Mitä nyt taas?

Moro jälleen!
E ole tullut kirjoiteltua kun olen koko ajan ollut niin kiireinen, tai sitten pirun kipiä.
Perjantaina esimerkiksi töissä oli melkoinen hulina. Ovi kävi koko ajan ja porukkaa lappasi sisään kasapäin. Mutta hauskaahan se vain on kun ihmisillä on mukavaa!

Lauantaina Petessä soitti Stone Face jonka fanilauma sitten täytti koko talon. Kamala hässäkkä! Onneksi pomoni oli järjestänyt minulle avuksi reippaan apulaisen, Rosan. Nopeasti otti Rosa homman haltuunsa ja paukutti viinaa menemään siihen tahtiin että oikein ihmetytti. Asiakkaatkin pitivät hänestä kovasti, ja luulen että yksi syy siihen oli hänen kaunis ulkonäkönsä. Mutta paitsi kaunis hän on myös ahkera. Kiva!

Samaan aikaan kun Petessä Stone Face soitti rytmibluesiaan niin Darksiden puolella mekasti kolme hevibändiä. Ja koska äänieristys puolten välillä ei ole paras mahdollinen, oli kakofonia välillä melkoinen. Mutta hyvin homma hoitui ja kaikilla oli niin mukavaa.

Sunnuntaina sitten Kantiksen tietovisan vedin ja paikalla oli 19 joukkuetta. Eniten miesmuistiin! Eipä olisi juuri enempää mahtunutkaan. UKK-akatemia voitti huikaisevalla 24 pisteen saldollaan ja kovasti jaksoivat asiasta riemuita. Samalla he juhlistivat vuosipäiväänsä, eli ovat käyneet visoissa lähes joka sunnuntai vuoden ajan. Kiitettävää uskollisuutta tälle urheilulajille!
Mukaansa em.joukkue oli sitten ottanut kolme joukkueellista opiskelukavereitaan. Pari näistä käyttäytyi oikeinkin mukavasti, mutta sitten se yksi…
En ymmärrä miten on niin vaikea ottaa huomioon kapakallista muita ihmisiä!
Joka sunnuntai Kantikseen saapuu laumoittain ihmisiä jotka haluavat osalllistua tähän tietovisaan.Koska ravintolasali on suhteellisen iso on minun saatava kysymykseni kuulumaan ihan sinne kaukaisimpaan nurkkaankin, ja se taas ei onnistu jos joku ryhmä metelöi ja heittelee typeriä kommenttejaan koko ajan.
Välillä oli pakko karjua naama punaisena että sain heidät hetkiseksi hiljaiseksi!
Moukkamaisuutta en voi sietää!

Seuraavana yönä heräsin siihen että vatsaani sattui kamalasti.
Juoksin vessaan ja tavaraa tulikin oikein urakalla. Ja sama meno jatkuikin koko yön. Sain aina torkahdettua ehkä vartiksi, ja sitten taas mentiin. Minna oli aivan kauhuissaan ja oli jo soittamassa ambulanssia, mutta sanoin tämän kyllä menevän ohi.
Ei mennyt.
Koko yö siis tutustuin eriömme sisätiloihin ja oloni heikkeni koko ajan. Välillä kun nousin pöntöltä jouduin ottamaan seinistä tukea kun meinasin pyörtyä.
Ja sitten töihin!
MInna haukkui minut lyttyyn kun en suostunut jäämään kotiin vaan suunnistin työmaalleni enemmän ja vähemmän hoippuen. Mutta kun minä nyt olen sellainen. Onneksi oli suhteellisen rauhallinen ilta ja selvisin hengissä. Mutta oli kyllä tasan viimeinen kerta kun menettelen sillä lailla! Seuraavalla kerralla jään varmasti kotiin! Monasti illan aikana oli taju lähteä

Viime yönä sitten sain nukuttua kellon ympäri ja nyt olo alkaa olla kohdallaan. En nyt ole sunnuntaiaamun jälkeen syönyt mitään kiinteätä, ja ajattelinkin kohta väsätä pinaattisoppaa. Saas nähdä kuinka käy… Eihän sekään kiinteätä ole, mutta enemmän ruokaa kuin mehu jota nyt olen vain sisääni saanut.

Ja tulkaa tekin todistamaan Pub Peteen tänään klo 18 tyervehtymistäni, ja samalla osallistumaan hienoon tietovisaan!

Rakkautta on uskoa kun Minna sanoo etten ole työkunnossa!

-Nauri

Sairas kertomus

Heips!
Viime sunnuntaina oli taas kivaa Kantiksessa. Tietovisaan oli saapunut porukkaa kasapäin ja kaikki nauttivat rennosta leikkimielisestä kisailusta.
Voiton vei jälleen UKK-akatemia!
Kun voitot oli jaettu suuntasimme Mikan ja Matka-arkun kanssa ravintola Mercuryyn. Sielläkin oli tietovisa! Ei niistä voi saada tarpeekseen!
Mercuryssa visan juonsi Suomen positiivisin mies, Lasse Norres. Hän istuikin jonkin aikaa pöydässämme jorisemassa mukavia. Meidän joukkueemme ei sitten oikein pärjännyt. Saiimme kahdestalymmenestä mahdollisesta vain neljätoista oikein.
Vääryys!

Tiistaina taas Pub Peten visassa oli lähikoulujen oppilaita visailemassa monta joukkueellista. Kiva että nuoretkin ovat löytäneet tämän hauskanpidon muodon!

Tiistain minulle myös selvisi että olen lottovoittaja!
Meillä on ollut Pub Petessä jo toistakymmentä vuotta viking-lottoporukka ja aina välillä olemme saaneet sen kaikkein pienimmän voiton, eli jotain muutaman euron. Nyt voitimmekin enemmän!
Jokaisen porukan jäsenen voitto-osuus oli 46 euroa ja rapiat!
Jipii ja jihuu!
Sillä rahallahan minä sitten ostinkin perheellemme ruokaa viikoksi!
Minnakin on nyt tykännyt kun olen kokannut kaikkea herkullista; jauhelihakastiketta, munakoisovuokaa ja tonnikalasalaattia! Njam!

Eilen minulla oli vapaapäivä. Kun olin maanut sohvalla iltapäivään alkoivat seinät kaatua päälle. Oli pakko mennä!
Otin Minnan kainalooni ja läksimme kävelylle. Suunnaksi otimme Munkkiniemen ja siellä ravintola Ukko Munkin. Vanha kaverini Anne on siellä töissä, mutta hän oli ennättänyt juuri poistua kun saavuimme.
Maistui se alkoholi ilman häntäkin.
Sitten kävelimme takaisin kotiin makoilemaan sylikkäin ja nauttimaan lopusta vapaapäivästä.
Tuo seikkailu olisi ehkä pitänyt jättää väliin sillä nyt olen kipiä. Eikä kysymyksessä ole tällä kerrtaa kankkunen vaan ihka oikea sairaus. Koko ajan saa juosta vessassa ja nenäliinat alkaa olla loppu kun nokka vuotaa kuin seula. Äänikin on maassa ja päätä särkee.
Ja kohta lähdenkin tästä töihin!
Ja eilen muuten lähettivät minulle sen mainoksenkin jossa esiinnyn. Latasin sen koneelleni ja haluaisin jakaaa sen kanssanne. Mutta kun en osaa! No te näette sen pian telkkarista. Muistakaa; Wulffinkulma.fi!
tai voihan niitä katsella näistä linkeistä:

http://client.alsostarring.fi/asiakas/Wulffinkulma/Wulffinkulma_25s_widesceen3.mov

http://client.alsostarring.fi/asiakas/Wulffinkulma/Wulffinkulma_Hanta_5s_widescreen3.mov

Anteeksi sekava ja poukkoileva kirjoitus, mutta kun ei pää toimi kipiänä. Seuraavalla kerralla sitten…

Rakkauden voimaa saa jaksamaan kipeänäkin

-Nauri

Herra 47!

Synttäreistä voi siis selvitä hengissä!
Haluankin tässä yhteydessä kiittää kaikka jotka minua juhlapäivänäni muistivat. Kiitos. Olette ihania!

Lauantaina siis juhlittiin minun siirtymistäni Herra 47:n housuihin. Olin ajatellut kerrankin että voisi ottaa ihan maltillisesti tuon ikääntymisen; kävisimme vain syömässä ja sitten kotiin lötköttelemään. No eihän se tietenkään niin mennyt!

Vielä iltapäivällä olin siinä uskossa ettäa kaikki tulisi menemään rauhallisissa merkeissä, mutta sitten minuun meni piru ja kaivoin puhelimen esiin! Muutaman yhteydenoton jälkeen ryhmämme olikin sitten kasvanut jo kolmella hengellä! Jarmo sekä Matti Tiina-vaimoineen halusivat juhlia kanssamme, eikä siinä mitään. Moni kutsumani ei tällaisella varoitusajalla paikalle päässyt. Ikään kuin voisi olla jotain tärkeämpää kuin minä…
Juhlapaikaksi sovimme em.ystävieni kanssa Mannerheimintiellä sijaitsevan Hadankan.

Menimme ennen H-hetkeä kuitenkin armaani Minnan kanssa ensin syömään. Tarkoitukseni oli viedä hänet Mamma Rosaan jossa syöpöttelimme tasan vuosi sitten, mutta koska olen Nauri en ollut tehnyt pöytävarausta. Porttieeri nauroi ääneen kun ilmoitimme halumme saapua ruokailemaan; ensimmäinen pikkujouluviikonloppu ja koko tupa täynnä punaisissa lakeissa örveltäviä tyyppejä!
Koska aikaa ei ollut tuhlattavaksi ja nälkä kurni pikkumasussa otimme kompassisuuntiman Ruusulankadulle ravintola Mercuryyn. Siellä sitten tilasin itselleni pizzan ja kullalleni hampurilaisen. Meillä ei hienostella!

Nyt haluaisin kertoa kuinka mainiota ruoka oli ja kuinka nautimmeklaan sen syömisestä, mutta kun en voi. Pizza oli ala-arvoinen liian kypsäksi paistettu lätty jonka päällä toisiaan etsi pari salamiviipaletta ja paprikan palanen. Minnan hampurilainenkaan ei kuulemma oikein maistunut. Onneksi sen kanssa tulleet ranskalaiset olivat mainioita!
En taida enää sinne syömään mennä…

Kokemuksesta närkästyneenä suuntasimme siis Hadankaan jonne pian sitten saapuivatkin ystäväni Matti ja Tiina, eikä aikaakaan kun sammakkotohtori Jarmokin kirmaisi paikalle.
Matilta sain lahjaksi kaksi lottoriviä. Ei voittoa, mutta kiitos kuitenkin.
Jarmo taasen oli jostain divarista löytänyt Simo Salmisen kirjan “Simon kaskukakku” joka sisältää omituista huumoria sekä sanat hra Salmisen ikimuistoisiin hitteihin kuten Rotestilaulau ja Pornolaulu! Nyt saa Minna sitten viihdettä kotonakin oikein olan takaa kun alan harjoitella kyseisiä viisuja!

Kuten aktiivisimmat lukijani muistavatkin toi Jarmo minulle jokin aika sitten Japanin matkaltaan tuliaisiksi aidon ninjan otsanauhan.
Nyt tämä hassu ukko sitten ilmoitti että olen saavuttanut ninja-koulutuksessani seuraavan tason. Tämän ilmoitettuaan hän ojensi minulle juhlallisesti paketin josta paljastui aito ninja-huppu! Nyt olen siis täysin koulutettu ninja!

Heti lahjan saatuani päätin että ensi viikolla kun suuntaamme Jarmon kanssa Lontooseen niin otan sekä huivin että hupun mukaan! Sitten teemme hienon ninja-elokuvan jolla valloitamme Hollywoodin!
Nyt siis äkkiä pitää väsätä käsikirjoitus, mutta eiköhän se tällaiselta multitalentilta onnistu!

Juhlallisen lahjojen jaon jälkeen sitten vain rupateltiin mukavia ja pelattiin lautapelejä joita Hadankassa onkin kiitettävä määrä. Ensin koetimme sellaista filmi-visaa, mutta se osoittautui liian vaikeaksi jopa meidän kaltaisillemme filmomoguleille joten siirryimme perinteisen Trivial Pursuitin pariin.
Minä voitin.
Tietenkin!

Jossain vaiheessa alkoi Nukkumatti koputella ja päätimme että illan olisi aika loppua. Vieraat häipyivät teilleen, mutta me päätimme vielä vierailla kadun toisella puolella sijaitsevassa pubissa, ja se kannatti sillä paikalla oli vanha ystäväni Satu jota en ole tavannut sitten viime kerran!

Satun kanssa seikkailimme takavuosina Pietarissa tekemässä TV-ohjelmaa Far Out! Nyt tuo neitonen on lisääntynyt ja mennyt naimisiin ja kaikkea. Niin se maailma muuttuu…
Mutta oli aivan ihanaa nähdä häntä pitkästä aikaa. Harmi vain että aloin olla siinä vaiheessa jo sen verran “väsynyt” että keskustelusta puuttui se terävin kärki. Älykkäänä ihmisenä päätinkin että ilta sai loppua siihen. Halailua ja sitten kadulle kulkuneuvoa etsimään.
Mutta kuten aiemminkin totesin, pikkujoulukausi!
Taksin saaminen tuntui mahdottomalta tehtävältä, mutta onneksi sitten muistin että ystäväni Teemu ajaa vuokra-autoa. Soitto hänelle ja saimme kyydin ( tosin pienen odottelun jälkeen) residenssiimme.

Että sellaista oli juhlia minun ikääntymistäni.
Mutta mitä tapahtuikaan sunnuntaina?
Kenen julkkiksen kanssa Nauri joikaan lasillisen?
Mitä ruokaa sankarimme onkaan taas valmistanut?

Näihin kysymyksiiin vastaus seuraavassa blogissa!

Rakkautta on kaikki mihin liittyy Minna!

-Nauri

Taasko se puhuu siitä lihavuudesta?

Hei taas.
Tarinani minun ja armaani kiistasta Lidl-kaupan hyödyntämisestä on saanut aikaan melkoista polemiikkia kommenttiosiossa. Jostain kumman syystä kaikki ovat Minna puolella, mutta mitään perusteita en ole saanut. Voisiko joku ystävällisesti kertoa mikä siinä Lidlissa on niin kamalaa?

Edellisessä kirjoituksessani myös kerroin ystäväni yrityksestä viedä iloa muilta mollaamalla esimerkiksi blogini kävijämääriä. Jotkut nyt ymmärsivät hieman väärin. Tarkoitin kirjoituksellani ihmetellä kuinka jonkun ihmistyypin on mahdotonta olla mukana toisen ilossa, ja siksi kaikki ilonaiheet pitää asettaa kyseenalaisiksi. Esimerkiksi otin oman vaatimattoman kirjoitteluni kävijämäärien vähättelyn. Puhuin siis yleisesti tällaisesta negatiivisesta asenteesta!

Kävin tuossa pari päivää sitten tekemässä siihen maanantaina kuvattuun mainokseen vielä yhden spiikin, ja samalla minulle näytettiin kyseisen taidepläjäyksen raakaversio.
Hitto kun olin lihava!
Olen aiemminkin ihmetellyt kuinka aina peilin katsoessani takaisin kurkistaa yksi luomakunnan komeimmista olennoista, mutta aina kun näen itseni TV-ruudulla siellä lyllertää toistasataa kiloa painava sorkkaeläin! Kamerahan lihottaa, sanotaan, mutta ei se tee sellaista kaksoisleukaa joka minulla siinä on! Hävettää.
Samalla kuitenkin sain kuulla että kyseinen teos alkaa pyöriä telkkarissa ensi viikolla. Silmä tarkkana siis! Pääsette pian arvostelemaan paksua olemustani!

Tänään menen taas iltavuoroon Pub Peteen. Väsymys on kova, mutta aionkestää sen kuin mies koska se on tehtäväni. Ja huomiseksi olenkin pytänyt vapaata kun minusta tulee Herra 47!
Syntymäpäivälahjoja otetaan kasakaupalla vastaan!

Aiomme juhlistaa merkkipäivääni kultani kanssa ihan vaatimattomasti.Menemme ilmeisesti syömään Mamma Rosaan ja sitten jonnekin parille lasilliselle. Ehkä tapaamme myös joitain ystäviäni, mutta saapa nyt nähdä. Täytyy ehkä soitella joillekin kavereille jos haluaisivat jonnekin lähteä…?

Ja tuohon lihavuuteen palatakseni: olenkin taas kerran päättänyt että on aika syödä hieman terveellisemmin. Juuri äsken väsäsin ruokaa johon ihastuin Thaimaassa viime talvena, eli Pad Thaita. Se on nuudelipohjainen kasvisjuttu joka maustetaan kalakastikkeella, chilillä, valkosipulilla etc. Ainakin kevyttä ja pirun hyvää! Saapa nähdä kuinka kauan jaksan kevyesti syödä ennenkuin taas iskee ihran himo. Nykyään tuo kokolihakin on niin halpaa että olen ostanut pakkaseemme jos jonkinlaista paistia ja filettä. Joidenkin mukaan lihaa saakin ahmia mielin määrin kunhan välttelee tyhjiä hiilihydraatteja. Mutta kun se possun sisäfilee vain maistuu niin makoisalta kermaisen perunamuussin kanssa!
Ei ole helppoa minullakaan!

Nyt taidan mennä vielä peiton alle kokeilemaan saisinko otettua päiväunet. Niiden voimalla jaksaisi taas illan paiskia hommia…

Rakkautta on antaa Naurille synttärilahjoja

-Nauri

Parisuhteesta ja vähän muustakin

Jotenkin minua aina naurattaa ihmiset joiden on vaikea olla iloisia muiden puolesta.
Otetaanpa nyt esimerkiksi eräs ystäväni jota voimme kutsua vaikkapa Pelleksi.

Tällä hassulla hepulla on ongelma: Hänen on mahdotonta sanoa mitään positiivista jos on pienikin mahdollisuus mollaamiseen. Jos jonkun blogilla vaikkapa on ollut yli 150 000 käyntiä, on hänen ilkuttava kuinka kävijöitä on paljon vähemmän. “150 000 kävijää… muista että moni klikkaa sisään katsoakseen onko päivitetty. ja siitä tulee jo monta kävijää”

Tämä on tietenkin totta, mutta eikö bloginpitäjä voi riemuita siitä että edes joku hänenkin raapustuksiaan tiirailee? Puhun tietenkin tässä itsestäni!
Blogillani on siis ollut kahden ja puolen vuoden aikana yli 150 000 KÄYNTIÄ ( ei siis kävijää! ), ja se on mielestäni erittäin hyvin. Keskimääräinen käyntimäärä yhdellä artikkelilla on tuollaiset 350. En okein usko että samat kävijät kävisivät kymmeniä kertoja päivässä tiiraamassa päivitysten tilannetta, joten eiköhän joukossa ole muutama muukin.

Joku on myös epäillyt että tätä lukevat ainoastaan kaverini, mutta tietojeni mukaan näitä on noin parikymmentä vakituisista lukijoista. Sanotaanpa että jokainen näistä kahdestakymmenestä lukee yhden artikkelini vaikkapa kaksi kertaa niin se tekee 40 kertaa. Ja jos näin tapahtuu joka päivä vuoden ajan, saadaan käyntimääräksi 14 600. Kaksi ja puoli vuotta tällä lailla tekee sii n.43 800. Mutta minusta tuo on vähemmän kuin 150 000… Enkä minä edes kirjoita joka päivä.
Jospa siis annetaan minun vain iloita? Ei minun elämässäni niin paljon iloittavaa ole…

Paitsi joitain ilon aiheitakin löytyy!
Eilen saatiin vihdoin kuvattua se mainos. Ulos se tulee joskus talven aikana. Tänään soittivat että tarvitsevat vielä minun karismaattisen miehekästä ääntäni johonkin jäliäänitykseen joka tehdään huomenna, ja siitä tulee lisää rahaa! Ei niin ettei näytteleminen olisi minulle kutsumus, mutta kyllä se rahakin lämmittää!

Ja olen minä iloinen Minnastakin!
Tuo Maailman Ihanin Olento jaksaa ilahduttaa minua minnamaisuudellaan päivittäin. Eräänä päivänä keskustelimme joulusta. Totesimme että viime vuonna lahja-asia hoidettiin mallikkaasti ostamalla yhdessä tallentava digiboxi. Emme siis ostelleet toisillemme kassikaupalla turhaa krääsää vaan yhdessä yhden tarpeellisen.
Minna ehdotti että toimisimme samalla hyväksi havaitulla tavalla tänäkin vuonna; hänen ehdotuksensa oli että ostaisimme Popedan jonkun levyn sekä Pate Mustajärven soololevyn!
Juuri tällainenhan olisi yhteinen lahja…
Minun ehdotukseni Pamela Andersson-kalenterista taasen tyrmättiin täysin?
Onneksi sain Paten levyn ystävältäni Jussilta, joten sitä ei tarvitse hankkia! Onneksi jouluun on vielä aikaa…

Minnan kanssa joudumme usein väittelyyn siitä mistä kaupasta päivittäistavaramme tulisi hankkia. Koska olemme köyhiä haluaisin hyödyntää Linl-kauppaketjun halpoja tuotteita, mutta Minna on eri mieltä. Hänen mielestään kyseisessä kaupassa käynti on rikos ihmisyyttä vastaan tai jotain. Siihen liittyy kai ihmisoikeusrikkomuksia ja eettisiä kysymyksiä,. En tiedä!
Joten aina kun postilaatikko kolahtaa tipauttaen mainoksia kartanomme mäntypaneloidulle lattialle juoksemme kilpaa katsomaan saalista. Jos olen töissä kun mainoksia saapuu niin armaani piilottaa Lidlin mainokset kierrätyspaperikasaan josta minä taasen etsin ne käsiini tutkiakseni tarjouksia.
Joskus tunnen itseni niin väsyneeksi…

Olemme myös päättäneet armaani kanssa osallistua ympäristötalkoisiin ja jättäytyä lapsettomiksi! Pentti Linkolan mukaan lapsien tekeminen on pahin mahdollinen ympäristörikos, ja sellaiseen en halua syyllistyä.
Tosin harjoittelemme varmuuden vuoksi hommaa aina tilaisuuden tullen. Ihan vain varmuuden vuoksi…

Sunnuntaina oli Kantiksessa tietovisa ja kivaa oli. Kovasti joukkueita ja iloinen meininki, paitsi että jotkut ottavat homman melkoisen tosissaan: sähköpostiini oli ilmestynyt kommentti kaverilta joka oli käynyt tarkastamassa erään vastaukseni. Olin ollut väärässä, totta, mutta eikö se nyt olisi voinut odottaa sunnuntaihin tuo korjaus?
Vaikka olenkin jumalaisen komea teen virheitä kuin normaali ihminen!
Mutta tottahan vastausten pitää olla oikein!
Kiitos korjauksesta!

Tiistain Peten visassa oli myös mukavasti porukkaa ja voiton vei Ahti Karjalainen- joukkue. Onnitteluni! Voittajat palkittiin juhlajuomilla ja musiikilla, kuten em. Eros Rmazzottin levyillä. Voi sitä riemua!

Jussi Joneksella oli tänään synttärit ja pitihän kaveria muistaa; Minnan kanssa hankimme hänelle essun koska tiedämme hänen olevan melkoinen kotikokki. Ja koska essukin oli niin ostimme myös ison paketin kassleria josta pikku kokkipoika voi loihtia jotain ihanaa herkkua!
Lisäksi annoin hänelle kehystämäni kuvan itsestäni! Siihen yöpöydän reunalle sopii mielestäni sellainen kaunis ihailijakuva nimmarilla.
Jussi kiitti sanomalla:”Olet hullu!”
Mitäköhän hän tarkoitti…?

Eiköhän tämä nyt ollut tässä. Palaillaan!

Rakkautta on antaa kultansa käydä missä tahansa kaupassa!

-Nauri

Eipä juuri mitään asiaa

Joskus se on filmitähden elämäkin hankalaa!
Eilen perjantaina piti olla erään mainoksen kuvaukset, mutta koska sään Jumalat olivat taas minua vastaan ne peruttiin. Koetetaan uudestaan maanantaina…
Sain siis sen keikan johon kävin viime perjantaina koekuvauksessa. Se on ihan mukavaa kun raha-asiat ovat miten ovat. Sillä palkkiolla sitten jo maksaakin vähän velkoja ja juo pintin jos toisenkin Lontton neonvalojen välkkeessä. Mutta tosiaan; kelloni soi siis jo kukon laulun aikaan ja suihkun jälkeen hyppäsin raitiotievaunuun valmiina valloittamaan valkokankaan, mutta sittenhän se puhelin soi ja tuottaja kertoi ikävät uutiset. Mutta kyllä se spotti vielä tehdään!

Koska olin jo hereillä ilman tekemistä painuin kaupan kautta kotiin väsäämään herkkuja kultani masun täytteeksi. Ruokalistamme käsitti kaali-puolukkasalaattia ja nami-maiskis-kinkkua. Ostin nimittäin kaupasta puolitoistakiloisen possun paistin jonka sitten uunissa kypsensin. Lisukkeeksi pottuja ja sehän olikin siinä. Maa oli valkoinen lumesta ja possun rasva valui suupielistämme kun tajusimme aloittaneemme joulun jo todella hyvissä ajoin.

Illalla sitten painuin työmaalle katsomaan kuinka rahvas juhlii. Paikalla oli paljon porukkaa ja ilta menikin melkoisen ripeästi töitä paiskiessa. Kovin vain oli väsynyt olo, mutta menihän se siinä.
Eräs ryhmä istuskeli ikkunapöydässä minua tuijottaen kunnes lopulta yksi ryhmän edustajista tuli luokseni kysymään olenko Nauri. Myönsin asian rinta rottingilla!
Kaveri kertoi joskus vuosia sitten keskustelleensa kanssani ja hämmästelleensä nimeäni. Nyt hän oli kovastikin tuohtunut koska oli saanut tietää ettei Nauri suinkaan ole ristimänimeni. Sen hän oli saanut selville tätä blogia lukiessaan.
Kummallista…
Minä kun olen ajatellut ettei se kamala synti ole nimeään vaihtaa. Outoa se kyllä saattaa olla. Mutta mukavaahan se oli kun sain taas selville jonkun joka näitäkin jorinoita lukee. Käyntejä tällä palstalla onkin ollut jo yli 150 000! Ihan kiva kun ajattelee etten edes kirjoittele sen kummempia, kunhan elämästäni raapustelen.

Pub Peten “pikkuveljessä” DarkSidessa esiintyi joku orkka jonka musisointi kantautui myös meidän puolellemme. Kuulosti hyvältä ja harmittelin kun minulla ei ollut aikaa käydä siellä bändiä katsomassa.
Viime viikonloppunahan siellä oli jotain ihmeräimettä, taisi olla Death-Metallia jos oikein ymmärsin. Mustiin pukeutuneita miekkosia ja korseteissa kiemurtelevia pimuja. Olisikohan se sittenkin ollut gootti-meininkiä? Ota nyt noista selvää…
Mutta hienosti olivat paikan somistaneet! Paljon oli hautakiviä ja pääkalloja sekä muuta hurmetta ja hämähäkinseittiä Toista se oli kun minä olin nuori…

Ja pakkohan se oli minunkin ottaa estradi haltuuni…

Siinä se. Kyllä näkee että elän tylsää elämää. Nyt menenkin paistamaan sämpylöitä kullalleni!

Rakkautta on päivittää blogia jopa ilman mitään tähdellistä sanomista!

-Nauri

Maailmalle!

Jepu jee!
Nyt sitten on matkakumppanikseni Lontooseen ilmoittautunut ystäväni ja sielunkumppanini Jarmo! Tervetuloa mukaan Suureen Seikkailuun!
Huolimatta Nikon, Tarzanin ja muiden kateellisten haukuista Lontoo on mainio kaupunki! Olen vuosien saatossa käynyt siellä useampaankin otteeseen, ja aina on kivaa ollut.
Neitsytmatkani tuohon kulttuurin kehtoon koitti joskus 80-luvun alussa. Olin reilaamassa ja päätin poiketa moikkaamassa kaveriani Lottaa joka tuolloin asui ja työskenteli Lontoossa. Lotta oli matkaoppaana siellä, joten niiden päivien aikana näin varmasti enemmän kuin olisin nähnyt ilman häntä. Ensimmäisenä aamuna Lotta ehdotti että kävisin kaupassa hakemassa aamiaistarvikkeita. Kauppa oli
kuulemma parin korttelin päässä eikä siinä kauan nokko tuhisisi. Ei varmaan normaalilla ihmisellä, mutta nyt kyseessä olikin Nauri…

Lähdin siis tallustelemaan Lotan osoittamaan suuntaan ja löysinkin kaupan muutaman sadan metrin päästä. Ostokset tehtyäni lähdin takaisin kämpille, mutta se olikin helpommin ajateltu kuin tehty.
Olin eksyksissä!
Olin edellisenä iltana saapunut Lotan asunnolle yömyöhään jolloin oli ollut pilkkopimeää. Ja nyt kun olin poistunut asunnosta en ollut paljon ympärilleni unenpöpperössä katsellut. En enää tunnistanut taloa! Mielestäni kaikki rakennukset näyttivät aivan samanlaisilta eikä yksikään niistä herättänyt minussa tuttuuden tunnetta.
Pyöriskelin kadulla jonkin aikaa koettaen paikallistaa Lotan talon, mutta pian kärsivällisyyteni loppui.
Painuin Pubiin!
Onneksi Lontoossa riittää mukavia juottoloita, eikä Lotan kotikatu ollut poikkeus. Istahdin erään pubin terassille kauppakassini kanssa ja annoin kesäisen auringon lämmittää kauniita kasvojani. Kun sitten olin juomassa toista tuopillista ilmestyi Lotta paikalle ihmettelemään minne olin jäänyt. Ja kyllä me julkkikset naurettiin kun kerroin eksyneeni! Tämän jälkeen Lotta ei enää laittanut minua asioille…

Tässä välissä pitää mainita että em.Lotta on siis hyvä ystäväni eikä meillä ole koskaan ole ollut suhdetta!

Sen jälkeen olen vieraillut tuossa ihanassa kaupungissa useampaankin otteseen joista viimeisin oli muutama vuosi sitten ystäväni Jarnon kanssa. Silloin olimme viikonlopun Hilton-hotellissa josta erään ystävämme isä, joka on öljymiljardööri, oli vuokrannut kaksi ylintä kerrosta tyttärensä syntymäpäiviä varten. Se olikin melkoinen seikkailu, mutta siitä joskus toiste…

Eilen oli taas Pub Petessä tietovisa jonka juonsin tyypilliseen tapaani eli loistavasti. Loppupeleissä voitosta kilpaili kaksi joukkuetta joilla oli sama pistemäärä, eli Holmströmit ja Rääpäleet. Lisäkysymyksenä kysyin Eiffeltornin korkeutta ja Rääpäleet arvasivat lähemmäksi. Onnitteluni!

Nyt ei sitten muuta kuin rakkautta kaikille. Tämä jannu lähtee taas iltavuoroon Pub Peteen ja pään saankin painaa tyynyyn jo tuossa aamuauringon säteiden valaistessa jumalaisia piirteitäni!

Rakkauteen eksyminen kannattaa!

-Nauri

Olen voittaja!

Paistaa se päivä risukasaankin!
Tänään kun avasin sähköpostini huomasin ilokseni että pitkäjänteinen työ elämäni parantamiseksi on alkanut kantaa hedelmää.
Voitin 300 euron lahjakortin!
Olen jo pitkään osallistunut kaikkiin mahdollisiin arpajaisiin ja kilpailuihin joita olen netin ihmeellisestä maailmasta löytänyt, ja nyt sitten Matkapörssi ilmoitti että olen voittanut lahjakortin! Ainoana ongelmana on nyt se että se pitää käyttää marraskuun aikana. Täytyy pomo saada ymmärtämään että minun on saatava joku viikonloppu vapaaksi. Ajattelin itse asiassa että viimeinen viikonloppu eli 27.-29.11 olisi aikas hyvä aika. Ja matkakohteeksi päätin valita Lontoon jossa en olekaan vuosiin vieraillut.
Minna ei pääse mukaan mutta enköhän minä jonkun saa mukaani suurkaupungin sykkeeseen. Onko vapaaehtoisia?

Siinä saa Nikoo pitää Maltansa ja Ameriikkansa! Meikis lähtee svengaavaan Lontooseen!
Lottopotti minulta menikin sivu suun,mutta tämä lämmittää hiukkasen. Nyt vielä pitäisi kehittää jostain käyttövarat reissuun, mutta kyllä sekin järjestyy. Kävin tuossa perjantaina koekuvauksessa erääseen mainokseen. Muutama tunti kuvausten jälkeen minulle soitettiin että minusta oli tykätty, mutta että asiakas sen loppupeleissä kuitenkin päättää. Toivottavasti hekin minusta pitävät ja saan roolin sillä niillä rahoilla juon sitten muutamankin pintin Lontoon pubissa!

Ja olen muuten erittäin pahoillani etten ehdi tarpeeksi usein tätä blogiani päivittää. Teen vain töitä kaiket yöt ja päivät maata pötkötän, niin kuin olen kertonutkin.
Nytkin olin perjantain ja lauantain yöt duunissa. Varsinkin lauantai oli melkoista hulinaa. Alkuilta meni aivan rauhallisesti mutta puolenyön tietämissä ovi aukeni ja sisään ryntäsi satamäärin ihmisiä! Olikin hankalaa koettaa saada heidät ymmärtämään etten kykene palvelemaan pöytiin enkä kauheasti välittäisi siitä että he sisustavat ravintolamme uudestaan ( eli siirtävät pöytiä ja sammuttavat lamppuja mielensä mukaan! ).Mutta rautaisella ammattitaidollani hoidin homman ja sain jopa porukan poistumaan ennen sulkemista! Tilityksen tehtyäni menin sitten vielä Darksiden puolelle jossa Veera oli töissä. Se on tunnin pidempään auki ja Veera oli pyytänyt että tulisin hänelle tueksi ja turvaksi loppuillan ajaksi kun hänkin oli siellä ihan yksin töissä. Tottakai suostuin, sillä olenhan herrasmies. Olin kyllä kamalan väsynyt mutta jotenkinhan se meni ja kotona olinkin jo heti puoli kuuden jälkeen aamulla!

Pari tuntia unta ja sitten Kantikseen tietovisaa vetämään.
Paikalla oli runsaasti tiedonjanoisia ja eniten pisteitä keräsi Popparit-joukkue. Onnittelen!
Visan jälkeen join parit tuopit ja painuin kotiin lepuuttamaan koska tänään olikin sitten taas töitä. Kun saisi joskus levättyä kunnolla…
Sen jälkeen kun aloitin tekemään pelkkiä ilta/yövuoroja en ole nukkunut kunnolla yhtäkään yötä. Luulen että se Lontoon reissu voisi oll hyväksi mielenterveydelleni.

Eipä tässä tämän ihmeellisempiä olekaan tapahtunut.
Okkaahan kiltisti!

Rakkautta on matkata Lontooseen rakkaan luvalla!

-Nauri

Puliukkoja ja borssikeittoa!

Väsymys!
Olen aivan perhanan väsynyt kun n ukuttua öisin, vai pitäisikö sanoa aamuisin kun saavun töistä joskus neljän aikaan. Katselen vain leffoja ja sitten pari tuntia unta. Myöhemmin iltapäivällä vielä toiset pari tuntia. Ei sovi minulle tuollainen rytmi!
Avoliittoni romantiikkapuolikin kärsii kun ukko on koko ajan töissä, unessa tai sitten lopen uupunut. Miksen minä voinut syntyä rikkaaksi ettei tarvitsisi töitä konsanaan tehdä!!!

Eilenkin töissä oli melkoisen hauskaa; keskiviikkoisin Pub Petessä pelataan Texas Hold`Emia ja paikalla on aina muutama pöydällinen asiaan vihkiintyneitä pokerihaita. Nyt tosin oli aikas vähän porukkaa mutta sitäkin hauskempaa tuntui heillä olevan. Peten keskiviikkojamit puolestaan on lopetettu laiskan osallistumisen vuoksi, ja siitä saatte kiittää itseänne! Miksette tulleet musisoimaan kanssamme useammin???

Illan kruunasi sitten ravintolamme eteen sammunut seurue. Kaksi miestä ja yksi nainen hortoilivat katua tukevassa humalassa kun toinen miehistä tuupsahti katuun. Kun toinen yritti auttaa oli tuloksena kahden miehen kasa huitovia käsiä ja jalkoja sekä äänekästä älämölöä. Nainen koetti parhaansa mukaan auttaa, mutta koska hänen kuntonsa oli vielä miehiäkin kehnompi oli tulos yhtä tyhjän kanssa. Katselin touhua jonkin aikaa ikkunasta, mutta kun huomasin ettei homma etene mitenkään soitin paikalle poliisipartion joka sitten korjasi remmin mukaansa. Jeesus mitä touhua! Kyllähän minäkin alkoholia nautin, mutta toivon sydämestäni etten koskaan ajaudu tuohon tilaan!

Eilen oli työmaalleni saapunut kortti kaukaa Rovaniemeltä saakka. Ystäväni Taru muisti minua tekemällään kortilla. Kortin kuvana oli nainen jonka oikeaa nänniä imee himokkaan näköinen valkotakkinen setä. Alun hämmästelyn jälkeen minulle selvisi että kansalaisaktivisti Taru oli tuohtunut muutaman viikon takaisesta uutisesta jonka mukaan Rovaniemen Hovioikeus oli todennut että potilaan nänniä saa lääkäri imeä. Uutisen mukaan siis jonkun rutiinitarkastuksen yhteydessä oli lääkäri katsonut aiheelliseksi alkaa imeä nuoren naispotilaansa nänniä, ja kun nainen oli asiasta valittanut oli Hippokrateen perillinen sitten todennut kyseessä olevan aivan normaalin tutkimuksen. Juuri näin! Eli jos minä esimerkiksi alkaisin työmaallani puristelemaan naisten rintoja voisin vedota siihen että se on aivan normaali osa tarkastusta jossa selvitetään asiakkaiden täysikäisyys?

Ja tämä minun on pitänyt kertoa; Ollessani raitiovaunussa matkalla jonnekin istui käytävän toisella puolella arviolta 15-vuotiaista tytöistä koostuva seurue jonka keskustelu pyöri Big Brother-ohjelman ympärillä. Kommentit olivat, kuten arvata saattaakin toinen toistaan typerämpiä mutta sitten yksi tyttösistä lohkaisi lauseen joka sai minut ymmärtämään BB:n syvimmän olemuksen;”Mun mielestä Sampon pitäis voittaa kun sillä on sellaiset hampaat!”
Päätän raporttini tähän!

Tänään väsäsin, kun en unta saanut, maailman parasta borssikeittoa! Kyseinen herkku kuuluu ruokavaliooni aina näin syksyisin, ja nyt oli lähikauppiaamme halunnut meille kaupata punajuuria ison säkin pilkkahinnalla. Siispä herkkua tekemään!
Laitoin mukaan siis punajuuria, porkkanaa ja selleriä raasteena sekä kaalia ja rutkasti sipulia. Mausteiksi valikoituivat meirami, mustapippuri ja laakerinlehti. Hieman myös etikkaa potkua antamaan. Sitten vain liedelle ja pitkä haudutus. Ja nyt on masu täynnä…

Huomenna minulla on käsitykseni mukaan palkkapäivä. Se on aina kuukauden julmin päivä kun joudun luopumaan rankalla työllä ansaitsemistani pennosista. Kaiken maailman velkojat kolkuttelee ovelle ahnaat kädet ojossa, eikä siinä kai muu auta kuin antaa kaikki heille. Tili tuli, tili meni…
Mutta jos rahaa jää yli niin ajattelin ostaa itselleni matkan Pariisin kevääseen! Tarkoitushan oli että lähtisimme sinne Minnan ja tuttavapariskuntamme kanssa, mutta yksi kerralaan kaikki ovat matkan omalta osaltaan peruneet. MInä en peru! Menköön vaikka siemenperunat niin minä lähden!

Ja pieni mahdollisuus on että saan raha-asioitani taas kuntoon. Menen huomenna koekuvaukseen erästä mainosta varten, ja jos saan homman niin maailma on taas hetken valpoisampi! Pitäkää peukkuja!

Huomasin muuten ilokseni että kommenttiosiossa on virinnyt melkoinen keskustelu NIkon Maltan matkasta.
Niko on kertonut koskettavia tarinoita matkallaan kohtaamistaan vaikeuksista, ja aina avuliaat blogini lukijat ovat hänelle sitten neuvojaan jakaneet. Voimia Niko; kyllä sinä vielä pääset takaisin isiesi maille jossa kaikki paremmin on.
Eniten minua henkilökohtaisesti jännittää mitä tuo kosmopoliitti tuo minulle tuliaisiksi; ruukullisen kultadubloneita vaiko säkillisen jalokiviä? Raportoin sitten myöhemmin…

Nyt pitää lopetella kun täytyy suunnata työmaalle. Ihanaa….

Rakkauden keitto on borssikeitto!

-Nauri

Rankkaa työtähän se elämä on…

Tere taas!
En ole ehtinyt tätä blogiani päivittämään kun olen koko ajan vain ollut töissä tai nukkunut! Minua on siunattu runsailla ilta/yövuoroilla jolloin olen ollut kotona joskus aamuneljältä, ja siinä vaiheessa ei ole päällimmäisenä koneen avaaminen. Yleensä vain katselen jotain leffoja ja käyn nukkumaan. Siinä sitten meneekin koko päivä lepäillessä ja kerätessä voimia seuraavaan työvuoroon.

Perjantaina oli sillä lailla mukava vuoro että minua kävi moikkaamassa kaveri jos toinenkin. Esimerkiksi Jouni johon tutustuin viime talvena Bangkokissa! Olikin mukava rupatella ja muistella Thaimaan lämpöä, joka tähän vuodenaikaan tuntuisi aivan paratiisilta.

Myös Jukka kävi sekoilemassa ja höpöttämässä Beatlesista. Ota nyt tuostakin selvää.. Sitten Pellekin soitti vain kertoakseen että oli valmistanut marinoituja valkosipulinkynsiä. rRsepti kuulosti maukkaalta ja päätinkin että teen niitä itsekin. Raportoin sitten kuinka kävi.

Vilkaisin tuossa juuri työvuorolistaa ja huomasin että minulla on pelkkiä iltavuoroja seuraava kuukausi! Ja seuraavan kerran on kaksi vapaata peräkkäin neljän viikon kuluttua kun minulla on synttärit!
Ei siitä ole kovinkaan pitkä aika kun tein ainoastaan näitä pitkiä yövuoroja ja pääni prakasi! En enää kyennyt nukkumaan ja pinna oli koko ajan kamalan kireällä. Lopulta sairastuin masennukseen ja jouduin sairaslomalle. Sitä en haluaisi pahimman vihamiehenikään kokevan! Oli aivan kamalaa kun ei kyennyt tekemään mitään. Sängystä nouseminenkin tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta ja päässä pyöri ajatuksia joita ei olisi sinne toivonut pyörimään!
Täytyy toivoa ettei enää koskaan käy niin!

Mutta elämä voittaa ja nyt menen taas työmaalle ihmisiä viihdyttämään! Huomenna sitten Pub Petessä visaillaan tietojen määrästä Suuressa Nauri-visassa iklo 18! Kaikki mukaan!

Pää on hiukan tyhjä enkä keksi mitään kirjoitettavaa.
Pelkkä työ ilman huvia tekee Naurista maanis-depresiivisen…

Rakkautta on kömpiä aamuyöstä kullan viereen saman peiton alle. Alasti!

-Nauri