Pubeja, jäätelöä ja alastomia naisia

MAANANTAI

Hotellin aamiainen osoittautui ihan kivaksi: oli kinkkua, juustoa, croissantteja, leipee, voita, hiloja, muroja, mysliä, hedelmiä, kahvia, teetä jne. Kyllä sillä Suuri Kansainvälinen Seikkailija hyvinkin päivänsä aloittaa!

Olin edellisenä päivänä olut kovin kipiä mutta nyt olo oli onnekseni kohentunut huomattavasti, joten siis suoraan kylille!

Käytiin ostamassa metroasemalta päiväliput joilla pääsee huristamaan niin bussilla kuin metrollakin mielinmäärin koko päivän, ja Lontoossa se kannattaa kun julkisia tulee melkoisesti käytettyä. Sitten ei muuta kuin metrolla, tai undergroundilla niin kuin alkuasukkaat sanovat, Towerin linnaa ihmettelemään. Olen aina ollut kiinnostunut historiasta, ja jos johonkin pytinkiin historiaa liittyy niin juuri Toweriin. Mutta kuinkas kävikään: muutkin turistit olivat ajatelleet samoin kuin minä ja jono tuohon hienoon kohteeseen oli parinsadan metin mittainen. Lisäksi oli samperin kuuma ja lippukin olisi maksanut 22 puntaa ( melkein 30 e ) joten totesin matkatowerilleni: ”On aika nauttia virvokkeita!”

Pettämättömällä vaistollani löysin lähistöltä pubin nimeltä Punch of Grapes joka juuri oli ovensa avannut. Itse otin cokiksen Mikan valitessa tuotevalikoimasta juuri itselleen räätälöidyn oluen, pintin Naked Ladiesia. Niissä juomissa ei kauaa nokka tuhissut, ja se taas oli täysin selitettävissä nestehukallamme. Koko ajan jumalaton kuumuus emmekä tietenkään jaksaneet kantaa vesipulloa mukanamme. Pöljät…

Sitten Mika ilmoitti halukkuutensa katsella kaupunkia korkealta sen yläpuolelta, The Shardin huipulta. Kyseessä on valtavan korkea toimistorakennus jonka ylimmässä kerroksessa on ravintola ja mahtinäkymät. Ja hissi ylös maksoi vain 30 puntaa ( n.40e ). Pitäkää näköalanne, siivottomat kelmit!

Olin ajatellut matkabudetikseni n,100e/pvä, mutta se ei riittänyt mihinkään. Oli pakko karsia turhista menoeristä kun ajattelin syödä ja juodakin!

Brittien rahanahneudesta suivaantuneena päätin minäkin ottaa oluen, ja sen nautin läheisessä Kings Headissa. Montakohan tuonkin nimistä pubia Lontoossa, saati koko brittein saarilla on? Olimme imittäin huomanneet että saman nimisä pubeja vilahteli siellä sun täällä, eli briteissä ei ilmeisesti ole samaa käytäntöä kuin Suomessa eli ettei saman nimistä kapakkia saa samaan kylään perustaa. Olu oli okein hyvää ja sen voimin jaksoimmekin jatkaa matkaamme.
Kävelimme Thames joen rantaa, söimme jäätelöa ja nautimme säkkipillin soitosta sekä kauniiden neitojen meihin luomista kaipaavista katseista. Mutta turha on meihin vilkuilla, ukkomiehiä tässä ollaan.

Jossain vaiheessa ylitimme Waterloo Bridgen ja siirsimme itsemme Govent Gardeniin. Siellä sitä oli vilskettä ja hulinaa. Kaiken maailman katuesiintyjiä ja muutenkin outoa sakkia joka paikka väärällään. Päätimme paeta moista syntistä menoa Lamb & Flagiin, hienoon pubiin Rose Streetillä. Kyseessä on ihka ensimmäinen pubi johon aikoinaan rakastuin ensimmäisellä kerralla Lontoossa käydessäni. Tuolta voipi lukea lisää paikasta: http://lambandflagcoventgarden.co.uk/

Siellä sitten istuttiin parin juoman ajan, mutta sitten alkoi maa polttaa jalkojemme alla ja oli jälleen mentävä. Suunnistimme Hyde Parkiin jossa joka maanantai saa kuka tahansa nousta esiin ja kertoa mielipiteensä asiasta kuin asiasta puiston nurkassa, Speakers Cornerissa. Ja minulla kyllä mielipiteitä riittäisi…

Ongelmaksi vain muodostui että johdatin pienen iskuryhmämme ihan toiseen päähän puistoa, ja koska Mikan jalat olivat jo talsimisesta hiukan kipeytyneet emme jaksaneet enää oikeaan osoitteeseen pyrkiä. ”On siinä meillä matkanjohtaja, saatana…” mutisi Mika kun köpöttelimme bussipysäkille päin. Ja bussilla sitten hurautettiin hotellillemme pikku siestalle. Siinä helteessä se on pakko…

Heräsimme monen tunnin jälkeen klo 21.30! Mika oli saada kohtauksen kun sanoin että pubit muuten menevät kiiinni ko 23. Enpä ole koskaan tainut nähdä kenenkään pukeutuvan niin rivakasti! Syösyimme pää kolmantena jalkana läheiseen irkkubaariin. Siellä edeskäypä sanoi että aikoo tosiaan sulkea klo 23, mutta jos meitä vielä janottaisi niin tien toisella puolella olisi Broadway Bar & Grill joka taas olisi auki ties kuinka myöhään jos meitä kiinnostaisi. Kyllä meitä kiinnosti.

Broadway oli ihan hauska paikka. Mika huomasi että heidän kassakoneensa nimi oli TISSI, ja siitähän minun piti sitten tietenkin ottaa kuva. Selitin baarimikolle, tai koetin selittää että haluaisin kuvan kassakoneesta koska sen nimi oli suomeksi rintarauhaset. Mutta ei oikein tuntunut ymmärtävän nuorimies. Lopulta lopetin vain selittämisen ja otin kuvan.

lo3 lo8 lo9

Niin, ja se olikin TISSL. Koskaan mitään kivaa…

Ei siinä sitten muuta kuin kotiin kaupan kautta. Halusin että huoneessa olisi vettä ja limonaadia aamulla koska huoneessa ei ollut kunnon ilmastointia, ja yö tulisi olemaan kuuma.

Mitenköhän seuraavana päivänä kävisikään…

Rakkauden koneen nimi on Minna

-nauri

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: