Puliukkoja ja borssikeittoa!

Väsymys!
Olen aivan perhanan väsynyt kun n ukuttua öisin, vai pitäisikö sanoa aamuisin kun saavun töistä joskus neljän aikaan. Katselen vain leffoja ja sitten pari tuntia unta. Myöhemmin iltapäivällä vielä toiset pari tuntia. Ei sovi minulle tuollainen rytmi!
Avoliittoni romantiikkapuolikin kärsii kun ukko on koko ajan töissä, unessa tai sitten lopen uupunut. Miksen minä voinut syntyä rikkaaksi ettei tarvitsisi töitä konsanaan tehdä!!!

Eilenkin töissä oli melkoisen hauskaa; keskiviikkoisin Pub Petessä pelataan Texas Hold`Emia ja paikalla on aina muutama pöydällinen asiaan vihkiintyneitä pokerihaita. Nyt tosin oli aikas vähän porukkaa mutta sitäkin hauskempaa tuntui heillä olevan. Peten keskiviikkojamit puolestaan on lopetettu laiskan osallistumisen vuoksi, ja siitä saatte kiittää itseänne! Miksette tulleet musisoimaan kanssamme useammin???

Illan kruunasi sitten ravintolamme eteen sammunut seurue. Kaksi miestä ja yksi nainen hortoilivat katua tukevassa humalassa kun toinen miehistä tuupsahti katuun. Kun toinen yritti auttaa oli tuloksena kahden miehen kasa huitovia käsiä ja jalkoja sekä äänekästä älämölöä. Nainen koetti parhaansa mukaan auttaa, mutta koska hänen kuntonsa oli vielä miehiäkin kehnompi oli tulos yhtä tyhjän kanssa. Katselin touhua jonkin aikaa ikkunasta, mutta kun huomasin ettei homma etene mitenkään soitin paikalle poliisipartion joka sitten korjasi remmin mukaansa. Jeesus mitä touhua! Kyllähän minäkin alkoholia nautin, mutta toivon sydämestäni etten koskaan ajaudu tuohon tilaan!

Eilen oli työmaalleni saapunut kortti kaukaa Rovaniemeltä saakka. Ystäväni Taru muisti minua tekemällään kortilla. Kortin kuvana oli nainen jonka oikeaa nänniä imee himokkaan näköinen valkotakkinen setä. Alun hämmästelyn jälkeen minulle selvisi että kansalaisaktivisti Taru oli tuohtunut muutaman viikon takaisesta uutisesta jonka mukaan Rovaniemen Hovioikeus oli todennut että potilaan nänniä saa lääkäri imeä. Uutisen mukaan siis jonkun rutiinitarkastuksen yhteydessä oli lääkäri katsonut aiheelliseksi alkaa imeä nuoren naispotilaansa nänniä, ja kun nainen oli asiasta valittanut oli Hippokrateen perillinen sitten todennut kyseessä olevan aivan normaalin tutkimuksen. Juuri näin! Eli jos minä esimerkiksi alkaisin työmaallani puristelemaan naisten rintoja voisin vedota siihen että se on aivan normaali osa tarkastusta jossa selvitetään asiakkaiden täysikäisyys?

Ja tämä minun on pitänyt kertoa; Ollessani raitiovaunussa matkalla jonnekin istui käytävän toisella puolella arviolta 15-vuotiaista tytöistä koostuva seurue jonka keskustelu pyöri Big Brother-ohjelman ympärillä. Kommentit olivat, kuten arvata saattaakin toinen toistaan typerämpiä mutta sitten yksi tyttösistä lohkaisi lauseen joka sai minut ymmärtämään BB:n syvimmän olemuksen;”Mun mielestä Sampon pitäis voittaa kun sillä on sellaiset hampaat!”
Päätän raporttini tähän!

Tänään väsäsin, kun en unta saanut, maailman parasta borssikeittoa! Kyseinen herkku kuuluu ruokavaliooni aina näin syksyisin, ja nyt oli lähikauppiaamme halunnut meille kaupata punajuuria ison säkin pilkkahinnalla. Siispä herkkua tekemään!
Laitoin mukaan siis punajuuria, porkkanaa ja selleriä raasteena sekä kaalia ja rutkasti sipulia. Mausteiksi valikoituivat meirami, mustapippuri ja laakerinlehti. Hieman myös etikkaa potkua antamaan. Sitten vain liedelle ja pitkä haudutus. Ja nyt on masu täynnä…

Huomenna minulla on käsitykseni mukaan palkkapäivä. Se on aina kuukauden julmin päivä kun joudun luopumaan rankalla työllä ansaitsemistani pennosista. Kaiken maailman velkojat kolkuttelee ovelle ahnaat kädet ojossa, eikä siinä kai muu auta kuin antaa kaikki heille. Tili tuli, tili meni…
Mutta jos rahaa jää yli niin ajattelin ostaa itselleni matkan Pariisin kevääseen! Tarkoitushan oli että lähtisimme sinne Minnan ja tuttavapariskuntamme kanssa, mutta yksi kerralaan kaikki ovat matkan omalta osaltaan peruneet. MInä en peru! Menköön vaikka siemenperunat niin minä lähden!

Ja pieni mahdollisuus on että saan raha-asioitani taas kuntoon. Menen huomenna koekuvaukseen erästä mainosta varten, ja jos saan homman niin maailma on taas hetken valpoisampi! Pitäkää peukkuja!

Huomasin muuten ilokseni että kommenttiosiossa on virinnyt melkoinen keskustelu NIkon Maltan matkasta.
Niko on kertonut koskettavia tarinoita matkallaan kohtaamistaan vaikeuksista, ja aina avuliaat blogini lukijat ovat hänelle sitten neuvojaan jakaneet. Voimia Niko; kyllä sinä vielä pääset takaisin isiesi maille jossa kaikki paremmin on.
Eniten minua henkilökohtaisesti jännittää mitä tuo kosmopoliitti tuo minulle tuliaisiksi; ruukullisen kultadubloneita vaiko säkillisen jalokiviä? Raportoin sitten myöhemmin…

Nyt pitää lopetella kun täytyy suunnata työmaalle. Ihanaa….

Rakkauden keitto on borssikeitto!

-Nauri

Rankkaa työtähän se elämä on…

Tere taas!
En ole ehtinyt tätä blogiani päivittämään kun olen koko ajan vain ollut töissä tai nukkunut! Minua on siunattu runsailla ilta/yövuoroilla jolloin olen ollut kotona joskus aamuneljältä, ja siinä vaiheessa ei ole päällimmäisenä koneen avaaminen. Yleensä vain katselen jotain leffoja ja käyn nukkumaan. Siinä sitten meneekin koko päivä lepäillessä ja kerätessä voimia seuraavaan työvuoroon.

Perjantaina oli sillä lailla mukava vuoro että minua kävi moikkaamassa kaveri jos toinenkin. Esimerkiksi Jouni johon tutustuin viime talvena Bangkokissa! Olikin mukava rupatella ja muistella Thaimaan lämpöä, joka tähän vuodenaikaan tuntuisi aivan paratiisilta.

Myös Jukka kävi sekoilemassa ja höpöttämässä Beatlesista. Ota nyt tuostakin selvää.. Sitten Pellekin soitti vain kertoakseen että oli valmistanut marinoituja valkosipulinkynsiä. rRsepti kuulosti maukkaalta ja päätinkin että teen niitä itsekin. Raportoin sitten kuinka kävi.

Vilkaisin tuossa juuri työvuorolistaa ja huomasin että minulla on pelkkiä iltavuoroja seuraava kuukausi! Ja seuraavan kerran on kaksi vapaata peräkkäin neljän viikon kuluttua kun minulla on synttärit!
Ei siitä ole kovinkaan pitkä aika kun tein ainoastaan näitä pitkiä yövuoroja ja pääni prakasi! En enää kyennyt nukkumaan ja pinna oli koko ajan kamalan kireällä. Lopulta sairastuin masennukseen ja jouduin sairaslomalle. Sitä en haluaisi pahimman vihamiehenikään kokevan! Oli aivan kamalaa kun ei kyennyt tekemään mitään. Sängystä nouseminenkin tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta ja päässä pyöri ajatuksia joita ei olisi sinne toivonut pyörimään!
Täytyy toivoa ettei enää koskaan käy niin!

Mutta elämä voittaa ja nyt menen taas työmaalle ihmisiä viihdyttämään! Huomenna sitten Pub Petessä visaillaan tietojen määrästä Suuressa Nauri-visassa iklo 18! Kaikki mukaan!

Pää on hiukan tyhjä enkä keksi mitään kirjoitettavaa.
Pelkkä työ ilman huvia tekee Naurista maanis-depresiivisen…

Rakkautta on kömpiä aamuyöstä kullan viereen saman peiton alle. Alasti!

-Nauri

TV-tähti muistelee

Ja töissä taas!
Tänään palaan työmaalle kolmen tapahtumarikkaan vapaapäivän jälkeen monta kokemusta rikkaampana.
Maanantaina oli hauskaa!
Iltäpäivällä otin armaan kainalooni ja painuimme MTV3:n studioille Pasilaan. Siellä nauhoitettiin viihdeohjelma Teräs Pallit ja minut oli pyydetty yleisöön koska minäkin siinä esiinnyn.

Kun odottelimme pääsyä sisään niin paikalle pyyhälsi lauma jotain perkeleen BB-ihmisiä! Hassuja kampauksia, liian pieniä vaatteita ja typeräää älämölöä!Ja lisäksi yhdellä isotissisellä muoviblondoilla oli kourassaan siideritölkki kun se on niiiiiiin coolia!
Moukat!

Teräs Pallit on siis viihdeohjelma joka alkaa pyöriä joskus keväällä. Se on piilokameratyyppinen sekoilu jota studiossa juontaa Janne Kataja. Ikävä kyllä… Minä nyt vain en pidä tekopirteistä ihmisistä!
Itse esiinnyin sen yhdessä osassa huijattavana muutama kuukausi sitten, ja täytyy sanoa että menin kyllä lankaan! En pilaa yllätystä joten saatte odottaa ohjelman ulostuloa!

Studiossa oli kamalasti porukkaa ja melkoinen meno! Huutoa, naurua ja taputtamista! Siis kivaa! Ohjaaja muisti minut ja sai Katajankin huutamaan nimeäni. Olen siis julkkujen kaveri!
Ohjelmasta tulee hauska, mutta negatiivisena asiana pakko mainita että siinä esiintyvät myös Duudsonit, ja sitä ryhmää en voi sietää! Vastuuntunnottomia ja vaarallisia roolimalleja maamme kasvavalle nuorisolle!

Pari tuntia vierähti nopeasti ja sitten palasimme kotiin. Koska maanantaina oli kulunut tasan neljä vuotta siitä kun tiemme Minnan kanssa kohtasivat halusin helliä kultaani herkuilla. Väsäsin uunissa possun sisäfilettä jonka täytin aurinkokuivatuilla tomaateilla ja basilika-tuorejuustolla. Ai että oli hyvää! Päätinkin etten enä koskaan osta lenkkimakkaraa kun kokoliha on näin pirun maittavaa! Ja halpaakin se on!

Ilta vain makoiltiin ja nautittiin rakkautemme lämmöstä. On ihanaa rakastaa!

tiistaina sitten lähdin heti aamutuimaan kohti Konalaa. Siellä sijaitsee Salattujen Elämien studiot ja puvustamot, ja sinnehän se oli mentävä.
Maskin ja puvustuksen jälkeen hyppäsimme minibussiin ja huristimme Kaapelitehtaalle jonne oli lavastettu poliisiasema. Siellä sitten näyttelin kohtaukseni, ja hienosti näyttelinkin! En ymmärrä miksen saa isompaa osaa vaikka olen näin hyvä?

Kuvausten jälkeen Maunulaan äitiä moikkamaan.
On niin kovin surullista nähdä rakastamansa ihmisen kuihtuvan ja muuttuvan varjoksi itsestään.Mutta ihanaa on se että äiskän mieli on edelleen kuin pikkutytöllä ja huumorintaju on tallella. Vaikka ruumis rapistuu niin ajatus lentää korkealla!
Rakastan sinua äiti!

Illalla sitten olin vetämässä tietovisaa Pub Petessä. Paikalla oli kymmenen joukkuetta joista voiton sitten nappasi entisen ministerimme Ahti Karjalaisen nimeä kantava joukkue. Olin luullut tehneeni helppoja kysymyksiä, mutta jos voittajat saivat vain 17 kolmestakymmenestä mahdollisesta pisteestä niin ei tainnut olla helppo visa. Mutta kivaa tuntui olevan kaikilla!
Ja mukavaa on se että läheisten koulujen oppilaat ovat myös löytäneet hienot tietovisani! Nuorissa on tulevaisuus!

Tänään sitten Pub Petessä on taas jamit, niin kuin joka keskiviikko. Lava on vapaa kaikille halukkaille, joten saavupa paikalle klo 20 ja näytä kykysi!

Nyt lähden töihin ja illalla painan taas pääni armaani syliin. Se ajatus saa jaksamaan…
Loppuviikko onkin sitten ilta- eli yövuoroa. Eihän se ihanaa ole mutta köyhän on pakko yrittää!

Rakkautta on jaksaa paksua neljä vuotta! Kiitos kaikesta Minna!

-Nauri

Hammaslääkäreitä ja vihaisia ystäviä!

Ehtoota kaikille!
Tulin juuri hammaslääkäristä! Minulla on ollut vuosikymmenten ajan ongelmana kamala hammaslääkäri kammo, oikea fobia! Eräänkin kerran jouduin pyytämään ystäväni Jukan tuekseni kun en muuten uskaltanut mennä.
Mutta nyt olen tyytyväinen että kävin!
Tuo kunnallisessa hampulekurissa käyminen saa aina ihmiset kertomaan kauhukokemuksiaan moisesta, vaikka tosin ne tarinat sittemmin usein osoittautuvat “yhden kaverin” kertomiksi. Näiden pelottelijoiden mukaan ainoa oikea tapa itseään hoitaa on yksityisellä käyminen. Ja rahanmenoa ei saa pelätä vaikka lääkäriä pelkäisikin!
Minä olen köyhä ja joudun siis turvautumaan kunnalliseen, ja olen siitä iloinen!

Lääkärini oli nuori miekkonen joka osasi suhtautua fobiaani juuri oikein. Hän tyynnytteli minua ja kertoi koko ajan operaation edetessä sen sujumisesta ja kaikesta mitä hän teki. Aina ennen kuin tunki sormensa kita-aukkooni hän muisti kertoa mitä seuraavaksi tekisi ja kehoitti heti sanomaan jos sattuu.
Ei sattunut!
Nyt minulla ei ole enää lainkaan rekiä ja olen ilosta ymmyrkäisenä!
Tätä pitää saada lisää!
Varasinkin heti uuden ajan jolloin korjataan yksi hieman lohjennut hammas. Kiva kiva!

Huolimatta siitä että unen jumala Morfeus lupasi minulle lottovoiton käpristelen edelleen köyhyyden kurimuksessa. Moni ystäväni voitti lotossa jotain pientä, vaan ei auennut rahasammiot minulla.
Jatketaan siis työn tekoa.
Olin sekä perjantain että lauantain Pub Petessä iltavuorossa. Ensimmäistä kertaa vuosiin!
Jälleen kerran muistin miksi olin aikoinaan halunnut aamuvuoroja tekemään. Kauhea hulina ja älämölö, ei sellaista ikäihminen kestä!
Paljon maailmaa kiertäneenä kosmonauttina voin sanoa että missään muussa maassa ei baarimikko työskentele yksin tuon kokoisessa baarissa lauantai-iltana! Mutta kyllähän se tietty vanhall aammattitaidolla luisti vaikkei kauhean mukavaa ollutkaan. Jarm oli myös piipahtamassa paikalla lauantai-iltana ja onnistuin hänetkin sitten suututtamaan; Kun oli kaikkein kiireisin hetk oli minun metävä sulkemaan terassi jossa tuo muikea tohtori istui Tompan kanssa tupakalla. Ideana siis oli että menen ilmoittamaan että terassi on kiinni ja heidän tulee siirtyä sisälle jotta voin laittaa paikat kuntoon ja ovet säppiin. Mutta vaikka he luultavasti ymmärsivät mitä minä sanoin niin mitään ei tapahtunut. Terassin auki pitäminen on luvan varaista puuhaa. Jos sitä ei suljeta luvassa määrättynä hetkenä, niin pian ei enää ole terassia. Ja tätä tuntui tuon dynamic-duon olevan mahdoton käsittää. Jono tiskillä kasvoi ja koko ajan terassille lappasi lisää bäkeä joka tietenkin luuli sen olevan auki kun siellä pari miekkosta kerran istui. Muutaman kerran kävin kehoittamassa siirtymään sisään, mutta ilman suurempaa tulosta. Lopulta menetin tyystin hermoni ja jätin asiakkaat tiksille ihmettelemään kun painuin huutamaan kaverit sisään!
Jos meitä olisi ollut parikin töissä niin tätäkään ei olisi tapahtunut, mutta yksin ollessani ja hien valuessa pitkin jumalaista kroppaani minulle ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin käyttää komentoääntäni sekä muutamaa voimasanaa.
Ja nyt Jarmo sitten on minulle vihainen…

Eilen sunnuntaina oli sitten taas Kantiksen tietovisa. Ekan kierroksen kysymykset olivat aivan lian vaikeita ja toisen liian helppoja. Onneksi kolmas osio sitten sai aikaan kunnolla eroja pisteissä ja voittajaksi karsiutuivat H2O ja Popparit. Hopeaa tempaisi UKK-akatemia ja kolmannen sijan pokkasi NoName. Onnittelut voittajille!

Eipä tähän hätään tämän kummempaa. Tänään menemme armaani kanssa MTV:n studioille erään viihdeohjelman nauhoitukseen. Esiinnyin kyseisessä ohjelmassa jokunen kuukausi sitten ja nyt sitten se esitetään yleisölle ja minua pyydettiin sinne mukaan. Kerron sitten tarkemmin kun ymmärrän mistä on kysymys, samoin kuin kerron huomisista Salattujen Elämien kuvauksita jonne menen taas tekemään TV-historiaa!

Ja tänään on kulunut tasan neljä ( 4! ) vuotta siitä kun ohjaaja Markku pölönen saattoi minut ja nuorikkoni Minnan yhteen! Sitä auvoa ja auringonpaistetta! Tätä aiomme juhlia halimalla ja pusimalla sekä herkkuruokia popsien, kuten kaikkia muitakin päiviä.
Joskus elämä vain on niin ihanaa!
Kiitos kulta! Ilman sinua minulla ei olisi mitään!
Lahjoja voi tuoda työpaikalleni vaikka huomiseen tietovisaan klo 18, tai antaa postin kuljetettavaksi…

Rakkautta on hoidattaa hampaansa!

-Nauri

Tartuntatauteja ja pornoelokuvia

Vihdoinkin valoa tunnelin päässä!
Tämän aamun Iltalehti tietää kertoa seuraavaa; Lihavuuteni ei suinkaan ole minun vikani vaan kavereitteni syytä!
Senkin siat!

Amerikkalaiset Nicholas Christakis ja James Fowler ovat tehneet tutkimuksen jonka mukaan ylipainoinen kaveri voi “tartuttaa” sairautensa lähipiiriinsä. Heidän ja muidenkin tekemien tutkimusten mukaan sosiaalisella verkostolla on suuri merkitys terveyteen!
Todennäköisyys että sinustakin tulee ylipainoinen kasvaa 57% mikäli sinulla on ystäviä joiden painoindeksi heittää ihan häränpyllyä!
Että kiitti vaan nimeltä mainitsemattomat kaverini!
Toisaalta tämä uutinen saattaa karkoittaa ne muutamat vielä ihannemitoissa olevat ystäväni…

Ja ovat tainneet ystäväni tartuttaa jonkun kuolemantaudinkin minuun!
Flunssa ei ota hellittääkseen vaikka mitä tekisi!
Eilenkin töissä meni koko päivä ihan sumussa kun pää on täynnä räkää, ja sen sotkun keskelle ei taas mahdu yhtään järkevää ajatusta.
Illalla kun saavuin kotiin tein jauhelihakastiketta ( loistavaa, kuinkas muuten ) ja katsoin pari tuntia telkkaria. Sitten Nukkumatti jo kopauttikin minua kalloon ja nukuin aamuun saakka. Tosin nukkuminen minun tapauksessani tarkoittaa sitä että vähintään parin tunnin välein vilkuilen kelloa ja painun peiton alle uudestaan.
Mutta nukuin kuitenkin, hieman katkonaisesti tosin, tuollaiset kymmenen tuntia. Silti tuntuu kuin en olisi nukkunut lainkaan! Väsymys vaivaa ja joka jäsentä ja lihasta koskee!
Onneksi huomenna ja lauantaina on iltavuoro joten saan nukkua vielä enemmän! Puhelin äänettömälle ja lepoa mahdollisimman paljon, kyllä se siitä tokenee!

Ehkä kamalinta flunssassa on se ettei tunne makuja!
Minäkin väsäilen kaiket päivät ruokia ja joudun luottamaan armaani Minnan kommentteihin annosten mausta!Ja koko ajan saa pelätä että laittaa liikaa mausteita kun oma suu ei mitään tunne. Ja minä tiedän miten hyvä Minna on keittiössä joten en häntä sinne päästä. Ihan turvallisuussyistä… Pakko siis luottaa omiin kykyihini ja väsätä ruokaa ihan sormituntumalla!

Nyt hieman juksasin!
Minna on ihan hyvä keittiössä, ja erikoisen hyvä muissa huoneissa. Mutta minä nyt vain olen ominut keittiön omaksi valtakunnakseni, ja se on tehty kokonaan kultani suostumuksella. Hän ilomielin antaa minun häärätä kulinarististen haasteiden parissa kun itse saa vain loikoilla ja odottaa kutsua valmiiseen pöytään. Kukin kutsumustensa mukaan!

Ja aivan mahtavaa on se että nyt aion voittaa lotossa!
Ylihuomenna rouva Fortuna on luvannut minulle melkoisen kasan mammonaa, ja sitten minua ei täällä enää pakkasessa flunssaisena tarpomassa näekään!
Näin nimittäin viime yönä unta että voitin pääpotin lotossa!
Tosin näin myös unta että minua pyydettiin pääosaan pornoelokuvaan, ja minä suostuin..
Kumpi nyt sitten on todennäköisempää…

Nyt on pakko kiirehtiä töihin asiakkaita tartuttamaan!

Rakkautta on antaa toisen tehdä ruokaa!

-nauri

Elämä on pelkkää visaa!

Töihin taas!
Päätin etten mene hakemaan lisää sairaslomaa vaikka olenkin vielä hieman huonossa kunnossa. Nokka vuotaa ja päätä särkee mutta olenhan työn sankari!

Sunnuntaina olin kantiksessa vetämässä tietovisan ja kivaa oli. Kilvoittelemassa oli 18 joukkuetta ja meno oli melkoinen. Mutta herranen aika että niistä lähtee ääntä! Heti visan aluksi kerroin olevani kipeä ja että kurkkuuni sattuu enkä kykene huutamaan. He kykenivät!
Kamala mekastus koko ajan. Jossain vaiheessa en enää jaksanut edes koettaa esittää kysymyksiä vaan laskin paperit pöydälle ja laitoin kädet ristiin. Sitten vain odottelin että nuo mölyapinat huomasivat asian, ja sitten taas jatkettiin.

Lopulta homma saatiin sitten hoidettua ja voittajat kukitettua.Jäin vielä hetkiseksi istumaan Valaisimen ja Matka-arkun kanssa, mutta sitten alkoi ikävä vaivata ja painuin kotiin armaani syliin.

Eilen sitten menin Annen kanssa erääseen ravintolaan sopimaan tulevista tietovisoista. Tämän juottolan ravintolapäällikkö oli kuullut vetämistäni visoista ja niiden suuresta suosiosta ja halusi että menisin myös hänen paikkaansa iloa ihmisille tuottamaan. Anne oli mukana siksi että tarvitsen jonkun joka minua tuuraa silloin kun olen töissä tai sairas tai muuten vain estynyt visaa vetämästä.
Ja siihen hommaan hän on mitä oivallisin! Hän tekee hyviä kysymyksiä ja osaa myös juontaa shown eri mallikkaasti!

Ja eilen tein muuten loistavaa ruokaa; jauheliha-perunalaatikkoa! maustoin sen Hanneksen minulle tuomilla chileillä ja siitä tuli todellla hyvää! Minnakin antoi oikein suukon kiitokseksi!

Tulkaapa tänään joukolla Pub Peteen tietovisailemaan klo 18!

Nyt ei jaksa enempää kirjoittaa kun pää on täynnä räkää.

Rakkautta on suukottaa!

-Nauri

Sairasta menoa!

Anteeksi kauhiasti ole ehtinyt tätä päivittämään.
Olen kamalassa flunssassa jasilloin ei ensimmäisenä tee mieli istua oneen ääressä. Aivotkin on jumissa ( vaikkei se kyyläkään sairaudesta taida johtua ) ja mieli maassa.

Torstaina töissä oli kamala ryysis kun opiskelijoita tuli satamäärin juopottelemaan.Kyseessä oli jokavuotinen kaljaralli, ja mikäs se mukavampaa olisi ollut ellen olisi ollut kipeä.
Koko ajan oli sellainen olo että taju lähtee.
Selvisin kuitenkin kunnialla siitäkin ja painuin kotiin valmistautumaan perjantaisiin Salattujen Elämien kuvauksiin. Illalla kuitenkin olo meni koko ajan vain kehnommaksi ja seuraava yö olikin pelkkää kuumeessa sekoilua. Hiki virtasi eikä uni meinannut tulla millään.
Valvoin lähes koko yön kuitenkin varmana siitä että oloni olisi aamulla parempi.
Ei ollut.

Aamulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin ilmoittaa studiolle etten pääse paikalle, ja sen he kyllä ymmärsivät kun kuulivat puhelimessa ääneksi kutsun pihinäni.
Sovittiin että kohtaukseni kuvataan mahdollisimman pian parannuttuani.
Soitin terveyskeskukseen josta minut ohjattiin Laakson sairaalaan koska minulla saattoi olla sikainfluenssa!
Hieman peloissani sitten menin sinne.
Heti ovella minulle annettiin hengityssuojain ja käskettiin desinfioimaan käteni muutamaan otteeseen.
Sitten vain odottelin vaikka kuinka kauan päästäkseni lekurille. Lopulta odotukseni palkittiin ja pääsin kiltin lääkäritädin juttusille. Minut tutkittuaan hän totesi ettei kyseessä ilmeisesti ole possuflunssa, mutta jos olo ei paranisi maanantaihin mennessä niin takaisin pitäisi mennä
Saapi nähdä kun on ainakin nyt melkoisen kehno olo.

Eli perjantai ja lauantai meni ihan vain maatessa. Minna hoivasi minua kuin paraskin sisar hento valkoinen kantaen juotavakseni mehua ja kuumaa teetä. Koetin sairauteeni vedoten saada hänet hakemaan kaupasta myös suklaata ja jäätelöä, mutta hän totesi että vaikka olenkin sairaalloisen lihava niin se ei ole oikea lääke.
Sarkastinen hoitaja, paras hoitaja.

Nyt istun hikoilemassa Kantiksessa ja odotan että saan hoidettua tietovisan ja pääsen takaisin kotiin koisimaan ja lepuuttamaan. Ei ole tämä minunkaan elämäni helppoa…

Rakkautta on antaa sairaalle namia

-Nauri

Spermapankkeja ja pulleita TV-tähtiä!

Ihan ensimmäiseksi onnittelut uskolliselle lukijalleni Heselle myös minulta! Isoisäksi sitten päätit ryhtyä?Loistohomma!

Itsellänihän ei ( tiettävästi ) ole lapsia joten haaveet vaariksi ryhtymisestä ovat jo aikoja sitten haudattu. Tosin aikoinaan luin lehdestä kuinka sperman luovuttajille maksettiin 200mk/kerta! Innostuin ajatuksesta kovastikin; rahaa tulisi hommasta jota muutenkin tein kaiket päivät, ja vielä ihan ilmaiseksi. Samalla voisi hoitaa tuon lisääntymisen ja geenien siirtämisen ilman rasittavia vaipanvaihtoja ja muuta mitä siihen lapsen hoitoon nyt kuuluu!

Silloinen tyttöystäväni ei oikein innostunut ajatuksesta. Hän sanoi ettei suurin surminkaan halua mennä kahdenkymmenen vuoden jälkeen johonkin baariin ja huomata että siellä istuu lauma pulleita karaokelaulajia olutlasit kourassaan. Ja kaikki näyttävät Naurilta!

Ymmärsin hänen näkemyksensä, mutta nyt siitä on tuo kaksikymmentä vuotta. Olisihan se kyllä kiva…

Tiistaina oli sitten taas Pub Peten tietovisat jotka 21 pisteellä voitti Ahti Karjalainen-joukkue!
Onnitteluni!
Paikalla oli 11 joukkuetta joista yksi saapui hieman myöhässä taksilla. Osoittaa oikeanlaista kilpailuhenkeä huristaa vuokra-autolla nauri-visaan!
Visoissani on vihdoin alkanut pyöriä porukkaa ihan mallikkaasti, mutta lisää toki mahtuu. Joten kerääpä joukkue ja saavu tiistaisin Pub Peteen visailemaan!
Niin ja keskiviikkonahan Petessä jamitellaan loistavien muusikoiden tahdissa! Jos koet että sinulla on jotain ennettavaa lavalla niin saavu paikalle klo 20!

Olen nyt kolmatta päivää polttamatta ja ruoka maistuu liiankin hyvin!
Eilenkin söin työpäivän aikana ihan kamalasti ja kun pääsin kotiin niin väsäsin pottumuusia, sienikastiketta ja härän sisäfileestä pihvejä!
Nyt tuota herkkua on eväänäkin!

Olin ajatellut että nyt kyllä ryhdistäydyn ja lopetan niin viinan, tupakan kuin läskinkin mutta homma ei nyt sitten mennytkään ihan suunnitelmien mukaan.
Huomenna menen heti aamutuimaan Salkkareiden kuvauksiin ja tulevat siellä varmasti kauhistumaan turvonnutta olemustani! Ja repliikitkin pitäisi josssain vaiheessa opetella!
Ei ole tähden elämä helppoa, ei…

Töissä tulee tänään melkoisen vilkasta kun Helsingissä on opiskelijoiden Kaljaralli tai joku muu sekava tapahtuma jossa suunnistetaan kapakasta toiseen. Jokaisessa kippolassa pitää juoda vähintään yksi ravintolaannos alkoholia ja paikkoja on kai kymmenen.
Minä olen yksin töissä!
Tosin pomo tulee paikalle klo 18 ja varmaan aikaisemminkin jos meinaa kusiset paikat tulla. Mutta kyllä tällä ammattitaidolla homma hoidetaan!

Ja siitä puheen ollen; taidankin tästä suunnistaa työmaalleni!
Pub Petessä aina ystävä! Tulkaa moikkamaan ja tuokaa jotain kivoja tuliaisia!

Rakkauden ruokaa on sisäfile sienikastikkeella!

-Nauri

Alkoholia ja typerää riitelyä!

Ja taas töihin!
Minulla oli vapaa viikonloppu, ja tarkoitus olil evätä.
Ei onnistunut!

Ensin lauantaina tapasin Matinja Tiinan eräässä Meilahtelaisessa baarissa tarkoituksenamme rupatell amukavia maukkaitten juomien ääressä. Kaikki menikin aluksi ihan hyvin , mutta sitten viereiseen pöytään istahti idiootti.
Tämä järjen jättiläinen aloitti mekastuksen valkoisen rodun ylivertaisuudesta ja kertoi tietävänsä että maahanmuuttajat saavat tuhansia euroja heti tänne saavuttuaan ja kaikki kodinkoneet ja huonekalutkin ostetaan.
Kun kysyin mistä hän tämän tietää sain vastaukseksi;”Mun kaveri kerto!”

Minullakin on kaveri joka aina humalapäissään muistaa kertoa että hänellä on 25 senttinen siitin.
Olemme olleet saunassa. Ei ole niin iso!

Jonkin aikaa jaksoin kuunnella idiootin horinoita, mutta sitten pinnani katkesi ja poistuin baarista vakaasti päättäneenä etten konsanaaan enää sinne jalallani astu!

Olen aina valmis keskustelemaan ja kuuntelemaan muiden ajatuksia, mutta jos jollakulla on mielipide tai näkemys odotan että hän myös kykenee esittämään jotain todisteita niiden tueksi.
Ja todisteeksi ei riitä jos joku “kaveri” on sen kertonut!

Sananvapaus on rikkumaton oikeus, mutta pitääkö siihen sisällyttää myös rasismi? Pitääkö kaiken maailman ääliöiden antaa vapaasti julistaa sanomaansa vailla minkäänlaisia todisteita?
Eikö ihmiskunta koskaan opi…

Jatkoin sitten lauantaita Kantiksessa jossa entinen työtoverini Niina vietti 30-vuotispäiviään. Paikalla oli laumoittain vanhoja kavereita, ja sehän johti sitten täysin turhaan humaltumiseen. Ja kun pääsin kotiin aloitin typerän riidan sen ainoan kanssa jota maailmassa rakastan, Minnan!

Sunnuntaina olin taas Kantiksessa, mutta tällä kertaa visailuisännän roolissa. Ja siihenkin liittyi sitten se alkoholi…
Onneksi kuitenkin olin sen verran kipeä etten äitynyt liikaa juopottelemaan vaan painuin kotiin Minnaa lepyttelemään ja oloani parantamaan.Samperi kun jo parin viikon ajan on ollut flunssa tuloillaan muttei sitten kuitenkaan!
Viime yönäkään en nukkunut juuri lainkaan ja nyt olo onkin aika väsynyt. Ja nyt sitten pakko lähteä työmaalle vaikkei huvittaisikaan!
Ja iltakuudeltahan pitäisi sitten juontaa tietovisa Pub Petessä.
Tulkaahan mukaan!

Rakkautta on Minna!

-Nauri

Korvapuusteja ja levon kaipuuta

Se on sitten taas yksi viikko takana!
Viikonlopun vapaat odottavat ja kaupungin neonvalot kutsuvasti loistavat, mutta niiden loiste jääköön muiden ihailtavaksi.
Olen sen verran huonossa kunnossa niin henkisesti kuin fyysisestikin että taidan jälleen vain maata pötköttää ja nauttia armaani seurasta.

Ja lauantainahan vieteään Kansallista leipomispäivää! Nyt voin siis hyvällä omallatunnolla ahmia kaikenmaailman piiraita ja pasteijoita välittämättä Minnan tuomitsevista katseista! Täytyyhän minun olla mukana tällaisessa KANSALLISESSA traditiossa!
Myös muutama korvapuusti hyväksyttäneen…

Aion myös tehdä jotain uskomatonta herkkua! Huomasin että naudan sisäfilee on tarjouksessa, ja siitähän nyt väsää vaikka mitä!
Erään asiakkaan kanssa eilen keskustelin ruoanlaitosta ja sain maukkaan ohjeen; filee leikataan puoliksi auki, kirjan näköiseksi. Toiselle puoliskolle levitetään hyvää sinihomejuustoa, pippuri, suolaa ja oman puutarhan basilikaa. Komeus sitten suljetaan hammastikuilla ja otetaan siihen väriä pannulla. Sitten mötikkä uuniin ja sen jälkeen folioon vetäytymään.
Ahmitaan uunissa kypsennettyjen ja ytrttiöljyssä kieritettyjen vihannesten kera.
Täytyy olla hyvää!

Toisaalta voi tietty tehdä niin kuin ystäväni Matti kertoi vaimonsa tehneen; aurinkokuivatuista tomaateista, parmesaanista ja oliiveista tehdään yrttien kanssa tahna joka tungetaan fileen sisään. Sitten loput samoin kuin edellisessä.

Mutta kumman tekisi?
Elämä on valintoja täynnä…

Huomenna olisi myös vanhan työtoverini synttärit, mutta kun olen aikas maassa ja kipiäkin. Ja se ei oikein sovi tähän pötköilysuunnitelmaan. Mutta siellä kyllä tapaisi kaikkia vanhoja tuttuja?
Eihän siellä ole pakko juoda?
Hitto kun elämä on joskus vaikeaa!

Ja Jarmon kanssa keskiviikkona hieman puhuttiin että voisi niitä Ninja-elokuvia alkaa tehdä. Projekti on ollut hieman jäissä työkiireiden vuoksi, ja ehkä myös laiskuuteni vuoksi. En ole sanut käsikirjoitusta väsättyä millään kun aina kotiin palatessani olen niin pirun väsynyt että haluan vain maata armaani kainalossa telkkaria tuijotellen.
Ja roolitukskin pitäisi kai hoitaa?
Moni on ilmoittautunut halukkaaksi mukaan tähän sekoiluun, mutta lopullisia roolivalintoja ei ole tehty kuin yksi; Minä olen pääosassa!

Ja näin minä taas huomasin että kun viikonloppu koittaa ja haluaisin lepoa ja rauhaa niin kauhiasti olisi kaikkea puuhaa!
Milloin saa ihminen rauhan!!!

Nyt kuitenkin lähden tekemään töitä ja uneksimaan maailmasta jossa ninjat saavat rauhassa toteutta unelmaansa paremmasta elämästä työn sitä häiritsemättä!
Tulkaa moikkaamaan minua Pub Peteen jos satutte Töölööseen päin!

Rakkauden ninja taistelee hyvän puolella pahaa vastaan!

-Nauri