Pariisi-nyt ja aina!

No jos minä kertoisin kesäretkemme lopunkin. Kamalan kiireisen loppukesän ja alkusyksyn ansiosta en ole juuri ehtinyt tätä edes miettiä.

TORSTAI

Aamiainen nautittiin jälleen hotellin ravintolassa, ja taas saimme todeta sen erinomaisuuden. Uusi päivä pitää ottaa vastaan juuri paistetuilla croissanteilla ja cappucinolla, kautta Teutateksen!

Sitten olikin aika suunnistaa kohti St.Prancasin juna-asemaa josta juna meidät Pariisiin kuljettaisi. Mutta eihän se taaskaan mennyt niin kuin olisi pitänyt. Jostain syystä metrot eivät tahtoneet lainkaan kulkea ja saimmekin nähdä melkoisesti vaivaa perille päästäksemme. Bussia ja metroa vuoroperään käyttäen kuitenkin viimein saavutimme päämäärämme.

Heitimme laukkumme matkatavarasäilytykseen ja läksimme etsimään keidasta joka janoista lohduttaisi.

Kävelimme pitkin ja poikin aseman edessä olevaa isoa katua, mutta pubit loistivat poissaolollaan. Äkkiä sisäinen pubitutkani päästi piippauksen ja kerroin Mikalle että seuraavasta poikkikadusta pitää kääntyä sillä siellä pubi luuraa. Ja niinhän siellä The Dolphin-pubi sitten olikin!

lond2 lond3

Kietaisimme kitusiimme pari tuoppia maukasta olutta ja sitten takaisin asemalle. Turvatarkastukset sujuivat sutjakasti ja pian jo olimmekin junassa. Mutta kas: paikoillamme istui kaksi nuorta neitosta jotka häädimme pois huutaen ja mekastaen. Myöhemmin selvisi että paikat itse asiassa olivatkin heidän… Onneksi isompaa showta asiasta ei tullut. Hävetti.

Olin niin väsynyt että nukahdin lähes heti kun juna starttasi ja heräsin siihen että Mika tökki minua. Olimme Pariisissa!

Nousimme junasta, kävelimme ulko-ovista kadulle ja katsoimme vasemmalle: siinä oli kotimme Hotel Richmond. Piru vie, näin se matkstaminen pitää hoitaa! Junamatka kesti 2h16min ja hotelliin kävey 3 min. Jee!

p1

Heitimme laukkumme huoneeseen ja lähdimme tutustumaan Pariisiin.

Ensin oluet ravintolamme viereisessä brasseriessa( ja siinä hotellin vieressä niitä riitti! Koko katu täynnä kuppiloita ) ja sitten vain päämäärätöntä käyskentelyä ihanilla Pariisin kaduilla.

Kävimme syömässä pastat jossain pikku tavernassa jossa tarjoilija ei osannut sanaakaan englantia, mutta eipä tuo juuri haitannut. Tarkoituksemme oli mennä käymään latinalaiskortteleissa, mutta Mika ohjasi meidät väärään suuntaan menevään metroon joten päädyimmekin jonnekin ihan muualle. Eipä tuokaan haitannut.

p2 p3 p5 p7

Illalla sitten kotiin kävellessä päätimme pistäytyä eräässä vähän hienommassa ravintolassa, mutta edeskäypä sanoi että ovat kiinni. Paskan marjat. Olimme vain sen verran väsyneitä ja rähjäisen näköisiä ettei meitä sinne halunnut!

Mutta onni onnettomuudessa: huomasimme lähistöllä pienen baarin jonka edessä parveili lauma nuorukaisia tukevassa humalassa. Sinne siis! Paikka oli aivan täynnä huutavia alkuasukkaita ja muutenkin oli oikein mukavaa. Le Lafattes taisi olla paikan nimi? Siellä sulassa sovussa hipsterit ja eläkeläiset mekastivat ja talon pastis oli maukasta. Baarimikko koetti kekustella alkeellisella englannillaan mutta koska mekään emme kielineroja ole jäi keskutelu hämäräksi. Jostain nähtävyydestä siinä taisi olla kysymys…

Valomerkki tuli, mutta viinaa myytiin edelleen kaikille halukkaille. Emme oikein ymmärtäneet…

p6 p8

En tiedä miksi noissa kuvissa ei näy se hulina mikä siellä baarissa oli?

Sitten kävelimme hotellimme lähellä sijaitsevaan ravintolaan jossa olimme aiemminkin päivällä vierailleet. Tarjoilijaneito oli kertonut olevansa kotoisin Transylvaniasta, ja tottakai nimesimme paikan välittömästi Vampyyribaariksi. Siitä muodostuikin sitten lyhyen lomamme kantakapakka.

pa1 pa2 pa3

Siellä sitten Mika tilasi jättimäisen munakkaan josta minäkin pienen palan sain kun ressukka ei sitä jaksanut ahmia. Katselimme ohikulkevia ihmisiä ja nautimme himmentyvän illan kauneudesta.

Vielä ennen nukkumaan menoa istahdimme lasilliselle hotellimme vieressä olevaan tavernaan. Tilasin listalta puoli litraa olutta. Kyyppari sitten sen eteeni kantoi, mutta ongelmana oli se että lasissa oli korkeintaan 3 desiä. Lasin yläreunassa oli puolen litran mitta mutta juoman pinta oli huomattavasti alempi. Koska hinta siitä oluesta oli kuitenkin 9e päätin reklamoida hiukkasen. Mutta niinhän siinä kävi että sain huomata olevani väärässä: tarjoilija nimittäin kertoi että ranskassa puoli litraa on paljon vähemmän kuin muualla maailmassa! Täytyy sanoa että hiukkasen olin äimistynyt! Ja minä kun aina olen luullut että puoli litraa on puoli litraa kaikkialla, mutta kai minä vain olen tietämätön. Hetken aikaa sitten kiistelin hyvää englantia puhuvan tarjoilijan kanssa kunnes purskahdin nauruun: eihän tämä voi olla totta! Maksoin juomani naureskellen ja samalla päättäen etten ikinä enää tuohon kuppilaan rahojani kantaisi.

Sitten olikin aika mennä tutimaan sillä Pariisissa olisi vielä paljon koettavaa…

Rakkauden tuoppi on aina ääriään myöten täynnä!

-Nauri

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: