Pallomaha pamisee

Älkää peljätkö, sillä olen tullut kertomaan teille ilosanoman;
Blogini ulkoasu on muuttunut!
Ulkoasu on kuollut, kauan eläköön ulkoasu!
Samaa jorinaahan tämä silti on. Keisarin uudet vaatteet….
( Päivitys: Jo nyt on tullut muutama valitus blogin uudedsta blogini ulkoasusta. Hyvä että kommentoitte. Vaihtelen aina välillä sitä ja saatte sanoa mielipiteenne. Ehkä jossain vaiheessa napsahtaa kohdalleen )

Pallokala on saanut kommenteissa aikaan melkoisesti liikettä, ja nyt on minunkin aika tarttua aiheeseen:
Käsitykseni mukaan fugu ei suinkaan tarkoita pallokalaa, vaan siitä valmistettua ruokaa. Aivan kuten esimerkiksi moussaka ei ole munakoiso, vaan ruokalaji jossa tuo maukas kasvis on yksi pääraaka-aineista.
Eikä pallokala tietääkseni eritä tappavaa myrkkyä vaan jotkut sen osat vaan ovat myrkyllisiä.
Japanissa fugua saakin valmistaa vain erikoiskoulutettu keittiömestari joka osaa erottaa nuo osat kalasta niin että siitä tehtyä ruokaa sitten voipi hyvillä mielin asiakkaille tarjoilla.
Voi tosin olla että olen väärässäkin. Sellaistakin on joskus tapahtunut. Muistan olleeni väärässä ainakin kerran joskus 80-luvulla….

Huomenna sitten onkin aika ottaa kompassisuuntima jonnekin kovin kauas. Lähden nimittäin tapaamaan vanhaa ystävääni Markkua ja hänen viehättävää vaimoaan kauas Utön saarelle.
Matkani alkaa Helsingin linja-autoasemalta klo.14. Sieltä sitten Turk,n jossa vaihdan onnikkaan joka vie minut Perniön ( tai jonkn muun paikan ) satamaan. Hyppään sitten jollaan joka puksuttaa halki kauniin saaristomme, ja jo klo.22.45 saavun perille.
Jumaklavita!
8h 45min. matkustamista! Muistan joskus käyttäneeni vähemmän aikaa matkalla junalla halki Euroopan Pariisista Barcelonaan! Mutta kaipa se on kestettävä. Luvassa nimittäin on savukalaa vatsan täydeltä sekä kuvankaunista saaristoa tyrskyineen!
Aionkin olla syömättä koko ajan ennen saapumistani Utöseen jotta masuuni mahtuu sitten kalaparvi tai kaksi!
Jos haluatte muuten tietää enemmän tuosta kirjailijan plantusta jota olen menossa tapaamaan, niin tässäpä pari linkkiä:
http://www.nuorisokirjailijat.fi/karpiomarkku.shtml
http://www.otava.fi/kirjailijat/kotimaiset/j-l/karpio_markku/fi_FI/karpio_markku/
http://fi.wikipedia.org/wiki/Markku_Karpio

Muutenkin sen syömisen kanssa saa nyt olla kun huomenna aamulla menen lääkäritädin juttusille ja vaadin että minut kokonaan tutkitaan. Hän taas vaati etten saa syödä mitään.
Nyt on aika saada selville mikä meikistä oikein vaivaa, Munuaisissa nyt ainakin on jotain, jos on uskomista Kreikan lääkäriin. Ja miksei olisi…
Muutenkin olisi kiva tietää miksi koko ajan väsyttää ja potuttaa.Tehköön kokonaisvaltaisen tarkastuksen.
Voipi olla että menee elämäntavat kokonaan uusiksi, mutta johan se olisikin korkea aika.

Tänäkin aamuna heräsin joskus kuuden maissa, ja koska töihin lähtöön oli vielä aikaa päätin katsoa pari Simsonien jaksoa.
Olen aina jollain tapaa samaistunut Homeriin, tuohon aikamme antisankariin kaikkine luonnevikoineenkin.
Toisessa katsomistani jaksoista Homer pistettiin tehodietille koska ylipainoa oli kertynyt melkoisesti ja ruokatottumukset olivat katastrofaaliset.Liikuntakin oli jäänyt ihan lapsipuolen asemaan. Kuolo kohta korjaisi jos hän ei tekisi asialle jotain.
Hupsis.
Tajusin itse olevani aivan samassa jamassa, ja vielä ei olisi aika siityä Valhallan pitopöytien ääreen.
Ymmärsin että nyt olisi aika seurata henkisen johtajamme Homer Simpsonin viitoittamaa tietä ja aloittaa uusi elämä.
Tiedän toki että olen luvannut elämäntapamuutosta jo vaikka kuinka monta kertaa, mutta nyt olen tosissani.
Homer Simpson näytti minulle tien totuuteen!

Nyt on sitten se aika vuodesta jolloin aletaan säästää rahaa minun syntymäpäivälahjaani varten!!!
Olenkin ajatellut että ne voisi luovuttaa minulle jossain ulkomaassa kun nykyään nuo halpalentoyhtiöt ihmiskuljettimillaan meitä halvalla ympäri maailmaa lennättävät.
Kävin jo alustavasti tutkimassa hintoja, ja esimerkiksi Riikan matka 13.-16.11 maksaa noin 140 euroa
Pariisiin sitten maksaisikin jo tuollaiset 260e. Ja se Ranskan pääkaupunki on vielä niin pirun kalliskin. Mutta viettää synttäreitään patonkia pureskellen Seinen rannalla punaviinin värjäämien huulien venyessä hymyyn kohti korvia….
Nyt siis kaikki Suurille Nauri-matkoille kauas ulkomaahan!
Muistathan lahjat?

TÄMÄ BLOGI ON KIRJOITETTU KAHTEEN KERTAAN KUN KIRJOITTAJA VAHINGOSSA POISTI JO VALMIIN TEKSTIN. HÄN ON PÖPI!

Rakkautta on antaa Naurille syntymäpäivälahja ulkomailla!

Voikaa hyvin

-Nauri

Pallokaloja ja -päitä

Päivää jälleen.
Eipä tässä omassa elämässäni kovasti ole tapahtunut mutta mukava tänne silti on aina jotain kirjoittaa.
odotan innolla perjantaina tapahtuvaa lähtöäni kauas ulkosaaristoon, Utön saarelle. Ystävältäni Markulta tuli juuri tekstiviesti jossa hän kertoi käyneensä kokemassa verkot. Ahvenia ja siikoja oli tullut siihen malliin että odotettavissa on kunnon syömingit! Jee jee!
Koetin kutsua ystävääni ja aseveljeäni Tommia mukaan Suureen Seikkailuun, mutta miekkoselta ei tullut lainkaan vastausta. Luulen että tuo Nörtti Jumalan Armosta vain pelkää lähteä meren armoille. Ymmärränhän minä sen. Kaikki eivät tietenkään voi olla samanlaisia merikarhuja kuin minä….

Heseltä oli tullut vastaus kysymykseeni karhukuvan jakamisesta kanssani. Oli kuulemma niin heikkolaatuinen foto ettei sitä kannattanut lähteä lähettelemään kaikenmoisille blogin pitäjille. Harmi. Koetapa Hese seuraavalla kerralla varustautua asianmukaisella kuvauskalustolla jos niitä mesikämmeniä siellä pihapiirissäsi kerran juoksentelee. Niillä kuvillahan voisi ansaita jopa hieman rahaakin?

Eilen tapasimme vanhan ( 47v ) ystäväni Jarmon kanssa Töölössä tuliaisten jaon merkeissä.
Olin rahdannut hänelle kaukaa Ulkomaasta useita erilaisia tavaroita jotka saivat tuon veikeän biologin silmät loistamaan; oli kosteuspyyhe ravintolasta jossa olimme Minnan kanssa syöneet, purkillinen aprikoosimarmeladia, jälkiruokakeksi kantakapakastamme, kreikkalainen Akua Ankka-lehti ja sokerina pohjalla TÄYTETTY PALLOKALA!
Minna tuon oudon otuksen äkkäsi kävellessämme kamarin kylän raittia. Heti tiesimme kenelle tuo kummajainen tulisi toimittaa! Ja siinä se nyt möllötti kapakan pöydällä lasisilmät pullottaen piikkien haastaessa kaikkia tökkimään sormella. Hyvä ettei puhjennut kyyneliin tuo elämänsä oudoille otuksille pyhittänyt heppu. Hän ryysti punaviiniään kykenemättä puhumaan, ja silloin minun oli aika lähteä. Vetosin väsymykseen ja nälän tunteeseen pikku masussani ja painuin kotiin.

Kotona sitten pesin pyykkiä, tiskasin ja laitoin ruokaa välillä parvekepuutarhaani kastellen.
Joiskus ajattelen olenko kokonaan menettänyt maskuliiniset piirteeni….
Minna tuli sitten myöhemmin kotiin ja kehui kovasti nakkistroganoffiani, eikä syyttä. Aikas herkkua se olikin!

Mukavaa on muuten se että ystäviäni on alkanut virrata työpaikalleni minua koikkaamaan; toissapäivänä Niko toi minulle Johanna Sinisalon uuden kirjan ja eilen Tiina ilahdutti minua läsnäolollaan kuten myös OP, tuo mainio hippi.
Ja Jussi ja Pellehän ravaavat täällä alvariinsa! Tänäänkin Jussi toi minulle Popedan uuden sinkun jonka illalla Minnalle ojennan. Luulen että saan ansaitsemani palkkion…..

Edellisessä blogissani kerroin Kalevin sipulivihasta ja se saikin aikaan mukavasti liikettä kommenteissa. Siinä sitä sipulinvihaajat ja -rakastajat sitten pääsivät kertomaan mielipiteensä. Loistavaa! Lisää keskustelua ja kommentteja kaivataan!
Ja Kalevilta odotan edelleen hänen julkilausumaansa jossa hän saisi kertoa kaiken sipulin haitallisista vaikutuksista ja sen ystävien salahankkeista länsimaisen demokratian kaatamiseksi.

Olettekos muistaneet käydä kuvaboxissa ihailemassa Santorinin kuviamme? Ettekö? Hopi hopi sitten!
http://www.kuvaboksi.fi/showTag.html;jsessionid=83ECD75F207C3F841DD3E9390912AB01.MSAS1?name=nauri

Pelottaako teitä yhtään tuo Venäjän uhoaminen? Kyllä pistää miettimään kun lueskelee isojen maiden päättäjien horinoita. Onko Kylmä Sota jälleen alkamassa? Miten käy pienen Suomen kun isot pojat alkavat melskaamaan?

“Medvedevin mukaan Venäjä vastaisi sotilaallisesti uhkaan, jota amerikkalaisohjuksien sijoittaminen Puolaan merkitsisi sille.
-Nämä ohjukset ovat lähellä rajojamme ja muodostavat uhan. Tämä luo lisäpainetta ja meidän täytyy vastata siihen jotenkin, luonnollisesti sotilaallisia keinoja käyttäen, Medvedev sanoi Al-Jazeera –tv-kanavan haastattelussa uutistoimisto Reutersin mukaan.”
( Uusi Suomi.fi 27.8.2008 )
http://www.uusisuomi.fi/

Mutta kaikeksi onneksi rakkaus voittaa aina. Oikeus on aina seurannut voittajan miekkaa jne….

Minä uskon, tahdon uskoa, että ihmiskunta ei vielä ole lopullisesti järkeään menettänyt. Mikisi pahuus? Miksi ei asioita voi puhua selviksi? Miksi?

Rakkautta on antaa toisen olla sellainen kuin tämä on koettamatta muutosta tehdä

-Nauri

Paholaissipuli ja outoja härveleitä!

Suosittelen kaikille loivaa pudotusta lomilta takaisin työelämän rattaisiin.
Itse tein viime viikolla töitä tiistain ja torstain sekä keskiviikkona olin elokuvan kuvaksissa, ja sitä ei lasketa normaaliksi työn teoksi.
Eli loman jälkeen vain kaksi päivää töitä ja heti kolme vapaata! Näin se homma tulee hoitaa!

Perjantaina lötköttelimme koko päivän Minnan kanssa pussaillen ja halaillen. Armaallanihan oli vielä viime viikko lomaa, joten oli ihanaa vain nauttia toistemme läsnäolosta rakkauden lämmittäessä kuvankauniita vartaloitamme….
Kun sitten ilta sai niin kaljahammasta alkoi kolottaa siihen malliin että päätimme mennä Töölööseen, ravintola Laiskaan Karhuun. Siellä sitten kohtasimme ystävämme Matin ja Tiinan joiden kanssa kertoilimme tarinoita matkoiltamme. He olivat juuri palanneet kuukauden turneelta Italiasta ja Ranskasta, ja paljon olikin kerrottavaa puolin ja toisin.
Ravintolan ehtoisa isäntä Tomppa kantoi pöytäämme juomaa siihen malliin että huomasin kauhukseni humaltuvani. Ja juurihan oli kreikan lääkärisetä minulta moisen huvin kokonaan kieltänyt!
Niinpä ehdotin sydämeni valitulle siirtymistä kotimme lämpöön, ja hän ilokseni moiseen suostuikin.
Ihanaa olisi jos oppisi käyttämään alkoholia maltillisesti ja hyväksi käyttämään sen hyvät puolet huonot hyläten.
Katsotaan mitä sanoo lääkärini perjantaina kun menen tarkastukseen. Voihan se olla että hän määrää minut kokonaan lopettamaan viunan kanssa läträyksen, ja se ehkä olisi hyvä juttu kaikille!

Lauantaina olikin sitten Suuri Juhlallinen Tuliaisten Jakotilaisuus.
Tapasimme Matin kanssa kulmakuppila Bacchuksessa. Kättelyn ja juhlapuheiden jälkeen sitten kaivoimme kasseistamme kaukaa ulkomaasta asti tuodut tarvikkeet jotka asiaan kuuluvien kehujen saattelemina sitten otettiin vastaan.
Matti toi minulle Korsikalta Myrte-likööriä ja paprikan siemeniä! Loistohomma! Yhtään en tiedä miltä kyseinen alkoholituote maistuu, mutta pullo on kaunis! Ja paprikat laitetaan itämään heti vuoden vaihteen jälkeen!
Itse toin Matille ja Tiinalle pullon ouzoa, munakoisotahnaa, hunajaa sekä jääkaappimagneetin sekä oliiviöljysaippuaa! Luulisi kelpaavan!
Jonkin ajan kuluttua paikalle materialisoitui muutama ystäväni lisää, nimittäin Hellu ja Kalevi. Hellu poti kankkusta ja saikin kuulla irvailua puliakkamaisesta habituksestaan. Helppoahan se minun on kun itse olen lääkärin määräyksestä lähes holiton….
Hänelle minä toin Kreikasta pullon Metaxaa, hunajassa lilluvia pähkinöitä, jotain hilloa ja jääkaappimagneetin. Kovasti oli kiitollinen. Hämmästeli vielä miten MINULTA saattoi tulla noin tolkullisia ja käytännöllisiä tuliaisia.

Ja sitten tämä Kalevi….
Kalevi on vanha tuttuni parinkymmenen vuoden takaa. Hän työskentele tätä nykyä median palveluksessa, tarkemmin sanottuna uutisoi maailman tapahtumista meille tavallisisille kuolevaisille valtiovallan talutusnuorassa.
Istuttuamme jonkin aikaa terassilla juomiamme nauttien alkoi hän sitten sanansa levittämisen. Meille selvisi nopeasti että hän oli hakeutunut tiedonvälityksen pariin ainoana syynään missionsa toteuttaminen!
Kuin paraskin Billy Graham tuo huru-ukko paasasi meille suu vaahdossa TOTUUTTA!
Ja hänen sanomansa kaikessa lyhykäisyydessään oli seuraava:
Sipuli on paholaisesta.
Juuri niin, tämä oli hänen sanomansa ydin pelkistettynä kolmeen sanaan. Saimme noiden muutamien tuntien aikana kuulla melkoisen vuodatuksen tuon maukkaan kasvin pahuudesta ja sen vaikutuksesta ihmiskunnan lähestyvään tuhoon.
Kalevi kertoi meille että hänen suunnitelmissaan on oman valtion perustaminen. Tämän valtion ainoa tehtävä olisi toimia pakopaikkana kaikille maailman vainotuille sipulinvihaajille.
Viikottain pääkaupungin isoimmalla torilla järjestettäisiin suuria juhlia joissa roviolla poltettaisiin sipulinippuja ja kaupungin rikolliset sipulin salakuljettajat laitettaisiin jalkapuuhun kansan solvattavaksi.
“Sipuli aiheuttaa AIDS:ia”
Siinä yksi hänen palopuheensa kulmakivistä! Ja jos muistan oikein niin prinsessa Dianan kuolemakin oli sipulinsyöjien salajuonia…..
Olin niin pyörällä päästäni häntä kuunnellessani etten nyt muista kaikkia hänen hokemiaan “totuuksia”. Pyydänkin tässä nyt julkisesti että sinä Kalevi lähetät minulle teesisi tämän blogin yhteydessä julkaistavaksi. Näin saisit asiaasi levitettyä ja kenties jonkun uuden uskovaisen jäsenen “kirkkoosi”…
Ja armaat lukijani, muistakaa että jos jossain vaiheessa uutisissa puhutaan vaikkapa USA:n presidentinvaalien yhteydessä outoja juttuja sipulista, kannattaa tarkistaa toimittajan nimi! Luulenpa että taustalta löytyy tuttu tyyppi!

Onneksi jossain vaiheessa paikalle saapui myös Niko joka rauhallisella olemuksellaan sai Kalevin rauhoittumaan. Siitä kiitollisena annoin hänelle pullollisen ouzoa joka katosikin hänen nahkatakkinsa kätköihin silmän räpäyksessä.
Sitten piti Hellun lähteä koska illalla olis Sex Pistolsin konsertti johon nyt sitten ilmeisesti piti jotenkin valmistautua. Tuohon konserttiin hän muuten meni avovaimoni Minnan kanssa!
Mattikin otti jalat alleen ja pian niin tein minäkin jättäen Nikon ja Kalevin keskenään rupattelemaan. En ole vielä soittanut heille joten en tiedä oliko Kalevi katsonut aiheelliseksi levittää sipulin vastaista propagandaansa Nikollekin…
Otimme sitten vielä pienen ravintolakierroksen myöhemmin illalla, mutta koska alkoholi ei nykyään kuulu ystäviini painuin aikaisin nukkumaan.

Sunnuntaiaamuna sain kuulla Minnalta kuinka kivaa konsertissa oli ollut. Johnny Rotten tosin kuulemma ollut suhteellisen laiska ja väsynyt, mutta lämmittelijöinä toimineet Pelle MIljoona ja Tumppi Varonen olivat sitten olleet sitäkin energisempiä. Kiva!

Iltapäivällä menimme Pellen sekä hänen naisystävänsä ja tämän pojan kanssa Hakaniemeen katsomaan kun pöpit hyppivät oudoilla härveleillä mereen. Kyseessä oli joku Red Bullin järjestämä happening johon oli ilmoittautunut 39 joukkuetta. Nämä joukkueet olivat rakentaneet omin pikku kätösin lentovekottimia, tai ainakin niiden oli tarkoitus olla lentoon kykeneviä laitteita. Niistä jotka minä näin ei yksikään lentänyt kahta metriä pidemmälle, mutta sehän ei ollutkaan pääasia.
Tärkeintä showssa oli kekseliäisyys ja hyvä meiniki, ja siihen kyllä päästiin. Oli mukava nauraa ja katsoa toinen toistaan hullummin pukeutuneita joukkueita ja heidän härveliensä joutsenlentoja.
Eri hauskaa!
Poistuin paikalta aikaisin koska ikävä armastani kohtaan muodostui ylivoimaiseksi kestää, ja olikin ihanaa kun Minna otti minut halauksin ja suukoin vastaan. Kiitos.

Olihan taas ajatuksen virtaa! Eipä muuta tällä erää!

Jos sinulla Hese on kuva siitä karhusta, niin lähetä se mullekin! Olisi mahtavaa nähdä se! En itse tällaisena kaupunkilaispoikana ole juurikaan metsiemme eläimistöä luonnollisessa elinympäristössään nähnyt. Olen kade!

Ja nyt sitten kaikki joukolla kuvaboxi.fi-osoitteeseen ja halkusanaksi “nauri”. Siellä on kolmattasataa kuvaa matkaltamme ja niitä saa myös arvostella!

Rakkaus on kuin sipuli; aina löytyy uusi ja ihmeellinen kerros joka maistuu hyvältä!

-Nauri

Viinapiruja ja filmitähteilyä!

Mielestäni on hauskaa että tämän vaatimattoman blogini kommenttipalstasta on tullut temmellyskenttä kahdelle verbaalivirtuoosille joiden suurimpiin ansioihin kuuluu väittely eri kasvien ja yrttien sekä ruumiinaukkojen hajujen erilaisuudesta.
Ammennetaan vettä myllyyn: mikä on mielipiteenne napanöyhdästä? Entä keksittekö sille mitään järjellistä käyttötarkoitusta? Korvavaikku? Esinahanalusjuusto?

Ensi lauantaina on aika palata 70-luvulle! Sex Pistols esiintyy pitkästä aikaa Suomessa!
Kaikki varttuneemmat lukijat varmaan muistavatkin sen kun kyseinen laulu- ja soitinyhtye oli ensi kertaa tulossa tänne esiintymään ja joku vasemmistolaisryhmä sai senkin estettyä vedottuaan musikanttien huonoon vaikutukseen maamme kasvavaan nuorisoon.
Eiväthän he edes julistaneet kommunismin ilosanomaa!
Onneksi ajat ovat muuttuneet ja ihmiset saavat kuunnella sellaista musiikkia kuin sattuvat haluamaan.

Ystäväni Hellu soitteli ja kertoi että hänellä on kyseiselle keikalle ylimääräinen lippu. Ehdotti jotta minäkin lähtisin nauttimaan punkin ilosanomasta.
Vanhana diinarina ehdotus tuntui tietenkin houkuttelevan hauskalta, mutta kun nuo massatilaisuudet ei oikein ole minun juttuni. Ehdotinkin että kultani Minna lähtisi puolestani konsertista nauttimaan, ja hänhän oli heti valmis.
Eli ensi lauantaina vanhaan jäähalliin menevät nykyinen ja entinen avovaimoni yhdessä! Pelottavaa…
Ainakaan jutun aiheet eivät lopu kesken!

Eilen olin taas filmitähteilemässä.
Ensi talvena ensi-iltansa saavassa elokuvassa esitän ammattiliiton pomoa, Puskalaa. Minulla on vain muutama repliikki, mutta ehkäpä se kuitenkin taas avaa joitain ovia. Toivotaan.
Kuvauksissa jälleen nauratti miten hankalaa onkaan ohjaajan työ. Kuvasimme Roihuvuoren Ruiskumestari-Pubissa erästä kohtausta ja paikalla oli paikan kanta-asiakkaita avustajina. Kaikki avustajat olivat valmistautuneet kuvauksiin huolella ja kunto oli hyvinkin kulmapubiin sopiva.
Eräs herrasmies sitten katsoi asiakseen koko ajan kertoa ohjaajalle kuinka kohtaus itse asiassa tulisi näytellä. Hänen mukaansa esimerkiksi pöydästä lähtiessä tulee iskeä nyrkki pöytään ja huutaa “perkele”.
Siinä oli ohjaajalla kestämistä kun samalla piti ohjata näyttelijöitä ja koko monikymmenpäistä kuvausryhmää ja toisella korvalla kuunnella humalaisen ehdotuksia.
Mutta hyvin tuo alansa armoitettu taitaja luovi tilanteessa eteenpäin ja kohtaus saatiin lähes aikataulussa purkkiin.
Minulla olisi kyllä mennyt hermot!

Samperi kun harmittaa.
Rakastan valokuvaamista ja olenkin sen intohimoinen harrastaja, mutta kun vielä oppisi käyttämään sitä kameraa!
Eilen illalla kävin läpi lomallani ottamiani kuvia ja kivaa oli. Paitsi että kymmeniä kuvia oli mennyt mönkään kameran asetusten ollessa miten sattuu! Valtaosa kuvista oli oikeinkin onnistuneita, mutta heti kun kuvausolosuhteet olivat olleet hiemankin poikkeavat normaalista auringonpaisteisesta päivästä tulos oli täyttä kakkaa!Varsinkin jos hieman kauempana olevaa kohdetta olin koettanut zoomata niin aina tuloksena oli tärähtänyt kuva! Ja se perhanan vastavalo.
Pitänee seuraavalle matkalle ostaa sellainen pieni jalusta niin johan luulisi homman sujuvan. Tai sitten ei.
Mutta aion kuitenkin ilahduttaa suurta yleisöä tyrkkäämällä läjän otoksia kuvaboxi.fi-osoitteeseen jossa niitä sitten pääsee ihmettelemään ja arvostelemaan. Käykää välillä kurkkaamassa. Luulisin että lauantaina siellä jo jotain on.

Muistumia matkailun vaikeudesta:
Olimme nuorina miehinä usein käymässä Tukholmassa. Viking Line meidät sinne edullisesti raijasi ja nuorina olimme vielä oikeutettuja ns.Jee Jee-korttiin jolla sai 50% alennusta matkoista.
Eräällä matkalla viinapiru oli iskenyt minuun sillä voimalla että olin viettänyt yöt mennen tullen laivan putkassa. Siis ihan vain humalatilan vuoksi, ei rettelöinnin. Kaikki minut tuntevat tietävätkin etten ole riehujatyyppiä, vaan enemmänkin Sherwoodin Iloinen Veikko.

Helsinkiin saavuttaessa olin niin fysiseti kjuin henkisestikin aivan poikki. Kaverini olivat jo menneet menojaa kun minut putkasta päästettiin. Vaatteini olivat likaiset ja niin oli koko miekkonenkin. Mitään en ollut syönyt ja nälkä kurni suolistossa.
Siihen aikaan Mikonkadulla oli pieni baari joka tarjosi lounasaikaan edullista kotiruokaa, ja sinnehän minä suuntasin.
Ruokalassa oli pitkä tiski josta tarjottimelle kerättiin haluamansa tuotteet ja sitten lopuksi ilmoitettiin tädille tiskin takana mitä melisi syödä.
Kasasin tarjottimelle mahua, maitoa, näkkäriä ja voita sekä jonkun jugurtin. Sitten ilmoitin tuhdille matamille tiskin takana haluavani nakkikastiketta perunamuusilla. Nainen nyökkäsi ymmärtämisen merkiksi ja alkoi kasata lautaselle kokonaisia keitettyjä perunoita.
Ilmoitin että haluaisin siis perunamuhennosta. Uusi nyökkäys ja lautaselle ilmestyi aina vain uusia kokonaisia perunoita. Kun kolmaskaan kerta ei tuottanut tulosta kyyneleet alkoivat virrata poskilleni ja parkaisin:”MINÄ HALUAN PERUNAMUUSIA!”
Täti katseli minua pelästyneenä ja ojensi täyttämänsä lautasen edelläni olevalle asiakkaalle alkaen sitten täyttää toista lautasta muusilla.
Olin siis koko ajan kiljunut vaatimuksiani ruokalan tädin tehdessä toisen asiakkaan annosta.
Einekseni söin suhteellisen nopeasti katse pöydässä. Tunsin kuinka kaikki asiakkaat tuijottivat minua kummissaan.
Hävetti.

Tarinan opetus:
Nakkisoosi perunamuhennoksella saattaa itkettää.

Rakkautta on kuiskata vaikka tekisi mieli huutaa!

Kamikaze-kasveja ja vuotavia pulloja!

Olen palannut kylmään, mutta ah, niin rakkaaseen kotimaahani.
Ja en minä kaua ehtinyt rentoutua kun jo tänään piti palata sorvin ääreen.
Oli mukavaa huomata että asiakkaat olivat ilmeisestikin minua kaivanneet, tai sitten he ovat kovin hyviä näyttelijöitä.

Näyttelemisestä puheen ollen, olen tänään menossa töiden jälkeen ostamaan minulle pukua puvustajan kanssa tulevaan elokuvaan jossa minulla on pieni rooli.
Huomenna näytellään sitten koko päivä ja torstaina taas olenkin hanan ääressä juottamassa janoisia. Vaihtelevaa tämä minun elämäni.

Eilen aamulla olin laittanut kellon soimaan kahdeksalta. Pakkasin viimeiset kimpsut ja kampsut ja painuin rannalle hyvästelemään meren lämpimät aallot. Niitä tulisi ikävä.
Sitten söin aamiaisen ja takaisin hotellille.
Huoneiden luovutus oli klo.09.30. Paiskasin kapaasini hotellin aamiaishuoneen nurkkaan ja sukelsin altaaseen. Olin päättänyt että vielä viimeiset uinnit pitää saada, ja sainhan minä.
Altaasta käsin naureskelin muille poistuville turisteille jotka kärvistelivät aamuauringon paisteessa päällysvaattet päällään.
Meidäthän tultaisiin noutamaan vasta 10.30 joten ei hätiä mitiä!
Kun olin tarpeeksi pulikoinut vaihdoin minäkin vaatteet ja laitoin pyyhkeni sekä uimashortsini altaan reunalle kuivumaan, ja kun oli aika poistua kykenin pakkaamaan ne kuivina laukkuuni.
Näin toimii Suuri Kansainvälinen Seikkailija!
Ei pidä hötkyillä….

Lentokentällä kaikki sujui varsin mukavasti ja joustavasti. Käväisin juomassa cokiksen tavernassa joka sijaitsee kentän välittömässä läheisyydessä, ja sitten menin turvatarkastuksen kautta kansainväliselle puolelle. Siellä sitten kohtasin kauan kadoksissa olleen Aristoteleksen. Tuo miekkonen oli onnistunut välttelemään minua koko lomani ajan, mutta siinä hän nyt istui.
Kovasti pyyteli anteeksi kun ei koskaan ollut saapunut tapaamiseemme, mutta so what! Lomalla ei pienet murheet paina ja kivaa oli ollut kummallakin. Hyvä niin.

Koko lento meni eri hauskasti kun vuokrasin PSP-konsolin ja pelailin hauskoja pelejä koko matkan aina välillä juomia nauttien.
Ruishampurilaisenkin tarjosivat!
Meillä oli koko koneen parhaat paikat suoraan siiven kohdalla eli sisäänkäynnin luona. Jalkatilaa oli enemmän kuin tarpeeksi! Huisaa!
Hki-Vantaan lentokentälläkin kaikki meni jouhevasti, ja ennen kun edes kunnolla huomasin istuimme jo taksissa matkalla kohti Pikku-Huopalahtea, Helsingin Rivieraa.

Kotona sitten kirmaisin samoin tein kauppaan ja aloin valmistaa armaalleni pottumuusia ja jauhelihasoosia! Olimmehan taas Suomessa!
Soosin muhiessa olikin aika alkaa purkaa laukkua. Avatessani laukkuni, joka muuten kulkee perheessämme nimellä “Ruma”, tunsin sieraimissani ouzon tuoksun. Pengottuani laukun perinpohjin tuoksun lähdekin selvisi; ostamani 0.75 litran vetoinen pullollinen tuota jumalien juomaa oli sitten katsonut aiheelliseksi vuotaa! Se ei siis ollut mennyt rikki vaan korkki oli vuotanut ja koko pullollinen ouzoa oli nyt kyllästänyt asusteeni!
Ei muuta kuin kaikki kamat pyykkikoneeseen ja tuulettamaan! Pari koneellista pesin mutta se haju minnekään lähtenyt. Koko kämpässämme leijailee tällä haavaa vieno aniksen tuoksu.
Kiitos MInnalle joka lupasi pestä vaatteet tänään toiseen kertaan.

Olin ennen lähtöäni valtuuttanut ystäväni Hellun huolehtimaan kasviplantaasistani, ja hyvin olikin työnsä tehnyt hän!
Koko parvekkeemme on ihan viidakkoa! Basilikani on kasvanut miehen mittaan puhumattakaan ruohosipulista ja persiljasta.
Paprikat loistavat punaisina ja lisää pukkaa ämpärikaupalla. Chilejä on paria kolema sorttia lähes kypsinä ja tomaatit hehkuvat posket punaisina!
Eräs tomaattini kuitenkin oli tehnyt itsemurhan ikävöidessään meitä ja kaatunut kyljelleen ja noussut juurineen mullasta. Olisi pitänyt tukea se kunnolla ennen lähtöä mutta kun en osannut odottaa että hän ottaa tuollaisen kasvuspurtin! Poikani juuri tulossa mieheksi ennen kuin julma kohtalo riisti hänet minulta….

Sain myös eilen ystävältäni Jukalta viestin jonka mukaan hänen Anun ja Antin kanssa muodostama perheensä on lisääntynyt yhdellä persoonalla!
Onnitteluni!
Koska kyseessä on neito-puolinen henkilö, ehdotin nimeksi Nauriliinia. Ei suostuttu. Ihme touhua!
Jukalta tosin tuli viesti jonka mukaan lapsen nimeksi harkitaan Nauriliini Minna Nykäneliiliini, mutta oletan kyseessä olevan iva sekä pilkka omaa ehdotustani kohtaan….

Kuvia reissussa tuli otettua n.850 kpl,ja laitankin niistä parhaimmat kaiken kansan nähtäväksi kuvaboxi.fi-osoitteeseen jahka ehdin. Ensi viikonloppu on näillä näkymillä vapaa joten ehkäpä silloin. Ken tietää.

Tässähän tämä ja lisää myöhemmin.

Rakkautta on ouzolta haisevat vaatteet.

-Nauri

Aurinkowienereita!

Santorinilla on ihana maata ja lukea lehdesta kuinka kotosuomi karsii edelleen jatkuvista sateista. En tarkoita tata vahingoniloiseksi lauseeksi, ainoastaan haluan sana kuinka onnellinen olen kun tajusimme lahtea tanne.

Akkuja on ladattu auringossa nyt pian pari viikkoa,ja maanantaina onkin aika palata takaisin kylmaan mutta niin rakkaaseen Suomeen.
Luulisi talla latauksen maaralla taas jaksavan!

Heti tiistaina menen toihin ja keskiviikko menee eraan elokuvan kuvauksissa. Seuraavalla viikolla lahden taas matkoille, talla kertaa kauas ulkomerelle Uton saarelle hassua ystavaani Markkua tapaaamaan. Siella sitten tuon Kalastaja-Eemelin kanssa koemme verkkoja ja saan kokea hieman toisenlaisen meren kuohut.

Alkaaka hyvat ihmiset pyytako niita tuliaisia kun ei laukkuun mahdu loputtomasti sita tavaraa!

Hotellissamme majoittuu viikoittain joukkioittain suomalaisia jotka viisaasti jattavat aina lukemansa loma kirjat muiden iloksi. Olenkin ehtinyt lukea muutaman, ja ihastuin juuri kovin ruotsalaisen toimittajan kirjoittamaan jannariin Uutispommi. Suosittelen. En nyt kuolemaksenikaan muista kirjailijan nimea, mutta googlatkaa tuo kirjan nimi niin johan luulisi loytyvan.

Asken kavin kaupassa hakemassa juuri uunista tullutta leipaa ja wienereita joita kohta ahmimme armaani kanssa parvekkeellamme auringon hivellessa punakoita vartaloitamme.
Tanaan on yksi kuumimmista paivista taman kahden viikon aikana, ja luulen etta altaalta ei juuri ennen auringonlaskua viitsi poistua.
Mutta mikapa siella on maatessa hyvassa seurassa mehua nautiskellen ja aina aika ajoin viileaan altaaseen pulahtaen.

Huomenna aion matkata nyt sitten sinne Oian kaupunkiin tapaamaan ystavaani Aristotelesta. Toivotaan etta han nyt saapuu paikalle.

Ostin viime viikolla aidot Guccin aurinkolasit seitsemalla eurolla, ja nyt ne jo sarkyivat! Ajattelin menna vaatimaan rahoja takaisin, mutta Minna sanoi etteivat varmaan antaisi. Mita? Luulisi nyt aidoissa Gucceissa jonkun takuun olevan?
No, ostin uudet yhdeksalla eurolla. Nama ovat varmasti viela aidommat!

Sori taman blogin tylsyys ja mitaansanomattomuus, mutta tuo pirun aurinko porottaa koko ajan selkaan ja ajatus ei oikein rullaaa.

Voi olla etta tama on viimeinen viestini talta kuvankauniilta Santorinin saarelta, mutta Suomessa kaikki on toisin: Siella ei aurinko paase hairitsemaan Pikku-Huopalahden Ajatusten Virtaa!

Olkaa kiltisti ja ajatelkaa meita lammolla. Niin mekin teita.

Rakkautta on syoda wienereita auringossa!

-Nauri

Snorklausta rakkauden meressa!

Tanaan tapahtunut seuraavaa:
Lahdimme aamutuimaan sonniporukassa, eli mina, Janne ja Markku joihin olen taalla tutustunut kohti vuorten takaista Perissan kylaa.
Matka taitettiin venetaksilla ja kyyti oli kovin keikkuvaa. Perilla meita odotti pieni kyla ja sen ihanan pehmeahiekkainen uimaranta. Kotikylamme Kamarin rantahan on pikimustaa laavakivea jossa on ikava kaltaiseni adoniksen astella, ja nyt olikin yhta juhlaa kirmailla rannalla lailla pienen pojan.

Ja koska ennen matkaani olin lainannut Matilta snorkkelin niin olihan sita kaytettava.
Haluankin nyt kertoa teille aivan ensimmaisena taman tarkean uutisen:
Olen paattanyt ryhtya Suureksi Kansainvaliseksi Merentutkijaksi!

Kylla olisi Cousteau ollut kateellinen jos olisi nahnyt kuinka tuntitolkulla vaan makasin kasvot veden alla ihmettelemassa meren salaisuuksia!
Muutaman kerran kylla sain merivetta suuhuni kun olin niin tohkeissani, mutta Zeus sentaan etta oli kivaa!
Siella sita uiskenteli jos jonkinmoista merenelavaa ihan kadenmitan paassa minusta. Merenpohjassa liikkui kanssa joku ihme monkiainen jolle en edes lajitunnistusta kyennyt tekemaan. Tunnen eraan biologin jonka tiedoista olisi nyt ollut apua…

Pohjassa lojui myos ihan saamarin iso vyyhti koytta, ilmeisesti jostain laivasta. Ja ihmisen typeryys nakyi ikavalla tavalla pohjalla lilluvista tyhjista pulloista, tolkeista ja muista roskista.
Mutta kuten sanottua, ihan pirun hauskaa oli. Sitten palattiin kotio, mutta enhan mina malttanut tohkeissani hotellilla pysya vaan halusin jakaa uuden uravalintani heti teidan kanssanne!

Tanaan taalla on kreikkalaisten suurin juhla joka jotenkin liittyy Neitsyt Mariaan. Kellot raikaa kirkoista alvariinsa, ja kirkkoja taalla riittaa: talla 88 neliokilometrin plantilla on kuulemma n.500 kirkkoa!
Taytyy varmaan kayda katsastamassa iltasella kreikkalais-ortodoksinen jumalanpalvelus. Voipi olla hieno show vaikken itse uskonnollinen olekaan.

Ja viela siita sairaudestani:
Kun alkuviikosta luulin kuolevani olin aivan varma etta joku vieraan vallan tiedustelupalvelu on myrkyttanyt minut! Ehka he ovat lukeneet tasta blogistani kumouksellisia ajatuksiani rakkauden sanomasta? Vai tiedanko mina jotain liikaa? Enhan mina tieda mistaan mitaan!

Toinen skenario oli etta Minna koettaa myrkyttaa minut periakseen omaisuuteni!
Kerroin tasta myos hanelle itselleen ja sain vastaukseksi:”Mita sa luulet etta ma tekisin sun Playstationilla ja Aku Ankoilla?”
Naiset…

Ehka olin vaarassa, mutta olen nukkunut sen jalkeen toinen silma auki!

Ja Hese: Anteeksipyynto hyvaksytty.

Kirjoittelen taas jotain sekavaa varmaan huomenna.

Rakkauden meressa on ihana snorkkailla!

-Nauri

Ja johan pomppasi!

Luin surukseni kommenteista etta olisin taalla juopotellut ja tasta syysta kirjoittamiseni olisi mita sattuu.
Nyt istun koneen aaressa lasillinen jaateeta vieressani!
Kun sairastuin lopetin kokonaan alkoholin kayton, eli viime lauantain jalkeen en ole maistanut pisaraakaan!
Etta pois loukkaavat puheet!

Eilen mentiin sitten Imorivigliin tapaamaan kaveriani Aristotelesta. Matkasimme sinne kahdella tayteen ahdetulla bussilla joissa kummassakin oli kuuma ja hiki seka kakka haisi.
Aristoteles ei koskaan saapunut paikalle!

Laitoin muutaman tulikivenkatkuisen tekstarin, ja kun vastausta ei kuulunut katsoin parhaimmaksi soittaa. Siis TUNTI sovitun ajankohdan jalkeen!
Han ei ollut viela lahtenytkaan!
Aristoteles asuu Oiassa joka on parinkymmenen kilometrin paassa Imorevigliasta, ja siella han edelleen odotti taksia. Humalassa!

Hetken raivottuani ilmoitin etta menemme eraaseen tavernaan hanta odottamaan, ja etta nyt olisi parempi tulla.
Eipa koskaan saapunut han.
Miten joku voi tehda jotain tuollaista? Itse pyrin AINA olemaan treffeilla ennen sovittua aikaa ettei toinen joudu odottamaan.
Minusta tuollainen osoittaa taydellista piittaamattomuutta toisista ihmisista.

Kun sitten olimme odottaneet melkein kolme tuntia yli alunperin sovitun ajan tilasimme taksin ja huristimme kotikylaamme Kamariin.
Joimme juomat meren aarella minun puhistessani raivosta. Olin armaalleni kovin akainen, koska kehen muuhunkaan sen olisin purkanut.

Aikani mokotettyani painuin nukkumaan ja Minna jai kylille. Tanaan oltiin taas kavereita.

Aamulla istahdin minibussiin joka vei minut vanhaan Thiraan, Santorinin vanhaan paakaupunkiin.Paikka sijaitsee vuoren huipulla yli kolmensadan metrin korkeudessa.
Bussi ajeli serpentiinitieta kuolemaa uhmaavalla tavalla, ja mina olin kusi sukassa.
Eika se bussi tietenkaan paassyt aivan huipulle vaan muutama sata metria piti kivuta kapeaa polkua pitkin aivan huipulle.
Kyllapa oli nakoalat!
Mutta kuumuus oli tappavaa eika hattuni pysynyt tuulessa paatani suojaamassa. Nyt sitten sattuu paahankin.

Annan nyt vain tallaisia ylimalkaisia selostuksia, mutta yksityiskohtaisempaa informaatiota on luvassa sitten varsinaisessa matkakirjassa.
Ennakkotilauksia kommentteihin.
Kirjallinen maailma varisee jannityksesta! Mita tekevat kustantamot? Mita tekee TEOS?

Ja oikeasti tan koneen kaytto kay hermoille! Ei ole pisteita kirjainten paalla. Kirjaimet ja muut merkit on viskottu nappikselle mielivaltaiseen jarjestykseen.
Tamako on sivistyskansa?
Mita tekee hallitus?

Rakkautta on olla katsomatta olympialaisia!

-Nauri

Aasinkakkaa ja piikkeja pakaraan

Nimimerkki “Pelle” muistutti julkisuudessa olleista jutuista joissa valtion pamiehiamme on kiusattu kivien poistolla sairaaloissa. Itsekaan en muista mita kivia olivat, mutta tarkeinta on se etta minussa taitaa olla valtiomiesainesta!
Muistakaa vain etta minulla on kihti, josta karsi niin Napoleon, Aleksanteri Suuri, Winston Churschill kuin jokunen muukin. Ja nyt siten munuaiskivet! Voi tata onnen paivaa!
Nyt olisi korkea aika perustaa Naurilandia!
Tommipommi on lupautunut valtion viralliseksi inkvisiittoriksi!

Ollan juuri hunajamelonini Minnan kanssa matkalla Firan kautta Imerovigliaan tapaaman siella asustelevaa kaveriani.
Mina nyt jo aamusella poikkesin Firassa, ja kylla olikin mahtinakymat!
Rajahtaneen tulivuoren kraaterin reunalta kelpasi ihailla merelle avautuvia maisemia. Kuumuus oli kamalaa joten poikkesin juomaan lasin vesimelonimehua. 9 euroa! Jo on markkinat! Taisi olla maisemalisa…

Onneksi muuten on halpaa: ostin aidot Guccin aurinkolasitkin vaivaisella 7 eurolla! Loistokauppa!

Firassa muuten haisi aasinkakka melko voimakkaasti. Sellaisella otuksella olisi paassyt ratsastamaankin, mutta mina rakastan kaikkia luontokappaleita enka tohtinut katkoa ressukan selkaa.

Oletteko lukeneet Asterix ja Kadonnut Kilpi? Eilen laakarissa tunsin itseni Aladobixeksi jota kaikki tokkivat kylkeen hanen sairastuttuaan “elintasotautiin” niin kuin minakin. Ja aina urheitten gallialaisten paallikko pomppasi huutaen kattoon.

Minunkin laakarini ei kerrasta parista uskonut vaan halusi nahda kuinka korkealle pomppaan kun han sormellaan vasempaan kylkeeni tokkasi.
Lopulta tarrasin hanta ranteesta ja kerroin etta nyt saa riittaa.
Voi sita surullista ilmetta hanen kasvoillaan. Onnekseen han paasi viela piikittamaan minua kaksi kertaa oikeaan pakaraani.

Aion muuten kirjoittaa matkamme kirjaksi joka sitten on sahkoisesti minulta tilattavissa. Tuskin housuissanne maltatte pysya!

Seuraavat lauseet kirjoitan normaalisti ilman etta korjaan joka sanan. Ehkapa sitten ymmarratte etten jaksa istua taman koneen aarella paljon kirjoittamassa:

TASA BARISA JOSA TAT KIRJOITAN ONM TAPANA AINA LASKUN MAKSUN YHTEYDESA ANTA SIAKAILE IRISH COFEY-JUOMA, JA SE ON OIKEIN HIENO ELE. NYT MENAN ETEI BUSITA MYOHASTYTA

Rakkautta on istua hotellin parvekkeella puhumatta mitaan. Vain nauttia etta toinen on siina.

-Nauri

Munuaisia myrskyavalla merella!

Tanaan sittten Minna sai patistettua minut laakarille kun olin kolme yota hanta valvottanut valittamisellani ja kiukuttelullani.
Aamulla Aurinkomatkojen viehko opas sitten soitti paikalliseen sairaalaan ja varasi minule ajan.
Juduin odottamaan puolisen tuntia kovissa tuskissa ja sitten olikin purkkiin pissamista ja verikoetta ja kaikkea fantsua.
Olen toistakymmenta vuotta karsinyt erilaisista masuvaivoista ja vasta nyt sitten Kreikassa kyetaan tekemaan diagnoosi: Olen munuaisvaivainen! Minulla on ilmeisesti munuaiskivia tai jotain. Nastaa.

Tama kaikki siis alkoi sunnuntaina kamalalla vatsakivulla jonka oletin olevan tulosta lian monesta ouzosta ja retsina-pullosta.
Lahibaarin tyttokin piti minulle moraalisaarnan ja kaikki minulle nauroivat. Muta kun homma oli kestanyt jo kaksi paivaa aloin aavistella etta kyse olisikin jostain muusta. Ja kolmantena paivana siten olikin aika kokea kreikkalinen laaketiede ihmeineen ihan silminnakijana.
Mutta eikos lansimainen laaketiede kuten koko sivistyksemmekin ole lahtoisin taalta?

Ja tahan siis littyy myos se etten nauttinut lainkaan alkoholia lauantain jalkeen, enka aio nauttiakaan kun se tohtorin mielesta ei oikein sovi. Ja sita miesta mina uskon vaikka han sitten vaittaisi etta Timo T.A. Mikonen on viisas mies!

En nyt muista olenko kertonut mutta joku paikalinen humoristi oli laittanut kadulle naulan pystyyn ja enkos mina siihen sitten astumaan. Sita siten kantapaastani kaivettiin ruokalan pitajan kanssa ja verta tuli.
Pitaisikohan minua enaa paastaa lainkaan ulkomaille?

Ja kuten kerroinkin meilla oli samassa hotelissa porilainen pariskunta joka raakkasi meita alituisella horinallaan ja ja oman seuransa tyrkytyksella.
Olivat jopa ostaneet omat Juhla-Mokat lempitavernaansa. Huh huh.
No, he lahtivat maanataina ja kykeenimme huokaisemaan helpotuksesta.
Ja mita saimekaan tilalle? Naapuriimme muutti jostain pohjoisesta oleva nelikympinen nainen jonka loputon horina saa vereni kiehumaan. Minna kohteliaana ja LIAN kilttina ei sano mitaan vastan kun tuo aivonsa tuhonnut hulun lehman tautia sairastava elava megafoni vainoaa meita! Askenkin han oli laittanut paervekeellemme sipsipussin lahjaksi. Meilla on sis vierekkaiset parvekkeet joka tarkoittaa sita etten tule viettaman ulkotiloissa lainkaan aikaani ainakaan hotelilaamme koska tuo hirvio pitaa majaa myos ihanalla allasbarillamme.
Ja mina kun en ole mitaan pahaa kellekaan tehnyt…………….

Paljon on herkkuruokia syoty: Vatsaani on uponnut niin mustekala kuin moussakakin simpukoista puhumattakkaan. Souvlaki poikineen on rasvoittanut suupieleni ja juuri join taivaallisen jaakahvin.
Osaa se elama joskus olla kivaakin!

Eilen siten koetin uskaltautua mereen snorklaamaan kun mulla sentaan on Matin lainama snorkkeli.
Ranta oli todella akkisyva ja merenkaynti melkoinen. Muutamasa minuutissa virta oli jo vetanyt minut avomerelle, ja vain yliluonnolliset voimavarani pelastivat minut huuhtoutumasta jonkun autiosaaren rantaan josta vaaleneet luuni sitten olsivat vuosien kuluttua loytyneet!
Oikeasti Minna alkoi vilkuta rannalta ja vaatiman minua palaamaan kun ajauduin aina vain kauemmas merelle. Ei olut leikkia se, varsinkin kun olin aika poikki vatsasairauteni kanssa.
Mutta kylla mina sinne viela menen!

Suomalaispariskunnasta Janesta ja Krisetsa on ollut paljon seuraa kun ovat kovasti mukavia, Tai itse asiasa he eivat enaa ole pari vaan entinen pari joka on pysynyt ystavina. Hyva heille!
Ollaan kayty syomassa ja juomassa ja kivaa on ollut.
Heihin tormasin kun eilen amulla koetin nayttaa itselleni etta olen kova kundi ja minua eivat pienet sairaudet murra, ja matkustin Santorinin paakaupunkin Firaan.
Bussi oli aivan taynna ja ilmasta olisi voinut leikata hikipalasia irti. Firassa paatin kavella kalderan, eli rajahtaneen tulivuorikraaterin reunalle, mutta vain mutaman sadan metrin paasta oli luovutettava ja oksennettava tienvarteen. Kamala olo!

Ei muuta kuin takaisin bussiasemalle, ja silla matkalla Janne ja Krisse tulivat vastaan naureskellen kun luulivat etta minulla on kankunen. Olin nin poikki etten jaksanut heita edes oikaista vaan riensin ihmiskuljettimeen joka minut takaisin kotiin kuskasi. Sitten vahan kiukuttelin ja valitin Minalle oloani ja kavin paivaunile. Siita mitaan tullut ja siten menimme sinne myrskyn huhtomalle rannalle pelkaamaan.
Ilalla siutten kavimme syomassa, muta MINA jouduin jattamaan annoksen kesken kun iski nin kamala kohtaus. Silloin ja amuyon tunteina sitten minulle valkeni etten tasta itse selviaisi vaan olisi hakeuduttava ammatiauttajan puoleen.

Laoset: Mistakaa ottaa matkavakuutus kun lahdette matkoille. Ilman sita olisi kukkaroni keventynyt melkoisesti. Ja viela Hki-Vantan lentoasemlla olin sita mielta ettei minulle mitaan satu, mutta Minna sai minut otamaan siten pikavakuutuksen.
Kylla se niin on etta viisas on nainen ja kauniskin viela!

Jos oloni on kokonaan parantunut huomiseen menessa menen sinne Firaan ja Oiaan ja Imervofigliaan, jossa minun pitaisi tavata eras ystavani joka asustelee myos taalla.
Muta siita myohemmin….

Rakautta on jakaa ouzopullo toisen kanssa.

-Nauri

P.S
Tat on oikeasti aika vaikea kirjoita kun kone ei hyvaksy kahta sama kirjainta perakain ja joudun aina lopuksi korjaman joikaisen sanan!