Utö- lampaita ja hylkeennahkakenkiä

Ulkosaaristoon? Minä? Hulluko sää oot?”
Siinäpä ensireaktioni kun ystäväni ja munkkiveljeni Markku alkukesästä soitti ja ehdotti pistäytymistä kotisaarellaan Utössa.
Olen paljasjalkainen stadilainen ja minua hiukkasen hermostutti ajatus joutua luonnon armoille karussa saaristossa, mutta sitten seikkailunhaluni voitti ja suostuin tuohon päättömään ehdotukseen. Pikku kullanmuruni Minnankin sain houkuteltua mukaan ja prinsessallemme Lapskoussilekin löytyi ruokkija ja hoivaaja ihan läheltä Matista ja Tiinasta.
Ei muuta kuin matkaan!

Käväisin netissä ostamassa meille bussimatkat Hki-Turku ja Turku-Pärnainen Matkahuollon sivuilta, ja halpaa oli. Onneksi kilpailu on vapautunut Onnibussin myötä, ja perinteisemmätkin firmat ovat joutuneet alentamaan hintojaan. Siitäs saivat!

Bussiin astuminen sujui mainiosti ihan vain nimellä. Kuski tarkasti listastaan että olemme oikeutetut matkaan, ja se siitä.
Mutta Turussa kaikki olikin toisin.
Kun nousimme onnikkaan kuski ei tuntunut millään ymmärtävän selitystäni. Toistin moneen kertaan että olin maksanut matkamme netissä, ja että hänellä pitäisi olla lista josta löytyisi nimemme.
Kuski vain tuijotti.
Kerroin maksaneeni matkasta sen-ja-sen verran ja kuski sanoi että matka maksaa kuitenkin vähemmän kuin se. Eikö se ole firmalle nyt ole pelkästään positiivista? Olin maksanut matkan Korppooseen saakka mutta jäisimme pois jo Pärnaisissa, mutta ukkeli ei ymmärtänyt lainkaan mistä puhuin. Lopulta hän sitten soi meidän ihmiskuljettimeensa astuman ja pääsimme matkaan.
Voi elämän kevät!

Bussimatkalla näimme pelloilla isoja valkoisia möykkyjä joiden Minna tiesi olevan lehmän munia. Kyllä nuo maalaiset kaikkea tietää ja osaa!

Lehmänmuna

Pärnaisissa oli rannassa pikkuinen kuppila jossa päätimme aterioida ennen pitkää merimatkaa. Paikka oli väärällään porukkaa ja henkilökunta kiroilikin paikallisia jotka olivat päättäneet saapua ruokailemaan juuri laivan lähdön aikaan jolloin turistejankin piisasi.
Tilasin wienerleikkeen ja Minna jättiburgerin.
Koska asiakkaita oli paljon, jouduime odottamaan eineksiämme melkoisen tovin, ja alkoi jo pelottaa ehtisimmekö koko laivaan.Ja ravintolan ikkunalla kasvatettiin chilejeä! Loistava idea!

chiliikkuna

Kun ruoka sitten vihdoin saapui pöytään oli meillä syömiseen aikaa hiukan yli 15 minuuttia, ja ei siinä mitään mutta kun annos oli kuin suunniteltu ruokkimaan kokonainen rykmentti nälkäisiä rakuunoita!
En ymmärrä mistä he olivat löytäneet niin ison wienerin!

wienerleike

Ahmin annokseni kuitenkin urhoollisesti, vain pari tomaatinviipaletta jäi syömättä. Minna ei edes koettanut popsia burgeriaan vaan otti sen sovinnolla mukaan. Sitten vyöryimme laivaan ja istahdimme kannelle lepäämään. Suuri Meriseikkailu sai alkaa.

Laivamatka kesti tuollaiset kuusi tuntia, ja siinä ajassa saikin sitten aimo annoksen kaunista ulkosaaristoa. Välillä käytiin laivan alakannella olevassa ravintolassa noutamassa juotavaa, ja sitten taas kannelle auringosta nauttimaan.
Minä poltin nenäni.

1

5

14

aurinkosaaret

rakastavaiset

veneitäsatamassa

Jossain vaiheessa minua vastapäätä istuva nainen alkoi imettää pientä vauvaansa ja minä hätäännyin: en oikein tiennyt minne pitäisi katsoa ja aloin höpöttää jotain omituista Minnalle joka selvästi luuli minun jo menettäneen viimeisetkin rippeeni mielenterveydestäni. Sitten ilmoitin meneväni polttamaan tupakkia ja singahdin laivan toiselle reunalle.
Minä nyt vain olen mies jonka normaali aivotoiminta lakkaa välittömästi kun tissi ilmestyy näköpiiriin!

Utössa laiturilla olivat vastassa isäntäpariskuntamme, Markku ja aina yhtä viehko neitonen Suski. Olivat tuoneet kärryt mukanaan joilla sain sitten rousatttua kantamuksemme heidän asunnolleen majakan kupeeseen.
Ilta meni siinä turistessa ja tuomaamme viininä nautiskellen. Koska matka oli ollut pitkä, vetäydyimme ajoissa yöpuulle valmiina kohtaamaan seuraavan päivän seikkailut.

herratkohtaavat

Aamulla saime iloksemme huomata että taivas oli aivan pilvetön eikä tuultakaan juuri ollut. Markku ja Suski olivat kovin iloisia että olimme tuoneet mukanamme kesän. Olkaa hyvä vaan.
Aamiainen nautittiin pihalla ja sitten lähdimme käyskentelemään pitkin saarta.

15

19

IMG_6424

kärryt

Lintupöydällä

majakka

sauna

seinäkoristeet

utökilpi

Isäntämme kertoivat huimia tarinoita Utön menneisyydestä ja esittelivät kirkkoa ja hautuumaata sekä
”Pusukiven” jonka luona nuoriso tapasi käydä ennen muinoin kuhertelemassa. Tottakai mekin Minnan kanssa menimme sen luo pussailemaan. Ikävä kyllä armaani on kieltänyt kuviensa käytön tässä blogissa, joten kuvan joudun rajaamaan näin.

PUSUKIVI UUSI

Näimme myös kyykäärmeen, mutta se peijakas ennätti luikerrella pensaaseen piiloon ennen kuin sain siitä kuvaa otettua. Pahus!

Käväisimme myös Utön hotellin terassilla nauttimassa virvokkeita, ja täytyy sanoa etten ihan heti muista Suomesta toista terassia josta olisi sellaiset näkymät! Nastaa!

IMG_6463

IMG_6464

IMG_6465

Sitten alkoikin taas hiukoa, joten kämpille einestä väsäämään. Suski ei antanut meidän lainkaan auttaa, joten jouduimme vain olutta ja limonaadia litkien katselemaan kuinka hän ja hänen miehensä huhkivat grillin ääressä ja keittiön uumenissa vierailleen apetta valmistaen.

grilliherkkuja

grilliherkkuja2

IMG_6492

kampelat

siika

Ja se ruoka!
Markku oli kalastanut aimo läjän kampeloita ja siikoja ja sitten savustanut ne meille nautittaviksi. Suski väsäsi sellaiset salaatit ettei paremmasta väliä, ja grillissä valmistui ties millaisia vartaita ja maissintähkiä.
Suski väitti minun edellisellä reissullani valitelleen ruoan vähyyttä, ja nyt sitten päättänyt ettten pääse enää narisemaan. En tunnusta sellaista koskaan vaittaneeni, ja ainakaan nyt siihen ei ollut edes mahdollisuutta. Voi Elämän Kevät että oli hyvää! Kiitos ja syvä kumarrus Kalastaja- Eemelille ja hänen nuorikolleen!

Sitten taas lähdettiin saarta tutkimaan. Siellä sitä oli vaikka mitä ihmeellistä kaupunkilaispojan hämmästellä. Joku oli esimerkiksi naulannut hylkeen räpylät ja pyrstön jonkun vajan seinään. Miksikö? Kuka noista saarelaisista ottaa selvää.
Sitten siellä oli kuusi lammasta joita kävimme tervehtimässä ja syöttämässä. Kyllä olivat söpöjä. Ajattelin kidnapata niistä yhden kaveriksi Kissaprinsessallemme Lapskoussille, mutta ei ollut tarpeeksi isoa kassia. Seuraavalla kerrala sitten…

aurinkoankkuri

hylkeenkoipi

IMG_6502

Minnan kanssa kävimme myös kotiseutumuseota ihmettelemässä. Siellä oli paljon tavaraa saaren historiasta sekä hylkeennahkakengät. Muistin että ystävälläni Nikolla on hylkeennahkatakki ja ajattelin että siitäpä oivat jalkineet takin kanssa pidettäväksi.
Eivät suostuneet myymään. Pahus!

hyljekenkä

Ilalla taas syötiin ja juotiin sekä rupateltiin mukavia. Sitten olikin taas aika käydä tutimaan koska edessä olisi pitkä matka takaisin kotiin.

Sunnuntaina kävimme kaffella viehättävässä pikku kahvilassa ja vielä kerran moikkaamassa lampaita. Kiertelimme vielä hiukan saarta ja sitten olikin aika astua laivaan joka veisi meidät suoraan Turun keskustaan. Olimme valinneet sen koska näin säästimme hiukan aikaa ja vaivaa vaikka maksoikin hiukkasen enemmän.
Markku otti rennnosti lempituolissaan odottaen että saisimme pakattua kamat kasaan, ja ulkopuolella lapset pelasivat potkupalloa. Idyllistä.
Isäntämme saattoivat meidät laivalle ja olivat kovin ioisen näköisiä kun vihdoin poistuimme.

aspö

isännätvikuttaa

jalkapallo

markkuistuu

Merimatka meni jouhevasti, vaikka täytyy sanoa että merellä puhaltanut tuuli ei ollut kovinkaan hauskaa. Mutta ihanaa oli katsella kaunista saaristoa ja hulppeita huviloita joita oli siroteltu sinne tänne. Kun vaan lotossa voitan niin sitten kyllä ostan tuolta kämpän ja onnellisena Minnan ja kissojen kanssa vilkuttelen köyhille jotka ohi seilaavat!

Turussa kävimme pikaisesti moikkaamassa ystävääni Jaakkoa joka pitää majaa tuossa kauniissa kaupungissa. Hän antoi minulle yhtyeensä levyn jonka olen nyt kuunnellut ja hyväksi havainnut. Tosin yhtyeen nimeä en nyt muista…

Ja koska koko reissu oli ollut mukava ja vaivaton, oli jotain pakko sattua. Kun ostimme liput junaan Turku-Helsinki saimme kuulla että rata oli poikki ja joutuisimme vaihtamaan ensin jossain bussiin, huristaa sillä jonnekin jossa taas junaan joka veisi meidät vihdoin kotiin. Niin tietysti.

Mutta kotiin lopulta päästiin eikä Lapskoussikaan kauaa jaksanut vihoitella vaikka olimme olleet pari päivää poissa.
Kaikin puolin mahtireissu. Kiitos vielä kerran Markku ja Suski!

Entä miten sujui Rauman matka? Miten kuuluisa orkesteri esti sankarimme aterioinnin? Mitä piirakkaan olikaan lisätty täytteeksi? Tämä ja paljon muuta seuraavassa jännittävässä blogissa!

Rakkauden majakkasaaren pusukivellä ei kyykäärmeitä näy

-Nauri

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: