Möhkö mokasi mainoksen!

Masennus on vakava sairaus.
Itsekin sitä sairastavana en voi kuin toivottaa voimia kaikille jotka siitä kärsivät. Minuun masennus iskee aina välillä, mutta jotenkin saan kammettua itseni jaloilleni. Välillä tosin olen joutunut turvautumaan lääkärinkin apuun ja sairaslomaan.

Eilen menin heti aamutuimaan kauas Arabiaan ( Hgin kaupunginosa ) jonne minut oli kutsuttu koska olen loistava näyttelijä. Minun tarkoitukseni oli spiikata eräs juttu, ja sitä sitten minulle maksettaisiin.
Tein ohjaajan ja äänimiehen käskyjen mukaan ja tunni verran höpötin käsikirjoitukse mukaan mikrofoniin pienessä kopissa kuulokkeet päässä.
Allekirjoitin sopimuksen ja painuin takaisin normaaliin työhöni. Janne oli vapaapäivänään tullut avaamaan baarin vaikka oli kuumeessa ja muutenkin sairas ihminen. Ihana työtoveri!
Olin ihan onnessani kun spiikistä saamillani rahoillani ajattelin päästä veloistani eroon kun niitä taas on päässyt syntymään.
Ei mennyt homma ihan suunnitelmien mukaan.
Iltapäivällä ohjaaja soitti minulle ja kertoi että tuottaja ei hyväksynyt ääntäni koska se on niin flunssan turmelema! saamari!
Olen Thaimaan matkani jälkeen ollut koko ajan räkätaudissa, ja nyt se perhana vie minulta työtkin!
No oli siinä päivässä jotain hyvääkin; tapasin vanhan ystäväni Marikan ja Domen, ohjaajan jonka kanssa minulla on ollut myös ilo työskennellä.
Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin…

Töitten jälkeen menin sitten Specsaversiin näöntarkastukseen. Nätti tyttö tiiraili silmiäni ja pisti minut ihmettelemään pieniä kirjaimia seinällä ja outoja kuvioita hassujen lasien läpi.
Lopulta hän sitten luki minulle madonluvut; toisessa silmässä +2 ja toisessa +1.75.
Valitsin parit hassut sangat, ja parin viikon päästä saan ne lunastaa isolla rahalla ja julistautua virallisesti Rillipiruksi!
“Onko kiva asua akvaariossa?” on varmaan kysymys jonka joudun usein kulemaan. Lisäksi joudun tönikseen eikä minua valita urheilujoukkueeseen!

Käykää muuten lukemassa Uuden Suomen näkökulmista kummitätini Janitan kolumni!
http://www.uusisuomi.fi/nakokulmat/janitahamalainen/ystavyys-ja-avunanto
Hän todellakin toimi kummitätinäni kun vaihdoin nimeni joskus viitisentoista vuotta sitten. Olenkin sen tarinan tässä blogissani joskus kertonut.

Tänään menen töiden jälkeen hakemaan avaimet Pub Petestä koska olen siellä taas viikonlopun duunissa. Sen jälkeen menen varmaan käymään Laiskassa Karhussa koska minulla on eräs kirja ystävälleni Tarzanille. Toivottavasti hän tekee siitä arvostelun Kuolleena Syntyneiden Kirjaideoiden Seuran sivuille!
Eli Viidakon Kunkku; jos luet tämän niin lahja noudettavissa em.paikasta joskus seitsemän maissa tänään!

Nyt tuli postisetä tuomaan Seiskan! Sieltä saattaa taas löytyä jutun juurta tännekin…

Rakastaa se rillipääkin!

-Nauri

Vesipuhveleita ja naivia prinsessoja!

Kylläpä oli eilen hauskaa Pub Petessä!
Visailemaan oli saapunut sekalainen joukko tietoniekkoja jotka verissäpäin taistelivat kirkkaimmastaq kruunusta. Eilen sen kruunun kiharoilleen sai laittaa Fossiilit-joukkue, mutta hyvin kaikki pärjäsivät.
Suunnatonta hilpeyttä tosin ainakin minussa herätti eräs nimeltä mainitsematon kilpailija, J.J nimeltään, joka visan jälkeen tuli sitten kertomaan mielipiteenään että minulla oli erääseen kysymykseen väärä vastaus. Kysymys kuului “Missä maanosassa elää suurin osa maailman vesipuhveleista, eli n.90%?” MInun mielestäni vastaus on Aasia, mutta tämä em.henkilö taas kertoi oikean vastauksen olevan Italia-niminen maanosa! Jep, juuri näin!

Eilen tein ison kattilallisen hernerokkaa, ja se oli kyllä hyvää. Hieman liikaa sinne suolaa laitoin, mutta kyllä se maistui silti.
Minulla oli sitä eväänäkin!

Tänään töiden jälkeen menen Specsaversiin näöntarkastukseen. Kun minut on virallisesti sokeaksi luokiteltu niin valitsen itselleni sangat. Harmi kun ykyään ei enää saa sellaisia UKK- tai Kalevi Sorsa-mallisia pokia! Olisin varmasti näky sellaiset päässä! Jos jollakulla on sellaiset sangat jostain syystä jossain kaapin perällä, niin lahjoita minulle!

Ja sitten aiheeseen joka kiinnostaa meitä kaikkia:
Ruotsin prinsessa Victoria on mennyt kihloihin! Tämä jo 32-vuotiaaksi kasvanut pumpulimaan prinsessa sitten otti ja vastasi Ja! Ja! Ja! kun hänen poikaystävänsä kosaisi, ja häitä vietetään ensi vuoden kesällä. Kiva!
Mutta minkä ihmeen takia meidän tulisi olla kiinnostuneita tästä asiasta! Minua ei vähempää voisi kiinnostaa jonkun nuoren neidon naimisiinmeno, paitsi jos kyseessä on minun tyttöystäväni. Eikä niin ole tässä tapauksessa. En ole koskaan oikein ymmärtänyt koko monarkia-asiaa. Miksi tuollaista muinaisjäännettä kuin kuningashuone edelleen pidetään hengissä? Aivan turhaa touhua!
Muistan kun kerran englannissa ollessani otin asian puheeksi erään nuoren punkkarin kanssa paikallisessa soittoruokalassa, ja hyvä ettei turpiin tullut! Olin luullut että hänen laisensa ihminen nyt ainakin vastustaisi kanssani monarkiaa, mutta mitä vielä; hän piti minulle kiihkeän palopuheen kuningashuoneen merkityksestä kansalliselle identiteelille ja kuinka Britannia ei konsanaan tule siitä luopumaan.
Siellä tämä asia yhdistää ihmiset iästä, sukupuolesta, rodusta tai sosiaalisesta statuksesta riippumatta.
Hulluja nuo englantilaiset!
Kaipa sieltäkin älykkäitä ihmisiä löytyy…

Löysin muuten netistä yhden vanhan mainokseni! Laitan taas linkin esille. Klikatkaa sitten “valio” kun pääsette sinne sivulle!
Että tällaista tänään.

Ei tässä nyt ehdi enempää jaaritella. Taas mennään!

Rakkautta on olla Maailman Paras Näyttelijä!

-Nauri

Hernerokkaa ja tyhmiä missejä

Ja täällä taas!
Koska olen ottanut elämäntehtäväkseni ainaisen valittamisen, niin ttässä aluksi pari ajankohtaista:

MITÄ HELVETTIÄ PETTERI SUMMASELLA LIIKKUU PÄÄSSÄ?
Olin ollut hieman näreissäni kun en ollut nähyt vielä yhtään jaksoa Petteri Summasen luotsaamasta ohjelmasta JugiStyle. Asia piti korjata ja otin yhden jakson nauhalle ja viikonloppuna sen sitten katsoin.
Eipä olisi pitänyt.
Loistavat näyttelijät joiden aiempien töiden vuoksi odotin ohjelmalta paljon, hieman liikaakin. Olen ennen ollut sitä mieltä että Speden ohjelmat olivat pahinta mahdollista katsojien aliarviointia, mutta nyt löysi Spedekin voittajansa! Voi rähmä!
Jugi Style on malliesimerkki siitä kuinka näyttelijöitä ei pidä päästää käsikirjoittamaan omaa ohjelmaansa. Sitä varten ovat käsikirjoittajat!
Ei saatana huumoriksi riitä se että pukeudutaan hassusti ja pyöritellään silmiä hokien samaa lausetta kymmenen minuuttia!
Ei muuta!

Sitten asiaan joka varmasti taas aikaan saa kommentteja eräältä henkilöltä joka jostain minulle käsittämättömästä syystä puolustaa turhien julkkisten oikeutta olla julkisuudessa typerine mielipiteineen.
Missikandidaatit!
Ei niin että minula olisi mitään kauniita naisia vastaan, päinvastoin. Mutta onko tosiaan niin että vain se miltä näyttää merkitsee jotain? Tunnen lukuisia miehiä jotka valitsevat seurustelukumppaninsa ulkonäön perusteella, ja se on minusta kovin outoa.
Ajatellanpa että olisin poikamies ja alkaisin seurustella vaikkapa nykyisen missiehdokas Elsin kanssa. Kaikki menisi varmasti aluksi hyvin, mutta jossain vaiheessa tuo neito sitten varmasti alkaisi myös puhua. Ja se olisikin sitten se ratkaiseva hetki!
Miten hitossa voisin koskaan seurustella tytön kanssa joka vastaa kysymykseen:”Kuka sai Finlandia-palkinnon v.2008?” seuraavasti:”Martti Ahtisaari sai jonkun nobelin. Se ei kai ole sama asia? En tiiä…”
Tai luulee että Jesse James on ollut USA:n presidentti mutta Abraham Lincoln ei!
Olen kyllä sitä mieltä ettei ihmisen kaikkea turhaa tietoa tarvitse tietääkään, mutta kyllä tuollaiset vastaukset jotain sanojastaan kertovat.
Lukekaa nyt likat muutakin kuin Cosmopolitania ja Seiskaa!

Onneksi on myös iloisia asioita maailmassa: Timo T.A.Mikkonen palaa ruutuun!
Ensi kuussa alkaa joku uusi tosi TV-ohjelma joka seuraa Mikkosten perhe-elämää. Ensimmäisen jakson jälkeen katsojat saavat äänestää jatkosta. Nyt haluankni että te kaikki äänestätte jatkon puolesta! Kuinka paljon hupia tulemmekaan saamaan tuon Suomen Isänmaallisimman miehen seikkailuja seuratessamme!!

Sitten elämääni.
Sitten viime blogini ei kauheasti ole mitään tapahtunut. Perjantain ja lauantain olin aamuvuorossa Pub Petessä, ja sama meininki oli kuin aina ennenkin. Lauantaina tosin paikalle saapui kymmenittäin huutavia urheilijanuorukaisia kun läheisellä Väinämöisen kentällä oli ollut lätkämatsi ETU – Kallion Hyeenat.
Se on se minkä takia tätä työtä tehdään. Asia joka saa jaksamaan:
Talon täydeltä huutavia humalaisia jotka puhuvat vain ja ainoastaan urheilusta!
Kiitos.

Sunnuntaina oli taas Kantiksen tietovisa, ja sen voitti UKK-akatemia ( light version ). Se on joukkue joka on irrottautunut emäjoukkueestaan UKK-akatemiasta, ja siis selkeästi hyvällä menestyksellä.
Paikalle oli raahautunut 17 joukkueta, ja se oli kiva se. Kysymyksiäni kehuttiin ja vaikka olin aikamoisessa flunssassa hoidin homman kuulemma mainiosti. Tietenkin!
Olen tosiaa flunssassa ja ääneni on matala kuin missin älykyysosamäärä. Kuumettakin ehti tuossa olla, mutta töitä vaan on paiskittu. Minna on myös kipiä mutta painaa töitä hullun lailla.
Ja se Työn Sankarin Mitali vaan ei saavu rintapieltäni koristamaan…

Varasin perjantaiksii ajan näöntarkastukseen. Olen vain huomannut etten pian näe mitään. Hiemankin hämärämpi valaistus niin aivan turha on Aku Ankkaa koettaa tutkia! Kamalaa tulla vanhaksi ja raihnaiseksi. Olen viimeiset pari vuotta ollut koko ajan kipeänä, ja nyt sitten vielä näkökin! Onneksi ulkonäkö on edelleen häikäisevä!

Tänään töiden jälkeen täytyy hakea kaupasta herneitä ja laittaa likoamaan. Huomenna ahmitaan hernerokkaa!
Ja huomenna tapahtuu muutakin: Pub Peten tietovisa klo 18! Tulkaa ja hämmästyttäkää kaikki tietojenne määrällä!
Ja näette minutkin…

Ensi lauantaina on Suuri Tuliaisten Jakotilaisuus eräässä ravintolassa. Olen tuonut Thaimaasta muutamille ystävilleni outoja tavaroita ja ne nyt sitten juhlallisesti heille luovutetaan. Saapa nähdä mitä niistä pitävät, ne kun eivät ole tuliaisia sieltä tavallisimmasta päästä.

Nyt on aika lopettaa.

Rakkautta on sairastaa yhdessä

-Nauri

Mustaamakkaraa ja lattialuuttuja!

Tarzan tuossa kommenteissa ehdotti minulle lähtemistä politiikkaan. Loistoehdotus jota olen itse asiassa monasti itsekin miettinyt!
Nuo kunnallisvaalit ehti tuossa jo mennä, mutta seuraavalle kierokselle täytyy kyllä mennä mukaan. Tässä meidän kaupungissamme olisi kyllä paljonkin asioita joihin tulisi puuttua. Ja miksei eduskuntaan asti? Mutta kun en haluaisi sitoutua mihinkään puolueeseen, tai ainakaan noudattaa puoluekuria. Haluan vapauden päättää itse mitä äänestän ja minkä puolesta taistelen.
Annetaan asian hautua ja rynnätään poliittiselle kentälle silloin kun he sitä vähiten odottavat!

Eilen piti laittaa thai-ruokaa, mutta kaikkia tarvittavia aineksia ei lähikaupastani löytynyt.
Siispä tein mustamakkara-pastaa!
Löysin pakkasesta paketin mustaamakkaraa jonka Minna jossain vaiheessa on minulle ostanut. Hän kun tietää että rakastan tuota hämäläistä herkkua!
Kuumalle pannulle heitin sipulia, porkkanaviipaleita, valkosipulia ja mausteita. Hetken sotkemisen jälkeen lisäsin mustat makkarat sekä hieman soijaa ja ananasmehua. Haudutin hetken ja kaadoin keitetyn spagetin päälle.
Tosi yksinkertaista ja hyvää!
Keittiössä kuten makuuhuoneessakin täytyy olla valmis kokeilemaan kaikkea uutta!

Täällä töissä on mälsää se kun saa koko ajan olla kuuraamassa lattiaa. Asiakkaat tuovat kengissään loskaa sisään, ja paljaalla kaakelilattialla se näkyy turhankin hyvin.
Toista se on Thaimaassa…

Huomenna ja lauantaina olen töissä Pub Petessä, joten sinne kaikki janoiset! Koska ulkmaan reissuni vei talouteni katastrofin partaalle, on nyt sitten pakko paiskia töitä hullun lailla jotta saan asiat jotenkin kuntoon. Muuta auskaahan se on siellä töitä tehdä! Kaikki ovat tuttuja ja talon tunnen sen verran hyvin että homma hoituu vaikka tupa olisi kuinka täynnä.
Ja sunnuntaina taas Kantikseen tietovisaa vetämään.
Olen arjen sankari!

Kohta alkaa tuossa työpaikkani kulmilla mielenositus johon odotetaan yli tuhatta osanottajaa.
Kyseessä on yliopiston opiskelijoiden ja opettajien kannanotto käsitteellä olevaan uuteen yliopistolakiin.
En asiasta sen enempää tiedä kuin mitä olen lukenut ja eräältä asiakkaaltani ( kyseisen oppilaitoksen professori ) kuullut,mutta jos oikein olen ymmärtänyt niin asiassa on kyse siitä että mielenilmauksen osallistuvat pelkäävät että yliopistossa valta olisi siirtymässäuuden lain myötä opetusministeriölle ja yksityisille rahoittajille. Näin tästä tulisi siis kuin mikä tahansa firma esimiehineen ja alaisineen.
Ei se akateeminen koulutus kai sillä tavalla paremmaksi tule? Eikö siinä ole pelko siitä että tällaiset yksityiset rahoittajat alkavat ajaa vain omaa etuaan, sillä siinä maailmassa raha kai ratkaisee päätökset?
Täytynee tutustua asiaan paremmin.

Niin kuin nokkelimmat varmasti ovatkin jo havainneet, ajatukseni kulkevat nyt omituisia ratoja. Uskon että asiaan on oma vaikutuksensa sillä että eilen menin palauttamaan eräälle ystävälleni lainaamaani Thaimaan matkaopasta, ja hän pakoitti minut juopumaan!
Ei millään uskonut kun selitin että haluan mennä kotiin!
Niinpä se mustamakkararuokakin oli siis humalaisen aikaan saannoksia…
Kiitos Jumala ystävistä!

Nyt taas lattiaa luuttuamaan!

Rakkaus on kuin mustamakkara; hyvää ja maukasta!

-Nauri

Thai-ruokaa ja möliseviä apinoita!

Elämme jänniä aikoja!
Ihan kohta saamme tietää kuka on valittu uudeksi Miss Suomeksi! Hyvä kun saa öisin nukuttua!
Ja se tästä aiheesta…

Eilen olin vetämässä tietovisan Pub Petessä, ja nastaa oli! Mutta on se kumma kun paikalla pitää aina olla joku pallopää joka ei kykene pitämään turpaansa kiinni! Eräskin henkilö katsoi asiakseen huudella koko ajan omasta mielestään oikeita vastausksia, ja toinen mölisi ihan muuten vaan.
Olen joskus ajatellut että tällä baarityön kokemuksella voisin hakea Korkeasaaren intendentin paikkaa! On nämä sellaisia eläintarhoja!

Ole edelleen niin Thaimaan lumoissa että ajattelin tänään väsätä paikallista herkkua, pad thaita ( näi myös kirjoitusasuja Pat thai ja Pat thi ). Se oli varsinaista pääravintoani seikkailullani Bangkokissa. Kävin vakoilemassa ohjeen ja se vaikuttaa melkoisen yksinkertaiselta;
Otetaan jäjä keitettyjä nuudeleita, kananmuna, kypsää kanaa ja kauheasti mausteita. Kuumalle wok-pannulle lorautetaan oliiviöljyä ja mausteita ja sotketaan. Sitten perään nuudelit, raaka muna ja kanapalaset. Maustetaan lisää ja nautitaan hien kihotessa otsalle.
Ei se ihan noin yksinkertaista ole, mutta sinne päin. Thai-ruoat ovat nopeasti valmistettavia, mutta jos aidon maun haluaa saada aikaan niin kaapista pitää löytyä kaiken moisia kala- sun muita kastikkeita.

Ja tänään laitan sitten satoja kuvia ihailtavaksenne kuvaboxiin! Osoite löytyy linkeistä! Laitan e kolmessa osassa; Part 1 käsittää kolme ensimäistä päivääni Bangkokissa, Part 2 viikon Kho Changilla ja Part 3 loppuloman Bangkokissa.
Älkää välittäkö kuvien laadusta joka on kehno. Samperi kun en vieläkään osaa kameran asetuksia oikein laittaa!

Rakkautta rakkautta vaan, punainen tupa ja perunamaa!

-Nauri

Arki hirvittää!

On tämä arki yhtä helvettiä!
Tänään palasin siis työelämän pariin kahden viikon loman jälkeen, eikä voi sanoa että kauhiasti nauttisin. Aamulla kun pakkasessa ratikkaa odotteli niin tuli jotenkin mieleen kuinka viime viikolla shortsit ja sandaalit jalassa makoilin terassilla nauttien huurteisesta oluesta….

Mutta kyllä ihmisen vain on pakko töitä tehdä jotta taas pääsee seikkailemaan ulkomaahan! Seuraavalle reissulle haluan kyllä Minnan mukaan kun nyt oli koko ajan niin kamala ikävä.
Eilen armaani kanssa katsoimme koneeltani noin tuhat valokuvaa reissulta, ja vielä jäi pari sataa katsomatta. Kun vain jossain välissä ehdin niin erottelen niistä parhaat ja tungen ne nettiin teidän ihailtavaksenne. Mutta kun se ei ole niin kamalan yksinkertaista tehdä tuota valintaa! Miten raakata loistavista kuvista ne loistavimmat?

Palasin siis Thaimaasta lauantain klo 17.30 Helsinki-Vantaan lentoasemalle niin takanani oli matkustamista tuollaiset 22 tuntia, ja olo oli sen mukainen.
Ensin ajattelin odottaa bussia jolla kaupunkiin huristaa ja siten siellä ratikkaan vaihtaa, mutta tajusin ettei fysiikkani kestä moista. Otin siis taksin ja maksoin siitä huvista 30 euroa! Riistoa ja köyhän sorsimista!
Mutta tällä tavalla pääsin nopeimmin armaani syliin! Olikin ihanaa nähdä Minna kahden viikon jälkeen, eikä suukottelusta meinannut tulla loppua!

Meillä oli samana päivänä ollut valtava vesivahinko ja Minna-ressu oli koko päivän luutunnut lattiaa kuivaksi. Vieläkin oli lätäköitä siellä täällä. Mutta emme antaneet sen häiritä jälleennäkemistämme! Kuinka rakastankaan tuota naista!

Illalla tein makaronilootaa kun oli pakko saada jotain perinteistä suomalaista rukaa kahden viikon riisi-nuudeli-kanakuurin jälkeen! Olinhan minä kyllä muutakin syönyt, kuten friteerattuja pallukoita ja kanan sijasta possua!

Eilen sunnuntaina vedin tietovisan Kantiksessa suhteellisen väsyneenä. Aikaeron kanssa ei ole leikkiminnen!
Väsymyksestä huolimatta visa hoitui mallikaasti ja joukkueita oli 19! Gary oli tuurannut minua lomani ajan ja ilmassa oli lynkkayshenkeä. Hänen kysymyksensä olivat kilpailijoiden mielestä olleet liian vaikeita, ja täytyy sanoa että olivathan nuo hieman erilaisia kuin minun kysymykseni. Mutta eikös se ole kiva kun on vaihtelua?

Nyt ei sitten enempää. Muistakaa huomenna saapua sankoin joukoin Pub Peteen jossa saatte ihastella ruskettunutta olemustani ja kuulla hauskoja tarinoita seikkailuistani! Siellä siis klo 18! Ai niin, onhan siellä tietovisakin…

Rakkaus on kaipuuta toisen syliin.

-Nauri

Bangkok-Amsterdam

Eilen en tehnyt muuta kuin makasin huoneessa, juoksin vessassa ja koetin syoda jotain pienta, ja sekin melkoisen huonolla menestyksella. Illalla sitten hurautin taksilla lentsikka-asemalle ja siella jonkin aikaa odoteltuani sain astua KLM;n hienoon lentavaan alukseen!
Matkaa oli edessa n.11h, ja eihan siita nukkumisesta oikein mitaan tullut.
Nyt olen taalla Amsterdamin asemalla jossa olenkin jo roikkunut jotain viisi tuntia. Viela muutama tunti ja sitten kohti suomea KLM:n sinisin siivin!

Koska syominen on jaanyt vahiin vime paivina, niin nyt sitten maistuu sitakin paremmin! koneessa ensin joku kahvi+sampulasekoilu, sitten lentokentalla croissanti+kahvisekoilu, ja asken sitten lautasellinen kaikkea jannaa; Hollantilaisia juustoja ja makkaroita, oliiveja valkosipulissa, hillosipuleita, erilaisia vihanneksia ja kaiken kruunuksi eri hyvaa sinappia. Kylla paksun kelpaa!
Mutta on se vaan kallista taalla euroopassa! Kaikki maksaa sen verran kuin Thaimaassa majoitus kahdeksi yoksi ruokineen! Hurjaa touhua!
On se saatan kun kahvista ja croissantista seka pikku limusta joutuu pulittamaan 10 e! vaaryys on se kovin!
Saapa nahda onko minulla edes rahaa paasta Hki-Vantaan asemalta kotio.

Mutta ihanaa on se kun kohta Minnan naen ja suudelmin hanet peitan! On tassa kylla ollut kova ikava, ja kiva se on reissulta kotiakin palata.
Toivottavasti olette viihtyneet blogini parissa, minulla ainakin on ollut hauskaa sita kirjoittaessani.

Tanaan varmaan aikaisin tutimaan ja huomenna Kantikseen tietovisaa pitamaan.

Rakkautta on palata armaansa syliin

-Nauri

Go Go-baareja ja vatsanvaanteita!

“One night in Bangkok makes a hard man humble…”
MInua se ei tehnyt noyraksi vaan pikemminkin hammentyneeksi.

Eilen nukuin myohaan ja menin suoraan lounaalle Jounin suosittelemaan ravintolaan, samaan jossa hanet viikko siten tapasin.
Otin jotain kana ja riisihassakkaa kun olen niista taalla kovasti pitanyt.
Aivan mautonta moskaa!
Olen taalla tottunut hyvaan ruokaan, mutta se oli kylla pettymys. Ja kalliskin se oli!
Ja sitten siina oli viela sekin eta vatsani ei vielakaan toiminut kunnola, ja siten kipitettiinkin lujaa takaisin kotiin. Ei se vatsa muuten vielakaan ole kunnossa.

Jossain vaiheessa piristyin sen verran etta jaksoin mena otamaan itsestani passikuvan, ja siten hankin pressikortin! Eli nyt olen sitten ansainvalinen toimitaja-valokuvaaja!
Eia opiskella tarvinnut lainkaan!

Eli nyt sitten voisi joku toimittajaavereistani hankkia minulle toita. Esimerkiksi Kalevi voisi suositella minua YLE:en ja Niko ottaa Usariin duuniin. Ja timo hei; eiko siella Seiskassa tarvita ammattitaitoista toimittajaa?

Sitten taas kotin ja lepaamaan illan rientoja varten.
Kun aurinko alkoi laskea mailleen hyppasin jalleen venetaksiin ja huristin silla kauemmaksi kuin koskaan. Patepysakilla kyselin jltain hepulta ohjeita ja han neuvoi minua ottamaan taksin. Olin matkalla Patpongille!
Patpong on maailmankuulu huvittelukeskus Bangkokin sydamessa, ja pakkohan se oli kokea.
Kun nousin taksista en ehtinyt edes jalkakaytavalle nousta kun naamani eteen tyonnetiin prosyri jossa alastomat neidot pyllistelivat kummallisesti vaantyneissa asennoissa. Kuulemma oikein mukava hierontapaikka oli kyseessa.
Hyppasin sisaan heti ensimmaiseen baariin ja siella lauma neitoja hyppasi minun kimppuuni. Kaikki halusivat ehdottomasti tutustua minuun paremmin. Join olueni nopeasti ja pakenin paikalta.
Koska oli vasta alkuilta paikka oli suhteelisen hiljainen. Mutta ei kauan. Kun olin istunut eraalla sivukujalla baarissa pari tuntia ja palasin Patpongile, oli kuin helvetin portit olisivat auenneet ja kaikki demonit lahteneet liikkeelle! Karmea mekkala! Puolialastomat tytot koettivat repia minua mukaansa sisaan hamariin kapakoihin, mutta eras tapaamani britti oli minuasiasta varittanut; jos noihin paikkoihin menee saattaa huomata akkia etta on velkaa kapakalle muutamia tonneja kun on saanut nahda “special-shown”.
Tyydyin vain vaeltelemaan pitkin katua ja valilla sisaan baareihin kurkistellen. Paljon siella oli nakuja tyttoja tanssimassa pienilla korokkeilla.

Kauaa en moista jaksanut vaan otin taas taksin ja palasin kotikulmille jossa sitten istuin katselemassa ohikulkevia ihmisia. Ostin myos itselleni kasintehdyn lompakon, vaikka mitapa mina silla kun ei minulla koskaan rahaakaan ole…

Asken kavin syomassa aamiaisen, ja nyt vatsassa keirta siihen malliin eta taidan menna takaisin kotiin televisiota katsomaan. Illalla sitten lentokentalle ja parikymmenta tuntia matkustamista ennen kuin paasee rampiman loskassa.

Rakastaa voi vatsataudissakin

-Nauri

Lopun ajat ovat kasilla!

Loppu jo haamottaa…
Huomenna sitten pitaa lahtea takaisin kohti kotia vaikkei lainkaan haluaisi. Hitolainen!

Tapahtunut seuraavaa:
Eilen aamiaisen jalkeen painuin taas joen rantaan ja huristin venetaksilla toiseen suuntaan kuin yleensa, silla olenhan seikkailujen mies! Mutta koska matkalla oli niin paljon nahtavaa ja ilma oli kuin morsian, ajoin pari pysakkia ohi aiotun. Olin joutunut pois kartalta!
Siina mina sitten istuin ranalla katsellen joesa hyppivia ISOJA kaloja ja ihmettelin eta mitas nyt.
Ilma oli todella kuuma ( niin kuin morsian siis ) ja limua, vetta ja vihreaa teeta menikin litratolkulla kun kuljeskelin pitkin ja poikin maailman menoa kummastellen.

Akkia huomasin tutun kadun: Thanon Samsen! Tata katua seuraamalla paasisin takaisin kartan sisapuolelle! Ja eipa aikaakaan kun osain jo suunnistaa kartan avulla etia pain.
Olin matkalla katsomaan Wat Benchannabobhitia, Marmoritemppelia. Se sitten loytyikin Thanon Sri Ayatthaylta, ja hieno se oli kuin mika! Kyla nama Thaimaan pojat jaksavat vakertaa pienia yksityiskohtia joka temppeliin. Paarakennuksessa joka on rakennettu 1900-luvun alussa, on kopio kuuluisasta Phitsanulokin Phra Buddha Chinnaraj patsaasta. Se on kokonaan lehtikullalla paallystetty ja sita kay porukka paljon katsomassa ja palvomassa.
Ja jopa mina tiedan eta buddhalaisiin temppeleihin mennessa pitaa riisua kengat, mutta tietysti paikalle oli eksynyt myos moukkia jotka paskaisilla kengillaan kuljeskelivat pyhassa tilassa ja puhuivat kovaan aaneen. Havetkaa!

Kun tama oli nahty painuin kavelemaan laheisen kanaalin rantaa ihastellen kaiken kauneuta.
Jossain vaiheessa tapasin heppulin joka kertoi lahistolla sijaitsevasta jattilais-buddhasta, ja sitahan piti menna katsomaan. Tama miekkonen olisi ehdottomasti halunnut kyydita minua tuk tukillaan muihinkin nahtavyyksiin, koska ne kaikki olivat auki vain eilen, eli vain yhtena paivana vuodessa!
Siis sama story kuin se toinen aalio edellisena paivana! kuinka tyhmaksi he minua oikein kuvittelevat!

Annoin ukolle pitkat ja menin itsekseni mammutibuddhaa tuijottamaan. Ja kylla se olikin iso! 45m korkea kullattu patsas jokottaa Wat Indravihannin temppelialueen keskella kaikille onnea toivotaen. Hieno.
paikkaan pasee sisaan Thanon Wisut Kasat kadulta.

Siten taas tarpomaan. Joka kaupassa myytava puolen litran pullo kylmaa vihreaa teeta on tullut minulle kovinkin tutuksi. Sen virkistavaa vaikutusta ei sanoin voi kuvailla. Suosittelen.
Jossain vaiheessa nappasin katukauppiaalta pussillisen pienia vihannespasteijoita jotka olivat oikeinkin maukkaita.

Koska alkoi olla jo myohainen iltapaiva, paatin eta on siestan aika. Kotikadulla pysahdyin viela paivan ensimmaiselle oluelle O Hungryyn josta on tullut kantapaikkani. Siina terassilla on mukava istua ja katsella kadun vilinaa. Ja se on myos hauskaa kun huomaa jonkun juuri saapuneen maahan ja etsivan majapaikkaansa huuli soikeana kaikkea hammastellen. Minakin taisin naytaa tuolta pari viikkoa siten; aivan kalpea iho ja hikea valuvat kasvot. Nyt iho on punainen mutta hiki virtaa yha.

Hotellilla makoilin parisen tuntia, mutta sitten alkoi taas menojalka vipattamaan. Mutta jotain oli vialla? Jouduin juoksemaan vessassa alvariinsa! vatsatauti oli palannut! Olin suunnitellut lahtoa kuuluisalle ja pahamaineiselle Potpangin huvitelualueelle, mutta en uskaltanut kun en koskaan tiennyt milloin olisi taas vessan aika.

Joten eilisen illan vietinkin sitten ihan kotipiirissa. Kavin hieman kuljeskelemassa ja nestetankkausta suorittamassa. Alkoholiin en koskenut mutta limua ja mehua menikin melkoisesti.

Khao San Roadilla minua nauratti kun poliisit tekivat yllattaen ratsian ja kyselivat kaupustelulupia. Ei kauaa mennyt kun kolmasosa kauppiaista oli kadonnut varjoihin!
Ja siella on myos hauskoja baareja; iltaisin joku tyyppi karraa paikalle tyontokarryt taynna viinaa, asettaa kadulle muutaman muovituolin ja alkaa myymaan paukkuja tosi halvalla. MInakin istuin hetken yhdessa sellaisessa jota piti iloinen transvestiitti. Paikka oli vaarallaan 60-luvulle jamahtaneita vanhoja hippeja jotka tanssivat ja hopisivat sekavia. Reilu meininki!

Ja oli siella eras katukauppias joka vaitti tavanneensa minut jokunen paiva sitten, ja tasta ilahtuneena halusi myyda minulle jotain tarpeetonta halpaan hintaan. En ostanut.

Kotikadulla Rambutrilla kavin myos gecko-baarissa, koksa gekko-lisko on paras lisko! Siella oli sitten suomalainen seurue joka piti kasittamatonta alamoloa, seka englantilainen tatuoitu kusipaa joka kurmuutti thai-vaimoaan kenenkaan asiaan puuttumatta. Minakaan en uskaltanut, pelkuri kun olen. Havettaa.

Huoneessani sitten huomasin etta telkkari on rikki. Respassa neito sanoi etta minun on odotettava 20 minuuttia korjaajaa, ja sen ajan sitten vietin hotlan baarissa cokista juoden. Kun korjaaja saapui nousin ylos ja lahdin kavelemaan. Kovin kauas en paassyt ennen kuin huomasin kadessani roikkuvan pienen miehen joka ilmoitti etta heilla on sellainen tapa etta juomat pitaa maksaakin. Ulkomaalaisilla on niin kummallisia tapoja.

Tama “korjaaja” ei sitten saanut mitaan aikaan, mutta hommasi minulle uuden telkkarin. Kiva kiva!

Sitten vain makoilin ja katselin leffoja kunnen Nukkumatti tuli kylaan.

Ehka tanaan paasen yoelamaa katsomaan kun vatsaankaan ei satu enaa niin paljon. Onneksi nuo vatsataudit menevat minulla nopeasti ohi.

Ja niista korteista; lahetin 20 korttia ja se saa riittaa! Lomani on liian lyhyt siihen etta istun poydan aaressa ja kortteja riipustan. Sori kaikki jotka eivat sellaista tule saamaan!

Nyt menen kokeilemaan josko kykenisin syomaan jotain.

Rakkaus

-Nauri

Huutoa, mekastusta ja liian lyhyita housuja!

Loman lopu jo mhaamottaa, mutta sankarimme jatkaa urheasti seikkailujaan!

Aamulla herasin hieman paha maku suussa. Se taas johtui siita etta TUOSSA LAAVASSA EI SAA UNTA SELVIN PAIN!
Illalla koetin kayda nukkumaan, mutta siita mitaan tullut. Koska kyseessa on todella halpa paikka, on sinne majoittunut juuri se osa turisteista jotka rahan puutteessa juovat sitten huoneessaan. Ja se meteli onkin sitten sanoin kuvaamaton! Nuoria reppureissareita joilla on jostain syysta koko ajan asiaa naapurin huoneeseen. Ja sehan kerrotaan huutaen hatarien seinien lapi! Tai sitten juostaan kaytavilla ja paukutetaan ovia. Tuota aikani kuuneltuani painuin lahimpaan kauppaan ja ostin pullon rommia ja ison cokiksen. Sain nukuttua…
Kotikadulla nain myytavan viidakkoveitsia, ja kohta sellaiselle taitaa tulla kayttoa!

Aamulla koetin kayda suihkussa, mutta sielta mitaan vetta tullut. Siina mina seisoin munasillani ja ihmetelin mista on kysymys. Siitten asiaa respasta kyselemaan. Selvisi etta vesi ob vain hetken poikki, ja sitten paasisi kaytaman vessaa ja suihkua. Ja kun vesi vihdoin alkoi taas virrata, niin alkoi virrata myos porukkaa suihkutiloihin! Aina kun koetin menna peseytymaan oven takana olikin jo joku, enka mina jaksanut siina kaytavalla seisoa.

Lopulta kuitenkin sain itseni pestya ja kroppani kuona-aineet poistetua, ja eikun ulos.
Aamiaiseksi nautin loistavan papaija-jogurttijuoman! kylla pirisdti!
Sitten taas joen rantaan ja venetaksilla Tha Kram Chothaan jossa jo eilenkin olin ollut.
Sielta oli vain lyhyt kavelymatka Thanon trimit-kadulle jossa paasin kuin paasinkinihastelemaan kultaista Buddha-patsasta. Hienoksihan tuon havaitsin. Iso se oli kuin mika ja kaunis. Kengat tietenkin joutui jattamaan ulos, ja niita riisuessani huomasin ilokseni etta vasemman sandalini pohja on lahes irti! Aidot Dieselit! Maksoin niista monta euroa, ja viikon vain kestivat! No jo on!

Siella oli toisessa rakennuksesa iso kokoelma patsaita buddhalaisten ju7malista ja ruokala jossa noin kaksisataa oransseihin vaatteisiin verhoutunutta munkkia aterioi iloisen puheensorinan kaikuessa kalkituista seinista. Nasta.

Sitten ei muuta kuin Chinatowniin!
Kavelin Thanon Yaowaratia pitkin kohti pohjoista, ja meno oli edelleen melkoinen. Olin eilen olettanut eta hulina tassa kaupunginosassa johtui pyhapaivasta, mutta ei; melske on kylla ihan jokapaivaista!
Liikenne oli melkoista kaaosta ja kauppiaiten huutaminen melkoista, mutta mina nautin. Hieman on toisenlaista kuin vaikkapa Hakaniemen torilla…

Myytavana oli kaikkea elektroniikasta vanhojen rahojen kautta eineksiin. Nain esimerkiksi purkillisen kuivatuja merihevosia ja toisen kaarmeita. En ostanut.
MUtta ostin mainioita paistettuja pyoryloita joiden paaraka-aine jai hamaraksi, mutta hyvia olivat. Kuumuteen loysin myos oivan laakkeen; vihreata teeta hunajalla ja sitruunalla maustettuna puolen litran pullossa suoraan kylmakaapista! Loistava tuote!
Hassuin ruokatavara jonka nain oli savustetu sian naama! Siina se minua tuijotteli tyhjilla silman aukoillaan! Nama osaavat kayttaa hyvakseen kaikki ruhon osat, ja se on hyva se!

Myytavana oli myos Viagraa suoraan katumyyjalta, ja ajatelin ostaa niita eralle ystavalleni tuliaisiksi. Muitta ah ja voi, kovin kalliita olivat. Ja tieda sitten niiden tehostakaan…

Eraassa kadunkulmassa oli joku isompi hassakka jota selvitelemaan oli kutsuttu useampiakin poliisipartioita.Koskaan minulle ei selvinnyt mista oli kysymys, mutta huuto ja kasien viuhunta oli vaikuttavaa.

Sitten matkasin paikkaan nimelta Wat Po. Siella tietojeni mukaan makoilee koko Thaimaan suurin Buddha-patsas. Mutta paastettiinko minua sisan? Arvasitte oikein; EI!
Talla kertaa syyna oli se etta minulla oli shortsit jalassa!
Siis eilen minua syrjittiin uskontoni vuoksi, ja tanaan pukeutumiseni! Tatako on uskovaisten suvaitsevaisus?
Minua on aina ihmetyttanyt miksi melkein jokainen uskonto suhtautuu ihmisen paljaseen ihoon jotenkin pelonsekaisin tuntein. MIta kamalaa on ihossa? Tietaakseni kaikilla meilla sellainen on?
Miten pukeutumiseni olisi nyt sitten loukannut Buddhaa? Mika muka on kauniimpaa kuin suomalainen uros polvihousuissa?
Paljon kysymyksia, vahan vastauksia…

Taman Wat Pon ulkopuolella eras heppuli tuli minulle hyvalla englannilla sitten valitelemaan etten ollut passyt sisaan, muta han voisi nayttaa minulle tosi makeita temppeleita ja patsaita, ja niita voisin katsella vaikka nakupellena! Tai niin mina ymmarsin…
Sanoin etten nyt jaksa, mutta etta huomenna sitten kylla. “Ei, ei. Kaikki nama temppelit ovat auki ainoastan tanaan!” kertoi tuo luotetava herra. Harmi. Ei varman sitten kannata huomenna menna naihin paikkoihin lainkaan…

Olin taas talsinut melkoisen pitkan ajan paahtavassa kuumuudessa, ja nyt olisi levon paikka. Joen rannasta Thi Changin asemalta vene ja kotisatamaan. Siella paatin menna ottamaan paivan ensimmaisen oluen. Paikka oli aivan joen rannassa valkoisine poytaliinoineen ja kravatikaulaisine hovimestareineen seka fiineine asiakkaineen. Sulauduin joukkoon valittomasti.

Jotenkin olen tullut siihen tulokseen etta mita hienompi paikka, sita hitaampi palvelu. Tuossakin paikassa oli henkilokuntaa varmaan kaksi kertaa niin paljon kuin asiakkaita, mutta kylla sita olutta sai odottaa. Ja kun tuli laskun aika, sama juttu taas. Nain eraankin pariskunnan kyllastyvan odottamiseen ja poistuvan paikalta.
Lopulta nousin seisomaan seteli kadessa ja kysyin etta ” Onko taalla ketaan joka haluaisi rahaa?”.
Ei kestanyt sitten enaa kuin hetkisen niin homma oli hoidettu. Luulen etten enaa mene siihen paikkaan.

Hain kaupasta litran limun ja painuin kampille jossa kavaisin suihkussa (toimi!) ja sitten vain makoilin sangyssa katsellen jotain Ben Stiller-elokuvaa. Aikas kehno oli se.

Nyt siis istun taas koneen aaresa teille repustamassa. KOhta lahden varmaan etsimaan jotain ruokaa, ja sitten vaan hengailen ympariiinsa. Taidan taas ostaa pullon huoneeseen jotta unta saisin.Ei vaiskaan, mina tanne ryyppaamaan tullut. Mutta jotain niille apinoille kylla pitaisi keksia…

Parempi rakastunut mies Thaimaassa kuin kymmenen Espossa!

-Nauri