Buenos Airesiin, mutta miksi?

ARGENTIINA!

Ja tapahtui niina paivina, etta Suuri Kansainvalinen Seikkailija paatti lahtea Etela-Amerikkaan, Ja mukaan otti yhden kaverin…

Sunnuntaiaamuna kello heratti jo kolmen aikaan aamuyosta, joten duunin jalkeen olikin nukuttu kokonaiset kome tuntia. Minnan kansa halailtiin ja pussailtiin ja muutama kyynelkin siina taisi vierahtaa, ja sitten olikin jo taksi alaovella odottamassa. OP siella jo istui valmiina kanssani Suuriin Seikkailuihin! Ei muuta kuin lentsikka-asemalle!

Check in sujui suhteellisen jouhevasti ja sitten olikin aika aamiaisen. ”Kaksi isoa olutta, kiitos!” Mutta kun se olut oli Lapin Kultaa ja maksoi 9e tuoppi! Eikohan Buenos Airesissa loydy hiukkasen halvempiakin vaihtoehtoja… Sinne siis!

Meila oli vaihto Amsterdamissa ja kone myohassa, joten melkoiseksi juoksuksihan se meni. OP sanoikin ettei koskaan ole nahnyt minun liikkuvan niin ripeasti!Ja niita turvatarkastuksia oli koko ajan! Luulisi etta kerta riitaa, mutta nama ulkomaalaiset: aina saa niiden kanssa harmin ja harmaita hiuksia!

Lopulta kuitenkin paastiin sitten KLM:n koneeseen joka meidat lupasi perille toimittaa.

Lento kesti tuollaiset 14 tuntia, ja minahan en koneessa saa nukuttua! Koetin kaikkia mahdollisia asentoja, mutta turhaan. OP kylla kuorsasi tyylikkaasti vieressa, joten hanestakaan ei paljon ollut seuraa. Onneksi oli elokuvia! Katsoin Anthony Hopkinsin tahdittaman elokuvan Hitchcock seka Lone Rangers jossa oli mm.Johnny Depp. Eka oli hyva ja toinen melkoisen uskomaton sekametelisoppa. Ja tulihan siella noita Frendeja ja Frasiereita sun muitakin. Ystavani Artsi oli lainannut minulle hienot kuulokkeet joilla kykenin ulkoisen melun estamaan kokonaan ja keskittymaan taiteeseen. Ja kauheasti meille ruokaakin kannettiin eteen koko ajan! Koetin jossain vaiheessa saada ruokani kanssa seka viinin etta oluen, mutta minut sivuutettiin tuhahdeksella. Mutta kun kasvava nuori tarvitsee paljon ravintoa…

Lento meni kuitenkin yllattavan sutjakasti, ja pian olimmekin jo laskeutuneet Argentiinaan, Buenos Airesiin! Otimme samoin tein taksin ja hurautimme hotellille. Matka oli hauska kun koko ajan kaikki paikalliset autoilijat tervehtivat meita valtaisalla aanitorvien konsertilla! Olivat varmaan ilahtuneita kun vihdoin joku saapui laittamaan asiat jarjestykseen!

Hotellilla olimme jonottamassa respaan sisaankirjautumista varten kun ukkeli tiskin takaa kohotti katseensa. Hymy levisi hanen kasvoilleen kun han huomasi OP:n ja suusta paasi selvalla suomen kielella: ”Moi moi!” Olimme hiukan hammentyneita, mutta tottakai vastasimme tervehdykseen:”No moi moi, kuis panee?”. Ei tullut vastausta kun nuo edelliset sanat olivatkin hanen ainoat osaamansa Suomen kielen sanat. Han oli ilmeisesti opetellut tervehdyksen meita varten, ja siita olemmekin kovasti kiitollisia.

Rahaa vaihdettiin ja kamat huoneeseen sullottiin. Saimme kolmen hengen huoneen kun tajusivat respassa ettemme olekaan pariskunta joka nukkuu samassa sangyssa. Vaikka Op pitkan lettinsa kanssa kylla tytolta nayttaakin. Huone oli siisti ja siella mukava suihku. Huonepalveluakin saisi, mutten oikein usko etta kannattaa. Ikkuna oli kummallinen puoli metria korkea kapea ruutu jossain munaskuitten korkeudella, ja siita nakyma sisapihalle. No, ei haittaa kun on Suuri Kansainvalinen Seikkailija!

Sitten lahdettiin etsimaan jotain yomyssypaikkaa kotialueeltamme, muttei oikein tahtonut loytya. Yhteen mestaan rantauduttiin, mutta se oli melko kallis. Toinen taas halpa mutta lahinna jaatelobaari. Ja koska oli yo ja pimeaa, onnistuin kadottamaan suuntavaistoni taysin. Onneksi OP osaa vanhana partiopoikana suunnistaa ja loysimme takaisin hotellille.

Huomasimme kotiuduttuamme ettei vuoteissamme ollut lainkaan peittoja, lakanat vain. Tasta tuhtuneena Op soitti respaan heidat haukkuakseen. Respasta kuitenkin vasyneella aanella kehoitettiin kurkistamaan komeroon, ja siellahan ne peitot olivatkin. Pakkoko ne on aina piilottaa, senkin ulkomaalaiset!

Sitten vain nukkumaan ja odottamaan millaiset kommellukset meita viela odottavatkaan!

Rakkauden lentokoneessa voi nukkua makeasti

Hasta luego!

-Nauri

2 vastausta artikkeliin: Buenos Airesiin, mutta miksi?

  1. Tommi Bäckström kirjoitti:

    Viimeksi olin KLM:n lennoilla kymmenen vuotta sitten ja silloinkaan sieltä ei saanut kaljaa vaikka kuinka olisi itkenyt. Ilmeisesti holllantilaisissa koneissa kannattaisi tilata humppatupakkaa tai käynyttä majoneesia jos rentoutua meinaa.

  2. pelle kirjoitti:

    tuo jotain.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: