ei toimi ääni tai jotenkin on hommat munillaan. Perhana vieköön!
Onko kellään neuvoa mitä tehdä? Olen levyjä pessyt ja konetta imuroinut jotta ylimääräiset pölyt kaikkoaisivat, mutta mikään ei auta. APUA!

Olen aika paksunahkainen ( ja paksu muutenkin ) mutta loputon naljailu ylipainostani alkaa hieman kyllästyttää. Joku ( jotkut ) blogiani kommentoiva katsoo asiakseen joka kommentissaan puuttua runsaaseen ja rehevään ulkomuotooni.
Okei, minä OLEN lihava! Se on nyt varmastikin tullut kaikille lukijoille selväksi. Mutta eikö se että kertoo sen lähes päivitäin kuin uutena vitsinä ole hieman outoa? Huumorissa tosin toisto on hyvin tärkeä asia, mutta rajansa kaikella. Jos joku kertoo minulle saman Pikku-Kalle vitsinsä kolmannen kerran, niin katson kyllä että velvollisuuteni on asiasta huomauttaa.

Aikoinaan kun tei joitakin stand up-keikkoja, aloitin ne usein sanoilla: “Iltaa. Minä olen Nauri ja minä olen ylipainoinen”.
Huomasin kuitenkin pian että lähes jokaisella stand up-koomikolla oli joku ulkonäöllinen seikka josta he sitten tekivät shownsa kehysrungon. Se oli aika tylsää.
Sen jälkeen keskityinkin jutuissani enemmänkin ajankohtaisiin tai ( usein ) aivan abstrakteihin aiheisiin jotka sitten kirvoittivatkin kuulijoissa makeimmat naurut.

Noista ajoista muistuukin mieleeni kuinka uskomattoman huono olinkaan koomikon urani alussa! Ja joidenkin mielestä varmasti koko ajan…
En muista että koskaan olisin tuntenut itseäni yhtä yksinäiseksi kuin seisoessani lavalla parin sadan kuulijan edessä, jotka kaikki vain odottivat että naurattaisin heitä.
Nauroivathan he, vaikka se lähinnä olikin säälin sekaista hermostunutta kikatusta.
Onneksi tajusin senkin homman lopettaa kun huomasin kehnouteni. Toisin kuin eräät joiden keikoilla olen toisinaan käynyt. Hankkisivat itsekritiikkiä edes hiukan…
Olen usein saanut itsekin kuulla ettei minulle ole juurikaan itsekritiikkiä suotu, mutta joskus kuitenkin.

Tässähän tämä nyt sitten taas tällä erää.
Kommentoikaa ja laittakaa kaikkia hassuja linkkejä jos sellaisia satutte löytämään.

RAKKAUSRAKKAUSRAKKAUSRAKKAUSRAKKAUSRAKKAUSRAKKAUSRAKKAUSRAKKAUSRAKKAUSRAKKAUSRAKKAUSRAKKAUSRAKKAUSRAKKAUSRAKKAUS

-Nauri

Ajattelemattomuutta ja minigolfia

Minut on murskattu!
Eilen kirjoittamassani blogissa lupasin kertoa kuinka kostimmekaan meitä kiusanneelle talonmiehelle, mutta iltasella sain puhelinsoiton: Tapahtumassa mukana ollut henkilö ilmoitti ettei missään nimessä halua että tapaus tulee julkisuuteen. Hänen mielestään asia on sen verran vakava että siitä saattaisi seurata jotain vahinkoa meille mukana olleille jopa näinkin monen vuoden jälkeen.
Itse en moiseen usko, mutta kunnioitan kuitenkin hänen mielipidettään ja vaikenen kuin muuri. Tai muikenen kuin vaari.
Sensuuri on iskenyt ja käteni ovat sidotut.

Mutta onneksi tänään pääsen golfaamaan!
Ystäväni ja upseeritoverini Jarmo otti eilen yhteyttä ja sovimme että tänään on korkea aika meidän jälleen kilpailla keskenämme minigolfin jalossa taidossa. Kyseinen laji on kovastikin lähellä meidän kummankin sydäntä, ja minulla onkin kana kynittävänä tuon hyypiön kanssa!

Pari vuotta sitten innostuimme kehuskelemaan lievässä nousuhumalassa golftaidoillamme ja kummallekin oli ylivoimaisen vaikeata tunnustaa että saattaisi hävitä toiselle. Testosteroini haisi ja räkä lensi huutaessamme toisillemme naama punaisena ivapuheita sekä toisen pelimenestystä halventavia solvauksia.
Oli siis vedonlyönnin paikka.
Päätimme että pelaisimme radan läpi ja vähemmän pisteitä kerännyt tarjoaisi voittajalle kolmen ruokalajin päivällisen ravintola Lehtovaarassa viineineen ja jäliruokakahveineen.
Kyseisen kisan aamuna varasin pöydän kyseisestä ruokalasta Mikko Ilosen nimellä, ja oli aika ottaa miehestä mittaa.
Minä hävisin pelin viidellä pisteellä.
Jarmolle en koskaan näyttänyt Lehtovaaran laskun suuruutta koska en halunnut hänen pääsevän asialla rehvastelemaan yhteisille ystävillemme, mutta kyllä se köyhän sydäntä kirpaisi.
Mutta tänään kaikki on toisin, vaikkei meillä vetoa olekaan. On aika tuonkin miehen nöyrtyä parempansa edessä…..

Juttelin tuossa erään asiakkaan kanssa asioista jotka muissa ihmisissä meitä ärsyttävät, ja tottakai niitä melkoinen määrä löytyikin.
Lähtemättä erittelemään hänen näkemyksiään kerron mikä minua riipii kaikkein eniten.
Siis minun mielipiteeni, koska tämä on NAURIN blogi. Ja maailman paras kaiken lisäksi!

Ajattelemattomuus ja toisten ihmisten huomiotta jättäminen!
Otetanpa esimerkki elävästä elämästä: olimme erään henkilön ( Kyseessä ei siis ole armaani Minna ) kanssa lähdössä matkalle. Taksi oli tilattu määrätyksi kellon ajaksi ja sihen oli aikaa vielä kaksikymmentä minuuttia, joten olisi aikaa vielä juoda aamukahvit.

Hänellä oli kuitenkin vielä jotain pakattavaakin ja muutama muu homma hoitamatta, mutta kyllähän se kahvi maistuisi. Joten juoma tippumaan, puhelin käteen ja kaverille soittamaan. Puhelun sisältö muistikuvieni mukaan käsitteli edellisenä iltana televisiosta tullutta saippuaoopperan jaksoa tai jotain muuta yhtä tärkeää.
Aina välillä puhelun aikana koetin osoittaa kelloa jotta hän ymmärtäisi että pian tulisi kiire, mutta se oli aivan turhaa.
Kun huomasin ikkunasta taksin jo paikalle saapuneen, ilmoitin asiasta jopa ääneen joka aikaan sai vain vihaisen mulkaisun.

Kun puhelu oli hoidettu oli aika kahvin juonnin. Tupakkakin piti polttaa ja sitten hyökätä kapsäkin kimppuun pakkaamaan. Siinä vaiheessa taksi oli jo odottanut pihalla kymmenen minuuttia, jolloin kävin sanomassa kuskille että myöhästymme hiukan.
Itkua vääntäen matkakumppanini ulisi ettei löydä mistään passiaan. Kerroin että olin jo ottanut sen povitaskuuni matkalippujen kanssa.
Tämän jälkeen sitten jouduinkin selittämään muutaman minuutin minkä vuoksi olin ottanut hänen passinsa jouduttaakseni matkaamme. Ja tämän selityksen aikana hänelle oli täysin ylivoimaista jatkaa esimerkiksi pakkaamista.
Sitten oli pakko vielä päästä pissalle.

Kun sitten lopulta pääsimme lentoasemalle, kuulin kuulutuksen jonka mukaan lähtöselvitys suljettaisiin parin minuutin sisällä. Pistimme juoksuksi juuri ja juuri koneeseen ennättäen.
Tämän kaiken olisi voinut välttää mikäli tämä toinen henkilö olisi vaikkapa kahvin valuessa pakannut ja hoitanut muutkin matkavalmistelunsa kuntoon, puhumattakaan että olisi tehnyt ne vaikka JO EDELLISENÄ PÄIVÄNÄ!
Kysymys on vain ajattelemattomuudesta ja siitä ettei viitsi ottaa kanssaihmisiään huomioon! Ja ehkä myös hölmöydestä….

Toinen esimerkki on se kun vanhemmat ihmiset joskus katsovat täysin normaaliksi ja asiaankuuluvaksi jäädä vaikkapa tuttunsa kanssa kauppakeskuksen oviaukkoon kuulumisia vaihtamaan. Tai sitten kaupankassalle tahi pankkivirkailijalle tuntuu olevan niin maan perhanasti asiaa, varsinkin jos takana odottaa kolmattakymmentä asiakasta jotka ovat käyttäneet asiointiin lyhyen ruokatuntinsa.
TOTTAKAI minä tiedän että usein iäkkäämmillä ihmisillä sosiaaliset kontaktit rajoittuvat nimenomaan näihin virkailijoihin ja kaupantäteihin, mutta miksi juuri kiireisimpään aikaan? Jos he ovat eläkkeellä, eivätkö he voi asioida sellaiseen aikaan jolloin olisi hieman vähemmän trafiikkia!
Kaikkea ei länsimainen tiede pysty selittämään….
Tätä asiaa tosin on käsitelty vuosien aikana vaikka missä, mutta jostain syystä se tuntuu aina vain olevan ajankohtainen. Ja tuon matkaan lähdön muisteleminen sai minut aikamoisen raivon valtaan!

Ja jos TE haluatte todellisen raivon päälle niin seuratkaapa linkkiä
http://www.godhatesamerica.com/

Ystäväni Tommi tästä minulle kertoi ja pakkohan sinne oli pakko mennä. Kyseessä on pienen yhdysvaltalaisen uskonlahkon sivusto, ja se on todella kovaa tavaraa!
En edes tiennyt että noin hulluja ja vaarallsia ääliöitä on olemassa! En ryhdy tässä heistä enempää kertomaan, vaan on parempi että käytte itse sivuilla ihmettelemässä maailman menoa.
Jos olet luonteeltasi kaltaiseni eli kovasti herkkä ja empaattinen, suosittelen että jätät käynnin väliin. Minä ainakin jouduin nieleskelemään kyyneleitäni tajutessani millaisessa helvetissä noiden ihmisten on elettävä ja millaisia hirviöitä maailmasta löytyykään.

Olenko muuten maininnut että ensi maanantaina suuntaamme kultamussukkani kanssa kohti aurinkoista Santorinia?
Näin se nyt vaan on, ja täytyy sanoaettä matkakuume senkun nousee kohisten!

Rakkaus on kuin minigolfia; joskus siinä voittaa, joskus häviää.

-Nauri

Matkakuumetta kuplavolkkarissa

On aika jälleen illahduttaa teitä horinoillani.
Makasin tuossa muutamia päiviä sängyn omana kuumeessa ja kovin kipiänä. Jouduin ottamaan töistä pari päivää sairaslomaa kun en kyennyt mitään tekemään ja verta tuli paikoista joista en olisi sen suonut purskahtelevan.
Terveydenhoitajatäti patisti minut pelästyneenä tutkimuksiin kun kerroin millainen oli oloni. Verta otettiin litratolkulla ja ruumiineritteitä säilöttiin purkkeihin jatkotutkimuksia varten. Maanantaina pitäisi sitten selvitä onko minusta enää ihmiseksi.
Tämä siis selvitykseksi ilmassa leijuvaan kysymykseen miksen ole tätä blogiani päivittänyt.

Edelliseen blogiini oli nimimerkki “Late” nokkelasti antanut minulle lainopillisia neuvoja ja loppukaneetissaan epäillyt että haluaisin jonkun miekkosen kampeavan selkääni.
Siis mitä?
Toki selkääni pitäisikin kammeta suorempaan kun ryhtini iän karttuessa on kovin kumaraksi päässyt käymään, mutten ymmärrä miksi kampeajan pitäisi olla juuri mies. Kyllä minä paljon mieluummin ottaisin jonkun viehättävän neidon kiropraktikokseni? Ehkä Late itse pitäisi jonkun karvaisen uroksen kovakouraisesta käsittelystä….

Enää viikko ja sitten aukeaa meille Santorinin aurinkoinen taivas!
Olin hieman kahden vaiheilla mistä ottaisin matkavakuutukseni, koska minut tuntien sellainen on totisesti tarpeen.
Onneksi matkatoimistoni Aurinkomatkat auttoivat myöskin siinä, ja nyt on kaikki hyvin. Heidän kauttaan olemme armaani kanssa hoitaneet kaikki matkamme yksityiskohdat ja hyvin on homma edennyt.
Ei siis muuta kuin välimeren aaltoihin ihmettelemään!

Matkarahastoni ei vieläkään ole juuri karttunut vaikka joka kirjoituksessani kehoitan ihmisiä sinne rahaa laittamaan. Herätkää jo, aika rientää!
Omalta osaltani olisin sitä kyennyt kovastikin kasvattamaan koska viime viikolla minulle soitettiin Fremantlesta ja rukoiltiin näyttelemään Salattuihin Elämiin. Taas jotain rikoksia päässyt tapahtumaan ja poliisia tarvittaisiin. Mutta kun nyt on kesä ja kaikki ovat lomalla tai muuten haluttomia työn tekoon, en saanut itselleni tuuraajaa päivätyöhöni. Katkerana jouduin kieltäytymään kahdesta kuvauspäivästä joiden ansioilla olisi muutamakin ouzo-pullo ostettu. Harmi.
Mutta kyllähän noita keikkoja onneksi aina aika ajoin tulee.

Pari päivää sitten parvekepuutarhani tomaattipensas antoi satoa; yksi vauvan nyrkin kokoinen punainen herkkupala!
Maistelimme sitä kultani kanssa tullen siihen tulokseen ettei kyseessä ollut suinkaan tomaatti vaan pala taivasta! Mieletön maku joka päihitti kevyesti kaikki lähikauppojen kasvimyrkyillä kyllästetyt vetiset “tomaatit”. Paprikaa on myös tullut ja chiliä pukkaa siihen malliin etten enää kohta keksi mitä voisin vielä maustaa sillä. Olutta?
Basilikani rehoittaa kolmessa ruukussa ja kohta on kyllä pakko sitä alkaa säilöä. Kun vielä tietäisi miten. Ehkä teen ison läjän pestoa ja annan sitä kaikille tutuille lahjaksi. Tosin syön sitä myös tosi paljon ihan itsekin. Kun aamulla istun aamuteetäni parvekkeella nauttimassa, on ihanaa ottaa pensaasta muutama tuore basilikanlehti voileipääni koristavien tomaattien päälle.
On osattava nauttia pienistä asioista.

Joitakin aikoja sitten valitin kuinka istuttamani minttu ei suostunut millään kasvamaan, vaan työnsi pieniä ituja jotka sitten kuolivat nopeasti. KUn sitten ilmat jossain vaiheessa antoivat myöten, siirsin kaikki ruukut sisätiloista parvekkeelle, ja ihme tapahtui! Niin minttu kuin kaikki muutkin kitukasvuisiksi jääneet istutukseni innostuivat toden teolla kasvamaan ja nyt parvekkeeni on kuin mikäkin viidakko!
Laitoin eilen joitakin kuvia partsiltamme myös nettiin kaikkien ihailtavaksi.
http://www.kuvaboxi.fi/julkinen/29nsd+nauri-naurin-puutarhaunelmia.html

Palatakseni vielä matkaamme; harmittaa kun ei ole ajokorttia meistä kummallakaan. Aurinkomatkojen kautta kuulemma saisi auton vuokratuksi tosi edullisesti Santorinilla, ja mikäpä sillä olisi saarta tutkia. Mutta kun ei niin ei. Autonkuljettajan palkkaamiseenkaan ei taida matkabudetti antaa myöten…
Olen kuitenkin varma että kylässämme on paikka josta saa vuokrata/lainata polkupyöriä, ja siinähän on sitten alkuasukkailla ihmettelemistä kun pyknikko herrasmies Helsingistä syösyilee pitkin kapeita kujia munamankelillaan paidan helmat liehuen!

Autoista tuli mieleeni tarina kaukaa menneisyydestä….
Olimme noin kahdeksantoistavuotiaita testosteronia pursuavia nuoria miehiä joskus 80-90 luvun taitteessa. Ystäväni Timo oli ostanut metallinhohdon sinisen kuplavolkkarin jossa oli karvanopat ja kaikkea. Karvapäällysteiset penkit ja tosi hienot stereot.
Kukaan meistä kavereista ei vielä ollut nähnyt kyseistä menopeliä, mutta olimme kyllä kuulleet siitä. Eräänäkin perjantaina olimme viettämässä tuttuun tapaamme iltaamme Tavastia-klubilla Jukan, Jutun ja joidenkin muiden muistini pinnalta kadonneiden sankarien kanssa, ja Timo jaksoi koko illan kehua autoaan sekä sen hienouksia. Valomerkin tullessa olimme tietoisia kyseisen kulkuneuvon jokaisesta teknisestä yksityiskohdasta ja ylpeä omistaja kutsui meidät sitten sitä katsomaan.

Huristimme bussilla Maunulaan jossa siihen aikaan asuimme ja menimme autotalliin katsomaan autoteollisuuden suurinta ihmettä sitten T-fordin, ainakin jos oli uskominen Timoa.

Volkkari osoittautui kehujen mukaiseksi ja ihastelimmekin sitä asiaan kuuluvin sanankääntein. Timo oli revetä ylpeydestä ja punasteli kehujemme loisteessa. Kaikki oli kohdallaan.
Mutta vain hetken…

Kotitalomme talonmiehenä toimi siihen aikaan herra Tofferi joka oli tunnettu kiukkuisuudestaan ja siitä että hänellä oli varmaan tusina lasta! Kutsuimmekin katrasta Tofferin jalkapallojoukkueeksi.
Hän kuului johonkin uskonlahkoon joka kielsi ehkäisyvälineet ja lähestulkoon kaiken muunkin, ja tottakai hän oli meidän pojanviikareiden jatkuvan kiusanteon kohde numero yksi!
Ja jostain syystä häkään ei pitänyt meistä…

Nyt tuo arkkivihollisemme oli huomannut meidän menneen autotalliin, ja oli aika koston!
Hän hiipi tallin luo ja paukautti oven kiinni salvaten sen isolla lankulla ulkoapäin! Olimme ansassa!
Vahingoniloisesti hän huusi meille soittaneensa poliisit, ja nyt me kuulemma saisimme ansaitsemamme rangaistuksen! Koetimme selittää että olimme vain katsomassa Timon autoa, mutta mitkään selitykset eivät auttaneet. Mitä tehdä?
Äkkiä Jukka huomasi että autotallin toisella senällä oli pieni ikkuna, eikä aikaakaan kun tuo nuori sankari oli jo tunkemassa itseään ulos aukosta. Harmi vain että siihen aikaan häntä vaivasi sama vaiva kuin minuakin, eli pienoinen ylipaino.
Hän juuttui vyötäröstään ikkunaan.

Pian virkavallan edustajat saapuivat paikalle ja Tofferin kiljuessa heille syytöksiä meitä kohtaan irrottivat punastelevan Jukan ikkunasta. Siinä hässäkässä Jutu katsoi asiakseen pinkoa pakoon hippulat vinkuen jättäen meidät muut selvittämään asiaa poliisien kanssa.
Tästä suivaantuneina poliisit heittivät meidät mustan maijan takaosaan ja suuntasivat kohti Haagan poliisiasemaa. Mitään selityksiämme ei kuunneltu vaan asemalla meidät sullottiin selliin odottamaan tuomiota.

Joskus aamulla sitten meidät vietiin kuulustelijan eteen joka alkoikin huutaa meille naama punaisena. Meille selvisi että meitä syytettiin autovarkauden yrittämisestä!
Jossain huudon ja mekastuksen välissä saimme sanottua että olimme vain katsomassa Timon uutta autoa.
Kuulustelijan naama venähti hänen ymmärtäessään että olimme vain nuoria autoista kiinnostuneita poikia jotka yöllä olivat halunneet kaverin uutta autoa ihastella.
Tottakai pääsimme samoin tein pois poliisiasemalta, mutta eme saaneet kuljetusta takaisin kotikonnuillemme vaan jouduimme kävelemään nuo kilometrit väsyneinä ja kiukuissamme. Koko matkan suunnittelimme kuinka tämän Tofferille kostaisimme, ja lopulta keksimmekin loistavan suunnitelman…..

Miten pojat aikovat kostaa talonmiehelleen? Pysyvätkö he lain rajoissa vai onko heidän suunnitelmansa liian vaarallinen? Miten heidän käy?

Näihin ja moniin kysymyksiin saatte vastauksen kunhan jaksatte seurata tätä blogia! Sama Nauri-osoite, sama Nauri-blogi!

Rakkaus on kuin rommitoti sydäntalvella: se lämmittää!

-Nauri

P.S
Kuten valistuneimmat lukijani huomasivatkin, olen vaihtanut yläpalkin kuvaa. Se o Kroatiasta, Pulan kaupungista jossa vierailin joitakin vuosia sitten.

Merikarhuja ja varastettuja digiboxeja!

Työn sankarin mitali tänne ja sassiin!
En viime yönäkään juuri nukkunut kun juoksin vain toiletissa tekemässä tuttavuutta uuden posliinisen ystäväni kanssa. Vessassa aina ystävä!
Tiedän että nyt sinä, rakas lukijani, ajattelet että minun tulisi hakea sairaslomaa. Ja oletkin aivan oikeassa, niin minun pitäisikin! Mutta tilanne ei ole aivan niin yksinkertainen; Kas kun osa työtovereistani on lomalla ja pyöritämme tätä puljua kolmistaan Jannen ja Karoliinan kanssa. Janne voisi ehkä tehdäkin aamuvuoroni, mutta kun hän on tulossa iltavuoroon eikä omatuntoni taas anna periksi pistää nuorukaista tekemään ihan niin pitkää (17 h ) työvuoroa!

Ja Karoliina taas on jossain tekemässä jotain mitä tytöt nyt yleensä tekevät, eikä vastaa puhelimeen.
Joten kaikkien asiakkaitteni parasta ajatellen olen siis töissä vaikka hikoilen kuin saunaan viskattu ylipainoinen hirvenvasa ja vessan tilat ovat tulleet kovinkin tutuiksi tänäkin aamuna. Ja oloani ei lainkaan paranna että ystäväni Jussi tuli juuri minua kiusaamaan ja pilkkaamaan. On kiva kun on ystäviä!

Ja johan nyt on markkinat ja messut ja muutkin kinkerit: Joku pallopää oli varastanut työpaikaltani digiboxin! Ihan tosi! Viime viikolla oli joitakin hemmoja tullut ja menneet takahuoneeseen biljardia pelaamaan.
Heidän poistuttuaan saatiin huomata digiboxin kadonneen! Ja formuloita kun halusivat asiakkaat katsoa, niin johan tuli poru ja hammasten kiristys! No, eilen sitten saatiin uusi boxi joka sattumoisin oli samanlainen kuin omani Pikku-Huopalahden kartanossani, joten osasin sen asentaakin. Olen siis nero ja asennuspäällikkö!
Tosin pomoni antoi asennuksen Jannen tehtäväksi kun en oikein ole tunnettu käden taidoistani, mutta yllätin kaikki ja asensin sen ihan itse! Minä itse!

Ystäväni Matti ja Tiina ovat parhaillaan Roomassa ja rääkkäävät minua koko ajan tekstareilla joissa matkansa ihanuudesta minua valistavat. Kaikki on ihanaa, ja jopa paikallisten harrastama turistien kusetus on ainoastaan “ihanan pittoreskia”.
Voihan nenä!
No, kohtahan olen siellä etelän auringon alla itsekin. Mutta minä en pidä kusetusta oikeutettuna, ja aionkin sen tehdä alkuasukkaille hyvinkin selväksi. Olen herra ja hidalgo ja minua ei kyykytetä!

Ja matkustamisesta tuli mieleen että tuo radio- ja rocktähti Jussi tuossa rehvasteli että huomenna aikovat nostaa spinaakkelin ja suunnata purjeveneellään kohti itäistä saaristoamme jossa aikovat viipyä päivän tai kaksi.
Nostakaa mitä nostatte, minä en välitä!

Koko kesän olen toivonut että pääsisin veneilemään jonkun kaverini veneellä, mutta aina on jotain esteitä matkalle tullut. Milloin on ollut työesteitä, milloin lasten hoitoa. Ja nyt sitten oikein työpaikalleni tullaan retostelemaan ja pahaa mieltä aiheuttamaan!
Minulla on viimeinen vapaapäiväni ennen Santorinin koneen lähtöä ensi sunnuntaina ja silloin on luvattu 27 astetta hellettä, joten nyt sinä joka itsesi ystäväkseni lasket ja veneen omistat: Ota ne lapset ja sulje komeroon! Ilmoita pomollesi että nyt riittää orjatyö! Ota merikartta kouraan ja suunnitellaan merimatka. Vaikka vain päivän mittainen, mutta haluan merelle!

Tosin Kreikan saaristossa minua odottaa vene jos toinenkin joilla pääsee välimerta ihastelemaan ja delfiinien kanssa polskimaan ( ja jos siellä ei ole delfiinejä, älä kerro minulle. Haluan unelmoida hetkistä delfiinien kanssa ilman realistisuuden häivää! ).
Siellä minä sitten vain shorseissani ja hawaijipaidassani hyppelehdin aallolta toiselle Minnan katsoessa suoristustani ylpeyden punertaessa hänen rusoposkensa….

Eiköhän sitä taas tässä ollutkin. Nyt alan suunnittelemaan illaksi ruokaa. Ajattelin tehdä Minnalle karjalanpaistia tai jotain muuta lihapataa. Itse en moista uskalla syödä kun en ole syönyt kahteen päivään kuin litran jäätelöä. Ja runsaasti maitoa juonut.
Aina kun minulla on ongelmia vatsani kanssa turvaudun maitotuotteisiin koska ne pysyvät ainakin hetken sisälläni.
Itseäni taidan hemmotella vaikka kasvissosekeitolla illalla…..

Rakkaus Minnaan sokaisee minut!

-Nauri

Lentäviä koiria ja viestisotkuja!

Hittolainen kun oli kiva viikonloppu!
Perjantaina ihan vain Minnan kanssa kotona istusttiin ja elosta nutittiin ja lauantaina sitten aamutuimaan Suurelle Meriseikkailulle kauas Suomenlinnaan.
Mukaan olivay uskaltautuneet Tommi, Nina, Olli sekä Jarno ja hänen viehättävä vaimonsa Xian.
Kun mainitsin Tommille että mukaan tulee yksi kiinalainenkin, totesi tyuo älyn jättiläinen asian olevan itsestään selvä kun maailman väestöstä noin joka neljäs on kiinalainen olisi ihmeellistä jos yhtä ei meidänkin matkaamme päätyisi.
ja näinhän se tietenkin on…

Suomenlinassa leiriysyimme pienen lammen rantaan piknikeväistä nauttimaan. Seuraamme liittyi myös vanhempi herrasmies jonka harrastuksena oli heittää viaton luontokappale, oma chi hau haunsa laajassa kaaressa lammen seisovaan veteen. Koiraparka ui sitten hädissään takaisin rantaan vain joutuakseen uuden ilmalennon kohteeksi.
Miekkonen tosin väitti että koira pitää siitä, mutta itse olin asian suhteen hieman skeptinen. Sen verran hurjan näköistä touhu oli!

Jossain vaiheessa siirryimme meren rantaan jatkamaan ilon pitoa, ja sen jälkeen muistikuvat ovatkin hieman hatarat. Oletan että saatte lukea kommenteista kumppanieni värikkäitä kuvauksia matkamme loppuvaiheista! Älkää uskoko!

Eilen sitten sain Minnan hermostumaan;
Olin eräältä ystävältäni saanut tekstarin jonka sisältö oli sukupuolimoraalisesti arveluttava koska kyseisellä ystävälläni on erittäin outo huumorintaju.
Minna luki viestin ja on nyt vakaasti sitä mieltä että petän häntä jonkun kanssa. Siis jonkun MIEHEN kanssa! Voi elämän kevät!
Kaikki minut tuntevat kyllä tietävät etten vahingossakaan syyllistyisi haureuteen. Rakastan Minnaa ja haluan vain häntä! Joten voisivatko ystäväni nyt sitten olla lähettämättä minulle outoja seksuaalissävytteisiä viestejä etten joudu hankaluuksiin? Ja sinä joka sen eilisen lähetit, soita Minnalle ja selitä asia. Jookosta?

Luulen armaani epäilysten juontavan siitä kun hän sai joskus aikoja sitten selville että käyn välillä harrastamassa tekstarichattailua.
Minusta on hauskaa katsoa millaisia vastauksia saan ilmoituksiini joissa välillä olen nuori hemaiseva blondi, välillä varakas liikemies ja toisinaan jonkin sortin pervertikko. Kyllä on naurua piisannut, paitsi sitten loppui nauru kuin seinään kun Minna luki saamiani viestejä tehden niistä omia tulkintojaan. Täytyy kyllä sanoa että minäkin kummastelisin jos huomaisin hänen puhelimessaan niin outoja viestejä. Mutta kun minä nauran omituisille asioille!

Nyt en jaksa kirjoittaa enempää kun olen kipiä. Olen juossut koko yön ja aamun vessassa tunkemassa kaikenmoista tavaraa ulos eri aukoista ruumiissani. Kamalaa!
Ja töitä vaan pitää tehdä kun kaikki ovat lomalla.Piru vie!

Voikaa hyvin ja muistakaa rakastaa.

-Nauri

Eksyneitä turisteja!

Nimimerkki “Niko” kyseli kommentissaan kuinka hän pääsisi näkemään Tarzanin palinnoksi saaman Naurin valokuvan nimikirjoituksella varustettuna. No, kuten jo aiemminkin olen kertonut niin helpoin tapa on mennä osoitteeseen kuvaboxi.fi ja siellä hakusanaksi “nauri”. Näin avautuu useita kansiollisia minun outoja otoksiani, ja niiden joukosta kun etsii kansion “naurin kuvia” niin johan taivas aukeaa!
Kyseinen kuva löytyy kansion loppupäästä. Käy toki katsomassa muitakin kansioita kun kerran olet siellä…

Tarzan siis voitti julistamani kilpailun jossa etsittiin nimeä majatalolle jonka joskus aion perustaa Espanjaan. Hänen ehdotuksensa “Paksun Naurin Majatalo” herätti minussa sen verran hilpeyttä että julistin diktaattorin vallallani hänet voittajaksi!
Palkinnoksi hän tosiaan sai kuvani nimikirjoituksella varustettuna, sekä tilaisuuden rahoittaa majoitusliikkeeni perustaminen. Mutta ainakaan vielä hän ei ole rahoitussuunnitelmineen ottanut yhteyttä.
Hopi hopi, en minä enää tästä nuorene!

Sain Santorinin tuliaisina ystävältäni kaksi pulloa ouzoa, tuota Dionysoksen lahjaa ihmiskunnalle!
Nyt niitä on enää yksi pullo.
Eilen töisen jälkeen istuskelin parvekkellamme nautiskellen tuota anisherkkua ja haaveilemalla Santorinin kuumista päivistä ja vielä kuumemmista öistä.
Elämä hymyili, ja niin tein minäkin.
Jossain vaiheessa armaanikin saapui paikalle ja jakoi kanssani illan tummetessa lopun pullosta.
Nyt janottaa ja pikku masussa velloo paha. Mutta kyllä oli kivaakin!

Tuo Santorinilla vieraillut ystäväni kertoi osallistuneensa Aurinkomatkojen järjestämään “Auringonlaskuristeilyyn”, ja kovasti reissua kehui.
Kuusi-seitsemän tuntia olivat purjehtineet Välimerellä nauttien mahan täydeltä hyvää ruokaa ja juomaa joita oli siis saanut mielensä mukaan santsata.
Jossain vaiheessa olivat käyneet turkoosinsinisessä laguunissa uimassa, ja illan päätteksi olivat menneet Santorinin pohjoiskärkeen katsomaan Maailman Kauneinta Auringonlaskua.
Koko homma oli maksanut 45e/hlö!

Hän kovasti suositteli moista hupia meillekin, mutta kun olken aina suhtautunut hieman skeptisesti moisiin turistihöpsötyksiin.
Olen laajoilla ulkomaanmatkoillani hyväntahtoisesti naureskellen katsonut kun matkatoimiston opas kulkee värikäs sateenvarjo koholla korkealla päänsä yläpuolella merkkinä häntä orjallisesti seuraaville turistihömelöile joille tuntuu olevan liian vaikeaa seikkailla ominpäin.
Mutta kun olen asiaa miettinyt niin olen tullut siihen tulokseen, että ehkä siten saa hieman enemmän irti matkasta. Ajatellaanpa vaikka Aurinkomatkojen koulutettuja oppaita jotka melko varmasti osaavat
asiansa ja pystyvät kertomaan esimerkiksi Santorinin historiasta asioita joita muuten en saisi selville.
Ja varmaan he myös vievät asiakkaansa paikkoihin joihin muuten ei tulisi eksyttyä.
Mutta kun haluaisin olla Indiana Jones ja seikkailla ja kokea kaikkea vänkää ilman laumaa suomalaisturisteja ympärilläni!
Mutta voipi olla että pian kuljen huumaantuneena kirkasväristä sateenvarjoa tuijottaen seikkailusta toiseen Aurinkomatkojen retkellä muiden matkailijoiden katsellessa minua hyväntahtoisesti naureskellen….

Ta-Daaaa!
Minullapa alkaakin tänään klo.17 kolmen ( 3 ) päivän vapaat! Olen ihan innoissani, ja olisin vielä onnellisempi jos olisi rahaa tehdäkin jotain.
Lauantaiksi on luvattu suhteellisen mukavaa ilmaa, ja luulen että Suomenlinnan asukkailla on silloin ilo ja kunnia kohdata Pohjois-Euroopan komein Nauri!
Olen kutsunut muutamia kavereita alustavasti mukaan ja sinne siis! Kaipa minulla sen verran rahaa löytyy että saan kertakäyttögrillin, hieman viiniä ja namimakkaraa!
Ja jos ei löydy niin saavat kaverit lainata!

Muistuipa mieleeni tapaus eräältä matkaltani vuosien takaa:
Olimme rantautuneet inter-railillamme Tommin kanssa Barcelonaan, Katalonian helmeen. Kello oli noin kymmenen illalla eikä meillä ollut kestävyyttä rankan matkustamisen uuvuttamina alkaa etsiä hotellia. Rautatieaseman infosta saimme iloksemme varattua halvan majapaikan ja sinne hurautimme herrasmiehinä taksilla. Äkkiä laukut huoneeseeen ja kylille! Kaiken ylimääräisen rahan ja matkustusdokumentit jätimme luonnollisesti turvaan hotelliimme.
Vietimme aikaamme baareissa ja terasseilla ihastellen kuvankauniin Barcelonan iltaelämän hyörinää. Olimme kumpikin ensimmäistä kertaa tuossa jumalaisessa kaupungissa ja halusimmekin heti nähdä mahdolisimman paljon.

Tuntitolkulla vaeltelimme pitkin ja poikin kaupunkia aina välillä lasilliselle pysähtyen.
Lopulta humalatila ja väsymys saavuttivat sellaiset mittasuhteet että oli aika mennä nukkumaan.
Mutta se olikin helpommin sanottu kuin tehty!
Olin koko ajan luullut että Tommi oli painanut mieleensä hotellimme sijainnin tai ottanut mahdollisesti sen nimen ja osoitteen ylös, ja samoin luuli hän minun toimineen!
Olimme kumpikin olleet niin töpinöissämme saapumisestamme ettei hotellin nimi ollut painunut mieleemme, ja olisihan se ollut vastoin kaikkia Suuren Kansainvälisen Seikkailijan sääntöjä ottaa taskuun esimerkiksi kaikissa hotelleissa respoissa jaettava majapaikan käyntikortti.
Olimme siis eksyksissä.

Rahamme olivat lähes loppu ja iloinen huppeli oli muuttunut laskuhumalaksi. Kirosin Tommin tyhmyyden hänen ilmoittaessaan koko kovalla komentoäänellään ettei halua enää ikinä matkustaa kanssani Espoota pidemmälle! Syyhän oli kokonaan hänen, tai niin minä humalaisissa aivoissani päättelin.
Tottakai me pian sovimme riitamme ja totesimme ettei meidän kaltaisiamme pölvästejä pitäisi päästää Suomen rajojen ulkopuolelle.

Nokkelina poikina päätimme mennä vielä yhdet oluet juomaan ja toimintasuunnitelmaa tekemään.
Haparoivalla espanjallani tilasin kaksi isoa olutta, ja kyllähän ne olivatkin isoja; Kumpikin oli kahden litran vetoinen ämpäri! Siihen sitten hupenivatkin viimeiset pesetamme.
Epätoivo alkoi hiipiä mieliimme, ja Tommi suunnitteli jo prostituoidun uraa jolla rahoittaisi loppuelämänsä Espanjassa. Emmehän me koskaan pääsisi kotiin tai edes pois Barcelonasta sillä kaikki tavaramme mukaanlukien passit, rahat ja matkaliput olivat huoneessamme hotellissa jonka sijainnista meillä ei ollut aavistustakaan!

Koko loppuyön kuljeskelimme pitkin Barcelonan katuja koettaen löytää edes jonkun tutun näköisen paikan josta ehkä saisimme vinkin majapaikkamme sijainnista.
Mutta kun meidän väsyneissä silmissämme kaikki kadut ja talot näyttivät samannäköisiltä, ja aloimme vaipua syvempään epätoivoon.Lopulta jalkamme eivät enää kunnolla kantaneet ja istahdimme katukiveykselle kyynelten raidoittaessa pölyiset kasvomme.
Mikä nyt auttaisi?
Äkkiä takaamme kuului espanjankielinen tervehdys “Buenas noches”. Käännähdimme ympäri ja kiljahdimme ilosta! Edessämme seisoi hotellimme portieri joka ilmeisesti oli matkalla kotiin yövuoronsa päätteeeksi ja halusi tervehtiä asiakkaitaan.
Tarrasimme heppua rinnuksista ja vuoroin suomea, vuoroin huonoa kouluenglantia solkkaamalla saimme hänet ymmärtämään että olimme eksyneet ja ainoa toiveemme oli löytää takaisin hotellillemme.

Ihmeissään, ja ehkä hieman jopa peloissaan miekkonen kohotti kätensä ja osoitti taaksemme. Siellähän hotellimmme neonvalot loistivat kirkkaina majakan tavoin kulkureille merkkinä pehmeästä vuoteesta.
Olimme eksyneet yön kestäneellä kuljeskelullamme kahdenkymmenen metrin päähän hotellistamme!
Kiitimme vuolaasti respaukkelia, ja voin vannoa ettei Nukkumatin tuloa kauan tarvinnut odotella kun vihdoin saimme painettua pääme pehmeille tyynyillemme.
Tämän tapauksen jälkeen olen aina ensimmäisenä hotelliin kirjautuessani ottanut taskuuni hotellin käyntikortin!

Rakkaus Minnaan teki minusta ihmisen!

-Nauri

Maanjäristyksiä ja avovaimoja!

On ihanaa tuottaa iloa kanssaihmisille!
Tarzanin voittaessa julistamani kilpailun lähetin hänelle valokuvani nimikirjoituksella varustettuna, eikä aikaakaan kun tuo humanoidi laittoi minulle paluupostina kiitoksensa.
Valokuvani oli kuulemma saanut hänelle lähes kyyneleet silmiin ja kuva tuleekin jatkossa koristamaan hänen residenssiään kunniapaikalla.
Kiva kiva!
Tekin pääsette osalliseksi tästä ilosta, sillä laitoin kyseisen kuvan myös kansiooni kuvaboxi.fi-osoitteeseen. Sinne vaan hakusanaksi “nauri” ja taivas aukeaa! Kansion nimi on “naurin kuvia”, mutta kannattaa toki käydä muitakin kansioita ihmettelemässä kun olen sinne paljon kaikenmoista tunkenut.

Toin eilen asiakkaitteni iloksi tekemääni juustokakkua ja se sai mainion vastaanoton! Kaikki sitä maistamaan päässet ylistivät jauhopeukaloitani ja kehoittivat minua tekemään lisää herkkuja.
Olen aina ollut perso kehuille ja kiitoksille, joten varmaan pian saavat nuo miekkoset ja ladyt maistella muitakin herkkuja. Esimerkiksi mustikkapiiraani on aina saanut hyvän vastaanoton missä vain olen sitä ihmisille tarjonnut! Kaali-sipulipiiraasta nyt puhumattakaan!!!

Tänään sitten sain lehdistä lukea että Kreikan saaristoa on koetellut maanjäristys joka on vaatinut yhden ihmishengen. Kamalaa! Järistys oli tuntunut jopa Santorinilla asti, ja sinnehän me kultani kanssa olemme kolmen viikon päästä matkustamassa!
Mutta on hyvin epätodennäköistä että joutuisimme moisen luonnonilmiön armoille, sillä tilastojen mukaan suuren maanjäristyksen sattuminen samalle alueelle noin lyhyen ajan sisällä on hyvin harvinaista.
Tosin kaikkihan me muistamme kuinka kävi Kiinassa ei niinkään pitkän aikaa sitten….
Älä pelkää Minna, sillä minä suojelen sinua!

Eilen eräs tuttuni sitten saapui juuri Santorinilta paikkaa ylistäen. Lämmintä ja kauneutta oli riittänyt ihmisten ystävällisyydestä nyt puhumattakaan.
Hänkin oli ollut Aurinkomatkojen matkalla kuten mekin ja kuulemma oppaitten ja muun henkilökunnan ammattitaito oli tehnyt vaikutuksen; Kaikki oli toiminut moittettomasti ja apua oli saanut aina sitä tarvitessaan. Juuri näin homman tuleekin toimia!
Paikallinen ruoka on loistavaa ja halpojakin ruokailupaikkoja löytyy kunhan jaksaa mennä hieman sivummalle pahimmasta turistialueesta, ja näinhän se on aina ollut joka puolella maailmaa.
Lentokentältä ei matka hotellillemme kestä kuin 10 minuuttia ja sitten olemmekin jo huoneemme parvekkeella tervetuliaislasillinen kourassamme suunnittelemassa päivämme ohjelmaa.

Tosin koetamme armaani kanssa ottaa loman mahdollisimman paljon rentoutumisen kannalta, mutta itseni tuntien tiedän etten kauaa jaksa vain olla kun on jo pakko viipottaa johonkin suuntaan!
Santorinin saarellahan on vaikka mitä nähtävää! N.1500 ekr tapahtuneen tulivuoren purkauksen yhteydessä hautautunut kylä on vapaasti tutkittavissa, ja sitä on historiallisesti merkittävänä kohteena verrattu Pompeijin kaupunkiin. Huisaa!
Ja onhan erään teorian mukaan myös kadonnut Atlantis sijainnut juuri siellä!
Ja saareen kauneus on kuulemma jotain aivan uskomatonta! Pohjoisessa sijaitsee Oian kylä josta sanotaan illan tullen avautuvan maailman kaunein auringonlasku!
Välimatkat ovat niin lyhyitä että olen suunnitellut vuokraavani polkupyörän jolla käyn tutkimassa Santorinin kylä kylältä. Joten se siitä lepäämisestä….
Huomaako muuten että matkakuume vaivaa?

Eräs tuttuni sai juuri kuulla olevansa avoliitossa!
Vannoutuneena poikamiehenä ilmoitus hieman hämmensi häntä.
Hän muutti asunnostaan pois muutama viikko sitten ja unohti siinä tohinassa tehdä muuttoilmoituksen. Hänen entisen asuntonsa nykyinen haltija on yksinhuoltajanainen joka sitten haki asumistukea. Yllätys oli suuri kun hän sain kuulla asuvansa tuttavani kanssa avoliitossa, ja siten tuki häneltä evättiin !Nyt naikkonen ymmärrettävästi on hieman tuohtunut ja kaverini välttelee entisiä asuinsijojaan koston pelossa.
Hän on kuitenkin päättänyt tänään mennä hoitamaan asian kuntoon, ja eiköhän ne tuetkin sitten taannehtivasti pamahda yksinhuoltajan tilille.
Toisaalta ongelman aiheuttanut miekkonen oli hetken mielissään: Toiset ne joutuvat hakemaan naisseuraa kirjeenvaihdon kautta ja baareissa metsästämällä, mutta hän senkun vaan jättää yhden paperin täyttämättä niin jo on vaimo ja lapsiakin!

Olen aivan töpinöissäni kun minulla on ensi viikonloppu vapaata!
Kuten olen kertonutkin olen hulluna paiskinut töitä ilman vapaita, mitä nyt viime sunnuntaina vietin yhden vapaan löhöten. Muttei yksi päivä mitään auta, ja nyt olenkin varannut itselleni KOLME peräkkäistä vapaapäivää! Ta-daa!
Olen kädet kyynärpäitä myöten ristissä rukoilllut että ilmojen Jumalat suosisivat ja voisin tehdä jotain kauniissa ulkoilmassa.
Kuinka hauskaa olisikaan koota ryhmä vanhoja kavereita ja painua saaristoon piknikille rupattelemaan mukavia ja eväitä nauttimaan! Saapi nyt nähdä kuinka Jumalat minua kohtelevat….
Alunperin tarkoituksena oli lähteä ystäväni Nutkun kanssa veneilemään, mutta sain kuulla että hänen lapsensa viettävät viikonlopun isänsä kanssa joten reti oli pakko peruttaa. Lapset!
Jälleen yksi syy pysyä lapsettomana!

Nyt painun taas myymään ihmisille humalluttavia tuotteita ja kuuntelemaan heidän jutusteluaan.

Voikaa hyvin ja muistakaa huolehtia puutarhastanne. Rakkaudella!

-Nauri

Voittaja on ratkennut!

Kilpailu on ratkennut!
Julistin viikko sitten kilpailun jossa etsin hyvää nimeä majatalolleni jonka jonain kauniina päivänä haluaisin perustaa Espanjan auringon alle.
Hyviä ehdotuksia tulikin jonkin verran, ja niistä raati ( minä ) valitsi parhaan.

RUMMUNPÄRISTYSTÄ JA APLODEJA!!!!
Voittaja on TARZAN ehdotuksellaan Paksun Naurin Majatalo!

Lattoipa tuo mainio heppu myös tällaista kilpailuun:
“The Obese Gentleman Inn
-Fully licensed. Open for selected cliantele at all times. Collect special bonus from our special Pimiento dishes. Free miniature condom machines in use.”

Raati perusteli päätöstään nimeen liittyvällä sanaleikillä TV-maailmasta sekä Naurin itseironialla. Kaikki sivistyneet ihmisethän muistavat John Cleesen tähdittämän Pitkän Jussin Majatalon (Fawlty Towers) joka muutamaankin kertaan on nähty Suomen trelevisiossa.
Ja itseironia taasen on aina leimannut Naurin, tuon veikeän pullukan elämää.

Raati toivoo myös että voittaja on lukenut säännöt ja voittajan velvollisuudet tarkasti. Säännöissähän kerrottiin että voittaja saa paitsi Naurin valokuvan nimikirjoituksella varustettuna, hänet myös velvoitetaan rahoittamaan majatalohanke!
Tavatkaamme siis jossain rahoitusliikkeessä. Ota takaajat mukaan!
Ja valokuvan laitan tulemaan maililla heti kunhan saan aikaiseksi, eli varmaan iltasella!

Onnea voittajalle!

Ja sitten jotain ihan muuta;
Nyt meni hermo siihen Jungeriin! Digiboxini on katsonut aiheelliseksi lopettaa toimintansa, ja nyt menen viemään sen korjattavaksi! Joitakin aikoja sitten Welho otti minuun yhteyttä haluten nopeuttaa laajakaistaani mitättömällä korvauksella. Ja lahjaksi siitä sain digiboxin! Huraa ja että harmittaa!

Kun koetan katsella elokuvaa saattaa kuva vain jäädä paikalleen junnaamaan ääninauhan edelleen tehdessä työtään moitteettomasti. Tai sitten kuva alkaa nykiä kuin tanssijat 70-luvun discossa strobovalojen välkkeessä!
Piru vie!
Töiden jälkeen vien masiinan Welholle ja vaadin isoja korvauksia näkemättä jääneistä Salatuista Elämistä ja Tangomarkkinoista!
Minuahan ei kyykytetä!

Eilen minulla oli ensimmäinen vapaapäivä noin kuukauteen! Sitä riemua!
Mutta kuinka ollakaan, sisäinen kelloni herätti minut seitsemän aikoihin ja sitten en saanutkaan uudestaan unta.
Koko päivän vain istuskelin parvekkeella ja katselin puutarhaani ihaillen. Välillä tuijotin jotain outoja ohjelmia telkkarista ( olohuoneen digiboxi toimii ) ja sitten tein kultamussulleni ruokaa; Loistavaa espanjalaistyylistä liha-makkarapataa ja juustokakkua!

Juustokakun kanssa meinasi tosin käydä niin että juusto oli unohtua.
Olin vispannut kerman vaahdoksi ja pohjan tehnyt sekä liivatteet mehuun sulattanut. Olin juuri aikeissa kaataa kermamassan pohjalle kun aloin ihmettelemään sen koostumusta. Kurkistaminen jääkaappiin paljasti että tuorejuusto nökötti edelleen hyllyllä. Ei muuta kuin juusto sekaan ja homma toimi taas!
Juustokakku oli ensimmäinen tekemäni ja mielestäni onnistui oikein hyvin. Kannattaa kokeilla. Resepti löytyi kun googlasin “vadelmainen juustokakku”!

Lihapadan idea taas tuli kun lauantaina katselin työn lomassa asiakkaiden kanssa Floydin, tuon mainion aussikokin ruokaohjelmaa.
Siinä hän seikkaili Espanjassa Sierra Nevadalla väsäillen kaiken maailman pöperöitä paikallisille rypäleenpoimijoille ja muille farmareille.

Jossain vaiheessa hän teki mainion näköistä maalaispataa jota itsekin ajattelin kokeilla, tosin naurimaiseen tyyliin sovellettuna!
Hän heitti pataan pilkottuja sipuleita, parikoita, tomaatteja ja valkosipuleita chilin kanssa muhimaan.
Kun pata oli porissut jonkin aikaa mukaan heitettiin muitakin kasviksia paloiksi leikattuna. Itse laitoin porkkanaa ja munakoisoa kun kaapissa sattui olemaan.
Sitten mausteita, eli pippuria ja tabascoa sekä tuoreita yrttejä. Itse laitoin omalta plantaasiltani persiljaa ja basilikaa, Floydin yrttejä en muista.
Lopuksi ruskistettiin naudanlihasuikaleita ja mausteisia makkaroita ( minä laitoin vaan krakovanmakkaraa kun lähikaupastani ei sunnuntaisin oikein löydy mitään erikoista ) ja laitettiin sitten pataan muitten ainesten joukkoon.
Uuni 175 asteeseen ja pata muhimaan pariksi tunniksi. Floyd haudutti ruokansa liedellä, mutta minä kaadoin kattilasta kaikki ainekset uunivuokaan ja laitoin sitten sinne lämpöön porisemaan.
Ja Minnakin lähes kyyneleet silmissä apetta kiitteli.

Edellisen oli siis tarkoitus näyttää että maukasta einestä voi laittaa pienellä vaivalla mielikuvitusta käyttämällä.

Minäkin rakastan katsoa ruokaohjelmia ja niistä ideoita varastaa, mutta koskaan en noudata reseptejä pilkulleen vaan sovellan ja ideoin omien mieltymysteni mukaan.
Hitto kun saisi oman ruokaohjelman jonka tiimoilta kiertelisi maailmaa ihmettelemässä kaikenlaisia eksoottisia ruokia ja niiden tekijöitä! Ehkä jonain päivänä…..

Vielä kun jaksaa neljä päivää juottaa ihmisiä humalaan aukeaa Naurin taivas! Kolmen päivän vapaa! Huraa ja kaikkea fantsua mulle heti!
Jos ilmat vain vähänkään suosivat menen jonnekin kesästä riemuitsemaan kun en tryönarkomaniani vuoksi ole päässyt juurikaan suvesta nauttimaan. Ihanaa! Noiden vapaiden ajattelu saa minut jaksamaan nämä muutamat päivät…

Eipä muuta kuin lomaa odottelemaan! Kirjoittelen taas jahka saan päähäni jotain omasta melestäni kertomisen arvoista!

Eläkää! Nauttikaa! Rakastakaa!

-Nauri