Naisista, miehistä ja hieman myös unettomuudesta

Nyt ei ole kivaa!
Viime yönä heräsin taas joskus vähän kolmen jälkeen valvomaan ja itkemään murheitani!
Olen viime ajat nukkunut todella kehnosti ja se tottakai alkaa vaikuttaa jo yleiseen olemukseen sekä kaikkeen, parisuhde mukaan lukien.
Onneksi Minna ( se nätti ) on kärsivällinen ja jaksaa tukea vaikka maailma tuntuu päälle kaatuvan. Kiitos rakas, olet ihana!

Mutta valitus sikseen ja iloisempaa elämää päin!
Eilen oli Pub Petessä aivan mahtavan hauskat tietovisat! Joukkueita oli paikalle raahautunut kymmenen, ja iloisena yllätyksenä koin lähikoulujen oppilaiden invaasion!Raavintolakoulu Perho oli edustettuna parillakin joukkueella!
Mutta mitä siellä oikein opetetaan?
Kun kysyin miten oikeaoppinen ossobucco valmistetaan, ei kummaltakaan joukkueelta tullut oikeaa saati järjellistä vastausta!
Onneksi pari muuta ruokaaiheista kysymystä meni oikein niin ettei tarvitse ottaa opinahjoon yhteyttä ja vaatia korketasoisempaa koulutusta.

Ja visan viimeinen kysymys oli myös omiaan herättämään hilpeyttä:
“Kuka näytteli AY-pomo Puskalaa Johanna Vuoksenmaan elokuvassa Toinen Jalka Haudasta?”
Kahdesta joukkueesta löytyi kultturelleja kilpailijoita jotka tiesivätkin vastauksen; NAURI!
Kuka kissan hännän nostaisi jollei kissa itse!

Ja tänään pitäisi mennä Laiskaan Karhuun klo 18.30 koska siellä visaillaan Tarzanin johdolla. Mutta kun niin lompakko kuin pankkitilikin ammottavat tyhjyyttään! Voisihan siellä toki poiketa ihan vain vettä juomassa, mutta olisihan se vähän kummallista…
Katsotaan nyt.

Eilen vanha ystäväni Jukka kävi minua morjestamassa työmaallani, ja se oli oikein mukavaa. Ikävä että visiitti jäi niin kovin lyhyeksi, mutta sovimme että jossain vaiheessa on kyllä pakko tavata! Hänen viehkoa vaimoaan Anuakaan en ole tavannut aikoihin!

Ja lopuksi asia josta olen vaahdonnut ennenkin:
Minulla on ystävä joka katsoo aina asiakseen kertoa minulle “rakkauselämästään”. Sana on ainausmerkeissä siksi että nämä kertomukset ovat toinen toistaan omituisempia!
Hän katsoo olevansa varsinainen Jumalten lahja naisille ja jokainen nainen haluaa häntä seksuaalisesti!
Tämän hän päättelee siitä että joku nainen puhuu tai jopa hymyilee hänelle!

Juuri tuossa jokin aika sitten hän kertoi kuinka oli keskustellut ruoanlaitosta jonkun naikkosen kanssa joka sitten oli todennut että “tota sun täytyy joku kerta tehdä mulle”.
Tämän lauseen ystäväni tulkitsi seireenin kutsuksi lemmenpesään piehtaroimaan!
Eräs kerta hänelle oli joku kahvilan työntekijä hymyillyt ja oikein silmiin katsonut!
Istupa nyt alas pekka ja anna sedän kertoa kuinka ihmiset käyttäytyvät:
Kahvilan työntekijä hymyilee sinulle silmiin katsoen koska sinä olet asiakas! Se ei mitenkään välttämättä tarkoita että hän haluaa sinun tunkeutuvan pyhimpäänsä.
Ja jos joku pöytäkeskustelussa sanoo että sinun pitää joku kerta hänelle kokata, saattaa kyseessä olla ihminen joka taitaa small talkin!
Ihmiset sanovat toisilleen asioita ihan vain ystävällisyyttään!
En tietenkään ollut mukana tapahtumassa, ja saattaakin olla että hän haluaa jyrniä kanssasi…

Mutta haluan vain sanoa ettei naisten ja miesten välillä aina tarvitse olla seksuaalista jännitettä. Olen pahoillani sellaisten ihmisten puolesta joiden mielestä vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa ei voisi olla ystävä ihan vain sen takia kun toinen on mukava.
Itse olen sellaisessa onnellisessa asemassa että minulle on suotu lukuisia naispuolisia ystäviä joiden kanssa saatan lähteä vaikka teatteriin, oluelle tai klubille bändejä katsomaan pelkäämättä että hän odottaisi minun koettavan kammeta häntä sänkyyn.
Sinulla Pekka olisi paljonkin keskusteltavaa Freudin kanssa….

Eiköhän tämä nyt ollut tässä.
Muistakaa että rakkaus voi olla myös platonista!

-Nauri

Hermolepoa

Have no fear, Nauri is here!
Tänään palaan taas työmaalle kolmen ihanan vapaapäivän jälkeen!
Ja kun olen tuota työvuorolistaa lukenut niin vapaita tuntuu jatkossakin olevan. Paljon. Liikaa!
Ei tuollaisilla työtunneilla elä minun kaltaiseni hanttapuli joka tuhlaa surutta kaiken mitä omistaa! Ja kun tällainen olen niin sitä omistettavaa pitäisi olla hieman enemmän! Pakko alkaa hakea jotain muuta duunia tai sitten hankkia rahoittaja omalle baarilleni. Pankit ovat näinä aikoina hieman kitsaita lainaa antamaan joten pakko kai keksiä toinen keino.

Joku kyseli kommentissaan olenko edelleen syönyt Alli-lääkettä. Vastaus on kieltävä. Mutta voin suositella niitä; sain painoni putoamaan lyhyessä ajassa kuusi kiloa, ja varmasti Allilla oli oma vaikutuksensa. Mutta eniten uskon asiaan tehonneen ruokavalion muuttaminen ja liikunnan lisääminen. Ja nyt kun ne olen taakseni jättänyt niin kilot ovat taas tulleet takaisin! Tervetuloa, alkoikin olla ikävä!

Ja siitä viime viikon tietovisasta joku myös esitti eriävän mielipiteensä. Minun mielestäni me olimme jaetulla kultasijalla itse kisassa, mutta lopullisen voiton sitten vei kuitenkin toinen joukkue lisäkysymyksellä.
Joten totta; olimme kakkosia, mutta pirun hyviä sellaisia! Moraalinen voitto on meidän!

Vapaapäivät sujuivat lähinnä rentoutuen. Olen viime aikoina tuntenut melkoista masennusta ja väsymystä, ja nyt olikin aika ottaa rennosti.
Lauantaina kävin päivällä tapaamassa ystäviäni Mattia ja Tiinaa ja sen jälkeen vain katselin telkkaa ja tein kalasoppaa, josta tulikin aivan jumalaista herkkua!
Olin niin kamalan väsynyt että nukahdin jo alkuillasta josta luonnollisena seurauksena oli se että heräsin aamuyöstä. Minna jatkoi tyytyväisenä untaan kun minä painuin tietokoneeni ääreen ja aloin tehdä kysymyksiä tietovisoihin.

Sainkin aikaan melkoisen läjän toinen toistaan parempia kysymyksiä joita sitten esitin Kantiksessa sunnuntaina.
Paikalle oli saapunut myös joukkue UKK-akatemia joka viime aikoina on loistanut poissaolollaan. Popparit voittivat ja sehän sitten kismitti UKK-akatemiaa; alkoivat julpit valittaa kuinka muka suosin Poppareita tekemällä musiikkikysymyksiä.
Juuri näin!
Minun kysymyksiäni oli 30 kappaletta joista kolme oli musiikista, ja näistä kolmesta Popparit tiesivät kaksi!
Ei ole peilin vika jos naama on väärä!

En tee kysymyksiä joku määrätty joukkue mielessäni, mutta toki vuosien saatossa olen huomannut mitkä kysymykset ovat millekin joukkueelle mieluisia ja niitä sitten laittelen sinne joukkoon. Sillä hauskaahan sen pitää olla ja haluan antaa onnistumisen iloa kaikille joukkueille!
Eräänkin kerran UKK-akatemian jäsenet sanoivat että olisi kiva jos olisi kysymyksiä Rolling Stonesista ja sotahistoriasta. Seuraavalla kerralla oli kysymys Rollareista ja viikko sitten sotahistoriaa.
Kummallista etteivät näistä lainkaan valittaneet sillä noilla kysymyksillähän minä suosin jotain joukkuetta…
Otan toki vastaan ehdotuksia kysymyksiini ja koetan niitä parhaani mukaan toteuttaa, mutta en tietenkään mistään erikoisalasta josta vain joku yksittäinen ihminen kymmenien kilpailijoiden joukossa jotain tietää!
Ja musiikki ei ole sellainen ala!

Mutta niinhän se on ettei koskaan voi kaikkia miellyttää ja häviäjien on joskus vaikea tappiotaan niellä. Mutta olisi se hauskaa jos sitä ei otettaisi niin vakavasti…
Ja hauskasta puheen ollen; erään joukkueen jäsen Anni antoi minulle ison kasan kuivattuja suppulovahveroita! Vaikka minulla onkin kihti ja lääkärisedät sienistä aina varoittelevat, päätin heti että näistä vielä herkkuja tehdään! Itse toin Annille kaksi ( 2 ) kappaletta chilipalkoja. Hiukan hävetti kun en tiennyt että olin saamassa häneltä tuollaisen ison lahjan. Täytynee tuoda lisää puutarhani tuotteita hänelle…

Maanantai meni myös ihan lepäillessä koska oikeasti olen koko ajan ihan maassa ja samperin väsynyt. Kurkkukin on kipiä ja kaikki päin…
Onneksi oli jotain ilon aihettakin: minulla oli iltapäivällä tapaaminen eräässä ravintolassa jossa palveluitani tarvittaisiin. He haluavat tietovisan ja kuka nyt olisikaan parempi visaisäntä kuin minä! Ravintolapäällikkö olikovasti asiasta innoissaan ja suunnittelimme jo alustavasti mainostusta ja kaikkea visaan liittyvää.
Hänen pitää vielä saada asialle siunaus ylemmältä taholta, mutta piti kyllä asiaa sovittuna.
Kivaa, sillä tarvitsen kipeästi jokaisen pennin joka jostain irtoaa!
Neuvottelusta palattuani tein sitten meidän pikku perheellemme kauhian kasan lindströmin pihvejä sienisoosissa ( kiitos Anni!) ja niitä sitten armaan ikanssa ahmin masun täydeltä! Jee jee!

Jos vain oikeasti tiedätte jonkun duunin johon tarvittaisiin minua ja karismaani niin ottakaa yhteyttä!

Rakkautta on auttaa Nauria työnsaannissa!

Ja muistattehan että tänään taas visaillaan Pub Petessä klo 18! Kaikki mukaan messevien juomien äärelle!

-Nauri

Tulimme, näimme ja voitimme!

Eilen sitten töitten jälkeen suuntasin askeleeni Helsingin rautatieasemalle. Siellä kohtasin ystäväni Jyrkin. Olimme sopineet osallistuvamme Oulunkylässä O`Gelis-ravintolan tietovisaan joka siellä joka torstai pidetään.
Matti oli matkannut paikalle jo aiemmin ja nyt me sitten Jyrkin kanssa odotimme vielä Annea. Olimme tulleet siihen tulokseen että jos ottaisimme mukaan kauniin nuoren naisen voisimme onnistua hämäämään miesvaltaista visailijajoukkoa sen verran että heiltä menisi pasmat sekaisin ja tuloksena olisi lukuisia vääriä vastauksia.

Pitkän odotuksen jälkeen joukkueemme kaunistus sitten saapuikin ja hyppäsimme junaan joka meidät kuljetti Oulunkylän asemalle. O`Gelis sijaitsee aseman välittömässä läheisyydessä ja on ilmeisen suosittu alkuasukkaiden keskuudessa.

Visailijajoukkueita oli paikalle saapunut 13 kappaletta ja monet huokuivat melkoista itsevarmuutta katsellen ylimielisinä meitä ja muita joukkueita.
Ei olisi kannattanut!
Me saavutimme jaetun kultasijan! Vaikka ensimmäiset kymmenen kysymystä menivät hieman penkin alle, nousimme kuin Fenix-linnut ja pesimme koko pöydän!Mutta koska meitä eniten oikein vastanneita joukkueita oli kaksi ( ja toisessa oli seitsemän jäsentä meidän neljää vastaan! ) joutui visaisäntä Mika esittämään meille vielä ratkaisevan kysymyksen; “Tapio Rautavaaran syntymäpäivä?”
Miten saatana tuollaista voi tietää!!!
Mika vielä tarkensi että se joukkueista joka arvaa lähimmäksi voittaa.
Me hävisimme.

Toinen joukkue tiesi ( arvasi? ) oikein vuosiluvun 1915 kun meillä heitti kaksi vuotta, eli vastasimme 1913!
Hiukan harmitti.

Saimme kuitenkin palkinnoksi muutaman olutlipukkeen, ja taas oli kivaa!

Mikakin liittyi seuraamme ja joimme muutaman ihan vain koska olemme niin hyviä!

Olimme näyttäneet Oulunkylän elvisteleville tietovisailijoille että kyllä sitä täällä isolla kirkollakin jotain tiedetään! Nyt ei muuta kuin seuraavalla kerralla vielä paremmin!

Eipä tässä tämän ihmeempää.

Rakkautta on voittaa tietovisoissa!

-Nauri

Pitääkö sukulaisia rakastaa?

Lueskelin tuossa iltapäivälehtiä ja kummankin kantta koristivat suuret otsikot erään Suomen rikkaimman perheen “tragediasta”.
Perheen lapset kertovat edesmenneestä isästään kovin sanoin julkisuudesta poikkeavan tarinan.

Olen varma että Herlinin perheen lapset tulevat saamaan nyt kovaa kritiikkiä koska ovat uskaltaneet kertoa isästään muutakin kuin siloitellun julkisuuteen tarkoitetun kuvan. Meillehän on aina opetettu että omaa pesää ei liata. Mutta minä en koskaan ole oikein ymmärtänyt miksi minun tulisi rakastaa jotain ihmistä vain koska hän sattuu olemaan verisukulaiseni.
Otetaan nyt vaikkapa esimerkiksi siskoni jota en ole nähnyt kuin vilaukselta pari kertaa viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana.Ja täytyy sanoa ettei ikävä juurikaan vaivaa.

Meidän historiassamme on paljon sellaista jota minun on hyvin vaikea hyväksyä, saatika antaa anteeksi.En ryhdy yksityiskohtia kertomaan koska silloin kertoisin vain oman näkemykseni eikä siskollani olisi mahdollisuutta puolustautua, ja se olisi totaalisen väärin.Mutta asiaan palatakseni: Miksi meidän verisukulaisuutemme pitäisi pakottaa minut häntä rakastamaan?
Pitäisikö Stalinin tai Hitlerin sukulaisten nousta julkisuuteen puolustamaan näitä hirviöitä? Jos joku on paha ihminen mikään ei saa minua hänestä pitämään!

Samaan kategoriaan voidaan laskea typerä kaverin puolella oleminen. Jos joku ystäväni alkaa haastamaan riitaa ja tyhmyyksissään aiheuttaa vaikkapa tappelun niin hoitakoon sen itse. Ei typeryys ole puolustamisen arvoista!

Kerrankin istuin baarissa erään muusikkoystäväni kanssa kun paikalle saapui toinen kaverini joka aloitti välittömän vittuilun. Hän haukkui muusikon pataluhaksi jatkaen solvausta vaikka koetimme keskustella jostain meille tärkeästä asiasta. Lopulta käskin häntä pitämään suunsa kiinni tai poistumaan pöydästä.
Seuraavana päivänä häätämäni kaveri oli kovinkin käärmeissään minulle kun en “kompannut häntä”!
Siis mitä?
MIes tulee pöytäämme haukkumaan itselleen täysin vierasta miestä koska ei vain pidä hänen julkisuuskuvastaan. Hän koettaa kaikin voimin pilata hauskan iltamme, ja kun en sitten “komppaa häntä” minä olen paha ihminen?
Jospa nyt katsoisimme asian niin että SINÄ olit tyhmä ja SINÄ käyttäydyit erittäin huonosti. Siksi MINÄ en “kompannut” sinua. Miksi ihmeessä olisin niin tehnyt? Ei se että olemme ystäviä tarkoita että auttaisin sinua kusipäisyydessä! Ei ystävyyden nimissä tarvitse ihan mitä tahansa hyväksyä!
Niin kerta!

Ystävät ovat minulle tärkeitä, mutta en epäröi jättää heitä taakseni jos siihen syytä ilmenee. Jos minulle selviää esimerkiksi että joku on hullu väkivaltainen rasisti niin on aivan turha odottaa että minä soittelisin tai muuten yhteyttä pitäisin.Voisin tietty ensin koettaa keskustella, mutta jos huomaisin että parantumista ei ole odotettavissa niin minun on aika poistua paikalta. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi idioottien seurassa!

Nyt tietysti joku nimimerkki “Pehkonen” kommentoi kuinka minä nostan itseni muiden yläpuolelle ja väitän omia mielipiteitäni ja ajatuksiani ainoiksi oikeiksi!
Siitä ei ole kyse vaan siitä etten kykene olemaan pahojen ihmisten seurassa, ja sellaisiksi minä lasken esimerkiksi väkivaltaiset rasistit.
Tottakai mielipiteitä saa olla monenlaisia ja niitä saa myös esittää, mutta onko rasismi mielipide? Minun mielestäni kyseessä on vain ja ainoastaan tyhmyys!

Mutta olen tästä asiasta vuosien saatossa jauhanut niin paljon etten enää jaksa. Jos joku nyt on sitä mieltä että joku ihmisryhmä on huonompi kuin toinen niin olkoon. Se vain tekee minut kovin surulliseksi….

Olihan taas melkoista tajunnanvirtaa! Olen hieman masentunut ja se saa minut vaahtoamaan itselleni tärkeistä asioista.

Rakkautta on rakastaa!

-Nauri

Väsynyttä jaarittelua…

Joku kommentissaan sanoi että minusta tulee uusi Ron Jeremy. Tuota…meillä on Ronin kanssa eräs fyysinen eroavaisuus jonka perusteella minusta ei koskaan voisi tulla uutta Ron Jeremyä. Sitä paitsi “on vain yksi Ron Jeremy, älä pidä muita Ron Jeremyitä…”

Eilen taas visailtiin Pub Petessä. Voiton nappasi Fossiilit 20 pisteellä. Paikalla oli myös laumoittain lähikoulujen oppilaita, ja varsinkin ravintolakoulu Perho oli hyvin edustettuna. Yksi joukkueista ajatteli että olen kovastikin itsekeskeinen ja vastasi joka toiseen kysymykseen “Nauri”.
Hyvä yritys mutta en kai minäitsestäni kysymyksiä tekisi. Vai tekisinkö…..

Tietovisasta innostuneena päätimme sitten koota oikean dream teamin ja lähteä huomenna kauas Oulunkylään asti näyttämään miten tietokilvat voitetaan! Siellä on joka torstai visat O`Gelis-ravintelissa kaverini Mikan vetämänä, ja viimekertainen häviöni kismitti niin että on pakko mennä uudestaan! Nyt niille näytetään!

Ja eilen vanha rakas ystäväni Minna otti yhteyttä. En ole häntä nähnyt varmaan kahteenkymmeneen vuoteen. Olemme kuitenkin facebook-kavereita ja sen kautta hän yhteyttä ottikin. Kertoi että olisi tarjolla näyttelijän hommia, ja sehän passaa. Lisäduunia tässä on kaivattukin! Hän antoi yhteystietoni eteenpäin ja pian sainkin postia eräältä firmalta joka välittää näyttelijöitä. Täytyy varmaan tänään soittaa sinne. Kertoilen sitten kuinka juttu edistyy!

Viikonloppuna aion jatkaa kultturelleja harrastuksiani ja viedä armaani eläviin kuviin; Skavabölen pojat pitäisi nyt nähdä. Tämä leffahan on versio Q-teatterin 80-luvun menestyskappaleesta. Kävin sen aikoinaan siellä katsomassa ja ihastuin. Onkin jännää nähdä kuinka tarina on siirretty valkokankaalle! Mukaan otamme tuttavapariskunnan Matin ja Tiinan jotta nuokin joskus pääsisivät itseään sivistyneempään seuraan!

Tänään olisi tarkoituksena istua koko ilta tietokoneen ääressä pähkäilemässä kysymyksiä ensi sunnuntain kantiksen visaan sekä ensi tiistain Peten vastaavaan. Hommia hommia…
Kun joskus saisi vain olla, mutta kun sisälläni palaa kulttuurihenkilön tuli! Kyllä se visailukin kulttuuria on! OO-ON!

Nyt ei kyllä keksi mitään muuta kirjoitettavaa. Voisin huomenna taas kertoa jonkun hauskan muiston menneisyydestäni?
Mutta nyt on aika hypätä raitiotievaunuun ja huristaa työmaalle Pub Peteen! Jos olette kulmilla niin tulkaa moikkaamaan!
Ja illallahan siellä on jamitkin klo 20! Ota soittimesi ja saavu ilakoimaan!

Rakkauden dream team asuu Pikku-Huopalahdessa!

-Nauri

Kulttuuria suun ja silmien täydeltä!

Ja taas alkaa raataminen!
Olin koko viikonlopun vapaalla, ja lisäksi vielä maanantainkin. Kivaa oli ja nyt on kovin levännyt olo. Vielä kun saisi paskamaisen flunssan häipymään!

Lauantain en poistunut asunnostamme kertaakaan! Makoilimme vain armaani kanssa sylikkäin koko päivän telkkaria katsellen ja välilä suudelmia vaihdellen.
Se on elämää!

Sunnuntaina jouduin sitten pukemaan ulkovaatteet päälleni ja suunnistamaan kantikseen tietovisaa isännöimään. Koska edellisenä sunnuntaina minua oli moitittu liian vaikeista kysymyksistä olin nyt koettanut tehdä hieman helpompia. Ei tainnut onnistua kun voittajat saivat vain 18 pistettä! Mutta kun en voi tietää mitä ihmiset tietävät! Joukkueita oli paikalla aikas vähän. Luultavasti olivat edellisellä viikolla pelästyneet kysymysteni vaikeutta. Yleensä visoissa hyvin pärjännyt UKK-akatemia ei lainkaan saapunut paikalle, ja luulen sen johtuvan siiitä että pari viimeistä visaa on heidän osaltaan mennyt hieman pöydän alle. Mutta ei saisi luovuttaa!

Valkoinen Kärpäsvalas-joukkueen kantava voima Markku oli kutsunut mukaan muutamia ulkomaan ihmeitä, oikein suuren maailman elokuvaukkoja!
Nyt käynnissä olevilla Rakkautta ja Anarkiaa-filmifestareilla esitetään myös Richard Lefebvren ohjaama versio Aki Kaurismäen klassikosta Calamari Union, ja nyt mr Lefebvre oli sitten saapunut MINUN tietovisaani!Mukanaan heppu oli tuonut myös editoijansa Saunin sekä kauniin tuottajansa jonka nimeä en nyt saa päähäni.
Markku sitten esitteli minut näille tyypeille muistaen myös mainita että olen näytellyt Kaurismäen leffassa Laitakaupungin Valot. Siitähän heput ( ja mimmi ) innostuivat kovasti ja vaativat minua saapumaan katsomaan tuotostaan elokuvateatteri Andorraan.
Soitin välittömästi Minnalle ja pyysin hänetkin mukaan.

Ystäväni Mattikin lähti völjyyn kun Saun lupasi laittaa nimemme listalle jotta ilmaiseksi sisään pääsisimme.
Ei ole ulkomaalaisiin luottamista!
Andorran lipunmyyjätyttö vain levitteli käsiään kun yritimme selittää että tunnemme leffan ohjaajan ja vaadimme sisäänpääsyä.Näytös oli kaikenlisäksi loppuunmyyty!
Onneksi äkkäsin salin avonaisesta ovesta mr Lefebvren seisoskelevan juttelemassa tuottajansa kanssa. Salaman nopeasti livahdin ovesta sisään ja riensin hänen luokseen selittämään että nyt oli sattunut erehdys ja sisään pitäisi päästä!Ukko oli aivan ihmeissään mutta suostui tulemaan kanssani ovelle asiaa selvittämään, eikä aikaakaan kun jo seisoskelimme baaritiskillä olutlasit kourissamme!
Se oli siis siitä hauska teatteri että siellä oli baarikin!

Leffa oli mainio kokemus, vaikkakin Kaurismäen alkuperäistä huomattavasti huonompi. Teknisesti kömpelö leffa voitti paljon sillä että ohjaaja oli ollut alkuperäisteokselle uskollinen, ja olikin hauska katsoa kuinka Seattlen rokkarit imitoivat suomalaisia kollegoitaan.

Koko näytöksen ajan olin kärsinyt kasvavasta vitsaamisen tarpeesta ja kun lopputekstit alkoivat kirmaisin nuoren gasellin lailla miesten huoneeseen. Helpottuneena painuin sitten teatterin eteen odottamaan Mattia ja Minnaa. Siisä seisoskellessani Peter von Bagh käveli ohi ja moikkasi kuin vanhaa tuttuaan. Minä tervehdin tietysti takaisin, tosin en ymmärrä mksi kun en koskaan le häntä tavannut. Hän kai luuli tuntevansa minut koska olin pukeutunut kulttuurihenkilön lailla pikkutakkiin ja farmareihin?

Sitten menimme keskustelemaan elokuvataiteesta huurteisten olutlasien äärelle.Piipahdimme myös Petessä ja sitten vain kotiin tutimaan.

Maanantain kulttuuririennot senkuin jatkuivat!
Ystäväni Sampo on aikoinaan opiskellut Moskovan Filmi-instituutissa ohjaajaksi ja nyt festareilla näytettiin hänen lopputyönsä Long Way Down. Elokuva on kuvattu Moskovassa venäläisten näyttelijöiden kanssa ja tekstitys oli suomeksi.Pyysin ystäväni Matin ( eri tyyppi kuin sunnuntaina ) mukaan taiteesta nauttimaan.
Elokuva oli loistava ja olen varma että Sampolla on vielä hieno tulevaisuus edessään ohjaajana! Kuvat olivat jumalattoman kauniita ja äänimaailma hiveli korvia. Minulle tuli mieleen Federico Fellinin La Strada!

Leffan jälkeen tapasimme sitten Pasinkin joka on myös vanha kaverini ja ohjaaja myös. Istuimme parin lasillisen ääressä ja suunnittelimme yhteistyöprojekteja jotka toivottavasti jossain vaiheessa toteutuvatkin.
Sitten olikin aika painua kotiin nukkuman koska tänään on taas aamuvuoro Pub Petessä.
Ja muistattehan että Petessä on taas tänään, niin kuin joka tiistai tietovisat minun johdollani! Saavu siis paikalle klo 18 ja nappaa itsellesi hienot palkinnot!

Ja haluan myös kertoa että tällä vaatimattomalla blogillani käyty yli 140 000 kertaa!Käsittämätöntä että ihmiset jaksavat näistä raapustuksistani kiinnostua? Mutta kiitos teille kuitenkin. Tämä antaa uskoa jatkamiseen!

Eli lähdenkin tästä ihmisille humalluttavia juomia myymään!

Rakkautta on harrastaa kulttuuria!

-Nauri

Valitusta ja kitinää!

Rahaa!
Laskeskelin tuossa eilen millainen tulee olemaan ensi tilini, eikä siinä juurikaan ole hurraamista. Hyvä kun saa vuokran maksettua ja parit pakolliset laskut!
Kavereillekin olen velkaa jonkin verran, eikä niitä sovi olla maksamatta sillä haluan olla luottamuuksen arvoinen.
Samperi kun ketuttaa olla näin köyhä!

Vaikka kuinka laitan lottorivejäkin vetämään niin mitään tulosta ei tilin saldossa vain näy. Minne siitäkin voisi valittaa?
Pakko varmaan alkaa etsiä jotain rahakkaampaa hommaa, mutta kun sekään ei ole nin yksinkertaista näinä kovina aikoina. Sormet ristissä joka päivä odottelen että puhelin soisi ja minulle tarjottaisiin jotain mainosta tai muuta TV-juttua. Niillä voisin päästä tästäkin kurimuksesta…

Jotenkin tuntuu hassulta että vaikka kuinka olen rehellinen työtä pakertava kansalainen ja kaikille hyvää koetan tehdä niin maallinen hyvä puuttuu kyllä tyystin. Onneksi on Minna joka jaksaa kanssani. Hän ei ainakaan ole minua ottanut rahojeni tähden!

Jos olisin uskovainen niin ajattelisin että nythän minua vain koetellaan kuin Jobia konsanaan!
Jumala on loistava koomikko jolle yleisö ei uskalla nauraa!

Täytynee vain koettaa tulla mahdollisimman pienellä toimeen, ja sen olen jo aikoinaan opetellut. Olen loistava ostamaan halvalla pidemmänkin ajan ruokatarvikkeet kaupasta. Vain mielikuvitusta niin ruokamenot saa kyllä puolitettua. Ehkä tämä tilanteeni auttaa minua myös ikuisessa laihduttamisessani?

Nytkin pakastimemme pullottaa tarjouksesta ostettuja makkaroita ja jauhelihapaketteja sekä pakastevihanneksia. Kaapista sitten vain riisiä tai makaronia niin johan on taas juhla-ateria koossa!Ja onneksi omasta puutarhasta saa vieläkin basilikaa, persiljaa, chiliä etc.
Surettaa vain kun en voi armastani helliä niin kuin haluaisin. Mutta kulta, jonain päivänä se aurinko paistaa vielä risukasaankin!!!

Olisi varmaan aikoinaan pitänyt opiskella hieman aktiivisemmin, mutta kun ei vain kiinnostanut.

Nyt lopetan tämän valittamisen ja lähden työmaalleni. Jotenkin tuntuu vain turhalta sekin kun tietää ettei siitä kuitenkaan saa kuin jonkun muutaman euron ja humalaisten asiakkaiden huudot kun “vittumaisena miehenä” lopetan tarjoilun ennen kuin he kaatuvat naamalleen.
Joskus ymmärrän näitä päivärahoilla eläjiä. En tiedä paljonko he saavat yhteiskunnan tukea, mutta eivät varmasti paljoakaan vähemmän kuin minä saan palkkaa!

Pieni palkkani johtuu kyllä myös siitä että teen nykyään vain aamuvuoroja, joten mitään lisiä ei tule. Ja mukavuutta rakastavana ihmisenä teen melkoisen lyhyitä työviikkojakin.
Joten kai se pitää peiliin katsoa?
Mutta jos tiedätte jonkun duunin jossa karismaattista ja komeaa nauria tarvittaisiin, ottakaa ihmeessä yhteyttä!

Rakkautta on antaa Naurin veloille maksuaikaa!

-Nauri

Ajattelemattomia pallopäitä!

Kyllä keski-ikä on ihmisen parasta aikaa!
Olen taas kipeänä. Flunssa painaa päälle kasvavalla voimalla ja veto on ihan pois. Nukkumaankaan ei kunnolla pysty kun herää koko ajan siihen ettei saa henkeä vedettyä kurkkuun kasautuneen mönjän läpi!
Lisäksi jalkaakin koskee ja selkä pamahtaa kahtia ihan just.

Äsken juuri ystäväni soitti ja kyseli kuinka se kihti oikein alkaakaan. Minä sitten kerroin että minulla se alkoi äkillisesti oikean isovarpaan nivelen aristumisella, jolloin ystäväni kirosi minut ja hasitatti pitkät paskat. Hän ei kunnolla kykene nyt kävelemään kun oikea isovarvas on kuin tulessa!
Ja kihti on siitä hauska sairaus että se pysyy elimistössä lopun elämän! Tosin se on lääkkeillä ja ruokavaliolla hyvin hallittavissa, joten ei se kuolemantuomio suinkaan ole!

Onneksi sukupuolitaudeista ei tarvitse välittää kun on yksiavioinen sekä uskollinen, ja siitä kannattaisi joidenkin tuttujenikin ottaa mallia…

Tiistaina oli sitten Pub Petessä tietovisa, ja hauskuuteen osallistui 13 joukkuetta! Tosi nastaa!
Pitkästä aikaa mukaan oli saatu myös Kummisetä Trilogia-joukkue joka on luuhannut jossain useamman kuukauden ajan, mutta nyt palannut visailun ihmeelliseen maailmaan. Ja paluunsa kunniaksi he sitten nappasivatkin voiton käsittämättömällä 24 pisteen tuloksella! Huimaa!
Ja visailu jatkuu aina tiistaisin siis klo 18!

Eilen kun lähdin töistä kotiin oli ratikka aivan kuin nuijalla lyöty. Porukkaa oli ihan samperisti! Olisin halunnut istua kun olin seissyt yhtäjaksoisesti yhdeksän tuntia ja selkää sattui kamalasti. Lopulta sitten eräs pariskunta poistui jolloin ryntäsin kohti istuimia. Ilmeisesti pulleudestani johtuen hidastelin sen verran että paikan ehti vallata keski-ikäinen nainen ja hänen ostoskassinsa. Nämä kassit hän sitten iskeä pläjäytti viereiselle istuimelleen ja romahti koko massallaan röhnöttämään toiseen penkkiin.
Huomasin muiden matkustajien katseista etteivät hekään pitäneet kahden penkin valtausta asiallisena joten päätin puuttua asiaan; Kävelin naikkosen vierelle ja kysyin kohteliaasti voisinko päästä istumaan toiselle penkille. Hän katsoi mnua kuin kummajaista, sitten vilkaisi kassejaan ja sanoi.”Et”!
Siinä vaiheessa pinnani katkesi ja pyysin nähdäkseni hänen matkalippunsa koska en ikinä ole nähnyt lippua joka oikeuttaa valtaamaan kaksi penkkiä täydessä ratikassa. Nainen änkytti jotain kasvot punehtuneina mutta ilmeisesti olin sen verran pelottava näky että hän otti kassinsa ja laittoi ne jalkoihinsa ( jonne ne mahtuivat vallan hyvin ).
Sitten istuimme vierekkäin Pikku-Huopalahteen saakka. Välillä hän vilkuili minua alta kulmiensa, mutta kun käännyin ja katsoin häntä rävähtämättä suoraan silmiin hän käänsi katseensa ikkunaan.
Ja nyt joku tietysti ajattelee ettei noin saa menetellä?
KYLLÄ SAA JA PITÄÄ!
Tässä maassa on ihmeellinen vaikenemisen kulttuuri. Kaikki vittuilu pitäisi niellä mukisematta eikä asioihin saisi puuttua. Jos saatana menen täyteen raitiovaunuun ei minulle ainakaan tule mieleeni vallata kaikkia penkkejä minulle ja tavaroilleni! Eikö voisi välillä ajatella muitakin?
Ihan sama kun menet asioimaan pankkiin tai kioskille jonottamaan, niin eikös vain sinun edessäsi seiso joku pallopää joka katsoo asiakseen kertoa myyjälle/virkailijalle koko elämäntarinansa! Saatana kun jollain voi olla kiire!
Tosin liika kiirekin harmittaa. Kyllä asiat saa hoidettua isommin hötkyilemättäkin. Ei kukaan saa taivaspaikkaa vaikka kuoleekin stressiin liian nuorena…

Ja nyt sitten sorvin ääreen vaikka sairaus hentoa ruumistani värisyttää. Työn Sankarin mitali olisi nyt poikaa…
Kun vielä huomisen jaksaa niin sitten onkin vapaa viikonloppu! Tosin en haluaisi pitää liikaa vapaata vaan töitä tehdä. Rahat on kovin vähissä! Joten jos sinulla on jotain hommaa vaikka parina päivänä viikossa, niin otapa yhteyttä.

Ja muistakaa tietovisat Pub Petessä tiistaisin ja Kantiksessa sunnuntaisin sekä keskiviikon jamit Petessä iltasella!

Rakkautta on ottaa muutkin huomioon!

-Nauri

Minä ja maestro

Kyllä tekikin hyvää olla vapaalla kolme päivää!
Lauantaina en tehnyt yhtikäs mitään, loikoilin vain telkkaria katsellen.
Sunnuntaina vedin Kantiksen visan kahden aikaan. Kysymykset taisivat olla melkoisen vaikeita kun voittajat saivat vain 17 pistettä. No, välillä näinkin.

Visan jälkeen menin Pub Peteen tarkastamaan tämän viikon työvuoroni. Minnakin saapui paikalle ja otimme siinä muutaman lasillisen. Jossain vaiheessa saapui ystäväni Mikko pöytäämme. Hän oli juuri ollut sarjakuvamessuilla ja kertoi tohkeissaan nähneensä kuuluisan piirtäjän, Sergio Aragonesin. Tämä taiteilijahan tuli aikoinaan maailmankuuluksi MAD-lehteen piirtämiensä sarjakuvien ansiosta.

Mikko sitten poistui pöydästämme parin oluen jälkeen. Lueskelimme siinä lehtiä kun äkkiä puhelimeni hälytti; Mikko soitti. Hätääntyneenä hän kertoi että oli päättänyt vielä kotimatkallaan poiketa hotelli Helkan baarissa. Siellä sitten istuessaan oli kohdannut SERGIO ARAGONESIN!
Sinne jäivät oluet pöytään kun me singahdimme Minnan kanssa kohti hotelli Helkaa!

Kun saavuimme paikalle oli taiteilija Aragones jo poistunut huoneeseensa. Nokkelana poikana kirjoitin lappusen jossa pyysin häntä saapumaan kanssamme baariin lasilliselle. Pikkolo sitten kiikutti vierstimme hänelle.
Eikä aikaakaan kun hän saapui!
Siinä me fanit sitten kuuntelimme korvat höröllä idolimme jutustelua. Minäkin koetin jotain puhua, mutta jännitys salpasi kielitaitoni ja sopertelin vain jotain sekavaa josta kukaan ei saanut mitään tolkkua.

Mikko oli jossain vaiheessa hakenut kotoaan kaksi MAD-albumia joihin sitten pyysimme mastrolta nimikirjoitusta. Mukavana veikkona hän ei tyytynyt vain kirjoittamaan nimeään vaan piirsi myös kuvan jossa häntä itseään esittävä meksikolainen heiluttaa sombreroaan ja huutaa VIVA NAURI!

Jossain vaiheessa taiteilija sitten palasi huoneeseensa jättäen meidät posket onnesta hehkuen baariin lasiemme äärelle. Olimme onnemme kukkuloilla! Kotona ei meinannut uni tulla kun ajattelin vain kuinka onnekas olinkaan kun olin saanut tavata itsesä Sergio Aragonesin…

Maanantaina sitten päätin ajaa partani pois.
Vaikka olinkin kuullut monilta naisilta kuinka parta sai minut näyttämään entistäkin seksikkäämmältä, päätin luopua siitä.
Se kutitti vinhasti!
Koska minä olen minä, oli minun pakko hieman hullutella. Ajoin ensin vain partaosan pois ja jätin pienet viikset jotka Minnan meikeillä värjäsin mustiksi.Näytin aikas kamalalta. Tässä todiste:

Että sellainen oli minun viikonloppuni. Nyt sitten täytyy taas rientää töihin, mutta enköhän minä taas huomenna jotain tänne rustaa.
Olkaa kiltisti!

Ja muistattehan että tänään klo 18 Pub Petessä tietovisaillaan minun johdollani!!!

Rakkautta on omistaa MAD-lehti Sergio Aragonesin nimmarilla!

-Nauri

Mainostusta!

Kylläpä oli kivaa eilen!
Töiden jälkeen huristin junalla Oulunkylään ja siellä ravintola O`Geliin. Kaverini Mika vetää siellä torstaisin tietovisaa ja tarkoituksenani oli päihittää kaikki mahtavalla tietomäärälläni.
Ei se ihan mennytkään niin…
Muodostimme joukkueen Riha-nimisen miekkosen kanssa. Olen häneen tutustunut vetäessäni Kantiksen tietovisoja ja tiesin hänet melkoiseksi tietoniekaksi. Se vain ei ikävä kyllä riittänyt ja jäimme kuudensiksi.

Mutta paikka ja meno oli niin mukavaa että päätin saapua paikalle uudelleenkin! Täytyy vain koota hyvä joukkue, ja sehän onnistuu kun Pub Peten tietovisoista nappaa mukaansa pari tietäväistä!
Jos en muuten ole muistanut mainita niin Petessä on tietovisa joka tiistai klo 18!

Ja niin kuin eilen kirjoitinkin olin keskiviikkona Pub Peten keskiviikkojameissa. Siellä katsoin sitten asiakseni laulaa luikauttaa parit kappaleet. Paikalla ollut viehko neitonen, Laura nimeltään, otti tilanteesta kuvia jotka nyt sitten jaankin Teidän kanssanne:

Minullapa alkaa tänään kuudelta vapaat, ja takaisin sorvin ääreen pitää palata vasta tiistaina! Aion vain maata pötköttää kultani kainalossa ja ahmia herkkuruokia. Ehkä katsellaan leffoja ja pelataan pleikkaria…
Ihanaa!!!

Kuten huomaatte tämä artikkeli oli vain mainos. Luulen että kun viikonloppu on vietetty niin täältä löytyy taas outoja jorinoita oudolta pullukalta!

Niitä odotellessa;RAKASTAKAA!

-Nauri