Vantaa- tuo käymättömistä korpimaista viimeinen

Heippatirallaa ja sitä rataa!

Mukavaa että jaksat tätäkin lukea vaikka päivitystiheyteni on mitä sattuu. Kaikkea jännää on taas tapahtunut, ja listataanpa niitä nyt sitten tähän:

Ensinnäkin puutarhani!
Valistuneimmat lukijani tietävätkin että olen ryhtynyt perunafarmariksi, mutta kun minulle ei mikään riitä päätin laajentaa tuotantoa myös jalojen juomien puolelle: nykyään isännöin myös viiinitarhaa!
Tuossa pari viikkoa sitten armaani ja pikku sydänkäpyseni Minna osti kotimme parvekkeelle viiniköynnöksen! Koska hän ei muistanut kysyä lainkaan kasvatusohjeita, painuin minä samaan kauppaan kyselemään. Sain hyviä vinkkejä ja myyjä kertoi että jo viiden vuoden päästä saatamme saada satoa jos hyvin käy. Kyllä sen ajan jaksaa odottaa! Sitten pitää ostaa iso soikko jossa sitten paljain jaloin tallon rypäleistä mehut ulos ja pullotan ja myyn sikamaisella hinnalla ökyrikkaille heidän viinikellareittaan koristamaan!
Viinitila Falcon Lapsusta tulee vielä maailmankuulu!

On kotiimme muutakin hankittu.
Päätimme ( toisin sanoen parempi puoliskoni ilmoitti ) hankkia uuden sohvan olohuoneeseemme kun vanha alkaa olla jo aikas kulahtanut ja sen jatkosijoituspaikka voisi olla työhuoneessamme. Mutta kun työhuoneessa oli jo sohva ja pari ylimääräistä kirjahyllyä. Mistä kantoapua? Pihallamme oli siirtolava jonne sai kaikenlaista romua kantaa, mutta kuka auttaisi kun omaa kultaani en moisella halunnut vaivata?
Ei muuta kuin soittamaan ystävälleni Matille joka uhrasi aikaansa meitä auttaakseen, ja siitä iso kiitos. Oli varmasti näky kun kaksi keski-ikäistä, jo hiukkasen mahaa kasvattanutta ( ainakin toinen meistä ) ukkelia kompasteli portaissa hien valuessa virtanaan sohvaa ja hyllyjä kantamassa. Mutta homma onnistui jotenkin oudosti kuitenkin, ja sen jälkeen pari olutta läheisessä kuppilassa. Oli voittajan olo.

Mutta eihän se kärsimys siihen loppunut! Uusi sohva piti myös käydä ostamassa!
Löysimme jostain lehdestä kaukana Vantaalla sijaitsevan sohvakaupan mainoksen. Heidän valikoimissaan oli myös Minna-niminen kolmen istuttava sohva ja sitähän oli sitten pakko lähteä katsomaan.
Mutta se oli helpommin sanottu kuin tehty!
Katsoin Reittiopaasta miten saavuttaisimme kohteemme, mutta kun jäimme bussista pois saimme huomata olevamme keskellä jotain teollisuusaluetta jossa kyllä oli kaiken maailman liikkeitä ja muita nyrkkipajoja, mutta sohvaputiikki loisti poissaolollaan. Kyselimme alkuasukkailta ja muilta kylän miehiltä josko he tietäisivät kaupan sijainnin, mutta turhaan. Loputtomalta tuntuvan ajan jälkeen lopulta huomasimme etsimämme kaupan siintävän horisontissa, mutta ongelmana oli se että se oli ovelasti pystytetty Kehä Kolmosen toiselle puolelle!
Pähkäilin siinä erilaisia konsteja ylittäää vilkkaasti liikennöity tie ( minusta varteenotettavin suunnitelma oli rakentaa jonkinlainen lentolaite tien vierustalla olevista roskista ja liihottaa sillä kohteeseemme ) kun pikku mussukkani huomasi että tien yli meni silta! Jipii!

Mutta kun silta alkoi monen sadan metrin päästä emmekä jaksaneet sinne kävellä, oli meidän pakko kiivetä sille puolivälistä. Eikä ollut helppoa se! Kyllä sitä ennen hyppäiltiin kaiteitten yli yhdellä loikalla, mutta nyt mentiin ähkien ja puhkuen sekä kirosanoja päästellen ensin makaamaan kaiteen päälle ja sitten viimeisillä voimilla jotenkin kammettiin jalatkin toiselle puolelle. Huh!

Sohvaputiikissa sitten ystävällinen myyjä ilmoitti naureskellen ettei kukaan oikeasti osta Minnaa, siis sohvaa, koska se on ihan lelu ja suunniteltu lähinnä lastenhuoneisiin. Kovalla myyntipuheellaan hän sai meidät ostamaan toisen sohvan joka olikin sitten pari kertaa kalliimpi kuin Minna. Siis se sohva!
Ja kun oimme maksamassa ukkeli paljastui puheittensa perusteella ääliörasistiksi1
Meinasin peruuttaa koko kaupan, mutta en olisi enää jaksanut uutta sohvahakumatkaa joten tyydyin vain kiristelemään hampaitani. Sohva se on rasistiltakin ostettu!
Niin ja nyt joudumme odottamaan uutta kalustettamme 4-6 viikkoa! Miten hitossa se voi kestää niin kauan?

Ja seuraavana päivänä alkoi Vantaan bussikuskien lakko. Olikohan vierailullamme osansa asiassa…?

Viime viikonloppuna olin sitten pirun kipiä kuumeillen ja ripuloiden. Ei ollut hauskaa se. Onneksi armaani jaksoi minusta pitää hyvää huolta ja Lapskoussikin kehräsi kainalossa. Kyllä silloin jopa sairastelun jaksaa!

Onhan tuossa kaikenmoista muutakin sattunut, mutta niistä tuonnempana.

Rakkauden sohvalla ei rasismi kuki!

-Nauri

2 vastausta artikkeliin: Vantaa- tuo käymättömistä korpimaista viimeinen

  1. kalle kirjoitti:

    Niin ajatteleppas sitä mä joudun käymään töissä vantaalla

  2. miksoblogi kirjoitti:

    Hitto. Olisit ollut sankari, jos olisit jättänyt sohvan ostamatta rasistisen myyjän vuoksi. Enpä tiedä olisiko minullakaan ollut munaa perua kauppa. Sen verran kai mukavuudenhaluisia ollaan, ettei jakseta sentään kahdessa sohvakaupassa käydä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: