One night in Bangkok!

Eilen sitten jouduin syomaan heinasirkkoja kun kerran myivat. Eipa nuo kummoisilta maistuneet, mutta jalkoja oli kylla suu taynna.
Koska olen lomalla, paadyin illan paatteeksi hotellini uima-allasbaariin jossa tapasin kolme ruotsalaista neitoa ja tanskalaisen miekkosen. Joimme kuin sienet.

Aamulla herasin siihen etta puhelin soi. Sain kuulla etten olekaan maksanut kaikkia kolmea yotani vaan minun pitaa antaa lisaa batheja. No jo on kumma!
Kun kirjoittauduin sisaan heppuli tiskin takana nimenomaan sanoi etta “sir on sitten maanantaihin saakka”. Eipa han kauhian paljon lisaa pyytanyt, mutta kuitenkin.
Olo oli aamulla aikas paha, joten painuin samoin tein aamiaiselle. Tuoremehua ja omituista leipaa, ja taas olin kujin Nauri konsanaan.

Paatin lahtea venetaksilla jokea pitkin seikkailemaan, mutta koska olen mina, homma ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Loysin kylla laiturin, mutta juuri sinne paastyani vene jo ohi porskutti. Eipa hatia, tuumin ominaiseen tapaani ja painuin lahimpaan ruokalaan. Tilasin kanaa curry-soosilla ja ison oluen. Olut oli kelvollista, mutta se “kana” ei varmaan koskaan ollut mitaan siivekasta nahnytkaan!
Kamalasti luita joka saamarin palassa, ja makukin oli outo. Soin luultavasti rottaa tai jotain muuta otusta. Mutta soosi oli hyvaa!

Ja aina kun lautta tuli laiturille koetin tilata laskua. Ja joka perhanan kerta sen saapuminen kesti niin kauan etta jouduin taas tilaamaan lisaa.
Kuten nokkelimmat ovatkin jo paatelleet, en paassyt venereissulle konsanaan.

Eipa muuta kuin kavelemaan.
Onnistuin luonnollisesti eksymaan, mutta mitapa se haittaa kun taskussa on kartta ja lompakko pullollaan valuuttaa. Siis syomaan!
Rotta-ateria ei ollut tayttanyt minua joten menin katukeittioon syomaan annoksen nuudeleita kanalla, ja talla kerta se todella oli kanaa. Hintakin suolaiset 30 centtia!
Mutta se tulisuus!
Minulla on ystava, Katri, jonka makunystyrat ovat sita luokkaa etta mita tulisempi sita varmemmin han laittaa siihen lisaa jotain tulista maustetta.
Mutta tama olisi kaatanut hanetkin!
Hiki norui pitkin hienopiirteisia kasvojani kun koetin syoda apetta, mutta jossain vaiheessa oli pakko nostaa kadet pystyyn. Olin loytanyt voittajani!

Koska kurkussa poltti, oli pakko loytaa nopeasti vilvoittava keidas. Ja sellainenhan loytyikin laheiselta kujalta. Siella sitten alkuasukkaiden kanssa juotiin parit oluet ja ihmeteltiin toisiamme.

Sitten olikin aika ottaa nokoset, mutta koska olin eksyksissa ei minulla oikein ollut aavistustakaan missa olin. Onneksi kohtasin buddhalaisen munkin joka loistavalla englannilla neuvoi minulle tien takaisin kotikadulle. Kiitos!

Koska olin hieman kyllastynyt kulkemaan spittareissa, paatin ostaa sandaalit. Loysinkin paikallisen sandaalikauppiaan, mutta eihan hanella tietenkaan ollut minun koipiini sopivia jalkineita. Sovin kaverin kanssa etta palaan parin tunnin kuluttua. ja han lupasi siihen mennessa hankkia miehen kokoa olevat sandaalit.
Sitten painuin paikkareille huoneeseeni.
Uni ei oikein kunnolla tullut, mita nyt hiukan torkuin. Sitten hotellin baarin kautta sandaaleja ostamaan. Mutta missa kummassa se liike nyt olikaan?
Siina sita menikin oma aikansa ennen kuin paikallistin kaupan. Mutta sainpahan jalkineet! Kavaisin huoneessani vaihtamassa ne jalkaani ja sitten takaisin kylille.
Odottaessani hissia kuulin auki olevan ikkunan kautta outoa mekastusta laheisesta puistosta. Joku mielenosoitus siella oli, ja sinnehan oli pakko menna.
Ei aavistustakaan miksta oli kysymys, ,utta puistossa oli varmaan 100 000 punapaitaista ukkoa ja akkaa puimassa nyrkkiaan ilmaan ja huutamassa naama punaisena jotain.
Outoa touhua.
Otin muutamia kuvia ja hengailijn mielenosoittajien keskella, kunnes akkia huimasin etta minua tuijotetaan. Olin ainoa lansimaalainen koko porukassa.
Poistuinkin siis nopeasti takavasemmalle, mutta mennessani ehdin ostaa viela tuliaisen vaimolleni. En voi sita tassa kertoa koska se on yllatys, mutta luulen hanen tykkaavan. Tai ainakin huokaisevan vasyneesti…

Tuliaista puheen ollen: mielestani on hassua kuinka jotkut aina ruinaavat tuliaisia ihmisilta jotka ovat hetkeksi kotoaan poistuneet.Minulle ei tulisis mieleenikaan ruinata matkustavaisilta tuliaisia.

Kun olin paassyt mielenosoituksesta painuin takaisin kotikadulleni Khao San Roadille ja ostin vessapaperia kun tuo huoneitten huolto ei oikein pelaa.
Sitten tulinkin tanne tata blogiani kirjoittamaan. Sahkopostistani luin etta Jounin lento on myohassa, ja tapaammekin tuntia sovittua myohemmin. Eipa haittaa kun Bangkok on aikas siisti kaupunki! Kylla taalla viihtyy!

Harmittaa etten ole oikein mitaan nahnyt kun edelleen olen matkasta vasynyt, mutta huomenna kaikki on toisin! Aion jollain ilveella hankkiutua siihen veneeseen ja painua katsomaan niin kuninkaan palatsit kuin chinatownitkin!
Olen tassa myos tavannut lukuisia ihmisia jotka kaikki sanoivat ettei minun suinkaan kannata menna Khao Taolle snorklaamaan, vaan lahemmasa Khao Changille. No sehan olikin alkuperainen suunnitelmani, ja onhan sita Jarmokin minulle suositellut. Kuuntelen viela Jounin mielipiteen ja paatan sitten.

Ja anteeksi kaikki kirjoiutusvirheet. En oikein osaa kirjoittaa kuin omalla koneellani…

Nyt sitten baarin kautta Jounia tapaamaan!

Rakkautta on syoda heinasirkkoja jo illan vaihtuessa yoksi. Bangkokissa!

-Nauri

Thaimaa; Onko sinne menemista?

Nyt voi sanoa etta JOHAN NYT ON MARKKINAT!
Olen majoittunut keskelle laajaa markkina-aluetta ja koko ajan kaupataan ties mita hilavitkutinta ja pyllynporisijaa! Ihme touhua!

Joissain kirjaimissa ei sitten taalla ole pisteita paalla joten olkaa kiltteja yrittakaa tulkita namakin hieroglyfit!
Sori Hese etten paassytkaan Kihnioon. Lahdin kuitenkin tanne Thaimaahan, mutta joku toinen kerta.
Ja Kolibriyhdistys pitaa perustaa ja heti!

Lahdin matkaan Helsinki-Vantaan lentoasemalta pelon sekaisin tuntein koska olin kullut Kallelta ja muilta huru-ukoilta etta Pariisissa on joku perhanan yleislakko joka saattaa vaikuttaa lentoihinkin.
Ja ninhan se tietty vaikuttikin!
Kun olimme paasset Ranskan paakaupunkiin Finnairin koneella ( piti olla Air France,mutta jotain mnei pieleen siinakin )olimmemelkein puoli tuntia myohassa johtuen Pariisin lennonjohdon holmoilysta. Merci vaan vi…sti!

Pariisissa sitten olikin pakko ottaa jo juoksuaseklia jotta ehtisin jatkolennolle, ja se soi miesta: minun mielestani herrasmies ei juokse jollei vahintaan ahma ole perassa!
Koneeseen kuitenkijn paasin, ja ,millaiseen koneeseen! Vaikka olenkin paljon maailmaa nahnyt ja kosmopoliitiksi itseni ristinyt en ole moista alusta ennen nahnyt! Kaksikerroksinen galaksien valinen yhteysalus otti minut suojiinsa ja pyyhin hikikarpaloita otsaltani. Olin ehtinyt jatkolennolleParatiisiin!

Aluksi naytti silta etta saisin koko penkirivin itselleni kun ketaan ei ilmaantunut. Aloin jo hiljaa hurrata mielessani, silla minun on vaikea nukkua istuma-asennossa ja jos koko rivi olisi minulla nin johan saisi Nukkumatti juttuseuraa!
Tietenkaan nain ei kaynyt.
Juuri ennen lahtoa stuertti toi viereeni istumaan kokmikymppisen naisen. No ei siina mitaan, mutta kun tuolla
oli mukanaan n.3 vuotias pojanviikari! Ja tuo termiitti ei sitten pysynyt hetkeakaan paikallaan! Koko ajan otti jotain kateensa ja heitti silla kanssamatkustajia, tai sitten vain huusi suoraa hutoa!
Jalleen palasi mieleen miksi aikoinaan paatinkaan jaada lapsettomaksi..

Aiti yritti valillla poikaansa komentaa, mutta huonolla menestyksella. Ja aina kun nainen laksi vessaan, mina sain lapsenvahdin viitan harteilleni.Koska he olivat kotoisin Tsekeista, ei meilla tietenkaan mukulan kanssa ollut yhteista kielta. Koetin niin suomeksi kuin englanniksikin sanoa hanelle etta “aiti tulee kohta, ala ole hullu”
mutta han mitaan ymmartanyt!

Illalla aiti sitten vetaytyi ikkunan viereen ottaen mukavan noja-asennon seinaa vasten ja jatti tuholaisen valiimme! Ja mita teki tuo kansakunnan toivo? Raakkasi tietenkin kahta kauheammin kaikkia lahipiirissa istuvia!
Valilla kun han oikein yltyi lyomaan minua, meinasin saada raivarit ja tonaisin naperon istualleen ja nostin sormeni pystyyn vahvistaakseni kantaani. Muuta kanssamatkustajat katsoivat minmua kuin Iivana Julmaa joka juri on seivastanyt muutaman viho;;isen!
Minako se rikollimen nyt olen?

En siis nukkunut lainkaan!
Onneksi Air France on huomioinuyt tallaiset tapaukset ja kaikilla matkustajilla oli edessaan olevan penkin selkanojaan upotettuna telkkari josta saattoi valita haluamansa leffan tai TV-sarjan!
Tuli sitten yon aikana katsottua mutamakin jakso Simpsoneita ja Frendeja. Myos Woody Allenin uusin ja Batman-Yon Ritari on hyvaksi havaittu, Hirmuinen Hulk oli hirmuinen pettymys.Katselin myos jonkun espanjalaisen elokuvan vaikken ymmartanyt sanaakaan. En vain kestanyt sita taaperoa!! Sivistin siis itseani, joten ei se lento ihan hukkaan mennyt.

Bangkokiin kun paastin niin vauhdillaulos koneesta ennen kuin sanon lapsikullan aidille muutaman valitun sanan.
Lentoasemalta Airport Express-bussilla kotikulmille ja hotelliin kirjautumaan. Joku heppu toi laukkuni huoneeseen ja seisoi kasi ojossa ovella vaikka olin jo hanta kittanyt. Lahti kun lappasin kouraan sata bahtia.
Saman tien suihkuun ja uudet shortsit ylle ja baanalle.
Kavin valmiiksi katsomassa sen ravintolan jossa tapaan huomenna Jounin, niin eipahan tarvitse huomenna eksyilla ja ihmetella.
Pari olutta olen ottanut ja tata hulinaa ihmetellyt. Jarmo minua varoitteli etta tama on ihan kaoottinen kyla; eika han kylla valehdellut! Ja se saatanamoinen kaupustelu jatkuu koko ajan! Ei ihminen kesta! Ja liian kuumakin on! Ja olut on ihan liian hyvaa! Ja katukeittiosta ostamani annos joka taytti ( ! ) mahani maksoi n.70c! Liian halpaa! Keratkaa pelastuspartio ja hakekaa minut taalta takaisin Minnan syliin…

Nyt menen pulikoimaan hotellini katolla olevaan uima-altaaseen. Tanaan ei jaksa tehda mitaan, mutta huomenna odottavatkin jo uudet seikkailut!

Rakkautta on hikoilla Thaimaassa ilman omaa kultaa!

-Nauri
Suuri Kansainvalinen Seikkailija ja Kolibrien Ylipaalliko

Matkaan!

Nyt se on lähtö edessä!
Aamulla kävin ottamassa vikat rokotukset ja ostamassa pokkareita pitkille lennoille.
Ostin myös shortsit, mutta hellekypärää ei etsinnöistä huolimatta löytynyt. Ehkä sellaisen löytää paikan päältä…?

Minna hieman itkeä tirautti kun joutuu yksin pari viikkoa olemaan, mutta äkkiä se aika menee. Luultavasti liian äkkiä!
Kyllä minullakin häntä kova ikävä tulee, mutta onneksi netti ja sähköposti on olemassa.

Viime yönä en oikein saanut nukuttua, mutta nyt kyllä uni maistuisi. Ei vain oikein uskalla silmiään ummistaa jottei käy köpelösti ja koneesta myöhästy.

Nyt ei ykisnkertaisesti ole aikaa pidempiin jorinoihin. On aika ottaa ihmiskuljetin alle ja suunnata lentokentälle.
Tämä on pieni askel ihmiskunnalle mutta valtava harppaus Naurille!

Palaan asiaan mahdollisimman pian!

Nauttikaa lumesta ja kylmyydestä, minä lähden aurinkoon!

Rakkautta on kaivata toista kaukomailla

-Suuri Kansainvälinen Seikkailija

Ilmoitus matkalle lähdöstä

Luin blogini kommenteista että lukijoitani ihmetyttää eräs asia, joten kerrataanpa vielä:
MINÄ LÄHDEN HUOMENNA KAHDEKSI VIIKOKSI THAIMAAHAN!
En yleensä paljon jaksa asiooistani huudella, mutta voin minä tämän varmaan kertoa.

Huomenna kolo 16.05 kohoaa taivaalle Air Francen kone jossa istun tyytyväisenä kauniiden ranskalaisten lentoemäntien tunkiessa suuhuni hanhenkasapalleroita ja muita herkkuja. Kurlaan shampanjalla ja hymyilen leveästi.
Pariisissa vaihdan koneeni uuteen sillä herrasmies ei käytetyillä koneilla pitkään lentele. Ja jo parinkymmenen matkustustunnin kuluttua laskeudun eksoottiseen ja salaperäiseen Bangkokiin!
Että näin meillä.

Tänään menen töiden jälkeen parturiin iki-ihanalle Leylalle. Aion hankkika tosi lyhyet hiukset koska se kuumuudessa parempi on. Enkä myöskään ole hippi.
Sen jälkeen menen ostamaan shortsit. Toivottavasti löytyy tarpeeksi huomiota herättävät koska haluan että paikallaoloni huomioidaan kunnolla!
Kun vielä jostain saisi hellekypärän…?

Huomenna aamulla kipitän Diacoriin hakemaan vielä varmistusrokotukset, ja sitten olenkin valmis vaihtamaan mannerta.
Ai niin ja täytyy varmaan ostaa muutama pokkari joita sitten lueskelen riippukeinussa makoillen samalla kun sielmailen värikkäitä ja makoisia drinkkejä.

Ja niistä drinkeistä muistuikin eilinen…
Vedin Pub Petessä tietovisan jonne oli saapunut niin Tarzan kuin Terokin kisailemaan.
Eivät voittaneet.
ERT-joukkue voitti ja kaikilla oli niin mukavaa. Visan jälkeen päätin ottaa yhden, ja siten sen juotuani toisen. Sitten olikin aika siirtää maallinen tomumajani Laiskaan Karhuun jonne Tarzan oli sanonut menevänsä.
Ei ollut.
Muta paikalle saapui Niko, ja loppuilta onkin sitten hämärän peitossa.
Miten se aina ajautuu Nikon kanssa juopotteluksi? Itsellänihän ei tietenkään ole osaa eikä arpaa humaltumiseeni; kaikki on Nikon syytä!

Nyt sitten onkin aika sanoa hyvästit. Seuraavan kerran päivitän tätä sekoilua varmaan Thaimaasta.
Olkaa kilttejä toisillenne.

Rakkaus on lämmintä kuin Thaimaan santa!

-Nauri

Matkakuumetta ja humalaisia tähtitoimittajia!

No okei, ei siellä Kroatiassa kolibreja ollut. Minun tapani kirjoittaa on vain hieman maalaileva ja ylitse ampuva. Koetin vain maalata kuvan paratiisista jonne olin päässyt. Jotain värikkäitä lintuja siellä kirmaili perhosten ja muiden otusten joukossa….

Mutta ylihuomenna minä sitten lähden ihmettelemään outoja otuksia kauas Thaimaahan saakka!
Vielä pitäisi löytää jonnekin jemmaamani snorkkeli ja maski. Mutta jos ei löydy niin luulen ettei ne kamalasti paikan päälläkään maksa.

Poden jo kamalaa matkakuumetta! Olisi ihanaa vain nukkua nämä pari päivää ja herätä pari tuntia ennen lentoa! Ajattelin valvoa edellisen yön jotta sitten koneessa saisin nukuttua, mutta en nyt tiedä…
Vuosi sitten kokeilin sitä matkatessani Pekingiin ja tuloksena oli se etten nukkunut koneessa lainkaan ja Kiinaan saavuttuamme olin kuoleman väsynyt!
Saas nährä ny!

Malvalle voin muuten kertoa että tosiaan jouduin myös Italiaan matkallani. Matkasin laivalla Kroatiasta Venetsiaan ja sieltä junalla Bolognaan jossa asustelee vanha kaverini Mick. Siellä vietin pari päivää ja sitten Milanon kautta Kölniin josta lensin kotio.
Tästä reissusta siis kuvia kuvaboxissa hakusanalla “nauri”.

Matkustamisesta tuli mieleeni vanha kaverini Timo ( Nimi muutettu ) joka on eräässä julkkiksiin keskittyneessä lehdessä toimittajana.
Hän oli sitten kerran joutunut jutuntekomatkalle Frankfurtiin erään tunnetun mäkihyppääjän kanssa.
Pojat olivat sitten innostuneet juopottelemaan ja siinä tuoksinassa oli Timo sitten huitaissut mäkihyppysankari nyrkillä naamaan. Tästä tuohtuneena Urheilun Suuri Lupaus oli ilmoittanut että “nyt lennetään takaisin kotiin”!
Ei muuta kuin lentoasemalle lippuja ostamaan ja koneeseen. Tai niin oli tarkoitus, mutta Timo oli nauttinut miestä väkevämpää siihen malliin että koneen miehistö ilmloitti ettei hänellä ole mitään asiaa koneeseen.
Joten mäkihyppypäällikkö lensi yksin kotiin ja sinne päästyään soitti Timon työnantajalle kertoen että tähtitoimittajan voi noutaa Saksasta!
Kun Timo sitten oli saatu takaisin kotimaahan piti päätoimittaja hänelle puhuttelun ja antoi varoituksen. Ei sitä sovi hakata lehden pääuutislähdettä, eikä sen viinankaan kanssa sovi ihan miten vain läträtä.
Toivotaan että Timo otti opikseen…

Ja jos Timo nyt lukee tämän niin pyydän anteeksi jos olen tarinan väärin kertonut. Tällaisen version siitä minulle kertoi yhteinen ystävämme Kalevi. Syytä häntä!

Tänään ajattelin vetäistä tietovisan Pub Petessä, ja kaikki ovat sinne tervetulleita! Eli kuudelta nähdään!

Iltasella pitäisi myös pakata, vaikka minä nyt en aio paljon tavaraa mukana roudata. Olen joka taholta kuullut että saan sieltä kaiken tarpeellisen puoli-ilmaiseksi. Uuden T-paidan voi ostaa vaikka joka päivä, kuten myös kalsareita ja sukkia. Ja ihan ensimmäiseksi pitää sitten Bangkokissa hankkia sandaalit kun minun sandaalini lopettivat yhteistyön viime kesänä Santorinilla.
Käsimatkatavaroihin aion laittaa kaiken sen minkä häviäminen harmittaisi, kuten kameran ja laturit sun muut. Ruumaan sitten vain se kassi jossa on semmoista tavaraa jonka hankkiminen ei ole vaikeaa.

Ei muuta kuin hyvää matkaa minulle!

Rakkautta ei ole hakata mäkihyppääjiä!

-Nauri

Pulassa Kroatiassa!

Olen tehnyt liikaa töitä!
En onnistu pääsemään eroon flunssastani ja masennuskin nostaa päätään kun teen vain työtä vuorotta.
Viikonlopunkin tein vain duunia ja lauantaina olin niin huonossa kunnossa että pomoni tuli päästämään minut aiemmin pois kun en vain jaksanut.
Olin ilosta soikeana ja riensin kotiin vällyjen väliin makoilemaan. Olin kuitenkin onnellisesti unohtanut että olin kutsunut Tommin ja Mian vierailulle, ja pian he seisoivatkin ovemme takana kassit alkoholia pullollaan.
Eihän siinä muu auttanut kuin päästää heidät sisään, ja sitten alkoikin mekoinen meininki! Minna tuli töistä ja he alkoivat Mian kanssa jutella jotain likkojen juttuja kun me miehet taas vetäydyimme työhuoneeni rauhaan. Siellä sitten tupruteltiin sikareita ja puhuttiin kaikista tärkeistä asioista. Ja siinä samalla Tommi kolrjasi tietokoneenikin kun hän sen osaa. Kiitos siitä.

Myöhemmin vielä vierailimme entisessä työpaikassani Mannerheimintiellä, mutta sitten oli pakko mennä takaisin kotiin kun oli niin heikko olo.

Sunnuntai valkeni karmeassa kankkusessa. olin jättänyt syömisen edellisenä päivänä ihan lapsipuolen asemaan ja se kostautui nyt sitten hirmuisena olona.
Onneksi apu asiaan löytyi Kantiksesta jonne kömmin tietokilpailua vetämään, ja ennen kjuin kunnolla edes huomasinkaan olin jo nauttinut siideriä siihen malliin että oloni oli kohentunut huomattavasti.Älykäänä ihmisenä jätin sen sitten siihen enkä antanut periksi kiusaukselle juoda itseäni uudestaan humalaan.
Hyvä minä!

Kantiksen tietovisasta puheen ollen; minähän en siellä nyt lomani vuoksi ole niitä pariin viikkoon vetämässä. Seuraavat kaksi visaa vetää Gary, ja olenkin varma että hommaa hoituu eri mallikkaasti.
Olkaa hänelle kilttejä…

Tänään menen parin asiakkaan kanssa Kallion Hoviin, keskelle pahamaineista Kallion kaupunginosaa!
Siellä on joka maanantainen tietokilpailu klo 18.30. Viime viikolla vain tuli juttua eri visoista ja saimme kuningasajatuksen lähteä sinne näyttämään millaisia neropatteja oikein olemmekaan!
Saapa nähdä kuinka miekkosten lopulta käy!!!

Niin kuin Jukka kommentissaan sanoikin, on Thaimaa nykyään samanlainen lomakohde kuin Kanarian saaret oli aikoinaan.Mutta mitä pahaa siinä on? Olen minä Kanariallakin käynyt ja kovasti viihtynyt. Se että joku paikka on turistien suosiossa ei suinkaan tarkoita etteikö sieltä löytäisi “aitoa” kulttuuria. Esimerkiksi Bangkok jonne matkustan on niin jumalattoman iso kaupunki ettei turismi pysty aitoutta tukehduttamaan. Sitä paitsi sen tuhansia vuosia vanhaa kulttuuria tuskin mutamassa vuodessa on voitu pois pyyhkiä.

Malva taas mainitsi aikovansa Kroatiaan matkustaa, ja täytyy sanoa että olen iloinen puolestasi!
Itse olen siinä maassa kerran vieraillut. Vuosi taisi olla 2006 kun olin Suurela Itä-Euroopan Turneellani.
Olin kummallisten sattumusten kautta joutunut Ljubjanaan, Sloveniaan. Siellä sitten euroopan kartaa tutkiessani huomasin että naapurimaassa Kroatiassa oli rannikkokaupunki nimeltä Pula.
Ei muuta kuin junaan ja kohti uusia seikkailuja!
Päästyäni viimein perille etsin kolikkopuhelimen ja soitin Minnalle Suomeen. Puhelun aloitin syvällä huokaisulla ja toteamalla:”Nyt mä kulta olen Pulassa…”Armaani oli tietenkin aivan kauhuissaan ja kestikin oman aikansa ennen kuin sain selostettua että olin siis PULA NIMISESSÄ KAUPUNGISSA!
Minna ei oikein osannut arvostaa huumoriani ja sain kuulla melkoisen litanian suomenkielen värikkäitä voimasanoja.
Omasta mielestäni olisin ansainnut toisenlaisen kohtelun; olinhan matkustanut satoja kilometrejä vain voidakseni soittaa kullalleni olevani Pulassa!

Pula oli kuitenkin mainio kaupunki, ja vietinkin siellä aikaani melkein viikon verran. Majapaikkani oli erään paikallisen perheen yllä pitämä Bed and Breakfast-paikka omalla puutarhalla. Siellä sitä kelpasi istua ikkunan ääressä ja katsella kuinka pienet kolibrit lentelivät kukista mettä imien.
Kävelin myös päivittäin rannalla, ja täytyy sanoa etten ole missään nähnyt niin kirkasta vettä! Oli kuitenkin jo syyskuu joten uiminen ei onnistunut. Mutta oli sitä kauneutta vaan aikas kiva katsella!
Kuvia reissustani muuten löytyy osoitteesta kuvaboxi.fi ja hakusana nauri! Kansion nimi on muistaakseni reilireissu -06, tai jotain sinne päin.

Että tällaista tänään.
Olkaa kiltisti.

Rakkautta on tehdä kepposia kullalle!

-Nauri

Elvis!

Niin kuin useimmat tietävätkin, Nauri ei ole minun ristimänimeni.
Vaihdoin nimeni 90-luvun alussa kun nimenmuutoslain myötä se oli tehty vaivattomaksi ja nopeaksi. Nauriksi minua oli kutsuttu varhaisesta teini-iästä lähtien, ja se olikin ainoa nimi jonka tunnistin omakseni.
Minä siis marssin Kampissa sijaitsevaan toimistoon ja ilmoitin rehvakkaasti haluavani vaihtaa vanhan ja tylsän nimeni svengaavaksi Nauri Elvikseksi!
Tiskin takana seisova neitonen katsoi minua silmät suurina ja ilmoitti ettei semmoinen käy päinsä. Tämän hän perusteli sillä ettei Nauri ole mikään nimi, ja mikäs se Elviskin muka on.
Pidin tytöntyllerölle luennon rock`n rollin historiasta ja erään Tupelossa syntyneen kaverin vaikutuksesta kyseiseen taidelajiin, mutta tyttö ilmoitti ettei se nyt vaan käy. “Eihän Nauri nimeä ole edes kalenterissa!”
Tämän virkailijan rinnassa oli nimilappu jossa luki “Kirsi” ja minä osoitin sitä todeten etä vain muutama sata vuotta siten tuotakaan nimeä ei ollut kunnes joku sitten keksi sen. Ehkäpä muutaman sadan vuoden jälkeen Nauri nimisiä heppuja maleksii pitkin maamme katuja!

Virkailija alkoi hieman hermostumaan ja haki paikalle osaston johtajan jonka kanssa sitten aloitin koko homman alusta.
Kun olin ilmoittanut etten suostu poistumaan ennen kuin imeni on muutettu, huokaisi tuo viskaali syvään ja iski kumileimasimellaan täyttämääni lomakkeeseen virallisen leiman; olin virallisesti vaihtanut nimeni!
Kuitenkaan sitä Elvistä ei hyväksytty vaikka kuinka ruinasin. MInun oli siis tyydyttävä yhteen, mutta sitäkin hienompaan etunimeen.
Nauri oli syntynyt!

Sitten olikin aika pitää ristiäiset!
Siihen aikaan kantakuppilani oli Tavastian pikkuveli, Ilves. Kutsuin paikalle kymmenittäin tuttuja ja kummeikseni valitsin Jarmon ja Janitan. Tämä dynamic-duo sitten otti homansa vakavasti ja hankki minulle kastemekonkin. Lahjaksi tietenkin kummilusikka johon oli kauniisti kaiverrettu uusi nimeni, pituuteni ja painoksi “noin sata”!
Siinä minä sitten kummin sylissä istuessani aloin miettiä mistä saisin pastorin hoitamaan varsinaisen ristimisen. Äkkiä keksin että Tavastiahan on kuin iso laiva, ja laivassa kapteeni saa hoitaa myös papin hommia! Ja kuka se Tavastian kapteeni sitten on? Tottakai Juhani Merimaa, mies joka toi rock`n rollin Suomeen! Kummisetäni Jarmo soitti välittömästi Juhanille joka suostuikin oikopäätä hoitamaan ristimisen!
Saavuttuaan paikalle hän sitten piti puheen kummin velvollisuudesta ja juotti minulle Jägermeisteria “Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”.
Ilta sujui rattoisasti ja sain paljon lahjoja. Että sellaista on minun elämäni…

Tässä siis tällainen pikku muistelo. Huomenna tai lähitulevaisuudessa aion kertoa lisää huimia kohelluksia joihin olen joutunut ilman omaa syytäni.

Rakkautta on ristiä Nauri Elvikseksi!

-Nauri

Kankkuspeikko jorisee

Tänään oli sitten lehdessä mielenkiintoinen artikkeli. Juttu käsitteli meille kaikille nin rakasta aihetta, alkoholia.
Siinä koko aukeaman jutussa puitiin alkoholittoman kauden etuja, ja toimittaja listasi meitä lukijoita hämmentäviä faktoja tästä ihmismielelle vieraasta asiasta.
Rahaa säästyy, unettomuudesta ei tarvitse kärsiä eikä tule krapulaa.
Ihan tosi!
Tämähän nyt sitten olikin uutinen! Kukaan ei varmaan tiennytkään että jos ei juo niin ei tarvitse kärsiä kankkusesta! Alkaako uutisaiheet olla vähissä?

Alkoholista puheen ollen haluan julki tuoda seuraavaa: minulla on kankkunen!
Olisinpa lukenut edellä mainitun jutun eilen niin olisin tiennyt etä viinan juonnista tulee paha olo!
Lääkekuurini päättyi maanantaina, ja jo tiistaina olikin pakko ottaa takaisin juomatta jääneet tuopposet!
Peten visoissa ensin nautin vain lasillisen, mutta sen jälkeen olikin pakko mennä Laiskaan Karhuun ja siellä sitten Teron ja Teemun kanssa humaltua aika lailla.
Kaduttaa.
Mutta jokaisella meillä on ristimme kannettavanamme…
Ja koska nyt väsyttää ja oksettaa en jaksa enempää kirjoitella.Palataan huomenna asiaan.

Voikaa hyvin.

Rakkautta se on tämäkin…

-Nauri

Ilotyttöjä hammaslääkärissä ja kukkoa viinissä!

Olen parantunut!
Olo alkaa olla jo kuin ihmisellä konsanaan, ja se on kivaa se. Kiitos kuitenkin kaikille jotka huolissaan minusta olivat. Aina on mukava huomata että välitetään!

Mutta on se vaan hassua kuinka olen koko ajan kipiänä. Ei riitä että olen ylipainoinen ja flunssassa, kihtiä sairastava vatsahaava-kolesterolipommi. Lisäksi puraisin juuri äsken huuleeni ja siitä tulee nyt sitten verta!
Anna mun kaikki kestää!

Kaipa se huuli paranee ja muutenkin saan itseni kuntoon, mutta lähtisi tuo nuha nyt pois! Heräilin viime yönäkin koko ajan niistämään punaista nokkaani ja herätin samalla oman kultani. On sitä hänelläkin kestämistä!
Kunhan nuha häipyy niin saan sitten kunolla nukuttuakin. Unettomuuskin on pois heitetty, kiitos juomattomuuteni. Vatsahaava-lääkekuurini vuoksi en ole lainkaan nauttinut alkoholia, ja se tuntuu hyvänä olona ja helppona unen saantina. Suosittelen kaikille nukahtamisvaikeuksista kärsiville alkoholin vähentämistä. No, nyt on minulla lääkekuuri loppu ja illat vapaata…

Eilen tein juhlan kunniaksi ( Minnan kanssa 3v ja 3kk ) kukkoa viinissä. Minna sitten kotiin tultuaan sitä maistamaan ja tuomiotaan antamaan: olin laittanut sapuskaan aivan liikaa mausteita! Mutta kun en piru vie maista flunssani takia yhtään mitään!
Ei pitäisi nuhanenää päästää lieden ääreen! Koetin maustaa einestä pieteetillä, mutta tuli sitten lämättyä liikaa pippuria ja timjamia!
Harmittaa!

Ensi viikolla sitten suuntaan kohti kaukaista ja eksoottista Bangkokia!Olen aivan töpinöissäni, mutta yksi asia jaksaa ketuttaa: aina kun tulen maininneeksi että aion lähteä matkalle yksin, saan kuulla kuinka siten siellä vain juopottelen ja ilotyttöjen kanssa kaiket yöt rellestän!
Uskokaa nyt jo etten aio sellaista tehdä!
En ole koskaa oikein ymärtänyt miksi matkustaisin toisele puolelle maapalloa juomaan viinaa kun minun ei montaakaan sataa metriä tarvitse kotoani poistua jotta voi tehdä niin!
Tietenkään en aio ryhtyä absolutistiksi, mutta se ei tarkoita että tuhlaisin lomani pelkkään baareissa roikkumiseen!
Ja sitten ne ilotytöt!
Mikään mahti maailmassa ei saisi minua pettämään Minnan luottamusta niin typerällä käytöksellä! Sitä paitsi moraalini ei sallisi käyttää noita tyttöjä ja heidän taloudellista tilannettaan siten hyväkseni!
Ja ennen kaikkea: minulla on terve ja ihana suhde maailman ihanimpaan naiseen joka tyydyttää kaikki tarpeeni, niin fyysiset kuin henkisetkin!
Joten eiköhän jo jätetä noi typerät jutut? Tai saahan sitä sanoa mitä tahansa, niinhän minäkin teen tässä blogissani. Sananvapaus on iloinen asia!

Ja tänää kaikki joukolla Pub Peteen visailemaan nuhanenän johdolla visaisista kysymyksistä! Palkintoja jaetaan viisaimmille ja juomia saavat kaikki nauttia, tosin omilla rahoillaan!
Ja Tarzan voisi tuoda sitä mehua…

Ja jos nyt vielä saan hieman valittaa niin hammaslääkäriinkin pitäisi mennä. Vasemmalta puolelta on pari hammasta lohjennut siihen malliin että raapivat posken sisäpuolelta verille. Mutta kun ei ole aikaa käydä ennen matkaa edes niitäkään korjauttamassa! Voi minua kurjaa!

Kerran muuten olikin hassua kun piti mennä hammaslääkärille vetämään pois yksi tulehtunut hammas, mutta kärsin kovasta kammosta kyseisen ammattikunnan edustajia kohtaan. En yksinkertaisesti uskaltanut mennä sinne yksin, joten ystäväni Jukka suostui minut sinne saattamaan. Vapaapäivänään tuo arjen sankari saapui kanssani Kallion terveysasemalle joskus kukonlaulun aikaan vain minun tuekeseni. Olen edelleen kiitollinen hänelle.
Olin kertonut lääkärile pelostani ja hän määräsi minut ottamaan yhden diapamin tuntia ennen operaatiota rauhoittuakseni. Nappasin pilleri naamaani ja sitten läksimme Hakaniemen torille kahvilaan odottelemaan lääkkeen vaikutuksen alkamista.
Ja alkoihan se!
Kokemus oli sellainen että tahusin kirkkaasti ettei miusta tulisi ikinä lääkkeiden väärinkäyttäjää! Oli sekaisin kuin seinäkello ja muistaakseni kävelin torilla päin roskalavaa nauraa kikataen kuin koulutyttö!
Itse hampaan vetämistä en edes kunnolla muista, mutta kivaa oli.
Pelottava kokemus!
Mutta kuka teistä olisi tehnyt samoin kuin Jukka? Laitanut kellon soimaan kuudelta jotta voi pitää hammaslääkärikammosta kärsivää kaveriaan kädestä? En usko että kovinkaan moni…

Nyt se on taas sitten MORO!

Rakkaus ei salli ilotyttöjä!

-Nauri

Silmät turvoksissa tulta päin!

Ihania ihmisiä minulla on kavereina!
Luin teidän huolestuneita kommenttejanne terveydentilastani, ja täytyy sanoa että vielä löytyy pyyteetöntä lähimmäisestä välittämistä.
Kiitos ja kumarrus teille kaikille!
Nyt kuitenkin täytyy todeta että flunssan pahin selkä on jo taittunut ja alan olla sama vanha Nauri kuin ennenkin, ja se taas joidenkin mielestä ei varmaan olekaan mikään ilon asia…

Kuume on laskenut mutta nokka vuotaa räkää edelleen ämpärikaupalla. Eilen jostain kumman syystä flunssa iski vielä silmiinikin jotka turposivat lähes kiinni! Tänään töissä pomokin luuli että olen alkoholin kanssa lätrännyt koko viikonlopun kun silmäpussit olivat mekoiset ja ääni kuin manalan ovivahdilla! Enkä nyt tarkoita helsinkiläistä ravintolaa.

Sairaslomalle en tosiaan teidän kehoituksistanne huolimatta voi jäädä koska, jos en ole vielä kertonut, olen lähdössä ensi viikolla Thaimaahan! Sairaslomalla en saisi täyttä palkkaa, ja Petestä en mitään kun olen siellä vain ekstrana.
Sitä paitsi olen lojaali työntekijä enkä halua sälyttää töitäni työtovereitteni niskoille.
Helppoa se on teidän sairista suositella kun olette rikkaita ja mammonassa ryvette, Tarzan etenkin! Antakaa minulle rahaa niin lopetan työnteon tyystin ja keskityn olennaiseen eli Naurina olemiseen!

Luulen että tämä minun jatkuva sairastamiseni on luonnon tapa ylläpitää tasapainoa; koska olen näin komea on minun vastavuoroisesti oltava koko ajan kipiänä!
Näin Luontoäiti huolehtii etten pääse ihan kokonaan ylpistymään.

Ja sitten ilouutisia;
Meillä tuli tänään Minnan kanssa yhteiseloa täyteen 3 vuotta ja 3 kuukautta! Lahjatili on avattu Kämpin Galleriaan! Myös silkka valuutta kelpaa!

Eilen siten olin Kantiksessa juontamassa tietovisaa, ja jostain oli taas paikalle ryöminyt joku älämölöpäällikkö jonka sain kuitenkin hiljaiseksi Istaelin armeijan erikoisjoukoissa koulitulla vääpelin äänelläni! Ei uskaltanut heppu sanoa loppuvisan aikana sanaakaan!
Mistä näitä oikein sikiää?
Joka sunnuntai Kantikseen saapuu varta vasten visoja varten laumoittain ihmisiä nauttimaan mukavasta yhteiselosata, ja sitten paikalle saapuu joku idiootti jonka mielestä on ihan saatanan hauskaa huutaa joka kysymykseen vastaukseksi “Kanada” tai “homo”!

Mutta kiitos teille kaikille muille jotka sivistyneesti osaatte olla!
Visan voitti joukkue Maxalaatikko Ekspress 25 pisteellä! Käsittämätön suoritus kolmestakymmenestä vaikeasta kysymyksestä! Tai sitten ne kysymykset olivat vaikeita vain minun mielestäni…
Helmikuun kaksi ensimmäistä sunnuntaina olen poissa ( Thaimaassa! )
ja silloin minua visaisäntänä tuuraa Gary! Saapi nähdä kuinka porukka ottaa hänet vastaan!
Niin ja sainhan minä siellä Kantiksessa myös lahjan; eräs asiaskkaani oli käynyt lomamatkalla Kuubassa ja toi minulle tuliaisiksi instrumentin! Ilmeisestikin hän on perillä absoluuttisesta musiikkikorvastani ja musiikillisesta lahjakkuudestani sillä sain kuubalaisen perinneinstrumentin ( jonka nimeä en muista ) joka koostuu kahdesta puupalikasta joita sitten kopautellaan toisiaan vasten. Palikat ovat hienosti koristeltuja ja niistä lähtee hauska soundi.
Kiitos itseni ja yleisöni ( Minna ) puolesta!

Ensi viikonloppuna Tommi ja Mia saapuvat vieraisille residenssiimme, ja silloin aion seuraavan kerran nauttia alkoholia. Luultavasti runsaasti!
Aiomme viettää hauskan illan katsomalla Nauri-elokuvia ja tekemällä lisää Nauri-elokuvia! Minullahan on videokamera, joten vaihtoehdot ovat vähissä! Tommilla on kuulemma jo jokunen käsikirjoitus, ja minäkin aion kantaa korteni kekoon jollain omituisella sketsintyngällä.
Kunhan saan vielä Nikon pojan Heikin auttamaan editoinnissa niin tungen ne sitten koko kansan katsottavaksi You Tubeen!Pelottaa jo etukäteen millaista soopaa tällä kertaa saammekaan aikaiseksi!
Ja samalla voisinkin pitää näille ystävilleni konsertin kuubalaisilla instumenteillani, samba soikoon!

Ja huomenna sitten joukolla Pub Peteen tietovisailemaan kuuden maissa! Varsinkin Tarzania tämä käsky koskee koska hän on luvannut minulle luomu-mustaherukkamehua! Saa tuoda useammankin pullon!
Tarzan jopa lupautui hoitamaan visan puolestani jos edelleen olen kipeä, mutta enköhän minä ole jo iskussa huomenna kun kuumettakaan ei enää ole…

Eipä minulla tässä sen kummempaa.

Rakkautta on pussailla silmät turvoksissa!

-Nauri