Jää hyvästi, Sevilla

Malaga ( Sevilla ) 9.päivä

Kuten olin pelännytkin, oli majapaikkamme suihku mitoitettu minua huomattavasti pienemmille ihmisille. Siinä sai kyllä ihan töitä tehdä jotta sain atleettivartaloni ( kotletti-? ) suihkukoppiin tungettua ja joka paikan saippuoitua. Tässä minua onneksi auttoivat vuoteni Moskovan Suuren Sirkuksen käärmemiehenä. Minkä nuorena oppii…

Sitten olikin aika hyvästellä kämppä ja lähteä kylille hengaamaan.
Junamme Malagaan lähtisi vasta illalla joten olisi koko päivä aikaa tutkailla kaunista Sevillaa.
Aamukahvipaikan etsiminen ei ollutkaan ihan helppoa koska kaikki terassit olivat täynnä huutavia alkuasukkaita juomassa omia kahvejaan.
Eikö täällä kukaan käy töissä???? Ja onko se huutaminen aivan välttämätöntä? Vai oliko siellä mahdollisesti kuulovammaisten kokoontumisajot?

• 

• 

• 

Lopulta onneksi saimme cafe con lechemme ( maitokahvi ) ja saatoimme jatkaa kuljeskeluamme.
Ensin ajattelin käydä apteekissa ostamassa lääkkeitäni jotka olivat loppumassa. Mutta nehän maksoivat kolminkertaisen hinnan Suomen hintoihin verrattuna!
Farmaseutti ei minua uskonut kun kerroin paljonko niistä kotomaassa maksan, hoki vain ”impossible”ja näytti kassakoneen hintaa. Poistuin tulistuneena takavasemmalle!

Ilmoitin OPlle jotta nyt riittää kiusanteko! Lähtekäämme katedraalilta kauas pois, lähemmäs rautatieasemaa jossa varmasti olisi myös paljon nähtävää.
Hyvästelimme katedraalin, lähdimme vanhan kaupungin labyrinttiin ja hetken päästä seisoimme jälleen katedraalilla. Olimme kulkeneet ympyrää!

Kiusaantuneena ehdotinkin, että lähdettäisiin taktisesti ihan eri suuntaan tällä kertaa. Se olikin viisasta sillä näimme paljon hauskoja paikkoja jotka muuten olisivat jääneet kokematta.
Esimerkiksi Hosteria Del laurel, mainio ravintola jonka terassilla oli mukava rauhoittua ja suunnitella seuraavaa kohdetta.
http://www.hosteriadellaurel.com/#aboutPage

• 

• 

• 

Tämä hotelli esiintyy muuten Jose Zorrillan kirjan Don Juan Tenoria ensimmäisissä kohtauksissa. Täällä tuo elostelija kävi naisia viihdyttämässä.
Me joimme oluet.

• 

• 

• 

Kävelimme myös kauniiden puistojen läpi Plaza de Espanjalle jota vuokraisäntämme oli mainostanut upeaksi.
Ei valehdellut hän!
Ja siellä näimme ainoan kissamme koko reissulla! Siellä hän pyöri jäätelökioskin ympärillä josta kävin helpotusta kuumuuteen ostamassa. Oikein olivat kiltit ihmiset hänelle vesikupinkin laittaneet! Kuvaa en hänestä saanut, mutta hän kyllä esiintyy elokuvassani jonka Sevillasta tein ( löytyy instagramista nimelläni)

• 

• 

• 

Ja jälleen päämäärätöntä haahuilua.
Lopulta alkoi olla aika siirtyä rautatieasemalle josta alkaisi kolmen tunnin matkamme Malagaan.
Op halusi mennä shoppailemaan tuliaisia, joten käytimme hyväksi havaittua metodia:”Mut löydät tosta terassilta. Mä en shoppailemaan lähde!”.

Siinä minä sitten tunnin verran istuskelin katselemassa ohikulkevia ihmisiä tupakkia poltellen (!) ja pari olutta juoden. Oli alkanut hiukan tuulla ja se helpotti helteessä kärsivää pullukkaa. Ja kaiken lisäksi näin aidon Sevillan parturin!

• 

Kävimme vielä syömässä ennen matkaa pienet annokset.
Asemalla kukaan ei tarkistanut edes matkalippujamme saati läpivalaissut laukkujamme. Eri meininki kuin Malagassa!
Matka meni hyvin ja taksilla huristimme Teatro Cervantesille ja kotiin.
MInä kävin vielä tervehtimässä kantabaarimme tyttöjä, mutta kauaa en jaksanut kun tajusin olevani melkoisen väsynyt.
Siihen auttaisi varmaan uni?

-Nauri

Sevillaan matkamme vei

Malaga 8.päivä

Aamulla oli kello soimassa hävyttömän aikaisin. Sitä siinä sitten Opn kanssa ihmeteltiin kunnes muistimme, että Sevillaanhan tässä pitää lähteä!

Kuteet niskaan ja kävelemään kohti rautatieasemaa. Matkalla pysähdyimme yhdet kahvit juomaan, siinä kaikki. Kun rautatieaseman viimein oli nokkamme edessä, sain deja vu-kokemuksen: Olin ollut tässä paikassa aiemminkin!
Sitten muistin ensimmäisen inter-railini joskus kymmeniä vuosia sitten. Olimme ystävieni Jukan ja Pasin kanssa saapuneet junalla Barcelonasta Malagaan, ja olimme kovin väsyneitä. Päätimme ottaa ensimmäisen hotellin joka kohdalle sattuisi, ja sehän olikin sitten heti aseman ovista kun ulos pääsi silmiemme edessä.
Ja siinä se oli jälleen!
Muistot tulvahtivat mieleeni, mutta niitä en nyt tässä ryhdy jakamaan. Olin silloin 18 vuotias ja elämää täynnä. Sattuihan sitä kaikenlaista…

• 

Junaan päästäksemme oli meidän mentävä turvatarkastuksen läpi ihan kuin lentokentällä konsanaan. Onneksi ei tullut mitään laitonta juuri tällä kertaa mukaan.

Matka kesti 2 tuntia ja sitten astuimme ulos aurinkoiseen Sevillaan.
Sevillahan on Andalusian pääkaupunki jota sanotaan Espanjan espanjalaisimmaksi kauungiksi.
Kaupunkia ovat hallinneet niin roomalaiset, länsigootit kuin mauritkin. Lopulta vuonna 1248 espanjalaiset sitten saivat sen haltuunsa ja sen suuruuden aika oli koittanut. Silloin tavattiin sanoa, että Madrid on Espanjan pääkaupunki mutta Sevilla on maailman pääkaupunki.
Ja nyt siellä olimme me, herrasmiehet Helsingistä valmiina ottamaan vastaan kaikki mitä kaupungilla olisi meille annettavanaan!

• 

• 

• 

Ihan ensimmäiseksi läksimme etsimään vanhaa kaupunkia ja katedraalia jonka varjossa majapaikkamme sijaitsi. Ensin kuitenkin pelästyin kun huomasin katukyltin. Kuinkas kauas s e juna olikaan ajanut? Onneksi OP kertoi meidän kyllä olevan Sevillassa vaikka kyltissä lukin Avenida Kansas City.

Kuumuutta oli jälleen jotain 34 astetta, mutta Sevillassa se ei tuntunut niin tukahduttavalta kuin Malagassa. Oletettavasti siksi, että Malagassa ilmankosteusprosentti on pirun iso kun taas Sevillassa on huomattavasti kuivempi ilma.
Se oli mukava asia.

Etsiessämme kohdettamme pysähdyimme myös lasilliselle olutta joka maksoi vain 1 euron. Ei ollut kallis se.
Sitten porhalsimme vanhan kaupungin labyrintteihin etsimään kotiamme. Lukemattomia toinen toistaan kapeampia kujia kuljettuamme tajusimme ottaa käyttöön google mapsin, eikä aikaakaan kun jo löysimme katedraalin ja sen myötä majapaikkamme.

• 

• 

• 

Saimme avaimet asuntoon joka osoittautui ihan hintansa ( 70e ) väärtiksi. Mitä nyt suihku oli niin pieni koppi, että hirvitti jo etukäteen tunkea sinne toista sataa kiloa suomalaista rotukarjaa aamusuihkua ottamaan. Saas nähdä kuinka käy… Ja oli siellä mukava sisäpihakin meitä tupakoitsijoita varten.

• 

• 

• 

Pikku kuppilassa syötiin tapaksia ja sitten vain kierreltiin.
Katedraali muuten on valtavan kokoinen pytinki jota oli mahdotonta yrittää saada yhteen kuvaan mahtumaan. Se on maailman suurin goottilainen kirkko ja kolmanneksi suurin tuomiokirkko. Lontoon Saint Paul ja Vatikaanin Rooman Pietarinkirkko ovat suurempia. Sisään ei päästy kurkkimaan kun aina yrittäessämme olivat ovet säpissä. Taisivat arvata tulomme?

Op oli hiukan huonovointinen ja painui kämpille nukkumaan minun jatkaessa päämäärätöntä harhailua.
Meinasin pahasti eksyäkin sine vanhan kaupungin kujille, mutta onneksi satuin huomaamaan tutun näköisen ravintolan jonka avulla löysin takaisin sivistyksen pariin.
Näin hauskan katuesiintyjän ja nautin lasillisen Ravintola A Tunan terassilla. Siellä edeskäypä antoi minun polttaa koska olin ainoa terassin asiakas.

• 

• 

• 

Lopulta OPkin jaksoi taas palata ihmisten ilmoille ja läksimme kävelemään joen rantaa. Siellä sitä oli kaunista.
Siellä on parkissa esimerkiksi kolumbuksen Santa Maria laivan kopio joka oli sangen hieno. Oli siellä sitten ”kultainen torni”, maurien rakennuttama vahtitorni joka on säästetty. Sen harjalla on lehtikulainen kupoli jonka pitäisi kiiltää aurinkoisella säällä kirkkaana. Ei muuten kiiltänyt!
Pysähdyimme pari kertaa lasilliselle, tällä kertaa käytin tekosyynä kipeitä jalkojani. Tai se mikään tekosyy ollut, rampahan minä olen.

• 

• 

• 

• 

• 

• 

Kävimme myös syömässä libanonilaisessa ravintolassa jossa tilasin jonkun annoksen tietämättä lainkaan mitä se sisälsi. Siinä oli juustoa, oliiveja, tomaattia, kurkkua ja jotain marinoitua juttua jonka henkilöllisyys ei koskaan minulle selvinnyt.
OP söi kebabrullan.

• 

• 

• 

Ihastuin täysin Sevillaan ja päätinkin, että jossain vaiheessa minun on pakko tuoda rakas vaimonikin tänne koska tiedän hänenkin tähän kauneuteen ihastuvan.

Loppuilta sitten vain käyskenneltiin pitkin ja poikin. Illalla kävimme syömässä majapaikkamme lähikuppilassa viiriäisen munia, mustekalasalaattia ja jotain mitä en muistakaan.

Masu pinkeänä olikin sitten helppo vetäytyä yöpuulle.
Huomenna olisikin sitten aika palata Malagaan.

• 

• 

• 

-Nauri

Uusi avain ja nakuja ihmisiä

Malaga 7.päivä

Kävin aamutuimaan kaupassa hakemassa aamaistarvikkeita, tai niin oli aikomukseni. Kun olin läkähdyttävässä kuumuudessa raahautunut muutaman sadan metrin päähän kauppaan, niin eikös kaupan ovella ala täti huutamaan kuin palosireeni.
Olin unohtanut maskini kämpille!
Näinä koronan riivaamina aikoina joka paikassa pitää laittaa maski naamalle jos astuu sisätiloihin. Eipä siinä muu auttanut kuin painua takaisin kämpille, hakea maski ja uusi yritys.
Pian sitten lautasella olikin leipää, kikkua, tomaattia, kananmunaa etc.. Tästä se lähtee!

• 

• 

Koska olen sellainen tohinapetteri en jaksanut odottaa saako OP itsensä koskaan lähtövalmiiksi. Kerroin ilmoittavani paikkani koordinaatit jahka olisin jonnekin istahtanut.
Eipä siinä muuta kuin jaloittelemaan ja aamiaista sulattelemaan. Malagan kauneus jaksaa aina vain häikäistä ja siellä on mukava kuljeskella ihan vain ympärilleen katsellen.
Lopulta oli pakko huolehtia nestetasapainosta ja istahdin terassille lasilliselle. Laitoin paikan sijainnin OPlle, ja pianhan tuo pitkätukka jo saapuikin.

• 

• 

• 

Sitten laittoi vuokraisäntämme Mika minulle sen suutarin osoitteen jossa voisin käydä teettämässä uuden avaimen katkaisemani tilalle. ( Tästä voitte lukea aikaisemmista blogipäivityksistä ).
Eipä siinä mitään, mennään teettämään uusi!
Mutta sehän ei tietenkään onnnistunut.
Kyseinen suutari ei ollut varautunut juuri sellaiseen avaimeen jonka minä tarvitsisin, hänellä oli vain noiin kuusi tuhatta muunlaista avainaihiota! Mutta ystävällinen kun oli, hän lupasi hoitaa meille oikeanlaisen heti kun siesta päättyisi eli noin viiden tunnin päästä.
Lupasimme palata silloin.

Mutta mitä sitä ennen?
Jos vaikka oluelle?
Idea kuulosti meistä kummastakin oivalliselta ja suuntasimme jo meille tutuksi tulleeseen Okay-baariin joka sattui olemaan ihan siinä suutarin kulmilla.
Siinä varjoisassa pöydässä olutta nauttiessamme tajusimme että alkoi olla lounasaika. Ja juuri kun suunnittelimme lounaspaikan valintaa Mika soitti ja pyysi erääseen paikkaan kauppahallin lähelle.
Kaipa sieltäkin ruokaa saisi, joten ei muuta kuin matkaan.

• 

• 

• 

Sieltä itään ruokaa saanut! Olutta kylläkin.
Kyseessä oli polkupyörävuokraamo joka oli laajentanut toimintaansa ostamalla viereisen kiinteistön ja tehnyt siitä baarin. Eli kun on nauttinut tarpeeksi monta juomaa voi vuokrata fillarin ja sotkea himaan!
Ei vaiskaan! Lapset, älkää juoko ja jos juotte älkää nyt ainakaan minkään kulkuneuvon puikkoihin hypätkö!

Home

Mika ehdotti lounasta ( tai oikeastaan alkoi olla jo päivällisaika. Niin se aika olutta juodessa rientää ) Pedregalejon rannalla. Sehän kuulosti oikein mukavalta, mutta pian selvisi ettei sinne pääsy ollutkaan ihan niin yksinkertaista kuin Mika antoi ymmärtää. Matkalla käytiin ensin kuitenkin sherrylasillisella sellaisessa paikassa jossa oli kymmeniä valtavia sherrytynnyreitä monelta vuosikymmeneltä. Mika tarjosi meille pikkulasilliset, ja hyvää oli.

• 

Ensin käveltiin jonkin matkaa, sitten hypättiin bussiin ja sitten taas käveltiin.
Mutta rannalla kävely ei kyllä haitannut koska ensin kuljimme nakurannan läpi, ja sitten tavallista rantaa bikinipimujen temmellystä ihaillen.

• 

• 

• 

• 

• 

• 

Lopulta saavutimme Mikan suositteleman ravintolan joka oli oikein mainio.
Sardiineja, tonnikalasalaattia ja simpukoita…Masu ja kihtivarvas kiittää!
Vietimme siellä rannalla hyvän tovin kunnes oli aika palata.

• 

• 

• 

Bussilla huristettiin takaisin vanhan kaupungin kulmille ja löntysteltiin takaisin suutariin josta saimme kuin saimmekin avaimen ostettua ( 1,50e ).
Jonkin aikaa jaksoimme vielä kuljeskella kunnes OP ilmoitti olevansa unen tarpeessa. Päästin miehen lepoon ja lähdin vielä hiukan kävelemään. Lopulta istuin yömyssyllä kämppämme vieressä olevassa Palermo-baarissa ja tajusin, että nyt olisi aika lähteä nukkumaan sillä huomenna pitäisi matkata Sevillaan heti aamutuimaan!

Saas nähdä mitä siitäkin tulee…

-Nauri

Malagan mielensosoitus ja kadonnut baari

Malaga 6.päivä

Aamainen nautittiin jälleen tutussa kippolassa siinä meidän kulmilla 30 asteen lämmössä.
Tänään päätinkin sitten tehdä elokuvan matkastamme eli kuvata kännykällä pieniä pätkiä ja liittää klipit omituisesti yhteen.

• 

• 

• 

Kun apetta oli nautittu läksimme kulkemaan vailla huolen häivää. Mutta sitten jossain vaiheessa kuulimme jotain rummun pärinää ja torven soittoa sekä kiivasta huutoa. Sinne siis!

Siellä oli joku isohko mielenosoitus jossa kovasti vastustettiin jotain, kylteistä päätellen jotain pankkiasiaa. Jäi hiukan epäselväksi. Kovasti oli poliiseja mutteivat silti käyttäneet pamppujaan kuten odotimme.
Tästä närkästyneenä menimme syömään muutaman empanadaksen eli täytetyn pasteijan. Niihin olimmekin aikoinaan tutustuneen ollessamme Buenos Airesissa, mutta ei nämä kyllä niille vertoja vetäneet. Hiukan oli sellainen tehdasmainen maku. Vaika täytteenä piti olla kovastikin tulista lihamössöä niin valju maku jäi. Ei jatkoon.

Sitten menimme tutkimaan paikallista kauppahallia eli Atarazanasia.

https://www.espanja-loma.fi/Malaga-kaupunki/artikkelit/malagan-upea-kauppahalli-atarazanas

Se olikin sitten astetta isompi ja erikoisempi kauppahalli. Monen moista omituista otusta pursusivat kalatiskit, jos vaikka millä maustettuja oliiveja kymmeniä erilaisia, hedelmiä, makkaroita ja juustoja. Minulla ei ollut mitään kassia mukana joten en ostanut mitään. Mutta tuonne täytyy tulla uudestaan ja ostaa ainakin muutama gramma sahramia, maailman kalleinta maustetta. En ole sitä koskaan maistanut, ja tuoltahan sitä saa.

• 

• 

• 

Ystäväni Jussi oli kehoittanut meitä löytämään kauppahallin nurkilta sellaisen kuulemma mukavan ravintolan jossa tarjoilijan virkaa hoitaa lyhyen läntä legendaarinen huuliveikko. Mutta kun siinä oli kaikki mitä Jussi paikasta osasi kertoa!
Lähdimme näillä tiedoin etsimään kyseistä kuppilaa, mutta siellä nyt oli aikas perhanan monta ravintolaa! Ei olisi meidän sisuskalut kestäneet jokaisessa käyntiä. Otimmekin siis kohteeksemme yhden niistä. Laitoin kuvan Jussille, ja ilmeisesti olimme sattumalta päätyneet oikeaan paikkaan! Tosin legendaarista tarjoilijaa ei paikalla näkynyt joten parin vilvoittavan oluen jälkeen matkamme jatkui.

• 

• 

• 

Sitten alkoikin taas olla siestan aika.
OP vanhana partiopoikana päätti että hän kyllä osaa suunnistaa kämpille. Ei muuten osannut!
Jossain vaiheessa kun olimme kävelleet jo kilometritolkulla Op sitten nöyrtyi ja käytti google mapsia jonka avulla saavuimme väsyneinä mutta onnellisina kämpille. Minulla oli taas jalat melkoisen huonossa kunnossa kaikesta kävelystä, joten ensin pienet levot. Sitten laitoimme kaikki matkalla hiessä kostuneet vaatteemme pesukoneeseen.

Siinä niiden peseytymistä odotellessamme saimme kuningasajatuksen sääennustuksia tutkiessamme: Sevillaan olisi luvassa 36 astetta ja Malagaan VAIN 34! Siispä ylihuomenna Sevillaan, eihän noin kylmässä pärjää Suuri Kansainvälinen Seikkailija!

Kun pyykit oli ripustettu lähdimme vielä hiukan tapaksia popsimaan, mutta kauaa ei jaksanut olla kun jalkani tosiaan olivat kipiät. Jonkin aikaa istuimme kulmabaarissamme ja sitten kotiin ihmettelemään mitä huominen toisikaan tullessaan.

• 

Jos muuten tekemäni elokuva kiinnostaa niin se löytyy instagramista nimelläni!

Nauri

Rantaelämää ja hulluja huutajia

Aamulla kun olin saanut nukuttua ja popsinut kipulääkkeitä kuin jotain ranskanpastilleja, uskalsin laittaa polvituet ja huomasin että kykenin jo jotenkin kävelemään edellisen päivän katastrofin jälkeen.

Aamiainen nautittiin tutussa kuppilassa Plaza de Mercadilla, ja siellä jo tutuksi tullut tarjoilija alkoi kyselemään kiinnostustamme hashiksen poltteluun.
Kohteliaasti kieltäydyimme.

Nyt päätimme että olisi aika tutustua rantaelämään.
Vanhasta kaupungista ostin itselleni hellehatun koska lämpötila hipoi taas 30 astetta.
Ihastelimme myös vanhaa linnoitusta, Alcazabaa joka kohoaa korkeuksiin vanhan kaupungin reunalla.

https://www.alcazabamalaga.com/es/

Kyseinen linnoitus rakennettiin maurien toimista 1000-1300 lvuilla ja sen sisäänkäynnin vieressä on esiin kaivettu amfiteatteri Teatro Romano. Suuri Kansainvälinen Seikkailija suosittelee!

• 

• 

• 

• 

Mutta sitten siis rannalle, tuonne nuoren lihan merelle jonne en vatsani kanssa viitsinyt mennä pahennusta herättämään. En rantatietä pitemmälle kehdannut mennä. Liian paljon kauniita ja nuoria ihmisiä. Ja me!

Mutta mukavahan se oli siellä olla kun merituuli hiukan kuumuutta lievensi ja joka puolella tuoksui avotulella paistuvat kalat ja muut meren oliot. Tuli nälkä!
OP otti omaa herkkuaan eli sardiineja ja minä taasen ranskalaisia pottuja sekä friteerattuja katkaravun pyrstöjä.

• 

• 

• 

Sitten katseltiin jonkin aikaa bikinityttöjen temmellystä ja muuta rantaelämää. Majakkakin siellä oli ihmeteltävänä.
Masut pömpöllään läksimme tallustelemaan sitten takaisin vanhaan kaupunkiin kauniin puiston kautta.

• 

• 

• 

Kierreltyämme taas tutuiksi tulleita kujia ja katuja jonkin aikaa päätimme mennä siestalle. Ei sitä kuumuutta koko päivää jaksa!

Kun sitten taas lähdimme ulos muutaman tunnin loikoilun jälkeen, päätimme pistäytyä lasillisella vuokraisäntämme Mikan suosittelemassa olutravintolassa.

Inicio

Sieltä sitten valikoimasta löysinkin maukkaan vehnäoluen nimeltään Weihenstephan Vitus. ”Missäs Vitus olet ollut kaikki nämä vuodet?” huudahdin iloisesti.
Tämän iloisen kohtaamisen jälkeen läksimme vain kulkemaan turistilaumojen täyttämiä katuja. Olisihan sitä voinut jonnekin muuallekin lähteä, mutta en oikein vieläkään luottanut jalkoihini.

Jossain vaiheessa istuimme taas erään olutravintolan terassilla. Kuuntelimme kun sisällä pidettiin tietokilpailua. Juontaja käytti kysymysten esittämiseen megafonia ja muutenkin mesosi siihen malliin, että minä en ainakaan moisiin visoihin osallituisi.

Jossain vaiheessa pöytämme viereen ilmaantui vanhemman puoleinen naiseläjä joka alloi kovaan ääneen selittää meille jotain. Yhteisen kielen puuttuessa kehoitin häntä poistumaan ihan suomeksi, mutta huonolla menestyksellä. OP sitten espanjantaitoisena alkoi häntä komentamaan, ja johan eukko lähti.
Koska olen herrasmies en viitsi suomentaa OPn käyttämiä virkkeitä vaikka tiedänkin sisällön. Vaikka toinen on hullu, niin jotain rajaa…

Siinä me sitten vain hengailtiin kunnes matkakumppanilla alkoi olla liikaa unihiekkaa silmissä ja lähti nukkumaan minun jatkaessa tutkimusmatkaa. Enpä minäkään kauaa jaksanut, muutaman pysähdyksen taktiikalla kotikulmille missä yömyssy kera pikku tapaksen ja lepuuttamaan.

-Nauri

Rampoja ja suomibaareja

Malaga 4.päivä

Ystäväni Laura vaikuttaa Fuengirolassa, vain muutaman kymmenen minuutin metromatkan päässä. Pakkohan se oli mennä häntä moikkaamaan.
Matkalla sain tekstarin myös toiselta tutulta eli Markolta. Hän kyseli missä mennään, ja kun kerroin minne matka vie, ilmoitti hänkin liittyvänsä seuraan kun kerran siellä Fuengirolassa oli vierailulla. Kivaa!

• 

• 

• 

Laura oli sanonut tulevansa asemalle meitä vastaan, mutta kuten niin usein elämässäni tämäkin nainen oli petollinen. Ei ollut vastassa hän.
Päätimme mennä istahtamaan johonkin lasilliselle. Siellä sitten koetin Lauralle soittaa, mutta turhaan. Sitten muistin, että hän oli puhunut Bar55sta ja sen edullisista hinnoista. olisiko hän siellä?
OP etsi paikan google mapsista ja löntystelimme sinne. Tai niin me luulimme. Myöhemmin selvisi että istuimme ihan väärässä baarissa.

• 

• 

• 

Lopulta Laura soitti ja pahoitteli. Oli nukkunut eikä ollut tajunnut laittaa herätystä. Kerroin jotta istumme Bar55ssa, ja hän lupasi saapua paikalle.
Pian hän soitti ja ihmetteli missä me istuimme. Selvisi tosiaan, että mehän olimme ihan vikapaikassa. Sovimme uudet tällit HIMA-baariin, sillä kyllähän sitä pitää ulkomaassa käydä suomalaisessa ravintolassa.

Oli ihanaa nähdä Laura pitkästä aikaa. Vaihdoimme asiaan kuuluvat halaukset ja poskisuudelmat. Sitten aloimme kertoa kuulumisia eli mitä näiden vuosien aikana olikaan tapahtunut kun emme olleet nähneet. Eipä juuri mitään ollut tapahtunut.

Kun olimme siinä pidemmänkin tovin rupatelleet huomasin kuinka jalkani tulivat koko ajan kipeämmiksi. Vessassa käyntikin alkoi muodostua hankalaksi. Minun oli pakko pahoitellen ilmoittaa Lauralle, että nyt olisi pakko lähteä kotiin päin. OP jäi vielä sinne hengailemaan. Vielä viimeiset halaukset ja kohti juna-asemaa.
Sitten minulta meni jalat alta!

Olen kärsinyt jo jonkin aikaa nivelrikosta kummassakin polvessa ja käytänkin säännöllisesti polvitukia liikkuessani. Nyt olin kuitenkin turhamaisesti ollut ilman niitä jo usean päivän, sillä nehän saattaisivat näyttää hassulta shortsien kanssa.
Ja tässä oli sitten tulos.

Siinä minä makasin Fuengirolassa keskellä jalkakäytävää enkä päässyt ylös! Ohikulkijat nostivat minut penkille istumaan koska edes kävelemään en kunnolla kyennyt.
Tajusin ettei minulla ollut mitään mahdollisuutta mennä junalla takaisin Malagaan koska en kykenisi edes nousemaan portaita junalle saakka.
Hoidin paikalle taksin alkuasukkaiden myötävaikutuksella.

Taksi maksoi 55e, joten sinne meni tuliaiset. Sori, kaverit. Markolle laitoin matkalla viestin ettei tapaaminen nyt onnistunutkaan.

Olin pyytänyt kuskia ajamaan Teatro Cervantesille jonka vieressä majapaikkamme sijaitsee, mutta hän jätti minut jonnekin vanhan kaupungin liepeille huolimatta kiivaista vastaväitteistäni. Minun oli siis rampana pakko raahautua kämpille halki vanhan kaupungin. Muutaman kerran jalat pettivät ja taas olivat avuliaat ihmiset minua pystyyn nostamassa.

Lopulta saavuin majapaikkamme ulko-ovelle. Kuinka ihanaa olisikaan mennä pitkäkseen ja koettaa lääkkeitten voimalla nukkua ja sitten palata polvitukien kirottuun maailmaan.
Avaimeni katkesi!

Meillä on kaksi avainta, ulko- ja kotioveen. Nyt siis olin onnistunut katkaisemaan ulko-oven avaimen. Sain tehdä aikalailla töitä jotta sain avaimen puolikkaan irti ovesta ( onneksi oli jäänyt hiukan näkyviin ) ja sitten rojahdin portaile istumaan.
Mitäs nyt?
Eihän minun auttanut kuin soittaa vuokraisännällemme Mikalle, ja pian hän saapuikin taksilla minua avittamaan. Hän nosti minut pystyyn ja lähes kantoi minut sisään sängylle.
Katsoi vielä että kaikki oli hyvin ja poistui. Kiitos Mika!

En uskaltanut edes sängystä nousta hakeakseni lääkkeitä laukustani, joten ei muuta kuin hiukan Netflixiä kännykästä ja nukkumaan. Unen saanti ei kylläkään ollut helppoa kipujen vuoksi, mutta lopulta ssain unen päästä kiinni.
Toivottavasti huomenna kaikki olisi paremmin.

-Nauri

Sardiineja ja suljettuja churrobaareja

Malaga 3.päivä

Olin päättänyt, että joain päivänä vien OPn aamukahville aivan mainioon pikku baariin jossa vaimoni kanssa söimme joka aamu churrot kahvin kera kun sen vieressä asuimme.
Petttymys oli suuri kun pääsimme sen luo, sillä se oli lopettanut toimintansa! Nyyh…

• 

• 

Tästä suivaantuneeena läksimme kävelemään tarkoituksenamme löytää uimaranta jossa voisimme sitten hengailla ja maisemia ihailla.
No tietty me sitten eksyimme jonnekin ihan muualle.

Lopulta otimme taxin, ja tämähän dille sitten jätti meidät jonnekin ihan Jumalan selän taakse, rannalle kyllä mutta ei sinne minne halusimme. Onneksi siellä sitten kuitenkin löytyi kuntoilulaitteita iloksemme.

• 

• 

• 

• 

Helle oli jälleen pakahduttava kun kävelimme kohti varsinaista uimarantaa. Pysähdyimme välillä virvokkeelle kun keitaan näimme, ja yhdessä paikassa OP söi sardiinit. Olivat kuulemma erinomaisia.

• 

• 

Minä olin pyörtyä kuumuuteen, joten nappasin taas taxin jolla huristelin vanhan kaupungin liepeille hengailemaan OPn jäädessä meren äärelle. Hänen ratkaisunsa oli fiksumpi sillä siellä oli edes hiukan vilvoittavia tuulia, toisin kuin vanhan kaupungin sokkeloissa.

Kello alkoi olla jo siesta, joten siis kämpille kuuntelemaan ilmastoinnin hurinaa. Pari tuntia jaksoin olla, mutta sitten oli pakko lähteä kylille.

Ja se on myös jännää, että täällä kasvaa joka puolella erilaisia sitrushedelmiä. Meidänkin aamiaisbaarimme terassilla kasvaa muutama limehedelmiä suoltava puu. Siinä ei baarimikon tarvitse kauas mennä jos haluaa asiakkaan drinkkiin viipaleen limeä heittää!

• 

Täällä suositaan myös pieni koirarotuja, ja saakin olla koko ajan paijaamassa jotain chihuahaa tai kiinanpalatsikoiraa. Niitä kannetaan käsissä, laukuissa ja kaiken maailman koreissa ja monet toki ihan valtoimenaan jaloissakin juoksentelevat. Mutta missä ovat kissat? Olen tottunut siihen, että täällä päin maailmaa on aina paljon kissoja hyörimässä.

Käväisin syömässä parit tapakset ja sitten takaisin lähtöruutuun eli vanhaan kaupunkiin. Minä nyt vain satun viihtymään siellä.

Muutama tunti siellä käyskentelyä, pari juomaa ja ihmisten katselua. Sitten olikin jo aika siirtyä kämpille. OPkin jossain vaiheessa saapui ja hetken turistuamme siirryimme nukkumaan. Ei se matkailu tämän kummoisempaa ole…

• 

• 

• 

-Nauri

Malagan rokkipoliisi ja tupakkafasismia

Malaga 2.päivä

Aamu valkeni kauniina ja kuumana. 30 astetta hellettä heti aamusta ( klo 10 ) ei ole sopivin sää ylipainoiselle, huonokuntoiselle vanhalle miehelle.

Aamainen nautittiin Plaza de Mercedin( http://www.malagaturismo.com/es/recursos-turisticos/detalle/plaza-de-la-merced/72 ) reunalla olevassa Merced 14ssa. Kysyin tupakointimahdollisuudesta terassilla, mutta kuten kaikkialla täällä on tupakointi kielletty. Tosin ystävällinen kyyppari sanoi, että hän ei varmaan huomaa jos poltan siellä ja iski silmää. Siispä poltin.

Tupakoida tosiaan ei voi missään. Terassilta tulee astua pois sauhutellakseen ja joka puolella on kiletokylttejä.
Toinen asia joka on muuttunut sitten 2 vuotta tekemäni matkan jälkeen on se, että sähköpotkulaudat ovat lähes tyystin kadonneet katukuvasta! Ja se on hyvä. Viimeksi kun olin täällä rakkaan vaimoni kanssa saimme koko ajan kulkea vanhan kaupungin kapeilla kujilla henkemme kaupalla kun poljät hurjastelivat laudoillaan. Luultavasti aiakin siellä on kokonaan tullut kielto niille. Suuri grazias vaan asiasta päättäneille!

Aamiaisen jälkeen suuntasimme vanhaan kaupunkiin jossa sitten olikin vaikka mitä.
Minua on aina kiehtonut vanha arkkitehtuuri, ja sitä siellä on paljon tarjolla.
Paljon oli muitakin ihmisiä sinne sulloutunut, ja olikin pakko aina silloin tällöin pujahtaa jollekin terassille istahtamaan hetkeksi.

Siellä muuten sijaitsee myös El Pimpi-ravintola jossa pari vuotta sitten söimme vaimoni synttäripäivällisen. Taivaallisen hyvää ruokaa! Kovasti suosittukin se on. Kaikki tykkäävät Pimpistä!

• 

• 

• 

• 

• 

Jossain vaiheessa kuumuus alkoi olla sitämätön ja olikin aika ottaa siesta. Pari tuntia ilmastoidussa kämpässä, ja taas jaksaa.

Vuokraisäntämme Mika soitteli ja pyyteli oluelle Okey-baariin, ja sinne siis. Siellä hän istuskeli jonkun paikallisen kanssa jorisemassa kun liityimme seuraan. Kyseinen juottola sijaitseee jonkun aukion laidalla ja löytyy Alamos-katua seuraamalla.
Aukiolla on pieni patsas joka esittää paikallista rock-hahmoa jonka nimi oli Roberto Jotain , ja meitä nauratti kovasti kun huomasimme että se oli kovinkin OPn näköispatsas.

• 

• 

• 

Kauaa emme baarissa istuneet kun ystäväni Markku soitti ja ilmoitti olevansa Malagassa Plaza de Mercedillä. Hyvästelimme Mikan ja suuntasimme Bar Picassoon jossa nautimme kolmeen pekkaan mukavat tapakset.

• 

Vanhaan kaupunkiin takaisin. Paljon oli katusoittajia, hyviäkin, mutta sitten oli kyllä sellaisia kiekujia että sain hartiavoimin tehdä työtä ettei OP rynnännyt heidän kimppuunsa antamaan musiikillisia neuvoja.

Jotta tuo rokkipoliisi rauhoittuisi menimme ostamaan hänelle uimashortsit. Ja sitten baariin. Löysimme kalliin irkkupubin jossa telkkarista tuli potkupalloa ( Ruotsi-Espanja ). Eipä tarvinnut juuri seuralaisteni kanssa keskustella kun mielenkiintonsa oli kokonaan siirtynyt tuohon baarien keskustelukulttuurin tuhoajaan.

Siellä oli muuten hauska vessa. Kun tuli tarve siellä vierailla, en löytänyt sitä. Lopulta kysyin henkilökunnalta ja hän sitten neuvoi kirjahyllyn luo. Se olikin salaovi! Ihan kuin leffoissa! Hyllyä työntämällä pääsin rakkoni tyhjentämään.

• 

• 

• 

• 

Kyllästyin kuitenkin yksin puhumiseen ja jätin ukot telsua katsomaan. Sitten vain hengailin ja lopulta päädyin Teatro Cervantesin vieressä olevaan Palermo-baariin jossa nauratin henkilökuntaa koettamalla tilata espanjaksi. Ei se kieli vielä oikein taivu siihen.
Sitten lähdinkin vain kotiin nukkumaan. Päivä oli ollut pitkä ja oli aika tavata Nukkumattia.

-Nauri

MALAGA- onko sinne menemistä?

MALAGA 1.PÄIVÄ

Olimme päättäneet ystäväni OPn kanssa, että kesää tulee jatkaa auringossa.
Siispä Andaluciaan, Malagaan.

Kovasti ennen matkaa jännitettiin meneekö lentoyhtiömme Norwegian konkkaan tai laittavatko Espanjan viranomaiset maahantulokiellon.
Ei mennyt eikä laitettu.

Olimme varanneet myöhäisen lennon ihan taloudellisista syistä.Asemalla sitten alkoikin sekoilu; Voidaksemme täyttää Espanjan terveysviraston vaatiman kaavakkeen meidän piti jonottaa check inniin jossa meille annettiin istumapaikkojemme numerot ( 28F ja 29E )Sen jälkeen menimme läheiselle penkille täyttämään kaavakkeen netissä jonka jälkeen menimme taas jonottamaan chek inniin jotta saimme lippumme.
Monilla muillakin oli sama show, mutta useat jäivät siihen tiskin eteen niitä täyttämään ja parveilemaan sekä muiden tiellä olemaan. Urpot.

Helsini-Vantaalla olivat baarit suurimmaksi osaksi kiinni mutta löysimme yhden kuppilan jossa sitten kohotimme maljat tulevalle seikkailullemme. Sitten sekin perhana meni kiinni! Onneksi koneen lähtöön oli enää hiukan toista tuntia.

Lento meni mukavasti ja pian sitten olimmekin jo Malagassa. OP hoiti meille uberin jolla hurautimme Teatro Cervantesin liepeille jossa vuokraamamme kämppä sijaitsee.

( Teatro Cervantes on kansallisteatteri jossa alkaa juuri sen 150 vuotisjuhlaviikot https://www.teatrocervantes.gob.ar/ )

Soitin vuokraisännällemme Mikalle joka kauhistui:”Eikö teidän pitänyt tulla huomenna?”. Siinä vaiheessa kello oli jo yksi yöllä enkä ollut nukkunut juurikaan viimeiseen vuorokauteen. Aloin huutaa puhelimeen käyttäen kaikkia kirosanoja jotka vain muistin. Mika väitti olevansa Fuengirolassa eikä pääsisi paikalle meille ovia avaamaan. Juuri kun olin latelemassa hänelle tappouhkauksia hän tuli kulman takaa nauraen. Oli ukkeli juksannut meiä.
Ei saisi sydänvikaista pulleroa kiusata.

Kamat heitettiin kämpille ja sitten baariin. Mika vei meidät johonkin kamalaan 80-luvun discopubiin jossa meteli oli infernaalinen. Olimme ainoat asiakkaat mutta musaa oli pakko huudattaa kybällä. Hulluja nuo espanjalaiset!

Kohta baarikin meni kiinni ja palasimme kämpille. Mika kertoili sännöistä ja paikallisesta menosta ylipäätään ja joi samalla meille ostamansa viinin. Hän oli varannut meille 3 pulloa valkkaria ja 8 olutta ( hintaan 9,60e )jotka tietenkin hänelle maksoin. Rahat saatuaan hän joi yhden viinin ja nappasi toisen matkaevääksi kotimatkalleen.
Heitettiin miekkonen ulos ja kävimme nukkumaan. Oli jo aikakin.

-Nauri

• 

• 

•