Miksi Pariisi on pakko hylätä?

MAANANTAI

Nytkö se sitten pitäisi lähteä takaisin kotiin? Kaiken kokemamme jälkeen takaisin tylsään ja lannistavaan ilmapiiriin vailla toivoa mielekkäästä tulevaisuudesta?

Miksi aina minä????

Oli tullut viimeinen päivä Pariisissa. Mika koetti saada minut poistumaan huoneestamme, mutta tarrasin sängyn päätyyn kyynelten valuessa alabasterin valkeille poskilleni: miksen saa jäädä!!!!

Lopulta Mika sai minut ymmärtämään sen pikku asian, että Suomessa minua odottaisi oma vaimoni, pikku hirviömme Lapskoussi ja Nöttkötti sekä työni Sture21:ssa. Koko se normaali elämä.

Tarrasin patteriin ja aloin itkeä huutaen! HALUAN JÄÄDÄ PARIISIIN!

Lopulta sitten Mika sai minut poistumaan kodistamme ja kirjauduimme ulos majatalostamme.

Kävimme heittämässä laukut Care du Nordin rautatieaseman säilytykseen, joka ei sitten ollutkaan kovin helppo tehtävä.

Kamalan kauan kesti ennen kuin löysimme paikan jonne pakaasimme jätimme. Ne läpivalaistiin ja melkoinen kuulustelukin oli. Selvisimme!

Kävimme hyvästelemässä Vampyyribaarin henkilökunnan ja suuntasimme metrolla kauas latinokortteleiden ihmeelliseen mailmaan!

Siellä sitten halusin näyttää matkakumppanilleni Pompdiou-keskuksen, tuon taiteen ja musiikin keskuksen!

http://fi.wikipedia.org/wiki/Pompidou-keskus

Mainio paikka, mutta eniten harmitti kun olivat siirtäneet ihanan suihkulähteen ihan muualle kuin missä muistin sen olevan! Tosin edellisestä reissustani oli siis kulunut muutamakin vuosi, joten voi olla mahdolista että muistin väärin.

Omasta mielestäni olen harvoin väärässä!

Istahdimme pieneen kahvilaan ja koetimme olla mahdollisimman pienesti. Pöydät olivat kokoa ”pizzalautanen” ja otimmekin siis kumpikin omat pöytämme. No tämähän ei sovinnut tarjioilijalle, vaan hän siirsi meidät samaan lastenkutsu-pöytään. Oli kuulemma asiakkaita tuossa.

Mika sitten tilasi pienen kahvin, crepsin sokerilla ja ananasmehun.

Hän sai ison kahvin, crepsin maapähkinävoilla ja appelsiinimehun. Ja tämä siis paikassa jossa hinnat olivat katossa ja paikka ihan paraatipaikalla.

Koetin sanoa että nyt olisi valituksen paikka, mutta Mika kilttinä ihmisenä reklamoi vasta laskun yhteydessä. Sai anteeksipyynnön, muttei edes alennusta! Saa valittaa jos ei saa mitä haluaa!

Sitten käytiin Seinen rannalla istuskelemassa ja kauneutta ihastelemassa.

Lopulta kävimme vain matkalaukut hakemassa ja ryntäsimme junaan joka vei meidät Lyonin lentoasemalle! Eniten pelotti se että juna kulki ilman kuljettajaa!

Koneessa emme juuri enää jaksaneet jutella. Kaikki oli käsitelty. Olimme kohta kotona.

Rakkautta on Pariisi

P.S kuvia laitan jahka löydän ne!

-Nauri

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: