Torstaina 19.1 kaikki tuntui olevan hyvin. Olin valvonut koko yon tyomaallani ja sitten rantasateessa bussiin ja lentoasemalle.
Asemalla sitten kaikki olikin pain helvettia!
Minua turvallisuustarkastuksessa tutkittiin munaskuita myoten kuin jotain rikollista ja lento oli myohassa kaksi tuntia ja rapiat. Ei siina muuten mitaan mutta kun en ollut nukkunut monen vuorokauteen.
Lento meni siiná kiusatessa samalle istuinriville eksyneita kiusatessa.

Palmasissa sitten odotettiin yli tunti ku jollain oli laukku sarkynyt lennon aikana tai jotain. Hotellissa sitten kaikki tuntui olevan hyvin, ainakin hetken.
Ensi toikseni koetin avata verhot silla lopputuloksella etta koko verhorakennelma putosi alas. Kuinkas muutenkaan.

Tasta hammenetyneena painuin rabntabulevardille jossa kohtasin ystavani Nutkun!
Tuo elaman kolhima huru-ukko oli lukenut blogiani ja paattanyt yllattaa minut.
No tottavie yllattikin!
ja mina kun olisin halunnut vain rauhaa…

Ei siina sen kummempaa draamaa paassyt syntymaan kun sovimme etta seuraavana paivana lahdemme autoseikkailulle vuoristoon. Nutku kun on kaukaa viisaana auton vuokrannut!

Torstai meni ihan siis lepaillessa ja perjantai-aamuna suuntasimme vuoristoon.
Ensin ajoimme Arucasiin, sitten Moyaan ja lopuksi Teroriin.
Naista paikoista Moya oli kaikkein hauskin ihanine pikkukujineen ja idyllisine tavernoineen.

illalla hotellini edustalla oleva aukio tayttyi huutavista ulkomaalaisista kun joku paikallinen suuruus siella esiintyi. En tunnistanut tyyppia mutta kovasti tuntui olevan suosittu ja rakastettu kultakurkku.

Oikeasti tama blogin paivitys on hankalaa nailla vuokrakoneila. Jospa kerron koko tarinan sitten kun omalle koneelle paasen? Mukavaa etta olette olemassa!

Rakkauden tapasta ei voi mmaustaa liikaa

-Nauri

Tänään on viimeinen iltani töissä ennen lomaa, ja sen kyllä jaksaa kun on mitä odottaa!
Aion roikkua täällä koko yön ja aamulla sitten tuosta Mäkelänkadulta hypätä bussiin ja huristaa Helsinki-Vantaan lentoasemalle ja suunnata matkani kaukaiselle ja eksoottiselle Gran Canarian saarelle, Las Palmasiin!

Ensin ajattelin mennä töistä aamuyöllä kotiin, mutta miksi turhaan: istuisin sohvalla pari tuntia telkkaria katsellen ja sitten tilaisin kalliin taksin viemään minut lentsikka-asemalle. Taksi maksaa sieltä noin 40e ja tuosta vierestä bussilla pääsee samaan pisteeseen muutamalla eurolla. Ja se on kuulkaas iso raha tuo 40 euroa Palmasissa! Sillä syö paellan jos toisenkin ja vielä sangriat päälle!

Pyysin työtoveriltani Marinalta laukkua matkalle lainaksi, ja kuinka ollakaan hän toi sellaisen ihanan vaalenpunaisen meikkipussukan näköisen likkojen laukun joka varmasti tulee herättämään kummastusta matkalla. Tällainen komean karismaattisen ja seksikäs ukonköriläs tuollaisen kanssa on huomiota herättävä näky, luulen!

Tällaisella kansainvälisen seikkailijan kokemuksella minun pitäisi jo osata ottaa mukaan vain kaikkein tarpeellisin, mutta taas on laukku ihan pinkeenä kaiken maailman kalsaria ja paitaa. Alushousuja toki pitääkin olla yhdet per päivä, mutta paidoista olisi voinut hiukkasen tinkiä. Mutta kun ostin viime viikolla pari niin hienoa ylävartalon peittoa että ne on pakko ottaa mukaan pakollisten T-paitojen lisäksi!
Haluan olla koko ajan siisti herrasmies!
Ja sandaalit pitää tietty olla kuten myös vaihtofarkut jos vaikka sangriakannu kaatuu syliin.
Ja pari kirjaa joita lueskella hiekkarannalla loikoillessa.
Ja kameran ja kännykän laturit sekä shortsit ja lääkkeet ja…
Ei tuohon laukkuun kyllä enää tuliaiset mahdu!
Kyseessä on siis käsimatkatavaramitat täyttävä laukku. Pyrin aina siihen ettei tarvitse tunkea lentokoneen ruumaan yhtään kantamusta joita sitten joutuisi odottelemaan hihnan ääressä loputtomalta tuntuvan ajan.

Oli kyllä ikävä tänään lähteä kotoa ja jättää armaani sinne. Lapskoussi ja Minna siinä åyyhkivät kyyneleitään eteisessä kun suljin kotimme ulko-oven perässäni.
Mutta viikko nyt menee nopeasti, ja olen aika varma että Minnakin vain nauttii lomastaan. Lomastaan Naurista!

Koetan sitten päivittää tätä blogia mahdollisimman usein paikan päältä jotta voitte seurata edesottamuksiani kateellisina. Luulisi sieltä joku interbet-kahvila löytyvän?

Niin, ja minulla on nyt siis uusi nahkatakki!
Kävin sen viime viikolla ostamasa ja samalla ostin hienon hawaijilaispaidan ja vielä sellaisen keila-paidankin joita esimerkiksi Charlie Sheen käyttää TV-sarjassa Miehen Puolikkaat.
Varsinkin nahkarotsia ovat kaikki kehuneet. Sopii kuulemma minulle erinomaisesti. Ja matkan kunniaksi kävin eilen vielä parturissakin, joten nyt alkaa olla lomameininki kohillaan!
Hawaijipaidasta Minna muuten ilmoitti ettei aio koskaan esiintyä kanssani julkisilla paikoilla jos minulla on se päällä!
Toiset ei vaan ymmärrä…

Nyt lopettelen ja alan kirjoittaa ohjeita Kimille ja Suskille jotka minua lomani ajan tuuraavat.

Ja sitten vielä mainostusta:
20.1perjantaina Sture21:ssa Caroline ja Birdfishmen ja ensi viikolla perjantaina 27.1 Commotion Band vieraanaan eräs hyvinkin tunnettu heppu. Kannattaa tulla kauempaakin katselemaan!
21. ja 28.1 meillä onkin yksityistilaisuus!

Olkaa kiltisti!

Rakkautta on antaa armaalleen lomaa itsestään!

-Nauri

Kuten yleensäkin, ensin selitellään:
Läppärini on ollut rikki ja sain sen vasta eilen illalla toimimaan, kiitos nörttiystävieni.. Kotikone taas on niin kiusallisen hidas ja hankala etten ole sillä viitsinyt tätä blogiani päivittää. Lisäksi olen ollut kipiänä, niin etten ole voinut edes työkonetta käyttää.
Mutta täällä ollaan taas!

Joo, olen tosiaan ollut kipeänä. Pidin tuossa muutaman vapaapäivänm ajatellen oikein kunnolla levätä, mutta kuinka se olisi mahdollista kun kotona asuu unifasisti Lapskoussi!
Kissamme Lapskoussi esimerkiksi tänään aamutuimaan, kun olin nukkunut noin neljä tuntia, tuli naamani viereen ja alkoi läpsiä minua pehmeillä tassuillaan nenään pitäen sellaista omituista kurnuttavaa ääntä. Tottakai heräsin siihen ja ihmettelin kun katti pyöri ympäriinsä hätääntyneen näkölisenä koko ajan pitäen tuota kummallista ääntä.
Ei siinä muu auttanut kuin lähteä katsomaan mikä on hätänä.
Lapskoussi pyöri jaloissa kun kävin tarkastamassa ruokakupin ja vesikipon, jotka molemmat olivat kunnossa kuten hiekkalaatikkokin. Missään ei ollut tulipaloa eikä murtovarkaita pyörinyt nurkissa.
Tässä tohinassa sitten myös viimeiset unenrippeet karisivat silmistä.
Istahdin ohvalle ja koetin ymmärtää mitä rakkaalla prinsessallamme oli asiaa. Tämä luomakunnan ihme sitten katsoi minua silmiin, heilutti hieman häntäänsä ja painui lempinojatuoliinsa käpertyen kjeräksi. Sulki silmänsä ja alkoi nukkumaan.
Jahas.
Eli hänellä ei ollut mitään hätää ollutkaan. Hän on nyt vain ottanut tehtäväkseen herättää minut ja armaani syvimmästä unesta, ja kun homma on hoidettu hän voi tyytyväisenä karata itse unten maille.
En tietenkään saanut enää unta tuon shown jälkeen ja nyt minua nukuttaa pirusti kun pitäisi olla pirteänä töissä!

Lapskoussista vielä sen verran että hän näki tuossa jokin aika sitten ensimmäisen kerran elämässään lunta.
Parvekkeellemme oli satanut ohut kerros tuota valkoista kuolemaa, ja totta kai halusin että edes pikku kullannuppumme pääsee siitä nauttimaan kun itse en lunta voi sietää.
Eipä ole lumileopardi Lapskoussikaan.
Pari minuuttia hän ihmetteli lunta. Koetti astella siinä, mutta selväti kylmyys ja lumen koostumus tuntuivat oudolta koska nosteli joka askeleella koipiaan hassusti.
Olin myös unohtanut Lapskoussin juomakipon parvekkeelle, ja se oli nyt jäässä joka myös kovasti hämmästytti pikku sankaritartamme.
Tovin kuluttua hän katsoi minua kuin sanoakseen:”Mitä tää nyt oikein on?” ja kiiruhti nopeasti takaisin käpertyen em.lempituoliinsa.
Isän tyttö!

Tänään sain puhelun että nahkatakkini on vihdoin noudettavissa!
Huomenna siis suuntaan viiskulmaan Garagelandiin ja puen lihaksikkaan vartaloni peitoksi hienon nahkarotsin jonka ansiosta olen vielä coolimpi kuin nykyään!
Ja kuinka tulevatkaan alkuasukkaat minua palvomaan kun ensi viikolla se päällä suuntaan kauas Las Palmasin ihmemaahan!
Luultavasti teurastavat vasikan ja uhraavat neitsyen kunniakseni !
Jee jee!
Jospa kulkisin siellä vain Borat-asuun ja nahkatakkiin verhoutuneena?

Työtoverini Marina vietti joulukuun Etelä-Afrikassa ja toi sitten minulle tuliaisiksi hienon vempeleen: ruohosta ja banaaninlehdistä tehdyn kalukukkaron!
Olin kovin otettu, mutta kovasti kummastelin kuinka ihmeessä en saisin päälleni. Kyllä huomaa ettei Marina ole nähnyt minua alasti koska vehje oli kovasti pienenlainen. En tosin kysynyt oliko tarjolla useita kokoja, mutta hei: jotain rajaa! Ei tuonne pingispallon kokoiseen kuppiin oikeasti mahdu kuin meikäläisen peukalo enismmäiseen niveleen saakka puhumattakaan muista ruumiinosista!
Vai olikohan tämä jotain outoa naisten huumoria?

Tein tuossa sunnuntaina muuten erittäin maukasta sieni-juustopiirakkaa. Löysin nimittäin pakkasestamme Annin minulle syksyllä tuomia suppilovahveroita ja paketin voitaikinaa, eikä ruokalistaa tarvinnut kauaa miettiä.
Lisäksi joulusta on vieläkin jäljellä vaikka kuinka paljon erilaisia juustoja, joten niitäkin sitten sinne heitin.
Maustoin taideteoksen muskottipähkinällä,mustapippurilla, Kallen vaimon tuomilla ihanilla kuivatuilla yrteillä (en muista mitä niitä kaikkia oli ) sekä parsiljalla, ja täytyy vaatimattomana todeta että olen nero!
Laitoin minä sinne muuten sienien ja juuston lisäksi myös paprikaa sekä sipulia, ja munamaidonkin tein.
Saapa nähdä mitä kihtivarvas tästä taas sanoo, sillä sienethän ovat aika pahoja kihtipotilaalle. Mutta kun ne on niin hyvejä!

Sitten hiukkasen Sture21:sta:
Meillä on jälleen ollut hienoja esiintyjiä. On ollut Ville Leppästä Fox and Roll-klubilla ja viime viikon kaksi päiväisessä Loppiaisrockissa Electric Monkeyta ja Booby Sueta ja vaikka mitä. Aivan mahtavaa!

Tulevista tapahtumista mainittakoon esimerkiki maanantaina esiintyvä Eero Raittinen, mies jonka musiikillisia saavutuksia eivät sanat riitä mittaamaan.
Pejantaina 20.1 taas Caroline ja Birdfishmen näyttävät rokkimeiningin syvimmän olemuksen ja tällä viikolla torstaina Keisari-Klubilla omituista menoa tyyliin Kadotetut-Rakkauden Prikaati ja heti perään perjantaina soitantaa Ramonesin hengessä: 70-luvun vihannekset ja Rikoslaki!

Sitten olen ajatellut että olisi mukavaa jos Sture21:ssa olisi vaikka joka viikko biliskisat.
Nyt tarvittaisiin vain joku joka osaisi hommaa hoitaa ja mainostamalla saada pelaajia paikalle.
Jos katsot olevasi sopiva tai tunnet jonkun sopivan hommaan niin ota yhteyttä. Sopiva päivä voisi olla esimerkiksi keskiviikko?

Kauniiksi lopuksi haluan todeta että Playstation 3:lle tehty Metal Gear Solid 4 on ollut ainakin näin aluksi pettymys!
Koko ajan pitkiä, aivan liian pitkiä välianimaatioita!
Kyseessä on peli eikä elokuva, samperi soikoon!

Rakkauden sienipiiras on kostea ja mehevä

-Nauri

Here’s an excerpt:

The concert hall at the Syndey Opera House holds 2,700 people. This blog was viewed about 33 000 times in 2011. If it were a concert at Sydney Opera House, it would take about 12 sold-out performances for that many people to see it.

Click here to see the complete report.

Ajattelin taas rustailla tänne jotain teidän ja itseni iloksi.
Kuten olen tainnut edellisessä päivityksessäni mainitakin, minä ostin uudet farmarihousut. Nyt käytän niitä ensimmäistä kertaa ja olenkin ilokseni huomannut olevani tosi muodikas sekä kuuminta hottista!
Nämä pirun housut ovat ilmeisesti sellaisille hip hop nuorison edustajille suunnatut kun vyötärö on kovin alhaalla, ja se taas merkitsee sitä että koko ajan on sellainen tunne että tippuvat jalasta.
Ja tietty näin kävikin!

Tänään tuli tukkukuorma duuniin ja tällaisena työn sankarina nappasin kaksi olutkoria syliini ja aloin siirtää niitä kohti varastoa. Samassa tunsin kuinka farkkuni alkoivat valua alaspäin eikä minulla ollut juuri sillä hetkellä mitään paikka johon korit laskea.
Äkkiä seisoin ravintolassani housut nilkoissa sylissäni koreittain olutta tukkukuskin nauraessa vedet silmisä.
Hallitsin kuitenkin tilanteen täysin.
Töpöttelin hiukan yli metrin matkan avainnippuni kilistessä lattiaa vasten, laskin korit pöydälle, käännyin ympäri ja nostin housut ylös samalla kysyen:”Otatko kahvia?”
Kuski ei naurultaan kyennyt vastaamaan mutta nyökkäyksestä ymmärsin vastauksen olevan myönteinen.
Minusta nolot tilanteet saa aina hoidettua kunnialla kotiin kun on vain aivan naama pokkana ja käyttäytyy kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Onneksi asiakkaat eivät tätä kuitenkaan nähneet…

Tai sitten minulla on vai niin iso maha etteivät housut nouse tarpeeksi ylös?
Onneksi tähän on nyt löytynyt ratkaisu!
Eilinen Ilta-Sanomat tiesi kertoa koko sivun hutusaan uudesta dietistä. Juttu oli otsikoitu näin: ”Ajattele itsesi hoikaksi!”
Jumantsukka!
Olen aina pitänyt itseäni ajattelevana ihmisenä eli homo sapiens sapiens-lajin edustajana, ja nyt siis tämäkin voimavara tulee saattaa käyttöön!
”Ideana metodissa on pysähtyä miettimään ja odottamaan 15 sekunniksi ruoanhimon iskiessä, onko kyseinen suklaanpala tai hampurilainen todella välttämätön.”
Mutta kun ajattelen ”onko tämä olut tai litran jäätelöpakkaus todella välttämätön”, niin vastaus on yleensä kyllä.
No täytynee kokeilla seuraavan kerran kun jätskihimo yllättää. Lukekaa juttu itse tuolta:

http://www.iltasanomat.fi/laihdutus/ajattele-itsesi-hoikaksi/art-1288438178609.html

Eilen meillä oli jälleen Keisari-Klubi.
Visaisäntä Häkli soitti ja ilmoitti ettei ennätä hakea iltaan ehdottomasti kuuluvaa bingolaitetta kaveriltaan ja nakitti homman minulle.
Ei siis muuta kuin ennen työn alkamista kauas Ruoholahteen saakka masiinaa hakemaan. Homma hoitui ja itten työmaata kohti.
Matkalla ratikass sitten törmäsin vanhoihin tuttuihini Finskiin ja Sariin. Tuo mainio pariskunta sitten kertoili minulle seikkailuistaan Berliinissä marraskuusa. Minunhan piti mennä sinne samoihin aikoihin mutta työkiireiden vuoksi en päässyt.
Juttujen perusteella päätin että kevät koittaa Naurille ja pitkä viikonloppu Berliinissä joskus toukokuussa tuntuu aivan mahdolliselta.
Ja Finskistä ja Sarista minulle tulee aina mieleen Charles Shulzin luoma Jaska Jokunen, tuo pieni pyöreäpäinen poika ja hänen rakkautensa kohde pieni punatukkainen tyttö.
Nastaa nähdä kuinka he toisistaan tykkäävät!

Illalla oli hauskaa!
Häkli veti mainion bingosatsin ja oli ilo katsella kuinka rankat rokkarit silmät kiiluen tutkivat bingolappujaan voitto mielessä.
Suurin osa voitoista meni samaan seurueeseen. Eräskin voitti sekä kahvipaketin että viinipullon. Onnitteluni!
Lisäksi esiintyi bändi joka veivasi kauniita balladeita. Eräs niistä oli muistaakseni nimeltään ”Tampereen Naiset On Feministilesboja”.
Ars longa vita brevis!

Ja tänään sitten onkin ollut melkoista hulinaa!
Kun saavuin työmalle niin uusi kokkimme oli tuonut kamalasti tavaraa keittiöön ja kaikki paikat olivat täynnä ties mitä pakkauslaatikoita.
Sitten ovesta porhalsi sisään nelisenkymmentä janoista SOKlaista!
Olin kokonaan unohtanut että tämä rytmiryhmä saapuu aina kuukauden viimeisenä torstaina ns. after work tilaisuuteensa, ja nyt heitä sitten lappasi ovista ja ikkunoista!
Ei siinä mitään, ilohan se on rahaa tahkota, mutta samperi kun oli kiire. Samaan aikaan sitten saapui kaveri palaveriin joka koski uusia kotisivujamme, eikä toimitusjohtajemme ollut muistanut koko tapaamista. Siinä siis pidin palaveria samaan aikaan kun palvelin janoisia ihmisiä hiki hatussa.
Kirjaimellisesti oli hiki!

Eikä aikaakaan kun paikalle rantautui vielä joukkio tulisen ruoan ystäviä viettämään chili-iltamia Santeri K:n johdolla!
Kyseessä oli jo toisen kerran järjestetty tilaiuus jossa Santeri maistattaa ihmisillä erilaiaia chilejä ja kertoilee niiden eroista ja käyttötavoista. Ihmiset olivat aivan hullaantuneita! Lisäksi myin heille itse tekemääni chili con carnea ison ämpärillisen!
Eräskin vieraista kertoi syöneensä chili con carnea ympäri maailmaa, mutta koskaan ei ollut saanut näin hyvää.
Siinä oli kyynel silmäkulmassa kun kuuntelin kehuja. Kivaa olla paras!

Tuo viimeinen kuvassa oleva on sellainen villichili josta oletetaan kaikkien chilien polveutuvan. Se on oikeasti tuollainen nuppineulanpään kokoinen tulinen herkku ja nimeltään Tepin Guatemala National Park. En uskaltanut maistaa.
Santeri antoi minulle penen pussillisen siemeniä, joten ensi kesänä taas Pikku-Hupalahden kartanossamme nautiskellaan oman chilitarhan sadosta!

Että tällaista tänään.
Palataan asiaan.

Rakkauden housut ei tahdo ylhäällä pysyä.

-Nauri

Olimme Minnan kanssa ihan vain kotosalla kahdestaan, mitä nyt ystäväni Jorma kävi tervehtimässä ja tuomassa lahjaksi kirjoittamansa kirjan. Teos kertoo edesmenneestä taiteilija Roope Salosesta ja on kovastikin kaunis ja tätä herkkää sielua kunnioittava teos. Kiitos, Jorma.

Anopin piti tulla Tapaninpäivänä kyläilemään, mutta joko hän oli sanonut päivän väärin tai sitten me muistimme sen väärin sillä hän tulikin vasta tänään.
Eilisestä aamusta siivosimme kuin heikkopäiset, tai jos totta puhutaan niin kultani Minna siivosi minun toimiessani lähinnä työnjohtotehtävissä. Totuushan on se että jos minut Minna laittaa siivoamaan niin hän joutuu tekemään homman kuitenkin uudestaan. Olen vähän boheemi tuon siivoamisen suhteen.

Kun sitten saimme selville ettei anoppi tulekaan lösähdimme vain voipuneina soshvalle jatkamaan rakasta harrastustamme, loikoilua. Tein meille ruoaksi suurta herkkuamme kaali-jauhelihapihvejä pottumuusin kera. Lisänä jouluisia laatikoita ja herneitä. Kyllä maittoi!

Ja pysytäänpä ruoassa: koska Sture21:n lounaspuoli on kiinni nämä välipäivät on minun ryhdyttävä kokkaushommiin. Huomenna ja perjantaina meillä on livemusaa ja täytyyhän taiteilijoille jotain sapuskaa saada. Ja jos vaikka asiakkaatkin jotain iltaisin haluavat?
Mutta kun ongelmana on se etten oikein osaa tuollaisessa suurkeittiössä ruokaa valmistaa!
Torstainahan meillä on perinteiset chili-iltamat joissa tarjoilen tekemääni chii con carnea, ja se kyllä onnistuu, mutta nämä muut päivät? Ajattelin katsoa mitä tuolla pakastimessa on ja väsätä vaikka jonkun keiton soittajapojille. Eiköhän sellaisellakin nälkä lähde.

Ja se on sitten enää kolme viikkoa kun tämä herra lähtee Las Palmasiin!
Odotan kuin kuuta nousevaa tuota hetkeä! Saada karistaa arjen murheet ja kiire jonnekin taakse ja vain istua auringossa katsellen ohi kulkevia ihmisiä sangriaa siemaillen. Puhelimen ja läppärin aion jättää kotiin etten vahingossakaan ala töitä tehdä. Blogin päivitys kyllä hoituu jossain nettikahvilassakin!
Voi kuinka odotankaan tuota matkaa!

Tänään kävin shoppailemassa ja tuloksena oli uudet farkut ja kaksi pleikkaripeliä. Tarkoitus oli ostaa muitakin vaatteita mutta en ollut varannut hommaan tarpeeksi aikaa. Täytynee käydä tällä viikolla joku toinen päivä uudestaan vaikka hirvittääkin se ihmispaljous keskustan alennusmyynneissä.

Tuosta pleikkarista tulikin mieleeni kuinka mainio laite se on!
Sillähän voi surfata netissä, katsella valokuvia ja videoita sekä vaikka pelata pelata pelejä.
Mutta kun se vaatii jonkun korkeamman nörttiyliopiston professuurin jotta siitä jotain ymmärtäisi!
Osaan ladata sinne valokuvia, ja sen opin pitkällisen pähkäilyn jälkeen. Mutta entä ne videot? Haluaisin ladata sinne jotain omia leffojani, mutta kun en osaa! Saan ne kyllä näkymään, mutta siinä se. Kuinka ihmeessä se oikein tapahtuu? Voisiko joku viisaampi neuvoa?

Tänään saimme Sture21:een uudet sohvat. Urheat työmyyrämme Kartsa ja Esi kävivät ne laittamassa paikalleen ennen töihin tuloani, ja kuinka ollkaan ne oli laitettu väärin. Nyt olen sitten asiakkaitten palvelemisen lomassa laittanut niitä yksin omille paikoilleen, ja täytyy sanoa että alkaa väsyttää. Hiki lentää ja selkään sattuu. Mutta aika hauskaa on saada tänne uutta ilmettä. Kun vielä nuo vanhat sohvat saisi pois niin olisin onnellinen. Nyt tämä näyttää aika lailla joltain varastolta ja asiakkaat istuvat jossain tuoli- ja sohvaröykkiöiden takana. Eipä tuo näytä heitä kamalasti häiritsevän ja jo huomenna kaikki on reilassa. Toivottavasti.

Ja tässä tulevaa ohjelmistoa Sture21:ssa:

28.12Keisari-Klubilla kinkunsulattelua hyvän musiikin ja mukavien ihmisten parissa.
29.12 Chili-iltamat: kaikki mitä olet aina halunnut tietää chilistä muttet ole uskaltanut kysyä! Santeri K. Kertoilee chileistä ja maistattaa niitä ja minä myyn chili con carneani asevelihintaan!
30.12 Fox and Roll-klubilla kitarasankari Ville Leppänen valloittaa kansan sydämet musiikillaan!
5-6.12 LOPPIAISROCK! Kahden päivän minifestarit mainioine esiintyjineen! Tarkemmat tiedot näistä ja muista tulevista esiintyjistä kotisivuillamme http://sture21.fi/

Tässähän sitä taas olikin. Palataan asiaan!

Rakkautta on antaa kultansa olla siivoamatta kun ei se kuitenkaan osaa!

-Nauri

Niin se aika taas on rientänyt että edellisestä päivityksestäkin on joviikko vierähtänyt!
Paljonhan tässä on taas kaikkea sattunut, mutta ikävä kyllä lähinnä työn parissa.

Mutta iloisena asiana mainittakoon että kauan odottamani perintö on vihdoin laskeutunut tililleni!
Jee jee!
Maanantaina menin katsastamaan saldoni ja ilokseni huomasin että siellä oli enemmän rahaa kuin pikiin aikoihin! Muutaman tonnin oli sukulaiseni minulle jättänyt, ja koska rahaa kerran oli painuin välittömästi keskustaan ja ostin Playstation3:n!

Olen jo kauan haikaillut tuon pelikonsolin perään, ja nyt päätin että on aika antaa sille hyvä koti. Mukaan tarttui myös kaksi peliä: Resident Evil5 ja Dead Space2.
Paljoa en ole ennättänyt pelaila, mutta jo se pienikin kokemus on ollut antoisa. Tämä oli hyvä ostos!

Päätin myös hankkia nahkatakin kun edellinen alkaa olla jo valmis siirtymään roskikseen.
Suuntasin viiskulmaan Garagelandiin jota pitää Ville Nisonen, mies joka tuli julkisuuteen joskus 80-luvulla sanomalla ruman sanan televisiossa.
Siellä sitä sitten olikin takkia jos jonkin laista!
Mutta niin kuin usein kohdallani sattuu, eipä löytynyt vaatepartta joka olisi mahtunut adonisvartaloani verhoamaan.
Kaikki takit oli suunniteltu joillekin hobiteille ja puutarhatontuille!
Mutta ystävällisenä miehenä Ville lupasi järkätä minulle omaa kokoani vastaavan hienon 50-luvun tyylisen rotsin. Toimitusaika on jotain kuukausi, mutta kaipa sen jaksaa odottaa.

Ja koska rahaa oli vielä pikkuisen jäljellä painuin kotiin ja maksoin kaikki laskut, vuokrat, mätkyt sun muut velat. Sitten rahaa oli vielä sen verran että ostin itselleni matkan Las Palmasiin!
Tämä herra sitten astuu 19.1 ihmiskuljettimeen joka lennättää minut tuonne possujuhlistaan ja suomi-baarien lihapullista kuuluisaan paratiisiin!
Voi että, tämän minä olen ansainnut!

Kullanmuruni Minna ei ikävä kyllä pääse työesteidensä vuoksi mukaan, mutta kaipa minä yksinkin pärjään. Olen jo iso poika!

Ja kun matkustamieen päästiin, puhutaanpa tuliaisista.
Olen vuosia tehnyt hartiavoimin töitä en eteen että ystäväni ymmärtäisivät että minulle pitää ulkomailta ( ja miksei lähempääkin ) tuoda tuliaisia, ja nyt tämä työ on alkanut kantaa hedelmää.
Matti ja Tiina olivat tuossa itsenäisyyspäivän tienoilla käyneet Lontoossa. Sieltä sitten minule toivat maustekaappiin pullon Brown Saucea ja purkillisen Hot Garlic Pickea!
Brown Saucehan on englantilaisissa ravintoloissa pakollinen pöytämauste. Jos olen ymmärtänyt oikein se on samaa tavaraa kuin HP-kastike?
Tuo valkosipulipikkelsi on mielenkiintoisen oloinen purnukka. Avasin sen ja hieman tuoksuja ihmettelin, ja hyvä kun ei silmät sulaneet päähän. Taitaa olla hiukkasen tulista? Maitaa en ole vielä uskaltanut, mutta eiköhän se tule joulupöytäämme koristamaan.

Mika taasen oli jokin aika sitten Kuubassa ja toi minulle, kuinkas muutenkaan, pullon rommia ja kasan paksuja sikareita. Mikäs se on sitten istuskella kartanomme länsisiivessä kirjastohuoneessa takkatulen ääressä upottavassa nojatuolissa rommia maistellen ja sikaria tuprutellen.

Mika toi minulle myö itse printtaamansa matkapäiväkirjan.
Hienosti tuo mies kirjoittaa ja valokuvatkin hivelivät silmää, mutta jos kirjan tapahtumat pitävät kutinsa niin en kyllä ikinä lähde tuon seikkailijan kanssa Espoota pitemmälle!
Oli meinaan sellaista menoa kirjan mukaan ettei tällainen vaatimaton Kansainvälinen Seikkailija siitä hengissä selviäisi!
Toivottavasti Mika jonain päivänä laittaa opuksensa vaikka nettiin kaikkien luettavaksi kun minä lupasin etten sisällöstä hiiskahda kenellekään.
Mutta huh huh sentään…

Flunssaakin pukkaa taas siihen malliin että heikottaa. Kova kurkkukipu ja hengitys rahisee kuin liian monta cohibaa poltelleella kuubalaisella matroonalla, mutta kyllä se tästä.
Eilen hain apoteekista lastin troppeja joiden avulla tauti pitäisi kuulemma saada selätettyä.
Ja kivaa on se että nykypäivänä yskänlääkekin on ihan linnun maitoa vcerrattuna siihen myrkkyyn jota lapsena kurkkuuni äitini toimesta kaadettiin.
Ja viimeistään Las Palmasissa kaikki paranee ja koen kaikki Paratiisin ihanuudet!

Kommenteisa Tarzan halusi että laitan tähän blogin yhteyteen Sture21:n tulevat ohjelmaillat, mutta ystävä hyvä: mikset käy kotisivuillamme? Siellä ne on kaikki luettavissa: http://sture21.fi/

No, laitan ne tuohon loppuun kuitenkin. Ihan sinun mieliksesi!

Kävin muuten tuolla blogini kontrollisivuilla katsomassa hieman miten tätä pikku juttuani luetaan, ja löysin sieltä tilaston josta selvisi että eniten kommentteja on koko blogin historian aikan kirjoittanut nimimerkki Hese!
Onnitteluni, juuri näin!

Ja sitten Sture21:een.
Viime perjantaina meiiä oli esiintymässä Moonage Daydream joka soitti David Bowien kappaleita melkoisella otteella.
Aivan mahtimeininki!

Alunperin Vesan piti tulla kanssani duuniin, mutta illalla hän sitten muisti että hänellähän olikin keikka jossain muualla. Samperi noita boheemeja taiteilijoita!
Ei minun auttanut kuin ottaa tiksin taakse Juha, mies joka ammatikseen pyörittää firmamme papereita eikä siis juurikaan ole baarissa työskennellyt.
Hyvin ilta kuitenkin meni vaikka tupa oli pullollaan porukkaa.
Bändi oli loistava. Sovimmekin että keväällä uudestaan! Älä silloin missaa keikkaa!

Lauantaina sitten taas oli Sky Dee & The Demons, bändi joka aiemminkin on meillä soittanut. Myös silloin taloon virtasi enemmän ihmisiä kuin lainkaan odotin. Onneksi oli Kim apuna, muuten olisin itkua vääntänyt!

Sovin bändin kanssa että roudauksen voi hoitaa sunnuntaina sillä ehdolla että minut haetaan kotoa ja takaisin viedään kun olen käynyt ovet musikanteille avaamassa.
Kun aamuyöstä pääsin kotiin havaitsin että olin unohtanut työavaimet duuniin!
Äkkiä tekstiviestiä kaikille työkaverille josko joku tulisi Vallilaan vapaapäivänään avaamaan ovet minun virheeni takia.
Kokkimme vastasi myöntävästi ja muut että hätätilanteessa tulevat kyllä.
Kiitin kokkia ja muille laitoin viestin ”asia ok.” jolla tarkoitin että homma on hoidossa.
Ei minua taaskaan ymmärretty.
Minut piti Pikku-Huplahdesta noutaa klo 14.45, mutta heräsin klo 16.05.
Puhelimestani huomasin että minulle oli soitettu useita kertoja, ja kiun sitten vastasin puheluihin selvisi että kuski oli odottanut minua sovitussa paikassa puoli tuntia ja KAIKKI työkavrini olivat saapuneet paikalle avaimineen.
En ollu kovinkaan suuressa suosiossa.
Juhakin oli ajanut Mäntsälästä pirun väsyneenä.
Olen kovasti pahoillani aiheuttamastani mielipahasta, mutta vetoan siihen että teen koko ajan 12-15 tuntisia päiviä. Olin vain niin väsynyt etten herännyt kelloon enkä puhelimeen ja tekstarinkin olisin voinut muotoilla toisin.
Sori.

Viime keskiviikkona meillä Oli Keisari-Klubi Vesa Häklin luotsaamana. Teemana oli joulu ja paikalle olikin saapunut joukko ihmisiä jotka halusivat voittaa kinkun.
Meillä oli kinkkubingo!

Oli myös stand up-koomikoita ja Wellu Rowaltz kitaroimassa. Kivaa oli!
Porukka olisi saanut olla enemmän, mutta ainakin bingo sai suuren suosion ja ajattelinkin että sitä voisi jatkaa aina Keisari-Klubin yhteydessä. Jotain hassuja palkintoja ja muuta hauskaa!

Sovin myös Santerin kanssa että pidämme jälleen chili-iltamat!
Viimeksihän kun sellaiset järjestimme oli suosio suunnaton!
Eli 29.12 Sture21:ssa Mr Chili him elf, Santeri kertoilee chileistä ja vastaa kysymyksiiin. Monenlaisia chilejä päästään myös maistelemaan ja minä teen legendaarista chili con carneani!
Nähdään siis silloin klo 19!

Näillä mennään

Rakkauden avaimet käyvät vain yhteen oveen!

-Nauri

Tapahtumat

La 17.12 Heat Mobile Liput 5e
Railakasta menoa koko rahan edestä!Kitara raikaa tavalla jollaista et ole ennen kuullut!
Tämä on nähtävä!

Ke 28.12 Keisari-Klubi digests Kinkku Liput 3.5e
Kinkunsulatteluiltamat: leppoisaa ja humoristista musaa lavalta ja levyltä.

To 29.12 Chili-iltamat
Jo vuodesta 2010 asti järjestetty perinteinen tulisen ruoan ystävien juhla! Chiliä maistellaan, siitä keskustellaan ja lisäksi tarjolla Naurin tekemää chili con carnea asevelihintaan! Illan isäntänä Mr Chili, Santeri !

Pe 30.12 Fox and Roll@Sture21: Ville Leppänen
Kitarasankari vailla vertaa! Rockia ja rockabillya suoraan sydämestä!
Klubi joka kuun viimeinen perjantai. House band Kukkola-Yhtye ja vierailevia solisteja! Mahtimeininki ja hyvän tuulen takaavia lavasessioita!

To ja pe 5.-6.1 LOPPIAISROCK!
Kaksi päivää kokonaisvaltaista musiikin juhlaa! Useita esiintyjiä ja ratkiriemukasta menoa koko rahan edestä!

Torstaina
Electric Monk
Booby Sue & Skavaböle Bastards
Rami Raski

Perjantaina
Vihervä-Raski-Immonen Trio
Bastards of Muppets
Wellu Rowaltz

Liput 6e/ilta tai 10e/2 iltaa!
Baari auki molempina päivinä klo 16 alkaen! Happy Hour tarjouksia!

Pe 27.1 Commotion Band with Special Guest
Juurevaa roots- ja kantrirockia lisättynä rytmiblues ja rock’n’roll mausteilla. Monipuolinen ohjelmisto sisältää mm. Willie Nelsonin, Hank Williamsin, CCR:n, Chuck Berryn ja Dire Straitsin klassikoita sovitettuina yhtyeen omaan svengaavaan tyyliin.
Tanssilattia täyttyy takuulla Commotion Bandin musiikin tahdissa. Lisäksi tällä keikalla vierailevana tähtenä eräs kaikille tuttu! Tulkaapa tsekkaamaan!

Se on sitten ensilumikin laskeutunut pääkaupunkimme kadulle, ja että pistää risomaan!
Eilen rankan itsenäisyyspäivän jälkeen lähdin viemään roskia, ja eikös vaan piha ollut niin liukas että menin rähmälleni,
Nyt on polvessa iso ruhje!
Voi miksen saanut ma syntyä jonnekin etelän polttavan auringon alle!

Tämä talvi on kyllä jollain tavalla katkaistava, ja olenkin uhrannut kaikki vapaahetkeni ( siis ne joita en kölli armaani kainalossa ) tutkien matkoja jonnekin lämpimään.
Ensi kuun puolivälin paikkeilla aion suunnistaa siis etelään, ja tällä hetkellä vahvimpana ehdokkaana on possujuhlistaan kuuluisa Las Palmas. Kanariansaarethan ovat oikeastaan ainoa paikka jossa takuuvarmasti aurinko paistaa ja uida voi meressä pelkäämättä kylmänkyhmyjä.

Itse asiassa Las Palmasin valintaa puolustaa myös se että se oli ensimmäinen varsinainen ulkomaanmatkakohteeni joskus 30 vuotta sitten. Sitä enen oli tullut käytyä Tukholmassa ja yhden kerran legendaarisella Finnjetillä Saksassa.
Olisi hauska nähdä millainen se paikka nykyään on.
Las Palmasissa olen itse asiassa vieraillut kaksikin kertaa. Ensin olin siellä yksin ja seuraavana talvena Erkin, Jukan ja Esan kanssa. Noista reissuista riittäisikin juttua, mutta antaa niiden olla koska tällä blogilla saattaa olla nuoriakin lukijoita.
Ei, ei me likkojen kanssa pelehditty, mutta muuten sekoiltiinkin sitten ihan isolla kädellä!

Nyt on noussut mahdolliseksi matkakohteeksi myös Nizza.
Siellä ei ole varmaan ihan niin lämmintä, mutta kaverini asustelee osan vuottaan siellä. Ja juuri ensi kuussa hän kuulemma taas sinne matkaa.
On aina hyvä kun matkakohteessa on joku tuttu joka voi näyttää parhaat museot, taidegalleriat ja muut kulttuuripaikat.
Just joo!
Olisi vain nastaa olla viikko kaverin seurassa joka parhaat juoma- ja ruokapaikat tuntee!
Saa nyt nähdä minne matkani vie.

Viime lauantaina meillä oli esiintymässä Tappajatomaatit, ja hauskaa oli!
Harmi kyllä samana iltana oli Semifinaalissa paikan 18v-syntärit ja lähellä Kalliossakin jotain samaa menoa, joten porukkaa ei niin kamalasti tullut.
Mutta kuten sanottu: hauskaa oli!

Bändin laulaja toi tuliaisiksi hienon pehmolelun Lapskoussille, ja siitä onkin tullut kissamme paras kaveri. Kiitos Joey ja Virve!

Pertsakin saapui paikalle ja toi minulle purkin hapankaalia. Jutiinsa näin.
Hallu taasen toi pussillisen itse kalastamiaan ahvenia fileroituina, ja niistä väänsinkin sitten melkoiset herkut minulle ja Lapskoussille. Minnahan on tunnetusti kala-fasisti, mutta siitä viis: enemmän jäi minulle ja pikku prinsessallemme! Jee!
Fileet valmistin yksinkertaisesti heittämällä ne ensin muovipussiin jossa oli ruisjauhoja kera suolan ja pippurin. Hölskyttelin niitä siellä sitten tovin ja paistoin voissa kullanruskeiksi. Lisäksi ruohosipulilla maustettua pottumuhennosta ja se oli siinä!

Lapkoussia olemme alkaneet aktivoida erilaisilla leikeillä:
Laitan lattialle kolme tyhjää vessapaperirullaa joihin sitten yhteen laitan sellaisen kilievän pallon, toiseen kissamme leluhiiren ja viimeiseen sellaisen vanutupon jolla kaivetaan korvia ( tykkää ihan kamalasti niistä!).
Sitten rullat lattialle pystyyn ja odottamaan kuinka kauan kestää ennen kuin Lapskoussi ne löytää.
Nyt täytyy kyllä keksiä jotain muuta kun prinsessamme on älynnyt jutun ja löytää lelut salamannopeasti.

Olemme myös kasvattaneet sellaista kissanheinää jota lapkoussi sitten rakastaa popsia ja muutenkin viihtyy oman pikku puutarhansa kimpussa. Nyt se vain on mennyt hiukkasen huonoon kuntoon joten laitoin uutta heinää kasvamaan. Viikko siihen menee ja sitten on taas uusi heinikko tuhottavaksi!

Ai niin eilen Minnan veli Artokin oli juhlimassa Tasavallan Presidentin linnassa. Syytä en tiedä, mutta arvelisin sen johtuvan siitä että hän on MINUN avopuoliosoni veli. Voi siihen toki olla jokin muukin syy, mutten oikein keksi mikä…

Kamalasti on hommia piisannut. Koko ajan koetan parhaani mukaan kartoittaa ensi kevään bändikalenteria eli buukkaan eri esiintyjiä viikonlopuiksi. Mutta kun se ei ole niin helppoa.
Samaa genreä ei kannata joka viikonloppu esittää ja kun sitten ehdottaa bändeille jotain päivää niin eihän se tietenkään sovi vaan he haluaisivat juuri sen illan jonka olen jo luvannut jollein toiselle.
Ei ole helppoa olla Vallilan Juhani Merimaa!

Mutta nyt päätän raporttini tähän ja alan otta yhteyttä bändeihin.

Voikaa hyvin!

Rakkautta on aktivoida omaa kultaansa erilaisilla leikeillä!

-Nauri

Koko ajan kauhea kiire!
Sture21 on lyhyen historiansa aikana onnistunut samaan mainetta mukavana bilepaikkana, ja koko ajan tulee kyselyjä yksityistilaisuuksista. Onneksi monet firmat haluavat juhlia arkisin, joten pystymme edelleen viikonloput pyhittämään musiikille.

Ja sitä musiikkia onkin ollut ihan laidasta laitaan!
Viime perantaina oli Fox and Roll-klubin vieraana Toni Rossi & Sinitaivas. Kyseessähän on jo monta vuosikymmentä keikkaillut vanhaa suomi-iskelmää ja -rokkia yhdistävä pumppu. Olen itse bändin nähnyt aikoinaan ainakin Backstagella, ja ihan yhtä hyvä meno oli edelleen.

Paikalla oli myös ystäväni Jussi Jones nuorikkonsa Tanjan kanssa, ja olikin hauska heitäkin pitkästä aikaa nähdä. Paitsi että Jussi rupesi illan päätteekis känkkäränkkäilemään kun en saanut hänelle heti taksia tilattua, mutta sellaisia ne taiteilijat kai sitten ovat.

Lauantaina sitten olikin ihan jumalaton meininki!
Lavalle kipusi raskaan metallimusiikin sankarit hassuissa kauhtanoissaan: Begoim oli lämppärinä ja pääesiintyjänä Saatanan Marionetit!
Tupa oli täynnä mustiin vaatteisiin pukeutuneita metallimiehiä ja-naisia huutamassa suoraa huutoa.
Olin lähes koko illan ulkona tupakalla Kimin hoitaessa baaria.
Ei niin etten kunnioittaisi ja arvostaisi kaikenlaista musiikkia, mutta melutaso oli sitä luokkaa ettei vanha enää jaksanut.

Ja nyt keskiviikkona oli Vesa Häklin luotsaamalla Keisari-Klubilla esiintymäsä Jericho Fuzz Kallion kulmilta.
Olin ensin ajatellut että kykenen hoitamaan illan yksinkin, mutta onneksi päätin olla kaukaa viisas ja soitin Kimin avukseni.
Se oli viisas päätös.
Alkuilta oli aivan hiljaista, mutta siinä kymmenen maissa ovesta alkoi lapata sakkia siihen malliin että olimme aivan helisemässä!
Kivaa oli, mutta kyllä otti voimillekin. Bändiä muuten voin suositella kaikille hyvän rokin ystäville. Minulle ainakin toimi loistavasti!

Olen elämäni aikana syöntr pizzan jos toisenkin, luultavasti tuhansia kappaleita, ja aina minua on harmittanut yksi asia: aina kun sellaisen lätyn tilaan muistan mainita että siihen saa sitten laittaa reilusti valkosipulia.
Koskaan en ole onnistunut saamaan lätynkääntäjää toivettani ymmärtämään.
Aina olen saanut italian herkun johon on varovaisesti roiskittu ehkä yksi valkosipulin kynsi pitkin ja poikin, mutta nyt kaikki oli toisin kun kävin Weeruskassa.

Eräänä päivänä töihin tullessani minuun iski kauhia pizzan himo ja päätin että käyn sellaisen hakemassa em.ravintolasta mukaani.
Ja tällä kertaa kehoitukseni runsaasta valkosipulista todella huomioitiin. Kun työmaalla sitten avasin laatikon sieraimeni aistivat välittömästi mahtavan tuoksun ja taivaan siniset silmäni levähtivät lautasen kokoisiksi nähdesäni etteä KOKO pizza oli päällystetty valkosipulimurskalla!
Hyvä kun täytettä edes näki namimössön alta!
Kaikesta valkosipulin määrästä huolimatta muutkin maut pääsivät oikeuksiinsa, ja täytyykin sanoa että tästä lähtien Weeruska on pizzojen osalta hovihankkijani!

Ja ruoasta kun nyt alettiin juttelemaan, haluan kehua kuinka hyvää karjalanpaistia tein tuossa muutama päivä sitten. Kaivelin pakastinta ja mietin mitä herkkua sitä tekisi kjunnes törmäsin karjalanpasitilihoihin.
Eipä muuta kuin väsäämään!
Kauhiasti tungin sinne lanttua, sipulia, palsternakkaa ja Herra ties mitä juureksia ja mausteita ja tungin uuniin hautumaan neljäksi tunniksi.
Siinä sitä sitten appeen jälkeen meidän perhe makoili sohvalla iloisesti hymyillen masut pömpöllään. Kissa Lapskoussi kehräsi jaloissa ja kaikki oli ihanasti.

Lapskoussista tulikin mieleeni että sain tänään psotia Finnmatkoilta. Heillä oli sellainen kilpailu jossa lapset saivat kirjoittaa kyseiselle firmalle pienen tarinan siitä miksi juuri heidän vanhempansa ansaitsisivat voittaa lomatkan jonnekin kauas etelään.
Kirjoitin tänään sinne tarinan Lapskoussin nimissä.
Saapa nähdä voittaako pikku prinsessamme meille lomamatkan!

Lisäksi löysin pienen uutisen Stara-lehdestä, ja haluankin jakaa sen kanssanne:

”Kerroimme taannoin kuinka Saudi-Arabiassa naiset ovat nousseet barrikadeille, koska he eivät saa ajaa autoa. Manal al-Sherif -niminen nainen ryhtyi kapinoimaan näyttävästi ajokieltoa vastaan ja julkaisi ajovideonsa netissä. Video päätyi viranomaisten käsiin ja maan uskonnollinen poliisi pidätti naisen.
Sitä ennen hän oli ystävineen perustanut Facebookiin ryhmän nimeltä “Teach me how to drive so I can protect myself”, jossa naisille vaaditaan lupaa ajaa autoa. Miehet ryhtyivät vastaiskuun ja perustivat Facebook-ryhmän, jossa kehotetaan pahoinpitelemään autoa ajavat naiset. Naiset tulee ryhmän jäsenien mukaan piiskata miesten arabihuntuja päässä pitävällä narunpätkällä, iqalilla.
Nyt Saudi-Arabian uskonnollinen poliisi on ottanut osaa keskusteluun ja viitannut asiasta King Fahdin yliopistossa tehtyyn tieteelliseen tutkimukseen. Tämän tutkimuksen mukaan maassa ei olisi kymmenen vuoden kuluttua enää neitsyeitä, jos naiset saavat luvan ajaa autoa. Niin ikään tutkimuksen mukaan naisten autoilun salliminen lisäisi homoseksuaalisuutta ja pornografiaa. Lisäksi todettiin, että naisten autoilu on heikentänyt moraalia muissa islamilaisissa maissa.
- Kaikki naiset katsoivat minua. Yksi heistä teki kädenliikkeen, joka kertoi, että hän oli halukas seksiin. Niin käy kaikille naisille, jos he saavat ajaa, professori Subhi kertoi Daily Mail -lehden mukaan.
Saudi-Arabiassa naiset eivät saa äänestää eivätkä kuulua hallitukseen. He eivät myöskään saa matkustaa minnekään ilman miehen lupaa eivätkä myöskään keskustella miesten kanssa, paitsi jos mies on heidän perheenjäsenensä. Naisten ajokieltoa on perusteltu sillä, että naiset voisivat ratin takana joutua luvattomasti tekemisiin esimerkiksi miespuolisten poliisien ja mekaanikkojen kanssa.”

Näin eletään siis vuonna 2011 Saudi-Arabiassa! Onnea valitsemallanne tiellä, urpot!

Ja se perhanan perintö ei vieläkään ole saapunut tililleni! Laitoin alkuviikosta pesänhoitajalle mailia kysellen rahojen perään ja hän lupasi että ne ovat tällä viikolla tililläni. Eipä ainakaan vielä näy.
Toivottavasti tulevat alkuviikosta että pääsen ostamaan itselleni lomamatkan jonnekin kaus ulkomaahan tammikuun puolivälin paikkeilla.
Nyt riittää tällä erää!
Rakkauden perintö on rahassa mittaamaton

-Nauri

Eilen sain puhelinsoiton siitä perintöasiasta. Asianajaja kertoi että vihdoinkin on tullut aika laittaa tililleni perintö jota onkin odoteltu vasta puolisentoista vuotta.
Kyseessähän on kaukainen sukulaiseni joka jostain minulle tuntemattomasta syystä oli halunnut muistaa minua testamentissaan. Perunkirjoitus oli joskus kesällä 2010 ja silloin annoin tilinumeroni ensimmäisen kerran. Sen jälkeen olen sen pari kertaa antanut, ja eilen sitten toivottavasti viimeisen kerran.
Lainkaan en kysynyt millaisesta summasta on kysymys eikä pesänhoitaja katsonut sitä asiakseen kertoakaan. Minusta on paljon hauskempaa vain katsoa mitä tililleni ilmestyy!

Minun tuurillani sieltä tulee kolme euroa joista puolitoista menee asianajajan kuluihin. No, katsotaan.

Hitto kun harmittaa etten ole oikein sinut noiden moottoriajoneuvojen kanssa.
Eilen minua pyydettiin näyttelemään johonkin tv-juttuun. Roolini olisi ollut traktoria ajava maajussi, mutta jouduin kieltäytymään koska mikään ajoneuvo ei tahdo olla kaverini.
En ole koskaan ajanut ajokorttia enkä aiokaan. Mopoa ei minulla koskaan ole ollut ja armeijassakin olin varmaan puolustusvoimien hitorian surkein venekuski.

Muistan kuinka jokus parikymmentä vuotta sitten sain melko suuren osan Walker-nimiestä tv-sarjasta. Luin käsikirjoituksen ja huomasin että yhdessä kohtauksessa minun olisi pitänyt lähteä seuraamaan epäiltyä ( esitin huumepoliisia) parkkihallista autolla.
Huomasin myös kuvausaikataulusta että kyseinen kohtaus kuvattaisiin viimeisenä, joten en kertonut ohjaajalle mitään kortittomuudestani.

Kun sitten oli aika kuvata kyseinen kohtaus jouduin tunnustamaan vajavaisuuteni. Ohjaaja mulkoili melkoisen pahasti ja sanoi ”olisit sä voinut ton aikasemminkin kertoa”.
”Sit mä en olis saanut tätä osaa” vastasin nokkelasti.
Ohjaaja itse toimi minun stunttinani kun auto ajettiin parkkihallista, ja juttu kuvattiin eri tavalla kuin käsikirjoitukssessa eli kaukaa eikä suinkaan lähikuvina.
Edelleen moikataan kun ohjaajan kanssa tavataan.

Toisen kerran narrasin muutama vuosi sitten kun Siwan mainokseen haettiin isoa miestä ajamaan monkey-hondalla. Silloin ennen kameroiden käynnistystä mainoksen ohjaaja opetti minulle mopon ohjastuksen alkeet joilla homma sitten hoidettiin niin hyvin että vieläkin saan siitä mainoksesta ylistäviä kommentteja kuulla.

Tässä siitä Siwan jutusta jonkun You Tubeen tekemä lyhennetty versio:

Viikonloppuna oli kivaa kun ensin perjantaina Sture21:ssa oli ramopunk-iltamat: The Tarjas, Pykimät ja Santio!
Ystäväni Pertsa toi minulle myöhässtyneenä synttärilahjana Ilveksen Rokkikeittokirjan, ja se olikin kovasti mieleeni. Vielä en ole ennättänyt kunnolla resepteihin tutustua, mutta lupaan raportoida heti kun on evästä valmistettu.

Kyseessähän oli kirjanjulkaisukiertueen yksi etappi.
Jari Marjala on kirjoittanut melkoisen kattavan eepoksen suomalaisesta ramopunk-ilmiöstä ja se on nyt julkaistu nimellä Yy-Kaa-Koo-Nee-RAMOPUNK!
Minullakin on kunnia esiintyä kirjassa. Kerron siinä surkuhupaisan tarinan kaukaa 80-luvulta jolloin teimme Ne Luumäet-yhtyeestä dokumenttia huonolla menestyksellä.
Suosittelen kirjaa lämpimästi!

http://www.paasilinna.fi/kirjat/yy-kaa-koo-nee-ramopunk/

Ja tämmöistä oli meno perjantaina:

Lauantaina taasen nautittiin rockabillyn ilosanomasta. Lavalla olivat SupraFonics. Jo’Buddy ja joku jonka nimeä en nyt muista. Nastaa oli silloinkin!

Ja lopuksi ruokaosio:
Tein sunnuntaina herkullista riistakäristystä! Minna ei ole oikein riistaruoan ystävä, joten ahmimme koko satsin Lapskoussin kanssa innosta puhkuen. Kyllä olikin hyvää!

Kyseisen herkun valmistaminenhan on mitä yksinketaisin juttu:
Otetaan pakkasesta köntsä riistakäristyslihaa ( minulla oli n.450g ).
Annetaan sen sulaa en verran että sitä voi hyvin leikata, ja sitten se leikataan palasiksi (!).
Heitetään paksupohjaiseen kattilaan iso nokare voita jossa lihoja pyöritellään sen verran että rukistuvat.
Sitten perään paljon sipulia ja valkosipulia ja niitä hetki kuullotetaan.
Maustetaan mustapippurilla ja kaadetaan päälle pullollinen I-olutta. Haudutetaan kunnes neste on vähentynyt ja kaikki on kunnolla kypsää.
Nautitaan puolukkassurvoksen ja pottumuussin kanssa.
Muistetaan antaa myös kissalle!

Ja maanantaina meillä olikin sitten lettukestit!
Tein litran taikinan josta paistoin korkean tornin lettuja. Niitä sitten mussutettiin kermavaahdon ja mansikkahillon kanssa.
Olimme melkoisen täynnä kun sitten makoilimme sohvalla väsyneinä mutta onnellisina.

Niin, ja sitä käristystähän syötiin ueampi päivä. Ei se kerralla mennyt!

Ja lopuksi: kuka haluaisi lähteä kanssani tammikuussa maailmalle?
Minna ei pääse matkaan joten haluaisin jonkun mukaan. Tähtäimenä on näin alustavasti minulle niin kovin rakas Barcelona, mutta suunnitelmat saattavat muuttua kun saan perintöni tilille.
Mikään ryyppyreissu ei ole kyseessä, vaan tarkoituksena on tehdä lepo- ja kulttuurimatka jonka kesto on alustavasti jotain neljä yötä.
Ilmoittautumiset kommentti-osioon.

Että tällaista minulle.

Rakkautta on lettupino jonka voi nauttia oman kullan kanssa

-Nauri