Kapitalismin ikeen alta nousee Suomen kansan valta!

Se on sitten vappu.
Kuten aina, mutta varsinkin tänään, on syytä muistaa Pohjois-Korean sankarillista kansaa joka yksissä tuumin, yhdessä rintamassa käy taistoon kapitalismin pirua vastaan johtajansa Kim Il Sungin johdolla.
Kapitalismin ikeen alta nousee Korean kansanvalta!

Olen kotona aivan yksin ja juon olutta isolla ja lämpimällä parvekkeellamme ihmetellen samalla mitä kummaa sitä puuhaisi. Siis oluen juonnin lisäksi.
Taidan ihan vain odotella armastani ja valmistaa hänelle vappuisen lihapiirakkalevyn.

Huomenna tarkoituksena olisi mennä Hakaniemen torille osallistumaan vappumarssiin kun en koskaan ole sitäkään kokenut.
Kaikkea pitää kokeilla paitsi kansantanhuja ja sukurutsaa, niin kuin henkinen johtajamme Mato Valtonen jossain haastattelussa aikoinaan totesi.

Kuten tarkkaavaisimmat lukijani jo havaitsivatkin, minulla ei oikeasti ole mitään kirjoitettavaa. Kunhan jotain raapustan.

Olen hyvin iloinen siitä että vihdoin plantaasini chilit ovat alkaneet nostaa päätään. Jo oli aikakin!
MInulla kasvaa siellä basilikaa, tomaatteja, oreganoa, erilaisia chilejä ja paprikoita sekä persiljaa.
Vaikka ydinsota puhkeaisi niin meidän kartanossamme ruokaa riittää! Tosin niiden pitäisi kasvaa iduista ensin vähän isommiksi…

Jotenkin tuntuu niin tyhjältä kun Mikkoset eivät tänään olekaan telkkarissa. Jotenkin olin jo tottunut siihen että raivon puna poskilla joka torstai mekastan telkkarin ääressä ja isken pikkuisia neuloja Timppaa esittävään nukkeen…

Nyt taidan avata toisen oluen ja alan pelata pleikkaria. Tai sitten avaan vaan sen oluen…

Hauskaa vappua kaikille.
Älkää toheloiko!

Rakkaus on kuin chili; pienestä idusta se kasvaa koko ajan vain isommaksi ja mehevämmäksi!

-Nauri

Filmitähden karitsa

Niin se aika vaan rientää ettei tännekään meinaa ehtiä mitään kirjoittaa!
Malvalle näin aluksi tiedoksi että pekkarilla tarkoitan tosiaan sitä hyppyrimäkeä jossa ikävä kyllä ei enää ole tornia. Siellä oli nastaa kiipeillä ja tehdä kolttosia. Hengenvaarallista puuhaa oli kiipeillä sinne lahoon torniin niitä kannatinpalkkeja pitkin, mutta hengissä vain jotenkin selvittiin.

Kun kommentteihin laitetaan joku linkki niin minun pitää se erikseen käydä hyväksymässä, ja sehän tuppaa aina unohtumaan. Joten jos laittamasi linkit eivät näy niin syy on kokonaan minun ja koetan asian korjata. Jos muistan…

Sunnuntaina olin sitten Kantiksessa vetämässä huhtikuun viimeisen visan ja kivaa oli. Paikalla oli 17 joukkuetta ja melkoinen oli menokin. Eniten pisteitä huhtikuun aikana keräsi Mauritz Stillerin Veljenpojat-joukkue ja heidät palkittiin hienoilla Hartwallin lahjoittamilla paidoilla. Onnitteluni!

Maanantai meni ihan vain kotona makoillessa ja ruokaa tehdessä. Tein taas ihanaa munakoisovuokaa ja sain runsaasti kiitosta armaaltani.
Niin ja sunnuntaina se lihapata; jeeeesus että tuli hyvää! Kuinka helppoa onkaan laittaa pataan vaan paljon juureksia ja mausteita ja lämätä päälle lihaköntit jotka olivat olleet marinaadissa pari päivää. Sitten vaan lihalientä päälle ja uuniin neljäksi tunniksi.
Liha suorastaan suli suussa! Olen nero!
Käytin pataan karitsanpotkaa jota olin hakenut Hakaniemen hallista Reinin Lihasta. Heillekin kiitos!

Tiistaina aamulla sitten olikin aika rientää TV-sarjan kuvauksiin. Minulla on pieni rooli Naisia Kaupungilla-sarjassa joka tulee ulos joskus ensi keväänä. Ei mikään kummoinen rooli mutta niidenkin tekeminen vain on hauskaa!
Ruokatunnilla kävin ahmimassa Salvessa runsaan lihapullasatsin, ja sen jälkeen alkoi nukuttaa siihen malliin että sovin laiskan valomiehen rooliin mainiosti haukotellessani silmät puoliummessa koko loppukuvausten ajan.

Kuvauksista sitten Peteen tietovisaa vetämään. Sielläkin oli oikein hauskaa, mutta mikseivät ihmiset ole sitä löytäneet? Jälleen paikalle oli vaivautunut vain kourallinen visailijoita!
Hitto teidän kanssanne!

Kohta pitäisi lähteä kylille ostamaan lahjaa 50-vuotiaalle ystävälleni, mutta kun en lainkaan tiedä mitä ostaisin! Rahaakaan ei kamalasti ole joten mielikuvitus saa korvata puuttuvat mammonat.
Eiköhän tuolta kyliltä jotain löydy…
Mutta on se kamalaa että minä olen tullut siihen ikään että kaverinikin alkavat täyttää puolivuosisataa!

Lupaan ja vannon että päivitän tätä useammin, mutta nyt vain on ollut niin paljon muuta ajateltavaa ja tehtävää.

Rakkautta on ahmia viatonta karitsaa!

-nauri

Maunula, kulttuurin alttari!

Hellurei taas!
Viikonloppu meni töiden ja ilonpidon merkeissä. Perjantaiaamuna herätin armaani kukonlaulun aikaan ja läksimme tapaamaan äitimuoriani kauas eksoottiseen Maunulaan. Minnahan ei olllut häntä vielä tavannutkaan, joten olikin korkea aika. Tapaaminen meni hyvin ja ilmeisesti morsiameni on nyt hyväksytty myös korkeimmalla tasolla.
Hyvä.

Maunulassa kun oltiin niin esittelin sitten rakkaalleni lapsuuteni maisemia ja leikkipaikkoja. Siellä oli Pekkari, pähkinäpuut, munakallio ja vaikka mitä. Lohikäärmepuu oli ikävä kyllä kaatunut.
Näytin tietenkin myös paikat joissa asuimme ollessani lapsi, ja kun saavuimme jälkimmäisen asuntomme luo oli siinä edessä muuttoauto josta sitten alkoikin villi vilkutus. Aluksi en tajunnut kuka oli kyseessä, mutta lopulta tunnistin lapsuudenystäväni Kalevin. Hän oli muuttamassa vanhaan kotirappuuni!
Minun siinä asuessani hän asui viereisessä rapussa, joten eipä ole hänkään kauas päässyt. Joimme parit muutto-oluet ja sitten poistuimme Minnan kanssa tutustumaan paikalliseen juottolaan , Bartsiin.

Bartsissakin törmäsin johonkin vanhaan koulukaveriin, mutta en minä häntä muistanut. Hän kyllä tunnisti minut, mikä sinällään ei ole ihme kun olen niin nuorekkaana pysynyt.
Paikalle saapui sitten myös Timo jonka hoikistunut ja vetreä olemus sai minut haukkomaan henkeäni; minne olivat kadonneet kaljamaha ja pussit silmien alta? Timo kertoi lopettaneensa kokonaan alkoholin käytön, ja täytyy sanoa että se sopi hänelle. Pitäisiköhän itsekin? No minä en siihen kykene. Liian heikko olen.

Maunulasta sitten kotiin tunkemaan kana uuniin ja vanhoja valokuvia katsomaan. Minna oli innostunut kun olin äitini luona hänelle lapsuudenkuviani näyttänyt, ja nyt sain sitten katsella hänen vastaaviaan.
Kyllä oli ihanaa katsoa nuorta ja nättiä Minnaa temmeltämässä Rauman vehreillä niityillä. Että minä rakastan häntä…!

Valokuvia katsellessa tuli sitten nautittua pari lasillista, ja kun lauantaiaamuna herätyskello soi ei minulla ollut aavistustakaan miksi! Olin nukahtaa uudelleen kunnes muistin että minunhan piti lähteä töihin! Työ päivä meni mainiosti tuttujen kanssa jutellen ja heille juomia annostellen.
Töiden jälkeen minulla ooli sitten tapaaminen Jarmon kanssa kun meidän pitäisi erääseen tilaisuuteen suunnitella show. Koska tilaisuus on jo kovin pian, täytyy minun sanoa että suhtaudun sen onnistumiseen melkoisen skeptisesti. Minun kaltaiseni estraditaiteilija kun ei ryhdy puolivalmiita esityksiä lavalle saattamaan!

Tänään on sitten jälleen Kantiksen tietovisa kahdelta, ja paikalle saa saapua sankoin joukoin!
Ennen visaa tapaan Matin jolla on kuulemma minulle tuliaisia kaukaa Lontoosta! Jännittää…

Äsken aamutuimaan katselin Mikkosten maailman nauhalta, ja aina se vaan saa minut hyvälle tuulelle!
Nyt vasta ymmärsin sen panssarivaunukakun josta horistiin blogini kommenteissa. Minäkin haluan sellaisen!
Kyllä on hienoa kuunnella tuon Suomen Isänmaallisimman miehen puheita ja mielipiteitä. Ja on myös hauska huomata että rouva Mikkonen ei sano kertaakaan olevansa miehensä kanssa eri mieltä mistään. Hienoa että kaksi noin saman mielistä on toisensa löytänyt, vai olisiko kyseessä aivopesun tulos…?
Ja vielä eräs asia ihmetyttää; Missä ovat perheen poikien kaverit? Ja minkä ihmeen takia vekarat puhuvat koko ajan kirjakieltä? Entä onko niitä yltiöisänmaallisia ajatuksia ja kristinuskon hapatusta pakko tuputtaa pienten vaikutuksille alttiitten lasten päähän?
Minä vaan kysyn…

Tänään kunhan palaan visaa vetämästä niin aion valmistaa sunnuntaipäivälliseksi miniatyyriperheelleni lihapataa. Lihat ovat olleet jo muutaman päivän muhimassa marinadissa jääkaapissa ja tänään sitten mässäillään! Jee jee!
Jos sapuska onnituu niin laitan sitten taas reseptin tänne teidän iloksenne!

Ja hitto kun pistää vihaksi kun chilini eivät tahdo millään itää! Persiljat ja basilikat sekä tomaatit kukoistavat kyllä mutta chilin perhanat vaan kyyhöttävät mullan suojissa! Hermo menee!

Rakkauden lihapata on valmistusta vaille valmis!

-Nauri

Taas ruokaa!

Hitto kun ei aika meina riittä edes tänne kirjoittamiseen!
Sori.

Tänään annoin armaani nukkua ja painuin Hakanimen torille nauttimaan kauniista aamuauringosta.
Kahviteltassa siman ( ? ) juotuani painuin halliin ja siellä leipäosastolta mukaani nappasin pari muhkeaa juuri paistettua ruisleipää ja juusto-osastolta suomalaista viinijuustoa. Myyjä kertoi että kyseinen herkku valmistetaan siten että jossain vaiheessa valmistusta juustomassaan lisätään punaviiniä ja se sitten antaa siihen sen ominaisen maun ja värin. Jee! Ja kyllä muuten olikin hyvää!
Mukaani tarttui myös kana ja läjä lihaa. Jälkimmäisestä aion valmistaa oivallisen lihapadan punaviinissä hauduttaen ja kanasta taasen jotain muuta, en tiedä vielä mitä.

Ruoanvalmistus on mitä terapeuttisinta puuhaa. Kun väsäilee siinä kuuman lieden ääressä kaiken maailman mössöjä koettaen kerta toisensa jälkeen ylittää itsensä niin ei pääse paha maailma ajatuksia häiritsemään.

Toissapäivänä tein sellaista mannaa että meinasi Minnalta sanat ylistyksiä ladellessa loppua. Jääkaapissani oli munakoisoja pari kappaletta ja niistä sitten kehittelin sellaisen uuniruoan että oksat pois!
Annanpa reseptin:

Pari munakoisoa leikataan viipaleiksi pitkittäin ja ruskistetaan oliiviöljyssä pannulla.
Tomaateista keitetään valkosipulin ja basilikan sekä mausteiden ( valkosipuli, suola, mustapippuri, yrttejä ) kanssa paksu soosi.
Kaupasta noudetaan pötkö vuohenjuustoa ja mozzarellaa ja viipaloidaan sellaisiksi muutaman millin paksuisiksi viipaleiksi.
Basilikanlehtiä varataan reilu kouralllinen.
Uunivuokaan sitten kerroksittain tomaattisoosia, munakoisoviipaleita, juutoja ja basilikaa. Päällimmäiseksi tomaattisoosikerros ja pinnalle parmesaania. Uunissa parissasadassa asteessa reilu puoli tuntia ja itku tulee kun sitä syö. On se vaan niin hyvää!

Tämä blogi on mennyt nyt kyllä ihan ruoka-asiaksi, mutta siitä viis koska se kuitenkin on kaikille tärkeä asia.

Olisihan noita murheita joita teidänkin kanssa jakaa, mutta kun ei jaksa näin kevätauringon lämmittäessä miehekästä vartaloani. Joskus toiste.
Nautitaan ja rakastetaan kaikkia ja kaikkea.

Palataan huomenna asiaan.

Munakoiso hehkuu rakkautta!

-Nauri

Kulttuuriväki kuulkoon!

Aurinko paistaa ja kevät on saapunut!
Tosin tuolla ulkona ei niin kamalan lämmin ole, mutta kyllä se aurinko heti saa hymyn juroimmankin naamalle. Esimerkiksi minun!

Tänään ajattelin lähteä pitkälle kävelyretkelle ennen kuin menen kiusaamaan tiedonjanoisia Pub Peten tietovisaan ( Klo 18. Be there! ) ja otan kameran mukaan jotta voin ikuistaa kauniin keväisen Helsingin.

Tässä eräänä päivänä luin lehdestä kuinka joku heppu oli koettanut käyttää firmansa antamat kulttuurisetelit kokkikurssiin, mutta eihän se käynyt kun kokkaus ei kuulemma ole kulttuuria.
Ei ole kulttuuria vai!
Mikä enemmän kertoo kansan luonteesta ja sen tavoista kuin heidän tekemänsä ruoat? Emmekö me ajattele ensimmäisenä pastaa ja tuoksuvia oliivipuulehtoja ensimmäisenä kun puhumme vaikkapa Italiasta? Mikä paremmin toisikaan Kreikan auringon paremmin mieleen kuin fetajuustosalaatti? Eikö jokainen rokkari koe hetken olevansa amerikkalainen hampurilaista kitaansa tunkiessaan?
Eikö Suomen puhtaista raaka-aineista valmistettu ruoka juuri kerro luonteemme pohjattomasta puhtaudesta. Ja mämmiä mutustaessaan ulkomalainen saa kokea hetken sitä kärsimystä mitä mekin olemme vuosisatojen saatossa saaneet kokea?

Kulttuurin määre ainakin minulle on hieman epäselvä.
Onko kulttuuria vain kaikki se mikä sellaiseksi määritellään, vai saako jokainen kokea kulttuuriksi sen jonka sellaiseksi sydämessään tuntee!
Kyllä minä ainakin mielummin opettelen kulttuuria keittiössä ihanien tuoksujen ympäröimänä kuin istun oopperassa hajuvesipilven ympäröimänä kuuntelemassa jotain sellaista mistä en pidä vain sen vuoksi että voin sanoa olleeni kokemassa korkeakulttuuria!

Ja kun nyt aiheeseen päästiin;
Entä sitten kevytmusiikki? Kuka on määritellyt ettei se ole kulttuuria ja taidetta?
Eräs ystäväni paasasi minulle juuri kuinka klassiselle ja muulle “taide”musiikille annetaan vuosittain jopa miljardi euroa yhteiskunnallisella tasolla kun esimerkiksi tasokas monipäinen viihdeorkesteri ei saa senttiäkään työhönsä! Nyt siis ei puhuta jostain pikku apurahoista joita viskellään joillekin kevyen musiikin tekijöille jotta saadaan hieman kilpeä kiillotettua. Ei, vaan kysymys on esimerkiksi siitä kuinka lähes joka kylässä ja kauppalassa on oma orkesterinsa. Helsingissä RSO ja vaikkapa Oulussa Oulu Sinfonia. Ne ovat isoja orkkia, mutta sitten kaikissa pikku kylissä on myös joku mestan oma orkesteri, joka tietenkin on hieno juttu, joille sitten kaupungin hallitukset ja muut kylän vanhimmat syytävät ämpärikaupalla rahaa kun “o niin hianoa ku meilläki on tämmönen sinvoniaorkesteri”!

Miksei noita rahoja voisi suunata myös kevyemmälle musiikille? Kuinka tärkeätä olisi esimerkiksi lasten musiikillinen kasvatus. Mutta menepä pyytämään tukea jollekin lastenmusiikkiyhtyeelle niin nauravat sinut pellolle!
Tai ihan mille tahansa musiikilliselle esitykselle joka ei ole “korkeakulttuuria”!

Kulttuuri ja taide ei ole vain sitä mistä sinä pidät. Jokaisella ihmisellä tulee olla tasapuolinen mahdollisuus tutustua juuri siihen taidemuotoon jonka kokee omakseen. Ja taiteen määrittelee taiteeksi jokainen itse!
Taidetta ( ja ennen kaikkea kulttuuria )on minulle kaikki se joka antaa minulle elämyksiä oli sitten kyseessä sarjakuva, rock-musiikki, kirjallisuus, elokuvat tai vaikkapa kokkikurssi!
Samperi soikoon!

Ja nyt sitten kävelylle kun taas hiillyin.

Rakkaus on taidetta!

-Nauri

Laillistettua rikollistoimintaa!

Viikko uusi alkanut on!
Eilen oli hauskaa ravintola Kantiksen tietovisassa. Joukkueita oli paikalle saapunut 16 kappaletta ja meno oli melkoinen!
Jälleen minua haukuttin liian vaikeista kysymyksistä, mutta en minä paljoa korvaani heille lotkauttanut. Jos ei tiedä mitään niin kysymykset tosiaan saattavat tuntua vaikeilta!

Voiton visassa vei UKK-akatemia ja kyllä he jaksoivatkin hehkutella! Ensi sunnuntaina ratkeaa sitten mikä joukkue on kerännyt eniten pisteitä huhtikuun aikana ja heidät omituisesti palkitaan!

Sain myös kuulla että minut halutaan eräänlaiseksi seremoniamestariksi hyvän ystäväni syntymäpäiville ensi kuun loppupuolella, ja kukapa siihen paremmin sopisikaan kuin kaltaiseni armoitettu estraditaiteilija!
Ta-Daaa!

Esiintymisestä puheen ollen; Malvakin tuossa kommentissaan kertoi nähneensä minut SpecSaversin mainoksessa, ja niin näin minäkin. Eli se kampanja on nyt sitten alkanut ja mainoksia tulee kolme erilaista! Silmä kovana siis taikalaatikkoa tiiraamaan!
Minnakin kehui että olin siinä hyvä, mutta mitäpä hän ei sanoisi saadakseen maukkaita lihapulliani!

Sitten asioita jotka jaksavat kummastuttaa;
Ystäväni Julle kertoi tuossa taannoin että aikoo ehdottomasti vaihtaa pankkia. Välittömästi ajattelin että hänelläkin on tili Sampo-pankissa kuten minulla mutta näin ei asia ollutkaan.
Jullen mukaan Nordea on alkanut toimia lähes rikollisella tavalla asiakkaitaan kohtaan, ja esimerkkinä hän kertoi tarinan omasta elämästään.
Julle oli ollut väliaikaisessa rahapulassa ja päättänyt siirtää omalta kasvutililtään käyttötililleen rahaa. Tämä operaatio suoritettiin siis kotona rauhassa sohvalla istuen eli kotikoneelta.
Suoritettuaan siirron sai Julle huomata että siirrota oli veloitettu 17 euroa!
SEITSEMÄNTOISTA EUROA!
Jos Julle puhuu totta eikä ole nyt ymmärtänyt jotain väärin niin on se nyt saatana!
Jos siis joku haluaa siirtää omia rahojaan omalta tililtään omalle tililleen millään tavalla fyysisesti loukkaamatta
pankin konttorin pyhää koskemattomuutta, niin häneltä veloitetaan tästä 17 euroa, YLI VANHA SATANEN!
Haluan uskoa että Julle on nyt käsittänyt jotain väärin, mutta alan pikku hiljaa menettää uskoni pankkien toimintaan joten saattaa tuo tottakin olla.
Jos jollakin on kokemuksia samanlaisesta toiminnasta minusta olisi mukava kuulla siitä!

Ja huomenna sitten taas lisää itsekehua ja valitusta!

Nauttikaa kauniista kevätsäästä!

Rakkautta on kehua toisen mainosta vaikkei se niin hyvä olisikaan!

-Nauri

Lihapullapäälliköllä on asiaa!

Minulla kun ollut tässä vapaata niin on ollut kiva tavata kavereita.
Juha soitti tuossa perjantaiaamuna ja pyysi retkelle.
Lähdin.
Hän oli tarkoittanut että toteuttaisimme jälleen jonkun päättömän sekoilun kohteena vaikkapa Tampere.
Näinhän me teimme ollessamme nuoria ja vetreitä, mutta aika on ajanut ohitsemme. Enää ei lähdetä kahden minuutin varoitusajalla kohti outoja seikkailuja taskussa vain nippu seteleitä ja hammasharja.
Harmi.

Meidän retkemme käsitti vain loputonta päämäärätöntä vaeltelua tuulisessa Helsingissä. Välillä pysähdyimme syömään intian poikien valmistamaa namiruokaa, tai sitten ihan vain lasilliselle.

Jossain vaiheessa Pöpikin liittyi seuraamme. Hän kertoi hauskan jutun tyttöystävästään; kyseinen neiti on sen verran Pöpiä nuorempi että siitä saa aikaan vitsin jos toisenkin. Eräänä aamuna hän oli silmät kirkkaina kysynyt sankariltamme: “Entäs miten se Toinen Maailmansota? Sinä kun kerran olet sen omin silmin nähnyt?”
Okei, näin kerrottuna se ei olekaan niin kamalan hauska. Mutta kyllä me silloin nauroimme kun Jussi sen kertoi. Ihan oikeesti!

Eli perjantai meni ihan vaan rallatellen. Samaa sarjaa oli lauantaikin, ja nyt istun tässä koneen ääressä ja juon litratolkulla mehua. Vielä kun olisi jäätelöä…

Eilen muuten tein Minnalle ( ja itselleni myös ) aivan loistavia lihapullia! Minnankin mukaan ylitin itseni! Jälleen kerran… Sitä se päiväkänni teettää!

LIHAPULLAT à la Nauri

800g jauhelihaa
desi tai vähän yli maustamatonta jogurttia
2 sipulikeittopussia
2 kananmunaa
1 ISO sipuli
suolaa
timjamia
basilikaa

Laita kulhoon jogurtti ja keittopussien sisältö. Sotke ja anna lepäillä muutama minuutti.
Lisää jauheliha ja pieneksi silputtu sipuli.
Mausta makusi mukaan.
Lisää kananmunat.
Vaivaa voimakkaasti jotta kaikki ainekset menevät kunnolla sekaisin.
Pyörittele kostutetuin käsin pieniä pullia leivinpaperilla peitetylle uunipellille.
200 astetta ja tuollaiset puoli tuntia tai niin kauan että pullerot näyttävät hyviltä.
Tästä tulee yksi iso pellillinen todella maukkaita lihapullia joita voikin sitten ahmia vaikkapa yrttiperunoiden kanssa.

YRTTIPERUNAT

Perunoita
Paprika
Sipuli
Valkosipulin kynsiä
Oliiviöljyä
Yrttejä maun mukaan

Kuori ja pieni potut. Pilko paprika ja kuoritut perunat suupaloiksi ja sipuli isohkoiksi lohkoiksi.
Purista valkosipulin kynnet ( maun mukaan ) pilkottujen vihannesten päälle.
Kaikki ainekset kulhoon ja voimakasta sekoittelua että yrtit tarttuvat vihanneksiin.
Leivinpaperilla peitetylle uunipellille koko satsi kaadetaan ja 200 asteessa noin 40 minuuttia kypsytetään.
Eli kun olet ottanut lihapullat uunista ja peittänyt ne liinalla heität potut samaan lämpöön kypsymään. Tai vaikka samaan aikaan!

Nyt alan valmistautua Kantiksen tietovisaan joka kahdelta alkaa. Saa tulla katsomaan!

Palataan huomenna asiaan!

Rakkautta on iso pellillinen lihapullia!

-Nauri

Improvisointia!

Anteeksi että on päivittäminen jäänyt, mutta on ollut niin paljon muuta puuhaa.
Eilen esimerkiksi olin ystäväni ja veriveljeni Jukan kanssa ravintola Bellyssä katsomassa improvisaatioteatteria.
Salatuista Elämistä tutut Piitu, Hanna ja Anu kumppaneineen heittivät parituntisen keikan ja hauskaa oli. Varsinkin Hanna Karjalainen oli loistava; neito lauloi kuin satakieli ja näyttelikin loistavasti. Tottakai muutkin olivat hyviä mutta jotenkin neiti Karjalainen loisti muita kirkkaammin.

Improvisaatiossahan esiintyjät kyselevät yleisöltä aiheita esityksiinsä, ja mehän Jukan kanssa niitä sitten viskoimme!

Yhteen lauluun haluttiin lauseita ja minun suustani purkautui “korvatulppa kaunis on” ja Jukalta “ei katua vantaanpuistoon”. Jukka on kaupunginosaaktivisti. Voi olla että muistan lauseen hieman väärin mutta idea oli kuitenkin tuo.

Toisen kerran halusivat musiikkityyliä ja minä ehdotin gangsta-räppiä.
Ainoa joka hieman sai siitä kiinni oli myös ryhmässä näyttelevä Lorenz Backman, mutta hänkin vain hiukan.

Shown jälkeen tapasin Piitun joka kiitti minua runsaasta osallistumisesta, mutta sanoi sen räpin olleen hieman liikaa.
Ihme ettei sanonut mitään siitä kun Jukka ehdotti yhdessä jutussa eräälle roolihahmoksi koiraa!
Ai niin; yhdessä osiossa Piitu istui sylissäni!

Jos siis huomaatte ilmoituksen että imprivisaatioryhmä Saippuakuplat esiintyy jossain, menkää ihmeessä katsomaan. Kivaa luvassa!

Nyt ajattelin mennä katsomaan nauhoittamani Mikkosten Maailman. Hieman jännittää mitä se Timppa on taas keksinyt…
Loistavaa että kaikki lukijani jakavat selvästi inhoni tuota Myrskyläläistä perhettä kohtaan! Ainakin niin voisi päätellä kommenttien tulvasta! Kiitos sii Hese, Malva, Niko, Jukka ja muut!

Ja nyt olisi kyllä aika saada se lottovoitto jotta voisin vihdoin alkaa tätäkin raapustelemaan jossain hiekkarannalla kuuman auringon alla!
Pidetään peukkuja että onni minuakin joskus potkisi, vaikka kyllä se on potkinutkin; Minna on maailman ihanin!

Rakkautta on huutaa kurkku suorana esiintyjille tyhmiä ehdotuksia!

-Nauri

Todellinen kärsimysjuhla!

Päästiinhän siitä!
Pääsiäinen on nyt kärsitty, ja hengissä ollaan. Sekään ei aina ole päivänselvä asia kun minusta on kysymys.
Olen tällä hetkellä sairaslomalla kun iski vatsaflunssa.
Perjantaina piti lähteä Raumalle anoppilaan, mutta sainkin mahtikäskyn saapua Pub Peteen paikkaamaan jonkun sairista. Minun kun on niin vaikea sanoa ei.

Ollessani sitten Peterssä työvuoroani suorittamassa minulla oli koko ajan omituinen olo. Jos olisin juonnut alkoholia edellisenä päivänä olisi kyseessa saattanut olla kankkunen, mutta kun en ollut!

Töiden jälkeen sitten kiiruhdin armaani kanssa ( hän oli tullut minua vastaan ) kotiin valmistamaan pääsiäisillallista; grillailimme makkaraa, munakoisoa, kanaa sun muuta ja ahmimme sitä masuihimme. Tai minun kohdallani se jäi yritykseksi kun alkoi vatsassa vääntää siihen malliin että vessanpönttö tulikin sitten sen yön aikana hyvin tutuksi.
Jumaklavita kun sattui!
Koko yönä en kyennyt nukkumaan ja aamulla Minna pakoitti minut Marian päivystykseen kun ei jaksanut katsoa kärsimystäni.

Jouduin jonottamaan lääkärille pääsyä pari tuntia, mutta onneksi sain istumapaikan vessan välittömästä läheisyydestä.

Lääkärisetä edusti jotain etnistä vähemmistöä ja oli oikein mukava. Siinä hän sitten paineli mahaani ja kurkisteli kurkkuuni ja lopuksi totesi että minulla on vatsaflunssa. Kuumettakin oli jonkun verran siunaantunut.
Sairaslomaa tuli kolme päivää sekä kehoitus saapua välittömästi takaisin jos olo pahenee.
Onneksi ei ole tarvinnut mennä!

Eilen makasin vain voipuneena koko päivän ja katselin leffoja joita olen telkkarista nauhoitellut. Ulos ei uskaltanut poistua ja olo oli vieläkin kovin heikko.
Nyt voin jo paremmin, ja luulen että vatsakin alkaa olla jotenkin kunnossa. Mitään kovin raskasta en ole vieläkään uskaltanut syödä.

Että tällainen pääsiäinen minulla. Toivottavasti teillä meni paremmin?
Koetan tänään jaksaa Pub Peten tietovisan vetää, mutta katsotaan nyt miten olo kehittyy.
Tulkaa tekin katsomaan sinne kuinka sairas meno siellä on!
Ja vaikka minä en sitä vetäisi niin joku juontaja siellä on kuitenkin. Aina jostain saa tuuraajan. Ei tietenkään yhtä hyvää kuin minä, mutta kuitenkin….

Nyt menen takaisin sängyn pohjalle sillä uni on parasta lääkettä.

Rakkaus ei sammu edes vessajuoksujen aikana!

-Nauri

Hyvää pääsiäistä!

Hiljentykäämme juhlistamaan Jeesuksen kidutusta ja murhaamista!

Palaan asiaan sitten pyhien jälkeen!

Ei saa ahmia liikaa lammasta!

-Nauri