Voodoopapit pitää kieltää lailla!

Ei tule valitukselle loppua, ei.
Olen siis sairastanut jalkaani jo pari viikkoa ja nyt tiistaina palasin sorvin ääreen. Eipä olisi kannattanut.

Kaksi päivää jaksoin kivun kanssa klenkuttaa töissä mutta sitten loppui. Torstaina taas lääkäriin ja kokeisiin ja röngteniin.Kuvista selvisi että jalassa, tarkemmin nilkassa on runsaasti jotain nestekertymiä. Loput tulokset saan maanantaina.
Ruusuakin tuo pelkäsi, mutta kiitos Luojan verikokeet paljastivat ettei siitä ole vaaraa. Hyvä.

Eli taas on sairaslomaa loppuviikko. Siitä huolimatta olen nyt työmaalla. Älkää pelätkö en minä töitä tee. Kunhan olen antamassa neuvoja jos Kim sellaisia tarvitsee.Hän kun ei voi ilman anniskelupassia työskennellä yksin vaan paikalla pitää olla joku jolla passi on.
Eli minä siis istun nurkassa kuin mikäkin vanha äreä ukko ja huutelen ohjeita ja käskyjä. Voi sitä työtä näinkin tehdä.

Ja sitten: Olemme kirottuja!
Tänään sitten Sture21:n valopilkku ja nuorten miesten märkien päiväunien kohde Marinakin teloi jalkansa! Hän oli ystävällisesti koettanut minua auttaa ja siirrellä pöytiä ja tuoleja mutta pudonnut lavalta. Nivelsiteet rikki ja kolme viikkao lepoa!
Meitä kun ei ole muita vakituisia täällä kuin hän ja minä, joten pississä ollaan.
Asiaa tarkoin mietittyäni olen tullut siihen tulokseen että päällemme on langetettu kirous! Joku pahansuopa ihminen on meidät kironnut tarkoituksenaan suistaa meidät perikatoon.
Tai sitten jossain joku ilkeä voodoopappi par’aikaa tökkii pienillä neuloilla minua ja Marinaa esittäviä nukkeja. Että on pahoja nuo voodoopapit!
Ystäväni Matti epäilee vahvasti että kyseessä on eräs monille tuttu hassulla hiusmallilla varustettu heppuli tästä ihan baarimme läheltä.Kyseinen ilkimys tunnetaan joissain piireissä nimellä Pelle. Asiaa täytyy tutkia…

Huomenna pidän kyllä baarin kiinni ja kekityn lepäämiseen. Pakkohan se on kun maanantaina alkaa sen elokuvan kuvaukset jossa minulla on pieni rooli. Täytyy saada itseni kävelykuntoon siihen mennessä.

Nyt nostan jalkani pallille ja alan määräillä!

Rakkautta on olla langettamatta kirousta kiltin pullukan päälle.

-Nauri

Selitys myöhästyneestä blogin päivityksestä

Johan on taas viikko vierähtänyt edellisestä päivityksestä. Anteeksi…

Nythän on niin että kyse ei suinkaan ole laiskuudestani vaan siitä että olen kipeä. Taas.
Viime viikolla vasenta jalkaani alkoi särkeä täysin yllättäen. Ensin ajattelin että kyseessä on vain ohimenevä juttu ja jatkoin työntekoa muina miehinä, mutta kipu paheni pahenemistaan päivä päivältä. Jalkateräni alkoi turvota ja punoittaa myös huolestuttavasti, ja lopulta lauantaina sitten loppui kestävyyteni: panin baarin aikaisin kiinni ja ilmoitin asiakkaille etten enää kykene työskentelemään kun kyyneleet sumentavat lasini jokaisen askeleen jälkeen. Kipu oli aivan infernaalinen!

Sunnuntaina sitten Haartmanin sairaalaan päivystykseen.
Siellä sitten jonottelin muutaman tunnin koko ajan paisuvan jalkani kanssa aina välillä tupakilla käyden. Eräällä kertaa sitten tupakkapaikalla juttelin rullatuolissa istuvan sairaala-asuisen miekkosen kanssa. Hänkertoi huiman tarinan: edellisenä yönä hän oli herännyt siihen että joku kampesi hänen sänkyynsä ja alkoi kosketella hänen sukupuolielimiään samalla itseään hieroen. Koska jututtamani potilas oli tilastaan johtuen puolustuskyvytön, sai tämä perverssi sitten jatkaa puuhiaan kaikessa rauhassa siihen asti kunnes uhrin avunhuudot hälyttivät henkilökunnan paikalle. Sitten nämä sisar-hento-valkoiset vain taluttivat pervon pois sanoen: ”Ei tämä, Kari, ole sinun sänky…”.
Jessus!
Mies oli edelleen aivan kauhuissaan tilanteesta ja kyseli kannattaisiko asiasta tehdä juttu.
Totta vitussa pitäisi!
Jos tarina pitää paikkansa niin nyt olisi aika terveydenhuollon ammattilaisten katsoa peiliin. Ei tuollaista saa päästä tapahtumaan!
Huh huh…

Lopulta sitten pääsin lääkärin pakeille joka ei paljon jalkaani vilkaissutkaan vaan päätteli sairaushistoriani perusteella että minulla olis tavallista pahempi kihtikohtaus. No mikäs minä olen hänen ammattitaitoaan epäilemään.
Verikoekin otettiin ja sanottiin että seuraavana päivänä laboratoriokokeisiin omalle terveysasemalle, ja sitten takaisin kotiin lepäämään.m Kihtilääkkeet hain sitten saamallani reseptillä.

Kotona oli tuskaa vain maata telkkaria katsellen. Jokainen vessareissukin piti suunnitella etukäteen, ja muutaman kerran oli tulla pissat housuun kun pidättelin liian pitkään. Mutta kun sen kivun vuoksi kun ei ihan koko ajan voinut sielläkään juosta.
Onneksi Minna on lomalla ja hän minua hoivasi suloisesti laittaen kylmiä kääreitä jalkaani ja muutenkin ihanasti passasi. Rakastan sinua, kulta!

Tähän väliin haluan kertoa yhden asian joka harmittaa: kissamme Lapskoussi on selvästi rakastuneempi Minnaan kuin minuun! Siitä lähtien kun hän meille saapui olen koko ajan ollut töissä tai liian kipeä/väsynyt leikkimään. Tästä johtuen Lapskoussi sitten on turvannut enemmän Minnaan, mukavaan leikkitätiinsä. Ja kyllä rakkaani jaksaakin kissan kanssa temmmeltää. Välillä häntä oikein harmittaa kun Lapskoussi haluaisi väillä nukkuakin.
Mutta olen minä silti mustasukkkainen…

Maanantaina sitten Laakson sairaalan laboratorioon kokeisiin. Jalka oli entistä pahemmassakunnossa enkä saanut edes kenkää jalkaani turvotuksesta ja kivusta johtuen, joten ei muuta kuin sukka toisessa jalassa sitten sinne.
Verikokeen jälkeen takaisin kotiin.
Yleensä kihtikohtaukseni on mennyt päivässä parissa ohi lääkkeillä, mutta nyt kaikki oli toisin. Jalkani alkoi näyttää joulukinkulta turvotuksen yhä pahetessa ja se muuttui kaiken lisäksi tumman punaiseksi. Armaanikin oli aivan kauhuissaan ja oli passittamassa minua ambulanssilla sairaalaan, mutta minä vain vakuutin että olisin jo seuraavana päivänä kunnossa lääkkeiden ansiosta.
Kuinka väärässä olinkaan.

Tiistai sitten valkeni punahehkuisen kivun myötä.
Ymmärsin etten ehkä sittenkään olisi työkunnossa. Minullahan on aina sunnuntai ja maanatai vapaana, ja ne olivat menneet puhtaasti tuskassa möyriessä ja nyt olisi aika palata sorvin ääreen.
Eipä onnistunut se.
Painuin heti aamusta terveysasemalle lääkäriin jonne onnekkaasti olin saanut ajan puhelimella jo yhdeksäksi. Heti kun lääkäri näki virtahevon kokoisen koipeni hän totesi ettei tämä kyllä mikään kihtikohtaus ollut.
Hän tarkasti edellisenä päivänä tehdyn verikokeeni tulokset ja kertoi että minulla oli pahanlaatuinen infektio jalkaan iskenyt. Hän löysi varpaitteni välistä pienen haavauman josta pöpöt olivat päässeet demonisoimaan jalkaani. Ja kun kerroin että olin ollut ystäväni Juhan mökillä muutaman päivän paljasjaloin tallustelemassa, oli diagnoosi selvä: siellähän minä olin tämän saanut!

Sain parin viikon antibioottikuurin ja käskyn levätä kunnolla.

Kotiin päästyäni ilmoitin työkavereille ettei minua nyt viikkoon näkyisi, ja sen jälkeen laitoin Juhalle viestin josa kerroin hänen olevan syypää olotilaani. Olin valmis sopimaan asian oikeussalin ulkopuolella vaivaisella puolella miljoonalla, mutta ei suostunut tähän hän. Väitti ettei se ole hänen vikansa jos juovuspäissäni tanssin mökillä ympäri vuorokauden paljain jaloin.
No katsotaan mitä mieltä tuomari on…

Eli tässä selitys myöhästyneeseen päivitykseeni.

Ja sitten sinulle Niko: jos luet tämän niin tahdon toivottaa sinulle pikaista paranemista. Luin tänään lehdestä että sinulla on käynyt pahasti siellä Ranskan maalla. Oli tosi ikävää lukea onnettomuudestasi. Koeta parantua pian!!!

Rakkautta on passata sairasta kinkkujalkaa ihanasti!

-Nauri

Mökkielämää ja kummallisia asuja

Töissä taas.
Olin tuossa pari päivää ystäväni Juhan mökillä tarkoituksenani rentoutua, mutta kuinkas kävikään…

Olin ollut perjantain ja lauantain töissä joten sunnuntaina uni maistui. Mutta kauaa ei minun annettu nukkua vaan hakija tuli noutamaan maaseudun rauhaan.
Kävimme ensin naapurikaupassamme ostamassa ruokatarvikkeita ja sitten suuntasimme Läyliäisiin. Siellä aloitimme mökkeilyn ravintola Paroonin terassilta jossa nautimme lasilliset virvoketta.
Kyseinen anniskeluruokala myy myös T-paitoja joissa komeilee teksti LÄYLIÄINEN, ja semmoisethan me sitten ostettiin. Olin samanlaisen ostanut edelliselläkin vierailullani kyseisessä ravintolassa, mutta koska siitä on aikaa kulunut jo pari vuotta oli aika uusia ostos. Paita on hyvää materiaalia ja sopii mainiosti työpaidaksikin. Niin kerta!

Kaupasta haettiin vielä juomia ja lisää makkaraa, ja sitten kohti mökin rientoja.
Sain asuttavakseni pienen vierashuoneen, ja sehän passasi. Siellä oli iso pehmeä sänky ja kasa Aku Ankkoja niin kuin mökillä tulee ollakin.
Kamat huoneisiin ja grilli kuumaksi. Ahmimme paketin makkaroita per ukko, ja sitten vain loikoiltiin.

Jossain vaiheessa ilmoitin Juhalle että aion laittaa jotain mukavampaa päälle. Painuin huoneeseeni vaatteita vaihtamaan, ja kun palasin takaisin niin Juha kykeni puhumaan heti kun oli ensin nauranut sellaiset kymmenen minuuttia vatsaansa pidellen.
Tässä syy naurunremakkaan:

Olin saanut kyseisen Borat-asun eräältä asiakkaaltani läksiäislahjaksi edellisestä työpaikastani, ja vasta nyt kehtasin sitä päälleni koettaa.
Tosin kovinkaan kauan en jaksanut siinä asussa keekoilla kun se meni koko ajan sinne pyllyvakoon ja tuntui epämiellyttävältä. Miten ne tytöt niissä stringeissään pärjää? No on ehkä parempi etten mieti sitä…

Kun sitten olin vaihatnut ylleni shortsit ja T-paidan saattoi Juhakin minua katsella ilman oksennusreaktiota. Sitten vain koko ilta juotiin ja rupateltiin mukavia.Juha soitteli kitaraa ja lauleskeltiin siinä sitten illan vaihtuessa yöksi.

Maanantaiaamuna sitten Juha valitteli kuinka ei ollut saanut nukuttua kun minhä oli koko yön metelöinyt. Millaista mekkalaa saan pidettyä yksin mökin pihalla? Olin vain istuskellut ja nauttinut luonnon kuneudesta ja kylmästä oluesta. Ukkopaha oli varmaan unta nähnyt.

Koska juomavarastot olivat illan ja yön aikana päässeet tyhjenemään oli pakko painua takaisin kirkolle ja kauppaan. Samalla pistäydyin myös Paroonissa jossa henkilökunta pilkkasi krapulaista ulkomuotoani. Samperin maalaiset!

Kun kauppareissu oli hoidettu olisin halunnut palata mökille lepäämään, mutta eihän kukaan vierasta kuuntele. Juha ei ottanut anelujani kuuleviin korviinsa vaan suuntasi automobiilin keulan Riihimäen suuntaan. Miksikö? EN MINÄ TIEDÄ!
Riihimäeltä löytyi sitten sellainen korkea näköalatorni jonka huipulla oli ravintola. Sinne siis.
Juuri ennen astumistamme anniskelutiloihin huomasimme ikkunasta että tornin juurella oli iso uima-allas jonka reunalla lojui laumoittain nuoria neitoja bikineissään. Siinä sitten katsoimme oikeudeksemme heitä kurkistella, ja taisimme muutaman arvostelevan ( arvostavan?) lausahduksenkin suustamme päästää. Kun käännyimme huomasimme että selkämme takana seisoi viiksiukko joka virnisteli meille hyvinkin perverssillä tavalla. Oli tainnut olla ukkeli samoissa puuhissa, mutta kyllä meitä hiukan hävetti…

Istuskelimme hetkisen katsellen kauniin Riihimäen yli ja sitten olikin aika jatkaa matkaa. Kävimme eläinkaupassa ostamassa Lapskoussille tuliaisia ja sitten mökille takaisin.
Juha kaivoi jostain esiin ilmakiväärin aja aloimme kilpa-ammunnan jonka sitten voitin ylivoimaisesti. Tietenkin…

Myyriä siellä mökin tienoilla vilisti ihan kamalasti. Koko ajan jossain päin pikkuinen otus oli kaivamassa kuoppaa tai muuten vain jolkotteli pihan poikki. Koetin Juhalle ehdottaa myrkyttämistä, mutta kun hän on sellainen hentomieli ettei voi elävää olentoa tappaakaan. Kovastihan me samanlaisia ollaan…
Mutta luulisi häntäkin kiinnostavan päästä myyristä eroon koska aikoo istuttaa kaiken maailman hyötykasveja sinne mökilleen. Ei siitä mitään tule jos myyrät saavat siellä pomoina hääräillä! No oma on mökkinsä.

Koko ilta sitten vain juotiin ja sekoiltiin, ja tiistaina kohti kotia ja työmaata. Ehdin pari tuntia nukkua ennen kuin painuin Sture21:een Marinan haukuttavaksi. Pilkkasi minua koska huomasi että olin pari päivää renttuillut. Lisäksi jaksoi nauraa borat-kuvalle joka olikin saanut aikaan vilkasta keskustelua kun olin sen facebookiin laittanut kaikelle kansalle iloksi.
Haluan vain omalta pieneltä osaltani ilahduttaa kansaihmisiäni.

Nyt päätin että saa juopottelu jäädä. Haluan omistaa elämäni Minnalle ja Lapskoussille ja heidän kanssaan leikkimiselle. Kyllä se typerän viinan juonnin voittaa!
Saa nyt tosin nähdä kauanko pysyn päätösessäni…Pitäkää peukkuja!

Nyt takaisin töiden pariin.
Tulkaapa moikkamaan Sture21:een kun satutte tänne päin. Varmasti pistän jotain erikoistarjouksia!

Rakkautta on palata kotiin yhtenä kappaleena Juhan mökiltä

-Nauri

Kissaansa rakastava leffatähti tahtoo kertoa

Kuumaa kesäpäivää vaan kaikille!

Että minä rakastan kesää! En oikein jaksa kuunnella ihmisten valittamista kuumuudesta kun tiedostan hyvin että talvi odottaa jo ihan nurkan takana. Eiköhän nyt kannattaisi nauttia jokaisesta aurinkoisesta hetkestä ennen pitkän ja kylmän talven tuloa, eiks jeh?

Kaveritkin koko ajan viestittelevät jostain Turkista ja Kreikasta kuumuuden ihanuudesta, mutta itse ajattelin ensin nauttia nyt Suomen lämmöstä ja kun syksy saa niin suuntaan itse jonnekin lämpöön vaikka viikoksi. Jos siis saan rahaa ja lomaa…

Ja lomailusta puheen ollen: työtoverini Juha valitsikin sitten toisen tien ja on parhaillaan jossain jäämeren rannalla mielitiettynsä kanssa. No voihan sitä loman toki niinkin viettää… Ja hyvää se loma tuolle työmyyrälle varmasti tekeekin. Kunhan vain muistaisi lomailla eikä ajatella duunijuttuja.

Maanantaina vein ensi kertaa pikku kissamme Lapskoussin ulkoilemaan. Valjaat saatiin päälle ilman sen kummempia tappeluja ja eikun pihalle. Siellä Lapskoussi sitten ihmetteli perhosia ja kuljeskeli nurmikolla kukkia haistellen. Ja tottakai hän myös onnistui menemään aina kaikkein tiheimpien pusikoiden alle saaden näin talutusnuoran sotkeutumaan oksiin. Ja sitten ryömittiin pusikoissa nuoraa irrottamassa.
Mutta on hän vaan ihana!

Kauaa ei sankarimme kuitenkaan jaksanut ulkona olla vaan pakko oli kotiin palata. Ja siellä sitten suoraan ruokakupille. Tuo ihana kissaneito syö kuin nuori hirvi! Purkkimuona ja maksamakkara tuntuvat olevan suurinta herkkua, ja niitä sitten kaunottareemme uppoaakin melkoisia määriä.
En käsitä sitä. Lapskoussi syö varmaan oman painonsa sapuskaa päivässä, ja tietty sitä sitten tulee uloskin. Koko ajan saa olla hiekkalaatikosta pökäleitä kaivamassa, muttei se haittaa sillä hän on maan mainio mimmi!

Huomenna kaverini Jarmo tulee katsomaan miten saisimme rakennettua parvekkeellemme sellaisen verkkoaidan ettei Lapskoussi pääsisi hyppäämään/putoamaan sieltä alas. Sitten helpottaisi meilläkin Minnan kanssa kun voisimme pitää koko ajan parvekken ovea auki. Nythän lämpimällä säällä kartanomme on kuin sauna, mutta onneksi kotona voi olla nakuna. Mutta kyllä se nihkeä hiki silti on aikas ikävää…

Viime yönä Lapskoussi oli kiivennyt väliimme sänkyyn, ja heräsinkin siihen kun kylkeä kääntäessäni alkoi melkoinen naukuminen ja väänteleminen. Hyvä etten pikkuista murskannut!
Hän oli hiukkasen närkästynyt, mutta leppyi nopeasti kun annoin taas hieman ruokaa. Ihan on kuin minä, helposti herkuilla lahjottavissa.

Viime viikonloppuna meillä Sture21:ssa esiintyi perjantaina Mad Dogs and an Englishman ja lauantainaThe Weed Amigos. Porukkaa oli ihan kivasti ja meno mukavaa.
Apulaisinani hääri Riina, tuo neitosista sievin, sekä Kim. Kim on uusi kaveri jota koetan kouluttaa baarimikon hommiin. Hyvin hän pärjäsi ja uskonkin että hänessä on kovasti ainesta näihin hommiin. Tosin en tiedä kuinka hän suhtautui minuun joka heti toisen illan jälkeen pakotin hänet katsomaan läppäriltäni You Tube-tuotantoani. Ne jotka niitä ovat käyneet katsomassa tietävät mistä puhun…
( Kyseiset jutut löydät You Tubesta hakusanalla ”naurithegreat” )
Koetimme myös saada Riinan kadunvarteen bikineissä houkuttelemaan kansaa sisään, mutta hän kieltäytyi syvään huokaisten. Nykyään on niin vaikeaa saada kunnon työvoimaa…

Eilen meillä oli taas joka tiistaiset tietovisat. Joukkueita ei saapunut paikalle kuin neljä, mutta eipä tuo haittaa. Kivaa oli silti.
Voiton vei joukkue nimeltä Ei Vastausta 22 pisteellä. Onnitteluni.

Voittajajoukkueessa oli mukana myös vanha kaverini Tommi vaimoineen. Tommi oli tuonut minulle tuliaisiksi chilin jota sitten joukolla ihmeteltiin.
Olen vuosien ajan kasvattanut chilejä ja alkanut jo jonkin verran niitä tunteakin, mutta tämä veijari ei kuulunut tuttaviini. Mutta tuoksusta ja ulkonäöstä päätellen kyseessä on luultavasti melko tulinen lajike. Se selviääkin sitten loppuviikosta kun väsään jonkun ruoan johon sen sitten heitän sekaan. Katsotaan kuinka käy. Raportoin sitten mitense maistui.
Tässäpä kuva tuosta veijarista.

Illalla saapui myös vanha kaverini Reiska kaukaa Pekingistä saakka. Aina kun hän käy minua moikkaamassa jaksan moittia tuliaisten vähyydestä. Tästä turhautuneena hän sitten toi minulle lentoasemalta Hugo Bossin deodorantin. Kiitos. Tai sitten hän halusi vihjailla jotain…

Ai niin: kerroin viime päivityksessäni että kävin koekuvauksessa erääseen leffarooliin. No maanantaina sain puhelinsoiton että minut on valittu monien joukosta! Jee Jee! Olen Suomen Marlon Brando ja Paul Newmann samassa paketissa!
Huomenna on ensimmäiset harjoitukset. Hieman jännittää mutta hyvin se menee. Kai…

Eipä tässä taas tämän kummempaa ole sattunut. Ensi viikonloppuna menen ystäväni Nutkun mökille rauhoittumaan (!) ja se on hauskaa se. Grillausta ja lepoa. Ihanaa.

Niin ja muistuttaisin että nyt perjantaina meillä Sture21:ssa esiintyy Sky Dee & Demons. Mainio orkesteri jossa rumpuja paukuttaa vanha kaverini Kaide. Kantsii tulla katsomaan ja kuulemaan!

Rakkautta on olla murskaamatta kissanpentua

-Nauri

Valjastettuja kissoja ja gynekologin hommia

Päivää.

Se on sitten taas viikonloppu. Itse joudun rehkimään hanan varressa, mutta pitäkää nyt edes te hauskaa. Ja mikä se on pitäessäkään tälaisilla keleillä.

Tänään laitoin aamulla kissallemme Lapskoussille valjaat ja kannoin parvekkeelle. Oli tyttö kovasti kummissaan eikä oikein tuntunut vihtyvän, ei valjaissa eikä parvekkeella.Onneksi ei ainakaan vielä alkanut tuhota puutarhani istutuksia.Huomenna tai sunnuntaina mennään hänen kanssaan jonnekin ulos temmeltämään. Saa nähdä kuinka se otetaan vastaan…

On se vain ikävää ettei meikiksellä ole oikein kunnon kesälomaa. Onneksi nyt pääsi edes siellä Prahassa käymään, mutta kyllä se vaatisi ainakin parin viikon irtiottoa arjesta että kunnolla pääkoppa nollautuisi. Muut ne vain reissaa ympäri maailmaa. Jukka laittoi juuri viestiä Haniasta ja Matti ja Tiinakin palailivat Sisilian matkaltaan ja moni muukin ystäväni on jossain päin palloa.
Matti kävi reissulta palattuaan moikkaamassa, ja kuten hyvä ystävä ainakin hän toi tuliaisia. Saimme Minnan kanssa purkillisen jotain chilipohjaista mausteseosta ja toisen purkin kuivattuja tomaatteja. Lisäksi tuli vielä jääkaappimagneetti ja kolme pussia siemeniä puutarhani iloksi. Eivätkä olleet Lapskoussiakaan unohtaneet! Hän sai kolme purkillista sisilialaista kissan ruokaa joista kaksi on jo ahmittu hyvällä ruokahalulla. Lapskoussi kiittää!

Ja kavereista puheenollen, Finski ja Mikakin kävivät tervehtimässä. On nykyään niin hauska tavata kavereita kun olemme saavuttaneet iän jolloin sängystä noueminen ilman jonkun paikan kolottamista on juhlan aihe. Nytkin sitten valittelimme vaivojamme. Jollain oli ruusu, jollain lonkka kipiänä ja minä polvi rikki. Ei palaja nuoruus enää konsanaan…

Tommilta tuli tuossa juhannuksena hassu tekstari.
”Anoppi tanssii kännissä kuulokkeet päässä, huohottaa ja laulaa Syöseboysin mukana. Että näin. Sovitaanko että ravintolassanne ei enää ikinä myydä vaimolleni yhtään levyä? Hyvää juhannusta teillekin.”
Olivat sitten olleet Jarmon synttäreillä pari viikkoa sitten meillä Sture21:ssa jossa Syöseboys esiintyi, ja Tommin epäonneksi oli vaimo sitten levyn ostanut.
Lupaankin nyt pyhästi ettei vaimollesi, Tommi, enää ikinä myydä yhtään levyä ravintolassani. Ne annetaan hänelle ilmaiseksi! Show must go on!!!

Tässä eräänä päivänä olin kovasti kummissani vastaanotosta jonka sain tullessani kaupasta. Minna hyökkäsi kaulaani ja oli kovin iloinen minut nähdessään. Kyllähän meillä paljon halaillaan ja muutenkin toista hyvänä pidetään, mutta tämä tuntui hieman ylenpalttiselta kun olin kuitenkin ollut poissa vain noin kymmenen minuuttia.
Sitten minulle selvisi ettei armaani ollut lainkaan huomannut minun lähtöäni vaan luuli että halusin vain leikkiä piilosta. Siellä tuo kaunotar sitten oli hiipinyt pitkin kämppäämme ja tempoillut kaappien ovia auki koettanut yllättää minut piilostani. Oli ollut kovin ihmeissään kun olin niin hyvän piilon löytänyt. Tällaista meillä.

Eilen kävin koekuvauksessa erääseen elokuvaan. Kyseessä on komedia johon haetaan näyttelijää esittämään Veikko nimistä gynekologia. Jess!
Lapsuudessani toiveammattini oli poliisi, ja kun hieman kasvoin kiinnostuin kovasti tyttöjen anatomiasta ja halusin ehdottomasti gynekologiksi. Jos siis saan tämän roolin niin olen kumpaakin toiveammattini edustajaa päässyt edes näyttelemään! Ja koska olen metodinäytteliä, on minun nyt ryhdyttävä lähestymään tätä roolia mahdollisimman realistisesti ja harjoiteltava jotta toiminta näyttää mahdollisimman aidolta. Katsotaan miten Minna suhtautuu asiaan kun kotiin yöllä pääsen…

Olipas taas tajunnanvirtaa. Onkohan kuumuus sekoittanut pääni? Palataan taas asiaan kunhan jotain kummallista sattuu.

Rakkautta on harjoitella kullan kanssa näyttelemistä…

-Nauri