Gili: Rikosaalto paratiisisaarella

Balilta Gilille ja takaisin.

Aamiaisella kevätkääryleitä josta suuri kiitos ja ylistys Swastika Bungalowsille!

Sitten hyökättiin majapaikan eteen odottamaan kuljetusta Padang Baihin, paikkaan josta venho meidät Gili Trawanganille kuljettaisi.

Gilin saaret koostuvat kolmesta saaresta joista suurimmalle, Trawangille olimme siis menossa.

Muut kaksi ovat Gili Air ja Gili Meno. Saaret ovat kuuluisia loistavista snorklausmahdollisuuksista ja yöelämästään. Oikeastaan vain saaremme Trawngan tunnetaan yöelämästään, ja ajattelimme jotta tulisihan tukin kokea.

Pääsimme siis jonkinlaisella pikkubussilla muiden hassujen turistien kanssa Padang baihin ja sieltä ihmiskuljettimeen joka oli sitten täynnä huutavia amerikkalaisia nuoria. Eikä pelkästään heitä, vaan paatti oli täynnä sellaisia alle kolmikymppisiä kauniita ja nuoria ihmisiä joiden ainoana intressinä ( puheista päätellen ) oli juoda ja naida kuin viimeistä päivää.

Totesin OP:lle että taidamme olla saaren vanhimmat asukkaat….

Parin tunnin laivamatkan jälkeen rantauduimme Gili Trawanganille haisten hieltä ja seikkailulta. Nyt olisi taas uusi paikka tutkittavana.

Saarella asustelee Patzy-niminen neitonen jonka kanssa meillä on lukuisia yhteisiä ystäviä. Hänen yhteystietonsa olin saanut ystävältäni Hartzalta, ja sitten kun olimme siinä chattailleet hän oli varannut meille huoneen läheltä rantaa. Ihan vain siitä syystä ettei aikaa tuhrautuisi turhaan majapaikan etsimiseen.

Mutta tuhrautuihan siihen kuiteskin.

Kuljimme rannan viertä ympärillemme katsellen ja Patzyn ylimalkaisia ohjeita välillä silmäillen. Kuljimmekohan ihan oikeaan suuntaan?

Lopulta havaitsimme oikean kadunkulman ja löysimme paikan armahan. Mutta ketään ei ollut tiskin takana respassa? Kurottauduin hiukkasen ja kurkistin tiskin yli, ja siellähän se resepsuunin ukko makasi lattialla syvässä unessa. Herätettyämme hänet saimme avaimemme bungalowiin joka toimisi parin seuraavan yön ajan kotinamme.

Villa Rika oli ihanalla paikalla oleva mainio pieni bungalowikeskittymä jossa oli isot sängyt ja jääkaappi täynnä virvokkeita. Lisäksi nämä juomat olivat saman hintaisia kuin kaupassa! Näin sen pitääkin mennä!

Otimme suihkut ja sitten hieman kylää katselemaan. Ei Trawangan kamalasti eronnut Balin Sanurista, mitä nyt kaikki ihmiset olivat nuoria ja kauniita. Samaa katukauppiasta ja hieronnan tarjoajaa oli täälläkin.

Käytiin syömässä jotain pientä ja sitten suuntasimme paikalliselle (mini-)golf clubille tapaamaan Patzya.

Heti kun hänet näin tajusin että likka on tuttu. Olimme aikoinaan juhlineet ja lähes asuneet Helsingin jo legendaarisella Backstage-klubilla vuosien ajan. Monia yhteisiä tuttuja ja muistoja. Oli kuin olisi tavannut vanhan luokkakaveinsa!

DSC_0740~2

Seuraamme liittyi myös majapaikkamme omistaja mr Robert joka puhui niin leveää aussimurretta että vain vaivoin sain mitään selvää hänen puheestaan.

Golfclubin seinät olivat T-paitojen peitossa, ja olikin ilo huomata että suomalaiset punk-bändit olivat paitojen muodossa siellä oikein hyvin edustettuna. Taisi olla Patzylla sormensa tässäkin pelissä?

paita kurikan paitoja tyttö baarin kävelee

Saimme mr Robertilta ja Patzylta kullan arvoisia vinkkejä joiden avulla suuntasimmekin sitten yöelämää tiiraamaan. Sama Sama-baarissa naureskelimme aussiperheelle jonka isällä oli niin huono itsetunto, että koko ajan hyppi pitkin seiniä jos vaimo muiden miesten kanssa jutteli. Luonnollisesti puhuin naisen kanssa ja maljoja kohottelin. Ihme ettei mitään kummempaa sattunut.

Me vain hengailtiin ja sitten iltasella myöhään Palms Resorttiin joka on siinä meidän majapaikkamme yhteydessä. Siellä oli janoinen kissa jolle annoimme vettä. Kissa kiitti kehräten.

Gili saarilla on muuten sellainen hauska puoli että siellä ei ole autoja laisinkaan. Ne on kielletty! Jos haluaa niin voi vuokrata polkupyörän tai sähkömopon, mutta autoa ei. Myös hevosvaunuila pääsee, ja niitä me käytimme.

ratsu reipas taksiheppa

Seuraavana aamuna ahmimme hiukan munakasta ja päälle ananasmehua, ja sitten rantaan snorklaamaan.

Patzy oli antanut ohjeet minne mennä, joten ei ollut vaikea paikkaa löytää. Välillä pysähdyimme myös baariin jonka seinässä komeili koti-ikävää tuova teksti SUOMI PEKELE. Aikoinaan olivat kuulemma olleet pytinkiä rakentamassa ja paikalle oli saapuut joukko avuliaista suomalaisia jotka olivat saaneet luvan maalata talon mielensä mukaan. Ja kuinkas siinä kävikään…

rantagilin rantamaja rantsulla ravintoloitsija suomiperkele

Sukellus/snorklausalue löytyi, mutta johtuen laskuvedestä oli sukeltelemaan pääseminen kovin hankalaa ja kalojakin näkyi aikas vähän. Joku paikallinen kertoi että nousuveden aikaan olisi nähtävissä kilpikonnia ja isoja kaloja, mutta emme koskaan saaneet aikaiseksi palata. Harmittaa hiukkasen. No olihan siellä rannalla sitten kaikkea muuta nähtävää.

rantapimu rastatyttö rannalla tyttö ja veneet tyttöparvi tytön pylly

Olin ostanut juuri tätä matkaa varten hienon vedenalaista kuvausta varten rakennetun kameran, ja enkös minä onnistunut sen sitten sinne jonnekin jaavanmereen kadottamaan. Kyllä kannattaa Nauri maailmalle päästää…

Käveltiin ja käytiin syömässä ja golfclubin kautta päikkäreille jotta taas jaksaa.

Samalla käytiin myös moikkaamassa Patzya joka silln tällöin tekee arvokasta vapaaehtoistyötä löytökissojen kanssa Cats of Gilin kaupassa.

kassi kattila kissa anttila nukkuva kissa

Siellä käy sitten kissoja jos jonkinlalaisia. Nimet naurattivat: Alepa, Siwa, Anttila, Anssi Kela, Tauski. Hassua kun ihmiset antavat kissoilleen omituisia nimiä, vai mitä meidän tytöt Lapskoussi ja Nötkötti?

OP oli hiukan vilustunut ja päätti jäädä kotiin kun minä unien jälkeen suuntasin kylille.

Gili Trawangan on selkeästi suuntautunut enemmän palvelemaan nuorempaa väestönosaa. Kaikki baarit soittivat ns”jumputi-jumputi”-musiikkia niin lujaa että hirvitti, ja olikin aika homma löytää joku paikka jossa istahtaa ilman tuota melusaastetta. Onneksi sellaisiakin löytyi.

Huumekauppa oli mielestäni runsasta ja melkoisen avointa, varsinkin kun ottaa huomioon Indonesian tiukkaakin tiukemmat huumelait. Kannabista ja kovempia tarjottiin ostettavaksi melkein joka kadun kulmassa, ja varsinkin sienet olivat ilmeisen kova sana siellä. Olimmekin jo päivällä huomanneet muutamankin kuppilan avoimesti myyvän huumesieniä, ja OP:lle joku oli tarjonnut niitä saatesanoilla: ”It will take you to the moon!”.

Jossain baarissa tapasin muutaman suomalaisen jotka ovat käyneet vuosittain samaan aikaan samassa paikassa jo kuuden vuoden ajan. Tuomo, Kristiina ja Henri osoittautuivat mukaviksi ihmisiksi ja juttelinkin heidän kanssaan hyvän tovin ennen kuin oi pakko suunnata kotia päin.

Majassamme sitten istuin hetkisen terassilla nauttien sademetsän äänistä.

Yöllä heräsin siihen että kuulin huoneestamme kissan naukumista.Pieni harmaa kolli oli päässyt jotenkin sisään ja halusi kehräämään kainalooni. Tottakai hänet päästin. Jossain vaiheessa hän sitten siirtyi OP:n viekkuun nukkumaan. Ihana otus, mutta kuika hän oli päässyt sisään?

Se selvisi sitten aamulla kun huomasin että lompakossani ei ollut enää yhtään rahaa. Ensin OP moitti minua huolimattomaksi, mutta pian hän huomasi omienkin rahojensa kadonneen. Huoneessamme oli käynyt voro!

Nukun aina todellla kevyesti, mutta nyt en ollut herännyt lainkaan. Rosvo oli ottanut pöydältä lompakkoni ja tyhjentänyt sen, sitten siirtynyt OP:n viereen ja napannut hänenkin rahansa. Poistuessaan ei ollut laittanut ovea kolahtamaan, vaan jättänyt raolleen jolloin kissakin oli sisään päässyt livahtamaan.

Olimme hiukkasen tyrmistyneitä.

Kaikeksi onneksi OP oli piilottanut vuokrarahamme toilettilaukkuunsa, joten saisimme ainakin vuokramme maksettua.

Aamiaisella tapasimme mr Robertin jolle kerroimme tapahtuneesta. Hän otti asian heti tosissaan ja lähti kovistelemaan yöportieria, mutta ilman sen kummempaa tulosta. Kukaan ei ollut nähnyt mitään.

Ja saattaahan se kyllä olla hieman oma vikakin kun nukuimme laittamatta ovea lukkoon…

Pahoittelimme mr Robertille ettemme kykene maksamaan minnibaarista juomiamme tuotteita, mutta hän vain huitaisi kädellään. ”Antakaa kundit olla!”

Myöhemmin saimme kuula että myös Patzyn kämpille oli murtauduttu samana yönä, ja joku tunnoton voro oli vienyt löytöeläinten lahjoituskassan. Patzy laittoi Facebookiin avoimen kirjeen tuolle kusipäälle.

patzyn ilmoitus

Sitten rantaan odottamaan kuljetusta takaisin Balille. Maksettuamme vuokran rahaa oli jäänyt juuri sen verran että saimme ostettua yhden pienen oluen puoliksi. Hip hei!

Päästyämme Balille saimme aikaan melkoisen sotkun. Matkamme hintaan kuului että hakivat hotellilta, kuskasivat Giille ja sitten vieä laivaan ja takaisin hotellille. OP antoi matkalippumme jollekin naiselle joka organisoi kuljetuksia ympäri saarta, ja kun meidän piti astua bussiin meiltä vaadittiin lippua. ME ANNOIMME SEN JO JOLLEKULLE!

Meitä ei millään uskottu vaan alkoi melkoinen huuto ja mekastus jonka lopputuloksena lippua vaatinut neito kääntyi kannoillaan ja lähti kävelemään. Kuskimme taisi sääliä meitä ja antoi kyydin himaan ihan ilman sitä lippuakin.

Kotona sitten suihkuun ja kylille syömään rapeaa ankkaa. Kauaa ei jaksanut riekkua kun olin niin kovin poikki, ja ilmoitinkin viettäväni sen illan kämpillä kirjaa lukien. OP lähti vielä kylille ja toi takaisin tullessaan iltapalaksi paketin nakkimakkaroita. Mistä tunnet sä ystävän….

Olipahan reissu Gilin saarelle!

Jos rakastat, et varasta!

-Nauri

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: