Vanhoja kavereita ja uusia kenkiä

Huh hellettä!

Näyttää se kesäkin jo saapuvan, siitä joukolla iloitkaamme.
Kamala kiire on koko ajan duunin kanssa, ja täytyy noita perheen naisiakin voimiensa mukaan viihdyttää. Voimat vaan alkaa olla vähissä.

Sture21 on alkanut saada niin hyvin jalansijaa maukkaitten juomien ystävien parissa ettei paremmasta väliä. Mutta se sitten kostautuu väsymksenä ja siten, ettei mitäänmuuta oiein tahdo jaksaakaan. Ei edes blogia päivittää.

Se valituksesta, ja sitten asiaan.

Tuossa muutama aika sitten baarissani vieraili nuori neitonen jota sitten kysäisin paperit, kun se vähän niin kin kuuluu työnkuvaani. Tämä saparopäinen hobitin kokoinen pikkutyttö sitten muljautteli silmiään kattoa kohden ja loukkaantuneena papereita ojentaessaan huokaisi:”Voi taivas!” Koki olevansa jo niin kovin aikuinen.
Papereissa oli vuosiluku 1994!
Todellakin VOI TAIVAS!
Luulevatko pikkutytöt oikeasti että heti kun he täyttävät 18 he jotenkin mystisesti muuttuvat täysiksi naisiksi ulkonäöllisesti? Ettei kukaan vahingossakaan voisi enää koskaan kuvitella että he voisivat olla alaikäisiä?
Ja muuten: Ylimielisyys on aina hyvä asenne baarimikkoa kohtaan…

Nuorista naisista tulikin mieleeni että olen taas hankkinut meille uuden ekstran kiireiltoihin. Hän on äänimiehenämme toimivan Markun tytär, ja kovin mukava ja nätti. No sehän onkin jo tiedossa että meille henkilökunta palkataan ulkonäön mukaan! Eilen juuri oin jälleen hänen kanssaan töissä, ja kovasti nopea oppimaan tuntuu Jenna-neiti olevan. Hiukkasen jännittää tietysti olla stadin komeimman baarimikon kanssa duunissa, mutta kyllä tämä selvästi on hyvän ja kauniin työsuhteen alku. Kiitos Jenna!

Niin eilen meillä esiintyi Head First lämmittelijänään Wgite Noise Broadcast. Ensin mainittu on vanhan kaverini Kärtsyn ( mm.Waltari ) projekti vuosikymmenten takaa, joka nyt sitten on jälleen kaivettu naftaliinista. White Noise Broadcast taasen jonkun bändikilpailun tuossa alkuvuodesta voittanut pumppu. Kovasti hyviä olivat molemmat! Kiva oli katsoa kuinka jengi jorasi ja bailasi hulluna, ja ennen kaikkea kuinka he tyhjensivät lompakkojaan kassaamme! Kiitti!

Perunaplantaasini alkaa olla itänyt siihen malliin että kohta saavat siemenperunat uuden kodin parvekkeellamme. Ja sitten vain odotellaan jotta päästään noita kesäisiä siikli-herkkuja popsimaan! Ja pitäisi vielä hakea joitain yrtintaimiakin jos vain ehtisi. Kai se aika jostain on repäistävä siihenkin puuhaan.Muta se parvekepuutarhan hoito on kyllä niin nastaa puuhaa että sen vuoksi jaksaa vaikka mitä!

Ja kävihän Sturella pari viikkoa sitten myös nuoruuteni hämäriltä vuosilta tuttu hahmo, Jaakko-poika kaukaa Suomen Turusta yhtyeensä Stone Moon Junglen kanssa. Hyvin pojat soittivat, ja mikä hauksinta sain tuliaisiksi pullon viinaa ja pätkän hirvimakkaraa! Kyllä taas kelpasi! Samalla illalla soitti myös Keystone Cops, Leppäsen Villen luotsaama loistava orkka. Villekin on vanha kamu, ja olenkin alkanut ajatela että palkkaanko minä tänne enää lainkaan muita kuin tuttuja…

Jaakon kanssa juteltiin kaikista vanhoista seikkailuistamme ja ystävistä joista toiset ovat ikävä kyllä jo poistuneet keskuudestamme. Oli hassua muistella jotain juttua joka aina alkoi:”Muistatsä silloin kolkyt vuotta sitten…”. Hitto, kaikesta tuntuu olevan 20-30 vuotta! Mihin katosi aika, mihin nuoruutemme? Sähköpostianikin avatessani huomasin yhden viestin otsikon olevan ”Vuonna -62 syntyneet ovat finaalissa”. Saatana kuinka totta! Olen pidemmän aikaa tuuntenut olevani aivan finaalissa.
Viesti tosin käsitteli jotain arvontaa jonka finaalissa olin…

Ja näin kes’n koitttaessa olen taas alkanut panostaa ulkonäkööni!
Kävin iki-ihanalla Leylalla leikkauttamassa itselleni kesätukan, ja kengätkin ostin. Ne tosin ovat nyt hiertäneet kantapääni auki ja kävelen niillä varovaisesti kuin vanha ukko, mikä minä tietysti olenkin.

Viikko sitten käväisin Mehiläisen sairaalassa tekemässsä itsestäni filmitähteä. Elokuvan työnimi on Kristuksen Morsian ja ohjaaja Kari Paljakka. Esitän siinä yhdessä kohtauksessa lääkäriä. Muutama repliikki vain, mutta sainpahan tehdä töitä esimerkiksi Hannu Kiviojan kanssa!

Eipä minula nyt muuta. Lähden tästä töihin kun meillä on illalla rock-henkinen nahkavaateshow jossa vähäpukeiset pimut keikistelevät viettelevästi lavalla musiikin pauhatessa. Mitenköhän senkin jaksaa…

Rakkauden kengät eivät hierrä vereslihalle!

-Nauri

Yksi vastaus artikkeliin: Vanhoja kavereita ja uusia kenkiä

  1. Eeva kirjoitti:

    Kiitos Nauri taas mukavasta blogistasi. Ne ovat aina niin.”elämän makuisia.”

    Oikein hyvää alkavaa kesää sinulle ja läheisillesi!

    terv. Eeva

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: