Hellettä luvassa!

Tänään onkin sitten luvassa jännää!
Iltasella on kolmen neitosen 40-vuotispäiväjuhlat jonne minut on kutsuttu vetämään tietovisa aiheena päivänsankarit! Ikäneidot ovat itse tehneet kysymykset joten minun harteilleni jää ainoastaan niiden esittäminen tuttuun Nauri-tyyliin!
Bilepaikka on kiva ja ilma loistava , joten ei muuta kuin kannat kattoon ja äly ämpäriin!

Ja vapaa viikonloppukin odottaa! Hellettä on luvattu, ja se taas tietää sitä että minigolf-rata kutsuu! Ja vaikka Suomenlinnakin! Hietsun rantaa kyllä pitää välttää kun se on täynnä huutavia teinejä kännissä. Testosteronia pursuu pikkupoikien korvista ja muista aukoista kun koettavat näyttää tytöille kuinka kovia kundeja ovatkaan. Siinä iässä nimittäin jostain kumman syystä ajatellaan että vastakkaisen sukupuolen edustajat ovat niin saatanan tyhmiä että ihastuvat jos “mä lyön nyrkillä tota jätkää joka katsoi mua liian pitkään”!
Nuoruus ja tyhmyys…

Puutarhani ei sitten tuhoutunutkaan vaikka ruiskutin sille netistä löytämääni “kirvantappajaa”. Lähellä oli kesän kasvisten menetys kun uskoin jonkun pallopään laittamaa reseptiä.
Mutta hommahan hoitui sitten niin että vein kasvit suihkuun ja suihkutin ne puhtaaksi. Pari päivää hämmästeltyään ne ovat sitten lähteneet taas juhlimaan elossa oloaan!
Ensimmäinen paprikakin on pian poimintakunnossa!

Olen nyt ottanut kesäkuun ajaksi töitä ihan pirusti! Mutta pakko se on köyhän töitä tehdä, ja onhan minulla aina illat aikaa helliä kultaani ja hänelle herkkuja tehdä.

Herkuista tulikin mieleeni että lupasin Minnalle että teemme omia hampurilaisia viikonloppuna. On se ihan eri juttu väsätä burgereita itse kuin luottaa monikansallisten yhtiöiden massatuotantoon.
Kun vain löytäisi hyviä sämpylöitä. Niitä sellaisia jotka sopivat parahultaisesti hampurilaisiin ei lähikaupastamme löydy. No, onhan noita kauppoja muuallakin.

Luin muuten netistä kuinka joku BB-Niko kehuu Hymy-lehden asentaneen kotiinsa nettikameran jonka kautta voi sitten ihastella tämän sankarin elämää. Hän myös totesi että “mul on yksi kaveri joka haluaa julkisuuteen, ja on luvannut näyttää kaiken kameralle. Eli römppöstä on luvassa”! ( Ei sanatarkka lainaus )
Jos siis olen ymmärtänyt oikein Suomessa pääsee julkisuuteen jos omistaa sukupuolielimet? Ja haluaa ne myös näyttää?
Silloinhan tässä maassa on kuutisen miljoonaa potentiaalista julkkista!
Ei muuta kuin housut nilkkoihin ja kameralle pyllistämään!
Minusta alastomuus on kovastikin luojnnollinen asia ja olenkin nakupetterinä aina kun se vain sallitaan. Mutta en minä odota siten päätyväni julkkikseksi…
Jos keksin lääkkeen syöpään, ohjaan hienon elokuvan tai saan aikaan maailmanrauhan, asia on ihan toinen. Silloin olen valmis astumaan julkisuuden valokeilaan, vaikka vaatimaton ihminen olenkin.
On surullista kuinka jotkut kuvittelevat julkkiksen olevan ammatti…

Ei minulla tässä nyt ihmeempiä. Kerron sitten miten vapaa viikonloppu meni, ja voipi olla että illan kekkereistä jokunen kuvakin päätyy katseltavaksenne.

Olen loistokunnossa. Olen raudanlujaa sakkia, olen bloginpitäjä Nauri the Great!

Rakkauden hampurilainen on mehevä ja maistuu ihanalta

-Nauri

Ohjeita elämään

Kerrataanpa hieman blogin ideaa;
Blogi ( ainakin tämä ) on kirjoittajan foorumi kertoa elämästään, ajatuksistaan ja hänen havainnoistaan ympäröivästä maailmasta. Joskus hän tekee sen pilke silmäkulmassa, joskus otsasuonet tykyttäen pyhää vihaa uhkuen.
Lukijoiden asema taas on aivan toisenlainen; heillä on oikeus lukea sitä tai olla lukematta. Heillä on myös oikeus kommentoida, ja aivan kuten kirtoittajakin heidän tulee olla valmiita vastaamaan sanoistaan ja ottamaan vastaan kritiikkiä. Välillä melkoisen paskamaistakin.
Jos joku tuhlaa aikaansa vaikkapa laittamalla kommentteihin sata humiötä, en ymmärrä kuinka siitä voi loukkaantua? Eiköhän moisten sinne tunkeminen kerro kommentoijasta itsestään jotain? Jotkut nyt vain nauttivat saadessaan pahan mielen aikaan toisille!
Kommentointi ( ja blogin kirjoittaminen) nyt vain on samanlaista kuin karaoke. Lavalle menemällä otat tietoisen riskin tulla arvosteltavaksi!
Minun kielestäni blogi ei ole chatti tai muu keskustelupalsta, mutta jos te sen sellaisena koette niin olkaa hyvä. Itse en lähde keskusteluun mielelläni mukaan. Joskus saatan johonkin kommenttiin vastata, mutta yritän pitää itseni vain blogin pitäjänä.
Se siitä!

Tänään iltapäivälehdet hehkuttivat kuinka kansallisaarteemme Arto Paasilinna on taas virkavallan toimesta viety parempaan talteen.
Iltalehdessä silminnäkijä kertoi olleensa pöyristynyt kuinka Paasilinnan oli annettu maata jalkakäytävällä puoli tuntia ennen poliisien tuloa “eikä kukaan mennyt auttamaan”.
Hän siis oli seurannut tilannetta puoli tuntia jostain kauempaa tuhahdellen ihmisten välinpitämättömyydelle.
“En mä mee ku ei noi muutkaan…!”
Niinhän se on että se rikka löydetään kyllä paremmin muiden silmästä kuin omastaan.

Ja saa kai aikuinen mies juoda jos siltä tuntuu. Vielä ei ole sitä laissa kielletty, mutta varmaan tuota pikaa jos määrätyt poliitikot saavat asiasta päättää.
Totuus tietenkin on että häiritsevä käyttäytyminen on tuomittavaa, oli sitten kyseessä alkoholin vaikutuksen alainen henkilö tai muuten vain puupää. Mutta onko nyt pakko ottaa jotain kamerakännykuvia henkilöstä vain siksi että hän on julkisuudessa? Ei lyödä lyötyä”
Kukapa meistä ei joskus olisi ollut humalassa?
Ammatissani näen melkoisen usein häiriökäyttäytymistä, mutta samat naamat jotka ovat valmiita tuomitsemaan Paasilinnan alkoholin käytön ovat kovin ihmeissään kun sitten puutun heidän käytökseensä ja poistan heidät anniskelutiloista.
Kyllähän he saavat olla idiootteja, mutta jonkun julkisuuden henkilön odotetaan käyttäytyvän aivan eri lailla!
mahtuuhan noita moukkamaisia öykkäreitä joka samperin saluunaan, ja meneehän siinä yksi kirjailija joukossa.

Tänään olisi ravintola Bellyssä improvisaatioteatteria Saippuakuplat-ryhmän johdolla klo 20.
Kyseessä on Salkkareista tuttujen naamojen esitys. Olen sen muutaman kerran nähnyt, viimeksi Jukan kanssa, ja kivaa on aina ollut.
Nyt kyllä luulen että jätän sen väliin kun rahaa ei juuri ole ja huomenna on isot juhlat. Ja sitä paitsi olen kovin maassa. Mikään ei oikein maistu miltään…
Mutta menkää te jos kiinnostaa viettää pari tuntia nauraen vedet silmissä! Siis Belly Uudenmaankadulla!

Tähän ei nyt juuri ole lisättävää, joten lähdenkin työmaalle katsomaan tulisiko Paasilinna käymään.

Rakkautta eivoi kuvata kamerakännykällä!

Kommentteja odottaen
-Nauri

Lasten ylin ystävä!

Moussaka teki tehtävänsä ja Minna antoi anteeksi. Huraa!
Se oli itse asiassa niin hyvää että ahmimme sen napoihimme samoin tein, joten tiistaina olikin pakko taas kokata. Nyt vuorossa olivat kaalikääryleet. Tämä oli toinen kerta kun kyseistä herkkua koetin valmistaa, ja helkutin hyväähän siitä tuli. Kiitos kuuluu viikonvaihteen iltapäivälehdelle josta reseptin kopsasin. Mutta koska olen minä, lisäilin kaikenmoisia mausteita chilistä ja valkosipulista lähtien. Ja onnistuneesti!
Lisukkeeksi pottumuusia ja johan taas napa paukkui!

Tiistaina minulla oli palaveri Helsinki-päivän juhlallisuuksien järjestäjien kanssa, ja tulos oli se että sain keikan 12.6! Jee Jee!
Kyseisenä ajankohtana kymmenen maissa aamulla Taivallahden leikkipuistoon kokoontuu satamäärin tenavia juhlistamaan kotikaupunkiaan Nauri-sedän johdolla! Tuo mainio ja hassu setä sitten pitää lapsosille kokkisota-tyyppisen grillauskilpailun ja muutenkin heitä hauskuttaa!
Homma kestää parisen tuntia ja kaikki ovat tervetulleita!

Eilen oli vielä Pub Petessä tietovisakin. Minä sen taas jouduin vetämään kun aisaparini MC Jarmo oli tapansa mukaan iltamyöhään töissä. Uskoisi nyt sekin heebo että töitä tehdään elääkseen eikä eletä töitä tehdäkseen! Ystäviä ei saa hylätä!
Tietovisaan oli tullut ihan uusiakin naamoja, ja se on kiva. Yksi joukkue oli lukenut blogiani ja päättänyt osallistua yhteiseen ilonpitoon. Ottakaapa mallia te muutkin lukijani!
Ja yksi joukkue oli lauma opiskelijoita joiden asenne oli juuri oikea; Paskan väliä voitetaanko kunhan on kivaa!
Siitäkin voisivat jotkut ottaa opikseen…

Nyt sitten taas Peteen ihmisiä juottamaan, ja se on mukavaa. Pub Petessä aina ystävä! Jos olette liikenteessä niin tulkaa moikkaamaan!

Rakkauden kaalikääryle on maukas!

-Nauri

Minä=Ääliö!

Tässä minä vain istun uudessa työhuoneessani, eli parvekkeella puutarhani keskellä läppärini kanssa teille kirjoitellen.
Joskus elämä vain on ihanaa!

Eilinen oli melkoista hulabaloota.
Kantiksen tietovisassa oli 15 joukkuetta ja hirmuinen hulina! Voiton vei UKK-akatemia, ja täysin ansaitusti. 23 pistettä kolmestakymmenestä on loisto saavutus!
Ja kuten usein ennenkin, tein taas mittavia mokia! Olin viikon aikana tehnyt kysymyksiä hiki hatussa ja sitten printtasin ne päästyäni kilpailupaikalle. Yksi kysymyksistä kuului seuraavasti:”Mikä on pinta-alaltaan suurin kunta?”
Luin sen ja mietin mitä olin tarkoittanut. Minkä alueen suurin kunta? Koska yleensä teen kysymyksiä Suomesta, vastauksia katsomatta ajattelin sen tarkoittavan kotimaamme kuntia.
Kun sitten tarkastin vastauksia en löytänyt yhtään oikeaa. Eikä ihme sillä vastaus kuului “Kiiruna”!
Olin idiootti tarkoittanut rakasta naapuriamme Ruotsia!
Jessus mikä meteli!
Minun maantiedon taitoni ovat hyvin hatarat, ja siksi sitten rinta rottingilla haukuin kaikkia joukkueita kun eivät olleet osanneet oikein vastata. JA SITTEN HE HAUKKUIVAT MINUT!
Nykyään minut Kantiksessa tunnetaan nimellä Kiiruna…
Antakaa anteeksi. Vaikka olenkin komea, niin minäkin saatan tehdä virheitä. Harvoin, mutta sellaistakin sattuu.
Mutta kyllä hävettää…

Nyt sitten on sillä lailla että You Tubessa on ihailtavissa neljä uutta videota. Ne kuvasi Hannes ja minä ne sinne latasin. Hannes oli vastoin parempaa tietoaan käynyt viime viikonloppuna Parolan Panssarimuseossa ja ottanut mukaansa Pandan. Panda taas on mies joka elää edelleen toista maailmansotaa! Hänen erikoisalaansa ovat panssarivaunut joista hän tietää kaiken. Museossa tuo panssarikenraali Panda sitten oli luennoinut eri tankkien erikoisuuksista ja Hannes ne tarinat kuvannut. Sitä silmien leiskuntaa ja hylsyjen lentelyä! Jos siis haluatte lyhyen katsauksen kuudenkymmenen vuoden takaisiin tapahtumiin, ei muuta kuin You Tube ja hakusana Nauriking1 ( mikäs muukaan… ):

Niin siitä eilisestä. Kun sitten saavuin kotiin kävin kaupan kautta ja ostin muutaman oluen ja ruukun basilikaa. Yrtit säästettiin tähän päivään mutta oluet juotiin välittömästi.
Ja sitten riideltiin.
En tiedä mksi minuun meni demoni ja aloin kiukutella kuin viisivuotias. Olen ääliö. Korvaan asian armaalleni tekemällä tänään moussakaa ja muita herkkuja. Toivottavasti antaa anteeksi…
Ilmeisesti minuun meni samanlainen demoni kuin Tukiaisten sisaruksiin. Hehän tässä taannoin kertoivat joutuneensa jossain maakunnassa hotellissa ollessaan paholaisten apurien juonien kohteeksi. Kaikkea ei länsimainen tiede pysty selittämään…

Huomenna sitten kiannattaa saapua Pub Peten tietovisaan! Jos Jarmo vetäisee visan niin olen siellä joka tapauksessa kilpailemassa. Jos taas itse vedän niin saatte nauttia verbaalisesta ilotulituksesta ja mieskauneudesta!
Tosin muutama kysymys on vielä tekemättä, mutta eiköhän nekin saada aikaiseksi.

Ja joko minä olen muistanut kertoa siitä kirvojeni karkoituksesta?
Luin netistä ohjeen jonka mukaan tein sellaisen ihmeliemen jota ruiskuttelemalla pitäisi hankalien vieraiden puutarhastani poistua.
Kyllä lähti kirvat!
Ja niin lähti elinvoima kasvimaastanikin!
Joko ohje oli väärä tai sitten ruiskutin ainetta liikaa, mutta nyt kasvini näyttävät kovinkin kärsiviltä! Mutta olen kuitenkin varma että saan ne vielä kukoistamaan. Ei saa luovuttaa, niin kuin sanoi Mikkosten poikakin telkkarissa!

Nyt moussakaa tekemään ja Minnaa lepyttelemään.

Rakkautta on osata pyytää anteeksi.

-Nauri

Ulkomaahan kaipaava nörtti huokailee…

Sain printterini ja läppärini pyhään liittoon!
Jo toista viikkoa olin pähkäillyt miksei läppärini hyväksynyt printteriäni kaverikseen, ja lopulta nöyrryin ruinaamaan apua nörttimaailmasta eli kyselin asiasta tietokone-orientoituneilta ystäviltäni ja eri keskustelupalstoilta.
Eihän minun muuta tarvinnut kuin hakea ajuri valmistajan sivuilta ja sitten asentaa vekotin. Kuinka helppoa!
Nyt minun printterini siis toimii ja alkaakin melkoinen nauri-julisteiden suunnittelu!
Niitä sitten ihmisten iloksi kaikkialle jaettakoon!

Samperi kun koko ajan pitää sataa! Tänäänkin olisi voinut lähteä töitten jälkeen pelaamaan vaikka minigolfia, mutta pelaa nyt sitten kun taivaalta tulee vettä kuin aisaa.
Mikä nyt neuvoksi? Mitä tekee hallitus?

Hese ihmetteli kun en ole puhunut puutarhan yhteydessä chileistä. Huoli pois, kaikki hyvin!
Chilejä on tulossa kolmea eri lajiketta, mutta niidenkin taimet ovat jämähtäneet ja kasvu keskeytynyt. Olen kuitenkin kokemukseni perusteella valmis sanomaan että muutos tapahtuu pian, ja sitten kasvetaankin huimaa vauhtia!
Ja loppukesästä silmät vettä valuen ahmitaan sitten chili con carnea!

Olen tuossa katsellut matkojen hintoja sillä silmällä. Syntymäpäiväni saapuvat syksyllä, ja mikä olisi hauskempaa kuin juhlia sitä vaikkapa Barcelonassa!
Emme syvästä ystävyydestämme huolimatta ole koskaan matkanneet Jarmon kanssa ulkomaahan, ja ajattelinkin että nyt olisi korkea aika. Pitäisi vain saada tuo työnarkomaani ymmärtämään että välillä voisi hengähtääkin…
Edes-takas lennot saisi alle parin sadan euron jos nyt ostaisi, mutta kun en vielä tiedä. Onhan noita muitakin paikkoja. Katsotaan miten maailma meitä heittelee!

Ja matkustamisesta; kesällä pitänee mennä kauas Turkuun asti! Vanha tuttuni Mikko kutsui katsomaan Linna-teatteriin ohjaamaansa näytelmää Viivi & Wagner. Hauskaa olisi nähdä kuinka tuo sarjakuva on muuntautunut näyttämölle. Varmaan tulee mentyä. Muutenkin kesällä olisi kiva kiertää Suomea kaikkia sukulaisia ja kavereita moikkaamassa.
Mutta saapi nähdä onko lomaa ja rahaa…

Mutta jos matkata haluaa niin kannattaa miksei minun omistamalleni palstalle Irlantiin!
Sain käsiini Laphroaig-whiskyn mukana tulleen lappusen jossa kehoitettiin ottamaan heihin yhteyttä. Tein työtä käskettyä jolloin minulle selvisi että jokaisen Laphroaigin mukana annetaan pala maata Irlannista!
Eli menin rekisteröitymään heidän sivuilleen lappusessa olleella koodilla, eikä aikaakaan kun minulle juhlallisesti ilmoitettiin että omistan neliöjalan kokoisen pläntin tuota kaunista vihreää saarta!
Lähettivät vielä hienon sertifikaatinkin jossa palstani tarkka sijainti kerrotaan!
Nyt siis kerätään joukko sankareita viettämään railakas viikonloppu maatilallani! Tosin joukko ei voi ola kovin suuri koska yksi jalka nimittäin on n.30cm!

Ja lopuksi; oletteko huomanneet kuinka Dingon Neumann vanhemmiten on alkanut muistuttaa enemmän ja enemmän Elton Johnia?
Eilen jossain lehdessä oli kuva tuosta 80-luvun nuorisoidolista, ja kuvatekstiä lukematta olin valmis vannomaan että kyseessä oli tuo pianoa pimputtava vähemmistön edustaja!
Pelottavaa!

Eipä ollut taaskaan mitään tolkkua tässä blogissa, mutta haitanneeko tuo mitään!

Rakkauden meri velloo kuin chili mahalaukussa!

-Nauri

Laihduttajan lihapata puutarhassa!

Sain nukuttua viime yönä! Jee!
Tosin sekin yö oli hieman katkonainen kun koko ajan heräilin ja kelloa vilkuilin. Mutta nukuin silti paremmin kui aikoihin, ja se on hyvä asia se!

Eilen siis tein aamuvuoron Pub Petessä hauskuttaen asuiakkaitani hassuilla jutuilla ja visaisilla kysymyksillä joita kaivelin tietokoneeni muistista. Koska eilen oli helatorstai ja melkein kaikilla vapaapäivä, oli pubi melkoisen pullollaan ja kaikilla tuntui olevan kivaa.
Juomaa meni melkoisia määriä ja kiirettä piti, mutta se oli vain mukavaa kun aikakin meni nopeasti!

Töitten jälkeen painuin suoraan kotiin valmistamaan kullalleni herkullista lihapataa. Itsehän minä taas olen laihdutuskuurilla ja syön jotain ituja sekä muuta jyrsijöiden sapuskaa. Niin ja itse väsäämääni kalakeittoa jossa ei varmasti juurikaan kaloreita ole.
Voinkin siis koko sydämestäni kertoa ettei ole kovinkaan hauskaa väsätä tuoksuvia lihapatoja kun vatsassa kurnii ja joku perhanan porkkana yrittää siellä esittää ruokaaa! Semmoisten ns.aterioiden jälkeenhän masu on tyhjä kertapieraisulla!
Mutta rakkaus saa ihmisen tekemään kaikkea hullua, kuten esimerkiksi valmistamaan ihanaa ja tuoksuvaa lihapataa armaalleen!

Resepti on hyvin yksinkertainen;
Otetaan köntti lihaa ( minun tapauksessani possun kassleria ). Pilkotaan se suupaloiksi.
Otetaan myös lanttu, sipuli, valksipulin kynsiä maun mukaan sekä paprika. Pilkotaanpas nekin sitten palasiksi.
Sitten vaan kaikki ainekset uuninkestävään vuokaan. Perään suolaa ja mustapippuria sekä laakerinlehti. Sekoitetaan.
Lisätään vettä niin paljon että ainekset peittyvät.
Uuni laitetaan täysille ja vuoka sinne. Annetaan olla tuollaiset puoli tuntia, jonka jälkeen lämpö alennetaan 175 asteeseen.
Annetaan muhia uunissa aina välillä sekoitellen ainakin neljä tuntia.
Syötetään kultimussukalle ja otetaan vastaan suukkoja kiitokseksi!

Ruoasta tulikin mieleeni puutarhani.
Olen tässä käynyt väsytystaistelua kaikenmoisia otuksia, pääasiassa kirvoja vastaan. Tuntui kuin ne koko ajan vain lisääntyisivät kamalalla vauhdilla, ja niin ne ilmeisesti tekevätkin. Ajattelin jo että tuo ötökkäarmeija ottaa minusta selkävoiton ja tuhoaa satoni ennen kuin se edes kypsyy, mutta sitten taistelutantereelle astui sankarimme Internet!
Löysin reseptin kirvankarkoitusaineeseen, ja sitähän oli heti kokeiltava;
2,5dl ruokaöljyä, 1 rkl astianpesuainetta ja 2,5dl vettä suitsutuspulloon ja hyökkäykseen!
Ei ole enää kirvoja!
Muutaman päivän pruittailin tuota ainetta kasveilleni ja vihulaiset olivat kaikonneet!

Voitin taistelun mutten ehkä sotaa. On vaara että ne vielä palaavat, mutta nyt tiedän millä aseilla käyn niitä vastaan!
Nyt kasvini ovat alkaneet jo kukoistaa ihan eri tavalla! Tomaattipensaat pukkaavat kukkaa ja paprikapuut tavoittelevat taivaita kannatellen jo kuutta vihreää hedelmää!
Persilja on ainoa joka vielä vitkuttelee, mutta eiköhän sekin vielä ala päätään nostaa. Ja sitten herkutellaan oman tarhan tuotteilla!!!

Tänään olen taas Petessä töissä, kuten myös huomenna. Sitten onkin taas kolme päivää vapaata, ja saapa nähdä millaisiin seikkailuihin silloin joudunkaan…

Rakkautta on tehdä oma kulta onnelliseksi lihapadalla!

-Nauri

Viinaan menevä laiskottelija

Sunnuntai valkeni minulle kovin sumuisissa merkeissä. Vaikka ulkona paistoikin aurinko pilvettömältä taivaalta sisälläni myllersi myrsky.
Olin edellisenä päivänä nauttinut ensimmäisen drinkin klo 10 aamulla ja viimeisen joskus aamuyöstä, ja nyt oli maksun aika.
Tiesin että minun pitäisi vetää tietovisa kahdelta Kantiksessa, mutta kun en meinannut sängystä päästä ylös! Olo oli kamala ja vatsassa velloi sekä isossa päässäni kumisi morkkis typerästä rahan tuhlauksesta ja liiasta juomisesta.
Ei siis mennyt niin sanotusti ihan putkeen!
Kaikeksi onneksi veriveljeni ja lajitoverini Matti soitti ja ehdotti paria olutta pikaisesti Bacchuksessa. Enpä kauaa miettinyt kun olin jo herättänyt Minnankin ja ilmoittanut seuraavasta päämäärästämme. Minna oli niin unentokkurassa ettei tajunnut kieltäytyä, ja ennen kuin hän kunnolla huomasikaan istuimme jo ravintolan terassilla jutellen mukavia Matin kanssa huurteiset oluset edessämme!
Näin ne hommat pitää hoitaa!

Otin siis kaksi olutta ja jätin armaani Matin kanssa sunnuntaipäivästä nauttimaan. Itse lähdin Kantikseen tietovisailun mallia näyttämään.
Paikalla oli jälleen tuvan täydeltä porukkaa ja mukava meininki. Välihuudoilta ei tietenkään täysin vältytty, mutta koska olin niin väsynyt en jaksanut edes hermostua.
Voiton vei UKK-akatemia 22 pisteellä. Oikein hyvin niin vaikeista kysymyksistä!
Kantiksen tietovisoissa on ilmennyt sellaista kilpailuhenkeä kahden joukkueen, UKK-akatemian ja Ekke Homon kesken että välillä hirvittää. Jotkut nyt vain ottavat leikin hieman tosikkomaisemmin kuin toiset…
Koska joukkueet eivät täysin ole päässeet yhteisymmärrykseen paremmuusjärjestyksestä niin virallisten visojen jälkeen kaivetaan vielä Trivial Pursuit esiin ja jatketaan matkaa tiedon valtatiellä.
Kamala huuto ja kina jatkuu siis ilman rauhoittavana elementtinä toimivaa visan vetäjää, minua.
Eihän sitä jaksanut kauaa katsella vaan painuin kotiin armaani syliin. Siellä hän jo minua odottelikin, ja sitten vain istuttiin sohvalla telkkaria tuijottaen. Kivaa se on sekin.

Maanantaina meillä oli kummallakin vielä vapaata, ja sehän tarkoitti ihanaa yhteiseloa! Emme poistuneet kotoa kuin kaupassa käydäksemme, ja sitten vaan köllöteltiin raappahousuissa ja ahmittiin tekemääni kanapastaa!
Laiskottelu on mukavaa!

Tiistaina sitten olikin kamala herätys; ilmeisesti elimistöni on nyt tullut siihen tulokseen että viinan kanssa on läträtty ihan liikaa. Uni ei meinaa tulla silmään sitten millään! Koko yön vain pyörin sängyssä odottaen että Nukkumatti tekisi entreen lemmenluolaamme.
Ei tehnyt!
Tässä iässä ei yksinkertaisesti kannata pelleillä alkoholion kanssa minun laillani. Olenkin jälleen tullut siihen tulokseen että juomista on vähennettävä. Radikaalisti!
Mutta syy ei ole yksin minun, vaan osavastuun saisivat kantaa myös ystäväni! Aina kun koetan ehdottaa jotain aktiviteettia( esim.minigolfia ) on yksi ensimmäisistä kysymyksistä “kuka tuo bisset”?
Vastustan dopingia, mutta jotenkin sitten kuitenkin taivun ystävieni tahtoon, ja seuraavana päivänä kaduttaa. Kai sitä nyt perhana vieköön jotain voisi tehdä ilman alkoholiakin!
Ystäväni Tommi on ehdottanut että joku ilta pelaisimme hänen luonaan Playstation 3;sta, mutta viimeksi homma kaatui siihen että hän ei halunnut seuraavaksi päiväksi krapulaa kun oli jotain tärkeätä.
Minä en puhunut sanaakaan viinasta! Mutta ilman muuta Tommi ajatteli ettei tietokonepeliä voi pelata selvin päin! Miksi? Syynä saattaa olla maineeni melkoisena oluen ystävänä? Tiedä häntä…

Ja ensi lauantaina on Semifinaalissa Ramoviisut -09 jonne pitäisi mennä! Kyseessä on siis joka vuotinen tapahtuma missä arvovaltainen raati arvostelee artistien tekemiä Ramones-henkisiä kappaleita. Varmasti hauskaa, mutta kun siellä myydään sitä viinaa…
Saapi nähdä nyt.
Ja viikon kuluttua ystävieni 40-vuotisjuhlat joista en voi luistaa kun esiinnyn siellä! Voi minua kurjaa…!

Eilen MInna oli töissä myöhään ja minä vain katselin sohvalla pötköttäen kaikenlaisia elokuvia joita olin kerännyt tallentavaan digiboxiini. Sin City esimerkiksi oli hyvä, mutta tarpeettoman väkivaltaa ihannoiva. Mutta sellainenhan se sarjakuvakin on mihin se perustuu.
Tein myös loistavaa kalakeittoa jota aion ottaa tänäänkin evääksi.
Mutta eipä taaskaan tullut uni!
Pakko kai se on mennä lääkärisedältä hakemaan nukahtamispillereitä, vaikka minä en kyllä mielelläni moisia syö. Mutta kun on pakko saada nukuttua!
Jos ei ensi yönäkään onnistu niin sitten varaan ajan lekurista!

Ja koska tiedän tämän vaatimattoman blogini lukujoissa olevan melkoisia kulinaristeja haluan jakaa kanssanne mainion ruoka-aiheisen blogin josta sitten ideoita juhlaan ja arkeen.
Blogi-isäntä suosittelee! Osoite:
http://kapykakku.blogspot.com/
Taidan laittaa osoitteen myös linkkeihini josta se kätevästi sitten löytyy!

Nyt ei sitten muuta kuin töihin pitää lähteä.
Olkaa siivosti ja kertokaa läheisellennne että rakastatte häntä!

Rakkaus kuihtuu jos sitä uittaa koko ajan alkoholissa!

-Nauri

Hulluttelua!

Voi tätä elämää!
Lauantaina oli perinteinen Hulluttelupäivä, ja vieläkin väsyttää!
Joka vuosi tapaamme parin kaverin, Markun ja Tommin kanssa toukokuun 15.päivän jälkeisenä lauantaina ja suuntaamme Suuriin Seikkailuihin.
Alunperin joka vuosi hölmöilimme siihen malliin että siitä puhuttiin kaupungilla koko vuosi. Nykyään olemme seestyneet ja rahoittuneet, ja nykyään Hulluttelupäivä onkin enemmän vain syy tavata vanhoja kavereita.

Tapasimme siis kauniina lauantaiaamuna ja siirryimme meren ääreen pohtimaan päivän ohjelmaa.
Markku halusi jotenkin mainostaa omaa kotiseutuaan ja toi meille pullolliset Utö-olutta. Jepulis! Juoma oli tummaa ja vahvan makuista, mutta ei ehkä kuitenkaan aivan minun makuuni. Olenhan enemmän lager-miehiä.
Sitten siirryimme Salveen jossa nautimme tuopilliset.

Koska hulluttelupäivän idea on se ettei mitään suunnitella, läksimme vain kulkemaan. Äkkiä havaitsimme Delicates ( tai joku sellainen ) nimisen lounaspaikan Albertinkadun ja Kalevankadun kulmassa. Sinne siis!
Paikka oli pullollaan kansaa ja siitä nokkelasti päättelimmekin että siellä täytyy olla hyvät ruoat. Jos meinaan lauantaiaamuna klo 11 joku paikka on pullollaan ihmisiä ja puheensorinaa, siellä TÄYTYY olla hyvä meininki.
Ja niin olikin!
Otin vuohenjuusto-chorizosämpylän ja kupin kahvia, ja tajusin löytäneeni taivaan; En muista milloin makunystyröitäni on hemmoitteltu tuollaisella taivaan mannalla! Ihan varmasti vielä palaan sinne! Hulluttelutoimikunta suosittelee!

Sieltä sitten poistuimme Villiin Väinöön nauttimaan erikoisoluista!
Minä otin Joutsen-olutta joka osoittautui mainioksi janojuomaksi, mutta kavereilla kävi huonompi mäihä; Tommi otti jotain tummaa ja pliisua olutta Markun hörppiessä liian humaloitua lageria. No, vahingosta viisastuu.
Purimme pettymyksemme hyppäämällä raitiovaunuun joka sattui juuri kohdalle tulemaan.
Ja koska Markku on kalastaja-Eemeli Utösta, ei hän tajunnut ostaa lippua. Olisi kannattanut. Ainakin sitä mieltä oli tarkastaja joka lätkäisi sankarillemme 80euron sakot!
Mutta koska koimme olevamme yhtä suurta perhettä, annoimme kumpikin Tommin kanssa Markulle kolmasosan tuosta summasta jottei hän yksin sitä maksamaan joutuisi.
Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta!

Rahan meno harmitti sen verran että hyppäsimme Kalliossa ratikasta ja suuntasimme kirpputorille. Kaikkea hassua tavaraa siellä oli myynnissä, mutta juuri nyt emme halunneet ostaa prinsessan kruunuja emmekä märkäpukuja.
Kun paikka oli katsastettu menimme juomaan pullollisen viiniä kolmeen pekkaan entiseen Kultaiseen Kulaukseen. Siellä Tommi kertoi hauskan tarinan siitä kuinka oli joskus muinoin ollut puhelinmyyjänä kauppaamassa ravintoloiden keittiömestareille jotain ammattilehteä.
Kerran oli sitten soittanut taas erääseen numeroon ja alkanut kaupata tuotetta “kun sieltä voi saada kivoja ruokavinkkejä”!
Toisessa päässä oli ollut hetken hiljaista. Sitten oli kysytty “tiedätkö kenen kanssa sinä puut juuri nyt?”
“Joo. Jonkun Markus Maulavirran”!
Kyseessä sii oli yksi Suomen tunnetuimmista keittiömestareista, mies joka männä viikolla tapasi USA:n presidentinkin. Hän ehkä ei tarvitsisi uusia ruokavinkkejä.
Lopuksi hän oli vielä kehoittanut Tommia lukemaan kauppaamastaan lehdestä laajan artikkelin joka käsitteli hra Maulavirran uraa.
Että näin.
Tommi kertoi tarinan sen verran elävästi että saimme lähipöytien juomaveikotkin hohottamaan ääneen, ja sehän oli tietysti hauskaa,.

Kun pullo oli tyhjennetty siirsimme maalliset tomumajamme Bellmanniin. Nälkä jo masuissamme kolkutti, ja olimme kuulleet että kyseisessä anniskeluruokalassa olisi hyvää ruokaa ja isot annokset.
Emme tienneet puoliakaan!
Eteemme kannettiin sellaiset vuoret sapuskaa että olimme pyörtyä! Eikä siinä mitään että annokset olivat isoja, mutta kun ne olivat vielä valtavan hyviäkin!
Minulla oli lautasellani viisi nyrkin kokoista lihapullaa jotka uiskentelivat ruskeass kastikemeressä pottumuusivuoren ympärillä. Markulla taasen oli paistetut muikut tartar-kastikkeella ja Tommi ahmi pyttipannun. Jessus kun olimme täynnä.
Päätimme ruon laskeutumisen edistämiseksi hiukan kävellä. Emmehän me kauhean kauas päässeet vaan jouduimme Flemarilla sijaitsevaan ravinteliin joka juuri oli avannut ovensa.
Otimme parit ja olimme juuri lähdössä kun iloksemme ovesta astui sisään vanha kaverini Sampo! Mies on nyt palannut Suomeen opiskeltuaan vuosikaudet Moskovan filmi-instituutissa ohjaajaksi. Ja koska hän nyt on valmistunut vaadin että hän ottaa minut ensimmäiseen mammuttileffaansa tähdeksi!Lupasi harkita…

Sitten eksyimme Kallion Seurahuoneelle jossa oli tietovisa. Paikka oli tupaten täynnä, mutta saimme paikan tiskiltä. Ja ei muuta kuin kilpailemaan!
Koska olemme älymystöä ja muutenkin pirun fiksuja, saimme tulokseksi -4 pistettä! Luitte aivan oikein, miinus neljä!
Siellä visoissa voi saada väärästä vastauksesta miinuspisteitä, ja niitten keräämiseen me sitten keskityimme. Joku joukkue tosin sai vielä meitäkin enemmän miinuksia, ja se oli kummallista.
Visan jälkeen paikalle saapui orkka musisoimaan! Knuclebone Oscar bändeineen viihdytti meitä rytmibluesillaan, ja kivaa oli.
Kun he lopettivat niin mekin poistuimme ravintolasta.
Painuimme eksoottiseen Merihakaan ja siellä paikan ainoaan kippolaan, jonka nimeä en muista. Siis senkään nimeä!
Sieltä vielä Hakaniemen Rytmi-baariin julkkisten joukkoon juopottelemaan. Sitten alkoi väsyttää kamalasti. Tommi ehdotti että lähtisimme Herttoniemeen johonkin kapakkaan katsomaan Euroviisujen finaalia, mutta siihen vedin rajan; ihan mihin tahansa se minunkaan huumorini ei veny!
Tommi siis painui em.paikkaan ja me suunnistimme Markun kanssa vanhaan kantakuppilaamme, Ilvekseen. Siellä horisimme joutavia Ollin ja Tomin kanssa ja nauratimme baariemäntää. Jossain vaiheessa totesin että nyt saa piisata ja tilasin taksin.
Kotiin jossa suoraan sänkyyn tutimaan.
Rankkaa oli, mutta myös hauskaa!

Ja kuvia lauantailta nähtävissä kuvaboxissa hakusanan “nauri” takana!

Ja tänään tietovisaillaan Pub Petessä kuudelta!

Mutta mitä tapahtui sunnuntaina? Entä miten hoitui sankariltamme maanantain vapaapäivä?
Kaikki tämä ja enemmän seuraavassa blogissa!
Sama Nauri-aika, sama Nauri-sivu!

Rakkautta on palata hullutteluilta kotio!

-Nauri

Uneton haaveilija

Hitto kun on kivaa omistaa maailman hienoin läppäri!
Eilenkin koko illan vaan leikin sillä ja imuroin pelejä ja ohjelmia. Jee jee!
Koetin myös saada printterini toimimaan yhteistyössä leluni kanssa, mutta jostain syystä minulle ilmoitettiin ettei vista halua leikkiä monitoimkoneeni kanssa!
Saatana!
Mutta kuulemma HP:n sivuilta sen saa jotenkin hoidettua. Saapi nähdä nyt taas. Minä kun en varsinainen nörtti kumminkaan ole.
Ja hiton hauskaa olisi saada web-camera toimimaan! Voisin alkaa pitää liveblogia vaikka pari kertaa viikossa iltaisin! Mutta kun en sitäkään osaa käyttää…

Minna hieman on katsonut näreissään kun iltaisin aina vetäydyn työhuoneeseen “nörttihommiin”. Selitykseni tärkeistä yhteiskunnallisista tehtävistä eivät ole vakuuttaneet häntä. Kuulemma pitäisi hänenkin kanssaan joskus viettää aikaa.
Hommia hommia…

Tänään klo 18 alkaa kolmen päivän vapaat, ja odotankin sitä innolla. Tänään aion omistaa illan Minnalle herkkuja tehden ja pusuja jaellen. Maataan vaan sohvalla ja nautitaan.
Huomenna onkin sitten vähän muuta ohjelmaa, mutta siitä myöhemmin.
Sunnuntaina Kantiksen tietovisaan klo 14 ja maanantaina lepään kuin Jumala työt tehtyään!

Pitäisiköhän valittaa Veikkaus Oy:lle kierosta pelistä? Meillä on ollut n.10v Viking Lotto-porukka Pub Petessä, mutta voitoista olemme jäänet paitsi! Muutama parin kympin voitto koko aikana!
Kaikkien todennäköisyyslaskelmieni mukaan meidän pitäisi olla jo moninkertaisia miljonääriä!
Rahat takas! Kauanko meidän pitää tällaista sietää? Mitä tekee hallitus!

Minulla on myös koko ajan samat rivit niin Viking- kuin tavallisessakin Lotossa, mutta turhaan. Aina laitan useita euroja kiinni kymmenen viikon mittaiseen satsiin, mutta saanko voittoja? EI, EN SAA!
Eeli, Eeli lama sabaktan…?
Mielestäni ei ole liikaa pyydetty että saisin ihan vain muutaman miljoonan. Sitten jättäisin työpaikkani sen paremmin ansaitsevalle ja ottaisin Minnan kainalooni. Astuisimme lentokoneeseen joka veisi meidät jonnekin kaukaiselle paratiisisaarelle leikkimään Tarzania ja Janea! Noukkisimme hedelmiä suoraan puista välillä rannalla nakupelleinä tanssahdellen…
Mutta huoli pois; aina kevään muuttolintujen kanssa mekin palaisimme isiemme maille aina syksyyn ensi sateisiin saakka. Sitten taas matkamme kauas kulkisi…
Joten nyt siis adressi Veikkaus Oy:lle!
VOITOT NAURILLE TAI SAATTE KATUA!

Toisaalta voi myös olla että jo olen monimiljonääri kun en ole yhtä kuponkia tarkastanut! Raportoin taloudellisen tilani mahdollisesta kohentumisesta heti R-kioskilla käytyäni!

Ja vielä yksi asia:unettomuus on paska juttu!
Olen nyt pari viikkoa nukkunut tosi huonosti, ja sehän tietysti vaikuttaa vireystilaani ja hermojeni hallintaan merkitsevästi. Koko ajan on pinna melkoisen kireällä ja muutenkin vaikeaa. Eikä asiaa millään lailal auta se että Minna on tehnyt aikaisia aamuvuoja ja hänellä on kello soimassa joskus kukon laulun aikaan, eli viideltä. Ja totta kai minä aina herään samaan aikaan!
Lääkkeitä en halua syödä, mutta jos tämä jatkuu niin pakko kai se on niihinkin turvautua. Pahus!

Mutta varmasti kaikki vielä muuttuu parhain päin. Kunhan vain sen lottovoiton saisin…

Ja ne Hangon kuvatkin on nyt sitten kuvaboxissa.
http://www.kuvaboxi.fi/julkinen/2cbtm+nauri-spede-50-v-hanko.html

Minnan rakkaus on kuin lottovoitto!

-Nauri

Älykääpiöitä ja muuta rupusakkia!

No onnistuihan se viimein!
Eilen ruinasin apua tietokoneongelmiini blogissani eikä aikaakaan kun minulle vastattiin! Kiitos Inuitille!
Sain siis läppäriini suomen käyttökieleksi ja sen jälkeen homma alkoikin rulettaa ihan uudella tavalla. Kyllähän minä englantia osaan, mutta kaikki tekninen kieli on kyllä ihan hepreaa. Mutta nyt kun kaikki ohjeet tulevat suomeksi ei voi muuta kuin surffailla tiedon merellä hurjaa vauhtia!

Kuvatkin sain sitten laitettua uudelle koneelle, ja nyt sitten on nähtävissä osa Hangon kuvista kuvaboxi.fi-osoitteessa hakusanalla “nauri”. Loput kuvista laitan sinne varmaan iltasella kun en kaikkia ehtinyt sivuston hitaudesta johtuen ladata. Ihailkaa ja hämmästelkää!

Tänään ja huomenna olen sitten töissä Pub Petessä ja sitten onkin kolmen päivän vapaa. Ja sen vapaan aion käyttää kokonaisvaltaiseen lepäilyyn!
Kysymyiksiä sunnuntain visaan täytyy tehdä ja Minnaa pitää hyvänä.Hommia, hommia…

Pidetään pieni lehdistökatsaus;
Tänään luin Hesartin sivuilta muutaman milenkiintoisen uutisen. Silmiini osui muutama juttu jotka jälleen vahvistivat minulle mielipiteeni edustamani maan paremmuudesta muihin verrattuna. Espoossa oli joku kusipää tönäissyt 8-vuotiaan tytön junasta ja kutsunut tätä “apinaksi”, ja syynä tähän ilmeisesti tyttösen somalitausta.
Vittu mitä kusipäitä!
Minulle tulee kyyneleet silmiin kun ajattelen kuinka pahuutta on maailma pullollaan. Kuinka vaikeata onkaan hyväksyä erilaisuus, sisäinen tai ulkoinen. Mikä saa nämä urpot kuvittelemaan että juuri he ovat koko lajin kehityksen huipentuma, ravintoketjun huippu? Usein kuulen sanottavan kuinka “somalit on afrikan mustalaisia”. Siis mitä? Siis kaikki mustalaiset ovat pahoja ja kaikki somalit heidän kaltaisiaan? Koko 30 miljoonainen kansa afrikassa on siis yhtä ja samaa pahuuden ruumillistumaa?
Siis samalla tavalla kuin me kaikki suomalaiset olemme samanlaisia kuin Timo T.A.Mikkonen tai se ihmishirviö joka tappoi Kauhajoella lauman ihmisiä? Ainakaan minä en katso olevani samaa sarjaa näiden henkilöiden kanssa!
Minusta jokainen ihminen on yksilö, sanokoon rasistipaskiainen mitä tahansa!

Ja lisää älyn jättiläisiä;
Perussuomalaisten Pentti Oinonen on sitten kokenut valaistuksen ja toteaa älykkääseen tapaansa pelkäävänsä ” että maailmalla aletaan esittää vaatimuksia siitä, että ihmisen on saatava avioitua esimrkiksi rakastamansa hauvelin kanssa”!
Tämä siis kommenttina homojen ja lesbojen adoptio-oikeutta käsitelevään keskusteluun.
“Se jättää valtavan syvät arvet jos lapset todistavat kuinka homo- ja lesbovanhemmat rakastelevat makuuhuoneessa” lisää hän rinta rottingilla mensan jäsenkirja takataskusta pilkottaen!
Minä ainakin näin lapsena vanhempieni osoittavan toisilleen hellyyttä, ja ilmeisesti osaltaan tämän trauman vuoksi minusta kasvoi rakastava ja toisia ihmisiä kunnioittava yksilö.

Samaan soppaan on lusikkansa tunkenut myös kokoomuksen Lyly Rajala jossain vaiheessa sanomalla että “homous on luonnonlakien vastaista, sairaus ja se pitäisi kieltää lailla”!
Olen sitä mieltä että laittomaksi pitäisi määrätä idioottien pääseminen laukomaan mielipiteitään! Paitsi ettei sekään käy koska kannatan sananvapautta viimeiseen saakka. Mutta ihan oikeasti, emmekö me nyt elä kuitenkin vuotta 2009…?

En nyt ennätä enempää murista kun pitää lähteä töihin.
Katsotaan jos illalla taas jotain marisemista keksin.

Rakastakaa. Se on ainoa keino jolla selviämme!

-Nauri