James Hirviösaari ja ninja-kissoja

Hepskukkuu!

Minähän se taas täällä rustailen luettavaksenne jonninjoutavuuksia, samalla koko sydämestäni toivoen että jotain iloa niistä saisitte.

Lähdetään liikkeelle politiikan ihmemaasta!
Viime viikon aikana on kansanedustaja James Hirvisaari ollut kovastikin tapetilla kuvattuaan kannattajaansa ( ystäväänsä?) hra Urpoa tekemässä natsitervehdyksiä Eduskuntatalossa ja sen edessä.
Jee, terve elämä voittaa!!

Hirvisaari sai sitten mennä, ja jos minulta kysytään niin se oli kyllä loistava päätös Perussuomalaisilta!
Olin ostain kuullut että james Hirvisaaren facebook-sivut olisivat lukemisen arvoiset kaikessa hulluudessaan, mutta kuinka väärässä olinkaan. Pyysin siis tuota älyn jättiläistä kaverikseni, ja jostain syystä hän hyväksyi pyyntöni. Siinä sitten parin päivän aikana lueskelin hänen ja hänen kavereittensa ajatuksia alati kasvavan kauhun vallassa.
Oikeasti tuollaisia ihmisiä on olemassa!

Hauskinta oli kun Hirvisaari laittoi linkin hesarin sivulle jossa toimittaja lainasi hänen kirjoittamiaan arvosteluja entisistä puoluetovereistaan ja antoi samalla puheenvuoron myös puolueen puheenjohtajalle Timo Soinille. Siis toimittaja laittoi vain lainauksia näiden kahden puheista, mutta kuinka ollakaan Hirvisaaren mielestä toimittaja oli valehtelija!
Minä ja joku muu sitten kommenteissamme pyysimme edustaja Hirvisaarta hiukan tarkentamaan mikä jutussa oli valetta, ja vastaukseksi saimme kuula olevamme kovastikin tyhmiä kun emme sitä huomanneet.
Jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan!

http://www.hs.fi/kotimaa/James+Hirvisaari+arvosteli+entisi%C3%A4+puoluetovereitaan/a1380946278180

Eli jos edustaja Hirvisaarelta haluaa hiukan tarkennusta hänen väitteisiinsä, on automaattisesti hölmö ääliö?
Syyttäkäämme itseämme, meidän ansiosta tuokin veijari siellä Eduskunnassa sekoilee.

Luonnollisestikaan en enää ole hra Hirvisaaren kaveri. En edes facebookissa!

Ja sitten seuraa kirja-arvostelu:
Sain tuossa jokin aika sitten ystävältäni Nikolta lahjaksi Minna Lindgrenin teoksen Kuolema Ehtoolaaksossa ( Teos, 2013) ja luinkin sen suurella mielenkiinnolla.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat Ehtoolaakson vanhainkotiin jossa alkaa tapahtua kummia. Mukaan on ympätty niin Helvetin Enkeleitä kuin homoraiskaajiakin, mutta ei pidä luulla että teos olisi mitenkään erikoisen rankka, enmmänkin kuljetaan huumorin puolella. Mutta nauru on samalla kyllästetty kyynelillä, sillä niin raadollisesti ( ja samalla todenmukaisesti ) Lindgren kertoo nyky-suomen vanhustenhoidosta.
Ihan omakohtaisesti olen joutunut seuraamaan kuinka vanhuksia hoidetaan (?) Suomessa, sillä äitini on jo vuosien ajan maannut vanhainkodissa. Sinne päästessään/joutuessaan hän oli vielä suhteellisen hyvässä kunnossa, mutta nykyään vain varjo entisestä. Vain luusäkki joka makaa vuoteessaan vaipoissaan toivoen että huomista ei tulisikaan.
Nyt eksyin aiheesta!
Lindgren kertoo kuinka vanhukset saatetaan hiljaisiksi ja helposti käsiteltäviksi lääkkeillä jottei henkilökunta liikaa rasittuisi.
Kuinka totta tämä kaikki on, jää lukijan pääteltäväksi.
Kirjassa vanhainkodissa alkaa tapahtua omituisia asioita joita selvittämään alkavat pirteät vanhukset vastassaan armoton byrokratia ja sen vallanhaluiset vartijat.
Huumoria säästämättä kerrotaan seniori-ikäisten pyrkimykset vaikuttaa omiin asioihinsa, ja kuinka kaikki arvostelu koetaan laitoksen taholta uhaksi.
Kirjaa lukee ihan hymy huulilla, vaikka välillä silmäkulmassa kimmeltääkin kyynel.

Mutta mutta… Hiukan paikallaan teos välillä junnaa kun käydään samoja asioita uudelleen ja uudelleen läpi sekin hiukan ihmetyttää kuinka jotkut tärkeät juonenkäänteet jätetään sitten lopuksi kokonaan selittämättä.
Ja kirjan loppu jää lukijalle ( ainakin minulle ) hiukan liian avoimeksi.Saatiinko rötösherrat kiinni? Miten Enkelin kävi? Oliko koko juttu vanhusen mielikuvitusta?
Ehken vain ole tarpeeksi älykäs tällaista lukemaan…

Ja kun nyt ryhdyttiin, laitetaanpa myös leffa-arvostelu:
Katsoin eilen kultimussukkani kanssa Pussikaljaelokuvan, tuon Mikko Rimmisen Pussikaljaromaaniin pohjautuvan elokuvan.
Olemme kumpikin kirjan lukeneet ja siitä kovasti pitäneet, mutta muistan kuinka luin jostain että siitä tehdään elokuva, ja jo silloin ajattelin että siinä on melkoinen savotta saada se teos valkokankaalle edes hiukan samassa hengessä mitä kirja edustaa.
Olin oikeassa.
Ohjaaja Ville Jankeri on kyllä tehnyt kaikkensa, mutta tulos jää kauas kirjan maailmasta. Näyttelijätyö on kautta linjan hienoa, mutta henki puuttuu. Tällaisia nuoren miehen ajelehtimistarinota on nähty pilvin pimein, ja täytyy sanoa ettei siitä maailmasta paljonkaan uusia versioita kykene aikaan saamaan.
”Joo, mä oon luuseri ja kaikki menee päin persettä”-leffoja nyt vain on liian kanssa, ei jaksa ihminen katsoa moista telkasta kun koko ajan joutuu samaa kohtaamaan ihan livenä.
Ainoana piristysruiskeena huomasin kaverini Vesa Häklin pienessä roolissa! Hänen roolihahonsa oli nimeltään ”Rutjake”, ja se jos joku kuvaa ystävääni erinomaisella tavalla.

Myös kuvaaja Jarkko T. Laine ansaitsee kiitosta vangitsemillaan kuvilla öisestä Kalliosta, tuosta pahuuden pesästä jossa itsekin olen madellut katuja lailla Marsalkan ja Hennisen…
Mutta kuten sanottu, elokuva jäi sisällöltään tyhjää kolisemaan. Olen varma että olisin suhtautunut toisin jos en olisi lukenut kirjaa, mutta Rimmisen kirja teki minuun niin suuren vaikutuksen että ehkä juuri siksi suhtaudun tähän tällä tavalla. Tiedän toki että kyseessä ovat kaksi eri taideteosta, mutta siltikin…

Olen muuten nyt viikon sairastellut keuhkoputkentulehdusta.
Se ei ole hauskaa!
Makoilin juuri viisi päivää sängyssä katsellen telkkaa ja pelaten pleikkaria, ja vaikka noista harrastuksista kovasti pidänkin, olisin melkein mielummin ollut töissä.
Nyt on olo sellainen että jaksoin raahautua töihinkin.

Ja siitä puheen ollen, tulkaapa maistelemaan minun tekemiäni valkosipuli-,inkivääri- ja chiliviinoja! Luulisi kaikkien pöpöjen karkaavan todella kauas näillä tropeilla!

chiliviina

Ja pakkohan se on kissoistakin jotain kertoa!
Meidän Vanha Rouva Lapskoussi on niin kamalan kiltti! Pikku prinsessamme Nötkötti tekee koko ajan hänen kimppuunsa mitä ihmeellisimpiä ninja-hyökkäyksiä kun hän kottaa nukkua, mutta Lapskoussi vain hiukkasen sähisee ja siirtyy toisaalle lepuuttamaan.
Koska Nötkötti koko ajan kasvaa, ei Lapskoussilla ole enää kuin yksi paikka jonne pikku-ninja ei vielä pääse: kirjahyllyn päällä makoiee hän kun rauhaa haluaa.

IMG_7202

Mutta tässä eilen sitten huomasin että Nötkötti pääsee jo kirjahyllyn toiseksi ylimmälle hyllylle, ja on vain ajan kysymys milloin hän pongahtaa Lapskoussin viimeiseen turvapaikkaan.
Minun tulee niin suru Lapskoussin puolesta kun hän ei halua puolustautua, mutta luulen että hänkin tajuaa Nötkötin olevan vasta pentu.

Ja minusta on aivan ihanaa kun Nötkötti on ihastunut kasvattamaani partaan. Hän makoilee kainalossani ja siittelee partaani samalla suloisesti kehräten.
Voi että minä rakastan kissojani!

IMG_7200

IMG_7217

kiipeilyteline

kisut

lapsuliini

lapsuprofiili

lapsuvalvoonötköä

nötköihana

nötköniskä

nötkönkirahvi

siskot

Ja ruoasta:
Henkinen johtajani Jamie Oliver näytti minulle telkkarin välityksellä loistavan broiskuruoan ohjeen jota sitten eilen tein. Kovasti sain kiitosta!

Otetaan kolme broilerin luutonta rintafilettä ja maustetaan ne suolalla, pippurilla ja sinappijauheella ( n.teelusikallinen/filee, katsotaan että kaikki fileet ovat kunnolla mausteitten peitossa ), päälle oliiviöljyä ja heitetään pannulle paistumaan. EI LIIAN KUUMALLE PANNULLE!
Lisätään pari puristettua valkosipulinkynttä ja paistellaan kaikkea välillä käännellen.
Pilkotaan purjoa maun mukaan pieniksi palasiksi ja heitetään broiskujen kanssa pannulle.
Sekoitellaan ja käännellään hetki.
Lisätään pannulle n.desi valkoviiniä.
Sekoitellaan lisää.
Lisätään kermaa pari desiä ja lämpö pienelle.
Kansi pannun päälle ja hautumaan n.20 minuuutiksi.
Tarjoillaan hyvän salaatin ja riisin kanssa.

Hitto kun oli hyvää!

Tässähän sitä taas olikin jotain pientä. Palataan asiaan ensi viikolla.

Rakkauden nukkujaa ei ninja häiritä saa

-Nauri

Yksi vastaus artikkeliin: James Hirviösaari ja ninja-kissoja

  1. Eeva Vasenius kirjoitti:

    Ajattelinkin tuolla somen puolella kysyä voinnistasi, kun kerroit että olit lekuriin menossa. Sait varmaankin antibiootit? Kissaneitokaisenne ovat kyllä tosi ihania!

    Kiitos tästä blogista ja koita nyt parantua tuosta keuhkarista….:D

    Terkuin, Eeva

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: