Baksu Brassailee Balilla

Bali

Olen reissannut ystäväni Ollipekan ( myöhemmin näissä kirjoituksissa vain OP ) niin Kiinassa kuin Argentiinassakin, ja nyt päätimme lähteä katsomaan kuinka Indonesia ottaisi vastaan kaltaisemme adonikset.

Lauantaiaamuna puoli viiden maissa OP napasi minut taksin kyytiin ja huristimme lentsikkakentälle. Pakollisen tuopposen The Oak Barrellissa jälkeen hyppäsimme koneeseen joka vei meidät Amsterdamin kentälle odottamaan jatkoyhteyttä.

Kohtasimm suomalaise miekkosen joka oli menossa samalla koneella kanssamme Kuala Lumpuriin josta hän jatkaisi borneolle meidän suunnatessamme Balille. Mukava miekkonen, toivottavasti hänen matkansa meni hyvin.

Amsterdamin kentällä oli meille jo argentiinan matkaltamme tuttu hulina ja vilske. Kynärpäätaktiikkaa hyväksi käyttäen rynnimme eteenpän ja saavutimme kohteemme eli lähtöaulan.

Nyt sitten alkaisi matkamme vaikein osuus eli 12 tunnin lento pallon toiselle puolelle.

Op se on sellainen veijari että nukkuu vaikka seipään nokassa, ja niinhän siiä kävi että hän tyytyväisenä kuorsasi suurimman osan matkasta minun katsellessa vieressä elokuvia ( Bond pätkää ) ja tv-sarjoja ( Miehen puolikkaat ja frendit, yhteensä noin kuusi jaksoa ).

Välillä matkakumppanini heräsi syömään meille tuotuja herkkuja ja nukahti jälleen.

Olin kateellinen.

Hassuinta oli että eräs lentoemännistä oli aivan vanhan duunikaverini Kaisun näköinen, ja ne jotka Kaisun tuntevat voivatkin nyt arvata että Maleysian Airlinesilla on pirun kauniit lentoemännät.

Kuala Lumpurin kentälle saavuttiin nuhjuisina ja väsyneinä. Tai ainakin miä olin.

Menimme odottamaan jatkolentoa pikku baariin jossa eläminen oli tehty kovin vaikeksi: jos halusit maksaa kortilla piti kävellä pitkän tiskin toiseen päähän, ja se taas oli pirun hankalaa johtuen paikan pienuudesta. Koko ajan sai törmäillä muihin virkistäytyjiin ja pyydellä anteeksi.

Kenttä oli aika samanlainen kin kaikki muutkin lentokentät ympäri maailman, paitsi että siellä oli melkoinen meteli kaikkien huutaessa ja mekastaessa. Ei saa Suuri Kansainvälinen Seikkalija sielulleen missään rauhaa…

Lento Denpasarin kentälle Balille sujuikin yllättävän hyvin, sain jopa hieman nukuttua. Ei sinällään ihme kun matkaa oli silloin aitettu jo lähes vuorokausi.

Nukkumatti sai minut kiinni suunnilleen siinä vaiheessa kun ylitimme päiväntasaajan. Yritin katsoa ikkunasta mutten millää nähnyt sitä sinistä viivaa joka karttapallossakin on…

Koneesta noustessa iski valtava kuumuus päin naamaa kuin kuumalla ja kostealla uunkintaalla olisi pläjäytetty!

Taksi löytyi heti ja hurautimme väliaikaiseen kotiimme, Swastika Bungalowsiin.

Aivan ihana mesta!

Mutta matka sinne maksoi 200 000! MITÄ! Helsingissä pääsen duunista kotiin alle kahdenkympin. Ihme touhua!

Majapaikan pikkolo kantoi urheasti painavaa kassiani ja johdatti meidät majallemme vehreän puutarhan läpi jossa linnut sirittivät ja huumaava kukkien tuoksu sai hymyn huulille.

näkymä näkymä2

Kamat heitimme huoneeseen ja samoin tein suihkuun. Kun tulin suihkusta oli huoneessamme nuori neito joka oli tuonut meille eksoottiset tervetuliasjuomat. Alstomuuteni sai tytön hämilleen ja hän poistuikin paikalta syvään kumarrellen.

tervedrinkki

Sitten suuntasimme altaan reunalle allasbaariin. Olut oli halpaa ja kylmää, emmekä sillä hetkellä juuuri muuta halunneetkaan.

nauriallas näkymäalas olutekabalo

Sitten oli aika lähteä katsomaan rantaa joka olikin siinä ihan parin sadan metrin päässä. Hotellin edessä on sellainen tourist info mesta jonka omistaja hyökkäsi välittömästi kimppuumme ja koetti kaupata ties mitä matkoja ympäri saarta, mutta ilmoitimme saapuneemme vasta puoli tuntia aiemmin ja nyt tutkisimme hiukan ihan omii nimiin paikkakuntaa.

Matkalla rannalle kohtasimme kauppiaan jolta koetin ostaa jonun hatun koska pakko olisi kuuppa jollain suojata, mutta se huuto ja mekastus sai munt vioimaan pahoin. Myyjä ei antanut minulle hetken rauhaa jotta voisin eri päähineitä katsella vaan seisoi vieressäni ja huusi koko ajan jotain käsittämätöntä. Yritin selittää etten maksa kasasta bambun lehtiä 15 euroa, mutta pari euroa voisi irrota. Siitä vasta mekastus alkoiin! Lopulta nostin kädet pystyyn ja pakenin paikalta. Myyjä huusi perääni suostuvansa siihen pariin euroon, mutta hän oli jo suututtanut väsyneen matkamiehen.

Rannalla ei ollut tungosta. Paikalliset kalastajat siellä veneitään laittoivat ja muutama turisti köllötteli hiekalla.

ranta2 ranta3 rantarafla rivokukka

Kävelimme rantaa varmaan pari kilometriä ja ihastelimme kaiken kauneutta.

Lopulta päädyimme baariin jossa sitten istuimme parin oluen ajan katsellen kuinka paikalle alkoi pikkuhiljaa valua katuruoan kauppaajia. Arvuuttelimme mitä kukin kauppasi, ja lopulta uteliaisuuteni voitti ja menin ostamaan eäätä herralta annoksen jotain. Se osoittautui lihapullakeitoksi joka oli oikein mainiota. Mausteitakin sai laittaa oman mielensä mukaan, ja jotenkin onnistuin pysymään kohtuuden rajoissa enkä sortunut ylilyönteihin.

Siten olikin aika mennä takaisin kämpille kaupan kautta. Jääkaapissa on pakko olla koko ajan vettä ja mehua, ei sitä muuten kestä.

Päätimme mennä virkistäytymään altaaseen joita hotellissamme on kolme.

Mutta ei se hirveästi virkistänyt kun vesi oli kuumaa kuin indonesialainen nuudelikeitto!

vesipeto

Hetken aikaa altaan reunalla istuttuamme päätin mennä ilmastoituun huoneeseemme lepuuttamaan. OP sanoi tulevansa hetken päästä perässä.

Ei tullut.

Hiukan huolestuin ja painuin altaalle katsomaan onko kaikki hyvin. Siellä tuo matkakumppaninii nukkui tyytyväisenä lepotuolissa.

opnukkuu

Herätin hänet ja ilmoitin että menen syömää jotain läheiseen ravintolaan ja hän lupasi tulla perässä.

Tällä kertaa hän tulikin!

Ravintolaa vastapäätä on kauppa joka mainostaa olevansa auki 24h. Menin siis sinne ostamaan savukkeita mutta myyjä torjui minut ja sanoi että paikka on kiinni. Kerroin tästä ravintolan rouvalle joka sitten painui kadun toiselle puoelle ja palasi hetken päästä savukkeitteni kanssa.Hän epäili etei nuori tyttö tiskin takana osannut englantia ja oli vain pelästynyt.

Minä taas epäilen että komeuteni hämmensi häntä niin että meni pasmat sekaisin!

OP oli siis saapunt ja oli aika syödä jotain. Min otin Nasi Gorengia OPn valitessa Red Snapperi. Kyseesää olivat siis paikallinen perinneruoka paistettu riisi ja punainen napsija kala joka on kovin yleinen täällä päin. Paikallinen ahven?

Sitten olime aivan poikki ja suuntasimme takaisin kotiin terassille istumaan. Oli tullut valvottua hävyttömän paljon ( paitsi OP joka nukkuu milloin ja missä tahansa ) ja odotin vain sitä että saan painaa pääni tyynyyn ilmastoidussa huoneessa.

Mitäköhän huomenna tapahtuisi?

Rakkauden nuudelikeitossa on ihania sattumia

-Nauri

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: