Torrevieja 12.-16.1.2022
12.1
Hei taas!
Pitkästä aikaa päätin taas tännekin jotain raapustaa. Ja tietenkin matkakertomuksen!
Alkukuusta tajusin olevani osalomautettuna, joten olisi aikaa tehdä jotain fiksua. Työvuorolista näytti seuraavan viikon olevan ihan tyhjä, joten eipä muuta kuin funtsimaan.
Kauaa ei tarvinnut miettiä kun jo olin varannut hovihankkijaltani Norwegianilta lennot Alicanteen ( hiukan yli satasen ) ja sitten majapaikan etsiminen alkoi.
Booking.com ehdotti minulle yksityismajoitusta läheltä ranrtaa hintaan 102e/4 yötä, ja sehän kuulostikin eri hyvältä.
Varasin siis sen!
Varauksen tehtyäni hiukan ihmetytti osoite joka oli vain kadun nimi. Ei siis talon numeroa mihin pitäisi mennä. Laitoin vuokraajalle postia jossa kerroin laskeutumisaikani ja haluni tietää mihin tarkkaan osoiteeseen tulisi suunnata ja mihin aikaan.
Koskaan en saanut vastausta. Edes puheluihini ei vastattu!
Ajattelin kuitenkin, että asiat kyllä ratkevat.
Kuinka väärässä olinkaan!
Lento lähti joskus törkeän aikaisin, ja koska elämme pandemian ja ihmisten kuisaamisen kulta-aikaa suuntasin kentälle jo viideksi aamulla.
Rakas kissamme Lapskoussi ei olisi halunnut minun lähtevän ja meni mielenosoituksellisesti makoilemaan avonaiseen matkalaukkuuni selvästi ilmoittaen, ettei matkalle tulisi lähteä.
Lunta pyrytti ja kylmä tuuli värisytti hentoa vartaloani tallustellessani bussipysäkille ihmiskuljetinta odottamaan. Mutta mikään ei haitannut: olinhan menossa Espanjaan palmujen katveeseen!
Kentällä olikin sitten melkoinen härdelli kaiken maailman koronapassien ja muiden dokumenttien kanssa, mutta edelleen: Espanja!
Lento meni suhteellisen mukavasti, paitsi että minulla oli käytäväpaikka ja jokainen ohikulkija vessaan mennessään törmäsi leveisiin olkapäihini. Paluulennolle pakko varata ikkunapaikka!
Norwegian mainostaa koneissaan olevan matkustajille ilmainen wifi, mutta se alkoi toimia kolmen tunnin lennon jälkeen ja silloinkin pirun hitaasti. Joten lähes koko matkan vietin katsellen edessä istuvien ihmisten takaraivoja.
Mutta huoli pois, kohta Espanja!
Viimein saavuimme Alicanteen josta olisi bussiyhteys Torreviejaan, loppusijoituspaikkaani. Harmi vain, että sinne bussit menivät kahden tunnin välein joten jouduin odottamaan kentällä 2h.
Mutta onneksi siellä oli baari ja sen vieressä tupakointipaikka.
Mikäs siinä oli istuskellessa pari olutta nauttien ja espanjanvalloitussuunnitelmia kehittäen.
Bussimatka meni mukavasti e-kirjaa lukien ( Renny Harlinin elämänkerta ) ja pian saavuimme Torreviejaan jossa ystäväni Mika oli vastassa.
Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja Mika olikin mielissään kun olin lämmön mukanani tuonut. No, edes jotain tuliaisia.
Kävelimme parisen kilometriä Mikan kanssa hänen kämppänsä luokse. Siellä olen takavuosina viettänyt viikon joten mestat olivat tutut. Hänen ja viehkon vaimonsa Mirkun kämpän alakerrassa sijaitsee mainio argentiinalainen ravintola jonka terassilla Mirkku jo meitä odottelikin. Aurinko lämmitti ja olut maistui kertakaikkisen maukkaalta. Olin saavuttanut päämääräni!
Sitten alkoikin kämpän sijainnin ihmettely.
Koetin jälleen soittaa vuokraajalle, mutta turhaan. Tulimme siihen tulokseen, ettei kaveri uskaltanut vastata ulkomaalaiseen numeroon joten laitoimme baarin omistajan Miquelin soittamaan. Ei onnistunut.
Koska nyt oli näin ja minä olin väsynyt, päädyimme ratkaisuun että vuokraan uuden kämpän. Sainkin sen suhteellisen edullisesti ja laitoin samoin tein Booking.comiin valituksen ja vaatimuksen jotta rahat takaisin. Saas nähdä nyt.
Uusi kämppä sijaitsi ihan Mikan ja Mirkun kämpän nurkilla, ja sinne siis.
Hauskaa oli, että se sijaitsi Calle Finlandian ja Calle Paralela Estocolmon ( Tukholma epsanjaksi ) kulmassa. Ei olisi vaikea osoitetta muistaa vaikka vetreranopäissään pahastikin eksyisi.
Mikalla oli hommia, tunnettu tietovisaisäntä kun on. Hän lähti ravintola Torremarketiin visaa vetämään. Lupasimme saapua Mirkun kanssa kunhan olisin saanut kämpän avaimet.
Vuokraaja saapuikin sitten paikalle ja esitteli mainion pikku yksiön. Oli parveke ja suihku sekä vessa. Mitä sitä Suuri Kansainvälinen Seikkailija muuta tarvitseekaan.
Vuoteenani toimi sellainen pieni koottava kenttävuode joka oli kiusallisen matala, mutta valitus pois: Espanja!
Otimme taksin ja hurautimme em.ravintolaan jossa siis tietovisa.
Lyhyesti: tulin toiseksi vaikka pelasin yksin ( joukkueita oli 8 joissa useita osallistujia. Minä olin yksin oma joukkueeni ) ja voitin viinipullon! Hurraa! Kivaa olla nero!
Sitten kello alkoikin jo olla sen verran, että otimme taksin takaisin Calle Noruegalle jossa siis ystävieni kämppä sijaitseen. Mirkku lähti lepäämään ja me suuntasimme Mikan kanssa irkkubaari Kennedys`siin joka sijaitsee aivan majapaikkani välittömässä läheisyydessä.
Kävin myös kaupassa ostamassa hiukan aamupalatarvikkeita ja pari olutta jääkaappiin jos nälkä/jano yllättäisi pienen kulkijan.
Baariemäntä Michelle palveli meitä ihanasti ja vaihdoimme kuulumisia Mikan kanssa, sillä edellisestä tapaamisestamme olikin kulunut vuosia. Pubi osoittautui vallan mukavaksi ja hinnat edullseksi, ja päätinkin ottaa sen tukikohdakseni tällä matkalla.
https://es.restaurantguru.com/Kennedys-Torrevieja
Muutaman oluen jälkeen alkoi sitten väsyttää melkoisesti ja oli aika hyvästellä kaveri.
Katsotaan mitä huomenna tapahtuisi!
Rakkautta on voittaa viinipullo älykkyydellään!
-Nauri
13.1.2022
Hola!
Heräsin aamulla klo 05 ja huomasin ettei minulla ollut lainkaan tupakkaa jäljellä! Olin mennyt eilen aikaisin nukkumaan, ja nyt sitten kärvistelin kämpillä ilman sauhuja.
Eipä siinä mitään, istuskelin parvekkeella ja söin aamiaiseksi eilen ostamaani leipää ja herkullisia tomaatteja kirjaa lukien.
Yhdeksän aikaan ajattelin, että nyt varmaan ovat jo kaupatkin auki joten kävelylle.
Muistin Mikan näyttäneen minulle tupakkakaupan Calle Fragalella, joten sinne siis. Espanjassa pitää laittaa maski naamalle aina kun astut sisätiloihin, ja sen tajusin siinä vaiheessa kun tupakkakaupan myyjä alkoi huutaa kuin syötävä astuessani puotiin. Elekielestä tajusin mistä oli kysymys, ja sujautin maskin naamalle. Sitten sain tupakkia. Voi ilon ja onnen päivää!
Kaupan naapurissa sijaitsi Cafeteria Habaneros jonka terassille aamuaurinko jo mukavasti loimotti. Sinne siis.
Otin Cafe con Lechen ja nautiskelin tupakan tuomasta mielihyvästä katsellen ohi kulkevien senoritojen hameitten heilahtelua. Samalla ajattelin kotimaan pakkasissa värjötteleviä ystäviäni haikeudella.
Espanjassa muuten ei saa useimmissa baareissa edes terasseilla polttaa, mutta istuin kauimmaisessa pöydässä jonne sisältä ei nähnyt. Poltin uhmakkaasti. Olen minä hurja!
http://www.buscorestaurantes.com/restaurante/Bar-Cafeteria-Habaneras-112335-
Tilattuani myös yhden oluen saapui tarjoilija pöytääni mukanaan myös kylkiäisenä tarjottava tapas: pieni salaatti ja tuoretta patonkia! Bueno!
Aurinko alkoikin jo sen verran lämmittää, että päätin suunnata rannalle välimerta ihastelemaan. Siellä sitten vanhemmat alkuasukkaat pelasivat petankkia julmasti huutaen. Se tuntuu olevan Espanjassa tapana tuo huutaminen. Keskustelu normaalilla äänenvoimakkuudella taitaa olla jotenkin laissa kiellettyä?
Käyskentelin pitkin rantaa nauttien auringosta ja ihmisten katselemisesta. Välillä pysähdyin kahville tai mehulle ihan vain koska voin!
Hiukan nauratti kun kaikki alkuasukkaat olivat toppatakeissaan ja pipoissaan kuin naparetkelle menossa, kun taas minä taapersin pikkutakissa ja T-paidassa. Asteita oli noin 15, ja minulle se on kesä!
Jossain vaiheessa tulin siihen tulokseen, että taas se olutkin voisi maistua. Istahdin rannan vieressä olevaan Amberiin, mukavaan olutravintolaan joka myi itse panemiaan oluita. Hieman oli hintava paikka, mutta olut oli hyvää ja baarimikko antoi minun polttaa terassilla koska siellä ei lisäkseni ollut muita. Eli tupakointikielto on aika häilyvä…
Kävin syömässä lounaaksi jotain kalaa ja riisiä eräässä viehättävässä pikku ravintelissa jonka nimeä en enää muista. Annos oli kookas ja maukas sekä hinnaltaan kohtuullinen. Siitä kiitos.
Lounaan jälkeen alkoikin jo hiukan taas väsyttää, joten siestalle. Parin tunnin unien jälkeen soitin Mikalle ja tehtiin treffit heidän alakertaansa Miquelin baariin.
Miquel on varsin maino ukkeli varustettuna hyvällä huumorintajulla. Plussana baarista mainittakoon, että miesten vessaa koristavat lukuista kuvat nakuista naisista.
Otin oluen ja jägermeisterin, ja kun oli laskun aika hämmästyin: 4e! Nyt ovat hinnat kohdillaan!
Mikan kanssa sitten vain hengailtiin pitkin ja poikin kaunista Torreviejaa aina välillä lasilliselle pysähtyen. Nastaa!
Olin matkannut Espanjaan ihan vain ladatakseni akkuja ja päätäni, ja siihen tällainen lyhyt loma on aivan omiaan. Ei tarvitse miettiä sen kummempia, ollaan vaan.
Illan tullen päädyimme jälleen Kennedy-baariin jossa vietimme mukavan illan istuskellen ja Michellen kanssa rupatellen.
Jossain vaiheessa alkoi Nukkumatti kolkuttelemaan silmäluomiani ja vetäydyin majaani parvekkeelle istumaan ja lämpimästä illasta nauttimaan.
Tällaista siellä on, nautiskelua. Ei sen kummempaa.
Jospa huomenna tapahtuisi jotain ihmeellisempää. Tuskinpa.
Rakkautta on ajatella kylmässä viruvaa vaimoaan samalla kun istuu aurinkoisella terassilla.
-Nauri
14.1.2022
Krapula!
Vaikka en ollut eilen juonut kovinkaan paljoa, olo oli kuitenkin hiukan hutera. Olisi pitänyt enemmän muistaa syödä! Ilmakin oli viilentnyt ja tuuli kovasti.
Miksi meitä komeita aina näin rangaistaan!!
Heräsin jälleen kukonlaulun aikaan eli kuudelta, joten jääkaapista aamiaista ja parvekkeelle kirjaa lukemaan.
Kun kello tuli yhdeksän suuntasin jälleen kävelylle. Käyskentelin pitkin ja poikin katuja joiden nimet naurattivat: Oli esimerkiksi Calle Helsinkiä, Calle Reykjavikiä ja Calle Lomaa. Tosin tuo viimeinen tarkoitta jotain ihan muuta kuin LOMAA, mutta kuitenkin.
Jossain vaiheessa pistäydyin jälleen tupakkapuodissa, ja tällä kertaa vahingosta viisastuneena ostinkin kaksi askia jottei käy ohraisesti. Ja kuinka ollakaan löysin jälleen itseni istumasta Cafeteria Habanerosista olut edessäni. Ja kuinkas sattuikaan toi edeskäypä minulle jälleen tapaksen kyytipojaksi: tällä kertaa ison palan tortilla espanjolaa eli perunamunakasta! Laskelmieni mukaan minun ei tarvitsisi lainkaan käydä erikseen syömässä jos joisin esimerkiksi vaikka kymmenen tuoppia ja jokaisen kylkiäisenä tulisi joku tapas! Kuin laittaisi rahaa pankkiin!
Kävin jälleen rannalla kävelemässä ja istahdin pariinkiin paikkaan kahville. Se lämmitti koska ilma tosiaankin oli hiukan viilentynyt ja välillä ripotteli vettäkin.
Jossain vaiheessa sain älykkyyskohtauksen ja päätin lähteä ihan eri suuntaan kuin aiemmin. Jospa siellä olisi jotain jännää.
Eksyin!
Äkkiä huomasin etten lainkaan tiennyt missä olin. Harhailin päämäärättömästi koettaen etsiä jotain maamerkkiä joka minut ohjaisi tutuille reiteille. Onneksi majapaikkani vieressä on kolme korkeaa taloa jotka sitten jossain vaiheessa havaitsin ja niitä kohti suunnistin.
Minulla oli kamala pissahätä ja oletin selviäväni kotikulmille ilman vahinkoa. Läheltä piti! Kämppääni lähellä rannalla sijaitsi irkkubaari Murphy`s jonne koetin äkkiä päästä vessaan. Tarjoilija ovella vaati koronapassia joka tottakai minulla puhelimessa olikin, mutta sen lisäksi hän halusi henkilöllisyystodistuksen. Passi oli kämpillä! Hän sanoi ettei terassilla tarvita passia, mutta kyyneleet silmissä valitin, että pakko tulla sisällekin koska kohta on pissat housussa. Armollisesti hän päästi minut tyhjentämään, ja sitten olikin olo taas mitä mainioin!
Tyhjennyksen kunniaksi tilasin makkaraa ja pottumuussia, sitä kun kotona niin harvoin saa. Ja että oli hyvää! Makkara oli hyvin maustettu ja muussi juuri sopivan kuohkeaa. Ja sitten olikin pikku masu aika pinkeenä!
Koska olin tuntitolkulla seikkaillut pitkin Torreviejaa ajattelin jotta siesta tekisi hyvää. Suunnistin kämpille tarkoituksenani nukkua pari tuntia.
Mutta ne espanjalaiset lukot avaimineen!
Minä en vain päässyt asuntoon sisälle! Ulko-ovi avautui kyllä, mutta kun piti itse asuntoon päästä avaimet tekivät lakon! Siinä minä tappelin lukkojen ( 2kpl ) kanssa ties kuinka kauan itkua tuhertaen. Jossain vaiheessa naapuri tuli ihmettelemään meteliä kun kiroilin kuin tuberkuloosista kärsivä merimies. Pyysin häntä auttamaan oven kanssa. Miekkonen vaikutti hieman epäilevältä kysellen moneen kertaan asunko todella siellä. Lupasin näyttää passini kunhan pääsemme sisään.
Emme päässeet!
Tämä ei suinkaan ole ensimmäinen kerta kun Espanjassa joudun vastaavaan pulaan. Mikä perkele siinä on, ettei voida tehdä sopimusta vaikkapa ABLOYn kanssa ja hankkia joka kotiin hyvät ja turvalliset lukot tyyliin Suomi!
Loputa soitin hyvinkin tuohtuneen puhelun kämpän vuokraajalle vaatien häntä saapumaan apuun, ja sekin oli melkoinen show. Hän on italialainen joka ei juuri englantia osannut eikä minun espantaidoillani asiaa selitetty. Lopulta hän ymmärsi ja lupasi tulla tunnin sisällä.
Soitin tuskastani valittaakseni Mikalle joka lupasi saapua paikalle tilannetta selvittämään.
Mika saapui ja avasi oven 30 sekunnissa. No, hän osaa nämä kehitysmaan lukot. Soitin samoin tein vuokraajalle ja kerroin ettei tarvitsekaan tulla. Ymmärsi.
Mika häipyi ja sain tarvitsemani lepotauon. Tuon episodin jälkeen en enää laittanut oven turvalukkoa päälle. Tulkoon rosmot mutta minä en jaksa tapella lukkojen kanssa.
Illemmalla sitten taas Mikan kanssa pyörähtelemään kaupungille. Perinteisesti teimme treffit Miquelin baariin jossa kaveria odotellessani ajankulukseni kaadoin tuhkiksen pöydälle aikamoisen sotkun kera. Miquelia vain nauratti ja tarjosi jägerin. Itse olisin ehkä menetellyt eri tavalla sotkevan asiakkaan kanssa?
Mika ylpeänä kertoi kaikista Torreviejassa asuvista julkkiksista: Siellä kuulemma majailee niin rumpali Anssi Nykänen kuin Jari Sarasvuokin. Antti Tuiskun talosta kävimme ottamassa kuvan!
Löysin myös paikallisen seksikaupankin, mutta ujona poikana en uskaltautunut sisään.
Myöhemmin löysimme itsemme jälleen Michellen hellästä huomasta Kennedyn baarista.
Kun astuin sisään, kuulin kuinka joku sanoi: ”Onks toi Nauri?” Minulla oli kova vessan tarve joten en jäänyt asiaa ihmettelemään.
Palatessani löysin Mikan pöydästä iloisen partamiekkosen viehkon vaimonsa kanssa: Rumpalipoika Renskahan se siinä! Aikoinaan hän oli muutamankin kerran käynyt esiintymässä pyörittämässäni ravintolassa Vallilassa. Aika nastaa!
Olin hänet aiemmin päivällä nähnyt Murphysissä lounasta nauttiessani, mutten ollut syömiseltäni liiemmin ehtinyt häneen huomiota kiinnittää.
Nyt sitten juttua ja olutta riitti siihen malliin, että pian tajusin olevan nukkumaanmenon aika.
Kovasti pelotti saanko lukon auki, mutta hyvinhän se meni. Vanhakin pullukka voi oppia käyttämään avaimia!
Istuskelin hetkisen parveekkeella kirjan kanssa tupakkia röyhytellen ja viinilasillisen juoden.
Kyllä joskus on Suuren Kansainvälisen Seikkailijan elämäkin mukavaa.
Rakkauden lukot avautuvat ilman tuskaa.
-Nauri
15.1.2022
Väsynyt mutta onnellinen!
Aamuaurinko herätti minut ruususen unestani ja lähdin jälleen joka aamuiselle kävelylleni.
Pysähdyin aina välillä jollekin terassille nauttimaan kahvista ja espanjan poikien huutamisesta. Kovasti heillä tuntuu olevan asiaa, ja ne asiat pitää toimittaa huutamalla ja käsiään viuhtomalla. Tapansa kullakin.
Varsinaisen aamiasen kävin nauttimassa Murphysissä. Otin ISON aamiaisen koska oletin ettei se varmaan ole kovinkaan iso.
Kyllä se oli!
Neljä paahdettua voideltua leipää, kaksi paistettua kanamunaa, läjä makkaroita ja papuja tomaattisoosissa. Kaikkea en edes minä kyennyt syömään! Hinta oli vaivaiset 6e ja kyllä taas paksu jaksaa taivaltaa!
Kävelin rantabulevardia aina jossain pysähtyen kahville tai lasilliselle. Jossain vaiheessa kävelin mukavan näköisen terassin ohi sinne istahtaen ja sanoin tarjoilijalle sujuvalla espanjallani;” Una cerveza jarra, por favor”. Hän katsahti minuun ja kysyi: ”Ai iso tuoppi?” Hämmästys levisi kuvankauniille kasvoilleni, ja vain vaivoin sain kysyttyä :”Mistä tiesit että olen suomalainen?” Tähän vastasi sitten koko terassilla istuva porukka kuorossa suomeksi:”No kyllä sen näkee!”
Olin eksynyt johonkin suomivetoiseen baariin!
Siellä oli kaupan niin lonkeroa kuin kotimaisia siidereitäkin. Otin edelleen espanjalaisen oluen.
En jutellut muiden asiakkaiden kanssa, mutta seurasin kyllä heidän keskustelujaan. Kaikki olivat suomesta ja melkoisia rasisteja jos heidän puheistaan mitään oikein tulkitsin. Miksi matkustaa asumaan toiseen maahan jos kaikki siellä asuvat ovat jotain ali-ihmisiä? Ääliöitä! Poistuin pikaisesti!
Olin päättänyt, että koska olisi viimeinen päiväni ja aamulla herätys klo 05 jolloin asunnon vuokraaja tulisi tarkastamaan kämpän ja antamaan takaisin 80e jotka olin takuusummana maksanut, ei olisi aiheellista nauttia liikaa virvokkeita ja aikaisin nukkumaankin pitäisi mennä.
Just joo!
Mikan kanssaa tavattiin taas joskus myöhemmin iltapäivällä ja käyskenneltiin baarista toiseen.
Klo 17 aukeaisi ratto-Talli, suomalainen ravintola karaokeineen ja muine ajanviettomahdollisuuksineen. Kyseisen kapakan on aikoinaan perustanut ystäväni jo edesmennyt äiti. Ystäväni oli minua pyytänyt siellä käymään ja kuvia ottamaan jotta näkisi onko äidin perinnöstä mitään jäljellä.
Ennen sinne menemistä kävimme myös kuuntelemassa muiden suomalaisten juopottelurituaaleja Think Pink-ravintelissa. Kaikkeen sitä ihminen reissuillaan joutuukin..
Hinnat olivat kohtuulliset, mutta en minä halua vain maanmiehiäni kohdata!
Pakenimme siis toisten suomalaisten huomiin!
Ratto-Talli oli melkoisen pöljä paika, ei ainakaan minun makuuni. Joimme siellä parit oluet ja juttelimme jollekin Islantilaiselle neitoselle joka tuli meitä haastattelemaan, Se kai alunperin perustettiin paikaksi jossa olisi teatteria ja muuta näyttämötaidetta, mutta nyt siellä on karaokea ja bingoa. Taidetta omalla tavallaan toki sekin!
Ilta päättyi jälleen rattoisasti Kennedy baarissa jossa oli muitakin suomalaisia. En osannut lähteä tarpeeksi aikaisin nukkumaan, ja sehän sitten kostautui klo 06 kun kämppäni vuokraaja saapui vaimoineen tarkastamaan kämpän kunnon.
Tilasivat ystävällisesti minulle taksinkin jolla huristin linja-autoasemalle. Oli kotiin lähdön aika. Aseman baarissa vika olut ja veterano.
Koneessa sain koko rivin itselleni ja se olikin ihan mukavaa.
Kyllä kotiin on aina mukava palatakin..
JOS HALUATTE NÄHDÄ KAIKKI KUVANI JA TEKEMÄNI VIDEON, TÄSSÄPÄ OIVA LINKKI YOU TUBEEN:
Rakkautta on palata armaansa syliin.
-Nauri
Kirjoittaja: naurithegreat 
Maailman paras blogi 