Tampere, karaokea ja häijyjä koodeja

Loma se alkaa lähennellä loppuuaan. Nyyh.
Tietokonettani en juuri ole jaksanut paljon availla näien viikkojen aikana, ja siistä syystä on tämän blogini päivittäminenkin jäänyt lapsipuolen asemaan. Mutta korjataanpa asia nyt.

Kun hyvin ansaitusta lomastani oli kuunut viikon verran, päätin siirtää maallisen tomumajani minulle niiin rakkaaseen kaupunkiin, Tampereelle.
Tampereella on aina ollut erikoisasema sydämeni sopukoissa sillä siellä olen viettänyt ikimuistoisia hetkiä vuosien saatossa lukuisia kertoja. Aikoinaan ystäväni Timo ja Risto lähtivät sinne opiskelemaan ja jäivät sitten sielle tielleen. Heidän kauttaan sitten tutustuin niin paikalliseen yö- ja muuhunkin elämään sekä lukuisiin muihin hämeestä paikkaansa etsiviin nuoriin opiskelijoihin joista sittemmin tuli hyviä ystäviäni. Tosin meistä ei kukaan ole enää nuori, paitsi sydämeltään.

Joten ostin siis Onnibussi-liput hämeen sydämeen ja aloitin matkani kohti Suurta Tuttua Tamperetta.
Olin ajatellut yllättää kaverini Riston ja Jarin saapumisellani, ja niinhän siinä kävi että yllätys onnistui mainiosti: kumpikin miekkosista oli poistunut kaupungista juuri hiukan ennen saapumistani. Risto paineli jonnekin Kreikkaan ja Jari viehkon vaimonsa kanssa veneilemään jonnekin hevon kuuseen!
Hiukkasen harmitti, mutta tulin siihen tulokseen jotta kaipa kaltaiseni Suuri Kansainvälinen Seikkailija yhdestä Tampereen matkasta selviää kunnialla yksinkin.
Olisi pitänyt ajatella toisenkin kerran…

tre2

Olin varannut yhden yön yöpymisen Hämeenkadun Omenahotellista, tai niin minä ainakin luulin. Sisään pääsi kirjautumaan vasta klo 16, ja koska olin kaupungissa jo puoliltapäivin oli aikaa tutustua paikkakunnan baareihin. Ensiksi vierailin Hervannan Kultaisessa Apinassa, mutta pian siirryinkin jo keskustaan jossa päätin aterioida eräällä terassilla jonka baariemäntä hiukan hymähti kun koetin tilata lihapulla-annoksen. Hänen mukaansa siitä ei kaltaiseni kookas alfauros tulisi kuin vihaiseksi, joten tilasin mukaan vielä makkarakorinkin.
VIRHE!
Jo pullat olisivat saaneet masuni vinkumaan, mutta kun sinne tungin vielä makkarat ranskalaisilla ei riemulla ollut rajoja! Pötsi pinkeenä läksin sitten kulkemaan katuja jotta hiukkasen edes ruoka laskeutuisi.

tre5

Keskustorilla oli jotkut markkinat, samanlaiset kuin edellisellä vierailullani viime kesänä. Siellä sitä oli kaikenmaailman tilpehööriä myytävänä, mutten vielä sortunut. Oisi se päivä huomennakin. Laukon torilla kävin kaffella istumassa ja katselemassa laivoja ja turistien hyörinää, ja näinpä siellä sitten mansikanmyyjätytönkin bikinien yläosassa ja pikkushortseissa. Kiitos.

tre25
tre23
tre6

Kun kello sitten löi neljä, päätin että on aika suunnistaa majapaikkaan suihkuun ja hiukkasen lepäämään ennen illan rientoja. Olin printannut Omenahotellin varausvahvistuksen ja sitä sitten tutkailin ovella. En ymmärtänyt millään miten kummassa pääsisin hotelliin sisään! Omenahotellihan on semmoinen majatalo jossa ei ole respaa vaan sisään kirjaudutaan ovikoodilla, mutta printistäni ei moista
löytynyt. Soitin sitten hotlan päivystykseen vain kuullakseni että edellisenä päivänä maksamani rahasumma ei ollut kirjautunut heille, joten minulla ei ollut huonetta!Miksi ihmeessä sitten sain postin jossa minnua kiitettiin varauksesta ja toivotettiin tervetulleeksi Omenahotelliin?

Olin kuulemma laittanut korttini numeron jotenkin väärin eikä maksu ollut kirjautunut heille, mutta onneksi sain asian hodettua puhelimitse, ja pian sainkin puhelimeeni tekstarin jossa oli ovikoodi ja huoneeni numero. Pääsin suihkuun!

tre8
tre7

Kun matkahiki oli pinnastani pois pyyhkäisty, oli aika suunnistaa kohti Pispalaa!
Koska ilma oli kaunis kuin Minna, päätin kävellä koko matkan. Harmikseni vain en muistanut kuinka kamalan pitkä matka sinne olikaan, ja vielä ylämäkeä! Ja matkan varrelle ei edes sattunut mitään hauskaa kuppilaa jossa virvokkeita nauttia, joten tohotin koko matkan pysähtymättä.

tre17
tre13
tre9
tre10

Ja kun taivaansiniset kauriinsilmäni vihdoin havaitsivat legendaarisen Pispalan Pulterin, ei riemullani ollut rajaa. Tungin hikisen adonisvartaloni tiskille ja tilasin ison keskarin jonka siten nautin loosissa heitellen paheksuvia silmäyksiä naapuripöytään jossa perheen vanhemmat eivät saaneet mitään kuria lapsiinsa. Nuo ihmiskunnan toivot heittelivät eineitään pitkin pöytää ja lattiaa kikatellen, ja iskä ja äiskä vain hyssyttelivät.
Jälleen vahvistui päätökseni lapsettomuudesta!
Ja historiaa:
Pispalan Pulteri avattiin 1968 Alkon kokeiluravintolaksi, mitä se sitten tarkoittaakaan. Se oli maan ensimmäinen todellinen kaupunginosa-ravintola jossa mentiin kihloihin, riideltiin ja sovittiin. Tarinan mukaan myös näyttelijälegenda Matti Pellonpäätä kuljettanut ruumisauto pysähtyi Pulterin eteen kun Kaurismäen veljekset poikkesivat lasillisella muistamaan vanhaa ystäväänsä.

tre18
tre16
tre15
tre14
tre21

Sitten jatkoin matkaani paikalliseen rokkiluolaan eli Vastavirta-klubille. Paikka on auki ainoastaan iltaisin kun livemusa pauhaa, mutta viehättävällä terassilla saa katsella hippien puuhastelua hiljaa sisällään nauraen. On ne vaan hassuja nuo pitkätukat ja muut hampuusit!

Käväisin myös katsomassa ystävieni aikoinaan asuttamaa puutaloa jossa nykyään majaansa pitää pieni eläintarvikeliike. Muistot tulvahtivat mieleeni ja vietinkin hetken silmäkulmiani pyyhkien ennen kuin hyppäsin bussiin ja hurautin takaisin keskustaan.

tre19

Teatteriravintolan terassilla istuskelin ja katselin ohi virtaavaa nuoren lihan merta. Ollapa vielä nuori ja kaunis…
Aurinko heloitti kovasti ja se taas aiheutti nestevajetta, jota onneksi Tampereella kykenee hoitamaan lähes joka kadun kulmassa. Ja niinhän minä hoidinkin!

tre30

tre26

tre28

tre27

Majapaikkani naapurissa oli Ale Pubi jossa lyömätön oluttarjous. Sinne siis!

tre4

Ystävällisen henkilökunnan kanssa rupatteu oli hauskaa ja avartavaa, ja sieltä suunnistinkin edelliseltä kesältä tuttuun Monttuun. Mutta perhanan kateeliset naapurit olivat aikaansaaneet sen ettei terassia enää ollut! On se nyt perkele kun joka asiasta pitää valittaa!Kai se pubi nyt voi kuvijalassa terassia pitää, paitsi tietenkin jos se sijaitsisi minun kotitaloni kivijalassa.

tre35

tre36

Sitten vain kuljeskelin ja kaupungin vilskettä ihailin.

Illan tullen Omenahotellin vieressä sijaitsevassa juottolassa alkoi tietovisa, ja sinne tietenkin piti suunnata koska menneisyyteni visaisäntä niin vaati. Nappasin viereisestä pöydästä joukkueeseeni kolme nuorukaista joilla oli kova voitontahto.
Tahtoa oli, vaan ei tietoa.
Emme menestyneet lainkaan hyvin, ja suurin syy taisi olla minussa. Ylimielisesti, vanhemman valtiomiehen statuksella tyrmäsin joukkuetovereitteni oikeat vastaukset ja piirtelin paperiin ihan mitä sattuu.
Hyvä ettei visan jälkeen nenään sattunut!
Erosimme kuitenkin ystävällisissä merkeissä ja minä palasin Ale Pubiin karaokea hoilaamaan. Ei mennyt sekään kovin hyvin. Johtui varmaan väsymyksestä.

tre31

tre32

tre33

Kun tarpeeksi olin hämäläisiä vajavaisilla llaulutaidoillani kiusannut, päätin käydä suihkussa jotta illalla en kovasti hieltä tuoksuisi.
Oven aukaisu meni oikein hienosti ja taputtelin itseäni selkään voiton johdosta. Pääsin jopa sisään huoneeseeni, ja silloin vasta ylpeä itsestäni olinkin.
Ei olisi kannattanut.

Minä saan useita tekstareita päivittäin johtuen työni ja sosiaalisen elämäni asemasta elämässäni, ja vihaan niiden säilyttämistä kännykässäni. Niinpä minulla onkin tullut tavaksi poistaa viesti heti sen luettuani.
Ja ovikoodihan oli minulla tekstarin muodossa…
Ennen kuin kunnolla tajusin itsekään olin poistanut viisinumeroisen koodin puhelimestani, ja minun muistillani ei todellakaan päähän moisia pitkiä rimpsuja paineta!
Tajusin että jos nyt poistuisin hotellista en enää pääsisi sinne takaisin!

Koetin soitta ja tekstata Omenahotellin päivystykseen, mutta turhaan. Olin loukussa! Niinpä minun iltani Tampereella sitten päättyi siihen. Loppuillan ja alkuyön vietin televisiota katsellen ja unelmoiden tupakasta. Huonehan oli tupakoimaton ekä voinut edes ulos röökille mennä.

Aamusuihkun jäkeen riensin Keskustorille ja ostin hollantilaisilta makkara- ja juustokauppiailta kassillisen heidän tuotteitaan ja sitten Laukon torille jossa aamiaiseksi iso kasa mustaa makkaraa puolukkahillolla. Njam!

tre34

Sitten bussilla Hervantaan ja Kultaiseen Apinaan hyvästelemään mukava henkilökunta. Onnibussi saapui ajallaan ja pääsin voipuneen varteni istuimelle laskemaan. Pian olisin jo kotona…

Mutta mitä sitten? Miten sankarimme selviytyi seuraavana viikonloppuna olleista grillijuhlista? Entä Suuresta Meriseikkailusta ulkosaaristossa? Näihin mieliämme polttaviin kysymyksiin vastaukset seuraavassa blogissa!

Rakkauden hotelliin ei ole ovikoodeja

-Nauri

Yksi vastaus artikkeliin: Tampere, karaokea ja häijyjä koodeja

  1. Linda Salvia kirjoitti:

    Ota Minna seuraavalla kerralla mukaan huolehtimaan sinusta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: