LOMA!
Miten ihanalta tuo sana maistuukaan suussa ja kuinka mukavaa sitä on käyttää: ”Enmä taida jaksaa nyt tulla kun on loma” tai ”Mulla oli puhelin äänettömällä koko päivän kun on toi loma” tai ”Ei mun tertte tehdä kotitöitä kun mulla on LOMA!”
Joo, viikon verran olen nyt lomaillut enkä ole juuri mitään saanut aikaan, löhöillyt vain. Armaani ja sydämeni valo Minnakin aloitti juuri lomansa, joten nyt kartanossamme makaa neljä laiskaa eläästään nauttien. Ne kaksi muuta ovat tietenkin pikku prinsessamme Lapskoussi ja Nötkötti, kissat vailla vertaa.
Kyllähän minä sentään jotain olen tehnyt, kuten esimerkiksi käynyt Tampereella. Juhannuspäivänä astuimme ystäväni Kalevin kanssa junaan joka kuljetti meidät Hämeen pääkaupunkiin, Tampereelle.
Rautatieasemalta siirsimme maalliset tomumajamme välittömästi lähellä sijaitsevalle Tullinaukiolle jossa juuri parahultaisesti alkoikin Valtteri-Festival!
Kaikennäköistä hippiä ja muuta omituista porukkaa oli pilvin pimein paikalle vääntäytynyt ja päälavalla esiintyi Poutatorvi-yhtye ja kojuista myytiin monenmoista purtavaa ja kiiltäviä esineitä.
Me menimme lasilliselle.
Ravintola Telakan lavalla oli mukava istuskella ja kuunnella musiikkia ja nauraa pitkätukille jotka mennä jolkottivat aukiolla edes takaisin kuin jotain etsien.Ehkä etsivätkin, kuka tietää.
Terassilla seuraamme lyöttäytyi raamattukauppias ja maallikkosaarnaaja Jari, tuo elämästä ja kaikesta kaiken tietävä druidi. Emme pahastuneet vaan toivotimme ukkelin tervetulleeksi.
Äkkiä terassin lavalla alkoi kitaraansa rääkätä joku Laura Moisio niminen neitonen, ja katsoimme aiheelliseksi poistua paikalta.
Käyskentelimme vain sinne sun tänne aina välillä jossain lasillisella poiketen. Useta minua miellyttävät ravintolat olivat näin juhannuksena kiinni eikä mustaa makkaraa löytynyt mistään. Vääryys! Lopulta kävimme syömässä pizzat Tillikan vieressä sijaitsevassa pizzeriassa. Kalevi kovin lättyään kehui, mutta minusta se oli aika yhdentekevän makuinen. Ehkä olin vain liian kriittinen kärsiessäni mustan makkaran puutteesta? Niin ja Kalevi näytti minulle talon jossa Lenin ja Stalin ensi kertaa toisensa kohtasivat ja alkoivat punoa juoniaan. Hyi heitä!
Sitten taas käveltiin ja käveltiin pitkin kaunista Tamperetta. Lopulta päädyimme Paapan Kapakan terassille jossa oli kamalan kylmä, mutta jumalauta terassilla istutaan kesällä vaikka korvat tippuisi päästä! Jari oli jo siinä vaiheessa lähtenyt jonnekin muualle julistamaan sanaa ja Kalevi alkoi olla melkoisen väsynyt, joten kehoitinkin sitten häntä soittamaan ystävälleen Jyrkille joka oli luvannut majoittaa meidät yöksi. Pian Jyrki saapuikin mielitiettynsä kanssa ja huristimme jonnekin nukkumalähiöön, sievään taloon puiden keskellä.
En ollut koskaan aiemmin tavannut Jyrkiä ja siksi minua hiukan huoestutti toisen nurkkiin meneminen, mutta Kalevi rauhoitteli minua ettei paikalla olisi Jyrkin naisystävää, ei lapsia eikä kotieläimiä. Ihan kolmistaan olisimme.
Siellä oli Jyrki, Minna ( naisystävä ), kaksi koiraa ja kaksi lasta. Ja kaksi humalaista herrasmiestä helsingistä.
Kiitos Kalevi!
Siellä sitten katsottiin potkupalloa ( kyllä, minäkin katsoin ) ja juotiin olutta sekä itsetehtyä Palinkaa jonka Jyrki oli joltain unkarilaiselta ystävältään lahjaksi saanut.
Jossain vaiheessa Kalevi sai älykkyyskohtauksen ja ilmoitti lähtevänsä kotiin. Siinä oli oma hommansa saada häneltä kengät pois ja selittää että kotiin olisi melkoinen matka. Lopulta kuiskasin Jyrkille että nyt olisi tarvetta isolle lasilliselle palinkaa.
Pian Kalevi olikin jo nukahtanut.
Aamusella sitten Jyrki teki aamiaista ja kertoili urheilusuorituksistaan. Paljon en viitsinyt keskusteluun osallistua kun tuo liikunta ei oikein ole koskaan ollut minun heiniäni.
Sitten bussilla keskustaan ja kävelyretki Pispalaan. Pulteri avaisi ovensa vasta puoliltapäivin, joten meillä oli aikaa käydä katsastamassa Pispalan kommuunin nykykunto.
Pispalan Kommuuniksi kutsutaan puutaloa haulitornin vieresä. Siinä talossa aikoinaan asuivat ystäväni Risto, Jari,Timo, Pasi,Ari ja keitä niitä nyt olikaan, ja siellä järjestettiin legendaarisia opiskelijabileitä joka Jumalan viikonloppu ja välillä viikollakin. Ihme että heistäkään kukaan valmistui saati että ovat nykyään hyvissä viroissa ja lähes täyspäisiä.
Niitä muistoja kannan sydämessäni hautaan saakka.
Itsehän en Tampereella opiskellut vaan vietin siellä lähinnä viikonloppujani tuossa kyseisessä kommuunissa kun siellä oli niin kauhian kivaa!
Pispalan Valtatiellä on myös Vastavirta-klubi jonka ohjematarjontaa kävimme ihmettelemässä. Hiukan harmitti kun huomasin että seuraavan perjantaina olisi ollut mukavaa ohjelmaa.
Sitten Pulteriin.
Tuo mainio kuppila on perustettu 1968 Alkon ensimmäiseksi kokeiluravintolaksi, ja onkin maan ensimmäinen varsinainen kaupunginosaravintola. Kun koeilu onnistui eikä ihan joka ilta ambulanssia tarvittu alkoi tällaisia kapakoita ilmestyä pitkin Suomea. Ja hyvä niin.
Jotain siellä olisi ollut kiva syödä, mutta hinnat eivät miellyttäneet. Eikä kyllä asiakaskuntakaan: puhuimme ilmeisesti hiukan liian kovaan ääneen politiikkaa koska viereisestä pöydästä joku hampaaton iki-taistolainen sai päähänsä puuttua keskusteluumme komenteillaan joista ei oikein tahtonut saada mitään selvää. Jätimme hänet juomaan oluttaan pillimukista ja suuntasimme kohti Hervantaa josta onnikkamme starttaisi matkamme kohti sivistystä, kohti Helsinkiä!
Hervannassa kävimme vieä istahtamassa Kultaisessa Apinassa niin kuin minulla aina on tapana siellä päin ollessani tehdä. Mukava olutravintola on se !
Siirryimme hyvissä ajoin pysäkille onnikkaa odottamaan, ja kuinkas kävikään: taivas musteni uhkaavasti eikä aikaakaan kun alkoi sataa pikkurillinpään kokoisia rakeita matkamesten niskaan! Sateen suojaan ei uskaltanut mennä jottei ihmiskuljettimesta myöhästyttäisi, joten ei se kovin hauskaa loppupeleissä ollut…
Sitten vain bussiin ja kotiin Minnan ja prinsessojen tykö!
Oli ihan nasta reissu, mutta ei siellä juuri tullut muuta nähtyä kuin kapakoita. Toisaalta tärkeintä minulle matkassa olikin kavereiden tapaaminen pitkästä aikaa. Risto oli jossain juhannuksen vietossa, mutta oli sitä Kalevissa ja Jarissakin ihan riittämiin.
Että tällaista loman viettoa löhöilyn lisäksi. Voi olla että tällä viikolla käyn jossain pubivisassa nolaamassa itseni, ja jos ilmat sallivat niin Suomenlinnaan ja muihin saariin pääkaupunkimme edustalla matkani käy. Ja ensi viikolla käydään Raumalla ja sitten 13.päivä Lontooseen ja sieltä Pariisiin. Joten onhan tuota tuossakin…
Rakkauden lomalla löhöillään sylitysten
-Nauri
Maailman paras blogi 