Urpo ulkomaassa

Loma, mikä ihana tekosyy sekoilulle.

Sunnuntaina alkoi sitten uusin maailmanvalloitusretkeni, ja tällä kertaa se suuntautui Lontooseen. Mukaani otin yhden toverin, Mika nimeltään.

En juurikaan ollut nukkunut edellisenä yönä joten kun saavuin Helsinki-Vantaalle klo 07 olin hiukkasen väsynyt. Mika tuli tapansa mukaan hiukan myöhässä, mutta veikkonen, ei se mitään kun on loma! Pikaiset oluet nautittiin kansainvälisellä puolella ja sitten koneeseen. Olen viime aikoina hiukkasen sairastellut ja lääkärisetä sanoi että minun tulee välttää stressiä ja liiallista alkoholin käyttöä  ja muutenkin elää tylsästi. Olenkin ajatellut että tälä lomalla otetaan ihan stressittömästi, ei rehkitä eikä varsinkaan ryypäyä.

Niin minä siis ajattelin…

Lentsikka laskeutui aikataulun mukaisesti Gatwickin lentsikkakentälle josta sitten siirryimme rauhallisesti ja stressittömästi junaan joka veisi meidät Victoria-asemalle Lontoon ytimeen. Äkkiä minulta pääsi parkaisu: MISSÄ MUN KAMERA ON? Olin juuri viikkoa aiemmin saanut itselleni uuden hienon järkestelmäkameran, ja nyt minä idiootti olin jättänyt sen lentokoneeseen!!!

Siihen loppui stressittömyys kun juostiin kuin hullut Nordweigianin tiskille kyyneleet poskilla valuen ja kerroimme huolemme. Onneksi ammattitaitoinen virkailija oli ajan tasalla ja soitti koneeseen josta vahvistettiin että kamerani oli siellä, ja että se minulle toimitettaisiin. Kiitos! Sitten pyörin huolestuneena puolisen tuntia infopisteen edessä ennen kuin sain kamerani takaisin.

Sitten pääsimme vihdoin junaan ( 20 puntaa! ) ja Victoria-asemalle. Siellä sitten Mika onnistui ohjaamaan meidät ihan väärään suuntaan menevään metroon ja pinnani alkoi jälleen kiristyä. Lopulta kuitenkin saavuimme määränpäähämme Paddington-asemalle jonka läheisyydessä majapaikamme Shakespeare-hotelli sijaitsi. Nyt voisin vihdoin alkaa ottaa rennosti.

Niinhän minä luulin.

Hotellissa sitten ilmoittivat ettei meille ole tilaa tässä majatalossa, menkää talliin nukkumaan. Heidän tarkoittamansa hotelli olikin sitten ihan eri suunnalla, ja itse piti vielä taksikin maksaa. Tulee mieleen eräs tarina parin tuhannen vuoden takaa…

Hiukan aikaa jaksoin räyhätä ja iskeä nyrkkiä pöytään, mutta sitten piti alistua ja painua taksia tilaamaan. Taksimatkalla minua alkoi oksettaa mutta ajattelin että se on vain jotain ohimenevää oireilua väsymyksestä johtuen.

Kuinka väärässä olinkaan!

Hotel La Reserve ( 422-428 Fulham Road ) otti meidät avosylin vastaan ja vihdoin pääsisn suihkuun. Olin nimittäin stressin ja sekoilun takia hikoillut kuin sika, ja nyt totisesti tuntui ihanalta seistä viileässä suihkussa pitempi tovi.

Mikan kanssa sitten läksimme tutustumaan paikkakuntaan. Söimme mexikolaisessa ravintolassa chili con carnea ja burrittoja, kuljimme katuja ja ihmettelimme kaiken kalleutta. Meidät oli siirretty halvalta Paddingtonin alueelta superkalliille hienostoalueelle, ja nyt pelotti riittäisikö rahamme. Päätimmekin pian paeta paikalta. Minua oksetti koko ajan enemmän ja enemmän, ja päätimmekin siirtää itsemme Hotelli Shakespearen eteen jossa sitten laattaisin protestina paksujen pakkosiirtoja vastaan!

Ikävä kyllä pääsin vain kahdenkymmenen metrin päähän em.helvetinkolosta kun vatsani tyhjeni kadun reunaan. Kamala olo. Ostin lähikaupasta vettä ja koetin jotenkin horjua eteenpäin. Mika ohjasi minut isällisesti Victoriabaariin jossa juttelimme parin amerikkalaisen ladyn kanssa samalla cockista nauttien. Mika tosin joi miehekkäästi outta, mutta itse en voinut johtuen lääkärin määräyksestä ja pahasta olosta.

Kun oloni oli  hiukan kohentunut painuimme South Kensington-asemalle ja siellä sitten käveltiin ja tutustuttiin paikkaan. Eräästä juuri sulkemaisillaan olevasta kahvilasta nappasimme mukaamme isot cappucinot, ja ne olivat todella isot! Tilasimme ”mediumit” ja kouriimme iskettiin ämpärilliset namijuomaa. En edes halua tietää millainen olisi ollut ”iso”. Sitten iski taas paha olo. Nähtiin myös ystäväni Jarmon etinen työpaikka Natural History Museum, mutta vain ulkoa päin kun olin niin huonona.

Kun taas vatsani kadun varteen tyhjtntyi päätimme siirtyä kotia kohti. Urhoolisesti koetin selittää että kyllä minä jaksan, mutta Mika tiukoin äänenpainon ohjasi minut huoneeseemme ja lähti itse lähipubiin katsomaan porkupalloa. Saksa kuulemma voitti.

Kun Mika sitten palasi retkeltään päätimme siirtyä Nukkumatin luo kyläilemään. Ehkä huomenna sitten saisimme laoittaa stressittömän loman.

Rakkautta on kaivata kultaansa kaukomailla

-Nauri

Tapahtui tuona sunnuntaina paljon muutakin, mutta en nyt vain muista. Päivitän tätä valokuvien kanssa sitten myöhemmin.

Yksi vastaus artikkeliin: Urpo ulkomaassa

  1. Matti kirjoitti:

    Mepäs olimme kentällä jo puoli viisi ihailemassa auringonnousua. Ajattelimme nukkua sen vajaan viisituntisen lennon, mutta takana istunut vekara oli eri mieltä. Kullannuppu! Malaga otti vastaan lämpimästi: tänään 29 ja huomiseksi luvassa 33 astetta. Herrasmieshän ei kekkaloi polvihousuissa muuta kuin uimarannalla, joten jokunen litra nestettä taitaa tulla vuodatettua täälläkin. Kerro Palinille ja kumppaneille terveisiä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: