Pöljä ulkomaassa Osa 4: ”Bangkok”

White Sand Beach sai nyt jäädä taakse kun matka veisi pääkaupunkiin, Bangokiin. En s aanut yöllä kunnolla nukuttua kun koko ajan oli ravattava vessassa pönttöä moikkaamassa. Ja vettäkin tuli taivaan täydeltä pistäen bungalowini aaltopeltikaton laulamaan siihen malliin ettei mitään rajaa. Vietinkin aikaani istumalla terassillani istuen ja tupakkia poltellen.

Jossain vaiheessa havaitsin pienen kissanpennun joka surkeasti mouruten vapisi peloissaan viereisen bungalowin alla. Houkuttelin hänet luokseni, ja voi kuinka onnellinen hän olikaan kun silittelin häntä kertoillen tarinoita kaukana suomessa asustavasta Lapskoussista, meidän pikku prinsessastamme. Pentu oli selvästi nälissään ja ja väsyksissä joten tarjosin hänelle hiukan makkaraa ja otin sisälle sänkyyni lepäämään, jonne hän sitten onnellisena kiertyikin kerälle alkaen välittömästi nukkumaan. Kyyneleet kihosivat silmiini katsoessani tuota sievää olentoa joka toi mieleeni paljon kaipaamani Lapskoussin. Pari tuntia Repeksi nimeämäni kaunokainen nukkui sängyssäni, mutta sitten hänen oli aika jälleen lähteä uusiin seikkailuihin. Mutta ihana oli tuo lyhyt vierailu ollut ja se valoi minuun uskoa että tämä matka saattaisi kaikesta huolimatta vielä päättyä hyvin. Kuinka väärässä olinkaan…

Thaimaa 2013-osa2 116

Ja yöllä sattui sitten sellaistakin, että oikean isovarpaani kynsi lähti irti. Olihan tuo heilunut jo kotomaassakin mutta nyt se sanoi lopullisesti sopimuksensa irti. Pakkasin siis palasen ruumiistani pieneen muovipussiin ja tungin matkaravaroihini. Kotiin päästyäni annoin sen ystävälleni Pellelle tuliaisiksi, ja voi kuinka tuo hassu ukkeli ilahtuikaan. Aikoo kullemma rakentaa alttarin kotiinsa josta kynteni saa ansaitsemansa lepopaikan. Ja kun minusta joskus aika jättää niin kynnen DNAn avulla voidaan kloonata uusi Nauri! Jokainen sukupolvi anvaitsee yhden Naurin! MOT!

Taksikyytini saapui ajallaan ja sitten huristeltiin lautalle joka vei mantereelle ja sieltä sitten lentoasemalle. Ikinä en ole nähnyt niin hellyttävää lentoasemaa: pieni hökkeli palmujen katveessa ja odotushuoneena ihana puistikko jossa matkamiehen oli mukava loikoilla konetta odotellen. Ja se kone oli sellainen nelimoottorinen potkurikone joka vei minut Bangkokiin muutamassa kymmenessä minuutissa. Kiva!

Thaimaa 2013-osa2 160 Thaimaa 2013-osa2 174

Bangkokin lentoasemalla oli tuttu hulina päällänsä, eli minulta meni hermot samoin tein. Informaatiopisteestä koetin kysellä millä bussilla pääsisin lähelle majapaikkaani eli jonnekin Khao San Roadin tienoille, mutta tyttö tiskin takana väitti ettei sinne menisi moisia vimpaimia laisinkaan. Miten niin? Viimeksi meni ainakin!Hän suositteli junaa, ja sellaiseenhan minä sitten hyppäsin. Lippua ostaessani olin tiedustellut millä asemalla minun tulisi loikata kyydistä, ja sain kuulla että homma olisi ihan helppoa kun junan pääteasema olisi kotikatuni nurkilla. Jee. Mutta olisihan se pitänyt tietää että ulkomaalaisella oli taas ketun häntä kainalossa: junan pääteasema oli Herra ties missä Bangkokin laitamilla josta jouduin sitten ottamaan taksin kotio päästäkseni. Aina ne ulkomaalaiset pientä kiusaa!

Kirjoittauduin majaani ja heitin vatsanisisällön vessan pyttyyn. Ei ollut olo kovastikaan kohentunut. Kello ei ollut juuri mitään, joten kylille seikkailemaan. Taas meni jääteetä ja -kahvia siinä kuumuudessa litratolkulla katuja talloessa. Kovin pitkälle en näin ensimmäisenä päivänä uskaltautunut jaloittelemaan kun ei tuo masukaan ollut kunnossa. Meinaan kun tuolla päin maailmaa ei ikinä voi tietää milaliseen vessaan törmää kun se kaikkein pahin tarve olisi. Joten pyörin siis lähinnä Khao Van Roadin ja läheisen Rmbuttri-kadun liepeillä jotta olisin lähellä kotia. Kävin katsomassa edelliseltä reissultani minulle tuttuja paikkoja, ja siellähän ne kaikki olivat muuttumattomina. Hyvä että on jotain pysyviä arvoja!

Thaimaa 2013-osa2 208 Thaimaa 2013-osa2 250 Thaimaa 2013-osa2 266

Yhdessä baarissa pääsin nauttimaan thai-tanssista ja -musiikista, ja se oli kivaa. Illalla tajusin etten ollut taaskaan syönyt mitään koko päivänä, joten siis katukeittiönherkkuihin tutustumaan! Ja kun pad thai oli ahmittu olikin aika kiiruhtaa takaisin hotelliin! Ei kestänyt vatsa yhtikäs mitään. Sinä iltana en sitten enää hotellista poistunutkaan. Loppuillasta istuskelin hotellin katolla olevassa uima-allasbaarissa veteen kuitenkaan uskaltautumatta. Katselin vain muita turisteja jotka iloiten loikkivat virkistävään veteen ja nauttivat drinkkejä naureskellen. Minua ei naurattanut. Menin nukkumaan.

Thaimaa 2013-osa2 221

Koska lomani lähenteli jo loppuaan oli minun jotain tehtävä. Kun aamutoimet oli hoidettu suuntasin kulkuni lähellä virtaavan joen rannalle ja hyppäsin jokitaksiin joka on ehdottomasti älykkäin kulkuneuvo Bangkokissa jossa liikenne on melkoisen kaoottista. Venholla huristelin sitten Tha Ratchawongin laituriin ja aloitin tutkimusmatkani. Minulla oli kartta mukana ja sen avulla koetin suunnistaa eri nähtävyyksiin, mutta huonolla menestyksellä. Onnistuin jotenkin eksymään totaalisesti, mutta ei muna siinä mikään muu pelottanut kuin mahdollinen vessantarve: jos äkkiä olisi tarpeen istahtaa pytylle, löytyisikö sellainen? Olisiko kopissa vain reikä lattiassa vai olisiko siellä oikein pönttö? Ensimmäisessä oli reikä. Kirosin kaikki ulkomaalaiset jotka vielä vuonna 2013 eivät olleet saaneet aikaiseksi toimivia vesiklosetteja! Onneksi eksyin jossain vaiheessa paikallisen yliopiston kampukselle jonka kirjastosta löysin normaalin vessan. Ja siellä sitten vietinkin tovin itseäni tyhjentäen. Ihanaa.

Vietin koko päivän seikkaillen pitkin ja poikin Chinatownia ja muita mielenkiintoisia alueita. Tuli nähtyä niin kuninkaan palatsi kuin muutamakin temppeli sekä aika monta vessaa. Ja eikös vain Chinatownissa ollut meneillään jotkin markkinat! Kaikki kadut täynnä mekastavia aasialaisia kaupittelemassa ties mitä hilavitkuttimia viattomille turistiraasuille! Ei eteenpäin meinannut päästä siinä ihmismeressä meikäläinen!

Jossain vaiheessa törmäsin putiikkiin joka möi pekingin ankkaa ihmisille mukaan! Kokki seisoi kadun reunassa nylkemässä elukoita joista sitten väsättiin tätä maailmankuulua herkkua. Olen pekingin ankkaa syönyt aikoinaan Pekingissä ja hyväksi havainnut, joten ajattelin että josko sitä meikäläinen nyt pystyisi syömään. Pitkällisen viittomisen ja mekastuksen sekä rahojen heiluttamisen jälkeen sain myyjän ymmärtämään mitä halusin. Annoin hänelle nipun seteleitä ja vastineeksi minulle annettiin kouraan kaksi muovipussia: nuudeleita ja jotain lientä jossa killui ankanpalasia.Mitään ruokailuvälineitä ei tietenkään ollut mukana puhumattakaan astiasta josta ruoan voisi nauttia. Olinkohan viittonut ihan oikein? Lähdin kuitenkin kävelemään pusseja kanniskellen aivan kuin olisin tiennyt mitä olin tekemässä. Koetin keksiä jonkun konstin nauttia apetta, mutta turhaan. Lopulta jätin pussukat penkillä nukkuvan ukon viereen. Hän ehkä ymmärtäisi asian paremmin herättyään. Ehkä hän luulisi Buddhan hänelle aterian loihtineen?

Lopulta päädyin takaisin kotikulmille ja otin pienet päikkärit. Illalla käväisin vielä parissa baarissa istahtamassa. Toisessa tapasin hauskan itävaltalaisen lakimiehen jonka kanssa olikin ihan hauska rupatella vaikka ukko olikin muutaman lasillisen liikaa nauttinut. Vieressäni istuva miekkonen osti kaupustelijalta pussillisen paahdettuja skorpioneja ja käytti niitä erikoisella tavalla: hän tunki aina yhden otuksen ostamansa olutpullon kaulaan ja joi sitten mallasjuomansa sen läpi. Siis samoin kuin meillä jotkut nauttivat Sol-oluensa limeviipaleen kanssa. Kaikkea ne ulkomaalaiset keksii!

Thaimaa 2013-osa2 234

Koska en ollut syönyt mitään pitkiin aikoihin, tai ainakaan saanut mitään sisälläni pysymään, minulta meni jalat alta kun nousin pöydästä. Ja kerrankin voin rehellisesti sanoa ettei alkoholilla ollut asian kansva mitään tekemistä! Ravintolan henkilökunta riensi minua auttamaan, mutta näytin kädelläni että kaikki on ihan hyvin. Mutta oliko se? Raahustin hotelliini kaupan kautta: ostin kassillisen jogurttia, mahuja ja limuja koska neste tuntui olevan ainoa joka sisälläni pysyi edes hetken verran. Oli pakko koettaa nukkua vaikka ulkona melskaava bailukansa koettikin melusaasteellaan minut hereillä pitää. Eivät onnistuneet.

Hotellini ravintola oli remontissa, kuinkas muutenkaan, ja aamiainen tarjoiltiin kadun toisella puolella olevassa majapaikassa. Yritin kaikkeni jotta saisin syödyksi koska tajusin että vaikka laihduttaa pitäisikin, ei syömättömyys ollut ratkaisu. Muutama paahtoleipäsiivu,aplarimehua ja pari kananmunaa täytti vatsalaukkuani sopivasti jotta jaksoin taas lähteä kylille. Menin jälleen joen rantaan venetaksia varttoomaan, mutta koska sitä ei näkynyt eikä kuulunut painuin viereiseen ravintolaan ja tilasin cokiksen. Tarjoilija toikin juomani ripeästi ja kertoi tuovansa laskun hetken kuluttua. Mutta ennen kuin näin pääsi käymään ravintolaan tupsahti noin kolmekymmentä japanilaista turistia. Tarjoilija riensi luokseni ja kertoi että kaikki pöydät oli varattu kyseiselle seurueelle ja minun tulisi poistua. Koetin selittää että haluaisin maksaa juomani, mutta tyttönen vain työnsi minut ulos jotain selitellen. No kyllä ilmainen juoma aina kelpaa!

Thaimaa 2013-osa2 264 Thaimaa 2013-osa2 290

Thaimaa 2013-osa2 332

Lopulta pääsin venhoon joka vei minut Tha Rajinin laituriin, ja taas alkoi kävely. Näin laumoittain oransseihin kaapuihin pukeutuneita munkkeja ja taas samanlaista ihmismassaa kaikki kadut väärällään kuin edellisenäkin päivänä. Miksi kaikki olivat kaduilla, eikö kotona voisi välillä viettää aikaa jottei koko ajan tarvitsisi olla tiellä kun herrasmies Helsingistä haluaa jaloitella? Muutaman tunnin jaksoin jolkotella pitkin ja poikin Bangkokia, mutta sitten alkoivat voimat taasen mennä. Hyppäsin jälleen venetaksiin ja painuin hotelliini lepäämään. Illan tullen lähdin jälleen ulos koska jotenkin ajattelin että vaikka olo onkin kehnon puoleinen, en minä voi lomalla vain huoneessani maata. Olisi ehkä pitänyt. Kiertelin kaupunkia ja koetin nauttia tunnelmasta vaikkei se helppoa ollutkaan. Aina välillä pistäydyin jossain baarissa virvokkeella. Erään baarin ulkopuolella tuli joku miekkonen esittelemään minulle valokuvaa kauniista nuoresta naisesta höpöttäen jotain sekavaa. Ainoa jonka ymmärsin oli: ”Happy ending, sir!” Ilahduin kovasti tästä toivotuksesta ja vastasin.”And very happy ending to you too, sir!” Mukavaa että vielä on kohteliaita ihmisiä!

Kun sitten tuli aika vetäytyä huoneeni rauhaan päätin iltapalaksi syödä yhden kanaburriton, vai mikä lienee rieska ollut. Katselin kuinka myyjä leikkeli lintua laudalla jonka edellisestä pesusta taisi olla kulunut jonkin aikaa. Mutta tosimies ei pöpöjä pelkää! Eines maistui mainiosti ja ajattelinkin että nyt on taudin selkä vihdoin katkennut. Mutta mitäpä minä mistään tietäisin…

Thaimaa 2013-osa2 338

Yöllä heräsin sellaisiin vatsanvääneisiin etten ole eläessäni kokenut! Joka reiästä lensi tavaraa pönttöön eikä jalat halunneet kantaa laisinkaan. Onnesi minulla oli juotavaa huoneessani sillä muuten en olisi selvinnyt! Koskaan aiemmin en ole ollut niin varma kuolemastani kuin tuolloin! Sydämeni hakkasi tuhatta ja sataa ja välillä oli pakko kontata vessaan kun en jaloillani pysynyt! En saanut alakerran respaan yhteyttä koska PUHELIN EI TIETENKÄÄN TOIMINUT! Oli turha edes toivoa että saisin vaatteet päälleni ja pääsisin apua hakemaan. Makasin lähes vuorokauden hikoillen ja täristen vuoteessani vain toivoen että kuolema korjaisi kärsimästä. Lopulta sisältäni ei tullut enää mitään muuta ulos kuin kyyneleitä. Ja sitten olikin aika suunnata lentokentälle ja kotiin.

Tiedän että minun olisi pitänyt hakeutua sairaalaan, mutta pelkäsin että joudun jäämään Thaimaahan, ja sitä en halunnut. Viimeisillä voimillani kokosin tavarani ja puin päälleni ja hyppäsin taksiin joka vei minut lentoasemalle. Otin koneesta käytäväpaikan koska tiesin ettyä joudun ravaamaan vessassa koko lennon ajan. Kuitenkin jossain vaiheessa oloni tasoittui sen verfran että koetin nukkua, mutta eihän siitä mitään tullut kun jokainen ohikulkija tönäisi minua olkapäähän johtuen hartioitteni leveydestä. Onneksi vieressäni istuva amerikkalainen kaveri ymmärsi tilanteeni jutustelumme perusteella ja ystävällisesti ehdotti paikkojen vaihtamista jolloin saatoin nojata koneen ikkunan puoleiseen seinään. Ja näin sain hiuukkasen torkahdettua. Helsinki-Vantaalla siirsin ruhoni ensimmäiseen taksiin jonka näin ja painuin kotiin. Kuinka olinkaan sitä odottanut. Ei enää koskaan.

Myöhemmin minulta diagnosoitiin A-hepatiitti ja lievä sydänkohtaus.

Nyttemmin olen parantunut.

Rakkauden reissusta ei kommelluksia puutu.

-Nauri

2 vastausta artikkeliin: Pöljä ulkomaassa Osa 4: ”Bangkok”

  1. Eeva kirjoitti:

    Voi kamala sentään, millainen reissu sinulla oli! Haihtui tuota lukiessani ne viimeisetkin haluni matkustaa joskus Thaimaahan! En kestäisi ollenkaan tuollaista älämölöä ja saastuneita ruokia.

    Et sitten ollut ottanut mitään rokotuksiakaan, kun iski se A-hepatiitti? Voi Nauri hyvä, älä sinäkään mene enää koskaan tuonne, äläkä mihinkään muuhunkaan vastaavaan kohteeseen! Kannattaisi varmaankin matkustaa Minnan kanssa johonkin ”länsimaiseen paikkaan” seuravan loman koittaessa. Tuo sydänasia on tosi huolestuttava ja siihen sinun kannattaisi satsata, ettei tulisi enää lisää infarkteja, ei pieniä eikä suurempia!

    Tuollaisella menolla niitä kyllä saattaa hyvinkin tulla. Mutta tämän kaikenhan jo toki tiesitkin, tai olet saanut jo kavereiltasi ja lekureilta palautetta tuollaisesta ”lomameiningistä.” Eikä syyttä! Usko heitä, niin pääset paljon vähemmillä ikävyyksillä loman loppuun saakka.

    terv. Eeva

  2. Joey L kirjoitti:

    Muna mainittu. Syy epäselvä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: