Outoja hintoja ja koekuvauksia!

Elämme jännittäviä aikoja!
Olen koko päivän odottelut ettäpuhelimeni soisi ja saisin kuulla että minut on valittu uuden mainoksen pääosaan!
Eilen nimittäin kävin koekuvauksessa erääseen duuniin josta saisi nii paljon mammonaa että sillä itsestäni velattoman tekisin. Tosin siihen ei nyt kovin paljon vaaditakaan kun ainoat velat on sellaisia joita kaverit minulta varttoavat, ja he kyllä tietävät saavansa rahansa. Ennemmin tai myöhemmin…

Mainoksen ohjaa samainen ohjaaja johon olen viime aikoina törmäillytkin useissa erilaisissa tilaisuuksissa tehden itsestäni narrin humalaisella sönkkäykselläni.
Mutta oletan hänen olevan sellainen ammattilainen joka osaaa erottaa todelliset kyvyt vapaa-aikana alkoholin vaikutuksen alaisena sopertelevasta idiootista!

Omasta mielestäni kuvaus meni eri mallikkaasti, mutta kun koskaan ei voi tietää mitä asiakas haluaa. Jos he hakevatkin jotakuta rumaa ja epäseksikästä?
Jäämme jännityksellä odottamaan!

Ja eräs asia minua jaksaa kummastuttaa;
Jos kerran ruoalta nyt sitten alennetaan/alennettiin alv:tä niin eikö sen nyt pitäisi näkyä hinnoissa? Ja tarkoitan nimenomaan hintojen halpenemisena!
Ainakin meidän kaupassa maitolitrakin maksaa jo toista euroa ja jos aikoo punaisella lihalla herkutella saa varautua melkoiseen menoerään!
Tiedän että tästä aiheesta vaahdotaan joka puolella muutenkin, mutta kuinka ihmeessä on mahdollista että teollisuus irtisanoo perhanasti porukkaa ja samalla nostaa rutkasti hintoja? Olen vain tyhmä baarimikko, mutta olisiko nyt niin että joku vetää välistä? Jos irtisanomisia perustellaan sillä että tuotantokustannukset on niin kovat että porukkaa pitää pistää pihalle, niin eikös ne kustannukset sitten pienene kun entiset työntekijät on kortistoon laitettu? Ja jos näin on, niin miksi ne hinnat edelleen vaan nousevat! Nyt kyllä joku täyttää omaa lompakkoaan työttömien kustannuksella…
Ehkä joku osaa asian minullekin selittää niin yksinkertaisesti että ymmärtäisin!

Ei minulla tässä nyt ole tämän kummempia päässäni. Kohta lähden Pub Peteen visaisännäksi, ja olisi jo teidänkin korkea aika saapua paikalle kilpailemaan!

Rakkaus on kuin koekuvaus; kannattaa yrittää vaikka pelkääkin epäonnistumista!

-Nauri

Viisastelevia Tappajatomaatteja!

Kyllä oli taas vauhdikas viikonloppu!
Perjantaina menin heti aamutuimaan näyttelemään “Naisia kaupungissa”-sarjaan joka tulee ulos vuoden kuluttua Kotikatsomossa. Sitä sitten odotellaan!
Vastanäyttelijänäni oli Rinna Paatso, ja tauolla huomasimmekin iloksemme olevamme facebook-kavereita!
Ilmeisesti meillä on jotain yhteisiä kavereita joiden kautta tämäkin on tapahtunut, mutta on se naamakirja kyllä aikas turha ja älytön juttu. Ainoa hyvä puoli siinä on se että olen löytänyt paljon kavereita kymmenien vuosien takaa ja joitain duunejakin on järjestynyt. Mutta kun siellä on niin kamalan paljon aivan tolkuttomia liittymiskutsuja mitä kummallisimpiin juttuihin ja ryhmiin.
En halua liittyä mihinkään niin epämääräiseen!
Tosin olen pyörtänyt pyhät puheeni ja liittynytg Nauri Fan Clubiin ja Isojen Tissien Ystäviin….

Mutta takaisin kuvauksiin;
Ohjaaja ihastui suoritukseeni siinä määrin että halusi minut mukaan jatkossakin vaikka tuon perjantain piti olla ainoa kuvauspäiväni.
Kivaa olla Suomen Marlon Brando!
Oli tosin aika tylsää odotella tuntitolkulla ennen kuin pääsi varsinaista duunia tekemään, mutta sitä se kuvaushomma on. Odottelua ja kahvin juontia!

Kuvauksista riensin ensin Peteen hakemaan avaimet lauantain vuoroa varten ja sitten Kantikseen oluelle. Paikalla oli kaverini Matka-arkku jolle tarjosin oluen. Ei edes kiittänyt!!Tosin lähetin oluen tarjoilijan välityksellä “salaiselta ihailijalta” eikä hän siis tiennyt keneltä se oli!
Olen minä aikas veijari!
Nyt hän varmaan aina Kantiksessa käydessään vilkuilee kaikkia paikalla olevia naisia mielessään vain yksi kysymys;”Onko tuo se minun salainen ihailijani…”

MInnakin saapui paikalle töittensä jälkeen ja pian siirryimme Ilvekseen jossa sitten kohtasimme Jarmon ja Ollin, tuon mainion parivaljakon.
Pian joukkoon liittyi sitten Panu, Repe vaimoineen ja kaiken moista rupusakkia! Olihan ne Kopistotkin paikalle saapuneet eikä Parttikaan poissaolollaan loistanut!
Koolla oli siis edustava ryhmä pääkaupunkimme älymystöä!

Kopiston perhe sitten kaappasi mukaansa Partin ja karkasi On the Rocksiin, mutta me muut siirryimme sitten mekastaen ja iloisesti tanssahdellen alakerran Semifinaaliin jossa esiintyi Tappajatomaatit!
Kyseessä on Ne Luumäet-yhtyeen laulajan Joey Luumäen luotsaama poppoo joka ylväänä jatkaa ramonesin viitoittamalla tiellä, ja hyvältähän se kuulosti!
Laitan tänään jossain vaiheessa kuvia illasta kuvaboxiin jossa sitten niitä ihailla voitte!

Lauantaina ei sitten ollutkaan niin kamalan hauskaa olla Petessä töissä kun väsymys hentoja luitani painoi ja muutenkin oli kehno olo.
Mutta vanhalla rutiinillahan tuo meni ja olikin ihanaa sitten painua kotiin ja käpertyä MInnan viereen sohvalle telkkaa katsomaan. Tein myös kanakastiketta, mutta epäonneksemme olimme tuhlanneet kaiken curryjauheen joten siitä tuli vähän tylsää. Mutta urheasti minä sitä ahmin ja tänään evääksikin otin!

Sunnuntaina oli taas Kantiksen tietovisa.
Maaliskuussa eniten pisteitä keräsi UKK-akatemia ja heidät elokuvataiteen helmillä palkittiin. H2O tuli toiseksi ja Cobran 3. Jalka kolmanneksi. Onnitteluni kaikille!
Mutta mikä perhana siinä on että koko ajan pitää valittaa ja huutaa! Varsinkin yksi joukkue edellä mainituista kunnostautui huutamisen saralla, tai oikeastaan vain joukkueen yksi jäsen. Ehkä hänen hauskanpitoonsa kuuluu huutaminen ja melskaaminen?

Ja minulle SAA huomauttaa mikäli kysymyksissäni on virheitä. Mutta huutaminen ei ole soveliasta ja saa minut vain hermostumaan joka taas ei ole hyvä asia jos minun kanssani haluaa olla välilöissä!
Ja saatana jos vastaus kuuluu että Sisu-pastilli niin minua kiinnostaisi tietää miksi minun pitäisi hyväksyä vastaukseksi paperimassa!

Istuin visan jälkeen Cobran 3. Jalka-joukkueen pöydässä, ja sehän sai aikaiseksi mekastusta UKK:n taholta. Minua syytettiin kavereiteni suosimisesta!
Anna mun kaikki kestää!
Niinhän se tottakai on että haluan ehdottomasti viedä kamuilta tietovisan ilon antamalla vastaukset etukäteen tai suosimalla heitä pistelaskussa.
Sanonko mihin tuollaiset väitteet voi tunkea!!!

Ja lopuksi lainaus Timo T.A. MIkkosen blogista joka löytyy Seiskan sivuilta;
“Radioaaltojen räkättirastaat, aamuisin musan välissä suutaan soittavat, usein ex-koulukiusaajat ja nykyiset tyhjäntoimittajat, kiihottavat kuulijoita – ja toisiaan – herjakisaan.”
Tunnen useita radioäänia ja olen hyvi loukkaantunut tämän mediapersoonan ja Suuren Patriootin puheista!
Minun mielestäni henkilö joka esittää tuollaisia väitteitä voisi esittää samalla myös jotain todisteita väitteittensä tueksi!

Mutta koska tällainen ei ilmeisesti ole tapana blogin kirjoittelussa haluankin tässä kertoa täytenä totena seuraavaa:
Lähes jokainen Mäntsälässä vaikuttava median parissa työskentelevä yli kuusikymppinen reservin majuri on usein pedofiliaan taipuva mämmiä ahmiva mutantti!

Tämän vaatimattoman blogini vakilukija Hese on lähettänyt minulle pari kirjaa jotka nyt odottavat noutamistaan postistamme! Heti ne luettuani annan ne eteenpäin jollekin lukuisista ystävistäni jonka tiedän kirjallisuutta rakastavan, ja hänen tulee sitten arvostelu niistä kirjoittaa kun en itse osaa!
Että kiitos vaan Hese!
Arvostelua varten tosin pitää perustaa uusi Kirjallisuusseura!

Eipä muuta tällä erää!

Tappajatomaatit ovat rakkaus!

-Nauri

Tietovisatuuraaja turisee

Menihän se eilinen siinä…
Töiden jälkeen kiiruhdin Laiskaan Karhuun Tarzania tietovisan isäntänä tuuraamaan.
Samalla minulla oli treffit Valaisimen kanssa joka raahasi minulle kassillisen huppareita huomisia kuvauksia varten. Luonnollisesti hän oli myöhässä, mutten sitten viitsinyt asiasta huomauttaa. Kiltti kun olen!

Mattikin oli paikalla ja osallistui visaan Valaisimen parina ensimmäisen kierroksen. Sitten hän vaihtoi paikkaa Teemun kanssa lopuvisan ajaksi.
Key West-joukkue oli myös paikalla, ja tiukan skaban jälkeen he sitten voittajan kruunun kiharoilleen asettivat saatuaan 22 pistettä. Onnittelen.

Visailun jälkeen sitten aloimme tehdä tuotevalvontaa ravintolan juomavalikoimassa, ja ennen kuin kunnolla huomasinkaan oli humala hiipinyt päkoppaani sekoittamaan.
Ensin asian huomasivat muut pöytäseurueen jäsenet ja vasyta sitten minä.
Sitten olikin aika poistua kotiin jossa ehtoisa emäntäni minua jo varttoikin.
Suukko ja tutimaan.

Tänään sitten olikin kakan maku suussa ja morkkis mieltä pahoittamassa.
Nyt jo on parempi.
Illalla sitten teen taas jotain maukasta namiruokaa armaalleni ja otan hänet kainalooni sohvalle.
Ja rakastan!

Olkaa ihmisiksi!

Lopuksi siteeraan lampu Laamasta. Hänen kirjoittamassaan opuksessa MIes Joka Nukahti Kävelessään on tällainen runo:
“mies kuuntelee sitä
ja elämä on minuutti valssia
ruusun varrella

paljas

jalo

paljaampi
jalompi

paljain
jaloin

hän ottaa piikit vastaan”

-Nauri

Piereskelyä ja konsolin kaipuuta!

Viitaten nimimerkki “Nikon” kommenttiin on minun valitettavasti todettava että tänään Laiskan Karhun visassa ei kuulla minun loistavia ja viiltävän älykkäitä kysymyksiäni, vaan pähkinät on laatinut vaki-isäntä Tarzan. MInä toimin vain vetäjänä.
Mutta lupaan että pistelasku sujuu nopeammin!

Edellisessä artikkelissani esiin tuotu pelikonsoli-ongelma poiki yllättäen läjän kommentteja, mistä suuri kiitos.
MInähän siis valittelin ettei kotihengettäreni näytä vihreätä valoa suunnitelmilleni hankkia lisää viihde-elektroniikkaa residenssiimme. Mutta kun minä olen MIES ja minun kuuluu määrätä kaapin paikka! Mies on sentään Luomakunnan kruunu! Tämä on miesten maailma eikä mikään apinoiden planeetta!
( Älkää hyvät ihmiset kertoko Minnalle että kirjoitin noin.. )

Eilen kävin töiden jälkeen Game Stop-liikkeessä ihastelemassa käytettyjen X-Box pelien valikoimaa. Kuinka paljon upeita ja mielenkiintoisia pelejä maailmassa onkaan!
Kun vain saisin Minnankin ymmärtämään konsolipelien kauneuden…

Muistan kun aloimme seurustelemaan yli kolme vuotta sitten. Minna antoi ensimmäiseksi joululahjakseen minulle PlayStation 2 pelin Resident Evil 4.
Koska vietimme paljon aikaa hänen yksiössään Haagassa minulla ei ollut aikaa pelata niin paljon kuin halusin. Kysyinkin armaaltani olisiko minun mahdollista tuoda konsolini hänen kämpilleen jotta voisin “silloin tällöin” hieman pelailla.
Hän vastasi myöntävästi.
Sitä vastausta hän on katunut lähes yhtä paljon kuin lausettaan “kyllä sä voit pierasta mun läsnäollessa”.
Kummastakaan ei hyvää seurannut!

Ei mennyt varmaan viikkoakaan ennen kuin rakkaani ilmoitti että pleikkari saa painua takaisin sinne mistä tulikin!

Nyt kun asumme yhdessä on pleikkarin koti työhuoneessa ja ovi pysyy visusti suljettuna kun minuun iskee pelihimo! Ääntäkään ei saa kuulua Minnan korviin hänen istuessaan olohuoneessa. Hän taisi saada siitä touhusta tarpeekseen Haagassa…

Eilen olin Pub Petessä tietoviisastelua pitämässä, ja kivaa oli. Joukkueita oli jälleen luvattoman vähän mutta tunnelma oli mukava.
Voiton vei odotetusti Team Fossiilit jotka keräsivät 23 pistettä kolmestakymmenestä.
Onnitteluni.

Tänään siis töiden jälkeen Laiskaan Karhuun isännöimään. Tapaan siellä myös kaverini Valaisimen joka tuo minulle lainaksi vaatteita perjantaisia kuvauksia varten.
Kiva kiva!
Saapa nähdä kuinka tuo itsevarmuutta uhkuva Key West-joukkue pärjää…

Nyt taas sorvin ääreen!

Rakkautta on pieraista armaansa läsnä ollen…

-Nauri

Pelikonsoleita ja ramopunkkia!

On se niin väärin että jotkut saa ostaa kaikkea kivaa mutten minä koskaan!
Eilen sain kuulla että ystäväni pelle oli ostanut X-Box 360:en peöikonsolin ja pari peliä naurettavalla summalla, ja kun itse ehdotin samaa hankintaa Minnalle sain kuulla että tuhlaan muutenkin ihan liikaa rahaa aivan liian turhiin asioihin!
Miten niin?
Aina kun jostain saan rahaa niin ostan pakkaseen ruokaa jotta sieltä sitä sitten voi lautaselle ammentaa kun kovat ajat tulevat!
Tai sitten maksan laskuja etukäteen ennen eräpäivää!
Tai ostan kilotolkulla sarjakuvia jotka parinkymmenen vuoden päästä ovat keräilyharvinaisuuksia joiden myyntisummalla turvaan eläkepäivämme!
Tai juon päättömästi alkoholia ja huristan taksilla pitkin kyliä…
No tuon viimeisen voi jättää huomiotta, mutta kai minäkin saan joskus ostaa jotain kivaa…?

Höpsis!
Minna on meidän suhteessamme se järkevämpi osapuoli joka pitää älyttömyyteni jollain tavalla aisoissa. Mutta jos jossain vaiheessa saan rutkasti rahaa niin kyllä minä sen konsolin haluaisin. Tai jokuhan voisi antaa sen muutaman viikon päästä meille lahjaksi kun suhteemme täyttää 3 ja puoli vuotta?
Jään jännityksellä odottamaan!

Tänään menen sitten taas Pub Peteen vetämään tietovisaa ja kehoitankin kaikkia saapumaan paikalle!
Huomenna sitten taas menen tuuraamaan Tarzania visaisäntänä Laiskaan Karhuun.
Elämänihän on pelkkää visailua!
Mutta se on vain hauskaa!

Loppuviikosta eli perjantaina tarkoitus olisi myös ryhtyä kultturelliksi, eli painua ravintola Semifinaaliin nauttimaan musiikista; Joey Luumäen uusi orkesteri Tappajatomaatit soittaa ramopunkkia! Jee ja rock!
Sitä ennen menen luultavasti eläviin kuviin kun siellä menee nyt vaikka mitä kivaa ja lompsassa on vielä yksi ilmaislippu Finnkinon teattereihin! Täytyy koettaa houkutella Minna mukaan kun hän on niin nätti!

Kuten huomaatte minulla ei juurikaan ole mitän järjellistä kerrottavaa, joten eiköhän lopetella!
Rakkautta on ostaa toiselle pelikonsoli!

P.S
Ja kuvaboxiin laitoin muutaman kuvan myös sieltä sukellusretkeltä Kho Changilla. Eihän ne kaksisia ole mutta kuitenkin…
Kansio on Bangkok-Kho Chang 2!

-Nauri

Riitelyä ja jauhelihapihvejä!

Hei taas!
Anteeksi että päivitys on taas vähän venynyt, mutta viikonloput ovat minulla niin hektisiä ettei oikein ole aikaa tännekään mitään raapustaa. Ja onhan se mukavampi pitää pari päivää väliä niin on taas mistä kirjoittaa!

Perjantaina olin aamuvuoron Pub Petessä.
Joskus tuntuu kuin olisin “Päivä Murmelina” elokuvassa kun työskentelen siellä.
Aika tarkkaan tietää mitä työpäivän aikana tapahtuu; ensimäisten joukossa saapuu eräs eläkkeellä oleva herrasmies joka istahtaa seinän viereen pöytään johon pian saapuu hänen ystävistään koostuva lauma. Juttujen taso liikkuuu navan alapuolella kunnes pöytään saapuu miekkonen joka kaivaa esiin Iltalehden jonka kahtakymmentä kysymystä aletaan ratkomaan suureen ääneen mekastaen.

Jossain vaiheessa paikalle on myös materialisoitunut paikallisen “urheiluseuran” kantava voima joka sitten alkaa tehdä tikusta asiaa saadakseen itsensä näyttämään tärkeältä! Jokainen pikkuasia vatii pitkää keskustelua henkilökunnan edustajan ( minä! ) kanssa siihen asti kunnes häntä kehoitetaan istumaan alas ja lopettamaan hössötys.

Tiskillä istuu eräs radiotähti jonka kaikki keskusteluaiheet käsittelevät naisia, heidän genitaalialueitaan sekä sitä miten niihin pääsisi käsiksi. Hänen vieressään eräs heppuli sitten keskustelee urheilusta, eritoten jalkapallosta ja Bauer Munchen-joukkueesta kuvitellen ilmeisesti että ymmärrän jotain hänen puheistaan.

Iltapäivällä paikalle saapuu sitten läheisen mainostoimiston väkeä jotka istuvat aina samassa pöydässä iloisesti naureskellen ja juomia nauttien.
Ulkomaalaiset opiskelijat tulevat paikalle ja haluavat laulaa karaokea. Minä sitten joudun kertomaan heille että se on torstai kun tuota kidutusmuotoa Petessä harrastetaan. Lohdutukseksi he sitten ottavat kupin kahvia jota ryystetään pöydässä tuntitolkulla.

Hieman ennen kuutta sitten saapuu iltavuoro minut pois päästämään ja painun kotiin armaani luo.
Tällaista se minun elämäni on, ja minä rakastan sitä ja jokaista hassua asiakastani!

Lauantaina painuin töiden jälkeen kampin ostoshelvetin vieressä sijaitsevaan Henry`s Pubiin kavereita tapaamaan.
Jarno on vanha työkaverini ja hyvä ystäväni. Hän oli jossain vaiheessa mennyt salaa naimisiin ja tästä tuohtuneena päätin järjestää hänelle jälkipolttarit!
Kutsuin paikalle hänen entisiä työtovereitaan joiden tiesin tuota hassua miekkosta kaipailevan, ja pian paikalla olikin seitsemän tyyppiä; Minä, Jarno, Jarno 2, Kikka, Johanna, Kikan kaveri sekä tämän miesystävä.
Alkoholia kului melkoisesti ja meno oli sen mukaista. Koko ilta rupateltiin mukavia ja kaadettiin väkijuomia kurrkkuihimme siihen asti kunnes tajusin että nyt ollaan humalassa.
Hyvästelin juhlakansan ja painuin kotiin sekoilemaan. Onnistuin jotenkin aikaansaamaan riidan Minnan kanssa ja nukuin työhuoneen sohvalla.

Riidan syy on niin nolo ja tyhmä etten sitä tässä edes kehtaa kertoa. Kun joskus ihminen oppisi ja eikä aina tyhmä olisi…
Onneksi Minna on niin kiltti, ihana ja kaunis että antoi minulle anteeksi, tosin pitkin hampain. Luulen että kyseessä oli vain ylikiehahtaminen; minulla on niin paljon stressiä että etsin jonkun väylän purkaa paineita ja pahaa oloani helpottaa. Ikävää että rakkaani joutui olemaan siinä kohteena…

Eilen sitten lepyttelin armastani tekemällä jauhelihapihvejä ja pottumuussia. Tein siitä niin hyvää että ahmin sitä itse kaksi kukkurallista lautasellista, ja voi että sattui masuun! En oikein nukkunut viime yönä kun piti koko ajan juosta vessassa tyhjentämässä vatsaa kummastakin päästä. En siis ole kohtuukäyttäjä ruoankaan suhteen!
En syö enää ikinä!

Eilen oli myös Kantiksen tietovisa jonka käväisin juontamassa ja tuomaroimassa. Voiton vei Cobran 3. Jalka-joukkue, ja kerrankin älämölö loisti poissaolollaan. Siitä kiitos.
Joukkueita oli 18 kpl ja em.joukkue sai 23 pist. Huraa ja rock!
Voittajajoukkueen jäsenistö koostuu oudoista hahmoista; Valaisin, Hyönteinen, Matka-arkku ja Matti! Kaikkea ei yksinkertaisesti vain voi selittää…

Minulla on perjantaina erään TV-sarjan kuvakset, ja koska olen sen verran kookas kaveri että minulle on vaikeaa puvustajan vaatteita löytää pyysivät josko omia kuvauksiin toisin.
Pitäisi pukeutua huppariin tai ruudulliseen flanellipaitaan tai johonkin sellaiseen johon valomiehen nyt kuvittelisi pukeutuvan. ( Esitän siis teatterin valomiestä )
Mutta kun minulla ei ole sellaisia vaatteita!
Onneksi tajusin kysyä Valaisimelta josko häneltä sellaisia löytyisi, ja löytyihän niitä! Nyt vain pitää tehdä jossain vaiheessa treffit ja hakea vaatteet.
Onneksi tunnen muitakin isoja ( ja komeita ) miehiä!

Eiköhän tämä nyt riitä. Palataan luultavasti huomenna asiaan!

Rakkaus=Minna

-Nauri

Tyrkky sekoilee!

Olipas taas päivä eilen!
Ensin olin töissä puoli kahteen, sitten painuin Henry Fordin kadulle koekuvaukseen. Sieltä sitten parin kapakan kautta Bristoliin katsomaan Johanna Vuoksenmaan uusinta elokuvaa Toinen Jalka Haudasta, jonka jälkeen kinkereihin ravintola Armaaseen ( entinen Sedu Koskisen saksalainen juottola jonka nimeä en muista ) jossa ilmaista alkoholia pikkutunneille!
Ja nyt sitten kärsitään…

Koekuvaus meni luultavasti aikas huonosti, tai sellainen fiilis siitä jäi. Mutta kun sitä ei koskaan tiedä. Voi kuitenkin olla että hakevat juuri minun kaltaistani miekkosta, ja huomennahan tuon pitäisi selvitä.
Ennen leffaa käväisin Kantiksesa ja Wall Streetissä. Jälkimmäisessä havaitsin ilokseni että siellä on mahdollisuus pelata X-box 360:stä! Pelejä on iso läjä, ja päätinkin että kun minulla joskus on vapaata niin painun sinne peli-iltaa viettämään! Saa nähdä mitä mieltä Minna on moisesta…

Elokuva on hyvä ja suosittelen sitä kaikille. Harvoin olen nauranut ääneen leffateatterissa, mutta nyt tämäkin tapahtui.
Jatkobileissä sitten oli sitä juomista vaarallisinta, ilmaista viinaa!KOska jano oli kova kumosin tölkkikaupalla siideriä ja oluttakin liian monta. Tuloksena oli sitten omituista sekoilua ja karaokelaulua.
Hävettää…

Paikalla oli koko Suomen julkkiskerma, ja minähän olin kuin kala vedessä. Siinä sitä sitten kilisteltiin laseja Viktor Klimenkon kanssa ja ruinattiin roolia eräiltäkin tunnetuilta ohjaajilta sekä kehuttiin estottomasti ensi-iltaelokuvan tähtiä.
Voi itku että olen pöpi!
Olin kuin mikäkin julkkisten bongaaja ja muutenkin dorka! Mutta kun tuollaiset tilaisuudet nyt vaan ovat paikkoja joissa kontakteja luodaan. Mutta olisi kyllä ihan hyvä jos niitä loisi selvin päin!
Ei taida meikäläisen puhelin juurikaan soida töiden merkeissä.

Nyt sitten kärsitään morkkiksesta.

Humaltua sopii vain rakkaudesta!

-Nauri

Sammakoiden liitolla kuivuutta vastaan!

Että pistää vihaksi!
Tänään lehdessä 5 miljoonaa euroa voittanut pariskunta sanoi ettei ole edes ajatellut työnteon lopettamista!
Siis mitä?
Minä joka taistelen joka kuukausi saadakseni vuokran maksettua suutun moisesta! Saatana, jos rahaa on niin ettei kakalle taivu niin eikö sitä nyt voisi käyttää vähän enemmän mielikuvitusta hyödyntäen kuin ostaa omakotitalo jossa on kiva keittiö! Tällaisesta nimittäin tämän pariskunnan naispuolinen jäsen kertoo koko ikänsä haaveilleensa.
Voi vittu mitä urpoja!
Kun minä joskus lotossa voitan niin ostan oman pienen saaren ja ryhdyn sen keisariksi, Nauri I Suureksi! Teen omituisia elokuvia ja kierrän muailmaa tutustuen eksoottisiin kulttuureihin. Ihan näin niin kuin alkajaisiksi.
Mutta aivan ensimmäiseksi lopetan työn teon!
Luulisi niilläkin kahdella työpaikalla olevan ottajansa. Jos kerran rahaa on niin eikö niitä voisi antaa tarvitseville, siis niitä työpaikkoja!
Toki tiedostan ja ymmärrän että jokainen saa rahoillaan tehdä mitä haluaa ja vaikka sitten raataa sorvin ääressä kuolemaansa saakka, mutta kun se vain on niin väärin!
MINUN pitäisi voittaa tuollainen summa ja sitten kanssaihmisille iloa ja hauskuutta jakaa.
Kateus on kamala asia…

Oli sitä lehdessä kaikkea muutakin hauskaa.
Intiassa jossain pienessä kylässä oli kärsitty kuivuudesta jo jonkin aikaa, ja kaikki alkoivat olla hermona.
Asialle piti tehdä jotain, joten menivät sitten ja vihkivät kaksi sammakkoa avioliittoon!
Ku viranomaiselta sitten kysyttiin että minkä ihmeen takia, vastasi tämä viskaali tomerasti;”Olemme kärsineet kuivuudesta jo pitkän emmekä keksineet muuta keinoa”!
Jumatsukka!
Siis miten ihmeessä nämä veijarit saivat päähänsä vihkiä sammakoita kuivuuden kurimuksesta päästäkseen? Miten he ajattelivat tuon tempun lisäävän sateen mahdollisuutta?
Mutta tästä uutisesta innostuneena päätin päästä rahahuolistani kerralla!
Täyttääkseni lompakkoni kahisevalla aion illan tullen tunkea palsternakan rectumiini ja tanssia kolmasti talomme ympäri samalla Tapani Kansan hittejä laulaen! Jo luulisi rahaa alkavan ropista!

Toinen vaihtoehtohan kyllä olisi että järjestettäisiin Markus Selinin tavoin kansalaiskeräys!
Jos hän kykenee myymään lippuja elokuvaan jota ei edes ole alettu kuvata, niin kyllä minäkin saan kaupaksi lauttalippuja Naurilandiaan, saarivaltioon joka perustetaan välittömästi kun tarpeeksi lippuja on myyty!
Ei siis muuta kuin rahaa tulemaan! Yksi lippu maksaa 20e ja perhelippu 60e!

Eilen oli sitten Pub Petessä visailu, ja ihan mukavasti oli porukkaa paikalle saapunutkin. Tunnelma oli hyvä ja juontaja komea.
Paikalla oli myös ihan uusia kilpailijoita joka positiivisena asiana mainitaan.
Voiton vei Team Fossiili, niin kuin usein aiemminkin ja heidät ruhtinaallisesti palkittiin!
Onnea!
Visan jälkeen käväisin vielä laiskassa Karhussa jossa Teron kanssa hetken rupattelin. Sitten olikin aika rientää kotin lämpimiä voileipiä tekemään.
Minnan saapuessa häntä oli vastassa ihana uunista tulviva tuoksu ja komea mies, ja iltahan olikin sitten oikein romanttinen. Kannattaa olla kiltti ja mukava avomies!

Olipahan taas vuodatus!
Kohta lähden erään mainoksen koekuvaukseen ja kehoitankin kaikkia pitämään puolestani peukut pystyssä jotta homman saisin! Nyt meinaan olisi tarvetta niille rahoille!

Rakkautta on syödä lämpimiä voileipiä sohvalla saman peiton alle käpertyneenä!

-Nauri

Romantiikan nälkä nukuttaa…

Eilen olin kovasti romanttisissa tunnelmissa ja Minnaa odotellessani laittelin kynttilöitä palamaan sekä suihkun jälkeen dödöllä vartaloani hajustin.
Siivosin kämppämme, tiskasin ja pölyjäkin pyyhin. Minnan tiesin saapuvan kymmenen maissa ja menin hyvissä ajoin häntä sohvalle odottelemaan.
Mutta niinhän siinä kävi että kun armaani vihdoin saapui olin kaiken työn uuvuttamana nukahtanut.
Siinä minä sitten makasin kuola suupielestä valuen kun sydämeni valtiatar sitten saapui raskaan työpäivän jälkeen rakkaansa luo.
Hän patisti minut nukkuman makkariin ja itse nukkui työhuoneessa kun kuorsasin niin pahasti että lasit vaan helisivät.
Ihanaa kun suhteessa vielä on kipinää ja suurta tunnetta!

Sain juuri kutsun huomiseksi koekuvaukseen erästä mainosta varten, ja jos sen duunin saan pääsen samoin tein kaikista veloistanI!
Työtoverini Janne suostui tuuraamaan minua huomenna jotta sinne pääsen, ja sen hänelle kunnolla korvaan kunhan sen homman saan!
Mukavaa kun on mukavia työtovereita!

Huomenna on myös Johanna Vuoksenmaan uuden leffan ensi-ilta jonne menen sitten itseäni edustamaan ja lisää töitä ruinaamaan!
Minulla on kyseisessä elokuvassa pieni sivurooli, joten menkää ihmeessä se katsomaan! Toinen Jalka Haudasta on teoksen nimi! Virallinen ensi-ilta perjantaina!

Tänään sitten Pub Petessä Megalomaaninen Tietovisa! Allekirjoittanut kurittaa kansaa visaisilla kysymyksillä ja parhaat juhlallisesti palkitaan!
Sen jälkeen kotiin tekemään romanttista ruokaa ja kynttilöitä sytyttelemään. Josko se tänään Nukkumatti loistaisi poissaolollaan…

Ja tästä uudesta lookistani, eli rillipäisyydestä; taitaa mennä pokat vaihtoon!
Sain tänään niistä kaksi kommenttia joista toisen mukaan näytän Jorma Uotiselta ja toisen Teuvo Lomanilta! Jo nyt on!
Ovathan kummatkin toki komeita miehiä ja alallaan suurta arvostusta nauttivia taiteilijoita, mutta kuitenkin… Saisinkohan rahat rilleistä takaisin jos kertoisin kommenteista?

Ei tässä nyt tämän kummempaa.

Kyllä se rakastunut voi Uotiseltakin näyttää…

-Nauri

Itsekunnioitus (-rakkaus) kunniaan!

Eilen kun kotiuduin Kantiksen tietovisoista voipuneena, tein perheelleni bolognese-soosia kera spagetin. Ruoka aikaan sai isot aplodit ja runsaasti suudelmia. Jee jee!
Kastikkeen maustoin Thaimaasta tuomillani mausteilla, ja kyllä olikin melkoinen jälkipotku! Mutta maku oli oikein mainio! Muistakaa; hauduttakaa sooseja pitkään ja maku senku paranoo!

Syötyämme eräs nimeltä mainitsematon perheemme jäsen halusi katsoa Tanssii Tähtien Kanssa-ohjelmaa. Kumarsin syvään ja painuin työhuoneeseen pelaamaan tietokonepelejä.

Olen hyväksi havainnut googlata “Hidden object games” ja sieltä sitten haluamani pelin valita. Sen genren peleihin olen nyt kovasti mielistynyt.
Melkein kaikista peleistä saa tunnin mittaisen demon pelattavaksi, ja se on ihan riittävästi yhtä peliä. Mutta nyt luulin siis pelaavani sellaista tunnin demoa, eikä lähellä olut kelloa.

Jossain vaiheessa MInna tuli kyselemään viipymiseni syytä, ja minä siihen että pelaan vain tämän demon loppuun. Sitten rakkaani kertoi minun olleen koneen ääressä neljä tuntia!
Olinkin jossain vaiheessa ihmetellyt kuinka se aika ei meinaa kulua milään!
Päätä särki ja selkä oli ihan jumissa oltuani tunti tolkulla kyyryssä näytön ääressä!
Siihen demoon oli jostain syystä tullut virhe ja olisin ilmeisesti saanut pelata sitä vaikka maailman loppuun saakka! Onneksi armaani oli kotona! MIulla kun tuppaa ajantaju katoamaan kokonaan kun pääsen pelaamaan.
Voi minua!

Kyllä oli muuten mukavaa aloittaa viikko levänneenä ja hyvässä kunnossa! Yleensä kun tahtoo nuo Kantiksen sunnuntaivisat menemään enemmän tai vähemmän alkoholin kanssa läträämiseksi. Mutta nyt kun olen löytänyt absolutismin kauneuden, olen kuin uusi mies.
Kyllä minua hieman eilenkin visoissa vinoon katsottiin kun join vain limua, mutta sellaisiahan ne puliukot on; kyttääjiä koko sakki!

Tommipommi kommenteissaan kertoi että Kuolleena Syntyneiden Kirjaideoiden Seuran sivut eivät aukeaisi enää, ja kauhukseni huomasin asian todella olevan näin!
Mitä tämä oikein on?
Luulen että kyseessä on salajuoni jonka avulla meidät koetetaan hiljentää! Olivatko sivut liian värikkäät? Alkoivatko suuret kustantamot pelätä kritiikkimme sivaltavaa miekkaa?
On aika perustaa uusi sivusto! Mutta se vaatii sitten aktiivisuutta, eli paljon kirja-arvosteluja!
Palaan asiaan jahka saan sivuston synnytettyä.

Eilen muuten siellä visoissa eräs Valaisin-niminen kilpailija kertoi huiman tarinan; joskus 90-luvulla kun armoitettu Aku Ankka-piirtäjä Carl Barks oli ollut vierailulla Suomessa hän oli saanut tehdä mestarista haastattelun Radio-Cityyn!
Hän oli herännyt aamulla puhelimen soittoon. Toisessa päässä oli kysytty “kykenisikö hän millää saapumaan tunnissa Radisson SAS-hotelliin haastattelemaan Carl Barksia”.
Hän oli kyennyt!
Pikasuihkun jälkeen hän oli napannut hyllystä jonkun Barksin ankka-kirjoista nimikirjoitusta varten ( jonka tietysti saikin! ) ja rientänyt matkaan.
Ja sitten saanut tavata Barksin!
Kun Valaisin tarinaa kertoi tunsin kuinka kateuden vihreä aalto valtasi adonis-vartaloni. MIksen koskaan minä…?

Äsken hyvä ystäväni Jussi, radio-tähti vaila vertaa, käväisi ehdottamassa minulle yhteistyötä.
Hän haluaisi että tekisimme levyn minun laulujani! Hän on kuullut että minulla on pöytälaatikossa niputtain hienoja kappaleita joita kaikkia yhdistää yksi piirre; ne kertovat sankarista nimeltä Nauri.
Levyn nimeksi tulisi “Kauneimmat Rakkauslauluni” ja musiikkityylien sekamelska olisi melkoinen!
Jussi ehdotti nimeksi “Kauneimmat (itse-)Rakkauslauluni” mutten oikein ymmärtänyt miksi…
Loistoidea!Tämä yhdistettynä poikakalenteriin, joka toivottavasti tänä vuonna vihdoin saadaan valmiiksi, on oikeaa ainesta räjäyttämään Suomen kansan tajunnan!
Onhan se Timo T.A. Mikkonenkin tehnyt levyjä!

Huomenna on sitten Pub Petessä Hietaniemenkadulla minun vetämäni tietovisa! Olisi mukava jos sinnekin löytäisi yhtä paljon porukkaa kuin Kantikseen! Voisivat aivan hyvin ne jotka Kantiksen visoista pitävät saapua Peteenkin? Sama komea juontaja sielläkin, paitsi silloin kun vetämässä on MC Jarmo. Söpö hänkin!
Siis Pub Pete tiistaisin klo.18! Kaikki mukaan!

Tänään olen luvannut illalla imuroida ja muutenkin siivota, mutta kun olen jo nyt väsynyt! Ei se Minna varmaan kamalasti suutu jos luistan hommasta? Joo, ei varmaan!

Olkaa kiltisti!

Rakkaus on kuin bolognese-soosi; tulista mutta samalla pehmeää ja maukasta. Tai jotain…

-Nauri